Juhannuksen odotusta

Niin ne vaan pennut muuttivat kaikki omiin huippuihaniin koteihinsa kesäkuun alussa.
Kaikilta on jos jonkinlaista raporttiakin jo saatu ja jälleen kerran saan olla ylpeä pienistä töppöjaloista. Niin kovin hienosti kaikilla on kotiutuminen mennyt ja yhteiselo alkanut.
Vielä kerran terkkuja kaikille pienille ja kuvaterkkuja kaivataan pitkin kesää :)

Uusia Tulikäpäliä ei tällä hetkellä ole kummemmin suunnitteilla, mutta pienen pieni idea jo muhii 2015 syksylle. Silloin on Tulikäpälissä kunnon synttärit. Ensimmäinen pentue täyttää 10-vuotta ja jos saadaan pentue, niin se tulee olemaan 10. pentueeni :) Juhlavuosi siis tulossa. Mutta tosiaan vasta yli vuoden kuluttua.
Toivottavasti ei sentään kymmentä pentua synny ;)
Alustavasti pohdin pentuetta Tulikäpälän Ilmiliekille, eli Freyalle, mutta tämän enempää en ole asialle vielä ajatuksia antanut.
Tulevana syksynä on ensinnäkin  tarkoitus Freyan terveyttä tutkia ja sitten vasta aletaan ylipäätään pohtimaan isäehdokkaita.
Mutta toivutaan nyt kunnolla näistä ihanista uusista Tulikäpälistä ja seurataan niiden taivalta.

*******************************************

 

 

Menneenä viikonloppuna kisattiin Agilityn SM-kisat Tampereella.


Olin saanut jälleen osallistumisoikeuden henkilökohtaiseen kilpailuun sekä Kipinälle, että Liekille.
Molemmat olivat myös valittu LÄGI:n mini joukkueeseen.
Joukkuekisa käytiin lauantaina. Kipinä oli joukkueen 3. koirakko ja Liekki jälleen kerran ankkurina.
Ihan mailman paras paikka mielestäni tuo ankkuri-osuus :)
Kipinän lähtiessä radalle oli joukkueellaamme pohjilla yksi huikean nopea vitonen ja yksi hyl.
Eli hylkäykseen ei enää olisi varaa jos tulosta mielimme.
Tuloksiin lasketaan kolmen parhaan koirakon tulokset.

Kipinä yllätti jälleen kerran minut huikean hienolla nollalla.
Olin ennakkoon sata-varma että rata olisi sille liian hankala ja puomin alastulon alle laitetut kaksi mutkaputkea toisi vähintäänkin kontaktivirheen.
Mutta toisin kävi. Mikäpä sen parempi paikka onnistua, kuin SM-joukkuekisa :)
Yliaikaa saatiin hiuksen hienosti 0,53sek.

Ankkuriosuudet käytiin alkuillasta käänteisessä paremmuusjärjestyksessä.
Tässä vaiheessa oltiin sijalla 21 (muistaakseni).
Mitaleille ei ollut enä asiaa, mutta tavoitteena oli saada Liekille vähintään se "norminolla" ja parannella sijoitusta.
Luottavaisin mielin lähdin radalle, sillä Liekin kanssa ei oikeastaan vaikeita ratoja olekkaan jos ohjaaja vaan pysyy hereillä koko matkan.
Ja nyt pysyi. Tehtiin se "norminolla" ja mikä jollain tapaa koomista, niin Liekin ja Kipinän ajallinen ero oli vain noin 1,4 sek. Liekin hyväksi.
Mietinkin, että onko Liekki tosiaan noin hidas vai onko Kipinä todella saanut vauhtia.
No mene ja tiedä, mutta omalta osaltani onnistuin joukkuekisassa upeasti. Hyvä minä :)
Joukkueen lopullinen tulos oli 5,53 ja sillä noustiin 10 pykälää Liekin ansiosta, eli loppusijoitus 11./76! Ei huono...

