Kevättä odotellessa

Eipä näytä kunnon talvikaan tulevan joten odotellaan sitten jo kevättä.
Ja mikäs sitä on odotellessa, kun on kaikkea kiva mitä odottaa.

Tuossa heti vuoden alkajaisiksi mä menin ja ostin asunnon.
Rivitalokaksio vihdin kirkonkylältä.
Sitä olen tässä kuukauden päivät hiljalleen rempannut ja vielä olisi vähän jäljellä.
Alunperin piti vain vähän maalata parista huoneesta seinät, mutta hupsis...niin vaan kävi, että homma lähti lapasesta ja maalasinkin vähän enemmän ja irrottelin kaikki listat mitä vaan keksin ja myös vaatehuone koki täydellisen remontin. Tai sekin on vielä vähän vaiheessa.
Mielenkiintoisinta oli makkarin ja olkkarin seinien maalaaminen. Nyt kun ekaa kertaa mulla on ihan oma asunto, niin sain (ja viitsin) miettiä seinien väriksi ihan jotan muuta kuin valkoista.
Lisäksi mä halusin vähän erilaista pintaa kuin normaali sileä ja siisti, joten lopputuloksena tällaiset:

 

Makkarissa tuollainen rusehtavan oranssi ja olkkarissa harmaa.
Tosin värien sävyt ei nyt sitten ihan vastaa sitä mitä mä mielessäni ajattelin, mutta aika lähelle meni kuitenkin.
Yllättävän helppoa oli noiden kuvioiden tekeminen.
Tikkurilan sivuilla on hyviä ohjeita ja vinkkejä, mutta ainut mitä itse muuttaisin, niin siellä neuvotaan pohjaväri maalaamaan vähän vaaleammalla sävyllä kuin tuo pinta mutta mä olen nyt jälkikäteen sitämieltä, että ne kannattaisi olla ihan just samaa sävyä.
Pohjamaali mulla oli harmony-sisutusmaalia ja pintakerros hieno struktuuripinnoitetta.
Pintakerroksen maalauksessa on syytä olla kaveri apuna. Toinen levittää telalla paksusti tuota pinnoitetta ja toinen leveällä harjalla pyyhkii noita kuvioita.

Tuohon voi vielä halutessaan levittää ns. väripesuna yhden kerroksen maalia päälle, mutta ainakaan tällä kertaa mä en sitä tehnyt. Katsotaan jos vaikka parin vuoden kuluttua sitten vähän muokataan...

Mutta siis kiire ei muuttamisella ole ja se tuleekin tapahtumaan luultavasti helmi-maaliskuun vaihteessa, saattaa vierähtää maaliskuun puolelle.

 

Remppa-apulaiset on tietty ollu mukana tutustumassa uusiin kotikulmiin :)

 

************************************************

 

Toinen tapahtuma mitä tässä keväälle odotellaan on Tulikäpälän pennut.
Kaiken kiireen keskellä saatiin Saara onnistuneesti astutettua ja pentuja odotellaan syntyväksi viikolla 15.
Pentuja on paljon jo kyselty, sillä nämähän olisivat luovutuksessa touko-kesäkuun vaihteessa. Parhaaseen mahdolliseen aikaan.
Mutta kuten aina ennenkin, mina en pentuja myy etukäteen kenellekkään. Vasta kun olen mahdollisia uusia koteja tavannut ja pennut ylipäätään syntyneet ja vähän nähdään minkälaista porukkaa sieltä on tulossa, niin sitten aletaan valikoimaan sopivia koteja.
Tämä minun tapani toimia on aiheuttanut välillä ihmetystä, kun tosiaan minulta ei voi pentuja varata etukäteen. Monesti on pennut saattaneet olla jopa 4-5 viikkoisiakin ennenkuin olen voinut joillekkin pentua luvata. Mutta eipä ole tarvinut katua. Kaikki Tulikäpälät asuu ihan huippuhyvissä kodeissa josta olen todella iloinen. Kiitos siitä kaikille :)
Niin joo, sen verran tietty lupaan pentuja, että ennestään Tulikäpälä-kodit menee ilman muuta jonojen ohi :)

Ja siis pentuja odotellaan yhdistelmästä FI AVA, JV-11 Tulikäpälän Saara Savusukeltaja & FI MVA Fennican William 

 

************************************************

 

Loppuun vielä näyttely-uutiset Virosta...
Piipahdettiin pienellä Tulikäpälä-porukalla Tallinnassa näyttelyssä.
Mukana junior team: Ilmiliekki "Freya", Tuhkaliekki "Allu" sekä valioluokan Roihu Raisa "Elsa"

Virolainen tuomari Maret Kärdi ei paljon koiria kehunut... Junnuille molemmille EH:t. Niissä ei tainnut hänen mielestä olla mitään hyvää.
Valioluokassa Elsalla oli kilpakumppani joka oli hyvin saman tyyppinen ja saman näköinen, joten siinä olisi voinut käydä kummin pain vaan. Tai no... Tuomari tykkäsi "säpäkästä" esiintyimisestä ja sehän Elsalla on huippuluokkaa.
Elsa voitti, eli PN-1. Lisäksi kouraan tuli SERT ja CACIB. Ja myös titteliksi EE MVA. Mainiota!
Mutta eipä siinä kaikki, ROP-kehässä Elsa esiintyi jälleen upeasti ja vei pidemmän korren varsin ylivoimaisesti joten Elsasta ROP. Huippua!!

Kun paikalla oltiin ja mulla oli 3 kasvattia, niin esitettiin kasvattajaryhmäkin.
Voi jessus... Koskaan ei ole noin suoraan haukuttu koiria huonoiksi kuin tuolla.
Nuo kaksi junioria kun ei alkuunkaan sopinut ROP koiran kanssa samaan kehään. Siis tuomarin mielestä... Joten ei edes KP:ta :)
En voinut olla edes pettynyt vaan enemmänkin huvittunut. Tulihan käytyä...

Keväälle kaavailtu toinen näyttelyreissu viroon saa nyt jäädä tekemättä ja mennään sitten kesällä tai alkusyksystä seuraavan kerran.

Huikea vuoden avaus

Uutta Vuotta ollaan nyt viikko menty. Ja huh huh mitä menoa.
Agilityn osalta vuosi on alkanut mitä parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Lauantaina 4.1 lähdettiin Marjon kanssa kisamatkalle Kotkaan. Siellä oli 3 starttia tarjolla.
Marjo kisasi Saaran kanssa kaikki startit. Mä kisasin Liekillä 3, Kipinällä ja NOxilla 2 starttia.

Eka rata oli agilityrata. Liekin kanssa tehtiin heti vuoden alkajaisiksi sellainen kiva "norminolla".
Vähä se tuntui kankealta, mutta ihmekö tuo, kun ei sen kanssa olla juurikaan treenattu. Varsinkaan nyt joulun aikaan.
Kipinän kanssa juostiin myös nolla-rata. Huippua!
NOx ei ollut tällä radalla mukana. Marjolle ja Saaralle yksi harmillinen kieltovirhe.

