aksailuja

Tiistaina en ehtinyt omiin agility treeneihin, sillä ohjelmassa olikin "Kipinälle uusi laji"
Olin espoossa pelastuskoirien tutustumiskurssin ensimmäisellä osalla. Tämä oli tosin ilman koiria.
Paikalla oli tosi paljon porukkaa, ehkä jotain nelisenkymmentä.
Onneksi yksi kaverikin löytyi. Gööttikaveri tietenkin.
Viime syksynä, kun kävin ensimmäistä kertaa livenä tutustumassa Liekin pentujen isään Patuun, oli sillä treenit oittaan raunioradalla ja olin siellä mukana pari tuntia.
Juttelin mukavien ihmisten kanssa ja eiköhän minutkin valjastettu samantien avustajaksi.
Siinä sitten aloin muistelemaan 15 vuoden takaisia rauniotrenejä Nallen ja Nuuskun kanssa ja niin vaan alkoi vähän houkuttaa palaamisesta lajin pariin.
No tähän maaliskuuhun saakka jouduin odottelemaan mutta nyt se sitten alkoi.
Ensimmäisellä kerralla käytiin vähän läpi yleistä pelastustoiminnasta ja väestönsuojelusta ja tietenkin koirien soveltuvuudesta raunioille.
Siinä illan aikana aloinkin sitten pohtia, että olisiko ne rauniot kuitenkaan Kipinälle sopiva juttu. Sen verran paljon on laji muuttunut niistä ajoista kun itse ahkerana niissä porukoissa touhusin, että en nyt olekkaan ihan varma.
Ehkä metsähaku voisi kuitenkin olla vieläkin parempi. Noh... Tätä ehtii nyt miettiä parisen viikkoa.
Katsotaan kuin käy.
Lajinvaihto tai oikeastaan jonkun toisen lajin ottaminen mukaan kuvioihin on kytenyt jonkin asteisen agilityväsymyksen saattelemana jo pidemmän aikaan.
En tiedä mikä siinä välillä mättää, mutta ihan jumalatonta hinkua ei kisakentille ole.
Treeneissäkin mulle on lähestulkoon aina ihan se ja sama mitä treenataan. Kunhan nyt jotain puuhastellaan.
Mihinkään ulkopuolisiin maksullisiin koulutuksiinkaan ei juurikaan kiinnosta lähteä.
No, ehkä osaltaan "masennukseen" vaikuttaa myös Liekin mammaloma sekä NOxin polviongelma.
Ja kun Kipinä on ns. paskarakki, niin on sitten jäänyt kisaaminen viimeisen puolen vuoden aikana tosi tosi vähään.

No, mutta mutta... Keskiviikkona meillä oli toiset treenit maneesilla, johon pääsin. Liekki oli toki mukana.
Tällä kertaa halusin kokeilla, että koliseeko rimat, jos ne on korkeimmillaan (siis mini korkeudessa)
Nopstin vain yhden riman korkeimpaan kohrtaan ja sekin oli sellaisessa kohdassa, että koira lähesty sitä melko suoraan ja sai hyvän vauhdin ja siitä jatkettiin täysillä suoraan eteenpäin.
Liekki oli ihan liekeissä. Se räyhäs ja oli vallaton eikä meinannut pysyä nahoissaan.
Ajoittain mulla oli taas hankaluuksia saada se sinne minne halusin, koska se haukkui niin kovin ettei se ehkä kuullut eikä se myöskään mun ohjauskia seurannut.
Noh, tavallaan olin tosi iloinen että se on ihan liekeissä ja kyllähän ne treenit muutaman alku kaahailun jälkeen alkoikin sitten sujumaan :)
Kipinä myös kulki tosi kovaa ja kivasti. Mä olen vähän alkanut pohtimaan johtuisiko sen toisinaan hitaampi liikkuminen alustasta. Maneesilla on hyvä hiekkapohja mutta virkkalassa keinonurmi.
En tiedä, kaikkia selityksiä yritän keksiä.
No, jokatapauksessa kun pääsin illalla kotiin, avasin netin ja ilmoitin molemmat kisoihin :)
Viikon päästä kokeillaan kirkkonummella miten menee. Onko Liekki missä vaiheessa ja mitä Kipinä tuumaa kkk:n hallista.
Vuosi sitten se meni siellä tosi kovaa ja pieni toive on, ettäkö se menisi myös nyt kovaa :)
No, saa nähdä...