Tiistaina oli lähes samanlainen keli kuin edellisenäkin päivänä. Ja
pienen pohdiskelun jälkeen päätin lähteä Oulangan kansallispuistoon
ulkoilemaan.
Eli nokka kohti luontokeskusta ja sieltä hyvin merkityille reiteille.
Luontokeskuksen kupeessa muutaman sadanmetrin kävelyn jälkeen tuli kiutaköngäs. Mukamas upea putos ja nähtävyys. No, tulkitsin ensin karttaa väärin ja nappasin kuvan tästä "upeasta" nähtävyydestä...
Eli nokka kohti luontokeskusta ja sieltä hyvin merkityille reiteille.
Luontokeskuksen kupeessa muutaman sadanmetrin kävelyn jälkeen tuli kiutaköngäs. Mukamas upea putos ja nähtävyys. No, tulkitsin ensin karttaa väärin ja nappasin kuvan tästä "upeasta" nähtävyydestä...
Jatkoin matkaa metsään ja päästin laittomasti koirat irti. Ihan vaan pikkuisen helpompaa kulkea kuuden koiran kanssa kun ne ei sotkeudu hihnoissa kapeilla poluilla...
Pian eteen tulikin poroerottelupaikka. Ilmeisesti edelleen ainakin jonkinlaisessa käytössä paikka on, sillä maassa oli tosipaljon poron papanoita ja myös heinää.
Pian eteen tulikin poroerottelupaikka. Ilmeisesti edelleen ainakin jonkinlaisessa käytössä paikka on, sillä maassa oli tosipaljon poron papanoita ja myös heinää.
Siitä reitti jatkui metsään parin pienen lammen ohi.
Kunnes löydettiin noin puolivälistä reittiä taukopaikka. Vieressä mutkitteli Oulankajoki.
Pikkuisen tauon jälkeen sukellettiin taas metsään kunnes hetken päästä saavuttiin varsin hienoon paikkaan joen mutkaan.
Matka jatkui taas polkua tallaten. Lähestyttiin Könkään Kuohua.
Sen kuuli jo paljon ennen kuin sen näki ja tässä kohtaa kun karttaa tutkin tajusin että ei se ollutkaan se alkumatkan näkymä mitä kuvittelin.
Ensin tuli taukopaikka, jossa olikin ihmisiä, joten nyt piti koko revohka saada hihnoihin.
Sidoin koirat puuhun kiinni ja menin itse kurkkaamaan vähän lähemmäksi metelin aiheuttajaa.
Kuviin en saanut sitä upeaa kokonaisuutta mikä siitä kalliolla seisokellessa avautui. Olin liian lähellä :)
Mutta oli se "ihan kiva" kuohu...
Reitille kertyi lopulta mittaa 8km ja aikaa kului 2,5 tuntia.
Tämän reitin nimi oli Könkään Keino. Ja voin suositella. Kohtuullisen helppokulkuinen reitti oli ainakin tällä kertaa ja minä ainakin pysyin reitillä kokoajan tosi hyvin.
Ja jotta lomasta saa kaiken mahdollisen irti, niin olin järjestänyt itselleni illaksi agilityn kouluttamista.
Koillismaan koirakerhon kisaavien ryhmässä oli hurjan upeita ja päteviä koirakoita ja oli tosi kivaa vetää heille treenit. Osa porukasta oli samoja, joille vedin treenit myös tammikuussa.
Paikkana sama hevosmaneesi ja tokihan asiaan kuuluvasti "palkka" koirille heti esteiden vieressä... :)