Koitti se odotettu viikonloppu, jolloin lähdin Liekin ja Saaran kanssa Norjaan agilitykisoihin. Lentämällä...
Olin tähän saakka vannonut etten koiria laita lentokoneeseen ruumaan. Mutta niin vain mieli muuttui kun matkaan lähti hyvä ystävä Iida, joka on kokenut koirien kanssa lentäjä.
Hän rauhoitteli moneen kertaan että koirat pärjäävät siellä ihan hyvin ja hän aina varmistaa lentoemoilta että onhan koirat kyydissä ja onhan niillä kaikki hyvin. Ja aina on kuulemma asia vielä varmistettu.
No eihän se auttanut kun kokeilla. Osaltaan tietysti asiaan vaikutti lyhyt lentoaika (alle 1,5h) sekä se että lensimme suoraan suomesta norjaan ilman välilaskuja.
Perjantaina 25.10 oltiin helsinki-vantaalla hyvissä ajoin. Lähtöselvitys sujui jouhevasti ja saimme vielä hetken olla sivussa koirien kanssa ennenkun ne piti jättää erikoismatkatavara-luukulle.
Etukäteen olin varmistanut että Liekki ja Saara saivat matkustaa samassa häkissä. Mukavampaa koirille. Ja kun Iidalta löytyi tilava häkki lainaksi niin lentoon sitten vaan...
Lentokentällä oli vielä varsin special-kohtelu meille, sillä ystäväni Kepo V. oli siellä töissä ja olin pyytänyt josko hän voisi tulla vielä varmistamaan että koiria käsitellään hyvin ja että tulevat varmasti oikeeseen koneeseen. Itse menimme koneelle bussikyydillä ja siellä Kepo V. olikin jo vastassa ja oli napannut meille koirista kuvat kuinka ne on boxeineen kyydissä ja niillä oli kaikki hyvin.
Sitten vaan taivaalle mars...
Norjaan laskeuduttiin vielä valoisaan aikaan ja pian saimmekin kassit ja myös koirat.
Hassua, että koirien boxit tuotiin yhdestä ovesta ulos ja ne sai siitä vaan ottaa ilman kyselyitä ja varmisteluja. Siis periaatteessa kuka vaan olisi ne siitä voinut napata matkaansa...
No, göötit olivat täysin normaalin oloisia. Kumpikaan ei läähättänyt kuin hiukan mutta ne ei tärissyt tai ulissut tms. Ilmeisesti lento oli sujunut ihan hyvin.
Koirien kanssa piti kulkea tullin punaista linjaa ja siellä niiltä tarkistettiin jälleen passit ja rokotukset sekä nyt myös mikrosirut.
Sitten vaan vuokra-autoa hakemaan ja majapaikkaa etsimään.
Majapaikka löytyi kun löytyikin vaikka ilta oli jo pimeä. Mikään viiden tähden hotelli se ei ollut, mutta hinnaltaan edullinen. Vesi vessat ja lämmin suihku. Niin ja aamupala. Eipä sitä muuta tarvinutkaan.
Niin ja tilaahan oli... Samaan huoneeseen meidän kanssa oli vielä tulossa Eestiläiset ystävät. Marje & Ede koirineen tietty. Heidän oli tarkoitus olla majapaikassa jo aamupäivästä, mutta toisin kävi. Heidän lentoa oli siirretty päivän aikana pariinkin kertaan ja oli jo vaarana että he ei kisoihin pääsisikään. Mutta onneksi sitten illalla heidän lento saapui ja saatiin kaveritkin majapaikkaan.
Aamulla piti lähteä pimeän aikaan ajamaan kisapaikalle, jonne matkaa oli noin 40 minuuttia.
Paikka löytyi helposti.
Kisapaikkana toimi jonkin sortin urheilukoulu, jonka yhteydessä oli halli. Puitteet olivat erinomaiset.
Kisoja pyöri heti aamusta alkaen neljällä kentällä minuuttiaikataululla, joka muuten piti hämmästyttävän hyvin paikkaansa koko viikonlopun.
Gööttien kanssa urakka alkoi virallisella agilityradalla. Molemmille kohtuullisen hyvä nollarata.
Tämän jälkeen oli vuorossa epävirallinen hyppyrata, joka toimi samalla Norwegian Open karsintaratana. Tällä radalla kisasivat kaikkien tasoluokkien koirat samassa ja näistä 89 koirasta vain 15 parasta pääsisi sunnuntain finaaliin.
Onnistuin tekemään molemmilla koirilla jälleen nollan. Tosin jälkeenpäin selvisi että Saaralle tuli yliaikaa 0,57 sekuntia. No ei paha. Rata ei ollut mikään helppo ja vähän harmitti ykkös- ja kakkosluokkalaisten ohjaajien puolesta sillä rata oli heille selvästi aivan liian haasteellinen.
No toisaalta, toisten epäonni on toisten onni ja tuloslistalla Saara oli sijalla 15 ja Liekki sijalla 12. Huippua! Molempien koirien kanssa siis finaaliin!! Mahtavaa!
