Hyvää Joulua!

Joulun odotusta

Tavallaan ei ole mitään uutta kerrottavaa...

Mitä nyt Liekin ja Patun pennut täyttivät 8.12 2-vuotta.
Onnea ihanaiset: Freya, Likka, Rudi, Allu ja Edu <3

Agilityä edelleen ollaan vain treenailtu ilman kisaamista. Pienen pienen harkinnan alla on yhdet kisat vielä tälle vuodelle, mutta vahvasti epäilen, että jäävät nekin väliin. Saa nähdä...

Porukalla paimenessa

Pienimuotoiset Tulikäpälä-treffit pidettiin Somerolla paimennuskoulu Woollandiassa.
Paikalle saatiin vaivaiset 5 Tulikäpälää + kaksi melkein Tulikäpälää ja tietysti sitten Häkä.

Tällä kertaa paimennettavina oli nuoria ja "liukkaita" lampaita mutta oman haasteen asetti ahdas sisätila, jossa harjoitukset suoritettiin.
Jokainen koira pääsi päivän aikana lampaille kahteen kertaan.
Olipa huikean hienoa nähdä, että jollain tapaa jokaisella göötillä oli jonkinlainen aavistus, että mitä niiden kuuluisi tehdä.
Niinpä jokainen koira pystyttiin päästämään kokonaan hihnastaan irti ilman että ketään vahingoitettiin tms.
Suurin ongelma taisikin olla meissä ihmisissä kun ei ihan pysytty koirien vauhdissa mukana ja oltiin vähän niinkuin väärässä paikassa jatkuvasti :)

Olin myös todella hämmästynyt ja iloinen omasta Häkästäni. Hertsileijaa minkälainen pieni paimenkoira se jo onkaan! Huh!
Ero gööttien työskentelyyn oli silmin havaittavissa ja kouluttajakin kehaisi, että onpa se rohkea ja määrätietoinen pieni kaveri. Ja että siitä saisi kyllä helposti hyvän lammaspaimenen... vau!
Mutta ikävä kyllä Häkän paimennukset rajoittuu silloin tällöin kokeilemiseen.

Harmittavasti paikassa on nykyään videokuvaus kielletty ja koska oltiin sisällä, oli kuvien saaminenkin mahdotonta joten mitään dokumentoitavaa muistoa ei päivästä saatu. Todella harmi.
Mutta jospa päästäisi ensi kesänä uudestaan ja silloin ulos vähän isommalle aitaukselle ja isomman lammaslauman kanssa kokeilemaan.
Ainakin Häkän kanssa pitää päästä :)

Synttärionnea!

Ensimmäinen Tulikäpälän pentue täyttää tänään jo huimat 9-vuotta.
Hurjan paljon Onnea ja rapsutuksia kaikille ihanille.

Tulikäpälän Palomies "Leevi"

 

Tulikäpälän Kulovalkea "Tuisku"

 

Tulikäpälän Tulitaistelija "Iines"

 

Tulikäpälän Pikku-Liekki "Liekki"

 

 

Sekä kaikki yhdessä ihanan Disan kanssa <3

 

 

 

*****************************************

 

Viikko takaperin käytiin uusimpien Tulikäpälien kanssa pentunäyttelyssä messukeskuksessa.
Uroksissa hurjan komeasti menestyi Tulikäpälän Tauno Tuhopolttaja "Tuho"
Ensin pienempien pentujen ykkönen kera KP:n, sen jälkeen PU-1 ja lopulta VSP. Ihan mahtavaa! Mutta onhan se komea :)

 

Kuva: Jenna Kervinen

 

 

Narttupennuissa sain itse kunnian esittää Tulikäpälän Tintti Tulentekijän "Siirin" joka voitti upeasti pienemmän narttupennut saaden myös KP:n (ainoana luokassaan).
Kolmanneksi sijoittui Tulikäpälän Isa Ilotulite "Sissi" ja neljänneksi Tulikäpälän Taiga Tuliraketti "Taiga"
Luokassa oli huikeat 6 pentua joten ihan mahtavasti meni :)
Lopulta Siiri oli vielä PN-2.
Kasvattaja luokassa ei menestystä tullut vaikka yksilöarvostelut menikin upeasti.
Mutta hienoa kun pääsitte paikalle! Kiitos ja onnea vielä etenkin Carita & Tuho.

 

Samassa näyttelyssä oli myös Häkä... :)
Sen kanssa oli kiva käydä pyörähtämässä kehässä vaikka tiesinhän jo alun alkaen, että se on aivan liian pieni.
Mutta muutoinhan se on ihan sievä ja hyvärakenteinen.
Tuomarin ilme olikin näkemisen arvoinen kun nostin Häkän pöydälle tarkempaan syyniin.
Hän myös mittasi Häkän ja kysyinkin, että paljonko sait ja vastaukseen 28cm naurahdin, että mina olen saanut puoli senttiä enemmän :)
Eipä tullut sitten menestystä. En kyllä odottanutkaan...

 

Kuvaaja: Heidi Ruoho





Lokakuu

Käytiin pienen pienellä Tulikäpälä-porukalla kokeilemassa lehmäpaimennusta somerolla.
Mukana oli Kipinä, Rusti (T. Tulimyrsky) sekä Nemo (T. Tulivuori)
Gööttiemme lisäksi paikalla oli 3 Lancashire Heeleriä. Olipa kiva nähdä melko samantyypisten koirien toiminta. Ja kyllä, hyvin samanlaisia molempien rotujen edustajat olivat.
Kaikki Tulikäpälät saivat lehmät kivasti liikkeelle ja jopa paimennuksen alkeitakin oli nähtävissä.

Tästä innostuneena varasinkin marraskuulle vuorostaan lammaspaimennuspaikat Tulikäpälille.
Harmi vaan että ei kovin moni sitten lopulta olekkaan innostunut ja mukaan lähtee vain 6 Tulikäpälää + Häkä. No, ei se määrä vaan se laatu ;)

Nyt lokakuussa starttasi FitDog-agilitytiimi jossa olen mukana NOxin kanssa.
Leirejä on noin 1/kk ja kesään asti mennään.
Ensimmäinen leiri oli lähinnä koirakon tason ja ohjaajan kunnon tsekkausta.
Porukkaa on reilusti, tosi monta tuttua ja älyttömän hyviä tyyppejä. Unohtamatta kehua maailmanluokan valmentajia.
Vielä en osaa sanoa, että kuinka mahtava konsepti on kyseessä, mutta ensimmäisen leirin jälkeen olen kyllä innostunut.
Jopa siinä määrin, että olen jo käynyt tekemässä saatuja kotiläksyjä NOxin kanssa :)
Mutta ennen marraskuun leiriä on aikomus käydä vielä hiomassa läksyjä useampaan kertaan.
Lisäksi olen syys-lokakuussa oikeastaan vaan treenaillut ja hauskaa sekin on ollut pitkästä aikaa.
Otin syksyksi ihan vakipaikan seuran omista treeneistä. Pääasiassa gööteille.
Ajatuksella, että on joku vakipaikka jotta Liekki pysyisi ensi kesään saakka kisakuntoisena.
Olen kuitenkin melkein joka viikko saanut samoihin treeneihin myös Kipinän, kun joku on aina treeneistä pois ja paikka vapaana.

Häkä on treenaillut muiden ohessa jotain pieniä juttuja ja on se aika haasteellinen.
Tai siis se oppii kyllä nopeasti, mutta sen keskittyminen on vaikeaa jos hallissa treenaa joku muukin. Ja sen lisäksi se kaahaa aika kovalla vauhdilla enkä mä tahdo pysyä sen perässä joten olen tehnyt vain muutamalla esteellä pieniä juttuja.
Mutta nyt marraskuusta aloitetaan sen kanssa ihan oikea treenaaminen kohti elokuuta :D

Mutta mikä parasta, kaikki koirat voi hyvin ja on terveitä <3
Niin ja lauantaina pitkästä aikaa kisaamaan kahdella koiralla yhteensä 4 starttia. Melkein jänskättää :)

Tässä vielä videopätkät NOxin valssi-treeneistä ja Häkän tämänhetkisestä touhuilusta.

NOx & valssitreenit

Häkä 8kk

Yhtä juhlaa ja menestystä taas...

Välillä tuntuu ettei mikään onnistu, mutta nyt kyllä huomaan, että useampi blogipäivitys on pelkkää menestyksen hehkutusta :)
Mutta hehkutetaan nyt kun aihetta on. Kyllä mä olen hiukan ylpeä ja onnellinen kun menestystä tulee. Ei se kuitenkaan ihan jokapäiväistä ole.

Mutta siis... Tehtiin Tulikäpälä-teamilla viikonloppuretki tallinnaan, jossa oli tarjolla kahtena päivänä näyttelyt.
Matkan lähdin suunnittelemaan ihan siltä pohjalta, että Liekki lähtisi tavoittelemaan ensimmäistä veteraani-titteliä, eli Viron Veteraanivalion arvoa. Siihen tarvittaisiin yksi veteraaniserti.
Ajattelin sitten myös ottaa Saaran mukaan tavoittelemaan Viron "normi" valiotitteliä. Sillä kun oli jo aiemmilta reissuilta parit sertit, niin sekin tarvitsisi yhden sertin tullakseen valioksi.
Liekki on jo kansainvälinen valio ja Saarallakin parit cacibit kyseisestä maasta, niin tämä näyttely sai olla "tavis" näyttely.
Sain mukaan houkuteltua vielä Liekin pojan Rudin. Joka omistajansa kanssa lähti ennakkoluulottomasti ensimmäiseen näyttelyynsä heti ulkomaille.

