Kesäloman toisella viikolla oli aika pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä iloiselle seuramatkalle ruotsiin.
Yllätys yllätys, agilitykisoihin.
Matkaan lähdettiin Iidan sekä Hunnin ja Kitkan kanssa.
Menomatkalle oltiin varattu viikkarin päivälaiva turusta tukholmaan.
Periaateessa matka meni älyttömän hyvin, ottaen huomioon, että mun piti saada erittäin ahtaalta autokannelta 4 koiraa ja reppu ylös kutos kerrokseen. Toki se onnistuu jos koirat osaa kävellä rappusissa eikä muutoinkaan sinkoile sinne ja tänne.
Ja kun kaiken varalta nappasin Häkän aina syliin ahtaimmissa paikoissa...
Mutta oli tuo päivämatka vaan tosi tylsä ja piiiiiiitkä.
Kun ei oikein mitään voinu tehdä. Syödä ja nukkua...
Tukholmasta olisi vajaan parin tunnin ajomatka hotellille Gävleen, mutta oltiinkin viisaita ja koukattiin jo heti menomatkalla kisapaikan kautta laittamassa teltta pystyyn ja häkit sinne sisälle.
Kaikkiaan kisattiin sitten kolmena päivänä hirmuisessa helteessä. Tapahtumahan oli Slottshoppet 2014 ja me mentiin paikanpäälle puolivälissä kinkereitä.
Joka päivä oli virallinen agirata, virallinen hyppyrata ja vielä bonuksena epävirallinen voov-cup agilityrata.
Tai viimeisenä päivänä oli sitten voov-finaalit...
Virallisista starteista en oikein muista kuin yksittäiset hienot hetket sieltä täältä ja lukuisat JOS-nollat.
Eniten kyl ehkä ärsyttää, kun tuli useita yliaikanollia. Hittovie. Peiliin saa kyllä katsoa jos syytä etsii...
Mutta kaikkiaan kisakirjamerkintöjä tuli jokunen, eniten Liekille.
Siltä muuten tällä hetkellä puuttuu enää yksi agilitynolla ja sitten sillä olis paikka ensi kesälle SM-kisoihin sekä maajoukkuekarsintoihin. Edellyttäen, että säännöt pysyy edelleen samoina...
Mutta voov-finaalista pitää sen verran kertoa, että joka päivä oli yksi kisarata josta kerättiin pisteitä finaalipaikkaa varten.
Tämä episrata oli noin kakkosluokan tasoinen ja samalla radalla kisasivat siis kaikki luokat.
Sain kerättyä kahtena päivänä kaikille koirille pisteitä hiukan, mutta en tarpeeksi. Jäihän meiltä kolme päivää keräämättä.
Finaaliin pääsi 15 parasta ja Liekki oli parhaana omistani sijalla 18. Kahdella "norminollalla"
Mutta finaalista jäi pois 3 koiraa joten me päästiinkin sitten mukaan.
Finaalirata oli Savikon Sepon käsialaa ja oikein kiva rata olikin.
Ei mikään Seppomainen hylkyrata vaan oikein vauhdikas ja kiva.
Mutta yllätys yllätys, Liekille yliaikanolla ja sijoitus 7.
No ei paha, kun ottaa huomioon että startteja sillä oli takana 8kpl ja hellettä sellaiset 30 ja päälle.
Kisapaikka oli oikein hyvä, mutta uimapaikalla oli paarmoja ihan helvetisti.
Kisat pyöri kokoajan kolmella kentällä ja alustana luonnon nurmi.
Se tosin oli vähän palanut liukkaaksi sikanopeille koirille, mutta mä en huomannut siinä mitään vikaa :)
Kaikkiaan kisat sujuivat oikein hienosti ja tunnelma oli leppoisa.
Hauskoja yksittäisiä kohtaamisia oli esim. Kun yksi ruotsalainen nainen tuli kysymään NOxista, että onko tuo se tanskalainen. Hänellä kun sattumoisin oli samasta kennelistä ihan yhtä pieni sheltti :)
Se tosin oli NOxia vuoden nuorempi.
Tai sitten kivaa oli, kun eräs ruotsalainen tuli kehumaan gööttejä ja kuinka hienosti ne meni. Harmittelin kun ei kisoissa näkynyt yhtään ruotsalaista gööttiä, mutta eipä tuolla nyt niin hirveesti göötit agia kisaakkaan.
Kotimatka tultiin yö-laivassa ja oli kyllä viisas ratkaisu.
Mutta niin kivaa taas oli, että mihinköhän sitä ensi kesänä sitten lähtis :) ja minkälaisella kokoonpanolla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti