Talvea etsimässä - osa 1

Olin kaavaillut talvilomaksi pienten pentujen syntymistä, mutta koska pentusuunnitelmat siirrettiinkin loppuvuoteen, niin oli keksittävä talvilomalle jotakin muuta.
Niinpä viesti lähti jälleen Rukan suuntaan, että vieläkö vierashuoneeseen mahtuisi...
Ja kun meidät toivotettiin tervetulleeksi, niin eipä muutakun reissua suunnittelemaan.

Lauantaina 17.4 ajeltiin koirien kanssa ensin Kuopioon ja majoituttiin hyväksi koettuun Scandiciin.
Kuopiossa oli järvissä vielä jonkunmoinen jääkerros, mutta maassa ei lunta juurikaan ollut.

Hyvin nukutun yön jälkeen suhailtiin sunnuntaina aamusta Kurkimäkeen kisaamaan agilityä.
Tarjolla oli kolmmosille 4 rataa ja niitä kovasti pähkäilin, että kenellä kisaan ja montako starttia.
No, Häkällä lopulta 3 agirataa, kaikista tuloksena hylkäys.
Kipinällä kisasin kaksi agirataa ja pienenä tavoitteena agilityserti. Ekalta radalta tulikin ihan kohtuullisen kiva nolla, mutta pari koirakkoa oli meitä nopeampia ja sijoitus 3. Ei sertiä.
Toinen rata meni myös kivasti, mutta aan alastulosta napsahti harmittavasti vitonen.
Saara lähti reissuun mukaan ja toki silläkin kisasin. Tavoitteena hyppyserti.
Kisasin yhden agiradan ja siitä "norminolla" sijoitus 3. Hienoa! Hyppyrata oli ehkä turhan helppo, sillä nollia tuli useita. Niin myös Saaralle ja sijoituksena jaettu neljäs sija. Ei sertiä, mutta siis tuplanolla. Ihan ok.
Radat löytyy tuolta oikeasta reunasta, mikäli kiinnostaa katsoa.

Kisojen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa Rukan suuntaan. Semmoinen 5 tuntia olisi ajomatkaa.
Lopulta yhden pysähdyksen taktiikalla saavuttiin illalla perille.
Jossain Kajaanin kohdilla oli metsissä ihan hitusen ohuelti lunta, mutta kovin vesisateinen keli oli.

Aina Suomussalmelle saakka sai päästellä autolla varsin mutkattomasti, mutta sen jälkeen vaihtui maisemat selvästi lumisemmaksi ja myös poroja näkyi ihan tien reunoilla. Ja kyllä muuten pelästyin kun ensimmäiset porot tuli eteen. Tai ei onneksi eteen vaan ihan siinä tien reunassa seisoskelivat. Kummasti myös kaasujalka keveni...
Tässä taas ne Suomussalmen hiljaiset tyypit..

Maanataina oli heti suunnattava nokka kohti seikkailuja.
Keli oli harmittavan lämmin ja sumuinen joten näkyvyys oli huonoa.
Kuitenkin päätin lähteä valloittamaan Valtavaaraa. Kaikki 6 koiraa autoon ja ei muutakun kylille.
Valtavaaran laella on vanha palovartijan maja, josta on ainakin joskus muinoin tarkkailtu mahdollisia metsäpaloja. Sieltä huipulta olisi ollut hirmuisen hyvät ja upeat näkymät pitkälle, mutta tosiaan sakea sumu hiukan haittasi. Tässä ensimmäisessä kuvassa onkin näkymä Rukan laskettelurinteille. Huippua ei näy sielläkään.

Matkaa kertyi noin 6km ja aikaa saatiin kulumaan aika tarkkaan 2 tuntia parin pysähdyksen kera.

Takaisinpäin tulin laittomasti hiihtireittiä pitkin. Ja eikös siellä heti tullut vastaan parikin hiihtäjää vaikka latuja ei enää huhtikuussa pidetä kunnossa ja kyllähän ne vähän huonoja jo paikka paikoin olikin. Mutta aikas talvista maisemaa, eikö :)

Illalla mentiin heppailemaan Simon luokse. Simo on suomenhevonen ja tälläkin kertaa pääsin ihan oikeasti ratsastamaan. Olipa taas hurjan kivaa.

Kevättä ilmassa

Parit kisat ollaan taas käyty. Tällä kertaa ei olla voitoilla juhlittu kuten edellisessä kirjoituksessa.
Mutta silti ihan yhtä nastaa on Häkän kanssa kisaaminen.

Pääsiäisenä kisasin yhtenä päivänä 4 starttia turussa tsaukkilassa. Ei tosiaan tuloksissa juhlittu, kun ei yhden yhtään virheetöntä rataa tehty.
Tämä yksi rata kuitenkin ihan pikkuisen harmitti kun aivan lopussa taas jälleen kerran omaa hölmöyttäni häiritsin koiran menoa ja toka vika rima alas.