Matkaan lähdettiin perjantaina iltalaivalla sen jälkeen kun olin kotiin jääneet karvakaverit ripotellut hoitopaikkoihinsa.
Minulta aika ajoi kysytään että miten saan koirille hoitopaikkoja ja tässä kohtaa onkin syytä kiittää ihania ystäviä, jotka tarjoavat luotettavia ja parhaita hoitopaikkoja aina kun tarvitsen apua. Olette kultaakin kalliimpia! <3
Tällä kertaa Häkä meni Marjolle Taigan kaveriksi, tai saattoi lopulta olla enempi perheen pikkuihmisen eli Kertun kaverina.
Kipinä ja NOx sai huippumukavan viikonlopun Tapiolan nurkilta Rillan (T. Salli Sammuttaja) perheestä.
Suuri kiitos Marjo & Meri + molempien perheet :)

Ensimmäinen näyttelypäivä alkoi leppoisasti. Leiri pystyyn kehän laidalle ja göötit arvosteltiin heti toisena rotuna.
Tuomarina oli Eestiläinen Juta Haranen. Hirmuisen mukava ja iloinen.
Tosin hän myönsi heti ettei rotua juurikaan tunne ja ihmettelikin että onko näillä kaikilla näin isot ja hienot hampaat :D
Liekki arvosteltiin viimeisenä ja siinä vaiheessa tuomari halusi välttämättä antaa Liekille namia, kun se oli hänen mielestään niin kiltti ja kaunis. Ja toki sai namit antaa.
Ehkä kaiken kruunasi rouvan kysymys, että minkäs koiran kanssa haluan mennä isoon kehään... heh... Sain siis ihan itse valita että kuka koirista olisi ROP...
Eli lauantaiset tulokset oli niinkin hienot kuin:
Tulikäpälän Nokilieki "Rudi", AVO ERI1/SA, PU-1, SERT, VSP
Tulikäpälä Saara Savusukeltaja "Saara", AVO ERI1/SA, PN-2, SERT, EE MVA
Tulikäpälän Pikku-Liekki "Liekki", VET ERI1/SA, PN-1, VET SERT, ROP, ROP-VET, EE VET MVA
Tulikäpälän kennel, KASV 1 KP
Toki piipahdettiin kolmeen kertaan ryhmäkehissä, mutta menestystä ei mistään sarjasta tullut.

Sunnuntaina tuomarina oli miellyttävä Tino Pehar, Kroatiasta.
Tiedä sitten tunteeko hän nyt gööttejä yhtään sen enempää kuin edellinenkään tuomari, mutta ainakin hänen tiedän gööttejä arvostelleen pari kertaa suomessakin.
Tuloksethan oli lopulta tismalleen samat kuin edellisenäkin päivänä.
Mutta nyt ei jääty ryhmäkehiin vaan lähdettiin jo 16.30 laivalla kohti suomea.

Olipa kiva ja antoisa reissu. Kiitos seurasta Lotta & Rudi
Reissu meni juuri niinkuin pitikin ;)
Liekistä Viron veteraanimuotovalio, Saarasta Viron muotovalio ja Rudille 2 Viron sertiä.

Tässä matkalaiset lauantaisen "saaliin" kanssa. Vasemmalta: Saara, Liekki, Rudi

Ja samanmoinen saalis siis sunnuntailta

Ja vielä sertikuva Saarasta <3

Pokaalin kiiltoa

Länsigöötanmaanpystykorvien agilitymestaruudet kisatiin tänä vuonna Forssassa 13.9
Olin itse lupautunut organisoimaan tapahtuman joten menin kisapaikalle jo heti aamusta mini ykkösiä katsomaan. Toki asiaan vaikutti sekin, että luokassa kisasi Liekin tyttö Likka. (T. Pistoliekki)
Aamun ekalla radalla ei gööteille tullut kuin hylkyjä, joten mestaruudet ykkösten osaltaan ratkaistiin toisen radan perusteella.
Likalle valitettavasti parit hylyt, joten ei sijoitusta mestiksissä. Mutta se on kyllä mahtava kiituri, juurikin sellainen koira mikä olisi pinänyt ilman muuta jättää kotiin. No, toisaalta hienoa, että sillä on hirmuisen ihana koti jossa sen kanssa myös harrastetaan ja kisataan.
Mini kakkosissa oli vain  yksi göötti ja sehän voitti kakkosluokan mestaruuden kun vain tuloksen onnistu tekemään.

