huikeaa menestystä

Niinhän se kesä oli ja meni. Huippukivaa oli 4 viikkoa. Riittää fiilisteltävää vielä pitkälle syksyyn. Ja sitten voikin kohta alkaa miettimään jo ensi kesän kuvioita.

Ainakin juhannusta ennen tulee matka Ouluun, sillä siellä on Agilityn SM kisat ja mun tavoite kolmella omalla koiralla kisaamisesta ei ole ollenkaan kaukaa haettu tavoite. Sen verran lujaa on kulkenu heinä-elokuussa agility.
Tahkolta lähtiessä mä tein kotimatkalla pienen lenkin Joensuun kautta. Lähes matkan varrellahan se oli.
Siellä oli yllätys yllätys agilitykisat.
Olin ilmoittanut NOxin kolmeen starttiin, Kipinän kahteen ja Liekin yhteen.
Ensimmäiseltä agiradalta NOxille ja Kipinälle molemmille hyvät nollat. Tai no, Kipinälle just ja just nolla, sillä tulos oli -0,02 :)
Toiselta agilityradalta Kipinälle hyvä nolla, eli tuplanolla! NOxille erittäin ärsyttävä puomivitonen ja hetkeä myöhemmin kielto putkelta eli radalta kymppi. Harmitti hetken aikaa.
Kolmas rata oli hyppyrata, NOxille hyvä nolla, Liekille vielä parempi nolla.
Tuli juostua 6 rataa ja niistä tehtiin 5 nollaa, joten voi sanoa, että oltiinpas me hyviä :)
Mutta muistan kyllä heinäkuun alussa mikkelissä kisat... 6 rataa ja 5 hylkyä... Etta näin...

No sitten koitti se kotiinpaluu ja maanantaina töihin.
Oli se kyllä ihan kiva töihinkin palata, koska mulla on niin kivat työkaverit. Ei ihan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin.
23.8 lauantaina kisattiin sitten Uudenmaan piirinmestaruuksista Kirkkonummella.
Ensin oli joukkuerata, jossa olin NOxin ja Liekin kanssa. Kipinä oli varakoirana.
Rata ei ollut mikään älyttömän vaativa, mutta pieniä huolimattomuusvirheitä sattui yhdelle jos toisellekin ja NOx olikin lopulta meidän joukkueen ainut nollan tehnyt :)
Liekki hyppäsi rengas-esteen vähän huonosti ja sehän "hajosi". Onneksi on hajoava rengas...
Mutta siitä vitonen ja joukkueen tulos lopulta ylsi sijalle 4.

Joukkuekisan jälkeen oli vuorossa yksilömestaruudet jotka koostui kahdesta radasta, agi+hyppy. Ja näiden yhteistulos ratkaisi voittajat.
Agilityradalla Kipinälle hylkäys, NOxille ja Liekille nollat.
Hyppyradalla Kipinälle vitonen, NOxille kymppi + yliaikaa ja Liekille nolla.
Sijoitukset ei niin kummoiset olleet yksittäisillä radoilla, mutta yhteistuloksissa loistettiinkin Liekin kanssa sijoittumalla lopulta neljänneksi. Vau!
Mutta eipä siinä vielä kaikki...
Marjo & Saara painelivat menemään Liekkiä vauhdikkaammin ja pari teki molemmilta radoilta myös nollat. Yhteistuloksissa sijoitus 3. Huippua! Uudenmaan Piirinmestari-3 vm. 2014! Mahtia ja Onnea vielä!

Sunnuntaille olin ilmoittautunut kisaamaan Tuusulaan.
Ennakkoon näytti siltä, että kisoista tulee pienehköt ja niin listoilla olikin vain noi parikymmentä koirakkoa.
Ilmoitin taas NOxin kaikille radoille, Kipinän kahdelle ja Liekin yhdelle radalle.
Aamun eka rata oli vähän närää aiheuttanut agirata. Estevälit olivat paikoin juuri ja juuri 4 metriä ja rimakorkeus 35. Huh huh!
NOxilla putosi yksi rima, tuloksena vitonen. Kipinälle hylkäys, kun tyyppi kävi tarkastamassa ratahenkilön kehänauhan ulkopuolella :)
Toinen rata vaikutti suoraviivaisemmalta ja rimakorkeus oli 30. NOxille kohtuu ok nolla. Kipinän radasta ei ole muistikuvaa, mutta ei se vissiin nolla ollu.
Tässähän sitten tapahtui mukava ylläri... Kävin jäähdyttelemässä koirat ja tulin katsomaan tuloslistaa, että oliko se NOxin nolla nyt varmasti nolla.
Kaveri käveli kohti ja sanoi, että nyt jännätään. Ihmettelin, että miten niin. Ei noita nollia nyt niin jännätä. Hän sanoikin, että mahdoitteko voittaa. No huh, ei sentään. Mutta olin hiukan puulla päähän lyöty kun sijoitus olikin 2. !! WHAT! Radalta tulikin vain 2 nollaa vaikka itse kuvittelin radan olevan niin helppo että sieltä tulee ainakin 10 nollaa. Mutta eipä ollutkaan.
Mutta eipä siinä vielä kaikki... Koska voittajakoira oli jo valio, niin sertihän siirtyi meille, eli NOxille!! Taisi siinä onnen kyynelkin tippua. NOxille ensimmäinen agi SERT !!
Mahtavaa :) Ihan vaan hiukan olin (ja olen edelleen) onnellinen.
Mutta jäljellä oli vielä yksi rata. Hyppyrata.
Piti nollata tilanne ja keskittyä vielä vähän. Rata oli erittäin helppo ja erittäin juostava.
Ihanneaika ei ollut mahdoton, mutta oli niin kiva rata että ajattelin lähteä täysillä ilman varmisteluja.
NOx ensin. Ja heti alussa meinas oma ohjaus mennä vähän pitkäks mutta sain paikattua tilanteen hyvin ja tultiin maaliin nollalla.
En kyllä ollut ihan sata varma enkä uskaltanut tuulettaa, mutta kun tulokset oli taululla ja siellä nolla, niin Rokkioravan kanssa oltiin ihan super hienoja. Tyypille siis sertin lisäksi vielä tuplanollakin!
Voi sitä onnen määrää :)
Niin ja Liekki-liitelijälle sellainen "norminolla"...
Mutta kerrankin tuntui, että nyt oli onni meidän puolella eikä aina vaan mennyt vierestä ohi.
Ihan mahtia! Oon oikeesti niin super iloinen NOxin SERTistä, että oksat pois.
Tämä kyllä nyt tarkoittaa sitä, että talvi kasvatellaan karvoja ja ensi keväänä lähdetään kokeilemaan näyttelyistä H:n saamista... Se voikin olla astetta hankalampaa, mutta kokeiltava on jos mielii koskaan saada koirasta valiota.
Toki noita sertejä agilitystä tarvitaan vielä kaksi, mutta kun nyt tuo ensimmäinen on tullut, niin haluan uskoa, että kyllä ne kaksi muutakin vielä joskus tulee.

