Talvea etsimässä - osa 1

Olin kaavaillut talvilomaksi pienten pentujen syntymistä, mutta koska pentusuunnitelmat siirrettiinkin loppuvuoteen, niin oli keksittävä talvilomalle jotakin muuta.
Niinpä viesti lähti jälleen Rukan suuntaan, että vieläkö vierashuoneeseen mahtuisi...
Ja kun meidät toivotettiin tervetulleeksi, niin eipä muutakun reissua suunnittelemaan.

Lauantaina 17.4 ajeltiin koirien kanssa ensin Kuopioon ja majoituttiin hyväksi koettuun Scandiciin.
Kuopiossa oli järvissä vielä jonkunmoinen jääkerros, mutta maassa ei lunta juurikaan ollut.

Hyvin nukutun yön jälkeen suhailtiin sunnuntaina aamusta Kurkimäkeen kisaamaan agilityä.
Tarjolla oli kolmmosille 4 rataa ja niitä kovasti pähkäilin, että kenellä kisaan ja montako starttia.
No, Häkällä lopulta 3 agirataa, kaikista tuloksena hylkäys.
Kipinällä kisasin kaksi agirataa ja pienenä tavoitteena agilityserti. Ekalta radalta tulikin ihan kohtuullisen kiva nolla, mutta pari koirakkoa oli meitä nopeampia ja sijoitus 3. Ei sertiä.
Toinen rata meni myös kivasti, mutta aan alastulosta napsahti harmittavasti vitonen.
Saara lähti reissuun mukaan ja toki silläkin kisasin. Tavoitteena hyppyserti.
Kisasin yhden agiradan ja siitä "norminolla" sijoitus 3. Hienoa! Hyppyrata oli ehkä turhan helppo, sillä nollia tuli useita. Niin myös Saaralle ja sijoituksena jaettu neljäs sija. Ei sertiä, mutta siis tuplanolla. Ihan ok.
Radat löytyy tuolta oikeasta reunasta, mikäli kiinnostaa katsoa.

Kisojen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa Rukan suuntaan. Semmoinen 5 tuntia olisi ajomatkaa.
Lopulta yhden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin illalla perille.
Jossain Kajaanin kohdilla oli metsissä ihan hitusen ohuelti lunta, mutta kovin vesisateinen keli oli.

Aina Suomussalmelle saakka sai päästellä autolla varsin mutkattomasti, mutta sen jälkeen vaihtui maisemat selvästi lumisemmaksi ja myös poroja näkyi ihan tien reunoilla. Ja kyllä muuten pelästyin kun ensimmäiset porot tuli eteen. Tai ei onneksi eteen vaan ihan siinä tien reunassa seisoskelivat. Kummasti myös kaasujalka keveni...
Tässä taas ne Suomussalmen hiljaiset tyypit..

Maanataina oli heti suunnattava nokka kohti seikkailuja.
Keli oli harmittavan lämmin ja sumuinen joten näkyvyys oli huonoa.
Kuitenkin päätin lähteä valloittamaan Valtavaaraa. Kaikki 6 koiraa autoon ja ei muutakun kylille.
Valtavaaran laella on vanha palovartijan maja, josta on ainakin joskus muinoin tarkkailtu mahdollisia metsäpaloja. Sieltä huipulta olisi ollut hirmuisen hyvät ja upeat näkymät pitkälle, mutta tosiaan sakea sumu hiukan haittasi. Tässä ensimmäisessä kuvassa onkin näkymä Rukan laskettelurinteille. Huippua ei näy sielläkään.

Matkaa kertyi noin 6km ja aikaa saatiin kulumaan aika tarkkaan 2 tuntia parin pysähdyksen kera.

Takaisinpäin tulin laittomasti hiihtireittiä pitkin. Ja eikös siellä heti tullut vastaan parikin hiihtäjää vaikka latuja ei enää huhtikuussa pidetä kunnossa ja kyllähän ne vähän huonoja jo paikka paikoin olikin. Mutta aikas talvista maisemaa, eikö :)

Illalla mentiin heppailemaan Simon luokse. Simo on suomenhevonen ja tälläkin kertaa pääsin ihan oikeasti ratsastamaan. Olipa taas hurjan kivaa.