Piipahdus Kilpisjärvellä

Mä meen koska mä voin...
Syksyllä huomasin uutisista, että Kilpisjärven Saana-tunturi valaistaan kahdeksi päiväksi siniseen loistoon Suomi 100 kunniaksi. Havainnekuva oli jo sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että vitsit kun olisi mageeta päästä paikanpäälle

Huvikseni jopa katselin olisiko paikanpäällä majoitusta jos lähtisi koirien kanssa pienelle retkelle...
No eipä muuten ollut. Hautasin idean samantien.
Mutta sitten jossain vaiheessa heitin Mikalle puoliksi vitsillä, että jos mä lennän hänen luokseen että lähdettäiskö Kilpisjärvelle ja hän ei edes miettinyt vaan tokaisi, että miksikäs ei. No tuo vastaus tuli niin helposti etten oikein ottanut sitäkään todesta. Mutta idea kyti...
Marraskuussa oltiin kuitenkin jo sovittu, että lennän Rovaniemelle. Samalla aloin tutkia Kilpisjärven majoituspaikkoja vähän tarkemmin, mutta edelleen myytiin ei oota.
Lähetin varmaan jokaikiseen alueella majoituksia tarjoavaan yritykseen sähköpostia ja sain monta vastausta ettei yhtään vapaata todellakaan ole. Tai sitten oli jotain isoja mökkejä joista olisi pitänyt maksaa yli 400€ yhdestä yöstä. Kiitos ei!
Kilpisjärven retkeilykeskus tarjosi ensin 140€:n huonetta mutta siihenkin vastasin, että turhan kallis yhtä yötä varten sekin. No, budjettiratkaisu löytyi, vaatimaton huone 50€ sisältäen kahdelle aamiaisetkin. En epäröinyt hetkeäkään vaan varasin huoneen ja maksoinkin sen heti. Ja sitten viestiä Mikalle, että nyt sitten muuten mennään. Ja edelleen vastaus, että juu, mennään vaan :)

No tuumasta toimeen ja koirille taas hoitopaikkakyselyitä. Hyvinkän Allulandia on edelleen yksi parhaista ja sinne vien koiria enemmän kuin mielelläni hoitoon. Göötit siis jälleen sinne.
Sheltit sai paikan omalta kylältä, shelttilandiasta Sirpan luota. Ihan loistava paikka tämäkin <3

Sunnuntaina 3.12 olin ilmoittanut Häkän kisaamaan hyvinkäälle koska lento lähtisi vasta illalla yhdeksän nurkilla.
Kisat menikin oikeastaan hirmu hyvin. Kaksi nollaa, sijoilla 1 ja 3. Jes!
Göötit jäi hyvinkäälle ja sheltit lähti kisapaikalta Sirpan matkaan ja itse lähdin suoraan kohti lentokenttää. Kuinka kätevää :)

Rovaniemellä odotti pikku pakkanen ja mahtava talvikeli. Lunta oli "ihan sikana". Ainakin 30-40cm. Miten siistiä!!
Maanantai meni leppoisasti, mitä nyt piipahdus joulupukin maassa yksi pieni tuliainen hankkimassa sekä ounasvaaran laella pari talvikuvaa ottamassa.

Tiistaina sitten lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaa olisi vähän yli 400km.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Levillä. Oikeastaan vaan sen takia, että piipahdettiin alkossa :)
Olisihan perilläkin pieni alko, mutta ei uskallettu laskea sen varaan kun haluttiin glögiä ja minttuviinaa.
Ja pitihän sitten pyörähtää rinteen juurella kuva nappaamassa... turisti...

Matka jatkui kohtuullisen kivuttomasti ja perille saavuttiin vielä valoisaan aikaan.

Kaamoshan oli jo vähän niinkuin alkanut, mutta itse en sitä vielä kovin kummallisena pitänyt. Matkalla tosin piti miettiä kun aurinko vilahti kukkuloiden takaa, että oliko se mollukka nousemassa vai laskemassa. Eipä se sieltä kukkuloisen takaa näyttäytynyt ollenkaan. Ainoastaan auringon säteen loistivat.

Mutta ensimmäinen kuva Saanasta noin klo 14. Ihan kun ei mitään valoja olisikaan.
Toinen kuva ehkä tuntia myöhemmin.

Käytiin syömässä ja kun päästiin ravintolasta ulos, vilkaisin taivaalle ja avot! Revontulet näyttäytyi ensimmäisen kerran! Olin ihan vaan pikkuisen innoissani!

