Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

torstai 26. marraskuuta 2015

Pentusuunnitelmia sittenkin!

Kauan aikaa sitten olin suunnitellut pentuja tähän 2015-2016 vuodenvaihteen tienoille. Toiveena oli saada Tulikäpälien juhlapentue, eli järjestyksessään kymmenes pentue maailmaan lähelle ensimmäisten kasvattieni syntymää. Jotka siis marraskuussa täyttivät sen 10-vuotta.
Kuitenkin emäksi ajateltu Tulikäpälän Ilmiliekki "Freyan" terveystarkissa tulikin sellaisia tuloksia silmien osalta, ettei Freyaa ainakaan nyt tässä vaiheessa astutetakkaan. Joten pentuhaaveet haihtuivat sen siliän tien...
Tiedossa oli, että vasta 2016 syksylle saisin ihanan Saaran toistamiseen jalostuskäyttöön joten piti vaan niellä tappiot ja unohtaa juhlapentue.

No... asioilla kun on tapana järjestyä, niin pienten sattumien summana saankin Saaran jalostukseen jo sen seuraavasta juoksusta, jota odotellaan alkavaksi tammikuulle.
Uroksen valinta ei ihan hirmuisesti tuottanut päänvaivaa. Olin jo Saaran ensimmäisten pentujen kohdalla pohtinut samaa urosta, mutta silloin kahdesta loistavasta valitsin sen toisen. Eli Williamin.
No nyt vaan kysymys uroksen omistajalle, Stiinalle ja kun myöntävä vastaus tuli, niin avot. Kaikki palaset loksahteli paikoilleen ennätysvauhdilla.



Mainoksen kuvia ovat ottaneet: Anne Huotari, Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Aki leppälä, Mirella Ruotsalainen, Minna Juustovaara ja Sari Eskelinen.

Pennuista odotan erittäin kauniita, harmaita, hännällisiä kiitureita.
Mikäli haluat mukaan Tulikäpälien hulvattomaan tiimiin oman pennun kera, niin ota pian yhteyttä :)
milla.saari@saunalahti.fi


tiistai 17. marraskuuta 2015

Synttäreitä ja muuta

Viime viikolla, 12.11 oli merkkipäivä. Maailman ensimmäiset Tulikäpälät täyttivät 10-vuotta.
Muistan pentujen syntymän todella tarkasti, olihan se ensimmäinen laatuaan :)




Rakas Liekkini syntyi ensimmäisenä ja sehän jäi "vahingossa" kotiin kun ei sitä kukaan silloin ostanut... Totuus on hiukan toisenlainen, mutta ei siitä sen enempää.
Mutta olen todella onnellinen kun olen saanut kasvatus harrastuksen myötä tutustua valtavan ihaniin ihmisiin ja olen saanut pentujen myötä paljon uusia ystäviä. Ja kuinka ihanaa on pienetkin kuulumiset kuinka Tulikäpälillä on kaikki hyvin ja niistä tykätään kovasti. Ihan parasta <3
Hurjan paljon onnea kaikille Tulikäpälä-perheille!
Ja vielä rapsutukset ensimmäisille: Palomies "Leevi", Kulovalkea "Tuisku", Tulitaistelija "Iines" sekä Pikku-Liekki "Liekki".


Minulla oli haaveena saada tälle syksylle juhlapentue, eli kymmenes Tulikäpälä-pentue. Valitettavasti Freyan silmätarkastus tulos esti jalostusaikeet tälle syksylle. Eli seuraavia Tulikäpäliä on luvassa näillä näkymin vasta syksylle 2016. Ellei jotakin muuta keksitä ensi keväälle ;)

*********************

Häkän kanssa korkattiin tottakai samantien kolmosluokkien kisat. Eli lauantaina Ojangossa BAT:n kisoissa. Minua jännitti aika tavalla, oli vaan niin siistiä päästä Häkän kanssa kolmosiin kisamaan.
Vaikka olihan sen kanssa alemmissakin luokissa kivaa, mutta ne kun eivät olleet missään vaiheessa meidän päätavoite...
En asettanut minkäänlaisia tulostavoitteita ensimmäisiin kisoihin vaan nyt lähdettiin vähän niinkuin opintomatkalle. Kun nyt vaan osaisin valita ne Häkälle parhaiten sopivimmat linjat.

Ensimmäinen agirata oli Saviojan Annen rata. Oikein kiva ja vauhdikas.
Huomasin heti alussa vähän sählääväni "paniikissa" mutta Häkä kulki silti hienosti. Aina esteelle nro 11 saakka joka oli pujottelu.
Se meni kyllä ensimmäiseen väliin ihan oikein, mutta sitten se bongasi vieressä olevan hypyn ja lensi sinne :) Tuloksena sis hylkäys.
Jatkoin rataa kisan omaisesti ja lyhyestä putkesta Häkä kääntyi vähän jaloille ja sinkosi seuraavasta esteestä (muuri) ohi. Ja seuraavastakin.
Olen huomannut, että jos Häkä ajautuu yhden esteen ohi ja annan sen silti jatkaa, niin se herkästi ohittaa seuraavatkin esteet.
No sitten oli loistava tilaisuus vielä kokeilla putki-puomi erottelua jota en Häkän kanssa muista juurikaan treenanneeni. Ja eihän se onnistunut. Puomille olisi pitänyt mennä, ei menny :)

Toinen agirata oli myös Annen rata. Myös sarjaa "ihan kiva".
Ajatukseni oli tehdä toiselle hypylle pakovalssi-sylkkäri, koska Häkä on niissä mahdottoman hyvä. No joo, Häkä on, minä en :)
Annoin liikaa tilaa pienelle koiralle ja se pystyi kääntymään hypyn jälkeen takaisin. huoh... Hyvä minä... Eli heti toiselle esteelle hylkäys.
No taas jatkoin täysillä ja parit valuneet kaarteet tuli. Puolivälissä oli keinu ja Häkä kielsi. Sujahti vieressä olleeseen putkeen. otin uudestaan ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja nyt tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen.
Tällä radalla aiheutti päänvaivaa pujottelun jälkeiset kaksi hyppyä, mutta kunhan ensin pääsisi sinne saakka...
Rata lähti muuten hyvin mutta tokalle esteelle kielto. No sitten puolivälissä oli mielestäni helppo vienti kepeille, mutta Häkä sinkosikin viereiseen putkeen. Hupsis ja hylky :)

Kokonaisuutena olen kuitenkin tosi tyytyväinen Häkään. On se ihana <3
Ja ensi sunnuntaina taas lisää :)

Tässä vielä video kaikista radoista. Suuri kiitos Karolle kuvaamisesta!


tiistai 10. marraskuuta 2015

Häkä kolmosiin!

Mieletön fiilis!
Häkän kanssa agilityssä kisataankin jatkossa kolmosissa :)



Mietin ensin kuinka puran tähän upeita tunteitani lyhyestä kisaurastamme, mutta äh. Suolletaankin vähän toisenlaista tekstiä...

Jos koiralle on asetettu ikäraja milloin se saa aloittaa kisaamisen, niin MIKSI silloin ei saisi aloittaa?
Jos olen 18-vuotta harrastanut lajia ja Häkä on jo 7. täysin oma ja itse kouluttamani koira jolla kisaan, niin eiköhän ole jopa suotavaa, että jotain osaan tehdä oikein ja kerralla, jolloin tuloksetkin näkyvät nopeammin (eli koira on "kisavalmis"). Meillä tavoitteet eivät olleet ykkösissä tai kakkosissa. Meillä tavoitteet on ihan jossain muualla... Jos olen vuoden kouluttanut pientä kiituriani erittäin systemaattisesti ammattivalmentajan kanssa, niin onhan se helvetti jo omituista jos se ei näkyisi jossain! MIKSI en saisi iloita ja nauttia kun minulla on terve ja nopea koira joka nauttii tekemisestä.
MIKSI minun pitäisi odotella 2-3 vuotta ennenkuin alkaisin kisaamaan? Miksi?

No, näitä sammakoita suustaan ovatkin päästäneet ihmiset joilla on vasta ensimmäinen koira tai ehkä olevatkin vain ketynä kentänlaidalla eivätkä itse tiedä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Saatikka, että olisivat koskaan edes kisanneet omaa kotikenttää pidemmällä. Huoh!
Koomista on myös se, että enpä ole koskaan aiemmin kuullut arvostelua tekemisiäni kohtaan gööttien kanssa kisatessa... Tai sitten olen onnistunut ne vaan deletoimaan :)
Mutta nyt kun on Häkä...

Mutta kerrottakoot, että kyllä, mulla on tavoitteita Häkän kanssa.
Saatiin kisaoikeus kolmosiin ja nyt haetaan ensin vähän tuntumaa, että minkäslaista menoa meiltä kolmosissa irtoaakaan :)
Eli tavoitteena EI ole nyt heti äkkiä saada nollia kasaan! Toki tavoitteena on saada kisaoikeus ensi kesälle niin SM-kisoihin kuin maajoukkuekarsintoihinkin, mutta hei, tässä nyt on 7kk aikaa keräillä niitä nollia. En usko sen olevan meille hirveä ongelma, mutta ennen kevättä en suostu niitä "väkisin" yrittämään... Ne tulee jos ne tulee ja piste! Maailma ei saa kaatua jos ei tavoitteisiin pääsekkään.
Menestymiseen vaaditaan muutakin kuin hyvä koira. Ja tällä hetkellä minulla on vielä pitkä matka tullakseni koirani arvoiseksi ohjaajaksi. Matkalla ollaan, mutta mutkia saattaa tulla...
Koittakaa te muutkin se kestää. Minä kestän kyllä :)
Häkä on paljon muutakin kuin vain helvetin nopea pikkukoira!!

Ja tähän lauantainen nollavoitto :)



Laitetaan ne kaksi muutakin rataa. Kymppi ja hylky.






Ai niin, siirappisen ihanat sydämmentäytteiset hehkutukset ja kiitokset Heidi Ruoholle, Häkän kasvattajalle! :)  <3 <3 <3 KIITOS!!
Tuo pieni sininen unelmani on täyttänyt jo monen monta unelmaani ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta päivästä kun se kuuluu elämääni :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Top Team - päivä 2

Toinen päivä alkoi Anna Boströmin mielenkiintoisella luennolla koiran fysiikasta.
Lisäksi demo-koiralla saatiin hyviä ohjeita ja vinkkejä koiran kehonhallinta-treeneihin.


Tämä kuva lainattu Sanna Lehtosen blogista


Seuraavana oli vuorossa Mikon fysiikkatreenit meille ihmisille. Ensin vähän alkulämppää ja treenausta ja sitten lihaskunto- ja ketteryystesti.
Olipa huippua kun tehtiin ketteryystestiä, niin kaikkia kanustettiin ihan maailmanluokan tahtiin :)

Tässä taas kuva lainatu Sanna Lehtosen blogista.
Kuva ketteryystestin treenistä. Varsinainen testi tehtiin yksi kerrallaan.


Sitten päästinkin välillä syömään.

Ruoan päälle ehdin Häkän kanssa ulkoilemaan ja saatiin vähän aivoja tuuletettua



Siitä siirryttiinkin sitten lajitreeniin ja nyt vuorossa Anu Rajaheimon ratatreeni.
Jokainen teki sen mitä koki tarpeelliseksi ja ihan alkuun testasin Häkän kanssa vain puomin.
Uusi paikka, Häkälle uuden näköinen puomi ja vähän häiriötä ympärillä. Meni kivasti :)


Anun treenirata näytti aluksi kinkkiseltä, mutta kuvasta poiketen joidenkin esteiden kulmat eivät olleet ihan tasan samoin kun piirroksessa.
Puomin jälkeen aina muurille saakka minulla oli selkeä visio ja se meni kuten ajattelinkin. Mutta olin ajatellut kepeille viedä valssin kautta (muka ehtisin järkevästi) mutta Anu haastoi lähettämään muurilta kepeille (Ja onhan Häkä hyvä hakemaan kepit...) Ja lopussa poispäinkääntö putkelle.
Tässä meillä tökki. Eka meni hyvin, mutta vedinkin kepit pitkälle. Mutta sitten kun jäin Häkän tasalle, niin se hidasti loppua kohti. No tästähän edellisen päivän Sennin treenissä jo puhuttiinkin...

Toinen ongelma tuli putkelta pituudelle. Koska en missään tilanteessa ehtisi mitään hyvää ja nopeaa valssia tai persjättöä, niin oikeastaan vaihtoehtona olisi putkijarru ja lähetys pituudelle ja takaaleikkaus.
No tämä ei tosiaankaan onnistunut, sillä yritin kokoajan rynniä koiran päälle ja sehän silloin lähtee "alta pois" ja pituuden ohi. Argh! :)
Kotiläksyksi saatiinkin takaaleikkauksia erikoisesteille...

Anun treenien yhteydessä oli myös pyykkinen valmentaja Anne Talvitien osuus.
Itse en koe tätä osa-aluetta niinkään tarpeelliseksi juuri minulle, mutta tuskimpa siitä haittaakaan on, että avoimin mielin vaihtaa Annen kanssa muutaman sanan :)

Päivän ja koko leirin viimeisenä osuutena oli Sanna Lehtosen parin tunnin keskustelu-tyyppinen treeni. Eli lähinnä käytiin treenaamista ja ohjausvalintoja ym. juttuja paperilla.
En koskaan ole jaksanut istua pitkään oppitunneilla ja kun kahden päivän muut aktiviteetit jo kovasti painoi, niin oli muuten todella tuskaista...
Ei ihan hirveästi jaksanut keskittyä vaikka onneksi Sanna osasi aina välillä herätellä meitä keskusteluun mukaan.
Kotitehtäviä jäikin melkoinen kasa tästä oppitunnista...



Lopuksi vielä saatettiin viikonloppu pakettiin ja lähdettiin kotimatkalle.
Väsyneenä, mutta erittäin onnellisena. Ihan huippu viikonloppu, huippukivassa porukassa. Kiitos kaikille leiriläisille ja valkuille!

Kotitehtäviä tosiaan saatiin vino pino ja ensin oli kova hinku hallille, mutta sitten iski pieni epätoivo, kun asiaa ja opeteltavaa tulikin niin kovin paljon, että mistä aloittaisi ja mitkä asiat nostaisi enemmän esille ja mitkä asiat uskaltaisi hyvällä mielin jättää hiukan vähemmälle huomiolle...
No, seuraavaa leiriä odotellessa. Marraskuun lopulla turkkuseen...