Miniloma Rukalla

Sain ennen joulua kuningas-idean, minulla oli töissä 2 vapaapäivää pitämättä ja olin ne kaavaillut loppiaisen jatkoksi jolloin saisin kivasti 5 päivää vapaata. Ihan kun ei vielä olisi noita katkonaisia viikkoja jouluna ollut...
No mutta mitäs tekisi... Hmm... Jospa kokeilisin kutsua itseni kylään Ninan ja Teemun sekä tottakai Ruutin (Tulikäpälän Ronja Revontuli) luo Rukalle.
Ei muutakun face auki ja viestiä Ninalle joka näyttikin heti vihreää valoa, että hän kyllä on päivät töissä, mutta vierashuone on vapaa joten tervetuloa.
No sitten vaan sumplimaan muita jo sovittuja juttuja ja kun kaikki järjestyi oikein kivuttomasti niin mikäs siinä, minilomalle Rukalle.
Tässä vaiheessa jo päätin, että jos tosiaan sinne lähden, niin lumilautailemaan on päästävä.
Edellisestä kerrasta taisi olla jotakuinkin 18-vuotta.
Velipojalta sain laudan ja kengätkin sopivasti :)
Huh! Kuinka siistiä!! Meitsi olisi lähdössä Rukalle! Ja kyllä, koirat lähti tietenkin mukaan... 

 ************

Tiistai oli vielä normaali työpäivä mutta olin pakannut kaikki tavarat mukaan koiria myöten ja lähdin kolmen kieppeillä ajamaan kohti pohjoista.
Tarkoitus oli jäädä kuopioon (puoliväliin) yöksi ja jatkaa siitä aamulla vielä ylöspäin.

Majoituksen varasin Scandicista ja olipa kiva huone!

Juuri sopivasti saavuttiin perille, sillä kun sain koirat ulkoilutettua ja huoneen telkkarin auki, niin suomi-venäjä lätkämatsi alkoi samalla hetkellä. Siis SE pikkuleijonien kulta-ottelu ;)

Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa ja kun hämärä saapui, niin mekin löydettiin perille.
Ulos ei enää siinä pimeässä ja kylmässä juurikaan menty, mitä nyt koirat hiukan rallittivat ja Ruuti ihmetteli, että ketäs hänen tontilleen oikein tuli :)

Torstaina lähdin Ninan matkassa Rukan "keskukseen" viettämään päivää.
Velipoika oli oman poikansa kanssa saapunut Rukalle jo maanantaina ja Timo oli kysynyt jos voisin jossain välissä hetken viettää aikaa Nikin kanssa, niin hänkin pääsisi lautailemaan isoon mäkeen.
Ja tottakai, Niki on niin huippu tyyppi, että mieluusti sen kanssa aina jonkun tunnin vietän.
Siispä pakattiin auto täyteen lumilautoja ja lämmintä vaatetta ja lähdettiin itä-Rukan taikamatoille.

Hetken tuumailujen jälkeen laitoin minäkin laudan jalkoihin ja hivuttauduin lyhyellä taikamatolla ehkä jopa 20 metriä mäkeä ylös.
Hiukan jännitti, että pysyisinkö noinkaan pientä ja lähes tasamaata pystyssä, mutta kyllä pysyin :)

Pari laskua tehtiin Nikin kanssa pikkumäestä ja sitten siirryttiin ehkä kolme kertaa isompaan mäkeen. Edelleen ylös päästiin ilmaisella taikamatolla :)
Vieläkään en kaatunut, joskaan vauhtia ei ehtinyt kertyä kovinkaan hurjasti, mutta voi että oli hauskaa. Tämä pieni mäki riitti ensimmäiseksi päiväksi vallan mainiosti.
Ja siis Niki oli aloittanut lumilautailun 3 päivää aiemmin ja hurjan hienosti jo meni.
Kovin pitkään ei ulkona voinut yhtäjaksoisesti olla, sen verran kylmää oli. Mutta pieni tauko sisätiloissa ja taas jatkettiin.

************

Illalla meillä oli ohjelmassa yllätys yllätys... agilityä :)
Olin ennakkoon lupautunut vetämään treenit sillä ajatuksella että pääsisin ainakin neuvomaan Ninaa ja Ruutia toden teolla. Vähän meinasi kylmä olla, enkä sen takia ottanut omia koiria edes maneesille mukaan. Mutta ei me ainoita oltu. Paikalla oli lopulta 4 ohjaajaa ja 6 koiraa. Rakennettiin suunnittelemani rata ja hyvien lämmittelyjen ja matalien rimojen myötä treenattiin "ihan kunnolla".
Täytyy muuten sanoa, että olipa taitavia ja nopeita koirakoita! vau!