Menneenä sunnuntaina ajeltiin Marjon kanssa Poriin kisaamaan. Siellä oli tarjolla agirata ja hyppyrata. Siis "vain" kaksi rataa...
Kokeneina kisaajina oltiin kuitenkin aikataulusta pikkuisen myöhässä, jopa niin paljon, että soitin matkalta vastaavalle koetoimitsijalle. Hän sanoi sen mitä vähän pelkäsinkin, että ovat hiukan edellä aikataulua, varautukaa siihen että rataan tutustuminen aloitetaan sitten heti kun me tullaan.
No ei tämä saanut mitään paniikkia aikaan autossa. Lähinnä mietittiin vaan että miten saadaan koirat jaloiteltua reilun parin tunnin ajomatkan jäljiltä ettei nyt ihan kylmiltään radalle mennä.
No onneksi kisapaikalla sanottiinkin, ettei hirveetä kiirettä ole ja niinpä kisaavat koirat pääsi pienelle lenkille tarpeitaan tekemään. Onneksi...
No, koska edelleen oltiin tosi kokeneita, niin eikös me sitten kuitenkin myöhästytty pari minuuttia rataan tutustumisesta. Voi jessus...
Onneksi aikaa annetiin enemmän kuin perus 5 minuuttia ja pääsin kiertämään radan kolmeen kertaan läpi ja sitten vaan kaahailemaan Häkän kanssa.
Tuomarina ollut Asko Jokinen oli tehnyt pikkuisen kinkkiset radat ja niinhän siinä muutaman kaarroksen ja kalastelun ja pelastelun jälkeen sitten kävikin, että hylkäykseen päädyttiin.

Samalle radalle olin ilmoittanut myös Kipinän. Nyt on vuosi kulunut sen ensimmäisestä agility sertistä ja kun se toinenkin saatiin melko pian viime keväänä, niin nyt sitten "jahdataan" sitä viimeistä...
Kohtuullisen hyvin menikin, nollalla maaliin ja etenemäkin alkoi nelosella. Sijoitus lopulta viides, ei sertiä.

Toinen rata oli hyppyrata ja siinä kisasin vain Häkän kanssa.
Rata oli tosi vauhdikas ja pikkuotus tikkasi minkä ehti ja minä karkuun minkä ehdin.
Mutta sitten... Puolivälissä oli kohta joka meni ohjauksellisesti pieleen, gööttien kanssa olisin ehtinyt reagoimaan ja vaihtamaan ohjausta lennosta, mutta Häkän kanssa se jäi ajatuksen asteelle ja sehän ehti hypätä yhden hypyn takas siitä mistä menikin. Hylkäys siis siitä.

Onneksi Marjo ja Taiga pitivät lippua korkealla. Molemmilta radoilta kohtuullisen kivat nollat ja vieläpä Taigalle ensimmäinen tuplanolla. Näin sekin lunasti paikan kesäkuisiin SM-kisoihin.
Molemmilla radoilla se sijoittui hienosti toiseksi. Mahtavaa! Ja onnea vielä Marjo <3

Tässä Häkän kisaradat porista

Tässä Kipinän agilityrata

No mitäpä muuta...
Innostuin kaivelemaan muistoja kymmenen vuoden takaa... Sieltä löytyi Nuuskun kisavideoita ja tässä maajoukkuekarsinnat vuodelta 2006, paikkana Myyrmäki-halli Vantaalla.
Voi että kun vielä joskus saisin samanlaisen uros-göötin... Nuusku <3

Voiton huumaa

Sunnuntaina oli mun ja Häkän päivä.
Kisattiin kirkkonummella citybelgien kisoissa 3 starttia. Voitettiin kaksi ensimmäistä ja kolmannella radalla sijoitus 3. Huh huh!!

Ekalla radalla jumituin heti alun kolmanteen ja neljänteen hyppyyn. Mietin ja mietin, että miten sen kohdan ottaisin, kun oli pitkä loiva kaarre ja pujottelu kivasti tyrkyllä jonne Häkä mielellään kurvaa.
No perusohjausta, valssia vaan kehiin ja malttia kuljettaa Häkä neloselle. Onnistui.
Sitten putkelta putkeen pakkovalssilla joka oli vähän huono, Häkä ei noita lue vielä niin kauhean hyvin, joten se tuli vähän mun jalkoihin ja saatoin vähän työntää sitä sinne putkeen ja muistan pohtineeni, että näkiköhän tuomari, tulikohan vitonen.
Rata loppuun vauhdilla ja lopulta myös virheettömästi ja tuloksissa loisti sija 1. Vau!
Kaikenlisäksi saatiin ensimmäinen agiSERTI. Huippua!
Radan jälkeen tuomari tuli erikseen vielä kysymään, että onko tämä se Häkä ja nosti tyypin syliinsä. Sanoi katsoneensa radalla, että mikä makee pikkuorava siellä viilettää.
Tuomarilla itselläänkin on shelttejä... Sari Mikkilällä siis...

Toinen rata oli myös kiva ja erittäin vauhdikas. Mikään kohta ei aiheuttanut varsinaista huolta. 
Huomioin vaan sellaisen, että Häkä saattaa ottaa kieltoja mutkaputkilta jos mun liike jarruttaa liikaa, mutta en tiedä teinkö nyt jotain eritavalla vai en, mutta nyt se sujahti jokaiseen putkeen täysillä ja empimättä. Mietin vaan, että mahtaako syy sittenkin löytyä tummansinisistä putkista jotka on kertakaikkiaan vaan täysin pimeitä ja sen takia se empii täysillä sinne juoksua.
Näissä kisoissa oli oranssit putket joissa koira näki eteensä kunnolla... En tiedä, kunhan pohdin...
No, virheettömästi taas maaliin ja nopeimmalla ajallakin. Jestas! Voitettiin tämäkin! Huh huh.
Tehtiin myös tuplanolla! Mieletöntä! Voi että kun olin onnellinen!