Sunnuntaina oli sitten henkilökohtaiset kilpailut.
Aamulla ensin hyppyrata, johon otti osaa noin 250 minikoirakkoa! Huh!
Näistä finaaliin pääsisi 50 parasta tai kaikki nollan tehneet.
Rata oli lopulta aika kiva, mutta kovaa piti mennä, eli varmisteluille ei ollut varaa.
Olin jo vähän niinkuin ennakkoon luovuttanut, sillä tunnen koirani ja tiedän niiden vauhdin, eli finaaliin ei olisi asiaa edes nappisuorituksella, sillä aika ei tulisi meille riittämään ei sitten millään.
Mutta lähdin kuitenkin sillä mielin, että vedetään täysillä ja nautitaan.
Ensin oli Liekki. Rima nro 4 otti ja putosi ja voi että sitä harmituksen määrää.
Se vaikutti heti loppuradan ohjaukseen ja roiskittiin vaan menemään. Yhden esteem ohitus toi kiellon ja sen jälkeen hylkäyksen. Pöh. Mutta ei tuo kauaa jaksanut harmittaa.

Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli Kipinän vuoro.
Mitä tapahtui... Kipinä kyttäili ympärilleen muutamassa kohdassa ja se ei tosiaankaan kulkenut edes normaalia vauhtia. Taisi suuri yleisömäärä saada sen vähän hämilleen.
Sain sen kuitenkin tsempattua esteeltä toiselle, mutta pujottelun loppupäässä oma pieni hätäilyni kostautui ja Kipinälle virhe.
Korjattiin ja jatkettiin ja päästin maaliin ilman enempiä virheitä. Mitä nyt ajasta reilut 7 sekkaa...
Tuloksena 12,46 ja sijotus 138. Eikä asiaa finaaliin :D

Nyt sitten taukoa agirotuun saakka, eli kolmisen viikkoa ja siitä sitten aletaan nollien kerääminen ensi vuodelle. Tavoitteena kisata Oulussa kolmella (omalla) koiralla SM-kisoissa :)

Hyvää Juhannusta :)

Potretit

Tässäpä tyylikkäät 6-viikkoiset ipanat nimien kera:

Tulikäpälän Rami Rakovalkea, uros

 

Tulikäpälän Pinja Palopommi, narttu

 

Tulikäpälän Tintti Tulentekijä, narttu

 

Tulikäpälän Ronja Revontuli, narttu

 

Tulikäpälän Tauno Tuhopolttaja, uros

 

Tulikäpälän Isa Ilotulite

 

Tulikäpälän Taiga Tuliraketti, narttu

Hupsis...

Tuleekin jo sanomista kun ei blogi päivity. Sori sori :)
Mutta nyt onkin asiaa...

Pennut tietty ensin. Tai siis göötin pennut ;)
Tyypit on jo 6-viikkoisia koiran alkuja. Ja mä olen niin kovin iloinen jälleen kerran kuinka hienoja pentuja olen onnistunut saamaan maailmaan.
Tässä vaiheessa näyttää juurikin siltä, mitä ennakkoon odotin ja toivoin, eli erinomaisesti liikkuvia ja kevytrakenteisia viipottajia.
Värijakaumahan näissä menee kivasi niin, että vähän kaikkea. Kiva sekin. Vaikka se punertava onknin aiemmin ollut mulle lähes myrkkyä, niin kyllä mun täytyy myöntää, että eihän se nyt niin kamalan paha olekkaan :D
Mutta yhtään en tiedä että miltä nuo näyttävät syksyllä tai ensi keväänä, joten hauska nähdä.

Kaikille on jo odottamassa super ihanat kodit ja se on kasvattamisessa ihan huippua, kun tapaa paljon uusia ihania ihmisiä joista osasta saa oiken hyviäkin ystäviä <3
Näistä pennuista 4 meneekin perheisiin joissa jo ennestään on Tulikäpälä. Ihan mahtavaa. Kertoo kait sekin jotain, kun halutaan uusi koira sieltä mistä edellinenkin :)
Lisäksi yksi pentu menee melkein Tulikäpälä-kotiin. Melkein siksi, että perheessä on Antimos-koira, jonka kätilönä toimin silloin kun ne pennut päättivät tulla maailmaan.
Mutta jos uudet tulevat omistajat jo innolla odottavat pentuaan, niin kyllä minäkin odotan innolla niitä ihania viestejä ensimmäisitä päivistä kun kaikki on mennyt super ihanasti ja kuinka on NIIIIIN ihana pentu jne :)
Pennuilla on nimet lähestulkoot valmiina, mutta koska minun ailahtelevat mielipiteeni muuttuvat hyvinkin nopeasti, niin en uskalla ihan vielä paljastaa kaikkia virallisia nimiä.
Jälleen kerran on kuitenkin ystävät auttaneet nimien valinnoissa ja ne ovat sitä taattua Tulikäpälä-laatua :)
Tauno Tuhopolttaja, Ronja Revontuli jne... :)

Tässä muutama tuore kuva, ja lisää löytyy kotisivujen albumista.

 

*************************************

 

Ja sitten se toinen asia...

Tein pienen karvaisen heräteostoksen torstaina :)

 



Kyllä, menin ja ostin uuden sinisen unelmani, blue merle sheltin.

Olin noin viikkoa aiemmin tehnyt lopullisen päätökseni, että en jätä näistä göötin pennuista yhtään kotiin itselleni. Olin tyytyväinen tämän hetkiseen koiramäärään. Kolme aikuista ja suhteellisen järkevää koiraa joiden kaikkien kanssa pystyn harrastamaan vielä pitkään, mikäli ne terveinä pysyvät.
Ei mitään järkeä ottaa nyt koiraa. Ehkä vasta vuoden tai jopa kahden kuluttua.

Maanantaina juttelin ystäväni kanssa tästä kyseisestä sheltin pennusta, että nyt olis mulle merle-pentu vapaana.
Ehkä sekunnin jopa mietin, mutta kuitenkin sanoin ääneen ihan saman, että en halua nyt. Mulla on 3 aikuista hyvää koiraa jne...
Mutta tiistaina... Koiran kasvattaja laittoi faceen uuden ilmoituksen (oli siis jo aiemmin ollut tiedossa) että pieni Milli etsii omaa aktiivista kotiaan.
En tiedä mitä tapahtui, mutta en oikeastaan edes miettinyt vaan aloin naputtelemaan viestiä,että onhan Millillä jo oma koti, onhan... :D
No ei ollut. Siinä viestejä vaihdellessa aloin tajuamaan kuinka lähestulkoon olinkin jo hankkinut koiran.
Sovimme sitten, että menisin pentua katsomaan perjantaina. Huh huh!
Nimeäkin piti alkaa pohtimaan. Samaa sarjaahan sen pitäisi olla, kuin muutkin, joten Milli se ei voisi olla :)
Tuhkaa mietin hetken, nääh, vaikea ja pliisu. entäs HÄKÄ. Juu, se se on. Häkä :)

No mutta... Heti seuraavana päivänä aloinkin miettimään, että menisinkö jo torstaina illalla Tampereelle. Ei muutakun Marjolle viestiä, että saisko pentujen leikitysapuja jos mä piipahtaisin mansessa :)
En heti ollut kertonut että mikä olisi matkan tarkoitus, mutta eipä mun "salaisuudet" koskaan kauaa salassa pysy ja niin Marjo arvuuttelikin, että onko siellä mies vai sheltti :)

Torstai päivä olikin sitten töissä tooooodella piiiitkä.
Vähän väliä piti kaivaa koneelta tallennettuja kuvia tästä söpöläisestä.
Ruokiksella kysyin pomolta, että mitäpä jos pitäisinkin perjantaina vapaapäivän. Kun on niin hieno kelikin tulossa ja meillä töissä valitettavan hiljaista. Pomo nauroi, että tottahan toki. Sille olin jo tiistaina kertonut, että arvaas mitä menin tekemään :)
No illalla sitten omat koiran mukaan ja keula kohti tamperetta.
Perillä pyysin kasvattajaa tuomaan pennun ilman muita aikuisia koiria ulos ja ottaisin NOxin hihnaan. Halusin nähdä miten pentu reagoi vieraisiin koiriin kun ei ole kodinturvajoukot vierellä.
No mitä tapahtui... Pentu kipitti suoraan NOxia kohti häntä pystyssä eikä NOx meinannut edes huomata.
Voi että, olin heti myyty! Siinä parkkiksella vaihdettiin muutama sana ja seurailin pentua. Se hengaili siinä iloisena ja reippaana ja välillä lähti tutkimaan ympäristöä jos hihna oli irti.
Ei tarvinut kamalan montaa hetkeä miettiä, kun sanoin, että kyllä. Mä haluan tän tyypin :)
NOx takas autoon ja sisälle paperiasioita hoitamaan.

Kotimatkalle lähdin niin, että pentu sai mennä yksin häkkiin ja mun muut koirat olivat viereisessä häkissä.
Mutta sehän ei pikkuneidille sopinutkaan.
Aika pian se aloitti sydäntäsärkevän ulinan ja pysähdyin abc:lle ja laitoin sille NOxin kaveriksi.
Ja kappas, tuli hiljaista ja kaikki nukahti :)
Paluumatkalla meinasin pillahtaa itkuun muutaman kerran, kun oli melkoista tunnemyrskyä ilmassa.
Savu tuli niin kovasti mieleen ja olin kuitenkin ihan älyttömän onnellinen, että nyt mulla oli autossa uusi mahdollisuus toteuttaa mun sinistä unelmaa. <3

Kotiin tultiin klo 23 kieppeillä ja vastassa 7 virkeää pötkylää.
Sheltti kummasteli. Ensimmäiset 10 sekuntia se ihmetteli, että WTF! Mutta uteliaisuus voitti ja pian se työnsi nenän aidanraosta ja tervehti gööttejä.
Vähän aikaa tehtiin tuttavuutta ja sitten oli aika moikata nukkumattia.

Mitenkä muutenkaan uusi päivä alkoi, kuin ihan älyttömän hienosti.
Pentu oli kotonaan ja reipas kuin mikä. Ihan kuin se olisi ollut täällä aina.
Koko päivän olen ollut erittäin onnellinen kun vihdoinkin uskalsin ja sain mahdollisuuden uuteen unelmaani. Siniseen unelmaani.

Cardiwe`s Everlasting Love "Häkä"

Puolivälissä mennään

Pahoittelut faneille, kun olen huonosti päivitellyt tätä blogia. Mutta onneksi ne kaikista tärkeimmät, eli pentujen tulevat kodit löytyy myös facesta. Sinne kuvia ja videoita olenkin lataillut vähän ahkerammin.
Mutta nyt olen noihin aiemmin kertomiin albumeihin päivittänyt ison kasan uusia kuvia ja videoita.
Joten muutkin voivat tiirailla taas pentujen menoa.
Sen verran tuoreimmista videoista ja kuvista, että niissä missä näkyy eriväisisä pantoja, niin sininen ja vihreä on pojilla. Toisella oli vähän aikaa tumman vihreä, mutta se panta syötiin joten samaisella jäbällä on nyt sellainen limen vihreä panta. Sitä olen kutsunut jonkun aikaa jo Taneksi. Tauno Tuhopolttajaksi. Mutta sen tuleva nimi taitaakin olla Tuho.

Sitten joissain kuvissa yhdellä tytöllä on oranssi panta, mutta seuraavissa sillä samalla onkin ruskea panta. Ja ihan samasta syystä... se ensimmäinen panta tuli tiensä päähän...

Mitään hirmuisia eroja ei vielä pennuista huomaa, mutta vähän sellaista aavistelen, että tytöissä on kaksi "THE" pentua. Toisella on söpö vaaleanpunainen panta ja sitä kutsutaan Saara jr:ksi. Ja toisella tytöllä on pinkki panta.
Nämä on vähän sellaisia terroristeja ainakin tässä vaiheessa...