No entäs toinen rata... Kipinän kanssa tehtiin taas nolla-rata, eli Kipinälle heti vuoden alkuun heti tuplanolla. Huippua! Olihan sillä jo syksyltä yksi tuplanolla, mutta olihan tämä aikas mageeta.
Liekillä putosi harmittavasti yksi rima, joten sille vitonen.
NOx oli tällä radalla mukana ja sehän manikin kivasti. Puomilla tosin paloi aikaa, kun kontaktin paikka kisatilanteessa olikin vähän hukassa ja mä onneksi maltoin mieleni ja vaadin siltä suunnilleen sellaisen alastulon kuin treeneissä, joten siinä meni varmaan 2-3 sekuntia. Ellei enemmänkin.
Keinulla myös tuhraantui aikaa, mutta se nyt oli tiedossa, ettei se ole mitenkään vahvasti hallussa.
Mutta muutoin ratavirheetön suoritus ja mikä hienointa, mä pystyin ohjaamaan sitä vähän kauempaa eikä se kiertänyt esteitä. Tyyppi kun o sitä harrastanut aika-ajoin...
No mutta entäs Saara...
Marjo ja Saara tekivät sellaisen mielestäni heille "norminollan". Vähän voisi vielä joistain kohdista vauhtia saada lisää, mutta tämä nolla riitti kakkostilaan.
Kun kuuluttaja kertoi voittajakoiran olevan 10-vuotias, niin alkoi meidän jännittäminen. Noin vanha koira olisi luultavasti jo valio ja serti voisi siirtyä kakkoselle, eli Saaralle.
Mä nakkasin NOxin Marjolle ja kävin kuuluttajalta heti utelemassa, että olikohan voittaja mahdollisesti valio.
No kyllä se kuuluttajan lista mukaan oli, mutta eihän sitä meinattu kuitenkaan uskoa ja niin marssin vielä toimistoonkin. Ovelta jo näin, että siinä he tutkivat Saaran kisakirjaa ja kysyin varovaisesti, että saakohan Saara mahdollisesti sertin.
Oikein mukavat toimistotyöläiset sanoivat, että kyllä saa :)
Voi sitä riemua ja tunteiden myllerrystä, kun pääsin asian Marjolle varmistamaan. Kyllä, Saara saa sertin, sen kolmannen, eli siitä tulisi myös FI AVA, Suomen Agilityvalio. Huippua!!
Oli kertakaikkisen upeaa olla kasvattajana paikanpäällä todistamassa tätä mahtavaa asiaa.
Saara on nyt toinen Tulikäpälä, joka saa nimen eteen tittelin FI AVA.
Olen niin kovin kovin iloinen ja onnellinen! Huikea parivaljakko. Koirakin on vasta alle 3 vuotias.

Niin, vielä oli jäljellä yksi rata. Hyppyrata.
Liekki liitelijä pääsi multa vähän niinkuin lipsahtamaan kesken radan ja se valitsi väärän pään putkesta, eli sille hylkäys.
Kipinä ei ollut enää tällä radalla, joten sitten oli NOx. Sen kanssa taas ratavirheetön suoritus, mutta pienellä yliajalla.
Videolta katsottuna sen rata on oikein mukavan näköistä. Vielä kun saan sen etenemään esteeltä toiselle ilman että se hidastaa ja odottaa multa selkeää lupaa, niin ehkä ne ihanneajatkin alittuu.
Marjolle ja Saaralle tältä radalta oikein mainio nolla ja sijoitus 3.

******************************************

Maanantaina kisattiin taas, nyt Vantaalla ja tarjolla 2 starttia.
Liekillä kisasin molemmat radat, joista tehtiin kyllä nollat, eli tupla (oliskohan meille kolmas tai neljäs), mutta en voi sanoa, että olis norminollia. Tavallaan se kyllä kulki hyvin, mutta jotain omituista niissä radoissa oli. Vaikka rimakorkeus oli vain 30cm, niin välillä kolahteli... hmm...
Kipinällä 1 startti, joka päättyi hylkäykseen, kun keinu jännitti jostain syystä tosi paljon.
NOxilla muuten ihan huippurata, mutta ryökäle vähän varasti lähdössä ja se eka rima putosi alas. Mutta ihanneaika alittui juuri ja juuri, joten oikeaan suuntaan mennään :)
Marjolle ja Saaralle taisi tulla toiselta radalta nolla ja toiselta radalta vitonen.
Mutta tosiaan jotain ihmeellistä Liekin menossa oli, sillä nyt Saaran ajat oli jopa 3 sekuntia Liekkiä nopeammat. Syksyllä vielä Liekki oli lähes aina hitusen nopeampi.
No tietty toivon niinpäin, että ei Liekillä mitään ole, eikä se mitään ole hidastunut, vaan Saara olis saanut oikeasti vauhtia lisää :)

No mutta tällaisilla agi-uutisilla tähän vuoteen!
Nyt vaan odotellaan että Saara aloittaa juoksunsa, niin päästään jännittämään mahdollisia pikku-kitureita ;)

Hyvää Joulua!

 

Oikein Hyvää Joulua kaikille blogia seuranneille.
Ja menestystä vuoteen 2014!

 

 

Messarissa

Viikonloppuna tein jotakin todella historiallista. Olin messukeskuksen näyttelyssä, koira 2013-tapahtumassa.
No siinä itsessään ei ole mitään ihmeellistä, olen siellä ollut usein. Koirien kanssa tai ilman niitä.
Tällä kertaa matkassa oli Liekki ja Freya. Molemmat ilmoitettuna näyttelyyn.
Freya (T.Ilmiliekki) oli junoriluokassa ja Liekki ensimmäistä kertaa veteraaneissa.

Syksyllä kun koirat mukaan ilmoitin, niin piti kyllä hetki makustella, että ilmoitanko Liekin tosiaan nyt veteraaniluokkaan. Sniif. Eihän se mikään veteraani vielä ole... Vasta 8 vuotias.
Nuuskuun verrattuna vasta puolivälissä elämäänsä ;)

Itse näyttelyssä ja koirien esittämisessä ei tosiaan ole mitään ihmeellistä, mutta mun vaatetuksessa sitä vastoin oli. Meitsi oli ostanut hameen. Ja kaiken lisäksi tepastelin se hame päällä näyttelykehässä. Ihan siis julkisella paikalla. Huh!
Meinasin fb:ssä mainita lauantaina illalla, että aamuksi göötti-kehän laidalle jos haluaa nähdä mut hame päällä. Mutta en sitten viitsinyt, kun en vielä silloin ollut asiasta ihan niin varma.
No mutta... Ei se nyt niin kamala ollutkaan. Saatan sen hameen laittaa päälle toistekkin ;)
Kerrottakoot nyt että mä kuulun niihin tyyppeihin joiden vaatevarastoon ei hameet tosiaankaan kuulu. Tai siis aiemmin ei kuulunut... Mikälie iskenyt... Neljänkympin kriisi tai jotain :) (Siihen on kyllä vielä onneksi aikaa...)