Jäljellä oli hyppyrata ja johan siellä jengi tuli sanom,aan, että nyt sitten vielä voitat tämänkin.
Noh... En kyllä itse miettinyt voittoa. Olihan nyt kaksi nollavoittoa meille jo ihan tarpeeksi yhdelle päivälle.
Rata oli hiukan kinkkisempi kuin agiradat, mutta mitään varsinaista ongelmakohtaa ei löytynyt.
Fiilis oli oikein mainio radalle lähdettäessä.
Muutamassa kohdassa Häkä vähän lipsui pitkille kaarteille, mutta sain sen aina takaisin oikeille linjoille ja jatkettiin loppuun saakka virheettömästi.
Tehtiin siis kolmaskin nolla! Käsittämätöntä (omasta mielestäni...)
Sijoituttiin lopulta kolmanneksi. OMG! Meinasin pakahtua onnesta, kolme peräkkäistä nollarataa! Vau!  Hyvä Häkä, Hyvä me <3

Sain myös videot radoista! Kiitos Tuulalle. Vieläpä pyytämättä oli kuvannut omalle kameralleen!

Monesti olen harmitellut, kun ei tahdo enää kavereita saada ratoja kuvaamaan. Mukamas ei ehdi, just lämpätään omaa koiraa tms. Ja kuitenkin saattaa välissä olla reilusti toistakymmentä koirakkoa. Ja  kuitenkin seurataan siinä kentän laidalla kisoja... Harmittaa muuten aika tavalla...

Jokatapauksessa tässä Tuulan taltiomat videot sunnuntailta

13.3.2016 K-nummi

Nollavoitto!

Huh heijaa! Sunnuntaina ajelin Sipooseen kisaamaan Häkän ja Saaran kanssa. Tarjolla oli 3 rataa ja tuomarina Esa Muotka.
Ensimmäisenä oli hyppyrata, joka ei ollut Esan käsialaa vaikka sen tuomaroikin. Ihmetelinkin, että melkoisen jouhevalta näyttää.
Ennakkoon odotin paljon kiemuraisempaa ja kinkkisempää.
Saara oli ensin ja sain hyvän vireen päälle ja tehtiin oikein mainio nolla. Jes! Vauhtia tuntui olevan.
Häkän kanssa lähdin vähän sillä mielin, että saa nähdä monestiko se tulee jaloille kun en ehdi alta pois. Pah, mitä vielä... Häkä oli hyvin kuulolla ja napsi esteet oikeassa järjestyksessä kuten kuuluikin.
Maaliin tultiin myös nollalla ja olipa siistiä!
Saara matkaan ja lähdin pihalle jäähdyttelemään ja fiilistelin, että olipa hienoa saada "taas" nolla :) Tämä oli nyt Häkän kolmas nolla kolmosista.
Luokassa oli reilut 30 kisaajaa ja ajattelin mielessäni, että ehkä tuolla suorituksella voisi viiden sakkiin päästä.
En kuullut kuulutuksia enkä nähnyt tuloksia, mutta kun palasin sisälle, niin muutama ihminen tuli onnittelemaan hyvästä radasta ja vähän ihmettelin,että joo, kiitti, olihan se hieno nolla. Mutta sitten yks sanoi,että voititte, onnea. Olin vähän, että HÄH!! ?? Taisi jäädä pari sydämen lyöntiä väliin kun vähän epäuskoisena sanoin, että eikä, oikeestiko :)
Lähdin tulosmonitoria kohti ja kyllä, sillä oli ykkösenä Häkä ja minä! Jestas! Huippua!
Että kai se sitten meni pirun hyvin :)

Tämähän tarkoitti myös sitä, että Häkä sai ensimmäisen hyppy SERTin! Huisia!

Seuraava rata oli agilityrata ja Esa jatkoi tuomarina.
Nyt myös hänen suunnitelmalla mentiin vaikka ei olisi uskonut.
Olen pitänyt Esan ratoja kinkkisinä ja kiemuraisina, mutta nyt oli todella virtaviivaisia ja vauhdikkaita. Vai mitä tuumaatte tästä:

Saara oli taas ensin. Paineltiin menemään oikein kivasti ja nollalla maaliin. Mahtavaa!
Saatiin siis tuplanolla :)
Häkän kanssa oli sellainen fiilis, että nyt ei ole erityisen hankalaa, pitää vaan luottaa koiraan ja nauttia vauhdista.
Noh... Puomin jälkeinen putki tuotti haastetta. Tiedossa oleva ongelma on, että Häkä ei lukise vielä esteitä ja varsinkaan silloin kun mun rytmitys on pielessä.
Niinpä se kääntyi putken suuaukolla ympäri. Mutta se oli kokoajan putkessa joten siitä ei virhettä tullutkaan. Sen räpeltämisen seurauksena kuitenkin seuraavan hypyn rima putosi.
No jatkettiin täysillä ja aan jälkeiseen putkeen sama homma. Nyt tosin Häkä pyörähti ennen putkea, joten siitä kielto. Tuloksena siis kymppi.

