Pääsiäistä vaan

Tänään piipahdin Inkoossa Freyaa ja Liinaa moikkaamassa. Voi että siitä pienestä on kasvamassa aika makee göötti! Eihän mulla tietenkään kuvaa siitä ole mutta mä tykkäsin!
Iloinen luonne se vaan tuntuu jatkuva tässä suvussa ja sehän erityisesti lämmittää mieltä.
Freya oli katketa liitoksista kun porukka pärähti ovesta sisään ja vaikka Nuusku vähän irvistelikin, niin silti pentu oli haltioissaan. Ja se kiipeili mun syliin vähän väliä mutta ei yrittänyt haukata nenästä vaan lötkötti tyytyväisenä.
Kyllä se Liekkikin oli ensin sitämieltä, että ei kai taas... Mutta kun ei Freya enää kaivautunutkaan maitobaarille toiveikkaana, niin Liekkikin relasi.
Kipinä villiintyi kovasti ja haastoi Freyaa leikkimään, mutta peli piti puhaltaa poikki ennenkuin se ehti kunnolla alkamaankaan koska olihan jalkavaivainen NOx myös matkassa. Ja arvatkaa vaan olisiko se halunnut myös osallistua...
Kahvittelun ja lettujen jälkeen lähdettiin meren jäälle jossa kaikki muut paitsi NOx pääsivät hiukan irrottelemaan ja voi sitä menoa ja meininkiä. Kipinä juoksi ja juoksi ja villiinnytti porukkaa oikein urakalla. Piti se pieni Freyakin välillä pelastaa sieltä jaloista, kun ei se ihan vielä pysynyt aikuisten vauhdissa.
Nuuskukin villiintyi jälleen siihen malliin, että mietin taas kerran sen todellista ikää... Muka 16...

No, parin viikon päästä saan Liinan ja Freyan hoitoon muutamaksi päiväksi, joten silloin sitten kuviakin.
Ja heitänpä haasteen etenkin Allulle, Likalle ja Rudille. Treffataankos? 11.4 tai 12.4 illalla? 13-14 viikonloppunakin onnistuu, mutta vielä en tiedä mihin aikaan, kun olis vähän muutakin puuhaa :)

Niin joo, Edellisestä pentueesta on Nero tulossa toukokuussa tänne hoitoon, joten Saara, Helmi, Miska, Paavo, Peppi ja Rilla, varatkaapa kalenterista 4.5, 5.5 tai 9.5. Jos saataisiin sisarusparvi koolle?

Ja toki kaikki muutkin Tulikäpälät... Tulkaahan käymään!! Tai lähettäkääpäs edes tuoreita kuvia ja kuulumisia :)

 

*****************************************

 

NOxin jalka kuntoutuu huimaa vauhtia. Maanantaina piti olla tikkien poisto ja eläinlääkärin tsekkaus. No tikit oli NOx poistanut ihan tse mutta käytiin silti Räihän luona.
Hänen mielestä jalka oli lähtenyt paranemaan todella hyvin ja juteltiin sitten sairasloman pituudesta...
Mukamas 8 viikkoa olisi hyvä pitää se ulkona niin ettei se pääse riehumaan Kipinän (eikä muidenkaan) kanssa mutta jo 4 viikon kohdalla saan kuitenkin laskea sitä hihnasta irti. Mutta vain silloin kun se on yksin. Plääh. On meinaan todella työlästä yrittää pitää tota sähköjänistä riehumatta ja hyppimättä...
Tiistaiksi saatiin fyssarilta aika tästä kotikylältä. Sorvarin Niinalta http://www.tokotassut.com/
Niina sanoi myös, että tosi hyvin se käyttää leikattua jalkaa, mutta toki se selvästi vielä sitä keventää. Mutta siis olosuhteisiin nähden se liikkuu hyvin.
Niina antoi kotijumppaohjeita ja kerroinkin mitä olin jo NOxin kanssa tehnyt jumppatyynyllä. Oltiin kuulemma menty jo vähän turhan pitkälle ja nopeasti eteenpäin ja nyt piti vähän hidastaa vauhtia :)
Lopuksi NOx sai vielä laser-hoitoa jalkaan ja selkään.
Ja ensi viikolla sitten uudestaan.