No mutta...Itse näyttelyssä Freya ja Liekki saivat oikein hyvät arvostelut. Molemmissa oli paljon hyvää eikä juurikaan mitään negatiivista. Kummatkin saivat laatuarvostelussa ERI:n ja olivat luokassaan neljänsiä. Mutta kumpikaan ei saanut SA:ta. Liekin arvostelussa oli hienoa, kun se alkoi sanoilla: 8-vuotias, super kunnossa... :) ja loppuun vielä kauniit sanat: ystävällinen luonne. <3
No, onhan se. Noita molempia.
Paikalla oli myös Freyan sisko Likka (T.Pistoliekki), joka myös junnuluokassa sai ERI:n, mutta ei sijoittunut.
Kaikki Tulikäpälät esiintyivät hienosti ja näyttelypaikalla käyttäytyivät myös oikein mallikkaasti, joten olen kasvattajana ihan tyytyväinen. Hyvin se meni :)

Tästä innostuneena suunniteltiin heti Freyan velipojan omistajan kanssa vähän ulkomaan reissuja, joten helmikuussa mennäänkin sitten tallinnaan näyttelyyn. Lähdetään nyt sitten kokeilemaan josko vaikka saataisiin junioreille sertejä naapurimaasta.
Ja koska yksi serti ei vielä riitä mihinkään niin sitten heti maaliskuussa uudestaan.
Joten jos nyt joku halajaa mukaan reissuun, niin huutaa hep!
Helmikuussa näiden junnujen matkaan tulee myös Elsa kilpailemaan narttujen "aikuisten" sertistä ja cacibista. Maaliskuussa reissuun lähtee Liekki kilpailemaan veteraaniserteistä.
Joten etenkin noita cacibin ja "aikuisten" sertien havittelijoita otetaan mielellään matkaan mukaan.

******************************

Saaran juoksua alan jo vähän niinkuin odottelemaan, varsinkin kun Hallausvan kenneliin syntyi reilu viikko sitten 7 pentua, joiden isänä on myös Fennican William. Joka siis tulee olemaan meidänkin pentujen isä. Kiva seurata niiden pentujen kasvua. Ja etenkin pentujen värit minua kiinnostaa suuresti.
No, toisaalta Saaran juoksu pitäisi tulla vasta lähempänä tammikuun loppua, eli ei nyt ihan vielä.

No, tässä kai ne tärkeimmät taas vähään aikaan...

Marraskuu

Kuukaudessa ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut. Tai no, mikä nyt kenellekin on ihmeellistä... Jotain mainitsemisen arvoista voisi olla, että olen saanut kisata Saaran kanssa agilityssä ja meillä on ensi kesälle SM-nollat nyt koossa. Eli jos vaikka Marjo ei jostain syystä pääsisi itse kisamaan, niin sitten mä voin kisata siellä Saaran kanssa :) Ja kun jotkut kuitenkin asiaa pohtivat, niin ei... Ei tätä alun perin syksyllä mitenkään suunniteltu, ettäkö mä keräisin Saaran kanssa nollat kasaan. Mutta kun sen tuplanollankin sain heti ekoissa kisoissa ja nollia alkoi tulemaan mukavaa tahtia, niin päätettiin sitten varmuuden vuoksi hommata loputkin nollat. Kun ei niiden saaminen Saaran kanssa ole vaikeaa. Ikinä tiedä mitä ennen ensi kesää tapahtuu... Kisaaminen SM:ssä kun nyt vaan ON ihan pakollista ;) Ja toisekseen, Saarahan astutetaan sen seuraavasta juoksusta ja jos se nyt kovin pitkälle kevääseen venyy, niin eipä sen kanssa SM:ssä kisaa yhtään kukaan.

No mutta... Kävipä sitten niinkin, että sain Kipinälle tuplanollan. Koira joka ei enää ole ns. agilitykoira :) Nyt tyypiltä uupuu vain 2 nollaa ja sitten sillekin olisi paikka SM:ssä. Niitä ajattelin nyt sitten ihan tavoitella ennen kesää. Mutta en mitenkään ahkerasti. Kisa silloin, toinen tällöin. Liekillähän on nollat ollu kasassa jo tovin ;)

Entäs sitten Rokkis... Siinä on kyllä päänvaivaa enemmän kuin tarpeeksi. Joka toiset treenit sujuu suunnilleen oikein hyvin, mutta joka toiset sitten taas ihan päin persettä. Kävin kuitenkin kokeilemassa kisaamista. Sillä on nyt jonkin aikaa ollut rimakauhua, eli jos rima on 35 korkea, se ei mielellään hyppää. Tai sekin on ongelma vain jos hyppyä lähestytään kohtisuoraan. Mutta jos otetaan takaakiertona tai muutoin vinosta kulmasta, ei sillä ole mitään ongelmaa hypätä. No tämähän on nyt sit aiheuttanut mulle huolta ja murhetta. Kun en tiedä mistä sen käytös johtuu. Onko sillä polvi kipeä vai ei, onko sillä rimakauhu vai ei vai mitä ihmettä tuo on. Ja jos rimat laskee 25-30 tasolle, niin tyyppi vetää kovaa ja hyvin. Huoh... No mutta kävin sen kanssa kisoissa. Ei nyt mitään maata mullistavaa, mutta yhdeltä radalta ollaan nyt onnistuttu tekemään nolla. Tosin se oli yliaikanolla. Mutta nolla kuitenkin. Mitään kummoisia tavoitteita en osaa enkä halua rokkiksen kanssa puuhastelulle asettaa. Kunhan nyt treenaillaan ja katsotaan sitten taas jossain vaiheessa yhdet kisat ja mikä on fiilis. Onneksi se on koirana niin älyttömän hauska ja kiva. Tavallinen arki tuottaa niin paljon iloa sen kanssa, että agility on vähän niin kuin sivuseikka.

Ja sitten asiasta kukkaruukkuun... Olen varannut Hyvinkään koirakylpylästä uimavuoroja Tulikäpälille. Sunnuntaina 8.12 mennään porukalla polskimaan klo 14-15.30 (3 x 30min vuorot) Mukaan mahtuu 15 koiraa ja vielä on tilaa useammallekin koiralle. Lisätiedot ja ilmot minulle.

Hei me lennettiin!

Koitti se odotettu viikonloppu, jolloin lähdin Liekin ja Saaran kanssa Norjaan agilitykisoihin. Lentämällä...