Siitä sitten kämpälle vaihtamaan toppavaatetta päälle ja kamerat kantoon ja pihalle.
Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon mutta tuo pimeässä kuvaaminen on amatöörille haasteellista. Mutta parasta tämä olikin paikan päällä nähtynä ;)

 Kylälle oli tehty myös jääveistos. Vaikuttavan upea sekin!

Pakkanen kipusi Kittilän kohdilla -26,5 asteeseen saakka, mutta Kilpisjärvellä ei menty yli kahdenkympin. Kylmä tuli ainoastaan silloin kun olin ilman hanskoja ja räpsin kuvia. Siis ainoastaan sormet jäätyi. Muutoin tuuleton pakkaskeli oli kyllä ihan parasta!

Illalla käytiin hiippailemassa valonlähteille katsomaan, että minkäslaiset vekottimet ne nyt sitten olisi. Tämmöisiä telineitä ympäri Saanaa.

Valojen oli määrä sammua puolenyön aikaan ja sitä odottaessa porukalla istuttiin iltaa kodassa ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten pitikään sattua, että ensimmäiset kaksi rouvaa jotka siihen lyöttäytyi, oli sitten Vihdistä ja Veikkolasta :)

Lopulta koitti puoliyö ja mentiin kaikki siihen Saanan juurelle sitä katsomaan. Jollain tavalla mystinen ja haikea hetki kun koko tunturi pimeni.

Oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ja tuskin tällaista mahdollisuutta enää toiste tulee.

Muuta kuin koiria

Elämää on myös ilman koiria ja viime viikonloppu kului sekä töissä että viihteellä.
Perjantaina ja lauantaina inventoitiin kaiken maailman muttereita ja ruuveja ym.
Onneksi tämä tehdään vain kerran vuodessa. Melkoinen savotta... mutta lopulta aina on kotiin päästy ilman suurempia ongelmia. Niin myös tällä kertaa. Tässä kuva yhdestä hyllyvälistä :)

Lauantaina oli sitten vuorossa työpaikan pikkujoulut. Tip Tap Tip Tap jne...

Jos illan aloittaa jaloviinalla, niin mitenhän luulee, että se päättyy... niin...
Paikaksi firman pikkujoulutoimikunta oli valinnut ravintola Maxinen, joka sijaitsee Kampin katolla. Helsingin keskustassa. Vihtiläiselle varsin vittumainen sijainti...
Ilta oli ihan kiva ja humalakin sen mukainen. Kotiin pääsin ja kyllä, seuraavana päivänä oli rehellinen krapula :) Mutta tulihan oltua... Muutakin kuin koirakisoja ;)

Pietarsaaressa EO-karsinnoissa

Lauantaina oli Pietarsaaressa EO-maajoukkueen karsintakisat.
En ole oikeastaan koskaan EO-joukkueeseen millään tavalla halunnut enkä tiedä lähtisinkö vaikka paikan saisinkin. En ole juuri mitään hyvää kyseisistä kisoista koskaan kuullut ja lisäksi kaikki matkat ja majoitukset pitäisi järjestää kokonaan itse. Vähän liian kallista ja työlästä.
Karsintakisoihin päätin silti lähteä, koska jotain kivaa kisareissua vähän pidemmälle kotinurkista teki mieli.
Lähdettiin reissuun jo perjantaina aamupäivästä. Göötit sai jäädä "mummulaan" hoitoon ja sheltit pääsi tienpäälle.

Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä vähän ennen neljää iltapäivällä. Saatiin kaikessa rauhassa makoilla tovi hotellilla, käydä alkuillasta hallilla ilmoittautumassa ja sitten myöhemmin illalla lähteä vielä vähän viihteelle.

Kisa-aamuna ei ollut kiire mihinkään, koska kisat alkoi vasta klo 10 ja Häkän starttipaikka oli määräytynyt rankingin mukaan loppupäähän, eli meidän vuoro oli vasta 10.30
Aamun ensimmäinen rata oli Katarina Virkkalan käsialaa. Kohtuullisen taattua laatua...
No, ei se mikään kamalan hankala ratana ollut, mutta loppusuoralle olisin kaivannut vähän muutakin tekemistä kuin suoraan juoksemisen kentän päästä päähän.
Häkän kanssa ihan ok nolla saatiin tehtyä heti alkuun ja pistetili kivasti auki.
Jossiteltavaa jäi puomin alastulon hitaudesta. Siitä olisi voinut varmaan sekunninkin saada pois. Jos ja jos... Mutta mikä parasta, aloitettiin nollalla. Sijoitus 7. ja pisteitä 28.10. Voittajalle hävittiin noin 2,5 sekuntia. Tässä rata, vähän kehnoa laatua mutta kuitenkin.