Sitten iltapäivällä oli meidän, eli kolmosluokkien vuoro. Olin ilmoittanut Liekin ja Kipinän molemmat kisaamaan.
Yhteensä gööttejä olikin huikeat 11kpl taistelemassa rotumestaruudesta. Mahtavaa!
Mestaruudet ratkotaan kahden radan yhteistuloksen perusteella.
Ensimmäinen rata oli agilityrata. Aloitin Liekillä ja sille sellainen vähän ehkä normaalia hitaampi "norminolla".
No mutta entäs Kipinä... Lähtö oli jo vähän haasteellinen, sillä juuri kun olin valmistautumassa ensimmäisen esteem takana, siihen tuli ampiainen kiusaamaan. No minähän huidoin sitä siinä minkä ehdin ja Kipinä tietty säikähti myös. Ampiainen lähti ja kumarruin Kipinään päin, niin se raukka varmaan luuli, että vähintäänkin pahoinpitelen sen, sillä se kiljas ja siirtyi sivuun luotani :/
No, otin kaulapannan pois ja aattelin vaan, että mitähän tästäkin tulee.
No siitähän tuli sitten nolla-rata. Ilman mitään säheltämistä kirmailtiin hyvä rata ja tuloslistaa kun katsoin, niin olin hiukan hämilläni. Kipinä olikin juossut Liekkiä pari sekuntia nopeampaa! Vau!
Olipa hienoa!
Tässä vaiheessa Kipinä oli mestis taistossa kolmantena heti Saaran jälkeen ja Liekki neljäntenä.

Toinen rata oli hyppyrata. Nyt olikin Kipinä ensin.
Tehtiin taas hieno nolla-rata. Vähän epäuskoisena kyllä olin, että tekikö Kipinä kauden toisen tuplanollan! Mahtavaa!
No kun tuli Liekin vuoro, oli mestaruuksia ajatellen jo selvillä ykkönen ja kakkonen. Nyt riippuisi Liekistä, että kumpi on lopulta kolmas. Liekki vai Kipinä.
Homma ratkesikin jo kolmannelle esteelle, kun ajauduin puoli metriä pieleen ja Liekki hyppäsi hypyn väärästä suunnasta joten sille hylkäys ja Kipinästä gööttien agilitymestari 3.

Kerrottakoot, että Tulikäpälän Saara Savusukelta "Saara" kartturinaan Marjo, sijoittuivat hienosti kakkoseksi! Hyvä meidän Team! :)
Lopuksi vielä filistelykuva NOxista syyskuun alusta. Kuvaajana Irene Vinha.
Hienosti liitää Rokkioravakin <3

 

Lisäsin vielä Liekin ja Kipinän videot

 

 

 

 

 

 

Menestys jatkuu

"Lauantaina käytiin Match Showssa Lohjalla.

Mentiin Marjon kanssa treenailemaan pentujen eli Häkän ja Taigan kanssa.

Pentuja oli paikalla hiukan yli 30kpl. Häkä sai punaisen nauhan ja Taiga sinisen. (Ei oltu samassa parissa)

Sheltillä taitaa tulla geeneissä esiintyminen, sillä tätä ennen olin Häkälle ylipäätään kokeillut kaulapantaa tasan kerran. Ja seisomis-treeniä oli ollut ehkä kaksi kertaa.

Mutta hirmuisen hienosti minun mielestä meni, sillä Häkä sijoittuikin punaisissa toiseksi.

Olihan niitä punaisen saaneita kuitenkin yli 15.

Joten pokaalitili avattu ja kauniilta näytetty. Vaikkakin vasta epävirallisesti...

Taiga ei harmiksemme sijoittunut sinisten saaneiden loppukilpailussa mutta hirmuisen hienosti se kyllä esiintyi. Tästä onkin hyvä jatkaa "oikeisiin" näyttelyihin...

Sunnuntaina kisattiin agilitylatilotia Purinalla helsingissä.

Tarjolla oli 3 rataa, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen ja kilpailin vain yhdellä koiralla/kisa. 

Kipinällä ensimmäisen radan. Voi herranjestas että se meni mageesti! Vauhtia sillä ei kovin usein ole sitä mitä nyt, etenemäkin oli päälle 4m/sek. Mutta ihan vaan hiukan jäi harmittamaan, sillä tuloksena JOS-nolla. Eli yksi rima putosi vauhdissa. Pöh. Mutta toisaalta, se rata oli kertakaikkisen upea muutoin joten pitää olla iloinen. Ja olenkin.

Toiselle radalle olin ilmoittanut NOxin.

Purinalla keinu-este on kyllä pienelle koiralle ihan maailman huonoin ja mietinkin että vaihtaisinko NOxin sittenkin pois. En kuitenkaan vaihtanut. Mutta kyllähän se keinun suoritus sitten kestikin... NOx kun jää vähän liian kauaksi odottamaan että se keinu lähtee laskeutumaan. Mutta raskas puukeinu ei niinvaan liikahdakkaan joten aikaa kului ja kului... Jokatapauksessa keinun jälkeisen esteen NOx hyppäsi väärästä suunnasta joten tuloksena kuitenkin hylkäys.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja se oli sitten Liekin vuoro.

Rata oli ennakkoon ajateltuna aika helppo ja juosta sai ja kovaa.

Liekin kanssa on vaan niin siistiä kisata kun se kulkee kuin ajatus.