Seuraavana kisana oli epävirallinen tunnel cup. Tämä kaksiosainen kisa koostui lähtö- ja maalihypyn lisäksi vain putkista. Ja niitä olikin radalle saatu sen verran että tutustumisessa tuntui kun olisin aina ollut väärässä paikassa eikä seuraavan putken paikka ollut siellä missä piti.
Tämä oli minulle ensimmäinen putkikisa ikinä. No pitihän tämäkin kokeilla.
Saaran kanssa aloitin ja onnistuin kuin onnistuinkin nollalla maaliin. Samoin Liekillä. Hauska oli huomata, että Saaran kanssa tuntui kun se olisi vaan lisännyt vauhtia mitä pidemmälle mentiin, mutta Liekin kanssa kävi päinvastoin ja tuntui kun vauhti olisi hiipunut loppua kohti. No, eroa oli lopulta vain 0,04 sekuntia. Liekin hyväksi...
Viimeisenä kisana lauantaina oli vielä virallinen hyppyrata.
Päivä alkoi jo painaa jaloissa mutta vielä piti tsempata.
rata ei ollut mikään hirmuisen hankala, mutta tarkkana piti kokoajan olla.
Liekin kanssa aloitettiin ja onnistuin mielestäni erinomaisesti. Tuloksena nolla. Huh huh!
Saaran kanssa sitten yksi pienen pieni herpaantuminen johti kahteen kieltovirheeseen ja tuloksena kymppi.
No, olihan päivä mennyt ihan huikean hyvin joten hyvillä mielin majapaikkaa kohti ja koirille ruokaa ja itse suihkuun.
Mutta nukkumaan ei vielä päästy... Oli aika lähteä syömään...
Meidän suomi-eesti team oli kutsuttu "illalliselle" Jennin ja Jan-Egilin kotiin. Eikä oltu suinkaan ainoita. Siellähän oli tupa täynnä koiria ja ihmisiä. Mutta yllättävän vähän lopulta puhuttiin agilitystä. Tai oikastaan minä vain kuuntelin... Huonolla englanninkielen taidolla ei kovin paljon keskustella, mutta kuunnellaan sujuvasti :D
Mutta ruoka oli oikein hyvää. Toisin kuin juoma... ;)
Noh... Päästiin lopulta nukkumaankin ja aamulla jälleen aikaisin kisapaikalle.
Koomista oli myös, että itse majapaikkaa emme nähneet ollenkaan päivänvalossa, eikä siis juurikaan tiedetä minkälaisessa kartanomiljöössä lopulta oltiin.
Tosin ei norjaa muutoinkaan nähty kuin se vähä mitä kisapaikan ympäristössä näkyi.
Jos niitä vuoria siis haluaa nähdä, niin täytyy mennä uudemman kerran ;)
Sunnuntain kisa-aamu aloitettiin jälleen virallisella agilityradalla.
Rata oli kimurantti mutta mukava. Parissa kohdassa oli suunnitelma tehdä Saaralla takaaleikkaukset vaikka tiesin ne ennakkoon heikoiksi. Ja niinhän se olikin. Putkesta hypylle se ei lähtenytkään vaan väisti minua joten hypyltä kielto. Korjasin ja sen jälkeen olinkin väärässä paikassa ja putken sijaan Saara valitsi aan joten tuloksena hylkäys. Höh.
Liekin kanssa oli luotto korkealla. Ohjasinkin luottavaisesti enkä jäänyt jokapaikkaan varmistelemaan, mutta sitten putkesta tullessa oli takaakierto ja videoltakin mielestäni ohjaan sen hyvin oikein, mutta jostain syystä Liekki viime hetkellä päätti valita hypyn väärältä puolen ja tuloksena hylkäys. Höh ja pöh.
Seuraavaksi oli vuorossa virallinen hyppyrata.
Rata oli helpohko joten nollia odotin molemmille koirille. Ja Saaralla aloitinkin oikein hyvällä nollalla.
Liekillä jatkoin oikein mainiosti, mutta yhdellä hypyllä se ilmeisesti liukasti kun lähti hyppäämään joten tuloksena mahalasku suoraan riman päälle. Hetken katsoin että sattuiko, ei, joten jatkoin hissukseen loppuun saakka. Pystyin katsomaan liikkuiko se hysin ja hyppäsikö se kaksi viimeistä hyppyä hyvin.
Ilmeisesti kolari esteen kanssa oli lievä, joten ilman haavereita selvittiin. Tuloksena kuitenkin vitonen.
Tämän jälkeen oli tunnel cup:n toinen päivä. Nyt oli astetta helpomman oloinen rata ja niin onnistuinkin taas molemmilla virheettömästi. Tällä kertaa Saaralla "reilusti" Liekkiä nopeammin :)
Paremmuudet ratkottiin molempien päivien ratojen yhteistuloksilla ja lopullisessa listassa Saara sijalla 13. ja Liekki heti perään sijalla 14. Tytskyjen eroa lopulta 0,74 sek
Vielä oli yksi kisa jäljellä. Norwegian Open - finaali.