NOxin jalka

Polvileikkauksesta on nyt vajaa 2 viikkoa ja tyyppi on tosi hyvässä kunnossa.
Leikkauksen jälkeiset 2 ensimmäistä päiväähän oli aivan kauheat (minulle) mutta sen jälkeen alkoi pikkuhiljaa helpottamaan. Tai ei niinkään pikkuhiljaa vaan aikamoisella vauhdilla.
Leikkaus keskiviikkona, lauantaina se astui silloin tällöin leikatulle jalalle ja viimeisetkin siteet ja teipit otettiin pois. Sunnuntaina se astui jo vähän enemmän. Kotiutusohjeissa sanottiin, että noin viikossa sen tulisi laittaa jalka maahan silloin tällöin, mutta NOx laittoi lähes koko ajan ja alle viikossa.
Maanantaina se oli vielä töissä mukana, mutta tiistaina se sai jäädä muiden kanssa kotiin.
Alkuunhan mä en pitänyt sillä kauluria ollenkaan koska se jähmettyi paikalleen eikä voinut liikkua eikä nukkua.
Kunnes keksin vähän tuunata sitä kauluria ja leikkasin reunoista vähän pois. Ja kappas, NOx kulki ihan hyvin kauluri päässä ja niin se sai jäädä kotiin. Ja hyvin oli pärjänny.
Yöt se vietti mun vieressä makkarissa ja tiistain vastaisena yönä se oli ensimmäistä kertaa askarrellut tikkien parissa ja repinyt sitten niitä auki.
No melkein oli viikko mennyt joten suurimmaksi osaksi oli jo haava ehtinyt umpeutua joten en lähtenyt uudelleen tikkauttakaan sitä.
Loppuviikosta se oli sitten päättänyt avata loputkin tikit...

Niin ja joka päivä se alkoi astumaan jalalle enemmän ja enemmän mutta tarpeiden teko on ollut huvittavaa kun se ei ole koukistanut polvea vielä ihan täysin vaan on pissatkin tehnyt niin että leikattu jalka sojottaa suoraan eteenpäin :D
No nyt sitten loppuviikosta se on sisällä spurttailut sen minkä on ehtinyt ennenkun minä olen mennyt väliin mutta hyvinhän tuo jo liikkuu.
Samoin ulkona kulkeminen on melko tyhmää, kun sitä pitää pitää hihnassa ainakin 4 viikkoa, mutta omasta mielestään hän on jo valmis säntäilemään. Ja siinähän se hihnassa sitten säntäileekin.
Toivottavasti ne ompeleet siellä nahan alla on sillain tehty ettei ne oikeesti pääse aukemaan tai muuten liikkumaan tms.
Maanantaiona meille on varattu tikkien poisto, mutta sitähän ei nyt tarvita.
Samalla oli tarkoitus että leikkauksen tehnyt eläinlääkäri näkee miten se on parantunut, joten mennään sitä jalkaa kuitenkin näyttämään.
Aluksi ajattelin että käytän sitä fyssarilla mutta en nyt sitten tiedä. Mulla on kotona jumppatyyny jolla ollan "leikitty" joka päivä pariin kertaan. Samoin ihan tavallinen tyyny on noin pienelle koiralle ollu ihan loistava kuntouttaja.
Toivottavasti se tuosta nyt kuntoutuu hyväksi ja päästään vielä aksaamaankin. Hyvässä lykyssä jo huhti-toukokuun vaihteessa. Aiemmin en taida uskaltaa vaikka lupa saataisiinkin.

 

***************************************

 

Liekin pennuista saan kivoja viestejä silloin tällöin kuinka joku juttu on mennyt ihan loistavasti tai muuten vaan pentu ilostuttanut perhettä. Vielä kun saisin niitä kuvaterveisiä enemmän, vink vink...
No, kunhan NOx saa luvan riehua vapaana, niin järkätään pentutreffit porukalla.

 

***************************************

 

Ja loppuun terveiset vaunulta... Käytiin syömässä laavumakkarat ja jälkkäriksi mansikkakakkua.

 





Synttärisankari

Nuusku, virallisesti Antimos Nuuskamuikkunen, täyttää tänään huimat 16-vuotta!!
Vanhenemisen merkkejä on toki näkyvissä, mutta enemmän tuo vaikuttaa noin 8-10 vuotiaalta kuin 16 vuotiaalta. Sellainen touhutoope tuo edelleen on. Ja mikäs siinä, ihanaha tuota papparaista on katsoa kun on niin täynnä elämää ja iloa edelleen :)

 

Tässä Nuusku 7-viikkoisena vielä syntymäkotinsa pihalla.

Vasemmalla Nuusku, oikealla Nalle <3

 

Hiukan on vaari muuttunut, tässä Nuusku 16v.

 

Ja tässä muutamia poimintoja "matkan varrelta" :)

 

 

Kuinka moni 16-vuotias koira menee vielä agilityä? :)

 

 

 

 





Pieni toipilas

NOxin löysä polvi operoitiin keskiviikkona.
Eläinlääkärin sanoin lumpiota kiristettiin avaruuslangalla ja nyt se on hyvä. Tai siis erittäin hyvä. Hyvä asia leikkauksessa oli se, että selvittiin vain "kiristämisellä" eikä luuhun tarvinut kaivella uraa tms.
Nyt sitten pitäisi tyyppi pitää vähintään 4 viikkoa hihnassa, mielummin vähän pidempään.
Kaikenkaikkiaan paranemiseen pitäisi mennä noin 2 kuukautta.
Mutta nythän se pahin vaihe vasta on.
Ensimmäinen ilta meni minulla hiki otsalla, kun pelkäsin kokoajan että sattuuko NOxin jalkaan. Mutta hyvin se nilkutti kolmella jalalla pediltä toiselle.

Yö meni kohtuullisen hyvin, olin ennakkoon odottanutkin että heräisin varmaan moneen kertaan kun tyyppi vähänkin liikahtaa. Tein sille pedin makkarin lattialle ja niinhän se jossain vaiheessa olikin noussut. Säikähdin kovasti, kun kuulin parketilla rapinaa :)

Työkaverilta olin kysynyt voisinko ottaa potilaan töihin päivisin istuskelemaan häkkiin. Ja sehän sopi. On koirat ennenkin käyny porukkaa viihdyttämässä.
Otin siis yhden häkin matkaan ja sinne lampaantalja ja avot, NOxilla ihan luksus peti.
Mitä nyt asentajat käy sitä vähän välilä rapsuttelemassa ja voivottelemassa :)

Vuorokausi leikkauksesta ja illalla NOx liikkui jo pirteästi. Se söi hyvin ja otin sen mukaan ulos 100 metrin lenkille. Sitä se tosin hyppeli kolmella jalalla ehkä 30 metriä ja minä kannoin loppumatkan.
Kylmähän sille heti tuli, joten sen ulkoilut jäivät erittäin lyhyiksi.
Illalla jätin sen possunkorvan kanssa kotiin kun lähdin gööttien kanssa vähän pidemmälle lenkille. Hiukan mietin, että miten sillä menee, kun en kauluria sillä pidä jos ei aivan pakko pakko ole. Ja hyvin oli mennyt. Possunkorvaa oli jyrsitty, mutta jalka on saanut olla lähes rauhassa koko ajan. Hyvä niin.

Perjantaina se hengaili jälleen töissä, mutta nyt sitä alkoi jo kiinnostamaan tuo vaaleanpunainen paketti jalassa. Jouduin laittamaan siihen vähän teippiä päälle ja toivon, että se riittäisi kun sain sen kiinni itse teossa ja pystyin kieltämään siteen avaamisyritykset.
No, toivottavasti aika menee nopeasti ja tuo side saadaan pois, samoin tikit ja sitten vaan ahkeraa kuntoutusta...