Hippulat vinkuen tehtiin oikein hyvä nolla. En tiedä voiko sanoa norminolla, ehkä voi.

Hiukan ehkä yllättäen sijoitututtiinkin kolmanneksi! Vau!

Mutta eipä siinä vielä kaikki... Marjo kisasi Saaralla kaikki kolme rataa, tuloksena pari nollaa, mutta mikä hienointa, hyppyradalta ylivoimainen VOITTO! Ja SERT-H!! 

Kyllä oli kasvattajalla hymy herkässä. Parasta kun sain itse olla paikalla ja nähdä hienon voittoradan ja tämähän tarkoittaa sitä, että ensi kesänä on ensimmäistä kertaa ikinä kahdella Tulikäpälällä mahdollisuus osallistua agilityn maajoukkuekarsintoihin! Huikeaa!

Onnea vielä tuhannesti Marjo & Saara <3

huikeaa menestystä

Niinhän se kesä oli ja meni. Huippukivaa oli 4 viikkoa. Riittää fiilisteltävää vielä pitkälle syksyyn. Ja sitten voikin kohta alkaa miettimään jo ensi kesän kuvioita.

Ainakin juhannusta ennen tulee matka Ouluun, sillä siellä on Agilityn SM kisat ja mun tavoite kolmella omalla koiralla kisaamisesta ei ole ollenkaan kaukaa haettu tavoite. Sen verran lujaa on kulkenu heinä-elokuussa agility.
Tahkolta lähtiessä mä tein kotimatkalla pienen lenkin Joensuun kautta. Lähes matkan varrellahan se oli.
Siellä oli yllätys yllätys agilitykisat.
Olin ilmoittanut NOxin kolmeen starttiin, Kipinän kahteen ja Liekin yhteen.
Ensimmäiseltä agiradalta NOxille ja Kipinälle molemmille hyvät nollat. Tai no, Kipinälle just ja just nolla, sillä tulos oli -0,02 :)
Toiselta agilityradalta Kipinälle hyvä nolla, eli tuplanolla! NOxille erittäin ärsyttävä puomivitonen ja hetkeä myöhemmin kielto putkelta eli radalta kymppi. Harmitti hetken aikaa.
Kolmas rata oli hyppyrata, NOxille hyvä nolla, Liekille vielä parempi nolla.
Tuli juostua 6 rataa ja niistä tehtiin 5 nollaa, joten voi sanoa, että oltiinpas me hyviä :)
Mutta muistan kyllä heinäkuun alussa mikkelissä kisat... 6 rataa ja 5 hylkyä... Etta näin...

No sitten koitti se kotiinpaluu ja maanantaina töihin.
Oli se kyllä ihan kiva töihinkin palata, koska mulla on niin kivat työkaverit. Ei ihan kaikki, mutta suurin osa kuitenkin.
23.8 lauantaina kisattiin sitten Uudenmaan piirinmestaruuksista Kirkkonummella.
Ensin oli joukkuerata, jossa olin NOxin ja Liekin kanssa. Kipinä oli varakoirana.
Rata ei ollut mikään älyttömän vaativa, mutta pieniä huolimattomuusvirheitä sattui yhdelle jos toisellekin ja NOx olikin lopulta meidän joukkueen ainut nollan tehnyt :)
Liekki hyppäsi rengas-esteen vähän huonosti ja sehän "hajosi". Onneksi on hajoava rengas...
Mutta siitä vitonen ja joukkueen tulos lopulta ylsi sijalle 4.

Joukkuekisan jälkeen oli vuorossa yksilömestaruudet jotka koostui kahdesta radasta, agi+hyppy. Ja näiden yhteistulos ratkaisi voittajat.
Agilityradalla Kipinälle hylkäys, NOxille ja Liekille nollat.
Hyppyradalla Kipinälle vitonen, NOxille kymppi + yliaikaa ja Liekille nolla.
Sijoitukset ei niin kummoiset olleet yksittäisillä radoilla, mutta yhteistuloksissa loistettiinkin Liekin kanssa sijoittumalla lopulta neljänneksi. Vau!
Mutta eipä siinä vielä kaikki...
Marjo & Saara painelivat menemään Liekkiä vauhdikkaammin ja pari teki molemmilta radoilta myös nollat. Yhteistuloksissa sijoitus 3. Huippua! Uudenmaan Piirinmestari-3 vm. 2014! Mahtia ja Onnea vielä!