Päivän toinen rata oli Anders Virtasen hyppyrata. Erittäin vauhdikas.
Heti alkuun päänvaivaa aiheutti 3-4 ohjaus. Mieli teki persjättöön, mutta epäilin etten ehtisi (ja Häkä ottaisi vieressä olevan hypyn nro 20) tai vaihtoehtona takaaleikkaus neloselle. Mutta koska nelosen hyppykulma oli mitä oli, epäilin takaaleikkauksessa rynniväni Häkän päälle jolloin se väistäisi ja menisi hypyn ohi.
Päätin sitten lähtöviivalla ehtiä persjättöön. Luultavasti sen takia heti ensimmäinen rima putosi, koska koirahan piti lähettää paikoiltaan eteenpäin hypylle ja itse samantien lähteä juoksemaan toiseen suuntaan. Yllätys yllätys, tällaiset rimat on Häkällä pudonnut oikeastaan aina. Pöh!
Muutoin rata oli meillä ihan mielettömän hyvä. Harmi kun tästä ei tullut videota.
JOS olis ollut nolla... niin Häkä olisi ollut sijalla 5. Mutta ei ollut. Eikä saatu yhtään pistettäkään.
Ratapiirros:

Päivän viimeinen rata oli Timo Teilerin agilityrata. Ja miten sen nyt sanoisi... varsin kimurantti...
Kepeille vienti oli hankala, moni kutsui koiraa turhan paljon putken (4) jälkeen ja koirat otti hirmuisia pyörähdyksiä ja kaarteita ennen keppejä. Itse ajattelin ottaa vain pienellä käskyllä ja tavoitteena oli, että Häkä kulkisi erittäin hyvällä linjalla suoraan putkesta kepeille ilman isoja mutkia.
No se ei ihan onnistunut ja Häkä ampui kepeille ihan miten sattuu väärään väliin ja siitä kielto.
Keppien jälkeen hypyn takaa ja keinulle oli myös vähän kinkkinen muillekin kuin vain meille. Mutta ilman virhettä siitä selvittiin.
Loppu rata oli oikeastaan vaan täysillä ja luota koiraan-tyyppisesti.
Ja vitsit mikä fiilis itselle jäi aan ja puomin välisestä osuudesta. Häkä kulki sen välin todellakin kuin ajatus. Vau!
Ratapiirros ja video

No, pisteitä saatiin lopulta siis vain ekasta radasta ja se riitti sijalle 11.
EO-maajoukkuepaikkoja oli jaossa mineille vain 2, joten ei oltu edes lähellä.
Mutta ilmeisesti oltiin saatu kuitenkin MM-maajoukkueen karsintoihin vapari, vaikka mielestäni me sinne päästään ilman mitään vapaalippujakin. No, seuraavat EO-karsinnat tammikuun lopulla turussa. Ja kyllähän me sinnekin lähdetään :)

Marraskuuta

Marraskuukin koitti, kisaamisen merkeissä tietenkin. Pyhäinpäivän viikonloppuna kävin ojangossa 3:n startin verran kisaamassa Häkän kanssa.
Ruotsalaisen tuomarin radat oli kivoja ja vauhdikkaita. Mutta pieniä lipsahduksia taas sattui.
Ei podium-paikkoja eikä merkintöjä kisakirjaan. Välillä näin :)