 

Kisapaikalla näin myös pitkästä aikaa Tulikäpälän Tuhka Tahvon eli Röllin.

Oli ihana nähdä tosi pitkästä aikaa ja kuulla kuinka kiva koira Rölli on ja nähdä kuinka upeassa kunnossa se myös on. Mahtia <3

 

Jaa niin, näinhän mä viime viikolla myös Tulikäpälän Tintti Tulentekijän "Siirin"
Muistuttaa kyllä tosipaljon Iinestä, eli Tulitaistelijaa. Joka on Siirin mummo.
Huikean kaunis siitä on kyllä kasvamassa. <3

 

 

Mitä vielä... Loppuun kevennyksenä marsupäivitys.

Käytiin Häkän kanssa katsomassa marsuja :)

Marsut on tottuneita koiriin ja etenkin blue merle sheltteihin, joten eivät pienestä vierailijasta ollut moksiskaan. Päin vastoin...
Ja Häkä päätti tehdä myös lähempää tuttavuutta omituisten taaperoiden kanssa. :)

Kesälomailua - osa 5

Sunnuntaina oli vuorossa agilitykisat Kajaanissa.

Tarjolla 3 kisaa ja ilmoitin Liekin ja NOxin molemmat kaikkiin kolmeen starttiin. 

Päivästä oli tulossa kuuma ja hikinen, mutta sellaisia päiviä olikin jo ollut kolme viikkoa, joten kunnolla vaan juotavaa niin itselle kuin koirille, niin eiköhän selvitä.

Kisat meni kohtuullisen kivasti, Liekin kanssa ekalla radalla sijoituttiin toiseksi ja samalla saatiin viimenen nolla ensi kesän arvokisoja varten. 

Tokalla radalla pari hienoista virhettä ja viimeiseltä radalta "norminolla"

NOxin kanssa eka rata oli ihan huippu! Hieno nolla ja sijoitus 5.

Tämä oli NOxille tämän kauden ensimmäinen nolla, joten 6 vielä...

Toka rata oli haasteellinen mutta ei mahdoton, ainut vaan että loppumetreillä tuli vähän huonoa ohjausta ja koiran pitkän pitkät kaarteet toi meille niinkin vittumaisen tuloksen, kuin 0,03 sekunnin yliaikanollan! Voi jessus että tuo pisti potuttaan aika tavalla... No, tuo jos mikä oli kunnon JOS-nolla... 

Vikalta radalta koira luki vähän omiaan ja tulkosena hylkäys.

Tässä muutama kiva otos kisoista. 

Kisojen jälkeen palasin takaisin Tahkolle, jossa oli aikomus viettää seuraavaan lauantaihin saakka.

Ihan vaan olla ja lomailla.

No heti maanantaina päätinkin, että kiivetään Tahkovuorelle.

Päivästä oli tulossa koko kesän kuumin, mutta minulla virtaa ja intoa niin paljon, että en antanut helteen haitata.

Reppuun mukaan juotavaa itselle sekä koirille ja tietty kamera.

Ja sitten vaan menoksi.

Heti alkumatkasta näin vilahduksen jostain lierosta ja halusin ajatella sen olevan vaskitsa koska näin vain vähän jotain ruskeaa. Vaikka onhan niitä ruskeitakin kyitä... 

Mutta silmät pidin auki ihan kokoajan. Koirat kulkivat vapaana, mutta jos ne olivat menossa liian lähelle jotain kivikasaa tai heinikkoa, niin komentelin niitä pois. 

Kiipesimme merkittyä reittiä pitkin ja puolivälissä kävi hetken mielessä, että pitäisköhän kuitenkin kääntyä takaisin. Koirat puuskutti, minä puuskutin... Äh, eikä mitään kun matka jatkui.

Pidin vähän väliä pieniä juomataukoja ja kaikki muut paitsi Häkä oli sitämieltä, että nyt riittäisi jo.

Lopulta päästiin perille ja olihan ne maisemat melko hienoja! 

Ja sitten vaan jostain piti lähteä alaspäin.

Tuntui tylsältä lähteä rinnettä alas, joten mentiin metsän puolelle. 

Kiva pieni polku sielläkin meni ja voi jessus että oli muuten omat jalat kovilla!

Kun pääsin melkein alas, niin reidet ja pohkeet vapisivat ja tuntui että kohta lähtee jalat alta.

Mutta koska ei olut kiirettä mihinkään eikä päivälle muita suunnitelmia, niin majapaikkaan vaan lepuuttelemaan ja syömään.

Mutta ei noissa maisemissa kauaa pysty sisällä makoilemaan kun mieli tekee lähteä ulos järveä kiertämään.

Keskellä järveä onkin rakennettu hieno kävelysilta. Koirien kanssa tuota siltaa kulutettiin viikon aikana monen monta kertaa.

Mutta toki löytyi hyvä pieni ranta josta koiria pystyi uittamaan. 

Häkästä onkin tässä muutamassa viikossa kuoriutunut varsinainen vesipeto, se huutaa ja kiljuu ihan hulluna ja syöksyy hurjaa vauhtia veteen. 

Hauska tyyppi! 

Toki Kipinäkin ui edelleen mielellään.

Sille pitää vaan heittää keppiä, ei se muuten veteen mene.

Tiistaina vietin Nilsiä-päivää. Eli jätin koirat hotellille ja lähdin autolla kylille.

Tarkoitus oli jättää auto johonkin parkkiin ja lähteä käppäilemään kylää ja katsella maisemia. Toisin kävi.

Kylä on pieni kuin mikä ja se oli hetkessä nähty.

Ei tarvinut autosta nousta kun koko paikka oli ohitettu. Voi mikä pettymys!

Kävin sitten kaupassa ja lähdin takas hotellille. Ja uittaan koiria...