Sunnuntaille olin ilmoittautunut kisaamaan Tuusulaan.
Ennakkoon näytti siltä, että kisoista tulee pienehköt ja niin listoilla olikin vain noi parikymmentä koirakkoa.
Ilmoitin taas NOxin kaikille radoille, Kipinän kahdelle ja Liekin yhdelle radalle.
Aamun eka rata oli vähän närää aiheuttanut agirata. Estevälit olivat paikoin juuri ja juuri 4 metriä ja rimakorkeus 35. Huh huh!
NOxilla putosi yksi rima, tuloksena vitonen. Kipinälle hylkäys, kun tyyppi kävi tarkastamassa ratahenkilön kehänauhan ulkopuolella :)
Toinen rata vaikutti suoraviivaisemmalta ja rimakorkeus oli 30. NOxille kohtuu ok nolla. Kipinän radasta ei ole muistikuvaa, mutta ei se vissiin nolla ollu.
Tässähän sitten tapahtui mukava ylläri... Kävin jäähdyttelemässä koirat ja tulin katsomaan tuloslistaa, että oliko se NOxin nolla nyt varmasti nolla.
Kaveri käveli kohti ja sanoi, että nyt jännätään. Ihmettelin, että miten niin. Ei noita nollia nyt niin jännätä. Hän sanoikin, että mahdoitteko voittaa. No huh, ei sentään. Mutta olin hiukan puulla päähän lyöty kun sijoitus olikin 2. !! WHAT! Radalta tulikin vain 2 nollaa vaikka itse kuvittelin radan olevan niin helppo että sieltä tulee ainakin 10 nollaa. Mutta eipä ollutkaan.
Mutta eipä siinä vielä kaikki... Koska voittajakoira oli jo valio, niin sertihän siirtyi meille, eli NOxille!! Taisi siinä onnen kyynelkin tippua. NOxille ensimmäinen agi SERT !!
Mahtavaa :) Ihan vaan hiukan olin (ja olen edelleen) onnellinen.
Mutta jäljellä oli vielä yksi rata. Hyppyrata.
Piti nollata tilanne ja keskittyä vielä vähän. Rata oli erittäin helppo ja erittäin juostava.
Ihanneaika ei ollut mahdoton, mutta oli niin kiva rata että ajattelin lähteä täysillä ilman varmisteluja.
NOx ensin. Ja heti alussa meinas oma ohjaus mennä vähän pitkäks mutta sain paikattua tilanteen hyvin ja tultiin maaliin nollalla.
En kyllä ollut ihan sata varma enkä uskaltanut tuulettaa, mutta kun tulokset oli taululla ja siellä nolla, niin Rokkioravan kanssa oltiin ihan super hienoja. Tyypille siis sertin lisäksi vielä tuplanollakin!
Voi sitä onnen määrää :)
Niin ja Liekki-liitelijälle sellainen "norminolla"...
Mutta kerrankin tuntui, että nyt oli onni meidän puolella eikä aina vaan mennyt vierestä ohi.
Ihan mahtia! Oon oikeesti niin super iloinen NOxin SERTistä, että oksat pois.
Tämä kyllä nyt tarkoittaa sitä, että talvi kasvatellaan karvoja ja ensi keväänä lähdetään kokeilemaan näyttelyistä H:n saamista... Se voikin olla astetta hankalampaa, mutta kokeiltava on jos mielii koskaan saada koirasta valiota.
Toki noita sertejä agilitystä tarvitaan vielä kaksi, mutta kun nyt tuo ensimmäinen on tullut, niin haluan uskoa, että kyllä ne kaksi muutakin vielä joskus tulee.

 

Kisapaikalla näin myös pitkästä aikaa Tulikäpälän Tuhka Tahvon eli Röllin.

Oli ihana nähdä tosi pitkästä aikaa ja kuulla kuinka kiva koira Rölli on ja nähdä kuinka upeassa kunnossa se myös on. Mahtia <3

 

Jaa niin, näinhän mä viime viikolla myös Tulikäpälän Tintti Tulentekijän "Siirin"
Muistuttaa kyllä tosipaljon Iinestä, eli Tulitaistelijaa. Joka on Siirin mummo.
Huikean kaunis siitä on kyllä kasvamassa. <3

 

 

Mitä vielä... Loppuun kevennyksenä marsupäivitys.

Käytiin Häkän kanssa katsomassa marsuja :)

Marsut on tottuneita koiriin ja etenkin blue merle sheltteihin, joten eivät pienestä vierailijasta ollut moksiskaan. Päin vastoin...
Ja Häkä päätti tehdä myös lähempää tuttavuutta omituisten taaperoiden kanssa. :)

Kesälomailua - osa 5

Sunnuntaina oli vuorossa agilitykisat Kajaanissa.

Tarjolla 3 kisaa ja ilmoitin Liekin ja NOxin molemmat kaikkiin kolmeen starttiin. 

Päivästä oli tulossa kuuma ja hikinen, mutta sellaisia päiviä olikin jo ollut kolme viikkoa, joten kunnolla vaan juotavaa niin itselle kuin koirille, niin eiköhän selvitä.

Kisat meni kohtuullisen kivasti, Liekin kanssa ekalla radalla sijoituttiin toiseksi ja samalla saatiin viimenen nolla ensi kesän arvokisoja varten. 

Tokalla radalla pari hienoista virhettä ja viimeiseltä radalta "norminolla"

NOxin kanssa eka rata oli ihan huippu! Hieno nolla ja sijoitus 5.