12.11 sunnuntaina ajelin pitkästä aikaa Lietoon kisamaan.
Täällä tykkään kisata koska 4 rataa pyörii kahdella kentällä ja kisapäivän pituus jää silti alle neljään tuntiin. (Ajomatkoineen kuuteen tuntiin) Paitsi ei tällä kertaa!
Nyt olikin yllärinä yksi rata kerrallaan ja kaiken lisäksi järjestys aatamin aikainen, maxi-medi-mini jne. Tämän kun olisi ilmoittautumisvaiheessa tiennyt, niin tasan varmasti olisin jättänyt menemättä.
Nythän kisapäivästä tuli ajomatkoineen "vain" 11 tuntia pitkä... Pikkusen ärsyttävää.
Ratojen välissä oli aina noin puolitoista tuntia odottelua ja yritä siinä sitten saada taas itsesi ja koirasi hyvään vireeseen aina seuraavalle radalla. On muuten hankalaa.
No, 4 rataa mentiin, ekalla hyppyradalla tehtiin kohtuullisen hyvä nolla. Sijoitus 4.
Seuraava rata oli agilityrata, heti eka rima alas kun Häkällä tuli arviointivirhe. Lisäksi pujottelun aloitus väärin. Tuloksena kymppi. Video alla.
Kolmas oli taas hyppyrata, sehän sujui hyvin ja tuloksena nollavoitto. Video alla.
Vika rata oli taas agirata. Kepeille vienti oli erittäin haasteellinen mutta uskalsin yrittää koska joskus se on treeneissä onnistunut. No edellinen este oli mutkaputki ja Häkä tuli ulos liian kovalla vauhdilla enkä saanut sitä kepeille oikeeseen väliin. Otin uudestaan putken kautta joten siitä hylkäys. Mutta nyt se onnistui. Muutoin rata olikin ihan perkeleen hyvä. Pöh.
Tuomareina Mikkilän Sari (hr) ja Karstusen Janne (agi).

Ensi lauantaina sitten Pietarsaaren EO-karsintoihin. Kiva lähteä taas pitkälle kisaamaan :)

Helvetinkolulla

Oltiin lokakuussa Tampereella "perinteisissä" mansikka-margarita kemuissa. Ja samalla käytiin Helvetinkolulla ulkoilemassa koirien kanssa. Tepasteltiin vajaa 12km oikein sopivassa kelissä.

Ja seuraavana päivänä Häkän kanssa kisaamaan...
Ei nyt ihan huonosti. 4 kisaa, 2 hylkyä ja 2 nollaa sijoilla 2 ja 3.

Pohjoisessa

Tässä syksyllä on tapahtunut mukavia juttuja elämässä ja sen seurauksena saan piipahdella aika-ajoin napapiirin tuolla puolen :)
Tällä kertaa varasin lennot itselleni, eli koirat saivat jäädä etelään.
Lauantaina aamusta olin vielä ilmoittanut itseni Häkän kanssa ojankoon kisaamaan, luvassa oli 4 starttia, joista ajattelin 3 hyvin ehtiväni.
Aamun eka rata alkoi kuitenkin 40 minuuttia myöhässä! Kyllä!! Ihan vaan pikkusen ketutti...
No, ulkolaisen tuomarin hyppyrata meni kuitenkin superhyvin ja tehtiin hurjan hyvä nolla, sijoitus 2. Jes!
Seuraava rata oli toisen ulkolaisen agirata. Tämä oli mielestäni tosi kiva, mutta ei sitten päästy kakkosta pidemmälle. Häkä hyppäsi väärästä suunnasta ja armotta hylkäys. Pöh!
Kolmatta rataa olisi pitänyt odotella lähes puolitoista tuntia, joten päätin jättää sen väliin ja lähdin kotimatkalle. Pikkusen harmitti...


Iltapäivästä lento Rovaniemelle ja pieni miniloma sai alkaa.
Rovaniemeltä jatkettiin samantien Sallaan jossa vietettiin pari yötä. Ja sen jälkeen lähdettiin pikkuisen pohjoisemmaksi eräälle piilopirtille. Aivan venäjän rajavyöhykkeen viereen.
No siellähän saatiinkin jo lunta maahan ja aamulla kun heräsin, piti tietysti tehdä lumiukko :)

Tätä ihanuutta kesti pari päivää ja oli aika palata aina Rovaniemelle saakka ja seuraavana aamuna aikaisin lento etelään ja suoraan töihin.
Voi että... Saas nähdä koska taas. Eiköhän vielä ennen joulua kuitenkin ;)

Taas kisaamista

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa molempina päivinä kisaamassa.
Lauantaina Sipoossa 3 rataa, sunnuntaina Lohjalla 3 rataa.

Lauantain eka rata oli hyppyrata, Hannikaisen Elina tuomarina.
Ei todellakaan mikään hankala vaikka hyviä tuloksia ei mitenkään hirmuisesti tullutkaan. Kuten ei meillekkään. Hylkäys kakkoselle... Jep!
Kakkos-estettä pohdin, että otanko pakkovalssilla vasemman kautta vaiko pyörittämällä oikean kautta. Kumpikaan ei olisi mitenkään erityisen hyvin hallussa ja päädyin pakkovalssiin. Kävimpä vielä lämppäesteillä pari kertaa sen muka vahvistamassa ja luotto oli kova. Ja mitä tapahtuu... sen voi katsoa videolta. Ei ihan onnistunut... Mutta loppurata olikin oikein hyvä.