************

Perjantaina lähdin samalla tavalla aamusella Ninan mukana Timon ja Nikin luo.
Ja taas oli aikomus viettää tovi Nikin kanssa taikamatolla ja sitten myöhemmin iltapäivästä lähtisin itsekseni isoille rinteille.
Päivä oli jonkinverran lämpöisemmän tuntuinen kuin edellinen vaikka pakkasta oli edelleen jotain reilut 25 astetta. Normaali talvikeli :)

Iltapäivästä oli vihdoin minun vuoro lähteä isoon mäkeen. Kyllä muuten jännitti aika tavalla.
Tuolihissillä ylös ja ei muutakun suurempia miettimättä rinnettä alas. Ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan :)
Ei tarvinut kahta kertaa laskea samaa rinnettä, sen verran paljon siellä on vaihtoehtoisia mäkiä.
Illaksi sain vielä Ninan mukaan laskemaan. Kuinka huippua!
Enkä muuten edes kaatunut. Jos ei sitä lasketa että pariin kertaan piti ottaa käsillä vähän tukea etten vaan kaatuisi :)

************

Lauantaina jäin majapaikkaan aamulla miettimään, että mitähän tekisin. Ilma oli lauhtunut jo kymmenisen astetta ollen enää vain 15-16 pakkasella. Ei paha ollenkaan.
Tavallaan teki mieli lähteä lautailemaan mutta teki myös mieli lähteä vähän ulkoilemaan koirienkin kanssa.
Laitoin auton lämpenemään pariksi tunniksi ja koirat kyytiin ja nokka kohti seikkailuja.
Ajoin Pienen Karhunkierroksen alkupisteelle ja päästin koirat ulos. Voi sitä riemua muutaman "ei niin aktiivisen" päivän jälkeen, kun nekin vihdoin pääsi kunnolla ulkoilemaan.

Lähdettiin hyvin tallattua polkua kulkemaan ja ei päästy kovinkaan pitkälle kun tuli ensimmäinen riippusilta.

Koirat oli ensin sinne menossa mutta hyvin nopeasti kääntyivät pois.
Lähdin itse kulkemaan siltaa ja yritin epätoivoisesti houkutella koiria perääni, mutta eivät tulleet. Sen verran jännitti jokaista. Enkä kyllä ihmettele...

Yritin myös hihnojen kanssa, mutta nopeasti totesin, että ei tule mitään. Viimeisenä keinona sidoin kaikki koirat puuhun kiinni ja kannoin kaksi koiraa kerrallaan sillan yli.
Tuli muuten melkoinen hiki... En tiennyt kuinka pitkällä olisi seuraava riippusilta ja päätin, että sinne saakka kuljetaan.
Vajaan kahden kilometrin talsimisen jälkeen tultiin vanhalle myllylle.

Aikamoisia maisemia!
Täältä päätin kääntyä samaa polkua takaisinpäin, sillä edessä olisi llut ihan hetken päässä näköjään taas riippusilta.
Kaikkiaan vähän alle 4km tuli minulle, koirille varmaan tuplat.

************

Sitten oli illalla vielä ohjelmassa heppailua. Ninalla on oma hevonen ja oli selvää, että jonain päivänä pääsisin Simo suomenhevosta tapaamaan. Olin toki ajatellut, että pääsen sitä vain vähän rapsuttelemaan ja hyvällä tuurilla loppukävelemään Ninan ratsastettua ensin kunnolla. Mitä vielä, Nina ilmoitti, että minä ratsastan ja hän opastaa. Huh!
En ollut pakannut ratsastushousuja edes mukaan, mutta farkuissa homma sujui kohtuullisen kivasti.
Simo on äärettömän kiltti ja ihana hevonen, jolla oli todella mahtavaa ratsastaa ihan kunnolla. Ja kun se on koulutettu hiukan eri tavalla kuin "normaalit" ratsut, niin oli aika mielenkiintoista mutta niin makeeta, kun se kuitenkin toimi. Harmi kun asuvat noin kaukana...
Voi kun olisi kiva löytää Vihdistä joku heponen jolla voisi käydä ratsastamassa.

************

Haikein mielin heräilin sunnuntaina aamusta. Kunhan päivä valkeni, niin pakkasin auton ja lähdin ajamaan kohti kotia. Suomussalmen kohdissa oli tämä hauska taideteos "Hiljainen kansa" joka googlailulla selvisi, että sehän on ollut samassa paikassa jo vuodesta 1994 !! Oho!
Olin kyllä kuullut tästä ja jossain kymppi uutisten loppukevennyksissäkin nähnyt, mutta että noin vanha?

 Matka oli pitkä (n.825km) mutta kun sen tiesin ja olin varautunut 10-12 tunnin matkaan, niin eipä siinä ahdistusta tullut :) Lopulta riitti kolme pysähdystä ja kotona oltiinkin hyvissä ajoin illalla

Oli huikean ihana miniloma! Suuren suuri kiitos Nina & Teemu vieraanvaraisuudestanne!
Syyskuussa sinne sitten uudestaan!