Olin tähän saakka vannonut etten koiria laita lentokoneeseen ruumaan. Mutta niin vain mieli muuttui kun matkaan lähti hyvä ystävä Iida, joka on kokenut koirien kanssa lentäjä.
Hän rauhoitteli moneen kertaan että koirat pärjäävät siellä ihan hyvin ja hän aina varmistaa lentoemoilta että onhan koirat kyydissä ja onhan niillä kaikki hyvin. Ja aina on kuulemma asia vielä varmistettu.
No eihän se auttanut kun kokeilla. Osaltaan tietysti asiaan vaikutti lyhyt lentoaika (alle 1,5h) sekä se että lensimme suoraan suomesta norjaan ilman välilaskuja.

Perjantaina 25.10 oltiin helsinki-vantaalla hyvissä ajoin. Lähtöselvitys sujui jouhevasti ja saimme vielä hetken olla sivussa koirien kanssa ennenkun ne piti jättää erikoismatkatavara-luukulle.
Etukäteen olin varmistanut että Liekki ja Saara saivat matkustaa samassa häkissä. Mukavampaa koirille. Ja kun Iidalta löytyi tilava häkki lainaksi niin lentoon sitten vaan...

Lentokentällä oli vielä varsin special-kohtelu meille, sillä ystäväni Kepo V. oli siellä töissä ja olin pyytänyt josko hän voisi tulla vielä varmistamaan että koiria käsitellään hyvin ja että tulevat varmasti oikeeseen koneeseen. Itse menimme koneelle bussikyydillä ja siellä Kepo V. olikin jo vastassa ja oli napannut meille koirista kuvat kuinka ne on boxeineen kyydissä ja niillä oli kaikki hyvin.
Sitten vaan taivaalle mars...

Norjaan laskeuduttiin vielä valoisaan aikaan ja pian saimmekin kassit ja myös koirat.
Hassua, että koirien boxit tuotiin yhdestä ovesta ulos ja ne sai siitä vaan ottaa ilman kyselyitä ja varmisteluja. Siis periaatteessa kuka vaan olisi ne siitä voinut napata matkaansa...
No, göötit olivat täysin normaalin oloisia. Kumpikaan ei läähättänyt kuin hiukan mutta ne ei tärissyt tai ulissut tms. Ilmeisesti lento oli sujunut ihan hyvin.
Koirien kanssa piti kulkea tullin punaista linjaa ja siellä niiltä tarkistettiin jälleen passit ja rokotukset sekä nyt myös mikrosirut.
Sitten vaan vuokra-autoa hakemaan ja majapaikkaa etsimään.

Majapaikka löytyi kun löytyikin vaikka ilta oli jo pimeä. Mikään viiden tähden hotelli se ei ollut, mutta hinnaltaan edullinen. Vesi vessat ja lämmin suihku. Niin ja aamupala. Eipä sitä muuta tarvinutkaan.
Niin ja tilaahan oli... Samaan huoneeseen meidän kanssa oli vielä tulossa Eestiläiset ystävät. Marje & Ede koirineen tietty. Heidän oli tarkoitus olla majapaikassa jo aamupäivästä, mutta toisin kävi. Heidän lentoa oli siirretty päivän aikana pariinkin kertaan ja oli jo vaarana että he ei kisoihin pääsisikään. Mutta onneksi sitten illalla heidän lento saapui ja saatiin kaveritkin majapaikkaan.

 

Aamulla piti lähteä pimeän aikaan ajamaan kisapaikalle, jonne matkaa oli noin 40 minuuttia.
Paikka löytyi helposti.
Kisapaikkana toimi jonkin sortin urheilukoulu, jonka yhteydessä oli halli. Puitteet olivat erinomaiset.

 

 

Kisoja pyöri heti aamusta alkaen neljällä kentällä minuuttiaikataululla, joka muuten piti hämmästyttävän hyvin paikkaansa koko viikonlopun.
Gööttien kanssa urakka alkoi virallisella agilityradalla. Molemmille kohtuullisen hyvä nollarata.
Tämän jälkeen oli vuorossa epävirallinen hyppyrata, joka toimi samalla Norwegian Open karsintaratana. Tällä radalla kisasivat kaikkien tasoluokkien koirat samassa ja näistä 89 koirasta vain 15 parasta pääsisi sunnuntain finaaliin.
Onnistuin tekemään molemmilla koirilla jälleen nollan. Tosin jälkeenpäin selvisi että Saaralle tuli yliaikaa 0,57 sekuntia. No ei paha. Rata ei ollut mikään helppo ja vähän harmitti ykkös- ja kakkosluokkalaisten ohjaajien puolesta sillä rata oli heille selvästi aivan liian haasteellinen.
No toisaalta, toisten epäonni on toisten onni ja tuloslistalla Saara oli sijalla 15 ja Liekki sijalla 12. Huippua! Molempien koirien kanssa siis finaaliin!! Mahtavaa!

Seuraavana kisana oli epävirallinen tunnel cup. Tämä kaksiosainen kisa koostui lähtö- ja maalihypyn lisäksi vain putkista. Ja niitä olikin radalle saatu sen verran että tutustumisessa tuntui kun olisin aina ollut väärässä paikassa eikä seuraavan putken paikka ollut siellä missä piti.
Tämä oli minulle ensimmäinen putkikisa ikinä. No pitihän tämäkin kokeilla.
Saaran kanssa aloitin ja onnistuin kuin onnistuinkin nollalla maaliin. Samoin Liekillä. Hauska oli huomata, että Saaran kanssa tuntui kun se olisi vaan lisännyt vauhtia mitä pidemmälle mentiin, mutta Liekin kanssa kävi päinvastoin ja tuntui kun vauhti olisi hiipunut loppua kohti. No, eroa oli lopulta vain 0,04 sekuntia. Liekin hyväksi...

Viimeisenä kisana lauantaina oli vielä virallinen hyppyrata.
Päivä alkoi jo painaa jaloissa mutta vielä piti tsempata.
rata ei ollut mikään hirmuisen hankala, mutta tarkkana piti kokoajan olla.
Liekin kanssa aloitettiin ja onnistuin mielestäni erinomaisesti. Tuloksena nolla. Huh huh!
Saaran kanssa sitten yksi pienen pieni herpaantuminen johti kahteen kieltovirheeseen ja tuloksena kymppi.
No, olihan päivä mennyt ihan huikean hyvin joten hyvillä mielin majapaikkaa kohti ja koirille ruokaa ja itse suihkuun.
Mutta nukkumaan ei vielä päästy... Oli aika lähteä syömään...
Meidän suomi-eesti team oli kutsuttu "illalliselle" Jennin ja Jan-Egilin kotiin. Eikä oltu suinkaan ainoita. Siellähän oli tupa täynnä koiria ja ihmisiä. Mutta yllättävän vähän lopulta puhuttiin agilitystä. Tai oikastaan minä vain kuuntelin... Huonolla englanninkielen taidolla ei kovin paljon keskustella, mutta kuunnellaan sujuvasti :D
Mutta ruoka oli oikein hyvää. Toisin kuin juoma... ;) 

Noh... Päästiin lopulta nukkumaankin ja aamulla jälleen aikaisin kisapaikalle.
Koomista oli myös, että itse majapaikkaa emme nähneet ollenkaan päivänvalossa, eikä siis juurikaan tiedetä minkälaisessa kartanomiljöössä lopulta oltiin.
Tosin ei norjaa muutoinkaan nähty kuin se vähä mitä kisapaikan ympäristössä näkyi.