Toka rata oli agilityrata. Tälle radalle asetin tavoitteeksi hyvät kontaktit. Jep! Ei onnistunut sekään...
No, heti alussa muurin palikka putosi, puomilta vitonen! Tein persjätön puomin loppuun ja näin kuinka tuomari nostaa kätensä ja olin ihan että mitä vit***. Luultavasti Häkä tullut sivusta alas mutta en ole varma. Jatkoin rataa ja keinulle käskytin "pikkuisen" liikaa johon Häkä reagoi nanosekunnissa pysähtyen just eikä melkein siihen paikkaan, eli tietty liian ylös. Voi että mulla oli hyvä fiilis! Not! Ja sitten vielä lopussa Häkä lähti liikkeen mukana turhan vahvasti ja nappasi väärän hypyn ja hylkäys.

Vika rata oli myös agilityrata. Alussa mietitytti kovasti kumpaa puolta juoksisin ensimmäisen putken. Epäilin jääväni just sen verran jälkeen edelliseltä hypyltä, että Häkä kääntyisi putkesta mun jaloille, joten päätin valita turvallisemman puolen. Muuten hyvä, mutta takaaleikkaus seuraavalle hypylle ei onnistunut. Virhettä ei kuitenkaan tullut, mutta itseäni jäi harmittamaan.
Monille oli vaikea putki-puomi erottelu mutta luotin Häkään, tämän me varmasti selvittäisimme. Ja niin selvitettiinkin. Nyt puomin alastuloon kunnon stoppi ja se meni hyvin.
No, keinulta sitten kielto, liekö ollut syynä edellisen radan liian voimakas käskytys... herkkis sheltti...
Sitten vielä keppien jälkeen löysäilyä loppuun ja eihän Häkä silloin käänny vinoon hypylle. Siitä ohi ja hylkäys. Voi että, kyllä nyt meni nämä kisat vaihteeksi ihan reisilleen :)

No, sunnuntaina Lohjalle.
Eka rata oli Kermisen Petterin hyppyrata. Erittäin vauhdikas eikä siinä mielestäni ollut mitään muuta ihmeellistä kuin vee-mäinen putkesta putkeen kohta 14-15. Useita hylkäyksiähän siinä tuli niin, että koirat juoksi suoraan 15-putkeen väärästä päästä. Saipa joku koirat käännettyä takaisin 14 putkeenkin ;) ja vieläpä kahdella koiralla :)
No, Häkällä putosi rima nro 12, kun annon taas liian voimakkaan käskyn valssissa.

Päivän agilityradat tuomaroi Salme Mujunen. Tykkään kyllä Salmen radoista koska ne on yleensä niin kovin erilaisia. Joskus kyllä vähän inhottaviakin, mutta mutta...
No, eka rata meillä onnistui aika kivasti. Keinulle halusin kunnollisen pysäytyksen ja yritin käskyttää nätisti. Aikaa siinä meni, mutta se oli hyvä.
Nollalla maaliin ja sijoitus 2. Jes!

Toinen agirata oli hauska! Toki alun keinu-kepit oli vähän inhottava, mutta kuitenkin suoritettavissa.
Enempi mietitytti 12-13-14, että miten ehdin niin ettei tule ruumiita :)
Päädyin tekemään 11-12 väliin persjätön, 13 työntämään pidemmän kautta ja siitä vedolla puomille.
Just ja just ehdin alta pois mutta puomin loppupäässä Häkä lipsahti liian aikaisin sivusta pois ja siitä meille vitonen. Tämä harmitti hetken ihan vietävästi vaikka tiesin puomin olevan hankala jos olen liian lähellä siinä vieressä. Mutta meille kuitenkin kisan nopein aika ;)

Mutta vaikka tuloksilla ei juhlittu kuudesta radasta kuin yhdellä, niin oli silti sairaan kivaa juosta Häkän kanssa. On se vaan niin hieno :) <3