Vika rata oli myös vauhdikas Esan agirata:

Tosin tässä ennakkoon ajattelin pahimmiksi kohdiksi esteet 1-2-3 ja 11-16 välin.
No alku meni huisin hienosti aina pitudelle saakka.
Tein persjättöä putken ja pituuden väliin ja JOS olisin ottanut yhden askeleen lähemmäksi pituutta, olisi Häkä ehkä sen hypännyt, mutta taas rytmitys vähän pielessä ja Häkä kääntyi juuri ennen estettä ja sitä kielto.
Jatkettiin hyvällä sykkeellä ja loppurata meni huippuhyvin joten vitosella maaliin. Tämä oli todellinen JOS-nolla :D
Harmitti taas pikkuisen, mutta toisaalta koko muu rata meni niin hurjan hyvin.

Saaran kanssa tuli rytmitysvirhe kepeillä. Jäin tekemään takaa leikkausta hypyn ja keppien väliin (12-13) ja vedin Saaraa liikaa, joten se lähti pujotteluun väärälle puolelle. Höh.

Mutta olipahan taas siistiä!

Tampereella kisaamassa

Viime sunnuntaina lähdin vain ja ainoastaan Häkän kanssa reissuun, tampereelle agilitykisoihin.
Lähdettiin Marjon kanssa samalla kyydillä ja sain kotiin jääville koirille ulkoilutusapua, niin oli tiedossa helppo retki. Vain yhden koiran kanssa. Yöllä ja vielä aamullakin pyrytti lunta aika tavalla ja vihdin pikkuteitä ajellessa kävi mielessä kotiin jääminen, mutta jatkoin kuitenkin. Isot tiet oli kuitenkin kohtuullisen hyvässä kunnossa.

Eka rata oli hyppyrata, meillä oli vähän tuuria matkassa tällä radalla (tai aika paljonkin) sillä tuomari ei huomannut kuinka röyhkeästi kädellä tuuppasin Häkän yhteen putkeen, siitähän olisi kuulunut antaa virhe. Sitten muurin palikka oli heilahtanut mutta ei pudonnut maahan saakka, ei sitäkään virhettä. Ja näiden lisäksi vielä yhden hypyn päällä Häkä vähän kompuroi ja tuli maahan nenälleen, mutta rima pysyi paikoillaan vaikka kolahti. Ei virhettä siitäkään. Joten kappas, maaliin tultiinkin nollalla ja merkintä kisakirjaan! Mahtavaa!

Toka rata oli agilityrata. Pohdiskelin itsekseni, että tämä on ehkä hitusen hankalahko meille. Mitään yksittäistä kohtaa en kuitenkaan ajatellut, vaan niitä kohtia oli useampi. Olo oli aika epävarma...
No mitä tekee Häkä... Se on hyvässä vireessä, kuulolla loistavasti, tulee hirmuhyvin ohjauksiin ja me mennään kovaa ja virheettömästi. Melkein loppuun saakka...
Kolmas vika este oli keinu ja siinä on mulla tekemistä. Häkän keinu on liian hyvä (jos näin voi sanoa) ja mä jännitän sitä ihan liikaa. Se siis tulee loppupäähän liian kovalla vauhdilla. Niin sen pitäisikin, muttakun se on niin kovin kevyt, niin keinu ei lähde laskeutumaan kun vasta sitten kun Häkä todella on melkein loppupäässä. Ja mä joka kerta pelkään ettei sen jarrut pidä vaan se lentää sieltä korkeuksista ja kovaa. Noh, niin siis pelkäsin myös nyt ja menin keinun päähän ja käännyin Häkää vasten, jotta tosiaan torppaan sen menon. No kun se meni hyvin, niin sekunnin sadasosan herpaantuminen seuraavaa estettä kohti ja Häkä olikin jo mennyt. Ohi ja napannut vikan esteen. Eli hylky. Voi jessus että muuten otti päähän! Rata oli muuten mielestäni niin loistava, mutta että sitten tollanen moka. Huoh... No onneksi olen onnistunut kääntämään vitutuksen niinpäin, että siinä oli paljon muka hankalia kohtia ja ne meni loistavasti ja nolla oli enemmän kuin lähellä.

Vika rata oli vielä jäljellä.
Jotenkin alkoi oma puhti olla pois enkä saanut oikein superhyvää virettä itselleni.
Rata ei mikään mahdottoman hankala ollut ja yhdessä kohtaa ajattelin ohjata kuten treeneissä tekisin, mutta en ole vielä kisoissa uskaltanut. Ja suoraan sanottuna vituikshan se meni :D
Pienen hosumisen kera Häkä hyppäsi hypyn väärin päin ja siitä armotta hylkäys. Äh, no tulipahan kokeiltua.
Kävin myöhemmin treenaamassa samanlaista kohtaa ja ekalla yrityksellä meni huonosti, mutta sen jälkeen sujui.