Tämä oli NOxille tämän kauden ensimmäinen nolla, joten 6 vielä...

Toka rata oli haasteellinen mutta ei mahdoton, ainut vaan että loppumetreillä tuli vähän huonoa ohjausta ja koiran pitkän pitkät kaarteet toi meille niinkin vittumaisen tuloksen, kuin 0,03 sekunnin yliaikanollan! Voi jessus että tuo pisti potuttaan aika tavalla... No, tuo jos mikä oli kunnon JOS-nolla... 

Vikalta radalta koira luki vähän omiaan ja tulkosena hylkäys.

Tässä muutama kiva otos kisoista. 

Kisojen jälkeen palasin takaisin Tahkolle, jossa oli aikomus viettää seuraavaan lauantaihin saakka.

Ihan vaan olla ja lomailla.

No heti maanantaina päätinkin, että kiivetään Tahkovuorelle.

Päivästä oli tulossa koko kesän kuumin, mutta minulla virtaa ja intoa niin paljon, että en antanut helteen haitata.

Reppuun mukaan juotavaa itselle sekä koirille ja tietty kamera.

Ja sitten vaan menoksi.

Heti alkumatkasta näin vilahduksen jostain lierosta ja halusin ajatella sen olevan vaskitsa koska näin vain vähän jotain ruskeaa. Vaikka onhan niitä ruskeitakin kyitä... 

Mutta silmät pidin auki ihan kokoajan. Koirat kulkivat vapaana, mutta jos ne olivat menossa liian lähelle jotain kivikasaa tai heinikkoa, niin komentelin niitä pois. 

Kiipesimme merkittyä reittiä pitkin ja puolivälissä kävi hetken mielessä, että pitäisköhän kuitenkin kääntyä takaisin. Koirat puuskutti, minä puuskutin... Äh, eikä mitään kun matka jatkui.

Pidin vähän väliä pieniä juomataukoja ja kaikki muut paitsi Häkä oli sitämieltä, että nyt riittäisi jo.

Lopulta päästiin perille ja olihan ne maisemat melko hienoja! 

Ja sitten vaan jostain piti lähteä alaspäin.

Tuntui tylsältä lähteä rinnettä alas, joten mentiin metsän puolelle. 

Kiva pieni polku sielläkin meni ja voi jessus että oli muuten omat jalat kovilla!

Kun pääsin melkein alas, niin reidet ja pohkeet vapisivat ja tuntui että kohta lähtee jalat alta.

Mutta koska ei olut kiirettä mihinkään eikä päivälle muita suunnitelmia, niin majapaikkaan vaan lepuuttelemaan ja syömään.

Mutta ei noissa maisemissa kauaa pysty sisällä makoilemaan kun mieli tekee lähteä ulos järveä kiertämään.

Keskellä järveä onkin rakennettu hieno kävelysilta. Koirien kanssa tuota siltaa kulutettiin viikon aikana monen monta kertaa.

Mutta toki löytyi hyvä pieni ranta josta koiria pystyi uittamaan. 

Häkästä onkin tässä muutamassa viikossa kuoriutunut varsinainen vesipeto, se huutaa ja kiljuu ihan hulluna ja syöksyy hurjaa vauhtia veteen. 

Hauska tyyppi! 

Toki Kipinäkin ui edelleen mielellään.

Sille pitää vaan heittää keppiä, ei se muuten veteen mene.

Tiistaina vietin Nilsiä-päivää. Eli jätin koirat hotellille ja lähdin autolla kylille.

Tarkoitus oli jättää auto johonkin parkkiin ja lähteä käppäilemään kylää ja katsella maisemia. Toisin kävi.

Kylä on pieni kuin mikä ja se oli hetkessä nähty.

Ei tarvinut autosta nousta kun koko paikka oli ohitettu. Voi mikä pettymys!

Kävin sitten kaupassa ja lähdin takas hotellille. Ja uittaan koiria...

Niin ja koska aikaa ei kauaa kulunut niin pakkasin taas reppuun juotavaa ja lähdettiin tutustumaan Tahkon ympäristöön.

Keskiviikkona oli "lintsipäivä"

Tuolihissi olisi auki muutaman tunnin ja sillä pääsisi vuorelle ja takaisin.

Ja tottakai sinne oli mentävä.

Jännitti muuten ihan pirusti jossain kohdassa matkaa huipulle. 

Mutta oli makeeta!

Ylhäällä oli kahvila auki ja vietin siellä hetken.

Käpöttelin myös huipulla hiukan nyt kun ei ollut koirat mukana. Hetken jopa toivoin näkeväni kyitä jos olisin vaikka kuvan saanut, mutta ei näkynyt. Ehkä onneksi..

Ja sitten kyydillä alas. Ja kyllä sekin vähän jänskätti!

Mutta tulipahan käytyä!

Torstaina oli sitten taas luvassa jännä päivä!

