Viime viikonloppuna kisailin tämän vuoden viimeiset agilitykisat.
Ilmoitin vain Häkän kolmeen starttiin ja paikkana Riihimäen kylmä halli.
Tuomarina oli Pertti Siimes ja varsin mukavat oli hänen radat.
Olin valmistautunut kisoihin koko viikon siten, että yrittäisin olla lähtemättä hosumaan ja kaahailemaan Häkän mukaan, ohjaisin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti ja luottaisin koiraan enkä häiritsisi sitä kulkemalla liian lähellä.
Ja etenkin puomin alastulon varmistaisin niin, että kunnon pysäytys ja jatketaan vasta luvan kanssa. Ja mikäli Häkä sieltä lähtisi itse, niin rauhallisesti pysäyttäisin menon ja ottaisin koiran kainaloon ja lopettaisin siihen paikkaan.
Hitusen olin myös antanut sijaa ajatukselle ensimmäisestä nollasta. En tähän saakka ole vielä mihinkään kisoihin asettanut mitään tulostavoitteita. Enkä tähänkään. Toiveena se oli, ei tavoitteena.
Tätä siis mielikuvaharjoittelin koko viikon ja kun se tilanne vihdoin tuli, olin todella latautunut siihen ekaan starttiin. Jännitin hiukan, mutta en liikaa. Fiilis oli hyvä.
Ohjaus sujui, esteeltä toiselle mentiin kovaa mutta varman oloisesti. Neljäntenä esteenä ollut keinu hiukan mietitytti kun se vaikutti aika raskaalta, että varmistan huolellisesti sen maahan tulon ennenkuin annan Häkälle lupaa lähteä. Se sujui ihan hyvin. Aikaahan siinä tietty kuluu kun ei se keinu vaan putoa alas niin nopeasti kuin vaikka lähes kolme kertaa painavemmalla göötillä...
Sitten jatkettiin ja kaikki sujui pääosin hyvin. Yksi pieni kielto oli lähellä, mutta ei kuitenkaan. Takaakierrossa pyöritin Häkän itseni ympäri ja se meinasi pysähtyä, mutta hyppäsi kuitenkin joten ei virhettä.
Puomi sujui juuri niinkuin halusin. Vauhdilla loppuun, sinne selkeä pysähdys ja odotin hetken ennenkuin annoin luvan jatkaa. Jes! Hyvä minä :)
Lopulta maaliin virheettömällä suorituksella ja yleisöstäkin kuului melkoiset hurraahuudot kun olihan se rata aikas kiva :)
Kisakirjaan saatiin siis ensimmäinen nolla vielä vuoden lopun kunniaksi. Mahtavaa!
Sijoitus oli lopulta viides ja voittajalle jäätiin noin kaksi sekuntia. Ei huonosti sekään selkeillä pysäytyksillä...
Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten vähän kaahailuiksi. Heti toisena ollut hyppyrata levisi heti alkumetreillä kun olin taas turhan lähellä koiraa ja sitten tuli helvetinmoinen kiire.
Viimeisenä ollut agirata oli myös sellainen "normaali", alkaa hyvin mutta ei kestä loppuun saakka.
Tähän oli kiva päättää agilityvuosi 2015
Tulikäpälän blogi
keskiviikko 16. joulukuuta 2015
lauantai 5. joulukuuta 2015
TopTeam - 2. leiri
Toinen leiriviikonloppu pidettiin Turussa marraskuun viimeisenä viikonloppuna.
Sain muut koirat taas hoitoon (Kiitos Marjo ja kiitos Sirpa) joten päästiin jälleen Häkän kanssa ihan vaan kaksistaan liikenteeseen.
Lauantaina aamusta haettiin ensin Kalle ja Sirius kyytiin ja sitten kurvailtiin ATT-hallille Tuulissuolle.
Oltiin taas melkein ekat paikalla vaikka oltiin noin 20 minuuttia ennen leirin alkua perillä.
Vesisateinen ilma ehkä vaikutti...
Käytettiin koirat hiukan jaloittelemassa, sillä tiedossa oli aamupäiväksi luentoja ilman koiria.
Ensin vähän keskusteltiin ekan ja toka leirin välisestä ajasta ja miten oltiin kotitehtäviä tehty jne.
Sen jälkeen Vakkurin Iida ja Huotarin Senni pitivät juoksukontakteista luennon.
Homma tietysti on hurjan ajankohtainen kun yhä useampi haluaa ne koiralleen opettaa.
Itsekin Häkälle aloitin puomin opettamisen juoksarina, mutta luovuin siitä viime keväänä, kun vauhti kasvoi enkä yksin treenatessa nähnyt oikeita suorituksia joista olisin koiraa voinut palkata joten epäreiluna koiralle, vaihdoin metodin "helppoon" 2on2off.
Mielenkiinnolla ensialkuun luentoa kuuntelinkin, mutta lopulta siinä ei tullut minulle yhtään mitään uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin vähän hiipui...
Luennon perään mentiin kentälle katsomaan erilaisin metodein opetettuja koiria ja niiden tämänhetkistä tilaa juoksupuomin osalta.
Muutaman suorituksen jaksoin katsoa, mutta jälleen mielenkiinto hävisi, sillä kaikki suoritukset oli vähän sinnepäin, mielestäni koirilla ei ollut mitään käsitystä siitä mikä olisi niiltä haluttu oikea suoritus vaan niitä juoksutettiin vaan läpi ja toivottiin, että askeleet osuisivat alastulolle.
Noh... Oma ajatusmaailmani ei kääntynyt enkä aio vaihtaa Häkälle juoksareita.
Enkä jaksanutkaan seurata tätä loppuun saakka vaan lähdin syömään :)
Lounaan jälkeen pääsi Häkä matkaan. Tiedossa oli ensin "luokkakuva"
Pätysen Jukka oli tullut paikalle kalustonsa kanssa ja koko porukasta otettin yhteiskuva sekä jokaisesta koirakosta yksittäiskuvat. Mielenkiinnolla odotan näitä kuvia :)
Kuvien jälkeen meidän ryhmä aloitti Iidan treenissä.
Iida oli suunnitellut irtoamis-treeniä. Kerrassaan loistava. Häkä on taitava ja tiedän, että se osaa, mutta silti pyrin auttamaan sitä tosi tosi paljon.
No nyt en saanut. Kuvassa olevista pätkistä piti valita toinen, otin tuon oikeapuoleisen. Siinä etukäteen arvelin 5-6-7 olevan meille haastellisin.
Lähdin toteuttamaan tätä niin, että vasurilla lähetin 1-2-3 hypyille, 3-4 välii valssi ja oikealla lähetys putkeen. No joo, ihan ok...
Häkä tuli putkesta ulos enkä saanut sitä lähes paikalla seistessäni lähtemään 6 hypylle. Olisihan se tietty onnistunut jos olisi saanut ohjata kuten aina, mutta nyt olikin tarkoitus irrottaa koiraa kauempaa eikä juosta saanut.
No sitten muutamilla palkkauksilla se lähtikin hyvin putkesta 7 hypyn takaakiertoonkin.
Mutta palattiin hypyille 1-4 ja nyt haluttiin tehdä takaaleikkaus neloselle.
Tämä oli erityisen vaikeaa, sillä kaikki vasemman puolen ohjaukset on tällä hetkellä meille todella hankalia. Niin tämäkin.
No useilla toistoilla saatiin onnistumiset ja myös kotiläksyksi vahvistaa irtoamista ja estehakuisuutta.
Iltapäivästä meidän ryhmän oli aika vaihtaa maisemaa TSAU:n hallille.
Siellä odotti Mikko Lilja ja fysiikkatreenit. Hikeä tiedossa...
Mikon treenit oli jo Mikkelin leirillä ihan supermahtavat joten odotukset oli korkealla.
Eikä Mikko pettänyt. Ensin vähän alkulämppää hyppien, pomppien, raajoja aukoen ym.
Sen jälkeen erinäisiä spurtteja tötsien välissä ja vähän tikapuutreeniäkin.
Aivan mahtavaa, hiki virtasi ja fiilis oli huikea.
Tunnin jälkeen oli vuorossa siirtymiset hotellille ja heti perään keilaamaan.
Vähän meinasi hoppu tulla, kun hotellissa sisäänkirjaukset kesti melkein puoli tuntia...
Pikasuihkun kautta keilaamaan ja olihan hauskaa.
Illalla hotellin ravintolaan oli koko porukalle varattu pöydät ja ruoat. Kyllä olikin jo nälkä...
Mutta sitten alkoikin ongelmat... Vaikka meidän jengin ruoat oli etukäteen päivällä tilattu ja keittiössä tiedettiin meidän tulevan, niin ei vaan onnistunut ei sitten millään. Ruokia sai odottaa melkein puolitoista tuntia ja kun se lopulta tuli, oli se niin hirveetä paskaa, että palautin annokseni keittiöön. Ja annostani maistoi kaksi muutakin. No ei se lopulat onneksi mitään maksanutkaan ja lihan siitä ehdin kitusiini syödä. jotain sentään sain...
Mutta oli kerrassaan surkeaa palvelua ei vain minulle, vaan lähes kaikille muillekkin. Ruokia sai odottaa, ei ollu ollenkaan sitä mitä piti, väärin tehtyjä annoksia, unohdettuja annoksia ym. ym...
No, ei pitkään siellä viihdytty vaan siitä pikkuhiljaa porukka lähti väsyneenä ja kettuuntuneena nukkumaan.
Sunnuntaina pirteinä ylös ja aamupalan jälkeen hallille.
Päivä alkaisi samantien Sanna Lehtosen treeneillä.
Sanna oli suunnitellut samalla ratapohjalle 8 erilaista treeniä ja niistä piti valita 2. Jokainen teki ensin ykkösen, eli lämittelytreenin.
Lähestymistavan sai itse valita ja minä halusin ottaa sellaisen treenin, joka meille tällä hetkellä on selkeästi hankalaa, eli kaikki vasemmalla tehtävät ohjaukset.
Ensin treenattiin kakkosta, eli "takalenkit". Pitäisi Häkän kanssa opetella vastakäännöksiä ja tein sellaisen kakkos esteelle ja se oli helppo. Sitten yritin rytmittää ja päästää Häkän putkesta ohi jotta saisin tehtyä takaaleikkauksen neloselle ja sehän meni pieleen. Palkattiin ja toistojen jälkeen sehän meni.
Sitten vitoselta lähetys takaakiertoon ja sokkari kutosen etupuolelle. Tämä onnistui, mutta hyvä se ei ollut. Vein ihan turhaa koiran liian lähelle kutosta enkä antanut sen taaskaan itse työskennellä. Eli pari metriä tlaa koiralle ja uderstaan. Ja hupsis, meni ihan täydellisesti :)
Kolmantena pätkänä tehtiin nro 8, eli kahdeksikkoja.
Oma sunnitelma oli jäädä 6. putkella vasemmalle puolen jotta saan vipattua poispäin-tyyppisesti seiskalle. Ja samoin 10 kepeille halusin tehdä poispäin käännöksen.
No molemmat epäonnistui, kun taas kerran minulla oli pieni hosuheikki päällä...
Sain paljon aiheellista palautetta ja tunnistin itseni niistä. Mutta sain myös vinkkejä jatkoon, ei vain "älä tee näin"-ohjeita vaan niiden lisäksi "tee näin ja kokeile näin"-ohjeita. Jes!
Sitten siirryttiin Sennin ja Villen yhteiseen treeniin joka ei kuitenkaan ollut milläänlailla yhteinen.
Molemmilla täysin omat kuviot.
Menin Häkän kanssa ensin Sennin treeniin. Siinä piti ensin käydä paperilla läpi tuo oheinen rata ja sen jälkeen arvioida kauanko suoritukseen kuluisi aikaa.
Sen jälkeen ajatuksen kanssa (mielikuvana) edelleen tutustumatta kertoa kauanko suoritukseen kuluisi aikaa. Sen jälkeen tutustua rataan ja tehdä se kellon kanssa ja viimeiseksi sitten suoritettiin rata koiran kanssa ja otettiin aikaa.
Olen viime keväänä tehnyt samantyyppisen treenin NOxin kanssa ja siinä ajat meni muistaakseni hyvin lähelle toisiaan.
No nyt ei... Sain hajontaa lopulta lähes 20 sekuntia :)
Että niinkö pikkasen vielä hakee yhteistyötään Häkän kanssa tekeminen :)
Tehtiin toinenkin treeni Sennin kanssa ja siinä korostui vinossa kulmassa suoritettavien esteiden heikkous sekä puomi... Kotiläksynä ekalta leiriltä olin treenannut mielestäni aika paljon puomia, mutta sain heti palautetta kun en edelleenkään toimi kovin selvästi Häkälle vaan kriteerit on vähän vaillinaisia. Höh...
Villen treeninä oli muistiharjoitus.
Omasta mielestäni muistan tosi hyvin radat aina mutta toki ohjausvalinnat ei aina ole parhaat mahdolliset.
Tämä harjoitus toteutettiin siten, että Ville kertoi esteiden numerot (poikkesi muuten kuvasta täysin) Ja sitten oli ns. lähtö ja maali jotka ei ollu numeroituna. Seistiin selkä esteisiin päin ja Ville kertoi numerot jossa järjestyksessä pitäisi suoritus tehdä. esim. 2-3-1-4-5. Mielikuvana piti miettiä miten esteet mennään, suorituspuolella ei ollut mitään väliä, tarkoitus oli mennä esteet oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti lähdöstä maaliin.
No varsinainen muistaminen ei minulle ollut hankalaa, mutta tosiaan monessa kohdassa olisin voinut valita reitin vähän toisella tavalla. Kerrassaan hauska treeni.
Tässä välissä oli jälleen ruoka-aika ja sen perään Anne Talvitien mentaaliluento.