Maxit kisasivat ensin ja olihan muuten huikeita suorituksia. Kolmen kärki oli lopulta kuitenkin melko ylivoimainen. Voittajana maailmanmestari vuodelta 2012 Lisa Frick & Hoss, kakkosena Eestiläinen ystävämme Marje Piiroja & Sûsi ja kolmanstena hurrattiin suomen Jouni Oreniukselle ja Neelalle.
Minien finaali alkoi ajallaan. Jännitin jostain syystä tätä rataa ihan kauheasti.
Rataan tutustumisessakin jalkani olivat kuin puuroa ja tuntin kuinka ne välillä tärisivät. Voi kääk!
Rata ei ollut mikään hirmuisen helppo, mutta ei mikään mahdottoman hanakalaan. Finaaliradaksi oikein mainio.
Saaran kanssa sähelsin pariin kertaan mutta vain yksi virhe saatiin. Toinen oli lähellä, mutta viime hetkellä tuomari laski kätensä.
Maalissa siis vitosella. No ei paha...
Pian oli Liekin vuoro. Ainut mitä jännitin sen kanssa oli lähtö. Liekki kun on alkanut nyt kesän jälkeen tai jo kesällä vähän varastamaan lähdössä ja viikonlopun aikana se olikin karannut melkein jokaisella radalla. Alkuun se ei minua ollut juurikaan liikuttanut, sillä tyyppi tulee kohta 8-vuotta ja vasta nyt se on alkanut varastamaan. Mutta siis finaalissa se oli ainut mitä jännitin.
Jätin sen aika pitkälle ja yllättäen se kyllä jäikin kohtuullisen hyvin. Pari pientä askelta se oli kyllä ottanut.
Rata mentiin virheettömästi, tai niin luulin vielä 3 päivää kisojen jälkeenkin...
Itse en kuulutuksia kuullut mutta minulle sanottiin että aika huippua, Liekki ykköseksi ja Saara heti perässä kakkosena. What! No, kuitenkin puolet luokasta oli vielä menemättä mutta olihan se aika hienoa. Edes sillä hetkellä mennä kisan kärkeen :)
Omia sijoituksiani en sen kummemmin jännittänyt enää, sillä olin tosi tyytyväinen viikonlopun suorituksiin ja olihan mulla nyt takana 16 starttia. Huikea määrä.
Mutta se mitä vähän jänskättiin oli finaalin viimeinen koirakko. Iida ja Hunni. He voittivat edellisen päivän karsintakisan ja kuten Iida itse sanoi, niin parasta on se tunne, kun lähtee finaaliin piikkipaikalta :)
Valitettavasti Hunni lipasti väärälle hypylle ja tuloksena hylkäys. Mutta yleisö haukkoi henkeään kun Iida jatkoi rataa ja näytti kuinka tehdään täydellinen juoksupuomi ja siitä seuraavana lähes 90 asteen kulmassa pujotteluun ilman paniikkia ja "nenästä viemistä". SE oli upeaa!!
Ei muutakun vaatteisen vaihtoon ja kotimatka saisi alkaa.
Hassua, mutta nyt en edes koirien lentämistä juurikaan jännittänyt vaan oikeastaan vaan odotin koska oltaisiin suomessa ja pääsisi kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Jotakuinkin 01.00 jälkeen oltiinkin nummelassa ja niin yksi huikean mahtava reissu oli takana.
Vasta puolivälissä seuraavaa viikkoa saatiin nähdä finaalin tulokset ja näin myös Liekin suorituksen netistä livestreamin videolta. Ja voihan perse! Sillä oli pudonnut ensimmäinen rima, eli tuloksena kuitenkin vitonen. Ja mä olin ollut siinä kuvitelmassa että rata oli nolla.
Kaiken lisäksi hitusen verran myös yliaikaa molemmille koirille, joten pieni pettymys hiipi mieliin :(
Eikä siinä kaikki. Tuloslistalla Liekki oli lopulta 6. ja Saara 7. No ihan ok sijoiutuksethan nuo oli. Mutta... Viidentenä listalla olleelle koiralle oli merkitty vain 1 virhe vaikka videolla näkyy kolme virhettä jotka tuomari vielä oikeasti tuomitseekin ja nostaa kätensä. Niitä ei vaan ollu tuomarinsihteeri kirjannut. Oikeasti Liekki siis 5. ja Saara 6.
Ilman viimeisen radan tuloksia olisi viikonloppu ollutkin ihan täydellinen...
Viikonlopun videot:
Norjan videot Liekki & Saara
No, ei muutakun seuraavaa reissua suunnittelemaan. Liekin ja Saaran kanssa oli kyllä todella helppoa olla reissussa. kiitos Marjo, kun sain kääpiön lainaksi :) <3