Ja sitten vielä loppuun... Häkä muru tänään perjantaina 26.2 viettää 2v. synttäreitään <3

  

Kaikenlaista

Taas on tapahtunut...
Aloitetaan vaikka pentu-uutisista. Niitä ei ole eikä tänä keväänä sittenkään tule.
Saara aloitti juoksunsa, mutta yhteistuumin kaikkien osapuolten kanssa päädyttiin kuitenkin siirtämään pennutus seuraavaan juoksuun joka on Saaralle odotettavissa loppuvuodesta. Loka-marraskuussa. Eli uusia Tulikäpäliä ei saada tänä keväänä, mutta syksylle mahdollisesti sitten kaksi pentuetta. Päivitetään näitä uutisia sitten joskus kesällä uudestaan.
Saaran sulhasena pysyy jokatapauksessa Hippi, joten sen suhteen uutiset tulee sitten kun juoksu alkaa :)

Päivitetään vähän muita kuulumisia...
Ollaan syksystä saakka harrastettu ns. "maanantai-hakua"
Meitä on pieni, mutta sitäkin laadukkaampi porukka ja treenaillaan ilman kummempia tavoitteita koirien kanssa hakua. Tämä on sitä mistä monesti haaveilin, mutta ei vaan oikein sopivaa porukkaa tahtonut löytyä. Nyt onneksi on. Edes hetkeksi...
No tarkoitus oli alunperin ottaa vain Kipinä hakuilemaan. Se kun osoittautuikin varsin päteväksi tässä lajissa. Kävimmehän ESPY:n porukoissa jonkin aikaa treenailemassa.
Kipinän lisäksi otettiinkin treeneihin myös pelastuskoira NOx.
Tämä olikin erittäin hyvä idea, sillä nämä on niin hyvän mielen treenejä hauskojen koirien kanssa että NOx vaan paransi tunnelmaa.
Mä ajattelin, että otetaan se nyt ihan vitsinä mukaan jotta pääsee edes joskus jotain kivaa puuhastelemaan. Sen kanssa kun agility on vähän niinkuin taakse jäänyttä elämää.
Alkuunsa homma näyttikin juuri niin hankalalta kun vaan voi kuvitella. Eihän NOx ymmärtänyt alkuunkaan mitä siltä odotettiin, siis sitä kun kävellään metsässä ja jossain on ihminen "piilossa" ja sieltä tulee myös nakin hajua, nin kannattaa käydä tarkastamassa. NOx kulki nenä tiiviisti minun kantapäillä ja vaikka se selvästi näki maalimiehen, niin ei se lähtenyt kun vasta erikseen pyytämällä. Noin kahden metrin päähän.
Ja siis maalimies oli niinkin vaikeassa piilossa, kun puun juurella kyykyssä. Ihan näkösällä.
No, aikamme jatkettiin helppoja treenejä NOxille ja sehän alkoikin lähteä jopa kolmesta metristä ja neljästä metristä. Vau!
Illat alkoi hämärtymään ja mietin, että NOxille tulee liian vaikeaa. Mitä vielä...
Otettiin nummelan lentokentällä pimeässä, mutta niin, että maalimies meni lentokentälle aukealle paikalle vain seisomaan. Oli sopivan pieni tuuli josta sai hirmuisesti apuja ja olisittepa nähneet kun NOx lähti... Valehtelematta etäiyyttä oli 20-30 metriä ja NOx paineli menemään maalimiehen luo. Mahtavaa!! :) Ja siellä ei kyllä mitään nähnyt, joten ihan vaan nenäänsä käytti.
No nyt se olikin hiffannut, että nenän avulla mennään ja palkaksi saa herkkuja.
Treenien luonne muuttui ja NOxillekin alettiin ottamaan jo astetta hankalempia.
Joulutauolla se oli selvästi pohtinut tätä touhua, sillä tammikuussa tehtiin oikeasti pitkää hakua ja NOx lähti tosi tosi pitkästä matkasta ja etsi todella ponnekkaasti ja lopulta löysikin.
Huikea fiilis :)

Käytiin myös fiilistelemässä Pääkslahdessa vaunun paikkaa. Sain syksyllä myytyä vanhan ja huonokuntoisen vaunun pois ja nyt olisi tilalle tulossa uusi.
Tällä kertaa vähän pienempi ja kevyempi ja nyt olisi aikomus lähteä kesällä vähän liikenteeseen sen kanssa. Autoonkin sain vetokoukun joten nyt vaan odotellaan sopivia kelejä jotta saadaan siirrettyä Pallas itähelsingistä vihtiin ja päästään vähän tuunaamaan ja opettelemaan peruuttelemisia ym.

Sitten käytiin myös Häkän kanssa katsomassa marsuja. On nää veikeitä.
Monesti mietin, että pitäiskö ottaa itsellekin pari, mutta toistaiseksi järki voittaa. Tyypit joutuisivat olemaan niin paljon kaksistaan, että olisi vähän turhan kurjaa.

Mitä vielä...
Sirpan kanssa käydään melko usein pitkilläkin lenkeillä koirien kanssa ja viime lauantaina kokeiltiin jälleen yksi ennestään tuntematon reitti. himpun verran alle 10km siitä tuli ja aikaa kului alle 2h.
Hyvin jaksaa kun on kaveri jonka kanssa juttu luistaa ja koiratkin tulee erinomaisesti juttuun ja vapaana jolkottelevat kokoajan.

Kisaamassa ja treenaamassa

Lauantaina ostin Häkälle irtopaikan Hypnotic Dog treeneihin Ojakkalaan. Pääsin itse vaikuttamaan treenirataan ja esitinkin pyynnön vauhdikkaasta suorasta pätkästä mutkaputkeen, johon joutuisin itse jarruttamaan. Näissä Häkä reagoi mun voimakkaaseen liikkeeseen tai oikeastaan liikkeen loppumiseen eikä etene vaan kääntyy just ennen putkea pois. No, niin teki myös nyt ja tehtiin paljon toistoja palkan kanssa ja lopussa meni sitten kuten pitkin :)
Sain myös hirmuisen hyviä pujotelutreenejä ja onhan tuo Häkä niissä aika super! <3

Tässä marjon kuvaamana meidän hienoa menoa.

Sunnuntaina olin sitten jälleen kisaamassa.
Sipooseen on valmistunut JAU:n uusi halli ja siellä oli nyt ensimmäiset kisa. Tosin Porsk:n järjestäminä.
Häkän ilmoitin kaikkiin kolmeen starttiin ja vituikshan ne meni... Jokaiselta radalta hylkäys. Äh.
Eka rata oli hyppyrata ja siinä nyt tapahtu kaikenlaista rimojen pudotusta ja esteiden ohitusta yms.
Toka rata oli agirata, suoraviivainen ja vauhdikas. No yhdessä loivassa kaarteessa en vaan osannut ottaa taas huomioon, että noin hemmetin nopea koira saattaa edetä vähän erilaisessa linjassa mitä itse ajattelin ja se kiersi yhden esteen ohi. Jatkoin vaan matkaa eli siitä hylky.
Vika rata oli hiukan haasteellisempi, heti alussa oli hyppy ja okseri ja siitä 180 astetta käännös vasemmalle kepeille ja metrin päässä olsii ansa este. Nyt luotto koiraan ja lähetys kepeille ja loppuun ottamaan vastaan. Sujui hyvin. Hyvä minä :)
Keinun jälkeen muurista se tuli mun perässä ohi ja jatkoin vaan matkaa eli hylkäys taas.
No, jälleen pari kinkkistä kohtaa meni kuitenkin tosi hyvin.
Hiukan jäi kuitenkin harmittamaan, kun niin pienestä kinni.
Tämän sanoi tuomarinakin toiminut Janne Karstunen. Kehui vikkelää pikkushelttiä ja sanoi vaan, että huomaa että on tosi nuori, mutta siitä tulee kyllä hyvä.

Sitten otin myös Saaran näihin kisohin mukaan oikeastaan vaan huvin vuoksi. Tai no, siltä puuttuu yksi hyppyserti ja eihän se tule jos ei yritä ja kun ei Marjo ole muiden kiireiden takia ehtinyt hirmuisesti yrittämään, niin minä sain taas vuoron kokeilla.
Hyppyradalta tulikin hurjan hyvä nolla. Kovin paljoa ei mielestäni jäänyt jossiteltavaa mutta silti... vasta sijalla 3. Pah. Eli ei sertiä... Metsästys jatkuu :)
Olin ilmoittanut Saaran myös viimeiselle agiradalle. Alku hyvin, puoliväli aika hyvin, mitä nyt vaihdoin lennosta vähän suunnitelmaa, mutta toimi, lopussa ollut putki-puomi erottelu sensijaan ei toiminut. Puomille piti mennä, Saara meni putkeen. Siis hylkäys.

Kisaamassa oli myös Kipinä kahdella radalla ja hyvät nollat molemmilta radoilta. Voi mikä nollakone siitä onkin tullut :)
Kipinän kanssa en ole treenannut varmaan puoleen vuoteen.Mutta mitä sitä treenaamaan jos nollia tulee muutenkin :) hah...
Nyt sillä muten onkin SM-nollat kasassa. Hieno koira :)

Tosin SM-kisoihin tuskin olen lähdössä pelkän Kipinän kanna. Jos ei Häkä saa nollia kasaan, niin en ehkä lähde. Niin monet SM:t olen saanut kokea, että ihan vaan osallistumisoikeuden takia, en välttämättä lähde. Toki nyt on vasta helmikuu. Mieli voi muuttua moneen kertaan.

Vuoden ekat kisat

Totaalinen tauko agiliytystä tekee toisinaan hyvää. Kun vaan oikeasti malttaa olla tekemättä mitään aiheeseen liittyvääkään omien koirien kanssa.
Hiukan yli kuukauden pystyin ja sitten oli taas päästävä radoille.
Niinpä 23-24.1 viikonloppuna kisailinkin sitten urakalla. Tai no, kahteen päivään kolmella koiralla yhteensä 11 starttia. Ei se nyt kovin paljon ole. Minun mielestä...
Nykyään tuntuu kuitenkin tulevan paheksuvia katseita ja kommentteja jos uskaltaa kisata ylipäätään kahtena peräkkäisenä päivänä. Saatikka että useamman startin... voi kauheeta...

No mutta... Lauantaina kisasin Kirkkonummella 2 starttia Häkällä ja sitten sain pitkästä aikaa Saaran mukaan radoille. Sen kanssa myös 2 rataa.
Häkälle hylky ja kymppi, Saaralle hylky ja nolla sijalla 4.

Sunnuntaina ajelin turkkuseen. Häkälle 3 starttia, kaikista hylky. Nyt jopa hiukan harmitti, etenkin hyppyradan hylky. Se oli eka este oikein ja toka väärästä suunnasta. Huoh...
No kyllä ne kaksi mutakin pikkusen harmitti, mutta radoissa oli kuitenkin paljon hyviäkin kohtia. Omasta mielestäni ohjasin vähän rohkeammin ja paikkapaikoin onnistuneet kohdat tuntui oikein hyvältä.
Kipinällä kisasin kaksi agirataa ja molemmista sellainen "norminolla" :)
Tai no ehkä radat oli mielestäni tosi hyviä Kipinän radoiksi. Se kulki kivasti ja sujuvasti. Oikein kiva.
Kipinälle siis tuplanolla. Jee!
Saaralla kisasin myös kaksi rataa. Agi ja hyppy.
Agiradalta yksi harmittava kielto, kun ajauduin vähän liian lähelle koiraa takaaleikkauksessa ja se väisti. Hyppyrata oli oikein mainio ja 4,5 etenemällä hirmu kiva nolla. Harmi vaan kun porukassa oli useita muitakin hyviä nollia, joten meidän sijoitus oli vasta 7.