En ole aiemmin ajatellut ettäkö minulla nyt niinkään olisi mitään ongelmaa pyykkisellä puolella, mutta TopTeamin myötä ja Häkän kanssa aloittaessani kisaamisen ja treenien muuttamisen vaativampaan suuntaan olen alkanut miettimään vähän myös mentaalipuolta... Hmm...
Annen luennot on mielenkiintoisia ja huomaan uppoutuvani niihin ihan eri tavalla, mitä koskaan olen aiheeseen paneutunut.
Ekalla leirillä oli pienen pieni kahdenkeskinen keskustelu Annen kanssa ja siitä kotiläksyksi saamani tehtävä osoittautui minulle henkisesti liian kovaksi palaksi enkä saanut sitä tehtyä. Eikä se ollut sen kummempi, kuin piti tehdä selkeä pesäero muiden koirien kanssa tehtävään agilityyn ja Häkän kanssa tekemiseen. Tähän sain hyvät ohjeet ja kuinka sen toteutan, mutta en vaan pystynyt. Nousi pala kurkkuun ja ihan kun olisin joutunut hylkäämään totaalisesti muut koirani ja se ei sopinut.
Jälkeenpäin ajateltuna koomista ja yritän tuon tehtävän vielä ennen joulua saada tehdyksi.
Valitsinkin toiselle etäjaksolle Annen kummivalkukseni ja sen myös sain. Mielessäni siintää jo miten tätä etäjaksoa hyväksikäytän. Katsotaan tuottaako se vielä mitään tuloksia sitten ensi vuoden puolella.
Sunnuntain lopuksi oli vielä aika siirtyä TSAU:n hallille jossa oli sekä Annen treeniä pareittain mutta myös Mikon fysiikkatreenit.
Annen treeniä odotin vähän jännittyneenä, kun selvisi että se on paritehtävä.Tehtiin mielikuvatreeniä kisoihin lähtemiseen ja treeneihin lähtemiseen ja piti ääneen selostaa mitä tapahtuu.
Aloitus oli hankalaa, mutta kun vauhtiin pääsin, niin saatiin suoritettua tehtävä helposti loppuun.
Moni asia mulla tapahtuu ihan samalla tavalla treeneihin ja kisoihin lähdön osalta mutta jotain erojakin näköjään on...
Fysiikkatreeninä oli kuminauhajumppaa ja kahvakuulailua. Hyviä liikesarjoja tehtiin, mutta aika meinasi käydä uhkaavasti vähiin ja saatiin hikoilla "vain" tunti...
Loppupalaverin jälkeen jossa käytiin vielä kertausta etäjakson kotitehtävistä ym. oli aika suunnata auton keula kotia kohti.
Hirmuisesti hyvää fiilistä taskussa ja kova treenihinku päällä.
Ihan mahtista!
Oikeesti on huippua saada olla mukana TopTeamissa :) Suosittelen!!
Sain muut koirat taas hoitoon (Kiitos Marjo ja kiitos Sirpa) joten päästiin jälleen Häkän kanssa ihan vaan kaksistaan liikenteeseen.
Lauantaina aamusta haettiin ensin Kalle ja Sirius kyytiin ja sitten kurvailtiin ATT-hallille Tuulissuolle.
Oltiin taas melkein ekat paikalla vaikka oltiin noin 20 minuuttia ennen leirin alkua perillä.
Vesisateinen ilma ehkä vaikutti...
Käytettiin koirat hiukan jaloittelemassa, sillä tiedossa oli aamupäiväksi luentoja ilman koiria.
Ensin vähän keskusteltiin ekan ja toka leirin välisestä ajasta ja miten oltiin kotitehtäviä tehty jne.
Sen jälkeen Vakkurin Iida ja Huotarin Senni pitivät juoksukontakteista luennon.
Homma tietysti on hurjan ajankohtainen kun yhä useampi haluaa ne koiralleen opettaa.
Itsekin Häkälle aloitin puomin opettamisen juoksarina, mutta luovuin siitä viime keväänä, kun vauhti kasvoi enkä yksin treenatessa nähnyt oikeita suorituksia joista olisin koiraa voinut palkata joten epäreiluna koiralle, vaihdoin metodin "helppoon" 2on2off.
Mielenkiinnolla ensialkuun luentoa kuuntelinkin, mutta lopulta siinä ei tullut minulle yhtään mitään uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin vähän hiipui...
Luennon perään mentiin kentälle katsomaan erilaisin metodein opetettuja koiria ja niiden tämänhetkistä tilaa juoksupuomin osalta.
Muutaman suorituksen jaksoin katsoa, mutta jälleen mielenkiinto hävisi, sillä kaikki suoritukset oli vähän sinnepäin, mielestäni koirilla ei ollut mitään käsitystä siitä mikä olisi niiltä haluttu oikea suoritus vaan niitä juoksutettiin vaan läpi ja toivottiin, että askeleet osuisivat alastulolle.
Noh... Oma ajatusmaailmani ei kääntynyt enkä aio vaihtaa Häkälle juoksareita.
Enkä jaksanutkaan seurata tätä loppuun saakka vaan lähdin syömään :)
Lounaan jälkeen pääsi Häkä matkaan. Tiedossa oli ensin "luokkakuva"
Pätysen Jukka oli tullut paikalle kalustonsa kanssa ja koko porukasta otettin yhteiskuva sekä jokaisesta koirakosta yksittäiskuvat. Mielenkiinnolla odotan näitä kuvia :)
Kuvien jälkeen meidän ryhmä aloitti Iidan treenissä.
Iida oli suunnitellut irtoamis-treeniä. Kerrassaan loistava. Häkä on taitava ja tiedän, että se osaa, mutta silti pyrin auttamaan sitä tosi tosi paljon.
No nyt en saanut. Kuvassa olevista pätkistä piti valita toinen, otin tuon oikeapuoleisen. Siinä etukäteen arvelin 5-6-7 olevan meille haastellisin.
Lähdin toteuttamaan tätä niin, että vasurilla lähetin 1-2-3 hypyille, 3-4 välii valssi ja oikealla lähetys putkeen. No joo, ihan ok...
Häkä tuli putkesta ulos enkä saanut sitä lähes paikalla seistessäni lähtemään 6 hypylle. Olisihan se tietty onnistunut jos olisi saanut ohjata kuten aina, mutta nyt olikin tarkoitus irrottaa koiraa kauempaa eikä juosta saanut.
No sitten muutamilla palkkauksilla se lähtikin hyvin putkesta 7 hypyn takaakiertoonkin.
Mutta palattiin hypyille 1-4 ja nyt haluttiin tehdä takaaleikkaus neloselle.
Tämä oli erityisen vaikeaa, sillä kaikki vasemman puolen ohjaukset on tällä hetkellä meille todella hankalia. Niin tämäkin.
No useilla toistoilla saatiin onnistumiset ja myös kotiläksyksi vahvistaa irtoamista ja estehakuisuutta.
Iltapäivästä meidän ryhmän oli aika vaihtaa maisemaa TSAU:n hallille.
Siellä odotti Mikko Lilja ja fysiikkatreenit. Hikeä tiedossa...
Mikon treenit oli jo Mikkelin leirillä ihan supermahtavat joten odotukset oli korkealla.
Eikä Mikko pettänyt. Ensin vähän alkulämppää hyppien, pomppien, raajoja aukoen ym.
Sen jälkeen erinäisiä spurtteja tötsien välissä ja vähän tikapuutreeniäkin.
Aivan mahtavaa, hiki virtasi ja fiilis oli huikea.
Tunnin jälkeen oli vuorossa siirtymiset hotellille ja heti perään keilaamaan.
Vähän meinasi hoppu tulla, kun hotellissa sisäänkirjaukset kesti melkein puoli tuntia...
Pikasuihkun kautta keilaamaan ja olihan hauskaa.
Illalla hotellin ravintolaan oli koko porukalle varattu pöydät ja ruoat. Kyllä olikin jo nälkä...
Mutta sitten alkoikin ongelmat... Vaikka meidän jengin ruoat oli etukäteen päivällä tilattu ja keittiössä tiedettiin meidän tulevan, niin ei vaan onnistunut ei sitten millään. Ruokia sai odottaa melkein puolitoista tuntia ja kun se lopulta tuli, oli se niin hirveetä paskaa, että palautin annokseni keittiöön. Ja annostani maistoi kaksi muutakin. No ei se lopulat onneksi mitään maksanutkaan ja lihan siitä ehdin kitusiini syödä. jotain sentään sain...
Mutta oli kerrassaan surkeaa palvelua ei vain minulle, vaan lähes kaikille muillekkin. Ruokia sai odottaa, ei ollu ollenkaan sitä mitä piti, väärin tehtyjä annoksia, unohdettuja annoksia ym. ym...
No, ei pitkään siellä viihdytty vaan siitä pikkuhiljaa porukka lähti väsyneenä ja kettuuntuneena nukkumaan.
Sunnuntaina pirteinä ylös ja aamupalan jälkeen hallille.
Päivä alkaisi samantien Sanna Lehtosen treeneillä.
Sanna oli suunnitellut samalla ratapohjalle 8 erilaista treeniä ja niistä piti valita 2. Jokainen teki ensin ykkösen, eli lämittelytreenin.
Lähestymistavan sai itse valita ja minä halusin ottaa sellaisen treenin, joka meille tällä hetkellä on selkeästi hankalaa, eli kaikki vasemmalla tehtävät ohjaukset.
Ensin treenattiin kakkosta, eli "takalenkit". Pitäisi Häkän kanssa opetella vastakäännöksiä ja tein sellaisen kakkos esteelle ja se oli helppo. Sitten yritin rytmittää ja päästää Häkän putkesta ohi jotta saisin tehtyä takaaleikkauksen neloselle ja sehän meni pieleen. Palkattiin ja toistojen jälkeen sehän meni.
Sitten vitoselta lähetys takaakiertoon ja sokkari kutosen etupuolelle. Tämä onnistui, mutta hyvä se ei ollut. Vein ihan turhaa koiran liian lähelle kutosta enkä antanut sen taaskaan itse työskennellä. Eli pari metriä tlaa koiralle ja uderstaan. Ja hupsis, meni ihan täydellisesti :)
Kolmantena pätkänä tehtiin nro 8, eli kahdeksikkoja.
Oma sunnitelma oli jäädä 6. putkella vasemmalle puolen jotta saan vipattua poispäin-tyyppisesti seiskalle. Ja samoin 10 kepeille halusin tehdä poispäin käännöksen.
No molemmat epäonnistui, kun taas kerran minulla oli pieni hosuheikki päällä...
Sain paljon aiheellista palautetta ja tunnistin itseni niistä. Mutta sain myös vinkkejä jatkoon, ei vain "älä tee näin"-ohjeita vaan niiden lisäksi "tee näin ja kokeile näin"-ohjeita. Jes!
Sitten siirryttiin Sennin ja Villen yhteiseen treeniin joka ei kuitenkaan ollut milläänlailla yhteinen.
Molemmilla täysin omat kuviot.
Menin Häkän kanssa ensin Sennin treeniin. Siinä piti ensin käydä paperilla läpi tuo oheinen rata ja sen jälkeen arvioida kauanko suoritukseen kuluisi aikaa.
Sen jälkeen ajatuksen kanssa (mielikuvana) edelleen tutustumatta kertoa kauanko suoritukseen kuluisi aikaa. Sen jälkeen tutustua rataan ja tehdä se kellon kanssa ja viimeiseksi sitten suoritettiin rata koiran kanssa ja otettiin aikaa.
Olen viime keväänä tehnyt samantyyppisen treenin NOxin kanssa ja siinä ajat meni muistaakseni hyvin lähelle toisiaan.
No nyt ei... Sain hajontaa lopulta lähes 20 sekuntia :)
Että niinkö pikkasen vielä hakee yhteistyötään Häkän kanssa tekeminen :)
Tehtiin toinenkin treeni Sennin kanssa ja siinä korostui vinossa kulmassa suoritettavien esteiden heikkous sekä puomi... Kotiläksynä ekalta leiriltä olin treenannut mielestäni aika paljon puomia, mutta sain heti palautetta kun en edelleenkään toimi kovin selvästi Häkälle vaan kriteerit on vähän vaillinaisia. Höh...
Villen treeninä oli muistiharjoitus.
Omasta mielestäni muistan tosi hyvin radat aina mutta toki ohjausvalinnat ei aina ole parhaat mahdolliset.
Tämä harjoitus toteutettiin siten, että Ville kertoi esteiden numerot (poikkesi muuten kuvasta täysin) Ja sitten oli ns. lähtö ja maali jotka ei ollu numeroituna. Seistiin selkä esteisiin päin ja Ville kertoi numerot jossa järjestyksessä pitäisi suoritus tehdä. esim. 2-3-1-4-5. Mielikuvana piti miettiä miten esteet mennään, suorituspuolella ei ollut mitään väliä, tarkoitus oli mennä esteet oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti lähdöstä maaliin.
No varsinainen muistaminen ei minulle ollut hankalaa, mutta tosiaan monessa kohdassa olisin voinut valita reitin vähän toisella tavalla. Kerrassaan hauska treeni.
Tässä välissä oli jälleen ruoka-aika ja sen perään Anne Talvitien mentaaliluento.
En ole aiemmin ajatellut ettäkö minulla nyt niinkään olisi mitään ongelmaa pyykkisellä puolella, mutta TopTeamin myötä ja Häkän kanssa aloittaessani kisaamisen ja treenien muuttamisen vaativampaan suuntaan olen alkanut miettimään vähän myös mentaalipuolta... Hmm...
Annen luennot on mielenkiintoisia ja huomaan uppoutuvani niihin ihan eri tavalla, mitä koskaan olen aiheeseen paneutunut.
