Menomatkalla torstaina pysähdyttiin joroisissa Jari-Pekassa syömässä ja tarkoitus oli myös ostaa mukaan parit siiderit hotellille illaksi. Ihan vaan pikkusen meni metsään...
Jari-Pekassa on pieni K-market ja siellä me pyörittiin hyllyjen välissä etsien juomia.
Löydettiin mehut, limut, vedet... mutta missä kaljat ja siiderit...? Pyörittiin ja pyörittiin, mutta ei sitten kehdattu kysyä myyjältä, että eikö me nyt vaan nähdä. Päätettiin jatkaa matkaa ilman juomia ja hankkia ne sitten joltain muulta taukopaikalta.
No mutta Varkaudesta Joensuuhun on vähän alle 100km eikä sillä pätkällä ole yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Tai ainakaan klo 20 jälkeen illalla...
Navin mukaan olisimme hotellilla 21.05, eikä ollut mitään hajua olisiko matkan varrella mitään huoltsikan näköistä avoinna olevaa paikkaa mistä alkoholipitoisia juomia saisi, joten vähän alkoi kuumottamaan.
Olisihan hotellissa tietty ravintola, mutta tarkoitus ei nyt ollut kuitenkaan viedä koiria pitkän ajomatkan jälkeen vaan hotellille ja lähteä heti itse baariin vaan tarkoitus oli siinä alkuillasta vaan ottaa yksi tai kaksi ja sitten mennä nukkumaan.
Vähän ennen Joensuuta oli sitten kuitenkin teboili. Taidettiin kurvata siihen pihaan 20 vaille 9.
Majoituttiin Sokos hotelli Vaakunaan. Respassa toivotettiin tervetulleiksi vaikka meillä olikin yhteensä 6 koiraa mukana :)
Perjantaina alkoi "turnaus". Olin ilmoittanut koirani sekalaisesti startteihin ja tarkoitus oli kahden päivän aikana juosta 16 starttia ja asetin myös omaksi tavoitteeksi 10 nollarataa :)
Ensimmäinen kisa oli hyppyrata ja Liekki aloitti. Ja hommahan alkoin juuri kuten piti, eli ihan ok nolla :)
Mutta valitettavasti siihen se sitten jäikin... Samalta radalta Kipinälle hylkäys ja NOxille... hmm... en edes muista enää. Ehkä vitonen tai kymppi.
Päivän loput 3 rataa oli agiratoja. Näissä juoksin vähän kaikilla, mutta kukaan koiristani ei päivässä mennyt sitä neljää mahdollista starttia. Parhaimpaan tulokseen ylsi jälleen kuitenkin Liekki, kun yhdellä agiradalla teki hyvän nollaradan, mutta aika... 0,07 yliaikaa... huoh...
Kaikenlaista kommellusta mahtui mukaan. Yhdellä radalla NOx heitti kuperkeikkaa kun jäi jotenkin räpeltämään hyppyesteelle. Ja sitten yhdellä radalla minäkin lensin persuksilleni kun kompuroin omiin jalkoihini. Että sellanen kisapäivä. Voi sanoa, että ei nyt ihan niin hyvin mennyt kun ennakkoon olin ajatellut.
No, kisapäivä loppui kuitenkin onneksi melko aikaseen päivällä ja päästiin hotellille suihkuun ja lämmittelemään. Kun ei siis ollut kauheen kuiva eikä lämmin keli... päin vastoin :)
Koirat jäi nukkumaan ja me lähdettiin alakerran amarilloon syömään... ja juomaan...
No ei me sentään mitään hirmu kännejä vedetty, mutta vähän mansikkamargaritaa kuitenkin. Eikä ollut yhtään niin hyvää kuin mitä tampereen vastaava... ;)
Lauantaina kisarupeaman aloitti maxit, joten meillä ei niin kiirettä ollut heräämisellä ja aamupalalla.
Nyt päätettiin, että eiliset mokailut on unohdettu ja tästä päivästä tulee kiva kisapäivä.
Aurinkokin välillä vähän näyttäytyi ja keli oli edellispäivää paljon lämpimämpi.
Ensimmäinen rata oli Lahikaisen Marjan agirata (koko viikonlopun kaikki muut radat oli Esa Muotkan ratoja)
Kipinä lähti koko kisan ensimmäisenä.
Otin sen valmiiksi halliin kun menin tutustumaan rataan. Se keräili sopivasti draivia ja tuntuikin siinä lähdössä, että ei ole kamalan vaikea rata, joten jospa nyt saatais Kipinälle kiva nollarata.