 

Videoterkkuja

Jotain satunnaisia videopätkiä olen jo tässä parin viikon aikana kuvaillut, mutta kun ei noissa vielä ole mitään kuvattavaa, niin ei ne videotkaan ole mihinkään ilmestynyt.

Mutta jospa sitä nyt taas aktivoituisi, kun tyypit jo liikkuvatkin hiukan.
Joten tässä on linkki, johon videoita tupsahtelee silloin tällöin.

Saaran pennut videoina


************************************

Ei meidän elämä kuitenkaan ihan vaan pentujen ympärillä pyöri, vaikka suurimmaksi osaksi kylläkin.
Tänään piipahdin pitkästä aikaa agilitykisoissa.
Edelliset startit oli maaliskuun alussa Jyväskylässä (ja sitä edelliset tammikuun alussa). Nyt sai olla ihan kotinurkilla, kun oman seuramme oma halli - LÄGI-Areena otettiin virallisesti tänään käyttöön ja siellä pidettiin avajaiskisat.
Ja ihan kiva halli onkin :) Kyllä kelpaa treenailla. Jos vaan saisi vielä sen karanneen agilitykärpäsen jostain takas.
Mulla kun on ollut jo jonkin aikaa vähän agilityähkyä.
Tiedä sitten mistä se johtuu, ehkä sitä vaan on jo saamassa vähän niinkuin tarpeeksi tästä lajista. En tiedä...
Mutta tänään kuitenkin 3 starttia Kipinän kanssa ja 3 starttia NOxin kanssa.
Kokonaisuudessaan olihan tuo ihan mukava päivä. En oikein osaa olla mitään mieltä. Kisat meni aikalailla niinkuin kuvittelinkin niiden menevän. Tai no, NOxin kanssa onnistuttiin tekemään ensimmäinen virallinen nolla-tulos kolmosista :)
Yliaikanollia meillä muutama on, mutta nyt saatiin ensimmäinen kisakirjamerkintä. Siitä kai voi olla iloinen. Ja olenkin.
Kipinän kanssa tehtiin myös yksi kisakirjanolla. Sellanen "norminolla".
NOxin radat

Kipinän radat

2 viikkoa täynnä

 

On ollu kyllä erittäin helppoa nämä ensimmäiset kaksi viikkoa.
Saara on niin mahdottoman hyvä emo, että on saanut ihan rauhassa hoitaa pesuettaan.
Minun tehtävä on ollut vain kuivien pyyhkeiden vaihto päivittäin ja Saaran ruokinta.
Ja ruokaa kuluukin.
Seitsemän kääpiötä syö melkoisen hyvällä ruokahalulla ja pitäähän Saaran tankata jatkuvasti jotta maitoa riittää jokaiselle.

 

Saara ei ole ollenkaan vahtinut niin rajusti pentujaan, mitä ennakkoon odotin.
Olin varautunut siihen, että ensimmäiset kaksi viikkoa saa todellakin varoa ettei uteliaat muut koirat tunge ollenkaan liian lähelle, mutta pah. Ei Saara turhaan hötkyile.
No ei se kyllä ihan noin vaan päästä uteliaita lähelle pieniään, mutta samassa huoneessa saa kaikki olla ilman murinoita ja pörinöitä.
Liekki tosin välillä kokeilee josko hän saisi auttaa lastenhoidossa. Ja on se jo aika lähellekin päässyt...

Kuvassa on siis Liekki joka kovin mielellään auttaisi pentujen hoidossa.
Ihan vielä se ei ole kuitenkaan päässyt tuon pidemmälle. Ja itseasiassa tuohonkin saakka se pääsi vähän Saaralta salaa :)

Kipinä ei ole edes ihan kauhean lähelle yrittänytkään, jättää sellaisen metrin turva rajan ihan itse. Sen lähemmäksi laatikkoa se ei ole juurikaan tullut.
No entä NOx... Sen uteliaisuus on kyllä hauskaa katsottavaa. Se hiipii tuon tuostakin vähän katselemaan ja haistelemaan lähemmäksi ja lähemmäksi, mutta toistaiseksi se ei ole saanut laatikkoon asti kurkata.