Jos niitä vuoria siis haluaa nähdä, niin täytyy mennä uudemman kerran ;)

Sunnuntain kisa-aamu aloitettiin jälleen virallisella agilityradalla.
Rata oli kimurantti mutta mukava. Parissa kohdassa oli suunnitelma tehdä Saaralla takaaleikkaukset vaikka tiesin ne ennakkoon heikoiksi. Ja niinhän se olikin. Putkesta hypylle se ei lähtenytkään vaan väisti minua joten hypyltä kielto. Korjasin ja sen jälkeen olinkin väärässä paikassa ja putken sijaan Saara valitsi aan joten tuloksena hylkäys. Höh.
Liekin kanssa oli luotto korkealla. Ohjasinkin luottavaisesti enkä jäänyt jokapaikkaan varmistelemaan, mutta sitten putkesta tullessa oli takaakierto ja videoltakin mielestäni ohjaan sen hyvin oikein, mutta jostain syystä Liekki viime hetkellä päätti valita hypyn väärältä puolen ja tuloksena hylkäys. Höh ja pöh.
Seuraavaksi oli vuorossa virallinen hyppyrata.
Rata oli helpohko joten nollia odotin molemmille koirille. Ja Saaralla aloitinkin oikein hyvällä nollalla.
Liekillä jatkoin oikein mainiosti, mutta yhdellä hypyllä se ilmeisesti liukasti kun lähti hyppäämään joten tuloksena mahalasku suoraan riman päälle. Hetken katsoin että sattuiko, ei, joten jatkoin hissukseen loppuun saakka. Pystyin katsomaan liikkuiko se hysin ja hyppäsikö se kaksi viimeistä hyppyä hyvin.
Ilmeisesti kolari esteen kanssa oli lievä, joten ilman haavereita selvittiin. Tuloksena kuitenkin vitonen.

Tämän jälkeen oli tunnel cup:n toinen päivä. Nyt oli astetta helpomman oloinen rata ja niin onnistuinkin taas molemmilla virheettömästi. Tällä kertaa Saaralla "reilusti" Liekkiä nopeammin :)
Paremmuudet ratkottiin molempien päivien ratojen yhteistuloksilla ja lopullisessa listassa Saara sijalla 13. ja Liekki heti perään sijalla 14. Tytskyjen eroa lopulta 0,74 sek

Vielä oli yksi kisa jäljellä. Norwegian Open - finaali.
Maxit kisasivat ensin ja olihan muuten huikeita suorituksia. Kolmen kärki oli lopulta kuitenkin melko ylivoimainen. Voittajana maailmanmestari vuodelta 2012 Lisa Frick & Hoss, kakkosena Eestiläinen ystävämme Marje Piiroja & Sûsi ja kolmanstena hurrattiin suomen Jouni Oreniukselle ja Neelalle.

Minien finaali alkoi ajallaan. Jännitin jostain syystä tätä rataa ihan kauheasti.
Rataan tutustumisessakin jalkani olivat kuin puuroa ja tuntin kuinka ne välillä tärisivät. Voi kääk!
Rata ei ollut mikään hirmuisen helppo, mutta ei mikään mahdottoman hanakalaan. Finaaliradaksi oikein mainio.
Saaran kanssa sähelsin pariin kertaan mutta vain yksi virhe saatiin. Toinen oli lähellä, mutta viime hetkellä tuomari laski kätensä.
Maalissa siis vitosella. No ei paha...
Pian oli Liekin vuoro. Ainut mitä jännitin sen kanssa oli lähtö. Liekki kun on alkanut nyt kesän jälkeen tai jo kesällä vähän varastamaan lähdössä ja viikonlopun aikana se olikin karannut melkein jokaisella radalla. Alkuun se ei minua ollut juurikaan liikuttanut, sillä tyyppi tulee kohta 8-vuotta ja vasta nyt se on alkanut varastamaan. Mutta siis finaalissa se oli ainut mitä jännitin.
Jätin sen aika pitkälle ja yllättäen se kyllä jäikin kohtuullisen hyvin. Pari pientä askelta se oli kyllä ottanut.
Rata mentiin virheettömästi, tai niin luulin vielä 3 päivää kisojen jälkeenkin...
Itse en kuulutuksia kuullut mutta minulle sanottiin että aika huippua, Liekki ykköseksi ja Saara heti perässä kakkosena. What! No, kuitenkin puolet luokasta oli vielä menemättä mutta olihan se aika hienoa. Edes sillä hetkellä mennä kisan kärkeen :)
Omia sijoituksiani en sen kummemmin jännittänyt enää, sillä olin tosi tyytyväinen viikonlopun suorituksiin ja olihan mulla nyt takana 16 starttia. Huikea määrä.
Mutta se mitä vähän jänskättiin oli finaalin viimeinen koirakko. Iida ja Hunni. He voittivat edellisen päivän karsintakisan ja kuten Iida itse sanoi, niin parasta on se tunne, kun lähtee finaaliin piikkipaikalta :)
Valitettavasti Hunni lipasti väärälle hypylle ja tuloksena hylkäys. Mutta yleisö haukkoi henkeään kun Iida jatkoi rataa ja näytti kuinka tehdään täydellinen juoksupuomi ja siitä seuraavana lähes 90 asteen kulmassa pujotteluun ilman paniikkia ja "nenästä viemistä". SE oli upeaa!!
Ei muutakun vaatteisen vaihtoon ja kotimatka saisi alkaa.
Hassua, mutta nyt en edes koirien lentämistä juurikaan jännittänyt vaan oikeastaan vaan odotin koska oltaisiin suomessa ja pääsisi kotiin suihkuun ja nukkumaan.
Jotakuinkin 01.00 jälkeen oltiinkin nummelassa ja niin yksi huikean mahtava reissu oli takana.
Vasta puolivälissä seuraavaa viikkoa saatiin nähdä finaalin tulokset ja näin myös Liekin suorituksen netistä livestreamin videolta. Ja voihan perse! Sillä oli pudonnut ensimmäinen rima, eli tuloksena kuitenkin vitonen. Ja mä olin ollut siinä kuvitelmassa että rata oli nolla.
Kaiken lisäksi hitusen verran myös yliaikaa molemmille koirille, joten pieni pettymys hiipi mieliin :(
Eikä siinä kaikki. Tuloslistalla Liekki oli lopulta 6. ja Saara 7. No ihan ok sijoiutuksethan nuo oli. Mutta... Viidentenä listalla olleelle koiralle oli merkitty vain 1 virhe vaikka videolla näkyy kolme virhettä jotka tuomari vielä oikeasti tuomitseekin ja nostaa kätensä. Niitä ei vaan ollu tuomarinsihteeri kirjannut. Oikeasti Liekki siis 5. ja Saara 6.
Ilman viimeisen radan tuloksia olisi viikonloppu ollutkin ihan täydellinen...