Niin... se piti vielä sanoa... Olen monen monta kertaa kironnut kalliita vakuutusmaksuja gööttien kanssa touhutessa ja usein meinannut katkaista ne tarpeettomina. Kun ei niiden kanssa ole juurikaan murheita ollut. (Jos ei lasketa Nuusku suolitukosleikkausta vuonna -06)
No nyt on viimeisen kahden vuoden aikana ollut kyllä jumalaisen suuri apu vakuutuksien voimassaolosta että ei kyllä tule mieleen niitä katkaista. Ja ihan varmasti jatkossakin otan pennuilleni parhaat mahdolliset vakuutukset.
Ja nyt kyllä todellakin voin suositella vakuutusten ottamista ihan kaikkillle. Eipä ole tarvinut miettiä hoidetaanko joku vaiva ja miten hoidetaan.

aksailuja

Tiistaina en ehtinyt omiin agility treeneihin, sillä ohjelmassa olikin "Kipinälle uusi laji"
Olin espoossa pelastuskoirien tutustumiskurssin ensimmäisellä osalla. Tämä oli tosin ilman koiria.
Paikalla oli tosi paljon porukkaa, ehkä jotain nelisenkymmentä.
Onneksi yksi kaverikin löytyi. Gööttikaveri tietenkin.
Viime syksynä, kun kävin ensimmäistä kertaa livenä tutustumassa Liekin pentujen isään Patuun, oli sillä treenit oittaan raunioradalla ja olin siellä mukana pari tuntia.
Juttelin mukavien ihmisten kanssa ja eiköhän minutkin valjastettu samantien avustajaksi.
Siinä sitten aloin muistelemaan 15 vuoden takaisia rauniotrenejä Nallen ja Nuuskun kanssa ja niin vaan alkoi vähän houkuttaa palaamisesta lajin pariin.
No tähän maaliskuuhun saakka jouduin odottelemaan mutta nyt se sitten alkoi.
Ensimmäisellä kerralla käytiin vähän läpi yleistä pelastustoiminnasta ja väestönsuojelusta ja tietenkin koirien soveltuvuudesta raunioille.
Siinä illan aikana aloinkin sitten pohtia, että olisiko ne rauniot kuitenkaan Kipinälle sopiva juttu. Sen verran paljon on laji muuttunut niistä ajoista kun itse ahkerana niissä porukoissa touhusin, että en nyt olekkaan ihan varma.
Ehkä metsähaku voisi kuitenkin olla vieläkin parempi. Noh... Tätä ehtii nyt miettiä parisen viikkoa.
Katsotaan kuin käy.
Lajinvaihto tai oikeastaan jonkun toisen lajin ottaminen mukaan kuvioihin on kytenyt jonkin asteisen agilityväsymyksen saattelemana jo pidemmän aikaan.
En tiedä mikä siinä välillä mättää, mutta ihan jumalatonta hinkua ei kisakentille ole.
Treeneissäkin mulle on lähestulkoon aina ihan se ja sama mitä treenataan. Kunhan nyt jotain puuhastellaan.
Mihinkään ulkopuolisiin maksullisiin koulutuksiinkaan ei juurikaan kiinnosta lähteä.
No, ehkä osaltaan "masennukseen" vaikuttaa myös Liekin mammaloma sekä NOxin polviongelma.
Ja kun Kipinä on ns. paskarakki, niin on sitten jäänyt kisaaminen viimeisen puolen vuoden aikana tosi tosi vähään.

No, mutta mutta... Keskiviikkona meillä oli toiset treenit maneesilla, johon pääsin. Liekki oli toki mukana.
Tällä kertaa halusin kokeilla, että koliseeko rimat, jos ne on korkeimmillaan (siis mini korkeudessa)
Nopstin vain yhden riman korkeimpaan kohrtaan ja sekin oli sellaisessa kohdassa, että koira lähesty sitä melko suoraan ja sai hyvän vauhdin ja siitä jatkettiin täysillä suoraan eteenpäin.
Liekki oli ihan liekeissä. Se räyhäs ja oli vallaton eikä meinannut pysyä nahoissaan.
Ajoittain mulla oli taas hankaluuksia saada se sinne minne halusin, koska se haukkui niin kovin ettei se ehkä kuullut eikä se myöskään mun ohjauskia seurannut.
Noh, tavallaan olin tosi iloinen että se on ihan liekeissä ja kyllähän ne treenit muutaman alku kaahailun jälkeen alkoikin sitten sujumaan :)
Kipinä myös kulki tosi kovaa ja kivasti. Mä olen vähän alkanut pohtimaan johtuisiko sen toisinaan hitaampi liikkuminen alustasta. Maneesilla on hyvä hiekkapohja mutta virkkalassa keinonurmi.
En tiedä, kaikkia selityksiä yritän keksiä.
No, jokatapauksessa kun pääsin illalla kotiin, avasin netin ja ilmoitin molemmat kisoihin :)
Viikon päästä kokeillaan kirkkonummella miten menee. Onko Liekki missä vaiheessa ja mitä Kipinä tuumaa kkk:n hallista.
Vuosi sitten se meni siellä tosi kovaa ja pieni toive on, ettäkö se menisi myös nyt kovaa :)
No, saa nähdä...

Rauhallista oleilua

Melkein tuntuu kuin koirat olisivat jollain tapaa heitteillä, kun en joka viikonloppu ole kisaamassa.
Tänä vuonna en muuten ole vielä yksissäkään kisoissa ollu. Olin kyllä helmikuussa ilmoittautunut, mutta kuume ja flunssa sotki nekin suunnitelmat.
Liekki on päässyt treenaamisen makuun ja alkaa yhteinen sävel löytyä taas. Ensimmäisissä treeneissä äippäloman jälkeen se oli vähän meno päällä eikä kuunnellut, mutta nyt alkaa taas olla sellaista "norminolla" meininkiä :)
Rimat on vielä pääosin 25cm:ssä, mutta pari olen jo nostanut 30cm:n
Pikku hiljaa nostan niitä 35cm ja kun ne siellä on ja Liekki kulkee puhtaasti, niin on aika lähteä kisaamaan. Luultavasti huhtikuussa.
NOx onkin nyt sitten hiukan pidemmällä lomalla. Nimittäin sairaslomalla :(
Pitkän pitkä tarina jota en jaksa tarkkaan kirjottaa, mutta 4 eläinlääkäriä ja 1 osteopaatti tutkinut hiukan toisistaan poikkeavin löydöksin ja lopputuloksena NOxin takajalan polvi leikataan parin viikon kuluttua. Jos jotain hyvää, niin polvessa ei ole nivelrikkoa eikä nestettä tms. joten eläinlääkäri (Jan Räihä) antoi varovaisen hyvän ennusteen paranemiselle. Toki se leikkaus pitää nyt ensin tehdä ja siitä koiran toipua, mutta 9 koiraa kymmenestä tulee tuollaisen leikkauksen jälkeen erinomaiseen kuntoon. Ja toki toivon, että NOx kuuluu siihen porukkaan. Ja jos kaikki hyvin menee, niin kesällä se on jo kisakuntoinen.
Mutta osteopaatti Kaiperlaa en voi suositella kenellekkään... Sen mielestä NOxin takaosassa ei ole mitään vikaa...
Muutoinkin käynti hänen luonaan oli outo ja erittäin kallis. Noin parikymmentä minuuttia se "silitteli" koiraa ja sanoi että niskaranka olisi vähän vino ja etuosa jumissa, mutta nyt se on kunnossa. Jep! Vähän jäin monttu auki käynnin jäljiltä ja niin vaan röntgenkuvat paljastivat vähän eriävän löydöksen koirasta.
No, ehkä moni koira sieltä avun saa, mutta minua tuo käynti ei vakuuttanut.

Kipinän kanssa aloitetaan nyt keväällä uusi harrastus. Rauniot. Ensi viikolla alkaa tutustumiskurssi teoriaosuudella ja maaliskuun lopussa olisi tarkoitus päästä koirankin kanssa kokeilemaan. Ja jos hyvin menee, niin eiköhän me kokeilla tuleva kesäkausi mitä Kipi tuumaa rauniokoirana olemisesta :)
Aikanaanhan minä raunioilla kävin Nallen kanssa. Oikeastaan rauniot me aloitettiin jo ennen agilityä. Mutta jossain vaiheessa agility vei voiton ja kaiken ajan ja rauniot sai jäädä.
Vähän jännittää, mutta odotan alkavia treenejä innolla. Toivotaan  että myös Kipinä tykkää.

Lopuksi kuvaterveiset ulkoruokinnasta :)
Sulassa sovussa kaikki koirat pystyy syömään vaikka lihaisia rustoluitakin.