Ja niinhän saatiinkin. Oikein kiva nollarata. Jes! Hyvin alkoi päivä.
Emmiina meni melkein heti perässä ja sai myös tehtyä Zalan kanssa kelpo nollan. Loistavaa!
Hain pikapikaa autosta vaihtarina Liekin ja jossain vaiheessa kuuluttaja kertoi väliaikatuloksia, että johdossa nollalla olisi Kipinä.
Oho! Hienoa! Mutta toki luokka ei ollut edes puolivälissä vielä. Mutta sitten mietin, että hitto, nyt menen Liekillä ja jos se tekee nollan, niin se on ehkä Kipinää nopeampi kuitenkin. Voi hitto, pitäisikö mun tahallani sabotoida Liekin rataa jotta "varmistaisin" Kipinälle mahdollisen sertin.
Mutta sitten myös ajattelin, että koiria kuitenkin niin vähän, että serti ei siirry edes kakkoselle, joten eiköhän sieltä kuitenkin joku nopeampi mene ohi.
No, siinä vähän hermostuneena mietin, että mitä ihmettä nyt tekisin... Radalle kuitenkin kun Liekin kanssa lähdettiin, niin sainkin ihan toisenlaisen draivin itselleni. Kilpailuhenkinen kun olen, niin en pystynyt miettimään että miten radan sabotoisin vaan mentiin hyvällä sykkeellä ja "täysillä" eteenpäin.
Pujottelun jälkeen oli okseri. No sehän on kautta aikain ollut Liekille yksi vaikeimmista esteistä ja se takarima putoaa lähes aina. Ja vaikka nyt omasta mielestäni annoin sille rauhan hypätä, niin äh, rima silti alas.
Voihan kökkö, se siitä nollasta.
Sen enempää harmittelematta tai miettimättä vitosella maaliin ja ei muutakun Liekki autoon ja NOx vielä radalle.
NOx oli koko luokan viimeinen lähtijä.
Emmiina tuli sanomaan, että Kipinä olisi edelleen johdossa. En oikein tiennyt mitä ajatella. Uskoako vai ei. Ja oliko kuitenkaan vielä kirjattu ihan jokaista suoritusta koneelle. Eiköhän siellä kuitenkin ole joku nopeampi...
NOxin kanssa en jännittänyt, se kun nyt ei vaan oikein kulje... Heti tokan esteen ohi ja tuntui vähän takkuiselta.
En muista montako virhettä tuli, mutta maaliin kun pääsin, palkkasin NOxia ja kuuntelin kuinka epävirallisten tulosten mukaan luokan oliis voittanut länsigöötti Kipinä! Ei oo totta! Samantien mulla tuli kyyneleet silmiin ja se tunne... ei sitä voi sanoin kuvailla. Jotain todella mahtavaa... Ja niin epätodellista! Kipinä on voittanut mini 3 luokan elämänsä ensimmäisen kerran ja sai nyt myös ensimmäisen agility sertin! Mahtavaa!!!
Annoin NOxin Emmiinalle ja kävin vielä pöytäkirjanpitäjältä varmistamassa, että oikeastikko? Ja kyllä! Totta se nyt oli! Nyt en tiennyt miten päin olisin ollut.
Ja siis Kipinähän lunasti myös paikan maajoukkuekarsintoihin! Niin huippua!
Päivän seuraavalla radalla Kipinä viiletti jälleen ihan superisti. Nollalla sijalle 3. Huh huh! :)
Liekki huilasi toisen radan, NOx oli oma itsensä... Pysähtyi keinulle eikä suostunut liikkumaan niin pitkälle, että olisi saatu keinu alas. Yritin ja yritin ja lopulta laskin keinun sitten itse...
Viimeisellä radalla juoksi Liekki ja Kipinä. Kipinältä putosi harmittavasti toka rima alas, muuten oikein kelpo suoritus.
Liekin kanssa pääsin oikein hyvällä radalla aina tokalle vikalle esteelle saakka. Ei lähtenyt ihan takaakiertoon vaan hyppäsi väärin päin ja hylkäys...
Väsyneenä mutta erittäin onnellisena lähdettiin kotimatkalle ja perillä oltiinkin ilallla yhdeksän jälkeen.
Huippu reissu vaikka ei nyt ihan kymmentä nollaa tullutkaan. Siitä viis, sillä tuo yksi voitto ja serti kruunasivat kyllä täydellisesti tämän reissun! :)
Tässä vielä Kipinä voittorata