Ekalla leirillä oli pienen pieni kahdenkeskinen keskustelu Annen kanssa ja siitä kotiläksyksi saamani tehtävä osoittautui minulle henkisesti liian kovaksi palaksi enkä saanut sitä tehtyä. Eikä se ollut sen kummempi, kuin piti tehdä selkeä pesäero muiden koirien kanssa tehtävään agilityyn ja Häkän kanssa tekemiseen. Tähän sain hyvät ohjeet ja kuinka sen toteutan, mutta en vaan pystynyt. Nousi pala kurkkuun ja ihan kun olisin joutunut hylkäämään totaalisesti muut koirani ja se ei sopinut.
Jälkeenpäin ajateltuna koomista ja yritän tuon tehtävän vielä ennen joulua saada tehdyksi.
Valitsinkin toiselle etäjaksolle Annen kummivalkukseni ja sen myös sain. Mielessäni siintää jo miten tätä etäjaksoa hyväksikäytän. Katsotaan tuottaako se vielä mitään tuloksia sitten ensi vuoden puolella.
Sunnuntain lopuksi oli vielä aika siirtyä TSAU:n hallille jossa oli sekä Annen treeniä pareittain mutta myös Mikon fysiikkatreenit.
Annen treeniä odotin vähän jännittyneenä, kun selvisi että se on paritehtävä.Tehtiin mielikuvatreeniä kisoihin lähtemiseen ja treeneihin lähtemiseen ja piti ääneen selostaa mitä tapahtuu.
Aloitus oli hankalaa, mutta kun vauhtiin pääsin, niin saatiin suoritettua tehtävä helposti loppuun.
Moni asia mulla tapahtuu ihan samalla tavalla treeneihin ja kisoihin lähdön osalta mutta jotain erojakin näköjään on...
Fysiikkatreeninä oli kuminauhajumppaa ja kahvakuulailua. Hyviä liikesarjoja tehtiin, mutta aika meinasi käydä uhkaavasti vähiin ja saatiin hikoilla "vain" tunti...
Loppupalaverin jälkeen jossa käytiin vielä kertausta etäjakson kotitehtävistä ym. oli aika suunnata auton keula kotia kohti.
Hirmuisesti hyvää fiilistä taskussa ja kova treenihinku päällä.
Ihan mahtista!
Oikeesti on huippua saada olla mukana TopTeamissa :) Suosittelen!!
torstai 26. marraskuuta 2015
Pentusuunnitelmia sittenkin!
Kauan aikaa sitten olin suunnitellut pentuja tähän 2015-2016 vuodenvaihteen tienoille. Toiveena oli saada Tulikäpälien juhlapentue, eli järjestyksessään kymmenes pentue maailmaan lähelle ensimmäisten kasvattieni syntymää. Jotka siis marraskuussa täyttivät sen 10-vuotta.
Kuitenkin emäksi ajateltu Tulikäpälän Ilmiliekki "Freyan" terveystarkissa tulikin sellaisia tuloksia silmien osalta, ettei Freyaa ainakaan nyt tässä vaiheessa astutetakkaan. Joten pentuhaaveet haihtuivat sen siliän tien...
Tiedossa oli, että vasta 2016 syksylle saisin ihanan Saaran toistamiseen jalostuskäyttöön joten piti vaan niellä tappiot ja unohtaa juhlapentue.
No... asioilla kun on tapana järjestyä, niin pienten sattumien summana saankin Saaran jalostukseen jo sen seuraavasta juoksusta, jota odotellaan alkavaksi tammikuulle.
Uroksen valinta ei ihan hirmuisesti tuottanut päänvaivaa. Olin jo Saaran ensimmäisten pentujen kohdalla pohtinut samaa urosta, mutta silloin kahdesta loistavasta valitsin sen toisen. Eli Williamin.
No nyt vaan kysymys uroksen omistajalle, Stiinalle ja kun myöntävä vastaus tuli, niin avot. Kaikki palaset loksahteli paikoilleen ennätysvauhdilla.
Mainoksen kuvia ovat ottaneet: Anne Huotari, Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Aki leppälä, Mirella Ruotsalainen, Minna Juustovaara ja Sari Eskelinen.
Pennuista odotan erittäin kauniita, harmaita, hännällisiä kiitureita.
Mikäli haluat mukaan Tulikäpälien hulvattomaan tiimiin oman pennun kera, niin ota pian yhteyttä :)
milla.saari@saunalahti.fi
Kuitenkin emäksi ajateltu Tulikäpälän Ilmiliekki "Freyan" terveystarkissa tulikin sellaisia tuloksia silmien osalta, ettei Freyaa ainakaan nyt tässä vaiheessa astutetakkaan. Joten pentuhaaveet haihtuivat sen siliän tien...
Tiedossa oli, että vasta 2016 syksylle saisin ihanan Saaran toistamiseen jalostuskäyttöön joten piti vaan niellä tappiot ja unohtaa juhlapentue.
No... asioilla kun on tapana järjestyä, niin pienten sattumien summana saankin Saaran jalostukseen jo sen seuraavasta juoksusta, jota odotellaan alkavaksi tammikuulle.
Uroksen valinta ei ihan hirmuisesti tuottanut päänvaivaa. Olin jo Saaran ensimmäisten pentujen kohdalla pohtinut samaa urosta, mutta silloin kahdesta loistavasta valitsin sen toisen. Eli Williamin.
No nyt vaan kysymys uroksen omistajalle, Stiinalle ja kun myöntävä vastaus tuli, niin avot. Kaikki palaset loksahteli paikoilleen ennätysvauhdilla.
Mainoksen kuvia ovat ottaneet: Anne Huotari, Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Aki leppälä, Mirella Ruotsalainen, Minna Juustovaara ja Sari Eskelinen.
Pennuista odotan erittäin kauniita, harmaita, hännällisiä kiitureita.
Mikäli haluat mukaan Tulikäpälien hulvattomaan tiimiin oman pennun kera, niin ota pian yhteyttä :)
milla.saari@saunalahti.fi
tiistai 17. marraskuuta 2015
Synttäreitä ja muuta
Viime viikolla, 12.11 oli merkkipäivä. Maailman ensimmäiset Tulikäpälät täyttivät 10-vuotta.
Muistan pentujen syntymän todella tarkasti, olihan se ensimmäinen laatuaan :)
Rakas Liekkini syntyi ensimmäisenä ja sehän jäi "vahingossa" kotiin kun ei sitä kukaan silloin ostanut... Totuus on hiukan toisenlainen, mutta ei siitä sen enempää.
Mutta olen todella onnellinen kun olen saanut kasvatus harrastuksen myötä tutustua valtavan ihaniin ihmisiin ja olen saanut pentujen myötä paljon uusia ystäviä. Ja kuinka ihanaa on pienetkin kuulumiset kuinka Tulikäpälillä on kaikki hyvin ja niistä tykätään kovasti. Ihan parasta <3
Hurjan paljon onnea kaikille Tulikäpälä-perheille!
Ja vielä rapsutukset ensimmäisille: Palomies "Leevi", Kulovalkea "Tuisku", Tulitaistelija "Iines" sekä Pikku-Liekki "Liekki".
Minulla oli haaveena saada tälle syksylle juhlapentue, eli kymmenes Tulikäpälä-pentue. Valitettavasti Freyan silmätarkastus tulos esti jalostusaikeet tälle syksylle. Eli seuraavia Tulikäpäliä on luvassa näillä näkymin vasta syksylle 2016. Ellei jotakin muuta keksitä ensi keväälle ;)
Toinen agirata oli myös Annen rata. Myös sarjaa "ihan kiva".
Ajatukseni oli tehdä toiselle hypylle pakovalssi-sylkkäri, koska Häkä on niissä mahdottoman hyvä. No joo, Häkä on, minä en :)
Annoin liikaa tilaa pienelle koiralle ja se pystyi kääntymään hypyn jälkeen takaisin. huoh... Hyvä minä... Eli heti toiselle esteelle hylkäys.
No taas jatkoin täysillä ja parit valuneet kaarteet tuli. Puolivälissä oli keinu ja Häkä kielsi. Sujahti vieressä olleeseen putkeen. otin uudestaan ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois.
Viimeinen rata oli hyppyrata ja nyt tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen.
Tällä radalla aiheutti päänvaivaa pujottelun jälkeiset kaksi hyppyä, mutta kunhan ensin pääsisi sinne saakka...
Rata lähti muuten hyvin mutta tokalle esteelle kielto. No sitten puolivälissä oli mielestäni helppo vienti kepeille, mutta Häkä sinkosikin viereiseen putkeen. Hupsis ja hylky :)
Kokonaisuutena olen kuitenkin tosi tyytyväinen Häkään. On se ihana <3
Ja ensi sunnuntaina taas lisää :)
Tässä vielä video kaikista radoista. Suuri kiitos Karolle kuvaamisesta!
Muistan pentujen syntymän todella tarkasti, olihan se ensimmäinen laatuaan :)
Rakas Liekkini syntyi ensimmäisenä ja sehän jäi "vahingossa" kotiin kun ei sitä kukaan silloin ostanut... Totuus on hiukan toisenlainen, mutta ei siitä sen enempää.
Mutta olen todella onnellinen kun olen saanut kasvatus harrastuksen myötä tutustua valtavan ihaniin ihmisiin ja olen saanut pentujen myötä paljon uusia ystäviä. Ja kuinka ihanaa on pienetkin kuulumiset kuinka Tulikäpälillä on kaikki hyvin ja niistä tykätään kovasti. Ihan parasta <3
Hurjan paljon onnea kaikille Tulikäpälä-perheille!
Ja vielä rapsutukset ensimmäisille: Palomies "Leevi", Kulovalkea "Tuisku", Tulitaistelija "Iines" sekä Pikku-Liekki "Liekki".
Minulla oli haaveena saada tälle syksylle juhlapentue, eli kymmenes Tulikäpälä-pentue. Valitettavasti Freyan silmätarkastus tulos esti jalostusaikeet tälle syksylle. Eli seuraavia Tulikäpäliä on luvassa näillä näkymin vasta syksylle 2016. Ellei jotakin muuta keksitä ensi keväälle ;)
*********************
Häkän kanssa korkattiin tottakai samantien kolmosluokkien kisat. Eli lauantaina Ojangossa BAT:n kisoissa. Minua jännitti aika tavalla, oli vaan niin siistiä päästä Häkän kanssa kolmosiin kisamaan.
Vaikka olihan sen kanssa alemmissakin luokissa kivaa, mutta ne kun eivät olleet missään vaiheessa meidän päätavoite...
En asettanut minkäänlaisia tulostavoitteita ensimmäisiin kisoihin vaan nyt lähdettiin vähän niinkuin opintomatkalle. Kun nyt vaan osaisin valita ne Häkälle parhaiten sopivimmat linjat.
Ensimmäinen agirata oli Saviojan Annen rata. Oikein kiva ja vauhdikas.
Huomasin heti alussa vähän sählääväni "paniikissa" mutta Häkä kulki silti hienosti. Aina esteelle nro 11 saakka joka oli pujottelu.
Se meni kyllä ensimmäiseen väliin ihan oikein, mutta sitten se bongasi vieressä olevan hypyn ja lensi sinne :) Tuloksena sis hylkäys.
Jatkoin rataa kisan omaisesti ja lyhyestä putkesta Häkä kääntyi vähän jaloille ja sinkosi seuraavasta esteestä (muuri) ohi. Ja seuraavastakin.
Olen huomannut, että jos Häkä ajautuu yhden esteen ohi ja annan sen silti jatkaa, niin se herkästi ohittaa seuraavatkin esteet.
No sitten oli loistava tilaisuus vielä kokeilla putki-puomi erottelua jota en Häkän kanssa muista juurikaan treenanneeni. Ja eihän se onnistunut. Puomille olisi pitänyt mennä, ei menny :)
Vaikka olihan sen kanssa alemmissakin luokissa kivaa, mutta ne kun eivät olleet missään vaiheessa meidän päätavoite...
En asettanut minkäänlaisia tulostavoitteita ensimmäisiin kisoihin vaan nyt lähdettiin vähän niinkuin opintomatkalle. Kun nyt vaan osaisin valita ne Häkälle parhaiten sopivimmat linjat.
Ensimmäinen agirata oli Saviojan Annen rata. Oikein kiva ja vauhdikas.
Huomasin heti alussa vähän sählääväni "paniikissa" mutta Häkä kulki silti hienosti. Aina esteelle nro 11 saakka joka oli pujottelu.
Se meni kyllä ensimmäiseen väliin ihan oikein, mutta sitten se bongasi vieressä olevan hypyn ja lensi sinne :) Tuloksena sis hylkäys.
Jatkoin rataa kisan omaisesti ja lyhyestä putkesta Häkä kääntyi vähän jaloille ja sinkosi seuraavasta esteestä (muuri) ohi. Ja seuraavastakin.
Olen huomannut, että jos Häkä ajautuu yhden esteen ohi ja annan sen silti jatkaa, niin se herkästi ohittaa seuraavatkin esteet.
No sitten oli loistava tilaisuus vielä kokeilla putki-puomi erottelua jota en Häkän kanssa muista juurikaan treenanneeni. Ja eihän se onnistunut. Puomille olisi pitänyt mennä, ei menny :)
Toinen agirata oli myös Annen rata. Myös sarjaa "ihan kiva".
Ajatukseni oli tehdä toiselle hypylle pakovalssi-sylkkäri, koska Häkä on niissä mahdottoman hyvä. No joo, Häkä on, minä en :)
Annoin liikaa tilaa pienelle koiralle ja se pystyi kääntymään hypyn jälkeen takaisin. huoh... Hyvä minä... Eli heti toiselle esteelle hylkäys.
No taas jatkoin täysillä ja parit valuneet kaarteet tuli. Puolivälissä oli keinu ja Häkä kielsi. Sujahti vieressä olleeseen putkeen. otin uudestaan ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois.
Viimeinen rata oli hyppyrata ja nyt tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen.
Tällä radalla aiheutti päänvaivaa pujottelun jälkeiset kaksi hyppyä, mutta kunhan ensin pääsisi sinne saakka...
Rata lähti muuten hyvin mutta tokalle esteelle kielto. No sitten puolivälissä oli mielestäni helppo vienti kepeille, mutta Häkä sinkosikin viereiseen putkeen. Hupsis ja hylky :)
Kokonaisuutena olen kuitenkin tosi tyytyväinen Häkään. On se ihana <3
Ja ensi sunnuntaina taas lisää :)
Tässä vielä video kaikista radoista. Suuri kiitos Karolle kuvaamisesta!
tiistai 10. marraskuuta 2015
Häkä kolmosiin!
Mieletön fiilis!
Häkän kanssa agilityssä kisataankin jatkossa kolmosissa :)
Mietin ensin kuinka puran tähän upeita tunteitani lyhyestä kisaurastamme, mutta äh. Suolletaankin vähän toisenlaista tekstiä...
Jos koiralle on asetettu ikäraja milloin se saa aloittaa kisaamisen, niin MIKSI silloin ei saisi aloittaa?
Jos olen 18-vuotta harrastanut lajia ja Häkä on jo 7. täysin oma ja itse kouluttamani koira jolla kisaan, niin eiköhän ole jopa suotavaa, että jotain osaan tehdä oikein ja kerralla, jolloin tuloksetkin näkyvät nopeammin (eli koira on "kisavalmis"). Meillä tavoitteet eivät olleet ykkösissä tai kakkosissa. Meillä tavoitteet on ihan jossain muualla... Jos olen vuoden kouluttanut pientä kiituriani erittäin systemaattisesti ammattivalmentajan kanssa, niin onhan se helvetti jo omituista jos se ei näkyisi jossain! MIKSI en saisi iloita ja nauttia kun minulla on terve ja nopea koira joka nauttii tekemisestä.
MIKSI minun pitäisi odotella 2-3 vuotta ennenkuin alkaisin kisaamaan? Miksi?
No, näitä sammakoita suustaan ovatkin päästäneet ihmiset joilla on vasta ensimmäinen koira tai ehkä olevatkin vain ketynä kentänlaidalla eivätkä itse tiedä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Saatikka, että olisivat koskaan edes kisanneet omaa kotikenttää pidemmällä. Huoh!
Koomista on myös se, että enpä ole koskaan aiemmin kuullut arvostelua tekemisiäni kohtaan gööttien kanssa kisatessa... Tai sitten olen onnistunut ne vaan deletoimaan :)
Mutta nyt kun on Häkä...
Mutta kerrottakoot, että kyllä, mulla on tavoitteita Häkän kanssa.
Saatiin kisaoikeus kolmosiin ja nyt haetaan ensin vähän tuntumaa, että minkäslaista menoa meiltä kolmosissa irtoaakaan :)
Eli tavoitteena EI ole nyt heti äkkiä saada nollia kasaan! Toki tavoitteena on saada kisaoikeus ensi kesälle niin SM-kisoihin kuin maajoukkuekarsintoihinkin, mutta hei, tässä nyt on 7kk aikaa keräillä niitä nollia. En usko sen olevan meille hirveä ongelma, mutta ennen kevättä en suostu niitä "väkisin" yrittämään... Ne tulee jos ne tulee ja piste! Maailma ei saa kaatua jos ei tavoitteisiin pääsekkään.
Menestymiseen vaaditaan muutakin kuin hyvä koira. Ja tällä hetkellä minulla on vielä pitkä matka tullakseni koirani arvoiseksi ohjaajaksi. Matkalla ollaan, mutta mutkia saattaa tulla...
Koittakaa te muutkin se kestää. Minä kestän kyllä :)
Häkä on paljon muutakin kuin vain helvetin nopea pikkukoira!!
Ja tähän lauantainen nollavoitto :)
Laitetaan ne kaksi muutakin rataa. Kymppi ja hylky.
Ai niin, siirappisen ihanat sydämmentäytteiset hehkutukset ja kiitokset Heidi Ruoholle, Häkän kasvattajalle! :) <3 <3 <3 KIITOS!!
Tuo pieni sininen unelmani on täyttänyt jo monen monta unelmaani ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta päivästä kun se kuuluu elämääni :)
Häkän kanssa agilityssä kisataankin jatkossa kolmosissa :)
Mietin ensin kuinka puran tähän upeita tunteitani lyhyestä kisaurastamme, mutta äh. Suolletaankin vähän toisenlaista tekstiä...
Jos koiralle on asetettu ikäraja milloin se saa aloittaa kisaamisen, niin MIKSI silloin ei saisi aloittaa?
Jos olen 18-vuotta harrastanut lajia ja Häkä on jo 7. täysin oma ja itse kouluttamani koira jolla kisaan, niin eiköhän ole jopa suotavaa, että jotain osaan tehdä oikein ja kerralla, jolloin tuloksetkin näkyvät nopeammin (eli koira on "kisavalmis"). Meillä tavoitteet eivät olleet ykkösissä tai kakkosissa. Meillä tavoitteet on ihan jossain muualla... Jos olen vuoden kouluttanut pientä kiituriani erittäin systemaattisesti ammattivalmentajan kanssa, niin onhan se helvetti jo omituista jos se ei näkyisi jossain! MIKSI en saisi iloita ja nauttia kun minulla on terve ja nopea koira joka nauttii tekemisestä.
MIKSI minun pitäisi odotella 2-3 vuotta ennenkuin alkaisin kisaamaan? Miksi?
No, näitä sammakoita suustaan ovatkin päästäneet ihmiset joilla on vasta ensimmäinen koira tai ehkä olevatkin vain ketynä kentänlaidalla eivätkä itse tiedä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Saatikka, että olisivat koskaan edes kisanneet omaa kotikenttää pidemmällä. Huoh!
Koomista on myös se, että enpä ole koskaan aiemmin kuullut arvostelua tekemisiäni kohtaan gööttien kanssa kisatessa... Tai sitten olen onnistunut ne vaan deletoimaan :)
Mutta nyt kun on Häkä...
Mutta kerrottakoot, että kyllä, mulla on tavoitteita Häkän kanssa.
Saatiin kisaoikeus kolmosiin ja nyt haetaan ensin vähän tuntumaa, että minkäslaista menoa meiltä kolmosissa irtoaakaan :)
Eli tavoitteena EI ole nyt heti äkkiä saada nollia kasaan! Toki tavoitteena on saada kisaoikeus ensi kesälle niin SM-kisoihin kuin maajoukkuekarsintoihinkin, mutta hei, tässä nyt on 7kk aikaa keräillä niitä nollia. En usko sen olevan meille hirveä ongelma, mutta ennen kevättä en suostu niitä "väkisin" yrittämään... Ne tulee jos ne tulee ja piste! Maailma ei saa kaatua jos ei tavoitteisiin pääsekkään.
Menestymiseen vaaditaan muutakin kuin hyvä koira. Ja tällä hetkellä minulla on vielä pitkä matka tullakseni koirani arvoiseksi ohjaajaksi. Matkalla ollaan, mutta mutkia saattaa tulla...
Koittakaa te muutkin se kestää. Minä kestän kyllä :)
Häkä on paljon muutakin kuin vain helvetin nopea pikkukoira!!
Ja tähän lauantainen nollavoitto :)
Laitetaan ne kaksi muutakin rataa. Kymppi ja hylky.
Ai niin, siirappisen ihanat sydämmentäytteiset hehkutukset ja kiitokset Heidi Ruoholle, Häkän kasvattajalle! :) <3 <3 <3 KIITOS!!
Tuo pieni sininen unelmani on täyttänyt jo monen monta unelmaani ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta päivästä kun se kuuluu elämääni :)
maanantai 9. marraskuuta 2015
Top Team - päivä 2
Toinen päivä alkoi Anna Boströmin mielenkiintoisella luennolla koiran fysiikasta.
Lisäksi demo-koiralla saatiin hyviä ohjeita ja vinkkejä koiran kehonhallinta-treeneihin.
Seuraavana oli vuorossa Mikon fysiikkatreenit meille ihmisille. Ensin vähän alkulämppää ja treenausta ja sitten lihaskunto- ja ketteryystesti.
Olipa huippua kun tehtiin ketteryystestiä, niin kaikkia kanustettiin ihan maailmanluokan tahtiin :)
Tässä taas kuva lainatu Sanna Lehtosen blogista.
Kuva ketteryystestin treenistä. Varsinainen testi tehtiin yksi kerrallaan.
Sitten päästinkin välillä syömään.
Ruoan päälle ehdin Häkän kanssa ulkoilemaan ja saatiin vähän aivoja tuuletettua
Siitä siirryttiinkin sitten lajitreeniin ja nyt vuorossa Anu Rajaheimon ratatreeni.
Jokainen teki sen mitä koki tarpeelliseksi ja ihan alkuun testasin Häkän kanssa vain puomin.
Uusi paikka, Häkälle uuden näköinen puomi ja vähän häiriötä ympärillä. Meni kivasti :)
Anun treenirata näytti aluksi kinkkiseltä, mutta kuvasta poiketen joidenkin esteiden kulmat eivät olleet ihan tasan samoin kun piirroksessa.
Puomin jälkeen aina muurille saakka minulla oli selkeä visio ja se meni kuten ajattelinkin. Mutta olin ajatellut kepeille viedä valssin kautta (muka ehtisin järkevästi) mutta Anu haastoi lähettämään muurilta kepeille (Ja onhan Häkä hyvä hakemaan kepit...) Ja lopussa poispäinkääntö putkelle.
Tässä meillä tökki. Eka meni hyvin, mutta vedinkin kepit pitkälle. Mutta sitten kun jäin Häkän tasalle, niin se hidasti loppua kohti. No tästähän edellisen päivän Sennin treenissä jo puhuttiinkin...
Toinen ongelma tuli putkelta pituudelle. Koska en missään tilanteessa ehtisi mitään hyvää ja nopeaa valssia tai persjättöä, niin oikeastaan vaihtoehtona olisi putkijarru ja lähetys pituudelle ja takaaleikkaus.
No tämä ei tosiaankaan onnistunut, sillä yritin kokoajan rynniä koiran päälle ja sehän silloin lähtee "alta pois" ja pituuden ohi. Argh! :)
Kotiläksyksi saatiinkin takaaleikkauksia erikoisesteille...
Anun treenien yhteydessä oli myös pyykkinen valmentaja Anne Talvitien osuus.
Itse en koe tätä osa-aluetta niinkään tarpeelliseksi juuri minulle, mutta tuskimpa siitä haittaakaan on, että avoimin mielin vaihtaa Annen kanssa muutaman sanan :)
Päivän ja koko leirin viimeisenä osuutena oli Sanna Lehtosen parin tunnin keskustelu-tyyppinen treeni. Eli lähinnä käytiin treenaamista ja ohjausvalintoja ym. juttuja paperilla.
En koskaan ole jaksanut istua pitkään oppitunneilla ja kun kahden päivän muut aktiviteetit jo kovasti painoi, niin oli muuten todella tuskaista...
Ei ihan hirveästi jaksanut keskittyä vaikka onneksi Sanna osasi aina välillä herätellä meitä keskusteluun mukaan.
Kotitehtäviä jäikin melkoinen kasa tästä oppitunnista...
Lopuksi vielä saatettiin viikonloppu pakettiin ja lähdettiin kotimatkalle.
Väsyneenä, mutta erittäin onnellisena. Ihan huippu viikonloppu, huippukivassa porukassa. Kiitos kaikille leiriläisille ja valkuille!
Kotitehtäviä tosiaan saatiin vino pino ja ensin oli kova hinku hallille, mutta sitten iski pieni epätoivo, kun asiaa ja opeteltavaa tulikin niin kovin paljon, että mistä aloittaisi ja mitkä asiat nostaisi enemmän esille ja mitkä asiat uskaltaisi hyvällä mielin jättää hiukan vähemmälle huomiolle...
No, seuraavaa leiriä odotellessa. Marraskuun lopulla turkkuseen...
Lisäksi demo-koiralla saatiin hyviä ohjeita ja vinkkejä koiran kehonhallinta-treeneihin.
Tämä kuva lainattu Sanna Lehtosen blogista
Seuraavana oli vuorossa Mikon fysiikkatreenit meille ihmisille. Ensin vähän alkulämppää ja treenausta ja sitten lihaskunto- ja ketteryystesti.
Olipa huippua kun tehtiin ketteryystestiä, niin kaikkia kanustettiin ihan maailmanluokan tahtiin :)
Tässä taas kuva lainatu Sanna Lehtosen blogista.
Kuva ketteryystestin treenistä. Varsinainen testi tehtiin yksi kerrallaan.
Sitten päästinkin välillä syömään.
Ruoan päälle ehdin Häkän kanssa ulkoilemaan ja saatiin vähän aivoja tuuletettua
Jokainen teki sen mitä koki tarpeelliseksi ja ihan alkuun testasin Häkän kanssa vain puomin.
Uusi paikka, Häkälle uuden näköinen puomi ja vähän häiriötä ympärillä. Meni kivasti :)
Anun treenirata näytti aluksi kinkkiseltä, mutta kuvasta poiketen joidenkin esteiden kulmat eivät olleet ihan tasan samoin kun piirroksessa.
Puomin jälkeen aina muurille saakka minulla oli selkeä visio ja se meni kuten ajattelinkin. Mutta olin ajatellut kepeille viedä valssin kautta (muka ehtisin järkevästi) mutta Anu haastoi lähettämään muurilta kepeille (Ja onhan Häkä hyvä hakemaan kepit...) Ja lopussa poispäinkääntö putkelle.
Tässä meillä tökki. Eka meni hyvin, mutta vedinkin kepit pitkälle. Mutta sitten kun jäin Häkän tasalle, niin se hidasti loppua kohti. No tästähän edellisen päivän Sennin treenissä jo puhuttiinkin...
Toinen ongelma tuli putkelta pituudelle. Koska en missään tilanteessa ehtisi mitään hyvää ja nopeaa valssia tai persjättöä, niin oikeastaan vaihtoehtona olisi putkijarru ja lähetys pituudelle ja takaaleikkaus.