Niin ja koska aikaa ei kauaa kulunut niin pakkasin taas reppuun juotavaa ja lähdettiin tutustumaan Tahkon ympäristöön.

Keskiviikkona oli "lintsipäivä"

Tuolihissi olisi auki muutaman tunnin ja sillä pääsisi vuorelle ja takaisin.

Ja tottakai sinne oli mentävä.

Jännitti muuten ihan pirusti jossain kohdassa matkaa huipulle. 

Mutta oli makeeta!

Ylhäällä oli kahvila auki ja vietin siellä hetken.

Käpöttelin myös huipulla hiukan nyt kun ei ollut koirat mukana. Hetken jopa toivoin näkeväni kyitä jos olisin vaikka kuvan saanut, mutta ei näkynyt. Ehkä onneksi..

Ja sitten kyydillä alas. Ja kyllä sekin vähän jänskätti!

Mutta tulipahan käytyä!

Torstaina oli sitten taas luvassa jännä päivä!

Olin varannut paikan parituntiselle issikkavaellukselle!

Mutta se oli vuorossa vasta alkuillasta.

Päivälle piti keksiä tekemistä jotta aika kuluisi. Niinpä päätin lähteä koirien kanssa metsäretkelle.

Ihan tässä vieressä on Huutavanholman lehtojensuojelualue ja siellä jossain metsässä olisi jonkinlainen nähtävyys tms. Ja ei muutakuin reppu selkään ja menoksi.

Alkumatkalla taas mietin, että mennäänkö vai ei, sillä reitti näytti varsin käärme-herkältä polulta. 

Rohkeasti kuitenkin lähdettiin ja eikös sitten meinattu jo eksyäkin.

Alkumatkassa oli polku merkitty hyvin, mutta sitten oli jotain metsänhoidollisia toimenpiteitä tehty ja ehkä edellisviikon ukkosmyräkkäkin auttanut siinä, että lähdinkin jotain kinttupolkua ihan väärään suuntaan.

Tultiin pienelle hakkuu-alueelle. Hoh hoijaa... 

Kaivoin kännykän taskusta ja paikannuksen avulla näin missä oltiin ja mihin suuntaan pitäisi pyrkiä jotta menisimme sinne minne piti.

No ei tuo metsikkö mikään suuren suuri ollut, joten ehkä muutama sata metriä vaan mentiin pieleen.

Oikea polku löytyi ja matka jatkui huolettomasti.

Mutta polku kapeni ja pusikko tiheni. Shortist ja toppi ei ehkä ollut ihan parasta pukeutumista tällaiselle metsäretkelle, mutta periksi ei anneta!

Tiesin että jossain "perillä" olisi virtaava puro ja olisimme kuitenkin melko lähellä.

Sitten metsä synkkeni ja tuntui kostealta. Hahaa, perillä olisimme.

Puron lorinakin jo kuului ja sen kuulivat myös koirat.

Pysähdyttiin juomatauolle, mutta se oli virhe.

Varmaan 6 miljardia hyttystä hyökkäsi välittömästi kimppuun ja koska oma vaatetus oli vähäistä, niin nehän kuppasivat samantien kunnolla.

Joten matkaan taas...

En sitä nähtävyys-juttua koskaan löytänyt. Mutta muutoin oli hienot maisemat ja välillä jopa kiva ja helppokulkuinen polkukin.

Mutta sitten alkuilta koitti ja perhoset mahassa ajoin läheiselle tallille.

Haimme omistajan kanssa issikat laitumelta sillä perusteella, että otetaan ne neljä mitkä saadaan kiinni. Koomista! :)

Hevoset selkeästi tiesi, että jos antaa kiinni, joutuu hikisiin hommiin. Niinpä kiinniotto ei ollut ihan helppoa, muttakun yhden onnistui nappaamaan, niin sai melko helposti toisenkin ja pari muutakin.

Hepat talliin satulointia varten ja ei muutakun menoksi.

Ikinä en ollut issikalla ratsastanut vaikka monesti olin siitä haaveillut.

Sen verran kuitenkin kuullut ja lukenut, että ne ovat maastovarmoja, kilttejä, helppoja ja ennenkaikkea varmajalkaisia menijöitä.

Alkumatkasta kokeiltiin hiukan tölttiä. Sen piti olla ratsastajalle helppoa ja tasaista menoa. Ja pöh! Minun polle ei kyllä tölttiä ollut nähnytkään. Ehkä silloin tällöin se sitäkin kulki mutta väitän että enempi ravilla mentiin :)

No mutta sitten rinteiden juurelta ohjaaja vaan totesi, että sitten lähdetään kiipeämään. 

Siis kohtisuoraan rinnettä ylös! Huh huh! Ohjaaja sanoi, että voi antaa hevosen vähän itse valita reittiään. 

Puolivälissä rinnettä pidettiin tauko ja kyllä hevoset muuten puuskuttivat! Vähän jopa sääliksi kävi, mutta samalla ajattelin, että on hyväkuntoiset hevoset kun ne lähes joka päivä tekevät tuon parituntisen retken ja aina kiipeävät vuoren rinnettä ratsastaja selässä.

Ylhäällä kuitenkin oli taas ihan voittaja-filis ja annettiin jälleen hevosille pieni tauko.

Toisesta reunasta lähdettiin valumaan alaspäin. 

Siellä oli erittäin loiva ja melko helppokulkuinen pikkutie jota pitkin ratsastettiin. Välillä taas tölttiä kokeillen. 

Loppumatkasta piti taas tölttiä mennä, mutta hevoset innostuivatkin laukalle. Olihan huippua laukata monen vuoden tauon jälkeen metsäpolulla. Ihan mahtavaa!

Parituntisen retken jälkeen vietiin hevoset takas laitumelle. Voi sitä niidenkin onnea kun pääsivät huilimaan ja piehtaroimaan :)

Kesälomailua - osa 4

Torstaina koitti pitkään odotettu Savon tournee.

Olin keväällä saanut kuningas idean ja houkutellut Liekin pojan Edun Kuopioon näyttelyihin. 

Omistajansa Tiina lähti reissuun mukaan iloisin mielin ja varattiin kahdeksi yöksi majoitus Tahkolta, mustin ja mirrin lemmikkihotellista.

Ajomatka vihdistä pysähdyksineen oli noin kuutisen tuntia ja huh huh, meinas kyllä yksin ajelessa jo loppumatkasta tympiä.

Tiina ja Eduhan saapuivat Joensuusta.

Perillä oli iloinen yllätys huoneistossa kun kaikille koirille oli tervetuliaispussukat odottamassa.

Tiinaa, Edua (Tulikäpälän Häkäliekki) ja Topia (Tulikäpälän Rami Rakovalkea) odotellessa kävin koirien kanssa pikaisesti tutustumassa lähimaastoon.

Ja olin kyllä haltioissani. Sen verran vähän näkyi ihmisiä tai koiria, että pystyin huoletta pitämään omat koirat vapaana.

Illalla mentiin sitten koko porukalla ihastelemaan maisemia ja vaan olemaan.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttelypäivä.

Gööttejä oli ilmoitettu 18kpl ja tuomarina toimi Marianne Baden Tanskasta.

Sovittiin Tiinan kanssa, että mikäli Edu suostuu minun kanssa kehään reippaasti tulemaan, niin esitän sen mielelläni.

Ja kyllähän se tulikin.

Tyyppi esiintyi kertakaikkisen upeasti, voitti oman luokkansa ja oikeastaan kaikki muutkin ollen ROP... :)

Tuomari ylisti Edua moneen kertaan ja kehui kuinka upea koira se on. Ja kun hän sai kuulla, että tämä oli koiran ihan ensimmäinen näyttely, hän oli ihmeissään ja samalla kovin ylpeä. Kuten oltiin Tiina ja minäkin.

Kaiken lisäksi näyttely oli KV joten Edu avasi kertaheitolla sert ja cacib tilit. Huikeaa!

Ryhmäkisassa käytiin näyttäytymässä, mutta siellä ei menestystä tullu. Mutta olihan tämäkin jo huikeaa!

Tulikäpälän Häkäliekki "Edu" 

NUO ERI/1 SA, PU-1, SERT, CACIB, ROP

Upea kuva napattiin illalla Tahkolla. Kerrasaan huikeissa maisemissa :)

Näyttelyssähän oli mukana myös Liekki ja Kipinä.

Kipinä oli elämänsä toisessa näyttelyssä. Sillä kun on alapurenta, niin aika turha sen kanssa on käydä rahojaan tuhlaamassa, kun kaiken järjen mukaan sen ei kuuluisi mitään kovin hyvää tulosta saada.

No mutta tämä tuomari tykkäsikin Kipinästä aika tavalla.

Hän kehui kovasti Kipinää ja erityisesti sen upeaa lihaskuntoa, mutta sanoi myös, että valitettavasti purennan takia hän ei voi antaa parempaa kuin Erittäin hyvä. 

Mutta mikä mahtavinta, avoimen luokan narttuja oli yhteensä 3kpl ja Kipinä voitti! Hih :) 

Pikkaisen oli koominen olo...

Liekki esiintyi veteraaniluokassa ja vastassa 3 muutakin narttua.

Liekki näytti muiden vierellä kovin kakaralta ja sitä se tuomarikin sanoi... Tuloksena ERI/3

No sitten lauantaina oli uusi päivä ja uusi tuomari. Nyt vuorossa suomalainen Johan Juslin.

Sain taas kunnian esittää Edun. 

Ja Eduhan teki lähestulkoon saman tempun kuin edellisenäkin päivänä, mutta tällä kertaa VSP.

Eli siis toinen serti ja toinen cacib. Huh huh!

Kyllä olin kasvattajana äärettömän ylpeä ja onnellinen. Ja kun vielä sain itse Edun esittää, niin olihan tuo hienoa!

Tässä Edu ja viikonlopun saalis! 

Myös Liekki ja Kipinä oli taas kehässä ja nyt Kipinälle ehkä oikeampi arvosana, eli H (hyvä) ja Liekki veteraaneissa ERI/2

Olihan reissu. Hurjan suuret kiitokset Tiina kun lähditte niin kovin ennakkoluulottomasti reissuun :)

Tässä vielä ihanan norjalaisen naapurimme nappaama kuvamuisto.

Näyttelyn jälkeen lähdettin sitten eriteille.

Tiina ja pojat kotiin Joensuuhun ja minä jatkoin koirieni kanssa matkaa Kajaaniin.

Siellä olisi tarkoitus sunnuntaina kisata agilitylatilotia Liekin ja NOxin kanssa. Ja sitten taas illalla takaisin Tahkolle viikoksi lomailemaan.

Kesälomailua - osa 3

Kesäloman toisella viikolla oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä iloiselle seuramatkalle ruotsiin.

Yllätys yllätys, agilitykisoihin. 

Matkaan lähdettiin Iidan sekä Hunnin ja Kitkan kanssa.

Menomatkalle oltiin varattu viikkarin päivälaiva turusta tukholmaan. 

Periaateessa matka meni älyttömän hyvin, ottaen huomioon, että mun piti saada erittäin ahtaalta autokannelta 4 koiraa ja reppu ylös kutos kerrokseen. Toki se onnistuu jos koirat osaa kävellä rappusissa eikä muutoinkaan sinkoile sinne ja tänne.

Ja kun kaiken varalta nappasin Häkän aina syliin ahtaimmissa paikoissa...

Mutta oli tuo päivämatka vaan tosi tylsä ja piiiiiiitkä.

Kun ei oikein mitään voinu tehdä. Syödä ja nukkua...

Tukholmasta olisi vajaan parin tunnin ajomatka hotellille Gävleen, mutta oltiinkin viisaita ja koukattiin jo heti menomatkalla kisapaikan kautta laittamassa teltta pystyyn ja häkit sinne sisälle.

Kaikkiaan kisattiin sitten kolmena päivänä hirmuisessa helteessä. Tapahtumahan oli Slottshoppet 2014 ja me mentiin paikanpäälle puolivälissä kinkereitä.

Joka päivä oli virallinen agirata, virallinen hyppyrata ja vielä bonuksena epävirallinen voov-cup agilityrata.

Tai viimeisenä päivänä oli sitten voov-finaalit...

Virallisista starteista en oikein muista kuin yksittäiset hienot hetket sieltä täältä ja lukuisat JOS-nollat.

Eniten kyl ehkä ärsyttää, kun tuli useita yliaikanollia. Hittovie. Peiliin saa kyllä katsoa jos syytä etsii... 

Mutta kaikkiaan kisakirjamerkintöjä tuli jokunen, eniten Liekille.

Siltä muuten tällä hetkellä puuttuu enää yksi agilitynolla ja sitten sillä olis paikka ensi kesälle SM-kisoihin sekä maajoukkuekarsintoihin. Edellyttäen, että säännöt pysyy edelleen samoina...

Mutta voov-finaalista pitää sen verran kertoa, että joka päivä oli yksi kisarata josta kerättiin pisteitä finaalipaikkaa varten.

Tämä episrata oli noin kakkosluokan tasoinen ja samalla radalla kisasivat siis kaikki luokat.

Sain kerättyä kahtena päivänä kaikille koirille pisteitä hiukan, mutta en tarpeeksi. Jäihän meiltä kolme päivää keräämättä.

Finaaliin pääsi 15 parasta ja Liekki oli parhaana omistani sijalla 18. Kahdella "norminollalla"

Mutta finaalista jäi pois 3 koiraa joten me päästiinkin sitten mukaan.

Finaalirata oli Savikon Sepon käsialaa ja oikein kiva rata olikin.

Ei mikään Seppomainen hylkyrata vaan oikein vauhdikas ja kiva.

Mutta yllätys yllätys, Liekille yliaikanolla ja sijoitus 7.

No ei paha, kun ottaa huomioon että startteja sillä oli takana 8kpl ja hellettä sellaiset 30 ja päälle. 

Kisapaikka oli oikein hyvä, mutta uimapaikalla oli paarmoja ihan helvetisti.

Kisat pyöri kokoajan kolmella kentällä ja alustana luonnon nurmi.

Se tosin oli vähän palanut liukkaaksi sikanopeille koirille, mutta mä en huomannut siinä mitään vikaa :)

Kaikkiaan kisat sujuivat oikein hienosti ja tunnelma oli leppoisa. 

Hauskoja yksittäisiä kohtaamisia oli esim. Kun yksi ruotsalainen nainen tuli kysymään NOxista, että onko tuo se tanskalainen. Hänellä kun sattumoisin oli samasta kennelistä ihan yhtä pieni sheltti :)

Se tosin oli NOxia vuoden nuorempi.

Tai sitten kivaa oli, kun eräs ruotsalainen tuli kehumaan gööttejä ja kuinka hienosti ne meni. Harmittelin kun ei kisoissa näkynyt yhtään ruotsalaista gööttiä, mutta eipä tuolla nyt niin hirveesti göötit agia kisaakkaan. 

Kotimatka tultiin yö-laivassa ja oli kyllä viisas ratkaisu. 

Mutta niin kivaa taas oli, että mihinköhän sitä ensi kesänä sitten lähtis :) ja minkälaisella kokoonpanolla... 

Kesälomailua - osa 2

Sunnuntaiset agilitykisat Mikkelissä olikin sitten hippasen erilaiset kuin lauantaina.

Ensinnäkin nyt oli 3 kisaa ja minähän taas kaikissa kisoissa kaikilla kolmella koiralla, eli 9 starttia juostavana.

Ei siinä vielä mitään, mutta kun päivästä oli tulossa aurinkoinen ja helteinen.

No, niinhän se kesän pitää aurinkoinen ollakin, joten ei valiteta. Mä vaan en ole vielä tähän päivään mennessä oppinut miten helteisinä päivinä tankataan jotta oma vire pysyisi edes suunnilleen hyvänä.

Joten niin nytkin vain ekat startit meni suunnilleen pirteissä fiiliksissä ja sen jälkeen sai taistelemalla hakea hyvää virettä.

Sen kummemmin analysoimatta tai selittelemättä kerrottakoot, että Liekille nollavoitto sekä tuplanolla, NOxille kaks hitokseen hyvää rataa ihan hemmetin huonon tuurin tuloksilla, toiselta vika rima alas ja toisella yliaikaa 0,76 sek. Ja Kipinälle normiratoja, reiluilla yliajoilla.

Kuuleman mukaan kisapaikalla oli tapahtunut sitä ja tätä ja oli ollut erinäistä draamaakin joukossa, mutta koska mulla oli 3 koiraa aina samalla radalla, niin olin aika autuaan tietämätön mitä ympärillä oli tapahtunut. Joten mun mielestä kisat oli järjestetty moitteettomasti, tunnelma hirmuisen hyvä ja kotimatkalle lähdin ihan hyvillä mielin.

Mutta ehkä kuitenkin hitusen hehkutan Liekin nollavoittoa ;)

Olihan se "vähän" yllättävää, mutta jos se virallisissa tuloksissa lukee ja kisakirjaan vahvistettu, niin uskottavahan se on :)

Liekki liitäjä lähtee siis ensi kesänä SM kisojen lisäksi maajoukkue karsintoihin, mikäli koira vaan on kunnossa ja kilpailukykyinen :) niin ja edellyttäen, että tulosvaatimukset pysyy ennallaan...

Mikkelin reissun jälkeen tehtiin tiistaina pikavisiitti tallinnaan.

Maissa aikaa oli reilut 3 tuntia, mutta kun matkan tarkoitus olin hakea siideriä ja lonkeroa sekä juustoa, niin eihän siihen enempää olisi tarvinutkaan.

Ja tallinnasta tultua haettiin koirat matkaan ja lähdettiin seuraavaan reissuun. Mutta ihan vaan hengailemaan vaunulle.

Siellä meni pari leppoisaa päivää lähestulkoot vain oleilemalla.

Kesäloman ensimmäinen viikko lähenee loppuaan ja hauskaa on ollu :)

Kesälomailua - osa 1

Kokska kesäloma on tarkoitettu reissaamiseen ja mukaviin asioihin, niin heti lauantaina piti lähteä pienelle retkelle.

Mikkelissä olisi kaksi kisapäivää joten sinne mars. Mullahan oli vuodelta 2008 saatu lahjakorttikin, jossa ei onneksi ollut voimassaoloaikaa. Ja tavallaan nyt oli aika käyttää sekin pois.

Ja kun olen kesälomalla niin ei ole mikään kiire mihinkään. 

Ensimmäinen kisapäivä oli kuitenkin tulosten osalta ihan pohjanoteeraus. JuoksIn 6 starttia ja niistä 5 johti hylkäykseen. Kaikenlisäksi Kipinälle iski kesken kaiken kakkahätä ja se juoksi kesken kisan radalta ulos hoitamaan asiansa. Voi jessus kuinka noloa...

No jo nyt väkisin kaivaa jotain hyvää, niin Liekki sentään teki yhden nollan. Sijoituksella 4.