Viikonlopun videot: Norjan videot Liekki & Saara

No, ei muutakun seuraavaa reissua suunnittelemaan. Liekin ja Saaran kanssa oli kyllä todella helppoa olla reissussa. kiitos Marjo, kun sain kääpiön lainaksi :) <3

Nuuskun muistolle

Antimos Nuuskamuikkunen "Nuusku"
16.3.1997 - 24.10.2013

 

 

Mikään epätoivon hetki ei ole loputon
On vain mustia tuokioita.
Kaukaa vihreitten vuorten takaa
Nousee aina uusi parempi päivä.

 

 

 

Niin koitti se pelätty päivä, että jouduin tekemään ystävälleni viimeisen palveluksen ja päästämään Nuuskun taivaaseen muiden koirakavereiden luokse.
Nuusku lähti melkein saappaat jalassa. Kahdessa viikossa sen kunto romahti valtavasti ja oli tehtävä raskas päätös Nuuskun parasta ajatellen. Viimeiseksi diagnoosiksi jäi epäilys keuhkokasvaimista tai keuhkoahtaumasta.
Ikävä on valtava, mutta onneksi sain viettää Nuuskun kanssa niin hurjan monta vuotta.
Kaikenkaikkiaan 16 vuotta, 7 kuukautta ja 8 päivää.
Tähän aikaan mahtuu kovin kovin paljon ihania hetkiä ja muistoja jotka onneksi säilyvät ainiaan.

 

 

Jännitystä ilmassa

Ensin upeat Tulikäpälä-uutiset...

Carita & Pyry (Tulikäpälän Pieni Pyromaani) ovat nousseet agilityssä mini 3-luokkaan! Huikeaa ja Onnea Carita!
Nyt meitä on jo 8 Tulikäpälää mini kolmosissa! Mahtavaa!

Ja muistaakseni toinenkin huippu-uutinen on vielä hehkuttamatta...
Tulikäpälän Saara Savusukeltaja & Marjo nappasivat toisen agilitysertinsä Jyväskylästä 6.10.
Mielettömästi onnea vieläkin Marjo!

Itse olin lauantaina ekaa kertaa ikinä hakukokeessa. Tosin "vain" maalimiehenä.
Enkä vaan voi käsittää vieläkään, että nämä kokeet ovat osallistujille täysin ilmaiset!
Kun on jo tottunut agilityn jatkuvasti nouseviin hintoihin niin treenimaksuissa kuin kisamaksuissakin, niin todella omituista, että jossain lajissa kokeet ovat täysin ilmaisia.
Ja silti niihin ei tule aina sitä määrää koria, kun voisi tulla. Esim. nyt tämä päivä loppukoe, jossa olin mukana, olisi vielä 2 koiraa mahtunut, mutta ei vaan tullut. Tai jossain vaiheessa oli ymmärtääkseni koe ollut täysi (max. 6 koiraa) mutta kuka mistäkin syystä jäi tulematta.
Toisaalta pelastuskoirakokeissa ei kilpailla paremmuudesta vaan testataan koirakon osaamista ja mahdollisesti hälytyskelpoisuutta. Ja koska toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen, niin olisi ehkä vähän tyhmää vaatia vielä hälytyskelpoiseksi koirakoksi pyrkiviltä maksamaan näistä testauksista jotakin.
Kai tätä voisi verrata edellisen elämäni aktiiviharrastukseen, VPK touhuun... Harrastus ei maksa juurikaan mitään, aikaa se vie ihan niin paljon kun vaan pystyy sitä antamaan ja joku ihme vetää puoleensa, kun tähtäimenä on toisten auttaminen hädän hetkellä, ihan vaikka keskellä yötä. (Tulipalojen sammutus ja kadonneiden etsiminen)
Mutta pesti oli varsin mielenkiintoinen ja avasi taas hiukan paremmin harrastusta ja sen "vakavuutta".
Mutta osaltaan mukavaan aamupäivään vaikutti varsin hyvä ja osittain aurinkoinen keli. Mikäs siellä oli tiheässä metsässä rämpiminen hyvissä sadevarusteissa ja tarpeeksi lämmintä vaatetta alla, kun porukka oli superhuippukivaa ja tunnelma kiireetön ja ystävällinen.

Mutta mutta, sitten loppuun vielä se jännitys... Nyt on enää 5 yötä ja sitten me lennetään.
Ensi viikonloppuna kisataan Norjassa agilityä. Matkaani lähtee Liekki ja Saara. Ja ekaa kertaa ikinä mä matkustan koirien kanssa lentokoneessa. Voi jessus että voi jännittää.
Itse olen jokusen kerran lentänyt enkä sitä itse lentämistä niinkään jännitä. Vaan sitä, että kaksi koiraa matkustaa ruumassa. Huh! No, ei voi kun toivoa, että kaikki menee hyvin ja sunnuntaina puolen yön kieppeillä ollaan kaikki ehjinä ja turvallisesti takaisin suomessa.

 

Jos jotakuta kiinnostaa esim. lähtölistat tai aikataulut, niin tältä sivulta löytyy: http://www.norwegian-open.com/index.htm
Eipä näytä olevan mitkä tahansa peräkylän pikkukisat ;)

Rauniopelastuskoira Kipinä

Kipinän kanssa ollaan puolisen vuotta treenattu hakua ja voi elämä että on muuten siistiä.
Koira on kyllä nyt niin omassa lajissaan, että treenit sen kanssa sujuu omasta mielestäni lähes joka kerta ihan älyttömän hyvin.
ESPY:ssä, johon kuulumme, on jäsentenväliset "kisat" tulossa marraskuussa ja tämä tapahtuma pidetään raunioradalla.
Lähetin sitten kyselyn, että mitähän siellä yleensä tapahtuu ja voikohan mukaan tulla koiran kanssa joka ei ole raunioilla koskaan ollut.
No sain vastauksen, että ilman muuta. Jäsenten väliset on leikkimielinen tapahtuma jossa ei juurikaan edes suoriteta mitään kummoista raunioetsintää. Tai jos on, niin se hoidetaan jokaisen koirakon omalla tasolla. Noh... Ei muutakun ilmoittauduin kekkereihin, jotka on sitten vasta marraskuun alussa.
Sain myös vinkin, että raunioilla voi kyllä käydä koiran kanssa hengailemassa ja jos ehdin, niin pääsen mukaan yksiin treeneihinkin.
No toki ehdin :)
Keskiviikkona mentiin Kipinän kanssa ensin ihan vaan kaksistaan hengailemaan raunioradalle. Itse olen joskus 90-luvun lopussa raunioilla treenaillut Nallen ja Nuuskun kanssa, mutta siitä tosiaan on aikaa sen 15-vuotta.
Mutta Kipinä oli ensimmäistä kertaa. Päästin sen hihnasta irti ja liikuskeltiin siellä täällä. Kipinä puhkuin ja puhalteli ja selvästi sitä hiukan jänskätti...
Mutta kovin kauaa se ei jännittänyt kun uteliaisuus vei voiton ja se alkoi kurkkimaan vähän sinne ja tänne.