No tämä ei tosiaankaan onnistunut, sillä yritin kokoajan rynniä koiran päälle ja sehän silloin lähtee "alta pois" ja pituuden ohi. Argh! :)
Kotiläksyksi saatiinkin takaaleikkauksia erikoisesteille...
Anun treenien yhteydessä oli myös pyykkinen valmentaja Anne Talvitien osuus.
Itse en koe tätä osa-aluetta niinkään tarpeelliseksi juuri minulle, mutta tuskimpa siitä haittaakaan on, että avoimin mielin vaihtaa Annen kanssa muutaman sanan :)
Päivän ja koko leirin viimeisenä osuutena oli Sanna Lehtosen parin tunnin keskustelu-tyyppinen treeni. Eli lähinnä käytiin treenaamista ja ohjausvalintoja ym. juttuja paperilla.
En koskaan ole jaksanut istua pitkään oppitunneilla ja kun kahden päivän muut aktiviteetit jo kovasti painoi, niin oli muuten todella tuskaista...
Ei ihan hirveästi jaksanut keskittyä vaikka onneksi Sanna osasi aina välillä herätellä meitä keskusteluun mukaan.
Kotitehtäviä jäikin melkoinen kasa tästä oppitunnista...
Lopuksi vielä saatettiin viikonloppu pakettiin ja lähdettiin kotimatkalle.
Väsyneenä, mutta erittäin onnellisena. Ihan huippu viikonloppu, huippukivassa porukassa. Kiitos kaikille leiriläisille ja valkuille!
Kotitehtäviä tosiaan saatiin vino pino ja ensin oli kova hinku hallille, mutta sitten iski pieni epätoivo, kun asiaa ja opeteltavaa tulikin niin kovin paljon, että mistä aloittaisi ja mitkä asiat nostaisi enemmän esille ja mitkä asiat uskaltaisi hyvällä mielin jättää hiukan vähemmälle huomiolle...
No, seuraavaa leiriä odotellessa. Marraskuun lopulla turkkuseen...
tiistai 27. lokakuuta 2015
TopTeam - päivä 1
Reilu viikko kulunut ensimmäisestä TopTeam leiristä...
Lauantaina ajeltiin Kallen kanssa Mikkeliin aamu varhaisella ja leiripäivä alkoi ysiltä.
Oltiin perillä hyvissä ajoin ja ehdittiin tehdä reipas aamulenkki Häkän ja Siriuksen kanssa.
Osa leiriläisistä oli jo entuudestaan tuttuja vähän paremminkin, osan tunsin nimeltä ja saavutuksiltaan ja sitten oli paljon sellaisia joita en etukäteen tuntenut ollenkaan.
Mutta ei mennyt montaa minuuttia kun jengi alkoi hitsautumaan yhteen. Mahtavaa!
Meidät oli jaettu kuuteen ryhmään joista jokaisessa oli 6 jäsentä.
Viikonlopun lukujärjestys oli tarkkaan laadittu ja jokainen ryhmä kävi kaikki valmentajat läpi. Paitsi fysiikka-osuus jossa hikoiltiin kaikki kahteen kertaan.
Häkän kanssa aloitettiin Ville Liukan valssi-treenillä.
Tässä Villen materiaali, ensin keskimmäisenä olleet valkoiset ympyrät.
Treeni meni kohtuullisesti. Oikeastaan voisin sanoa, että oltiin Häkän kanssa ihan omalla tasollamme.
Tämän jälkeen mentiin vielä oikeasta reunasta olevat valkoiset neliöt.
Siinä pääpaino oli 7-10 ja 16-19 esteissä.
Todettiin, että Häkälle saisi vahvistaa etenkin esteelle irtoamista ja takaakiertoihin minulta huolellisempaa ohjausta...
Villen treenin ohessa oli Boströmin Anna tarkkailemassa koirien liikkumista ja treenin jälkeen kävi pikapikaa koiran läpi ja keskusteltiin hetki.
Häkästä hän totesi, että melko vaikeaa katsoa liikkumista noin nopeasta ja pienestä koirasta :)
Mutta eipä hän ainakaan mitään negativista pystynyt sanomaan.
Seuraavaksi oli ohjelmassa ruokailua ja sen jälkeen jatkettiin Senni Huotarin yksittäisten esteiden "klinikalla".
Valitsin Häkälle ensimmäiseksi puommin josta saatiin loistavia toistoja ja Senniltä vinkki, että mitäpä jos uskaltaisin taas siirtyä vähän eteenpäin. Eli koirahan alkaa jo osaamaan sen mitä itse sanoin meidän vasta treenaavan ja että nyt voitaisiin jo alkaa työstämään vähän lisää variaatioita.
Tämän jälkeen otettiin keinua ja siinä oikeastaan sama homma... Koira osaa, luota siihen ja koitahan mennä vaikka askeln eteenpäin :)
Pienen tauon jälkeen pujoteltiin vielä tovi. Varsinaista ongelmaa meillä ei ole, joten oikeastaan otettiin pujottelua vaan erinäisten häiriöiden kera. Hyvä Häkä <3
Päivä päätettiin tehokkaaseen fysiikka-treeniin jossa meillä on valmentajana Mikko Lilja. Aivan superhyper huipputyyppi!
Tehtiin erinäisiä lämmittely-likkeitä ja saatiin sykettä nousemaan.
Mikko yritti takoa ohjaajiin järkeä päähän, että pitäisi omaakin kroppaa herätellä hyvin ennen kisasuoritusta eikä vain koiraa juoksuttaa...
Ohjaajien ketteryyttäkin koeteltiin, kun Mikko levitti hallin lattialle askeltikkaita. Niitä sitten kirmailtiin mitä erinäisin kuvioin ja saatiin jalkoja solmuun oikein huolella.
Olipa hauskaa!
Siitä sitten päästiin pikkuhiljaa valumaan hotellille ja pikaisen suihkun jälkeen heti ravintolaan syömään ja iltaa istumaan.
Häkä sai jäädä huoneeseen nukkumaan.
Ruoka oli kohtuullisen hyvää ja sen päälle parit siiderit ja ei muutakun alias-pelit käyntiin.
Porukkaa putoili tasaiseen tahtiin ja ennenkuin kello oli ilta yhdeksää, niin ei meitä enää montaa paikalla ollutkaan. Pikkasenko oli ollut raskas päivä :)
Treenivideoita löytyy oikeasta reunasta kohdasta Häkän videot
Lauantaina ajeltiin Kallen kanssa Mikkeliin aamu varhaisella ja leiripäivä alkoi ysiltä.
Oltiin perillä hyvissä ajoin ja ehdittiin tehdä reipas aamulenkki Häkän ja Siriuksen kanssa.
Osa leiriläisistä oli jo entuudestaan tuttuja vähän paremminkin, osan tunsin nimeltä ja saavutuksiltaan ja sitten oli paljon sellaisia joita en etukäteen tuntenut ollenkaan.
Mutta ei mennyt montaa minuuttia kun jengi alkoi hitsautumaan yhteen. Mahtavaa!
Meidät oli jaettu kuuteen ryhmään joista jokaisessa oli 6 jäsentä.
Viikonlopun lukujärjestys oli tarkkaan laadittu ja jokainen ryhmä kävi kaikki valmentajat läpi. Paitsi fysiikka-osuus jossa hikoiltiin kaikki kahteen kertaan.
Häkän kanssa aloitettiin Ville Liukan valssi-treenillä.
Tässä Villen materiaali, ensin keskimmäisenä olleet valkoiset ympyrät.
Treeni meni kohtuullisesti. Oikeastaan voisin sanoa, että oltiin Häkän kanssa ihan omalla tasollamme.
Tämän jälkeen mentiin vielä oikeasta reunasta olevat valkoiset neliöt.
Siinä pääpaino oli 7-10 ja 16-19 esteissä.
Todettiin, että Häkälle saisi vahvistaa etenkin esteelle irtoamista ja takaakiertoihin minulta huolellisempaa ohjausta...
Villen treenin ohessa oli Boströmin Anna tarkkailemassa koirien liikkumista ja treenin jälkeen kävi pikapikaa koiran läpi ja keskusteltiin hetki.
Häkästä hän totesi, että melko vaikeaa katsoa liikkumista noin nopeasta ja pienestä koirasta :)
Mutta eipä hän ainakaan mitään negativista pystynyt sanomaan.
Seuraavaksi oli ohjelmassa ruokailua ja sen jälkeen jatkettiin Senni Huotarin yksittäisten esteiden "klinikalla".
Valitsin Häkälle ensimmäiseksi puommin josta saatiin loistavia toistoja ja Senniltä vinkki, että mitäpä jos uskaltaisin taas siirtyä vähän eteenpäin. Eli koirahan alkaa jo osaamaan sen mitä itse sanoin meidän vasta treenaavan ja että nyt voitaisiin jo alkaa työstämään vähän lisää variaatioita.
Tämän jälkeen otettiin keinua ja siinä oikeastaan sama homma... Koira osaa, luota siihen ja koitahan mennä vaikka askeln eteenpäin :)
Pienen tauon jälkeen pujoteltiin vielä tovi. Varsinaista ongelmaa meillä ei ole, joten oikeastaan otettiin pujottelua vaan erinäisten häiriöiden kera. Hyvä Häkä <3
Päivä päätettiin tehokkaaseen fysiikka-treeniin jossa meillä on valmentajana Mikko Lilja. Aivan superhyper huipputyyppi!
Tehtiin erinäisiä lämmittely-likkeitä ja saatiin sykettä nousemaan.
Mikko yritti takoa ohjaajiin järkeä päähän, että pitäisi omaakin kroppaa herätellä hyvin ennen kisasuoritusta eikä vain koiraa juoksuttaa...
Ohjaajien ketteryyttäkin koeteltiin, kun Mikko levitti hallin lattialle askeltikkaita. Niitä sitten kirmailtiin mitä erinäisin kuvioin ja saatiin jalkoja solmuun oikein huolella.
Olipa hauskaa!
Siitä sitten päästiin pikkuhiljaa valumaan hotellille ja pikaisen suihkun jälkeen heti ravintolaan syömään ja iltaa istumaan.
Häkä sai jäädä huoneeseen nukkumaan.
Ruoka oli kohtuullisen hyvää ja sen päälle parit siiderit ja ei muutakun alias-pelit käyntiin.
Porukkaa putoili tasaiseen tahtiin ja ennenkuin kello oli ilta yhdeksää, niin ei meitä enää montaa paikalla ollutkaan. Pikkasenko oli ollut raskas päivä :)
Treenivideoita löytyy oikeasta reunasta kohdasta Häkän videot
torstai 15. lokakuuta 2015
Vähän hyvää, vähän huonoa
Ensin kivat jutut:
Tossa pari viikkoa sitten kisailin Häkän kanssa ojangossa parit kakkosluokan startit.
Eka rata päättyi hylkäykseen. Häkä irtosi keinun jälkeen suoraan eteenpäin ja kiersi "takakautta" putkeen jonne ei pitänyt mennä vaan keinulta oli tarkoitus kääntyä jyrkästi oikealle pujotteluun. Videolta hyvin kyllä huomaa oman huolimattoman huitaisun jolla Häkä tietty irtoaa mutta huomaan myös, että jos en olisi "jäätynyt" paikalleni, niin olisin ehkä saanut koiran ilman virhettä kepeille, kun olisin liikkunut itse keppien toiselle puolen ja kutsunut Häkän sinne vaan vähän pidemmän lenkin kera. Omituistako, mutta ei kyllä harmita ollenkaan.
Toinen rata oli hyppyrata. Luvassa oli kohtia, joissa jo epäilin jääväni pahasti jälkeen. Mutta luotto koiraan oli, että se osaa kyllä, ei siis ihan hirmuisesti tarvitsisi varmistella tms.
No alkurata menikin hyvin, putkelta muurille olin sijoittunut vähän väärin ja oman liikkeen pysähdyttyä, ei Häkä vielä etene hypylle vaan kääntyi pois ja siitä kielto.
Pujottelun aloitus oli hiukan haastava ja siitä toinen kielto.
Jotenkin tulosten puolesta mua ei harmita ollenkaan ettei nollia tullut. Kisaaminen itsessään on jo niin mahtavaa Häkän kanssa. Ihan sama mitä se lopputulos on.
Tässä radat:
No, sitten väliin toisenlaista...
Käytiin pienellä porukalla Mevetissä terveystarkeissa. Röntgenkuvattiin ja tarkasteltiin silmiä.
Harmikseni Tulikäpäliä sain mukaan tosi vähän ja esitänkin tässä kasvatinomistajilleni pyynnön että ottaisitteko itseänne vähän niskasta kiinni ja käyttäisitte koiria lonkkakuvilla ja silmätarkissa.
Suurin osa (ellei jopa kaikki) on luvannut aikanaan tämän tehdä kun ollaan pentukauppoja tehty. Olisi reilua lunastaa tämä lupaus. Vaikka sitä omaa koiraa ei jalostukseen koskaan käytettäisikään, niin tämä tieto on niin minulle, kuin kaikille muillekkin kasvattajille tärkeää.
Mutta, nyt meitä oli paikalla 5 Tulikäpälää ja Häkä.
Saaralta (T. Saara Savusukeltaja) uusintatarkastettiin silmät ja edelleen priimat.