Kaikkiaan kisaamisesta jäi oikein hyvä fiilis ja päätinkin ilmoittaa koiria myös seuraavalle sunnuntaille kisoihin. Sielä olisi taas kolme koiraa ja yhteensä 7 starttia.
 

Miniloma Rukalla

Sain ennen joulua kuningas-idean, minulla oli töissä 2 vapaapäivää pitämättä ja olin ne kaavaillut loppiaisen jatkoksi jolloin saisin kivasti 5 päivää vapaata. Ihan kun ei vielä olisi noita katkonaisia viikkoja jouluna ollut...
No mutta mitäs tekisi... Hmm... Jospa kokeilisin kutsua itseni kylään Ninan ja Teemun sekä tottakai Ruutin (Tulikäpälän Ronja Revontuli) luo Rukalle.
Ei muutakun face auki ja viestiä Ninalle joka näyttikin heti vihreää valoa, että hän kyllä on päivät töissä, mutta vierashuone on vapaa joten tervetuloa.
No sitten vaan sumplimaan muita jo sovittuja juttuja ja kun kaikki järjestyi oikein kivuttomasti niin mikäs siinä, minilomalle Rukalle.
Tässä vaiheessa jo päätin, että jos tosiaan sinne lähden, niin lumilautailemaan on päästävä.
Edellisestä kerrasta taisi olla jotakuinkin 18-vuotta.
Velipojalta sain laudan ja kengätkin sopivasti :)
Huh! Kuinka siistiä!! Meitsi olisi lähdössä Rukalle! Ja kyllä, koirat lähti tietenkin mukaan... 

 ************

Tiistai oli vielä normaali työpäivä mutta olin pakannut kaikki tavarat mukaan koiria myöten ja lähdin kolmen kieppeillä ajamaan kohti pohjoista.
Tarkoitus oli jäädä kuopioon (puoliväliin) yöksi ja jatkaa siitä aamulla vielä ylöspäin.

Majoituksen varasin Scandicista ja olipa kiva huone!

Juuri sopivasti saavuttiin perille, sillä kun sain koirat ulkoilutettua ja huoneen telkkarin auki, niin suomi-venäjä lätkämatsi alkoi samalla hetkellä. Siis SE pikkuleijonien kulta-ottelu ;)

Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa ja kun hämärä saapui, niin mekin löydettiin perille.
Ulos ei enää siinä pimeässä ja kylmässä juurikaan menty, mitä nyt koirat hiukan rallittivat ja Ruuti ihmetteli, että ketäs hänen tontilleen oikein tuli :)

Torstaina lähdin Ninan matkassa Rukan "keskukseen" viettämään päivää.
Velipoika oli oman poikansa kanssa saapunut Rukalle jo maanantaina ja Timo oli kysynyt jos voisin jossain välissä hetken viettää aikaa Nikin kanssa, niin hänkin pääsisi lautailemaan isoon mäkeen.
Ja tottakai, Niki on niin huippu tyyppi, että mieluusti sen kanssa aina jonkun tunnin vietän.
Siispä pakattiin auto täyteen lumilautoja ja lämmintä vaatetta ja lähdettiin itä-Rukan taikamatoille.

Hetken tuumailujen jälkeen laitoin minäkin laudan jalkoihin ja hivuttauduin lyhyellä taikamatolla ehkä jopa 20 metriä mäkeä ylös.
Hiukan jännitti, että pysyisinkö noinkaan pientä ja lähes tasamaata pystyssä, mutta kyllä pysyin :)

Pari laskua tehtiin Nikin kanssa pikkumäestä ja sitten siirryttiin ehkä kolme kertaa isompaan mäkeen. Edelleen ylös päästiin ilmaisella taikamatolla :)
Vieläkään en kaatunut, joskaan vauhtia ei ehtinyt kertyä kovinkaan hurjasti, mutta voi että oli hauskaa. Tämä pieni mäki riitti ensimmäiseksi päiväksi vallan mainiosti.
Ja siis Niki oli aloittanut lumilautailun 3 päivää aiemmin ja hurjan hienosti jo meni.
Kovin pitkään ei ulkona voinut yhtäjaksoisesti olla, sen verran kylmää oli. Mutta pieni tauko sisätiloissa ja taas jatkettiin.

************

Illalla meillä oli ohjelmassa yllätys yllätys... agilityä :)
Olin ennakkoon lupautunut vetämään treenit sillä ajatuksella että pääsisin ainakin neuvomaan Ninaa ja Ruutia toden teolla. Vähän meinasi kylmä olla, enkä sen takia ottanut omia koiria edes maneesille mukaan. Mutta ei me ainoita oltu. Paikalla oli lopulta 4 ohjaajaa ja 6 koiraa. Rakennettiin suunnittelemani rata ja hyvien lämmittelyjen ja matalien rimojen myötä treenattiin "ihan kunnolla".
Täytyy muuten sanoa, että olipa taitavia ja nopeita koirakoita! vau!