Mutta nyt on siis kaksi viikkoa täynnä ja tyyppien silmät avautuvat kovaa vauhtia.

Näitä pentukuvia löytyy lisää albumista jonne pääsee kotisivuiltanu tai sitten suoraan tästä alla olevasta linnkistä.
Saaran pennut 2014

Söpöilyä

Kaksi vuorokautta takana ja niin vaan murheellisesti kävi että pienin tyttö ei oikein jaksanut taistella.
Niinpä siitä tuli pienen pieni enkelikoira <3

Pentulaatikossa tulee silti riittämään vilskettä muiden seitsemän taaperon kanssa.

Paloasemalla avajaiset

Tänään torstaina, 10.4.2014 oli sitten tyyppien aika syntyä.
Saaran lämmöt laski jo keskiviikkona aamusta ja ensin ajattelin, että illalla tai seuraavana yönä synnytellään.
Mutta kun ei mitään tuntunut koko päivänä tapahtuvan, eikä oikeastaan yölläkään, niin torstaina aamulla sitten...

Heräilin siinä seitsemän jälkeen. Saara läähätteli ja välillä vapisi (kuuluu asiaan)
Mutta kun ruoka ei maistunut, niin aattelin, että nyt sitten tänään tapahtuu.
Mutta kaikki kävikin sitten paljon nopeammin kuin osasin odottaa.
Yritin sulkea Saaraa (ja itseäni) kylppäriin jossa saisimme ihan rauhassa olla uteliailta katseilta.
Mutta Saara oli levoton eikä olisi siellä halunnut olla.
Päästin sen pois ja mitä tapahtuikaan... Se meni koirien pedille ja alkoi työntää pentua ulos. No hups!
Eikä siinä kauaa nokka tuhissut kun ensimmäinen olikin jo syntynyt.
Otin pennun ja kuivailin sitä ja siirryin kylppäriin. Saara tuli perässä ja se hätäisesti nuuski tulokasta ja alkoi lähes heti työntämään uutta pentua maailmaan.
Eihän siinä mitään...
Marjo ehti paikalle juuri kun toinen oli tuloillaan ja sittenhän niitä tulikin. Liukuhihnavauhtia.
Kolme varttia ja olikohan niitä silloin 5 syntynyt. :) Huippua!
Kasvattaja ei meinannut pysyä laskuissa ja varsinkin kirjanpito jäi tekemättä.
Mutta sitten oli Saaran aika levätä. Tunnin se keräili voimia ja tutki tulokkaita.

Seuraavat kolme pentua tulikin sitten taas melko vauhdikkaasti. Edellinen ei ollut täysin kuiva kun jo seuraava tuli.
Mikäs siinä. Kerrassaan upeaa!

Loppujen lopuksi pentuja syntyi 8, joista 2 urosta ja 6 narttua.
Yksi narttu on alle 100g ja saa nähdä jääkö se henkiin. Toivotaan :/
Eipä nuo muutkaan mitään isoja ole. Punnitsemisen hoidan myöhemmin.
Olen tosi iloinen kun Saara hoiti homman ihan huippuhienosti! Itseasiassa Saaran emä Iines on synnyttänyt ihan yhtä hienosti, joten hyvä narttulinja, sanoisin... ;)

Mutta siis Tulikäpälän paloasemalla on tänään vietetty jälleen avajaisia :)
Ja nimiä sitten vaan keksimään... Siinä riittääkin nyt pähkinää.

59 vrk

Edellisestä kuvasta 3 päivää ja tuo maha vaan turpoo hullun lailla :)

Hetki vielä

Nyt ei ole enää montaa päivää, mutta jos nyt kuitenkin vielä muutaman Saara kestäisi.

Selvästi on tukalaa, kun ulkoilulenkit mennään todellakin kävelyvautia eikä Saara ota raviaskelia oikeastaan ollenkaan. Mutta mikäpä köpötellessä...