Taigalta (T. Taiga Tuliraketti) kuvattiin lonkat: A/A, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: terveet
Freyalta (T. Ilmiliekki) kuvattiin lonkat: B/C, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: J175
Siiriltä (T. Tintti Tulentekijä) kuvattiin lonkat ja kyynäreet, virallista tulosta odotellaan vielä, silmät: terveet
Nemolta (T.Tulivuori) kuvattiin lonkat, kyynäreet ja selkä, tuloksia vielä odotellaan, silmät: terveet
Ja sitten Häkä. Lonkat A/A, Polvet 0/0, kyynäreet lähti 0/0 mutta tulikin takaisin 0/2 !! ja silmissä: crd. Ja siis kerrottakoot nille jotka ei tiedä, niin eläinlääkäri joka suorittaa viralliset röntgenkuvantamiset antaa niistä vain oman näkemyksensä. Samat kuvat lähetetään kennelliittoon jossa yksi ainnut ihminen tutkii kaikkien rotujen kaikki kuvat ja antaa niistä sen virallisen leimansa joka sitten taltioituu koiran tietoihin.
No, avataas tuota kyynär-asiaa hiukan... Olin tietty iloinen kuvauspäivän jälkeen kun priimaa pukkaa. Mutta kun sain virallisen lausunnon kennelliitosta niin tuntui kun olisi isketty puukko sydämeeni. Ahdisti, itketti ja alkoi hiipiä pieni paniikki. Mitä ihmettä! Miten voi noin paljon poiketa kokeneen ja ainakin aiemmin arvostetun eläinlääkärin antama arvio kennelliiton lausunnosta. Jos katsoo vain asteikkoa 0-3, niin kakkonenhan on jo todella vakava poikkeama. Sen pitäisi olla rikkipoikkikatki. Näin ajattelin.
Soitin samantien mevettiin ja jätin eläinlääkärille soittopyynnön joka ystävällisesti hoitikin asian heti iltapäivällä. Hän tutki kuvia uudelleen ja sanoi, että edelleen kyynäreet on täydellisen priimat ja se mitä hän katsoo, ne on täysin terveet. Sanoin sitten, että koira tulisi jatkossa kilpailemaan erittäin aktiivisesti agilityssä. Ell siihne, että anna mennä vaan täysillä. Koiralla on täysin priimat kyynäreet.
No tämähän helpotti suunnattomasti mutta halusin toki tietää mistä se kakkonen olisi tullut.
Ell sanoi toisessa luussa luun sisällä näkyvän jonkinlaisen muutoksen tai kosmeettisen haitan jota ei osannut selittää tarkemmin minulle. Mutta tämä ei vaikuttaisi koiran elämään millään tavalla vaan hänen mukaan kakkonen olisi tulut sen takia, kun röntgenkuvassa näkyy "joku juttu".
No, yritin toki tavoitella samantien myös kuvia viralliseksi lausuneen kennelliiton elänlääkäriä, mutta puhelinaikahan on vain yhtenä päivänä viikossa ja vain 2 tunnin ajan enkä häntä tähän hätään puhelimeen saanut. Mutta jatkan hänen tavoittelemista niin kauan kuin saan hänen kommentin.
Mutta uskallan nyt kuitenkin lopettaa murehtimisen ja jatkaa kaikenlaista puuhailua kuten tähänkin saakka.
No, lopuksi vielä jotain kivaakin.
Tulevana viikonloppuna alkaa vihdoin odotettu Top Team jossa ollaan Häkän kanssa mukana.
Ensimmäinen leiri on Mikkelissä ja luvassa 2 agilityn täyteistä päivää ja ainakin ennakkoon FB-ryhmän perusteella tuntuu olevan ihan "sairaan mahtava" jengi tiimissä. Niin valmentajissa kuin osallistujissakin.
Tässä vaiheessa taas kiitokset Marjolle sekä Lauralle, kun saan "ylimääräiset" koirat hoitoon, eikä niiden tarvitse istuskella autossa koko viikonloppua vaan lähdetäänkin reissuun Häkän kanssa ihan kaksistaan :)
Itseäni piristämään kuva Häkästä. Kuvaajana Sirpa Arminen.
Muoks*
Top Teamin valintatilaisuudesta sai halutessaan kirjallisen palautteen ja odotin vähän toisenlaista palautetta, sillä tilaisuus meni osaltamme vähän niinkuin perseelleen, mutta täytyy sanoa, että tuntui hurjan hienolta lukea todella positiivista palautetta ja kun sitä tavaa useamman kerran, niin kyllähän tuosta tunnistan itseni ja Häkän. Helposti :)
Samalla tästä saa kyllä tosipaljon boostia tulevan viikonlopun ensimmäiseen leiriin.
"Millan ja Häkän valinta perustuu ennakkotehtävistä näkyneeseen potentiaaliin sekä yksittäisiin onnistuneisiin suorituksiin näyttötilaisuudessa. Koirakoilla yhteistyö hakee vielä muotoaan, mutta näyttötilaisuudessa oli havaittavissa sekä huipputasonlle yltävää nopeutta että yksittäisiä esityksiä koiran erinomaisesta esteosaamisesta tai esimerkiksi kääntymisestä.
Tossa pari viikkoa sitten kisailin Häkän kanssa ojangossa parit kakkosluokan startit.
Eka rata päättyi hylkäykseen. Häkä irtosi keinun jälkeen suoraan eteenpäin ja kiersi "takakautta" putkeen jonne ei pitänyt mennä vaan keinulta oli tarkoitus kääntyä jyrkästi oikealle pujotteluun. Videolta hyvin kyllä huomaa oman huolimattoman huitaisun jolla Häkä tietty irtoaa mutta huomaan myös, että jos en olisi "jäätynyt" paikalleni, niin olisin ehkä saanut koiran ilman virhettä kepeille, kun olisin liikkunut itse keppien toiselle puolen ja kutsunut Häkän sinne vaan vähän pidemmän lenkin kera. Omituistako, mutta ei kyllä harmita ollenkaan.
Toinen rata oli hyppyrata. Luvassa oli kohtia, joissa jo epäilin jääväni pahasti jälkeen. Mutta luotto koiraan oli, että se osaa kyllä, ei siis ihan hirmuisesti tarvitsisi varmistella tms.
No alkurata menikin hyvin, putkelta muurille olin sijoittunut vähän väärin ja oman liikkeen pysähdyttyä, ei Häkä vielä etene hypylle vaan kääntyi pois ja siitä kielto.
Pujottelun aloitus oli hiukan haastava ja siitä toinen kielto.
Jotenkin tulosten puolesta mua ei harmita ollenkaan ettei nollia tullut. Kisaaminen itsessään on jo niin mahtavaa Häkän kanssa. Ihan sama mitä se lopputulos on.
Tässä radat:
No, sitten väliin toisenlaista...
Käytiin pienellä porukalla Mevetissä terveystarkeissa. Röntgenkuvattiin ja tarkasteltiin silmiä.
Harmikseni Tulikäpäliä sain mukaan tosi vähän ja esitänkin tässä kasvatinomistajilleni pyynnön että ottaisitteko itseänne vähän niskasta kiinni ja käyttäisitte koiria lonkkakuvilla ja silmätarkissa.
Suurin osa (ellei jopa kaikki) on luvannut aikanaan tämän tehdä kun ollaan pentukauppoja tehty. Olisi reilua lunastaa tämä lupaus. Vaikka sitä omaa koiraa ei jalostukseen koskaan käytettäisikään, niin tämä tieto on niin minulle, kuin kaikille muillekkin kasvattajille tärkeää.
Mutta, nyt meitä oli paikalla 5 Tulikäpälää ja Häkä.
Saaralta (T. Saara Savusukeltaja) uusintatarkastettiin silmät ja edelleen priimat.
Taigalta (T. Taiga Tuliraketti) kuvattiin lonkat: A/A, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: terveet
Freyalta (T. Ilmiliekki) kuvattiin lonkat: B/C, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: J175
Siiriltä (T. Tintti Tulentekijä) kuvattiin lonkat ja kyynäreet, virallista tulosta odotellaan vielä, silmät: terveet
Nemolta (T.Tulivuori) kuvattiin lonkat, kyynäreet ja selkä, tuloksia vielä odotellaan, silmät: terveet
Ja sitten Häkä. Lonkat A/A, Polvet 0/0, kyynäreet lähti 0/0 mutta tulikin takaisin 0/2 !! ja silmissä: crd. Ja siis kerrottakoot nille jotka ei tiedä, niin eläinlääkäri joka suorittaa viralliset röntgenkuvantamiset antaa niistä vain oman näkemyksensä. Samat kuvat lähetetään kennelliittoon jossa yksi ainnut ihminen tutkii kaikkien rotujen kaikki kuvat ja antaa niistä sen virallisen leimansa joka sitten taltioituu koiran tietoihin.
No, avataas tuota kyynär-asiaa hiukan... Olin tietty iloinen kuvauspäivän jälkeen kun priimaa pukkaa. Mutta kun sain virallisen lausunnon kennelliitosta niin tuntui kun olisi isketty puukko sydämeeni. Ahdisti, itketti ja alkoi hiipiä pieni paniikki. Mitä ihmettä! Miten voi noin paljon poiketa kokeneen ja ainakin aiemmin arvostetun eläinlääkärin antama arvio kennelliiton lausunnosta. Jos katsoo vain asteikkoa 0-3, niin kakkonenhan on jo todella vakava poikkeama. Sen pitäisi olla rikkipoikkikatki. Näin ajattelin.
Soitin samantien mevettiin ja jätin eläinlääkärille soittopyynnön joka ystävällisesti hoitikin asian heti iltapäivällä. Hän tutki kuvia uudelleen ja sanoi, että edelleen kyynäreet on täydellisen priimat ja se mitä hän katsoo, ne on täysin terveet. Sanoin sitten, että koira tulisi jatkossa kilpailemaan erittäin aktiivisesti agilityssä. Ell siihne, että anna mennä vaan täysillä. Koiralla on täysin priimat kyynäreet.
No tämähän helpotti suunnattomasti mutta halusin toki tietää mistä se kakkonen olisi tullut.
Ell sanoi toisessa luussa luun sisällä näkyvän jonkinlaisen muutoksen tai kosmeettisen haitan jota ei osannut selittää tarkemmin minulle. Mutta tämä ei vaikuttaisi koiran elämään millään tavalla vaan hänen mukaan kakkonen olisi tulut sen takia, kun röntgenkuvassa näkyy "joku juttu".
No, yritin toki tavoitella samantien myös kuvia viralliseksi lausuneen kennelliiton elänlääkäriä, mutta puhelinaikahan on vain yhtenä päivänä viikossa ja vain 2 tunnin ajan enkä häntä tähän hätään puhelimeen saanut. Mutta jatkan hänen tavoittelemista niin kauan kuin saan hänen kommentin.
Mutta uskallan nyt kuitenkin lopettaa murehtimisen ja jatkaa kaikenlaista puuhailua kuten tähänkin saakka.
No, lopuksi vielä jotain kivaakin.
Tulevana viikonloppuna alkaa vihdoin odotettu Top Team jossa ollaan Häkän kanssa mukana.
Ensimmäinen leiri on Mikkelissä ja luvassa 2 agilityn täyteistä päivää ja ainakin ennakkoon FB-ryhmän perusteella tuntuu olevan ihan "sairaan mahtava" jengi tiimissä. Niin valmentajissa kuin osallistujissakin.
Tässä vaiheessa taas kiitokset Marjolle sekä Lauralle, kun saan "ylimääräiset" koirat hoitoon, eikä niiden tarvitse istuskella autossa koko viikonloppua vaan lähdetäänkin reissuun Häkän kanssa ihan kaksistaan :)
Itseäni piristämään kuva Häkästä. Kuvaajana Sirpa Arminen.
Muoks*
Top Teamin valintatilaisuudesta sai halutessaan kirjallisen palautteen ja odotin vähän toisenlaista palautetta, sillä tilaisuus meni osaltamme vähän niinkuin perseelleen, mutta täytyy sanoa, että tuntui hurjan hienolta lukea todella positiivista palautetta ja kun sitä tavaa useamman kerran, niin kyllähän tuosta tunnistan itseni ja Häkän. Helposti :)
Samalla tästä saa kyllä tosipaljon boostia tulevan viikonlopun ensimmäiseen leiriin.
"Millan ja Häkän valinta perustuu ennakkotehtävistä näkyneeseen potentiaaliin sekä yksittäisiin onnistuneisiin suorituksiin näyttötilaisuudessa. Koirakoilla yhteistyö hakee vielä muotoaan, mutta näyttötilaisuudessa oli havaittavissa sekä huipputasonlle yltävää nopeutta että yksittäisiä esityksiä koiran erinomaisesta esteosaamisesta tai esimerkiksi kääntymisestä.
Hakemuksesta oli tulkittavissa Milllan halu sitoutua valmennusryhmään ja tehdä työtä menestyksensä eteen. Häkän motivaatio agilitya kohtaan on kohdallaan, mikä näkyy vauhdissa, estehakuisuudessa ja itsenäisyydessä. Häkän "moottori" riittää tavoitteelliseen harjoitteluun myös fyysisesti rasittavissa tilanteissa ja erilaisten häiriötekijöiden alla. Häkä etenee erinomaista vauhtia ja potentiaalia suoritusten nopeuttamiseen on nähtävissä erityisesti yhteisen sävelen selkeytyessä.
Häkän esteosaaminen eri näkökulmista ja erilaisissa suorituksissa arvioituna on tällä hetkellä riittävällä tasolla. Kääntymistehtävässä kävi ilmi, että Häkä on taitava kääntyjä ja osaa ennakoida, hypätä tehokkaasti ja jatkaa suoritusta eteenpäin myös sellaiselta hypyltä, jolla käännytään tiukasti. Seuraavana treenilistalla voisi olla estelukituksen (estehakuisuuden) lisääminen.
Millalla on lajin perustaidot hyvin hallussa ja taito löytää juuri Häkälle tarkoituksenmukaisimmat kulkureitit ja ohjaukset radan suorittamiseksi. Millan radanlukutaito on hyvällä tasolla ja hänellä on taitoa soveltaa osaamistaan suoritustaan muuttamalla yllättävissä ongelmatilanteissa. Milla on erinomainen liikkuja ja osaa sijoittua radalla järkevästi. "
maanantai 28. syyskuuta 2015
Superviikonloppu
Tämmöistä ei tapahdu kovinkaan usein...
Lauantaina olin ilmoittanut Häkän kisoihin Lietoon neljälle radalle.
Tarkoitus oli alunperin kisata vain sunnuntaina, mutta viimehetkellä ennen ilmoittautumisen loppumista päätin kuitenkin lähteä jälleen Lietoon...
Aamun ensimmäinen rata oli Luomalan Henkan agilityrata.
Koko edellisen viikon olin jännittänyt vain keinun suoritusta ja kappas, sehän puuttui täältä nyt kokonaan.
Rata alkoi hyvin ja loppuikin melkein hyvin. Tokavikana ollut puomi oli huono, Häkä kääntyi lopussa ehkä katsomaan mihin mä jäin ja "putosi" ennen alastuloa pois. Korjasin ja sitä hylkäys. Harmitti pikkuisen, mutta kun koko muu rata oli niin hyvää yhdessä tekemistä, niin harmituskin häipyi nopeasti.
Toka rata oli Moilasen Mikan agilityrata ja keinu puuttui myös täältä.
Luvassa oli kovin suoraviivaiven ja vauhdikas rata. En ihan ehtinyt joka kohdassa ohjaamaan niinkuin olin suunnitellut, mutta maaliin päästin kuitenkin virheettömällä radalla, tuloksena nolla-voitto ja meidän toinen luva ykkösistä :) Vau!!
Kolmas rata oli Luomalan Henkan hyppyrata ja koska meillä oli jo hyppyratanolla, niin tämän radan nollalla ei tavallaan tehtäisi mitään.
Kepit oli sijoitettu kivasti niin, että pääsin kokeilemaan kisatilanteessa erittäin reilua sivuirroitusta ja sehän ei sitten toiminutkaan halutulla tavalla. Häkä lopetti pujottelun kesken ja korjasin pariin kertaan. Taisi se sitten vielä jonkun hypyn ohittaa enkä korjannut ja tuloksena hylkäys.
Päivän viimeinen rata oli taas Moilasen Mikan agilityrata. Jälleen luvassa kovaa vauhtia.
Nyt oli kepit sijoitettu lähes suoran putken jälkeen ja ajattelin, että aina kun ollaan tuollaista kokeiltu, ei Häkä ole löytänyt keppejä vaan kääntynyt putkesta mua katsomaan.
Tätä siis odotin nyt tapahtuvaksi ja mielessä ajattelinkin, että tällä radalla otetaan nyt sit ainakin puomin alastulot erittäin reiluilla pysähdyksillä. Puomi mentiin siis kahteen kertaan.
No, eka puomi oli hyvä, siitä hypylle ja putken kautta kepeille... Häkä irtos ja meni pujottelemaan ihan niinkuin pitääkin. Siinä sitten ajattelin, että jes, sehän meni! Ja samantien vähän jännitin, että pujottelis nyt loppuun saakka, koska taas edessä oli putken pää. No sehän onnistui. Vau! Sitten vielä puomille uudestaan ja tein oikein loistavan pysäytyspuomin, otin muutaman askeleen eteen ja käännyin ja vasta sitten kutsuin Häkän mukaani ja jatkettiin kolme viimeistä estettä. Ou jee! Sehän meni täydellisesti! No, ihan en ollut varma, että oliko se kuitenkaan nolla, joten kipitin toimistoon kysymään mitä mahtoi lapussa lukea.
Ja oli se, NOLLA!!! Mahtavaa!! Päivän toinen nolla ja voitettiin luokka. Saatiin myös Serti, eli menolippu kakkosiin! NIIN huippua!!
Mun pieni sininen unelmani! Häkä kiituri! Voi kuinka olin iloinen ja haltioissani!
Ihan vaan hiukan myös hymyilytti tämä SERTi ruusukkeen koko... :) Olisiko se voinut olla vielä vähän suurempi... :D
Sunnuntaina oli siis seuraavat kisat. Kaksi kisaa kaikille luokille ja kisapaikkana Forssa. Näihin kisoihin osallistuisin kaikilla koirillani. Häkälle 2, Kipinälle 2, NOxille 1 ja Liekille 1 rata.
Häkä aloitti päivän mini kakkosten hyppyradalla. Oli muuten luokassaan ainut koira :)
Tuomarina oli Viitasen Anne jolla kolmosten radat ei aina ole mitään kaikista helpoimpia.
No kakkosten radat olikin selvästi ykkösiä kimurantimpeja, mutta jälkeenpäin ajateltuna, ei ollenkaan mitään liian vaikeita.
Hyppyradalla siis aloitettiin.
Nyt ei mielessä ollut mitään varmaa nollarataa, sillä Häkän kanssa ei vaan voi ajatella mitään varmoja nollia. Mielessä oli rohkeat linjat ja luotto koiraan. Ja väitän että pysyin suunnitelmassani erinomaisesti.
Yksi harmittava rima putosi, mutta muutoin en keksi mitään moitittavaa itsestäni enkä varsinkaan koirasta. Hyvällä vitosella voitettiin ja fiilis oli huikea. Häkä on vaan niin mainio!
Seuraava rata oli agilityrata. Ei mikään helppo, mutta ei nyt mikään hirmu vaikeakaan. Pari kohtaa mietitytti, mutta luotto koiraan ja omaan tekemiseen vaan. Nyt oli luokassa toinenkin kilpailija, eli nollalla pitäisi voittaa jos mielii luvan saada.
No tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä mielessä. Koska tällä radalla oli nyt myös keinu, niin väistämättä se hiipi mieleeni, että mitä jos...Ai niin, kepit puuttuivat tältä radalta kokonaan. Hauskaa!
Kaikki meni hyvin aina tokavikalle hypylle saakka. Siinä Häkän askelmerkit sekosivat ja se heitti kuperkeikan esteen päällä. Rima kuitenkin pysyi ylhäällä ja meinasin jähmettyä siihen paikkaan mutta onneksi se tuli mua kohti ja otti matkalla viimeisen hypynkin. Koska me tehtiin NOLLA-rata :) Voitettiinkin luokka, joten kappas! Saatiin heti ekoista kakkosten kisoista luva-nolla! Huikeeta!!!
No sitten jatkettiin kisoja kolmosilla.
Ensin agilityrata ja tässä mukana Kipinä ja NOx.
Kipinälle periaatteessa hyvä rata mutta... ohjaaja olikin tutustunut rataan väärin! :D Ja tuloksena hylkäys! Voi kiesus!! Kaikkea sitä sattuukin...
NOxin kanssa lähdettiin luokan viimeisenä ja eniten mietitytti osa rimoista jotka oli 35cm korkeita.
NOx on treenannut heinäkuun agirodun jälkeen vain kaksi kertaa. Vähän hirvitti, mutta toisaalta olin jo pitkään ajatellut, että kisataan sillon tällön jokunen kisa ja katotaan miten koira liikkuu.
En tiedä onko tässä toisaalta mitään järkeä, kun helpommalla pääsis kun vaan rohkeasti päättäisin lopettaa agilityn NOxin osalta. Muttakun... :)
No, kulkihan se kivasti. Mutta täytyy sanoa, että ohjaaminen oli erittäin raskasta. Jokaiselle esteelle joutui käskyttämään ja tsemppaamaan aika tavalla ja se oli äärettömän kuluttavaa.
Maaliin selvittiin kuitenkin virheettömällä radalla ja sitten muuten alkoi jännittämän! Mahtoiko aika riittää nollaan ja jos riitti, niin mitenhän mahtoi sijoittua, kun ei ainakaan nähty yhtään nolla-rataa ennen NOxia... Huh huh!
Yritin varovaisesti käydä toimistosta kyselemässä tuloksia, mutta siellä oli sellainen tohina päällä että ne ajoivat minut pois... :) Vähän ajan päästä saatiin lappu seinälle ja ei muuten ollut itku kaukana! NOx VOITTI! Ja miinus-merkkisellä tuloksella!! Eli se saavutti myös SERTin!! Voi mahtavaa!!!
Ei se sitten ihan vielä lopetakkaan kisauraansa ;)
Tämä oli NOxin toinen agility serti ja eiköhän me nyt sitä kolmattakin havitella edes pikkuisen...
No, jäljellä oli kolmosten hyppyrata. Tässä mukana Kipinä ja Liekki.
Kipinä aloitti ja muuten hyvä mutta... Taisin ajautua kepeille huonoon linjaan ja Kipinä ajautui väärään väliin mikä korjattiin ja siitä vitonen.
Sitten Liekki... Huomaa että mun liikkuminen on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan ja kun ollaan treenailtu enimmäkseen Häkän kanssa, niin eipä olekkaan enää niin tasaisen varmaa menoa Liekin kanssa... Ohjausvirheen myöstä hyppy väärästä suunnasta ja hylkäys. :)
Mutta oli kivaa kisata kaikilla koirilla.
Tässä päivän SERTi voittajat <3
Ja tässä vielä Saaran hyppyrata
Lauantaina olin ilmoittanut Häkän kisoihin Lietoon neljälle radalle.
Tarkoitus oli alunperin kisata vain sunnuntaina, mutta viimehetkellä ennen ilmoittautumisen loppumista päätin kuitenkin lähteä jälleen Lietoon...
Aamun ensimmäinen rata oli Luomalan Henkan agilityrata.
Koko edellisen viikon olin jännittänyt vain keinun suoritusta ja kappas, sehän puuttui täältä nyt kokonaan.
Rata alkoi hyvin ja loppuikin melkein hyvin. Tokavikana ollut puomi oli huono, Häkä kääntyi lopussa ehkä katsomaan mihin mä jäin ja "putosi" ennen alastuloa pois. Korjasin ja sitä hylkäys. Harmitti pikkuisen, mutta kun koko muu rata oli niin hyvää yhdessä tekemistä, niin harmituskin häipyi nopeasti.
Toka rata oli Moilasen Mikan agilityrata ja keinu puuttui myös täältä.
Luvassa oli kovin suoraviivaiven ja vauhdikas rata. En ihan ehtinyt joka kohdassa ohjaamaan niinkuin olin suunnitellut, mutta maaliin päästin kuitenkin virheettömällä radalla, tuloksena nolla-voitto ja meidän toinen luva ykkösistä :) Vau!!
Kolmas rata oli Luomalan Henkan hyppyrata ja koska meillä oli jo hyppyratanolla, niin tämän radan nollalla ei tavallaan tehtäisi mitään.
Kepit oli sijoitettu kivasti niin, että pääsin kokeilemaan kisatilanteessa erittäin reilua sivuirroitusta ja sehän ei sitten toiminutkaan halutulla tavalla. Häkä lopetti pujottelun kesken ja korjasin pariin kertaan. Taisi se sitten vielä jonkun hypyn ohittaa enkä korjannut ja tuloksena hylkäys.
Päivän viimeinen rata oli taas Moilasen Mikan agilityrata. Jälleen luvassa kovaa vauhtia.
Nyt oli kepit sijoitettu lähes suoran putken jälkeen ja ajattelin, että aina kun ollaan tuollaista kokeiltu, ei Häkä ole löytänyt keppejä vaan kääntynyt putkesta mua katsomaan.
Tätä siis odotin nyt tapahtuvaksi ja mielessä ajattelinkin, että tällä radalla otetaan nyt sit ainakin puomin alastulot erittäin reiluilla pysähdyksillä. Puomi mentiin siis kahteen kertaan.
No, eka puomi oli hyvä, siitä hypylle ja putken kautta kepeille... Häkä irtos ja meni pujottelemaan ihan niinkuin pitääkin. Siinä sitten ajattelin, että jes, sehän meni! Ja samantien vähän jännitin, että pujottelis nyt loppuun saakka, koska taas edessä oli putken pää. No sehän onnistui. Vau! Sitten vielä puomille uudestaan ja tein oikein loistavan pysäytyspuomin, otin muutaman askeleen eteen ja käännyin ja vasta sitten kutsuin Häkän mukaani ja jatkettiin kolme viimeistä estettä. Ou jee! Sehän meni täydellisesti! No, ihan en ollut varma, että oliko se kuitenkaan nolla, joten kipitin toimistoon kysymään mitä mahtoi lapussa lukea.
Ja oli se, NOLLA!!! Mahtavaa!! Päivän toinen nolla ja voitettiin luokka. Saatiin myös Serti, eli menolippu kakkosiin! NIIN huippua!!
Mun pieni sininen unelmani! Häkä kiituri! Voi kuinka olin iloinen ja haltioissani!
Ihan vaan hiukan myös hymyilytti tämä SERTi ruusukkeen koko... :) Olisiko se voinut olla vielä vähän suurempi... :D
Sunnuntaina oli siis seuraavat kisat. Kaksi kisaa kaikille luokille ja kisapaikkana Forssa. Näihin kisoihin osallistuisin kaikilla koirillani. Häkälle 2, Kipinälle 2, NOxille 1 ja Liekille 1 rata.
Häkä aloitti päivän mini kakkosten hyppyradalla. Oli muuten luokassaan ainut koira :)
Tuomarina oli Viitasen Anne jolla kolmosten radat ei aina ole mitään kaikista helpoimpia.
No kakkosten radat olikin selvästi ykkösiä kimurantimpeja, mutta jälkeenpäin ajateltuna, ei ollenkaan mitään liian vaikeita.
Hyppyradalla siis aloitettiin.
Nyt ei mielessä ollut mitään varmaa nollarataa, sillä Häkän kanssa ei vaan voi ajatella mitään varmoja nollia. Mielessä oli rohkeat linjat ja luotto koiraan. Ja väitän että pysyin suunnitelmassani erinomaisesti.
Yksi harmittava rima putosi, mutta muutoin en keksi mitään moitittavaa itsestäni enkä varsinkaan koirasta. Hyvällä vitosella voitettiin ja fiilis oli huikea. Häkä on vaan niin mainio!
Seuraava rata oli agilityrata. Ei mikään helppo, mutta ei nyt mikään hirmu vaikeakaan. Pari kohtaa mietitytti, mutta luotto koiraan ja omaan tekemiseen vaan. Nyt oli luokassa toinenkin kilpailija, eli nollalla pitäisi voittaa jos mielii luvan saada.
No tämä ei kuitenkaan ollut ensimmäisenä mielessä. Koska tällä radalla oli nyt myös keinu, niin väistämättä se hiipi mieleeni, että mitä jos...Ai niin, kepit puuttuivat tältä radalta kokonaan. Hauskaa!
Kaikki meni hyvin aina tokavikalle hypylle saakka. Siinä Häkän askelmerkit sekosivat ja se heitti kuperkeikan esteen päällä. Rima kuitenkin pysyi ylhäällä ja meinasin jähmettyä siihen paikkaan mutta onneksi se tuli mua kohti ja otti matkalla viimeisen hypynkin. Koska me tehtiin NOLLA-rata :) Voitettiinkin luokka, joten kappas! Saatiin heti ekoista kakkosten kisoista luva-nolla! Huikeeta!!!
No sitten jatkettiin kisoja kolmosilla.
Ensin agilityrata ja tässä mukana Kipinä ja NOx.
Kipinälle periaatteessa hyvä rata mutta... ohjaaja olikin tutustunut rataan väärin! :D Ja tuloksena hylkäys! Voi kiesus!! Kaikkea sitä sattuukin...
NOxin kanssa lähdettiin luokan viimeisenä ja eniten mietitytti osa rimoista jotka oli 35cm korkeita.
NOx on treenannut heinäkuun agirodun jälkeen vain kaksi kertaa. Vähän hirvitti, mutta toisaalta olin jo pitkään ajatellut, että kisataan sillon tällön jokunen kisa ja katotaan miten koira liikkuu.
En tiedä onko tässä toisaalta mitään järkeä, kun helpommalla pääsis kun vaan rohkeasti päättäisin lopettaa agilityn NOxin osalta. Muttakun... :)
No, kulkihan se kivasti. Mutta täytyy sanoa, että ohjaaminen oli erittäin raskasta. Jokaiselle esteelle joutui käskyttämään ja tsemppaamaan aika tavalla ja se oli äärettömän kuluttavaa.
Maaliin selvittiin kuitenkin virheettömällä radalla ja sitten muuten alkoi jännittämän! Mahtoiko aika riittää nollaan ja jos riitti, niin mitenhän mahtoi sijoittua, kun ei ainakaan nähty yhtään nolla-rataa ennen NOxia... Huh huh!
Yritin varovaisesti käydä toimistosta kyselemässä tuloksia, mutta siellä oli sellainen tohina päällä että ne ajoivat minut pois... :) Vähän ajan päästä saatiin lappu seinälle ja ei muuten ollut itku kaukana! NOx VOITTI! Ja miinus-merkkisellä tuloksella!! Eli se saavutti myös SERTin!! Voi mahtavaa!!!
Ei se sitten ihan vielä lopetakkaan kisauraansa ;)
Tämä oli NOxin toinen agility serti ja eiköhän me nyt sitä kolmattakin havitella edes pikkuisen...
No, jäljellä oli kolmosten hyppyrata. Tässä mukana Kipinä ja Liekki.
Kipinä aloitti ja muuten hyvä mutta... Taisin ajautua kepeille huonoon linjaan ja Kipinä ajautui väärään väliin mikä korjattiin ja siitä vitonen.
Sitten Liekki... Huomaa että mun liikkuminen on muuttunut hurjasti parempaan suuntaan ja kun ollaan treenailtu enimmäkseen Häkän kanssa, niin eipä olekkaan enää niin tasaisen varmaa menoa Liekin kanssa... Ohjausvirheen myöstä hyppy väärästä suunnasta ja hylkäys. :)
Mutta oli kivaa kisata kaikilla koirilla.
Eikä menestys tähän jäänyt... ei suinkaan!
Kisoissa oli mukana myös Marjo ja Saara. Tulikäpälän Saara Savusukeltaja.
Agilityradalta harmittava hylkäys, mutta... Hyppyradalla nähtiin parasta Saaraa ja tuloksena Nolla-Voitto! Sekä hyppy SERT !! Voi mahtavaa!!
Tämä oli Saaran toinen hyppyserti. Niin siistiä kun saa olla paikalla todistamassa huippusuorituksia.
Miljoonasti onnea vielä Marjo & Saara! Ootte niin huippuja! <3
Kisoissa oli mukana myös Marjo ja Saara. Tulikäpälän Saara Savusukeltaja.
Agilityradalta harmittava hylkäys, mutta... Hyppyradalla nähtiin parasta Saaraa ja tuloksena Nolla-Voitto! Sekä hyppy SERT !! Voi mahtavaa!!
Tämä oli Saaran toinen hyppyserti. Niin siistiä kun saa olla paikalla todistamassa huippusuorituksia.
Miljoonasti onnea vielä Marjo & Saara! Ootte niin huippuja! <3
Tässä päivän SERTi voittajat <3
keskiviikko 23. syyskuuta 2015
Kisaamassa
Viime viikonloppuna kävin Häkän kanssa kisaamassa kirkkonummella.
Mini 1 kisaradat on kivoja. Ei mitään vaikeita profiililtaan, mutta oman haasteen antaa tuo pieni sähikäinen jota tosiaan pitää (tai saa) ohjata täysin eri tavalla kuin hitaampia gööttejä. Ja tässä minulla onkin paljon tekemistä...
Eka rata oli agilityrata. Muutoin hirmu kivasti koko rata, mutta keinu tuottaa nyt suurta päänvaivaa.
Häkä otti pari askelta keinulle ja hyppäsi heti sieltä pois.
Otin uudestaan, tuli yli puolenvälin, mutta kääntyikin ympäri ja lähti keinulta pois. Otin kolmannen kerran ja arpoi, mutta tuli ja suoritti sen loppuun kohtuu hyvin.
Tästä kuitenkin hylkäys. Ja iso harmitus.
Toinen agilityrata oli vähän sekamelskainen. Alussa keppivirhe, keinun eteen pysähdys, parin hypyn ohi ja lopulta hylkäys.
Viimeisenä hyppyrata. Erittäin virtaviivainen ja helppo ykkösluokan rata. Sellainen supermölli-tasoinen jossa kepit :)
Mielessäni ajattelin, että nyt jos Häkä irtoaa ja lukee itsekin rataa, niin sitten mennään ja kovaa.
Ja näin tapahtui. Kepit oli heti toisena esteenä ja hiukan niitä jännitin, kun nissä virheitä tuppaa tulemaan kisaradoilla. Nyt ei.
Rata mentiin todella upeasti ja kovaa aina viimeiselle esteelle saakka. Pussista tullessa Häkä meinasi ajautua mun selän taakse, mutta aavistin tämän ja olin hereillä ja sain sen kaivettua vielä siihen viimeiselle hypylle oikein ja maaliin nollalla! Jes!! Meidän ensimmäinen nolla :) Huippua!
No radalla ei tosiaankaan kauaa kulutettu aikaa. Vain 23 sekuntia :)
Voitimme luokan melko ylivoimaisesti ja fiilis oli mahtava!
Tässä tuo hyppyrata. Loput löytyy tuolta oikean palkin linkistä, Häkän kisavideoista.
Mutta se keinu...
Häkällä oli jossain vaiheessa ihan huippuhyä keinu ja sanoin että se on jopa liian hyvä. Se oli opetettu juoksemaan täysillä päähän ja pysähtymään. No kun se sai varmuutta, se edelleen juoksi täysillä, mutta ei aina jarrut pitäny ja se lipsahti alas turhan korkealta tai sitten se pysähtyi juuri niinkuin pitikin ja silloinhan se putoaa sen keinulaudan kanssa maahan korkealta ja voi vaan kuvitella kuinka paljon se koiran kropassa tärähtää... Tätä olenkin nyt miettinyt, että senkö takia se on alkanut kieltäytymään keinulta kun ehkä tärähtää liian kovaa vai eikö se vaan erota keinua ja puomia ja epävarmuuttaan menee ohi. Tosin luulis siinä tapauksessa sen juoksevan puominkin ohi.
Nyt olen tilanteessa että en ole ihan sata varma miten työstän keinua eteenpäin. :(
Toistoja, toistoja, toistoja. Joo, sitä varmasti tarvitsee, mutta jos keinun tärähdys satuu, niin ei tuokaan voi olla oikea ratkaisu. Enkä tietenkään halua sitäkään, että se alkaisi hiipiä keinulla. Äh...
Maanantaina otin muutamia toistoja "puolikkaalla" keinulla, eli toinen pää oli mini pöydällä ja Häkä hyppäsi siis ensin pöydälle ja siitä keinun. Kaikki toistot meni hyvin.
Tiistaina täysikorkealla keinulla, ensin arpoi mutta sitten tuli kuitenkin ja toistojen kanssa tuli joka kerta, mutta huomasin kuinka se keinu maahan osuessaan ponnahtaa hiukan takaisinpäin.
Tarkoitus on siis, että Häkä seisoo siellä keinun päässä 4 tassua laudalla. Ettei vahingossakaan kävisi niin, että etutassut maassa ja takatassut keinulla ja sitten keinu ponnahtaa takaisinpäin. Mutta kun se on niin kevyt, että tuo 4 tassun alastulokin saa keinun ponnahtamaan takaisinpäin...
Äh, tänään jos jaksan kiirehtiä, niin käyn taas tekemässä muutaman toiston ja otan videokameran mukaan.
Mini 1 kisaradat on kivoja. Ei mitään vaikeita profiililtaan, mutta oman haasteen antaa tuo pieni sähikäinen jota tosiaan pitää (tai saa) ohjata täysin eri tavalla kuin hitaampia gööttejä. Ja tässä minulla onkin paljon tekemistä...
Eka rata oli agilityrata. Muutoin hirmu kivasti koko rata, mutta keinu tuottaa nyt suurta päänvaivaa.
Häkä otti pari askelta keinulle ja hyppäsi heti sieltä pois.
Otin uudestaan, tuli yli puolenvälin, mutta kääntyikin ympäri ja lähti keinulta pois. Otin kolmannen kerran ja arpoi, mutta tuli ja suoritti sen loppuun kohtuu hyvin.
Tästä kuitenkin hylkäys. Ja iso harmitus.
Toinen agilityrata oli vähän sekamelskainen. Alussa keppivirhe, keinun eteen pysähdys, parin hypyn ohi ja lopulta hylkäys.
Viimeisenä hyppyrata. Erittäin virtaviivainen ja helppo ykkösluokan rata. Sellainen supermölli-tasoinen jossa kepit :)
Mielessäni ajattelin, että nyt jos Häkä irtoaa ja lukee itsekin rataa, niin sitten mennään ja kovaa.
Ja näin tapahtui. Kepit oli heti toisena esteenä ja hiukan niitä jännitin, kun nissä virheitä tuppaa tulemaan kisaradoilla. Nyt ei.
Rata mentiin todella upeasti ja kovaa aina viimeiselle esteelle saakka. Pussista tullessa Häkä meinasi ajautua mun selän taakse, mutta aavistin tämän ja olin hereillä ja sain sen kaivettua vielä siihen viimeiselle hypylle oikein ja maaliin nollalla! Jes!! Meidän ensimmäinen nolla :) Huippua!
No radalla ei tosiaankaan kauaa kulutettu aikaa. Vain 23 sekuntia :)
Voitimme luokan melko ylivoimaisesti ja fiilis oli mahtava!
Tässä tuo hyppyrata. Loput löytyy tuolta oikean palkin linkistä, Häkän kisavideoista.
Mutta se keinu...
Häkällä oli jossain vaiheessa ihan huippuhyä keinu ja sanoin että se on jopa liian hyvä. Se oli opetettu juoksemaan täysillä päähän ja pysähtymään. No kun se sai varmuutta, se edelleen juoksi täysillä, mutta ei aina jarrut pitäny ja se lipsahti alas turhan korkealta tai sitten se pysähtyi juuri niinkuin pitikin ja silloinhan se putoaa sen keinulaudan kanssa maahan korkealta ja voi vaan kuvitella kuinka paljon se koiran kropassa tärähtää... Tätä olenkin nyt miettinyt, että senkö takia se on alkanut kieltäytymään keinulta kun ehkä tärähtää liian kovaa vai eikö se vaan erota keinua ja puomia ja epävarmuuttaan menee ohi. Tosin luulis siinä tapauksessa sen juoksevan puominkin ohi.
Nyt olen tilanteessa että en ole ihan sata varma miten työstän keinua eteenpäin. :(
Toistoja, toistoja, toistoja. Joo, sitä varmasti tarvitsee, mutta jos keinun tärähdys satuu, niin ei tuokaan voi olla oikea ratkaisu. Enkä tietenkään halua sitäkään, että se alkaisi hiipiä keinulla. Äh...
Maanantaina otin muutamia toistoja "puolikkaalla" keinulla, eli toinen pää oli mini pöydällä ja Häkä hyppäsi siis ensin pöydälle ja siitä keinun. Kaikki toistot meni hyvin.
Tiistaina täysikorkealla keinulla, ensin arpoi mutta sitten tuli kuitenkin ja toistojen kanssa tuli joka kerta, mutta huomasin kuinka se keinu maahan osuessaan ponnahtaa hiukan takaisinpäin.
Tarkoitus on siis, että Häkä seisoo siellä keinun päässä 4 tassua laudalla. Ettei vahingossakaan kävisi niin, että etutassut maassa ja takatassut keinulla ja sitten keinu ponnahtaa takaisinpäin. Mutta kun se on niin kevyt, että tuo 4 tassun alastulokin saa keinun ponnahtamaan takaisinpäin...
Äh, tänään jos jaksan kiirehtiä, niin käyn taas tekemässä muutaman toiston ja otan videokameran mukaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)