Olin varannut paikan parituntiselle issikkavaellukselle!

Mutta se oli vuorossa vasta alkuillasta.

Päivälle piti keksiä tekemistä jotta aika kuluisi. Niinpä päätin lähteä koirien kanssa metsäretkelle.

Ihan tässä vieressä on Huutavanholman lehtojensuojelualue ja siellä jossain metsässä olisi jonkinlainen nähtävyys tms. Ja ei muutakuin reppu selkään ja menoksi.

Alkumatkalla taas mietin, että mennäänkö vai ei, sillä reitti näytti varsin käärme-herkältä polulta. 

Rohkeasti kuitenkin lähdettiin ja eikös sitten meinattu jo eksyäkin.

Alkumatkassa oli polku merkitty hyvin, mutta sitten oli jotain metsänhoidollisia toimenpiteitä tehty ja ehkä edellisviikon ukkosmyräkkäkin auttanut siinä, että lähdinkin jotain kinttupolkua ihan väärään suuntaan.

Tultiin pienelle hakkuu-alueelle. Hoh hoijaa... 

Kaivoin kännykän taskusta ja paikannuksen avulla näin missä oltiin ja mihin suuntaan pitäisi pyrkiä jotta menisimme sinne minne piti.

No ei tuo metsikkö mikään suuren suuri ollut, joten ehkä muutama sata metriä vaan mentiin pieleen.

Oikea polku löytyi ja matka jatkui huolettomasti.

Mutta polku kapeni ja pusikko tiheni. Shortist ja toppi ei ehkä ollut ihan parasta pukeutumista tällaiselle metsäretkelle, mutta periksi ei anneta!

Tiesin että jossain "perillä" olisi virtaava puro ja olisimme kuitenkin melko lähellä.

Sitten metsä synkkeni ja tuntui kostealta. Hahaa, perillä olisimme.

Puron lorinakin jo kuului ja sen kuulivat myös koirat.

Pysähdyttiin juomatauolle, mutta se oli virhe.

Varmaan 6 miljardia hyttystä hyökkäsi välittömästi kimppuun ja koska oma vaatetus oli vähäistä, niin nehän kuppasivat samantien kunnolla.

Joten matkaan taas...

En sitä nähtävyys-juttua koskaan löytänyt. Mutta muutoin oli hienot maisemat ja välillä jopa kiva ja helppokulkuinen polkukin.

Mutta sitten alkuilta koitti ja perhoset mahassa ajoin läheiselle tallille.

Haimme omistajan kanssa issikat laitumelta sillä perusteella, että otetaan ne neljä mitkä saadaan kiinni. Koomista! :)

Hevoset selkeästi tiesi, että jos antaa kiinni, joutuu hikisiin hommiin. Niinpä kiinniotto ei ollut ihan helppoa, muttakun yhden onnistui nappaamaan, niin sai melko helposti toisenkin ja pari muutakin.

Hepat talliin satulointia varten ja ei muutakun menoksi.

Ikinä en ollut issikalla ratsastanut vaikka monesti olin siitä haaveillut.

Sen verran kuitenkin kuullut ja lukenut, että ne ovat maastovarmoja, kilttejä, helppoja ja ennenkaikkea varmajalkaisia menijöitä.

Alkumatkasta kokeiltiin hiukan tölttiä. Sen piti olla ratsastajalle helppoa ja tasaista menoa. Ja pöh! Minun polle ei kyllä tölttiä ollut nähnytkään. Ehkä silloin tällöin se sitäkin kulki mutta väitän että enempi ravilla mentiin :)

No mutta sitten rinteiden juurelta ohjaaja vaan totesi, että sitten lähdetään kiipeämään. 

Siis kohtisuoraan rinnettä ylös! Huh huh! Ohjaaja sanoi, että voi antaa hevosen vähän itse valita reittiään. 

Puolivälissä rinnettä pidettiin tauko ja kyllä hevoset muuten puuskuttivat! Vähän jopa sääliksi kävi, mutta samalla ajattelin, että on hyväkuntoiset hevoset kun ne lähes joka päivä tekevät tuon parituntisen retken ja aina kiipeävät vuoren rinnettä ratsastaja selässä.

Ylhäällä kuitenkin oli taas ihan voittaja-filis ja annettiin jälleen hevosille pieni tauko.

Toisesta reunasta lähdettiin valumaan alaspäin. 

Siellä oli erittäin loiva ja melko helppokulkuinen pikkutie jota pitkin ratsastettiin. Välillä taas tölttiä kokeillen. 

Loppumatkasta piti taas tölttiä mennä, mutta hevoset innostuivatkin laukalle. Olihan huippua laukata monen vuoden tauon jälkeen metsäpolulla. Ihan mahtavaa!

Parituntisen retken jälkeen vietiin hevoset takas laitumelle. Voi sitä niidenkin onnea kun pääsivät huilimaan ja piehtaroimaan :)