Kuljeskeltiin ja kiipeiltiin ja välillä pysähdyttiin katselemaan ja syömään nakkeja.
Kipinä taisi aikapian ymmärtää, että näitä sekalaisia "romukasoja" ei tarvinut jännittää milllään tavalla vaan täällähän oli kaikenlaista siistiä tutkittavaa.
Ja sehän alkoi kiipeilemään yksinkin sinne ja tänne ja jopa komenteli mua aina silloin tällöin.

 

 

En siis ohjaillut sitä kummemmin mihinkään piiloille vaan lähinnä kuljeskelin sen mukana ja välillä kehuin ja välillä annoin nakkia.
Saatoin kiivetä jonkin kasan päälle ja jos se tuli perässä, annoin tietty nakkia ja kehuin valtavasti.
Oli tosi hauska huomata, että äkkiä se alun jännitys muuttui uteliaisuudeksi ja tyyppi selvästi odotti, että jotain tapahtuisi.

Kun oltiin koko rata kävelty rauhassa läpi, niin lähdin kaikkien koirien kanssa kunnon lenkille ja odoteltiin illan treenikamuja.
Yllätyin kuinka vähän porukkaa treeneissä oli. Aluksi meitä oli 4 ihmistä. Myöhemmin tuli kaksi lisää. Melko vähän...Alkukaudesta tässä ryhmässä oli ollut kuulemma 13 koiraa, mutta kuka mistäkin syystä lopettanut kokonaan tai toistaiseksi.
Päästiin sitten Kipinän kanssa oikeisiin rauniotreeneihin mukaan.
Kipinän vuoro oli toisena. Sille ei otettu sen suurempaa etsimistä vielä vaan nyt 3 ihmistä meni vaan joihinkin paikkoihin istumaan nakkien kera. Ja kun Kipinä tuli viereen, niin se sai nameja tekemättä yhtään mitään.

Kun otin koiran autosta ja laitoin etsintä-valjaat päälle, niin tyyppi oli aivan villinä. Se jo taisi tietää mitä luvassa oli.
Päästin sen radan reunalta irti ja se lähti juoksemaan "yläkasoja" innoissaan ja törmäsikin melko pian ensimmäiseen maaliin.
Nakit syötyään lähdimme jatkamaan matkaa ja vähän ajan kuluttua "löydettiin" toinenkin maali.
Kolmas oli sellaisessa paikassa, että minä näin sen helposti, mutta koira ei saanut mitään hajua eikä mennytkään suoraan kohti.
Kiersimme alakasojen luo ja yht`äkkiä Kipinä lähti päättäväisesti kohti keskikasoja ja pitkälle minusta.
Jäin jopa vähän monttu auki katsomaan että mihin se nyt lähti, mutta sehän sai hajun ja teki mitä pitikin. Ja kappas, siellähän olikin ihminen :)
Olin jälleen kerran haltioissani Kipinän osaamisesta. Ihan huippua!
Eikä varmasti jää rauniotreenit tähän yhteen kertaan.

Ja sitten agility-uutiset...
Lauantaina kävin Liedossa kisaamassa. Halusin käydä Liekin ja Saaran kanssa kokeilemassa yhdet sisähallikisat ennen Norjan reissua.
Saaralle 2 starttia, Liekille 2 starttia ja ilmoitin vielä NOxinkin yhteen starttiin.
Ekalla radalla vain Saara. Helpohkolta radalta tuli yllättävän paljon virheitä monella koiralla ja niin myös Saaralla.
En kyllä lähtenytkään mitään "varmaa nollaa" tekemään ja parit kiellot saatiin. Musta putki ja lähestyminen pimeästä kulmasta ei onnistunut. Samoin puomilta yhteislähtö renkaalle ja seuraavalle hypylle takaaleikkaus tosi lähellä koiraa ei onnistunut vaan ajoin hiukan liikaa päälle ja Saara väisti.

Toisella radalla oli ensin Saara. Rata oli sama kuin eka rata mutta suoritettiin päinvastoin.
No johan alkoi nolliakin tulla ja niin myös Saaralle. Muuten ihan ok nolla, mutta keinulla kesti vähän turhan kauan.
Liekillä menin myös ja sen kanssa "norminolla". Tai no ei ihan. Kokeilin parissa kohtaa rohkeampia ohjauksia ja kyllähän ne toimi.
Ajallisesti Liekki ja Saara kulkivat lähes samaa vauhtia. Lopputuloksissa eroa taisi olla jotain 0,3 sek. Liekki sijalla 10, Saara 12. Kisaajia yhteensä 53.
Päivän kolmas rata oli hyppyrata jossa mukana Liekki ja NOx. Päätin ohjata Liekkiä rohkeasti ja varmistelematta mitään ja luottaa koiraan, että me osataan kyllä, nyt vaan painetaan täysillä.
Ja niinhän me mentiinkin. Etenemä oli yksi Liekin parhaimmista, 4,37m/sek. Ja nollalla maaliin.
Liekille siis muuten jälleen tuplanolla. On se vaan huikean mahtava koira :)
Sijoitus 12./51.
Fiilis oli periaatteessa ihan huippu, sillä Liekki on tosi taitava koira ja sitä on helppo ohjata. Ollaan niin mainio pari että meille ei mikään rata taida enää olla erityisen vaikea. On vain ohjaajalle huonoja päiviä :)
Mutta ihan hitusen ärsyttää tai harmittaa tai mikähän se tunne nyt sit olis, mutta vaikka tehdään tosi hyvä rata eikä paranneltavaa jää, niin silti jäädään vauhdissa 2-3 sekuntia kärjestä. Noh... Elämä on :)