Forssassa kisaamassa

Viime viikonlopuksi sain Saaran ja Taigan hoitoon. Ja tokihan halusin sitten käyttää tilanteen hyväksi ja ilmoitin sunnuntaiksi itseni kisaamaan Forssaan Häkällä ja myös Saaralla. Tarjolla oli kivat pikkukisat, vain 2 rataa molemmille. Ja kisaajia mineissä vain 13.
Aamupäivällä kerroin tavoitteeni ääneen, kaksoisvoitto tuplana ja tietysti nollaradoilla.
Eka rata oli Johanna Nybergin agilityrata. Erittäin helppo. Kentän laidalla myös sanoin ääneen sen olevan omituisen suoraviivainen ja helppo, ja varsinaista haastetta tulisi siis olemaan lähinnä vauhdin hallinta Häkän kanssa, että ohjaan silti huolellisesti ja Saaran kanssa koitettaisiin vaan saada maximi vauhti irti ja Saara hoitaisi loput. No, tämähän oikeastaan onnistuikin. Häkä voitti, mutta Saara "vasta" 3. :) Molemmille ihan hyvät nollaradat. Jes!
Toka rata oli hyppyrata. Alkuun näytti varsin kinkkiseltä ja etenkin Häkän kanssa kahta kohtaa mietin, että kuinkahan käy. Ehdinköhän vai en. Mutta päätin ehtiä.
Koska Saaran kanssa starttasin ensin ja tehtiin erinomainen nollarata, sain siitä hiukan varmuutta Häkän radalle. Ja vauhdikkaasti mentiinkin. Loppumetreillä putosi harmittavasti yksi rima. Höh.
Tuplanollat molemmille oli niin lähellä. Ja Häkälle todellinen JOS-tuplanollavoitto :)
No, Saaran kanssa voitettiin tama rata kuitenkin. Oli se hienoa, voittaa molemmat kisat :)

takaisin arkeen

Blogin tarinointi jäi kuin seinään kun tulikin lomareissulla ihan vaan pikkuinen suunnitelman muutos :D
Jokatapauksessa arkeen on palattu ja Häkättimen kanssa käytiin kisaamassa 7 viikon tauon jälkeen.
Kerran käytiin treenaamassa ja totesin, että hyvin kulkee...
Oltiin siis kisaamassa akatemialla lauantaina. Norjalaisen Jan Egil:n radoilla.
Ennakkoon veikkasin ratojen olevan kinkkisiä ja niin ne myös olikin.
Ei mitään mahdottomia, mutta haastavaia kuitenkin.

Ekalle radalle mulla oli vähän epävarma olo. Lähinnä siis kun tosiaan useampi viikko ollaan oltu pois esteiltä, että kuinka hyvin Häkä etenee vai pyöriikö mun jaloissa vai mitä tapahtuu.
No, vauhdikas alku meni hyvin mutta en sitten ehtinyt yhdelle esteelle takaakiertoon sitä ohjaamaan vaan Häkä vilahti mun edestä hypyn väärin pain ja siitä heti hylkäys.
Jatkoin loppuradan ja se meni kohtuullisen hyvin. Mitä nyt aan se ohitti ja yhdeltä putkelta väärään suuntaan ulos, mutta olis se voinut huonomminkin mennä :)

Toka rata oli myös vauhdikas ja ennen rataa mulla oli tunne että en muista kunnolla miten rata menee. Apua! No, ei auttanut kuin lähteä kaahailemaan ja hyvin kaahailtiinkin. Nollalla maaliin ja melkein parin sekunnin erolla seuraavaan, eli voitettiin rata. Jes!!

Vika rata oli hyppyrata ja jos vaan tuntui että vauhtia voisi vielä saada, niin nyt oli sellainen profiili, että vauhtia saisi pitää niin koira kuin ohjaajakin...
Alun suunnitelma meni loistavasti muuten mutta yhdelle hypylle ajauduin ehkä vähän liian lähelle ja Häkä joutui hyppäämään liian ahtaasta kulmasta päin siivekettä. Ja eikös siitä rimakin sitten pudonnut. Näytti pahalta ja ehdin hetken miettimään, että sattuikohan, keskeytänkö, mutta kun Häkä tuli putkesta ulos täysillä, päätin jatkaa.
Loppurata menikin juuri kuten suunnittelinkin ja JOS ei rima olisi pudonnut, oltais me sekin rata voitettu :) Mutta kun ei voitettu... Oltiin neljänsiä.
Mutta olipa siistiä taas kisata tauon jälkeen. Ja ensi sunnuntaina uudestaan...