Toinenkin nolla kyllä oli lähellä, mutta ei sit kuitenkaan. Niinhän se aina... Mutta lähellä ei lasketa.

Voisin tietty jossitella, että jos se olis yhden hypyn mennyt oikeinpäin, se olis ollu nolla, tai jos Kipinä ei olis menny kakalle, se olis ollu nolla, tai jos NOx ei oli menny putken sijasta aalle se olis ollu nolla. :)

Mutta kun ne nyt oli hylkyjä ja sillä selvä.

Kisojen jälkeen majoituttiin cumulus-hotelliin. Ihanan viileä huone, reilusti tilaa, puhtaat petivaatteet, toimiva suihku, autolle ilmainen parkkis, mitä vielä. Ihan luksusta!

Iltalenkille mentiin tuohon viereisenkirkon maille. Yleensähän parhaat koirien ulkoilutukset saakin tehtyä kirkon piha-aluiella. Niillä on hyvin hoidetut nurmikot eikä ihmisiä ole riesaksi asti. Niinpä koirat saikin viilettää siellä tovin vapaana ja kyllä ne juoksikin...

Melko aikaisin menin nukkumaan ja sainkin melkein hyvin nukkua jopa seiskaan saakka. Kiitos tummien pimennysverhojen! Mutta ahdastahan oli, neljä erittäin leveästi nukkuvaa koiraa ja mun piti vaan hyväksyä se, että ne ei väistä :)

No joo, tottakai olisin saanut ne työntää sivuun jos olisin halunnut, mutta en halunnut. Antaa niidenkin nauttia, kun harvoin pääsevät sänkyyn :)

Liekki varsinkin nautti. Sehän oli sängyssä heti kun vaan huoneen ovi aukesi eikä ihan helposti tullut sieltä pois. Tuli niin mieleen näyttelyreissut Sadun ja Leevin kanssa... :)

Mutta hyvät naurut sain heti sunnuntaina aamiaispöydässä. Voi jessus nuo venäläiset on koomisia kun ne pakkaa eväitä muka salaa kasseihinsa.

Ristus sitä ruoan määrää mitä ne laukkuihinsa tunki. Ja muka huomaamatta... Ei tartte ihmetellä miksi hotelliyö maksaa niin paljon. Varmaan puolet huoneen hinnasta menee ruokana venäläisten kasseihin.

No joo, kyllähän suomalaisetkin sen osaa, mutta meille riittää muutama nakki (ihan vaan koirille) ja ehkä 1 sämpylä... 

Että näin... Ja kohta taas kisaamaan. Tänään olisi yhteensä 9 starttia. 

Agirotu 2014

Lähes joka vuosi olen agirodussa ollut ja kyllä siellä oikeastaan aina ihan kiva on ollut. Niin myös tänä vuonna.
Tällä kertaa tapahtuma järjestettiin Janakkalassa, samalla kentällä missä on agirotu ollut ennenkin.
Jos en nyt ihan väärin muista niin parikin kertaa ollaan Janakkalassa oltu agirotuilemassa.

Tällä kertaa ei ollut ollenkaan perjantaille tarjolla mitään vaan koko tapahtuma vietiin läpi kahdessa päivässä. Eikä se ollut huono asia ollenkaan...
Lauantaina kisattiin heti aamutuimaan Finnish Open karsintarata. Kisaan lähti 112 miniä ja minä tietysti kaikilla kolmella :)
Kipinän kanssa aloitettiin, alkumatkasta putosi yksi rima mitä kovin ihmettelin, kun ei Kipinä rimoja pudottele. Mutta pujottelusta tuli toinen virhe jonka kyllä ennakkoon tiesinkin tulevan. Mutta saldona kymppi ja reilusti yliaikaa. Sijoitus 48 eikä mitään asiaa puolen päivän finaaliin, jonne pääsi 25 parasta.
Seuraavaksi NOxin kanssa. Tuloksena huikean hieno rata ja nolla, mutta hiuksen hienosti 0.95 sekkaa yliaikaa.
Tämä kuitenkin riitti sijaan 13 ja paikka finaaliin ansaittu.
Liekkiin luotin vähän liikaakin ja se kostautui pujottelussa.
Luulin homman olevan ihan helppoa kuin heinänteko, mutta niin vaan virhe ja toinen ja lopulta hylkäys. Höh! Pikkusen sapetti siinä kohtaa. Ei pitäis kuitenkaan liikaa luottaa...

NOx - Avo SM karsintarata

 

 

Liekki - Avo SM karsintarata

 

 

Kipinä - Avo SM karsintarata

 

 

Puolilta päivin alkoi finaalit. NOxin kanssa tällä kertaa mukana.
Radalle lähti kaikkiaan 47 mini-koiraa, kun 1- ja 2-luokista otettiin myös parhaita mukaan.

Tämä rata oli ehkä yksi parhaita mitä olen tähän saakka NOxin kanssa kisannutkaan.
Maaliin tullessa oli ihan voittaja-olo. Oli kertakaikkisen huippu suoritus. Oli ilo kisata rokkioravalla!
Tehtiin hieno nolla ja ihanneakakin alittui ihan kivasti. Lopulta se riitti sijalle 9.
Mahtavaa, kun vielä 10 palkittiin :)

 

NOx - Avo SM finaali






 

 

 

Iltapäivästä jatkettiin vielä yhdellä kisalla.
Tarjolla KV-kisa, johon olin ilmonnut kaikki kolme koiraa.
Rata ei ollut teknisesti mitenkään hankala, mutta rimakorkeus 35cm hiukan epäilytti.
Kipinällä taas aloitettiin.
Pitkä ja kuuma päivä näkyi ja se ei kulkenut juuri mihinkään vaan kyttäili jopa ympärilleen.
Sehän taas kostautui kun se jotain muka säikähti ja tuli yhden hypyn ohi. Tuloksena 5 ja reippaasti yliaikaa.
NOx sitävastoin lähti hyvin, mutta pujottelussa sille tuli stiplu. Se ei jostain syystä taipunut oikeeseen väliin vaan vasta toiseen ja siitä kielto.
Keinulla myös kulutettiin aikaa enemmän kuin olisi pitänyt, mutta muuten ihan hieno suoritus.
Liekki sitävastoin kulki mielestäni oikein hyvin. Ja virheettömästi tehtiin rataa. Luulinkin sen olevan nolla, mutta vasta kisakirjaa tarkastaessa huomasin ettei nollaa olekkaan merkitty ja tarkempi tutkiskelu osoitti, että sehän olikin 0.43 sekkaa yliaikainen. Voi vattu sentään... Nyt otti päähän. Sillä omasta mielestäni se oli ihan Liekin "norminolla" mutta varmaan sitten hirmuinen helle ja 35cm:n rimat vaikutti...

 

 

Kipinä - KV rata

 

Liekki - KV rata

 

NOx - KV rata

 

 

No mutta sitten sunnuntaihin...
Ohjelmassa minulla oli vain ja ainoastaan rotujoukkueviesti.
Viime vuonna urakoitiin Marjon kanssa kaksistaan molemmat kahdella koiralla upeasti sijalle 3.
Pieneen mieleenkään ei tullut, ettäkö joskus vielä me voitaisiin palkinnoilla tässä kisassa olla, sillä onhan tuolla joukkueita ihan hitokseen.
Tälle vuodelle saatiin Katjasta ja Elsasta vahvistusta Urkin tilalle mutta joukkueen nimi pidettiin samana, eli Tulikäpälän Sankarit.
Kaikkiaan kilpailevia minijoukkueita oli 49 ja meidän lähtönumero 24.
Kipinällä aloitettiin ja siinä vuoroa odotellessa alkoi hiukan ahdistamaan, sillä vaikutti jo siltä ettei Kipinä lähtisikään helposti minun matkaan vaan kyttäili Liekkiä jonka piti olla siellä lähellä valmiina.
Niinhän siinä kävikin, että yhdestä putkesta tullessa Kipinäkääntyi Liekin suuntaan ja jouduin karjaisemaan sille melko voimakkaasti. Sain sen jatkamaan, mutta se ehti tulla yhden hypyn väärälle puolelle. No ei muutakun yli vaan ja matka jatkui.
Maaliin päästiin ja Elsa lähti matkaan.
Huikean hienosti nollalla maaliin ja Saara matkaan.
Joku pieni käpy kävi aalla ja Saara juoksi siitä ohi. Täyskäännös korjaamaan ja matka jatkui ilman enempiä virheitä maaliin ja sitten vielä Liekki matkaan.
Nyt se "norminolla" tuli, tai oikeastaan tuntui sikahienolta radalta ja urakka oli suoritettu.

Pian radan jälkeen Marjo lähti kotiin ja me Katjan kanssa lenkittämään koiria.
Päätettiin käydä vielä katsomassa, joskos olisi jotain väliaikatuloksia, että kuinkas meillä oli mennyt.
Hiukan meinas sydän jättää lyöntejä väliin, kun todettiin, että ollaankin kolmantena siinä vaiheessa!
WTF!! Jäljellä oli kuitenkin jotain 15 joukkuetta, mutta silti!
Eipä sitten enää ollutkaan kiire kotiin vaan nyt piti sitten jäädä katselemaan ihan oikeasti, että kuinka käy.
Käytiin hakemassa jäätelöt ja istuttiin kentän reunalle katsomaan ja laskemaan joukkueiden virheitä. Ja jos tuli enemmän kuin meille, niin aina vähän jänskätti enemmän ja enemmän. :)

Jossain vaiheessa piti Marjollekin viestiä, että ei muuten usko, mutta ollan kolmantena... Mutta tosiaan useita joukkueita oli menemättä.
Niin vaan kuitenkin asetelma piti loppuun saakka ja toistamiseen Tulikäpälän Sankarit agirotu-kisassa sijalla 3. Huh! Ihan mieletöntä!!
Harmitti muuten tosipaljon, kun ei oltu tajuttu missään vaiheessa ottaa joukkuekuvaa kun vielä kaikki oltiin paikalla. Mutta onneksi sentään rata saatiin videolle :)
Kiitos Suville Kepon lainaamisesta ja kiitos Mikolle kuvaamisesta :)

Joukkueessa:
Milla & Kipinä, T. Lentävä Kipinä

Katja & Elsa, T. Roihu Raisa
Marjo & Saara, T. Saara Savusukeltaja
Milla & Liekki, T. Pikku-Liekki

 

Agirotu - Tulikäpälän Sankarit

 

 



Helteitä odotellessa

Juhannus oli ja meni. Jos olisin toukokuussa arvannut, että kylmä on kuin ryssän helvetissä, niin NOx olisi saanut pitää karvansa. Nyt kävi nimittäin niin, että tyyppi on palellu :(
Pidin juhannusviikolla parina päivänä sillä takkiakin päällä ulkona, kun toisella oli niin vilu. Ja sisällä se köllötteli peiton alla sohvalla kun tärisi niin kovin.
Niin ja patteritkin piti laittaa pälle kun meinasi itselläkin tulla vilu... Joten kesä, missä olet!!
Juhannuksena oltiin porukalla vaunuilemassa. Vähän niinkuin perinteisesti...
Vuoteen en ollutkaan vaunulla yötä ollut, muta mihinkäs se koppi sieltä karkaisi.
Lämppärin kanssa meinasi sielläkin olla ongelmaa, kun on ollut käytön puutetta. Mutta saatiin se sitten päivällä kuntoon eikä tarvinut yöllä palella.
Muutoin juhannus olikin sitten tosi tylsä. Vettä sateli ja kylmä oli. Ei oikein huvittanut touhuta yhtään mitään. Joten ihan vaan istumiseks meni.

Nyt odotellaankin sitten vaan kesäloman alkua.
Töissä on hiljaista kun suunnilleen puolet porukasta on jo lomilla ja niiden myötä puolet asiakkaistakin... Mutta onpahan ehtinyt tehtä kesälomasuunnitelmia ja varauksia sinne ja tänne.
Heti ensimmäisenä viikonloppuna suuntaan Mikkeliin kisaamaan ja vaatimattomasti 15 starttia olis sitten kahteen päivään tarjolla. Kisataan nyt, kun on koiria millä kisata :)
Ja koitetaan saada kaikille nollatilit auki ensi kesän arvokisoja varten. Tavoitteena edelleen kisata Oulussa SM:ssä kolmella omalla koiralla. Saa nähdä :)

Pienistä Tulikäpälistäkin olen saanut kuulla ajoittain ja oikein kivasti niillä tuntuu menevän.
Tuntuvat olevan juurikin normaaleja gööttejä. Touhukkaita ja energisiä ;)

Juhannuksen odotusta

Niin ne vaan pennut muuttivat kaikki omiin huippuihaniin koteihinsa kesäkuun alussa.
Kaikilta on jos jonkinlaista raporttiakin jo saatu ja jälleen kerran saan olla ylpeä pienistä töppöjaloista. Niin kovin hienosti kaikilla on kotiutuminen mennyt ja yhteiselo alkanut.
Vielä kerran terkkuja kaikille pienille ja kuvaterkkuja kaivataan pitkin kesää :)

Uusia Tulikäpäliä ei tällä hetkellä ole kummemmin suunnitteilla, mutta pienen pieni idea jo muhii 2015 syksylle. Silloin on Tulikäpälissä kunnon synttärit. Ensimmäinen pentue täyttää 10-vuotta ja jos saadaan pentue, niin se tulee olemaan 10. pentueeni :) Juhlavuosi siis tulossa. Mutta tosiaan vasta yli vuoden kuluttua.
Toivottavasti ei sentään kymmentä pentua synny ;)
Alustavasti pohdin pentuetta Tulikäpälän Ilmiliekille, eli Freyalle, mutta tämän enempää en ole asialle vielä ajatuksia antanut.
Tulevana syksynä on ensinnäkin  tarkoitus Freyan terveyttä tutkia ja sitten vasta aletaan ylipäätään pohtimaan isäehdokkaita.
Mutta toivutaan nyt kunnolla näistä ihanista uusista Tulikäpälistä ja seurataan niiden taivalta.

*******************************************

 

 

Menneenä viikonloppuna kisattiin Agilityn SM-kisat Tampereella.


Olin saanut jälleen osallistumisoikeuden henkilökohtaiseen kilpailuun sekä Kipinälle, että Liekille.
Molemmat olivat myös valittu LÄGI:n mini joukkueeseen.
Joukkuekisa käytiin lauantaina. Kipinä oli joukkueen 3. koirakko ja Liekki jälleen kerran ankkurina.
Ihan mailman paras paikka mielestäni tuo ankkuri-osuus :)
Kipinän lähtiessä radalle oli joukkueellaamme pohjilla yksi huikean nopea vitonen ja yksi hyl.
Eli hylkäykseen ei enää olisi varaa jos tulosta mielimme.
Tuloksiin lasketaan kolmen parhaan koirakon tulokset.

Kipinä yllätti jälleen kerran minut huikean hienolla nollalla.
Olin ennakkoon sata-varma että rata olisi sille liian hankala ja puomin alastulon alle laitetut kaksi mutkaputkea toisi vähintäänkin kontaktivirheen.
Mutta toisin kävi. Mikäpä sen parempi paikka onnistua, kuin SM-joukkuekisa :)
Yliaikaa saatiin hiuksen hienosti 0,53sek.

Ankkuriosuudet käytiin alkuillasta käänteisessä paremmuusjärjestyksessä.
Tässä vaiheessa oltiin sijalla 21 (muistaakseni).
Mitaleille ei ollut enä asiaa, mutta tavoitteena oli saada Liekille vähintään se "norminolla" ja parannella sijoitusta.
Luottavaisin mielin lähdin radalle, sillä Liekin kanssa ei oikeastaan vaikeita ratoja olekkaan jos ohjaaja vaan pysyy hereillä koko matkan.
Ja nyt pysyi. Tehtiin se "norminolla" ja mikä jollain tapaa koomista, niin Liekin ja Kipinän ajallinen ero oli vain noin 1,4 sek. Liekin hyväksi.
Mietinkin, että onko Liekki tosiaan noin hidas vai onko Kipinä todella saanut vauhtia.
No mene ja tiedä, mutta omalta osaltani onnistuin joukkuekisassa upeasti. Hyvä minä :)
Joukkueen lopullinen tulos oli 5,53 ja sillä noustiin 10 pykälää Liekin ansiosta, eli loppusijoitus 11./76! Ei huono...

Sunnuntaina oli sitten henkilökohtaiset kilpailut.
Aamulla ensin hyppyrata, johon otti osaa noin 250 minikoirakkoa! Huh!
Näistä finaaliin pääsisi 50 parasta tai kaikki nollan tehneet.
Rata oli lopulta aika kiva, mutta kovaa piti mennä, eli varmisteluille ei ollut varaa.
Olin jo vähän niinkuin ennakkoon luovuttanut, sillä tunnen koirani ja tiedän niiden vauhdin, eli finaaliin ei olisi asiaa edes nappisuorituksella, sillä aika ei tulisi meille riittämään ei sitten millään.
Mutta lähdin kuitenkin sillä mielin, että vedetään täysillä ja nautitaan.
Ensin oli Liekki. Rima nro 4 otti ja putosi ja voi että sitä harmituksen määrää.
Se vaikutti heti loppuradan ohjaukseen ja roiskittiin vaan menemään. Yhden esteem ohitus toi kiellon ja sen jälkeen hylkäyksen. Pöh. Mutta ei tuo kauaa jaksanut harmittaa.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli Kipinän vuoro.
Mitä tapahtui... Kipinä kyttäili ympärilleen muutamassa kohdassa ja se ei tosiaankaan kulkenut edes normaalia vauhtia. Taisi suuri yleisömäärä saada sen vähän hämilleen.
Sain sen kuitenkin tsempattua esteeltä toiselle, mutta pujottelun loppupäässä oma pieni hätäilyni kostautui ja Kipinälle virhe.
Korjattiin ja jatkettiin ja päästin maaliin ilman enempiä virheitä. Mitä nyt ajasta reilut 7 sekkaa...
Tuloksena 12,46 ja sijotus 138. Eikä asiaa finaaliin :D

Nyt sitten taukoa agirotuun saakka, eli kolmisen viikkoa ja siitä sitten aletaan nollien kerääminen ensi vuodelle. Tavoitteena kisata Oulussa kolmella (omalla) koiralla SM-kisoissa :)

Hyvää Juhannusta :)

Potretit

Tässäpä tyylikkäät 6-viikkoiset ipanat nimien kera:

Tulikäpälän Rami Rakovalkea, uros

 

Tulikäpälän Pinja Palopommi, narttu

 

Tulikäpälän Tintti Tulentekijä, narttu

 

Tulikäpälän Ronja Revontuli, narttu

 

Tulikäpälän Tauno Tuhopolttaja, uros

 

Tulikäpälän Isa Ilotulite

 

Tulikäpälän Taiga Tuliraketti, narttu