************

Perjantaina lähdin samalla tavalla aamusella Ninan mukana Timon ja Nikin luo.
Ja taas oli aikomus viettää tovi Nikin kanssa taikamatolla ja sitten myöhemmin iltapäivästä lähtisin itsekseni isoille rinteille.
Päivä oli jonkinverran lämpöisemmän tuntuinen kuin edellinen vaikka pakkasta oli edelleen jotain reilut 25 astetta. Normaali talvikeli :)

Iltapäivästä oli vihdoin minun vuoro lähteä isoon mäkeen. Kyllä muuten jännitti aika tavalla.
Tuolihissillä ylös ja ei muutakun suurempia miettimättä rinnettä alas. Ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan :)
Ei tarvinut kahta kertaa laskea samaa rinnettä, sen verran paljon siellä on vaihtoehtoisia mäkiä.
Illaksi sain vielä Ninan mukaan laskemaan. Kuinka huippua!
Enkä muuten edes kaatunut. Jos ei sitä lasketa että pariin kertaan piti ottaa käsillä vähän tukea etten vaan kaatuisi :)

************

Lauantaina jäin majapaikkaan aamulla miettimään, että mitähän tekisin. Ilma oli lauhtunut jo kymmenisen astetta ollen enää vain 15-16 pakkasella. Ei paha ollenkaan.
Tavallaan teki mieli lähteä lautailemaan mutta teki myös mieli lähteä vähän ulkoilemaan koirienkin kanssa.
Laitoin auton lämpenemään pariksi tunniksi ja koirat kyytiin ja nokka kohti seikkailuja.
Ajoin Pienen Karhunkierroksen alkupisteelle ja päästin koirat ulos. Voi sitä riemua muutaman "ei niin aktiivisen" päivän jälkeen, kun nekin vihdoin pääsi kunnolla ulkoilemaan.

Lähdettiin hyvin tallattua polkua kulkemaan ja ei päästy kovinkaan pitkälle kun tuli ensimmäinen riippusilta.

Koirat oli ensin sinne menossa mutta hyvin nopeasti kääntyivät pois.
Lähdin itse kulkemaan siltaa ja yritin epätoivoisesti houkutella koiria perääni, mutta eivät tulleet. Sen verran jännitti jokaista. Enkä kyllä ihmettele...

Yritin myös hihnojen kanssa, mutta nopeasti totesin, että ei tule mitään. Viimeisenä keinona sidoin kaikki koirat puuhun kiinni ja kannoin kaksi koiraa kerrallaan sillan yli.
Tuli muuten melkoinen hiki... En tiennyt kuinka pitkällä olisi seuraava riippusilta ja päätin, että sinne saakka kuljetaan.
Vajaan kahden kilometrin talsimisen jälkeen tultiin vanhalle myllylle.

Aikamoisia maisemia!
Täältä päätin kääntyä samaa polkua takaisinpäin, sillä edessä olisi llut ihan hetken päässä näköjään taas riippusilta.
Kaikkiaan vähän alle 4km tuli minulle, koirille varmaan tuplat.

************

Sitten oli illalla vielä ohjelmassa heppailua. Ninalla on oma hevonen ja oli selvää, että jonain päivänä pääsisin Simo suomenhevosta tapaamaan. Olin toki ajatellut, että pääsen sitä vain vähän rapsuttelemaan ja hyvällä tuurilla loppukävelemään Ninan ratsastettua ensin kunnolla. Mitä vielä, Nina ilmoitti, että minä ratsastan ja hän opastaa. Huh!
En ollut pakannut ratsastushousuja edes mukaan, mutta farkuissa homma sujui kohtuullisen kivasti.
Simo on äärettömän kiltti ja ihana hevonen, jolla oli todella mahtavaa ratsastaa ihan kunnolla. Ja kun se on koulutettu hiukan eri tavalla kuin "normaalit" ratsut, niin oli aika mielenkiintoista mutta niin makeeta, kun se kuitenkin toimi. Harmi kun asuvat noin kaukana...
Voi kun olisi kiva löytää Vihdistä joku heponen jolla voisi käydä ratsastamassa.

************

Haikein mielin heräilin sunnuntaina aamusta. Kunhan päivä valkeni, niin pakkasin auton ja lähdin ajamaan kohti kotia. Suomussalmen kohdissa oli tämä hauska taideteos "Hiljainen kansa" joka googlailulla selvisi, että sehän on ollut samassa paikassa jo vuodesta 1994 !! Oho!
Olin kyllä kuullut tästä ja jossain kymppi uutisten loppukevennyksissäkin nähnyt, mutta että noin vanha?

 Matka oli pitkä (n.825km) mutta kun sen tiesin ja olin varautunut 10-12 tunnin matkaan, niin eipä siinä ahdistusta tullut :) Lopulta riitti kolme pysähdystä ja kotona oltiinkin hyvissä ajoin illalla

Oli huikean ihana miniloma! Suuren suuri kiitos Nina & Teemu vieraanvaraisuudestanne!
Syyskuussa sinne sitten uudestaan!

Hyvää Joulua!

Joulu tuo tullessaan ison ilon,
ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.
Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,
vaan nautitaan elämästä!

Hirmuisen hyvää Joulua!