Niin joo, ja se NOxin rata... Noh... Aamulla otin NOxin halliin ja menin lämppä-esteille. Tajusin sillä sekunnilla, että voihan perse. En ole hyppyyttänyt sitä 35cm:n rimoilla kun joskus satunnaisesti ja varmaan elokuussa viimeksi. Ja nyt olisi koko rata mentävä korkeilla hypyillä.
Ja eikös se sitten mennytkin ne lämppähypyt tosi nihkeästi. Se haki hyppypaikkaa ja saattoi takaakierroilla kieltäytyä kokonaan. Voi jessus... Mietin jopa että jätän radan väliin.
No sitten aattelin, että menen kokeilemaan ja jos se kieltää useamman hypyn niin sitten keskeytän.
Heti ensimmäiset kaksi estettä tuotti päänvaivaa, sillä ainut järkevä ratkaisu oli ottaa pakkovalssilla kakkoselle ja niin että koira tulee oikeaan käteen ja hyppy jää mun oikealle puolen. Se puoli meni torstaina treeneissä kokoajan poskelleen ja NOx otti hypyn mun selän takaa.
Toisen puolen pakkovalssi toimi loistavasti.
No, päätin kuitenkin ottaa sen pakkovalssilla ja kappas, toimihan se :)
Kolmoshyppy oliis kannattanut ottaa valssilla, mutta niistä NOx ei vielä tule kunnolla joten ajattelin antaa tilaa ja tehdä neloselle takaaleikkaus. Hiukan se hidasti ja epäröi, mutta hyppäsi kuitenkin. Vitosena kepit jotka on ehkä meidän parasta osaamista. NOx hakee kepit melkein mistä kulmasta vaan ja suorittaa sen nopeasti ja melko varmasti. Kutoselle taas pakkovalssi ja ei se nyt kaunis ollut, mutta toimi. Taas siitä huonommalta puolelta... Noh, sitten 9-10 väliin olis ehdottomasti kannattanut tehdä sokkari, mutta menin valssaamaan ja ajoin kymppi-hypylle koiran väärälle puolen. No ei se kuitenkaan tullut hypylle vaan meni ohi ja siitähän se paketti sitten levähtikin. Jatkoin korjaamatta ja yksi jos toinenkin este jäi suorittamatta ja mua ärsytti. Lähinnä se että en vaatinut koiralta esteitä vaan annoin sen kiertää ja olla hyppäämättä. Jatkossa mun pitää vaatia siltä jokaisen esteen suorittamista ja minä olen se joka päättää koska ei tarvitse suorittaa.
Mutta voi olla että se tulee vielä jonkun aikaa olemaan hankalaa. jotenkin se takajalan leikkaus kummittelee mulla ja mä en uskalla vaatia koiralta sitä mitä ehkä saisi ja pitäisi jo vaatia. Mutta toisaalta kun en ole ihan varma, että miksi se tekee niinkuin tekee... Olisi ehkä syytä käydä fyssarilla tai jossain ja antaa ammattilaisen käydä koira taas läpi, että onko siinä oikeasti vikaa vai onko vika mussa :)
Äh, jatkan pähkäilyitäni...

Pentusuunnitelmia

No niin, nyt on päätökset tehty.
Saan ihanaisen Saaran (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) jalostuslainaan, kiitos Marjo, ja se astutetaan seuraavasta juoksusta jota odotellan tosin vasta ensi vuoden puoelle. Johonkin tammi-helmikuulle.
Saara on ehkä göötiksi hitusen pieni, mutta onhan noita muitakin pieniä käytetty jalostukseen...
En anna koon liiemmälti häiritä, sillä koira on niin super magee. Saara on kaunis ja erittäin hyvä rakenteinen. Terveyttä on tutkittu sen verran, että lonkat B/B, kyynäreet 0/0 ja silmät terveet.
Näyttelyissä Saara on käynyt alle 10 kertaa ja saaliina on yksi vara-sert sekä yksi sert. Nämä suomesta... Virosta Saaralla on 2 sertiä ja 2 cacibia.
Agilityssä Saara aloitti kilpailemisen reilu vuosi sitten ja meno on ollut todella huikeaa. Kolmosiin nousu tapahtui nopeammin kun uskallettiin odottaa ja ensimmäinen agility sert on myös jo saavutettu.
Vain muutama kuukausi kisaamista ja Saaralla oli kisaoikeus SM-kilpailuihinkin. Ja kerrottakoot, että myös ensi kesän SM-nollat on jo kasassa ;)

Luonteeltaan Saara on todella mahtava. Silloin kun tehdään ja touhutaan, se tehdään täysillä. Mutta kotioloissa se on kuin pieni prinsessa. Kiipeää sohvalle syliin ja nauttii rapsutuksista.
Saara on ollut luonani usein hoidossa tai treenattavana ja on se ihan huippu koira.
Minun laumaani se asettuu muitta mutkitta ja on heti kuin kotonaan. Kipinän kanssa juoksevat hirmuista rallia ulkona vapaana ja sisällä taas Liekin kanssa tykkäävät enemmänkin kylkipainista :)
Saara asuu perheessä jossa on kaksi aikuista ihmistä sekä reilun vuoden ikäinen lapsi. Lisäksi koirakavereina toinen göötti sekä bordercollie.

 

Uroksen valinta on aina todella vaikeaa. Niin myös tällä kerralla.
Luonne ja terveys on asiat joista en ole valmis tinkimään. Oli siis etsittävä terve ja erittäin kivaluonteinen uros. Ja sen yhdistelmän löytyminen gööteissä on vähän vaikeaa...
Olen jonkin aikaa harmitellut erästä urosta että hirveen kivan näköinen, tosi hyvä rakenne, huippu luonne mutta... väärän värinen :)
Noh... kesällä sitten aloin vähän miettimään, että annanko värin vaikuttaa nyt niin paljon ja yritän löytää uroksen jota en tunne ollenkaan mutta kriteerit täyttyisi.
Äh, sanoin aiemmin, että Tulikäpälissä ei koskaan tule syntymään punertavia.
No, sitten mietin, että eihän mun koskaan pitänyt otta tricolour shelttiäkään...
Onneksi päätän asioistani ihan itse ja minulla on täysi vapaus muuttaa omia mielipiteitäni ja hupsis... Seuraavat Tulikäpälät voivat väriltään olla harmaita tai punertavan harmaita tai jotain mitä en vielä tiedä. Mutta... Sen tiedän että molemmat vanhemmat ovat tutkitusti erittäin terveitä, pääkopaltaan huippumukavia, näyttelyssä palkittuja, kropaltaan erinomaisia ja harrastuskavereina ihan ykkäösluokkaa.
Odotankin tästä pentueesta niin säpäköitä harrastuskavereita kuin kauniita ja komeita kehäkettujakin. Unohtamatta kuitenkaan koiran tärkeintä ominaisuutta, eli kykyä toimia ihmisen parhaana kaverina. Ihan vaikka vaan kotisohvalla.

Ja sitten se uros... Urokseksi on valittu Fennican William. Nuori komea punertava hännällinen göötti.
Williamin lonkat on parasta A/A luokkaa, polvet 0/0, silmät kahteen kertaan tutkittu terveiksi.
Näyttelyistä suomesta on saavutettu FI MVA-titteli ja ainakin 1 cacib myös.
William kilpailee agilityssä 2-luokassa ja menee muuten kovaa :) Pieni salainen haaveeni onkin päästä joskus kokeilemaan Williamin ohjaamista treeneissä tai jopa kisoissa ;)

 

No, aina ei kaikki mene kuten toivoisi, mutta saa kai silti toivoa, että kaikki menee hyvin ja saadaan keväällä maailmaan uusi pesue Tulikäpäliä.