Siitä olikin jo jonkun aikaa kun olen viimeksi Ritvan radoilla ollut. Yleensä hänen radat on minun makuuni olleet oikein kivat. Niin tälläkin kertaa.
Aamu alkoi agiradalla. Tutustuessa ihmettelin, että onpas helppo rata. Tämähän voisi olla jopa ykkösluokan rata. Yksi ainut takaakierto. Muutoin lähestymiset esteille oli koiran näkövinkkelistä varsin suorat ja helpohkot.
Itsellä yleensä tällaisilla radoilla jää ohjaus puolihuolimattomaksi ja niin vaan helpoillakin radoilla saa virheitä aikaiseksi.
Tälle radalle olin ajatellut, että puomille vaatisin kunnollista osumaa (ollaan kriteeristä vähän lipsuttu) ja toisekseen ohjaisin jokaisen esteen, enkä vaan olettaisi.
Hyvä minä, suunnitelma toimi ja nollalla maaliin. Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta väliäkö hällä kun se mitä suunnittelin, toimi. Sijoitus kuitenkin toinen. Hyvä hyvä.
Toinen rata oli lähes sama, mutta toisinpäin. Ihmiset kauhisteli puomin alla olevaa mutkaputkea, että onpa hankala. Mietin, että mikä ihme tuossa on hankalaa? Perus putki-puomi erottelu... No kyllähän sinne putkeen jokunen koira menikin vaikka puomille piti. Tämä on meillä yksi varsin varma kohta joten en siihen edes miettinyt mitään muuta kuin kunnon suullinen KIIPEE käsky edellisen hypyn päällä ja niin se Häkä laukkasi puomille.
Koko rata taas virheettömästi maaliin, eli nolla! Samalla sijoituksella kuin edellinen rata eli 2. Hyvä me :)
Kolmas rata oli hyppyrata. Siinä oli jo enempi mahdollisuuksia ohjata koira ihan väärään paikkaan. Vaikka ei sekään mikään vaikea rata ollut.
Yksi kohta oli, joka vaatisi erityistä tarkkaavaisuutta minulta oli putkesta erittäin loivalla kaarteella ja erittäin kovassa vauhdissa oleva muuri. En voinut vain juosta kovaa karkuun vaan piti jäädä ohjaamaan muurikin, koska aika monesti samanlaisessa kohdassa olen vain juossut kovaa ja Häkä tullut perääni ohittaen esteen.
Mutta kiire oli, sillä muurin jälkeen olevan hypyn jälkeen piti ehtiä persjättöön ja sen jälkeinen hyppy takaakiertona. Aavistelin, että Häkä tulee jaloille ja ehkä tulisi osuma tai sitten jos olen hitusen liikaa myöhässä, se ei kääntyisi vaan sujahtaisi takakautta hypyn väärinpäin.
Tässä kävi lopulta niin, että Häkä tuli jaloille, oli menossa takaa ohi, mutta sain kun sainkin kalasteltua sen ja työnnettyä takaakiertoon eikä edes rima pudonnut. Huh
Kepit piti pujotella seinääpäin ja jos siinä yrittäisi oikoa, koira olisi lopettanut pujottelun väärään kohtaan, joten se piti myös malttaa viimeistellä. Ja maltoinkin. Kohtuullisen hyvällä nollalla maaliin ja sijoitus... jälleen toinen :)
Triplanolla!! Jes! Ei mitenkään usein onnistuta. Olipa siistiä! Se on siis ihan mahdollista ;)
Hyvä minä ja hyvä Häkä <3
Lauantaina oltiin ulkoilemassa Kytäjä-Usmissa. Oikein hyvä lenkki taas kerran.
Avasin uuden blogin retkiä varten. Niitä voi lukea TÄÄLTÄ
Tässä kuvaterkut Tampereen ulkoilusta. Yksi koira ei halunnut osallistua :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti