Onnen kyyneleitä

Viime viikonloppuna kisattiin ehdottomasti vuoden parhaimmat ja kovatasoisimmat kisat. Agilityn Maajoukkuekarsinnat.
Nyt on muutama päivä ehtinyt kulumaan, mutta vielä vaan tulee pala kurkkuun ja silmät meinaa kostua kun sitä muistelen. Voi jee!

Päästäkseen näihin kisoihin pitää koiran kisata kolmosluokassa, sen lisäksi kisakirjasta pitää löytyä kaksi tuplanollaa, eli samana päivänä peräkkäisistä kisoista virheetön rata ja vielä näiden lisäksi pitää voittaa vähintäänkin yksi kilpailu.
Tämän kaiken saavuttamiseksi on aikaa aina vuosi.
Tänä vuonna saatiin osallistumisoikeus ainoastaan Häkän kanssa. Kipinältä puuttui se voitto, vaikka tuplanollia oli useampikin. Juhannuskisojen voitto ei enää ehtinyt tälle vuodelle...

Olin innoissani lähdössä lauantaina aamusella Häkän kanssa kisaamaan, sillä noissa kisoissa on vaan jotain niin hienoa. Yleisöä on runsaasti ja se elää mukana.
Tulostavoitteita en osannut asettaa sillä nämähän olivat meidän ensimmäiset karsinnat ja omasta mielestäni me lähdettiin vaan kokemusta keräämään...

Päivä aloitettiin hyppyradalla joka oli Suomalaisen Jarin tuomaroima.
Siinä tutustuessani rataan ajattelin, että onpa kiva rata ja tässä saa pistää jalkaa toisen eteen oikein kunnolla. Olin tosi innoissani ja kaikenlisäksi lähtönumerokin oli arvottu koko porukan ensimmäiseksi. Ihan parasta!
No, radalle kun päästiin niin voi helvetti sentään. 3 estettä meni hyvin ja kovaa, mutta sitten typerä ohjausvirhe, kun vähän jätin koiran omilleen ja se kostautu, eli Häkä tuli hypyn ohi ja ehti napata seuraavan, eli meille hylkäys neloselle.
Suorinta tietä maaliin ja kyllä voin sanoa, että potutti aika tavalla.
Ei auttanut kuin hetki märehtiä ja sitten pyyhkiä se mielestä. Näitä sattuu... Jep jep!

Toka rata oli Viitasen Anne agilityrata. Taattua laatua...
Tunteet kulkivat vuoristorataa, sillä kisa on kova ja karsinnoissa sääntönä, että lauantaina toisella radalla pitäisi tehdä virheetön rata ja sijoittua 22 parhaan joukkoon jotta pääsee sunnuntaille.
Ja koska sen olin asettanut tavoitteeksi, että sunnuntaille pästäisiin, niin nyt oltiin melkoisen tiukan paikan äärellä. Ja sehän mulle sopii :)
Rata ei todellakaan ollut mikään helppo, mutta niin vain sain juuri oikella hetkellä oikeanlaisen asenteen päälle ja tuloksena kerrassaan todellinen taistelunolla :)
Koska olin jälleen radan ensimmäinen lähtijä, piti enää jännittää ne kaikki 120 muuta koirakkoa, että kuinka paljon nopeampia nollia mahtaa tulla ja päästäänkö jatkoon vai ei.
Melko pian alkoi valkenemaa, että rata todellakin on hankala eikä sieltä nollia ihan niin vaan tule, joten vähän alkoi jo hymyilyttämään ja kyllähän se jatkopaikka aika selkeästikin meille aukeni.Ja kaikenlisäksi onnistuttiin saamaan muutama pistekin.
Huh huh! Olo oli kyllä aivan mahtava! Tämä oli se mitä tavoittelin ja se onnistuttiin! Ihanaa!

No eihän se rittänyt sitten, että omia suorituksia jännitti vaan kisoissa oli mukana kaksi Tulikäpälää. Saara & Taiga. Marjo onnistui molemmilla koirilla ja molemmilla radoilla upeasti tekemään nollaradat ja Saaran aika riitti myös lopulta jatkopaikkaan sunnuntaille. Voi miten hienoa!
Olin haljeta onnesta niin itseni, kuin Marjonkin puolesta. Siis niin mahtavaa!

Koska karsinnat on melko lähellä, niin ajettiin kotiin yöksi kun kisapaikaltakin päästiin ajoissa lähtemään.
Hyvien yöunien jälkeen oli todella makeeta lähteä sunnuntaina aamusella taas kohti Lietoa.
Kilpailuhenkisenä olin jo ehtinyt asettamaan mulle ja Häkälle tavoitteen sunnuntaille. Koska eihän me nyt ihan vaan hyppelemään oltu menossa.
Tavoitteena olisi vähintäänkin yhdellä radalla tehdä nolla ja bonusta päälle, jos sillä saisi pisteitäkin. Mutta se nolla oli se mihin tähdättiin. Näillä eväillä siis lähdettiin matkaan.

Sunnuntain kaksi ensimmäistä rataa kisataan lauantain tulosten perusteella käännetyssä järjestyksessä ja me oltiinkin Heti Saaran perässä melko alussa, mutta ei kuitenkaan ihan ekana lähtijöinä.
Varsin hyvä paikka sanoisin.
Päivän eka rata oli Suomalaisen Jarin agilityrata ja ainut kohta mikä mietitytti oli heti 1-2 esteet.
Tyypillinen sellainen alku, jonka itse tunaroin keväällä useampaan kertaan.
No, tähän auttoi se, että tiedostin kohdan, mutta en saanut jäädä siihen kiinni. Onnistuin mielikuvissa suoriutumaan siitä päättäväisellä ja tarkalla ohjauksella.
Ja näin se sitten menikin myös todellisuudessa. Kun sen alun onnistuin, niin sitten vaan loppurata täysillä, mutta kuitenkin niin, että nyt keskityn koiraan koko radalla enkä jätä sitä omilleen hetkeksikään.
Olen niin ylpeä itsestäni, taktiikka onnistui ja maaliin nollalla! JEEEE!!!! Ihan mieletöntä!
Edellisen päivän ekaradan ärsytys hävisi vasta tässä vaiheessa, kun kieltämättä myös hiukan jännitin, että sorrunko ekan radan yliyrittämiseen ja sähläämiseen, mutta en. Me onnistuttiin heti ekalla radalla! Huisia! Ja saatiin bonuksena roppakaupalla pisteitäkin. Voi jee sitä fiilistä! Olin haljeta onnesta :) Kaikenlisäksi meidän sijoitus nousi samantien sijalle 10.! WTF!
10 parasta valittaisiin maajoukkueeseen... No huh huh!
Kyllähän minä tuota asiaa hetken fiilistelin, mutta totuuden nimissä samalla panikoin asiaa, että ei mulla millään olisi varaa Norjaan lähteä, sillä itsehän se reissu pitäisi maksaa :(

Toka rata oli Viitasen hyppyrata.
Rataan tutustuessa oli fiilis, että nyt voidaankin vaan kaahailla, kun ei niin väliä miten menee.
Oltiin jo saavutettu kaikki mitä näistä kisoista tavoiteltiin.
Radalla oli yksi kohta jota olisi kovasti tehnyt mieli päästä kokeilemaan, pituudelta lähetys putkeen ja itse leijeröidä toinen putki.
Se tuntui tutustuessa todella mahdolliselta ja olin varma, että se onnistuisi ainakin treeneissä.
Pitkään mietin,että uskallanko kuitenkaan kokeilla ja luultavasti en olisi...
Mutta eipä päästy sinne saakka.
Radan alussa oli kepit ja siellä loppupäässä tapahtui jotain outoa. En tajunnut mitä, mutta rekisteröin jotain outoa. Luulin, että Häkä lähti vaan hakemaan aika lähellä ollutta hyppyä, mutta ei mennytkään vaan tulikin mun perään. Jatkoin rataa ja pari estettä päästiin kun tuomari vihelsi pilliin hylkäyksen merkiksi.
Vähän aikaa ihmettelin että häh, mutta syy selvisi. Häkä ei kääntynytkän viimeisestä keppivälistä oikein ja koska jatkoin korjaamatta, tuloksena hylkäys.
Itse piti katsoa video kolme kertaa ennenkuin todella näin mitä tapahtui :)
No höh. Mutta tämä hylky ei kyllä samalla tavalla harmittanut kuin se edellisenä päivän. Ehkä siksi, kun tosiaan mietin, että ei minulla ole varaa Norjaan lähteä ja olisi huomattavasti kivempi jäädä kymmenen parhaan ulkopuolelle, kuin kieltäytyä paikasta.

Sitten oli jäljellä enää koko viikonlopun viimeinen rata. Tälle radalle lähdettiin taas sen hetkisessä käännetyssä paremmuusjärjestyksessä ja olimme hyppyradan jälkeen pudonneet sijalle 13. huh :)
Rata oli agilityrata joka olisi sekä Suomalaisen, että Viitasen yhteistä tuotosta.
Jokatapauksessa alussa oli kinkkinen kohta, putki puomin alla ja sen jälkeen muuri. Ja valitsi kumman puolen tahansa, oli vaarana joko juosta koiran päälle tai sitten muurin ohitus.
No, omat tunteet meni taas vuoristorataa. Muutamaa koirakkoa ennen vasta sain päätettyä kummalta puolen sen alun ohjaan ja sen jälkeen mielessä oli, että nyt vaan nautitaan vauhdin hurmasta mutta tehdään se täysillä. Niin ettei Häkällä olisi missään vaiheessa epäselvää mitä siltä haluaisin.
Tässä kohtaa muistin myös Anne Talvitien viime talvisen psyykkisen "yksärin" ja sen neuvon, että muista, te olette yhdessä, sano Häkälle, että minä autan sinua onnistumaan.
Sitä hoin itselleni lähtökarsinassa ja se on kyllä yksi parhaista opeista mitä olen saanut.
Häkä, minä autan sinua onnistumaan <3
Ja mitä sitten tapahtuikaan...
Radalle lähdettiin päättäväisesti ja täysillä. Ei kai Häkän kanssa voi mennä kuin täysillä :)
Alusta selvittiin ihan jäätävän hienosti ja sitten ihan pieni hengähdys mutkaputkella ja nopea itsensä kokoaminen, että nyt keskity loppuu saakka kunnolla. Auta Häkää, radalla ollaan tiiminä.
Muistan parit pitkät kaarteet ja sen tunteen, että ihan sama vaikka vähän menee pitkäksi, tää on niin siistiä! Keppien jälkeen tuntui, että jalat oli maitohapoilla enkä päässyt liikkeelle kunnolla. Pussista tiesin Häkän ehkä ehtivän vähän jaloilleni, mutta armotonta huutamista ja ohjausta seuraavalle hypylle ja kun sekin onnistui, oli 3 estettä jäljellä ja nyt vielä varmistellen loppuun saakka ja hyvänen aika sentään! Me tehtiin nolla! mieletöntä Häkä! Tämmösessä paikassa, me tehtiin nolla! Huippua!

Siinä ulko-ovella maajoukkueen johtaja sanoi, että älä sitten lähde pitkälle, jos ootte joukkueessa.
No tämä meni minulta vähän kuin kuuroille korville, sillä en ollut mitenkään siihen varautunut.
Jäin kuitenkin sinne takaovelle sillä hetken päästä olisi enää parhaat jäljellä. Ralli, Hunni, Tiku, Neon... Halusin niiden radat nähdä koska ne on vaan niin jäätävän hienoja.
Joku tuli minulle sanomaan, että vitsit miten hieno rata meillä oli ja kertakaikkisen huippu aikakin.
Tämäkin tuntui vähän epäuskoiselta kun siinä matkalla ehdin miettimään, että parit pitkät kaarteet ym... No huh huh...
Lopulta koko porukka oli saatu maaliin ja kuuluttaja luetteli ensin radan kolme parasta ja se kolmas oli Häkä ja minä. No huh! Ai se meni noin kovaa :) Makeeta!!
Sen jälkeen kuuluttaja alkoi luettelemaan yhteistulosten 10 parasta koirakkoa. Sijalla 8, shetlanninlammaskoira Häkä ja Milla Saari !!!! MITÄ!!! Siis että mitä!! Sijalla 8??? Siis sehän tarkoitti, että me päästään maajoukkueeseen! Mitä ihmettä!
Nostin Häkän syliin ja kyyneleet vaan virtasivat! Onnen kyyneleet :)
Ihan mieletöntä!!
Siellä takaovella itki onnesta kyllä aika moni muukin. Vitsit miten hienoja fiiliksiä. Kertakaikkiaan!!

Siitä sitten vähän sekavin ajatuksin Häkän kanssa liikkeelle, mutta en oikein osannut tehdä mitään enkä liikkua mihinkään. Oli ehkä pikkaisen höntti olo :)
Pihalla moni kävi onnittelemassa ja tulihan siellä Marjon kanssa kunnolla tirautettua taas kyyneleetkin.
Sitten pitikin lähteä paperihommiin, sillä maajoukkueen jäsenten pitää tietysti allekirjoittaa urhelijasopimus ym. SAGI:n kanssa.
Palkintojen jako oli sitten illalla joskus lähempänä ysiä ja eihän siellä paikalla silloin enää ole juurikaan muita kuin ne jotka palkinnon saavat ja ehkä niiden matkaseura.
Ja heti palkintojen jaon jälkeen piti myös ottaa viralliset kuvat. Ei muutakun maajoukkuetakki päälle ja Häkän kanssa parrasvaloihin. Ihan kuin unta :)

Kotiin päästiin reilusti kymmenen jälkeen illalla ja aamulla oli tietysti kello soimassa 5.30...
Mutta jostain syystä ei muuten väsyttänyt juuri ollenkaan :)
Olin edellisellä viikolla töissä sanonut, että vitsit kun tekis mieli sellaista kunnon mansikka-kerma-täytekakkua. Ja vaikka aina välillä leivonkin ilman syytä, niin nyt sitten olin sanonut, että jos maajoukkueeseen päästään, niin sitten leivon täytekakun.
En maanantaiksi sitä millään saanut, mutta tiistaiksi kyllä.
Oli muuten hyvää!

Olen edelleen vähän pyörryksissä tästä, sillä en missään vaiheessa ollut tänä vuonna todellakaan ajatellut, ettäkö me haviteltaisiin maajoukkuepaikkaa vaan me lähdettiin ihan vaan haistelemaan tunnelmaa :) No tässä sitä nyt ollaan ja onhan tää ihan hemmetin hienoa :)

Mutta tämä ilo ei kyllä poistanut sitä ongelmaa, että mulla ei kyllä olisi varaa lähteä Norjaan PM-kisoihin elokuussa :(
Olisi pitänyt olla viiden parhaan joukossa, niin SAGI olisi maksanut kaiken, mutta sijoilla 6-10 joutuvat kaikki maksamaan matkat ja majoitukset omasta pussistaan, eikä Norja tunnetusti ole mikään edullinen maa...
No, onneksi on maailman ihanin Marjo <3
Marjo päätti viikonloppuna, että mehän järkätään epäviralliset kisat joiden tuotto käytetään mun ja Häkän matkan tukemiseksi ja hän niitä alkoi heti puuhaamaan.
Joten nyt kaikki ystävät ja kylänmiehet, tervetuloa sunnuntaina 24.7 Vihtiin agilityepiksiin.
Ja vaikka et omista koiraakaan, niin tule edes kahville :) Paikalla on myös pieni buffa.

Millan ja Häkän tukiepikset

Juhannus 2016 => FI AVA!!

Voi jee, Kipinästä Suomen Agilityvalio! Voi kuinka mahtavaa!

Tänä vuonna matkasin karavaanin kanssa Savonlinnaan, Tanhuvaaran urheiluopistolle, jossa järjestettiin Jussin Juoksut 2016-agilitytapahtuma.
Vaikka matkaa kertyi ja juhannusruuhkaan juututtiin Lusin suoralla, niin kyllä kannatti!
Puitteet oli kertakaikkisen upeat kaikin puolin!

Kisaurakointi aloitettiin perjantaina iltapäivästä. Kolmosille 2 agirataa ja 1 hyppyrata.
Kipinä aloitti agiradalla, jonka tuomaroi Sari Mikkilä.
Rata oli mielestäni aika helppo ja onnistuinkin Kipinän kanssa tekemään "norminollan" :)
Siinä tallustelin lähistöllä ja hain Häkän odottamaan omaa vuoroaan ja samalla seurailin kuinka koira toisensa jälkeen teki virheitä ja hylkäyksiä.
Sitten se koitti, Häkän vuoro luokan viimeisenä.
Tässä vaiheessa mielestäni Kipinä edelleen johti kisaa nollalla, mutta en ollut ihan 100-varma asiasta.
Kuitenkin oli varsin kinkkinen paikka lähteä radalle, kun tiesin, että nyt olisi Kipinälle serti todellakin lähellä.
Mielessä pyörähti ajatukset Häkän starttaamatta jättämisestä aina radan jonkinlaiseen sabotointiin. Sillä onhan se toki aika paljon nopeampi kuin Kipinä, joten nollaradalla se voittaisi. No, kuitenkin lähdin radalle puhtaasti sillä mielin, että nyt tehdään parhaamme Häkän kanssa ja katsotaan mitä tulee. Sen verran ajattelin, että nyt ainakin kontaktit pysäytetään kunnolla, enkä päästä Häkää varastamaan. Mutta muuten ei mitään sabotointia tms.
No rata menikin hurjan hyvin aina tokavikalle rimalle saakka, joka putosi.
En tiedä miten sen olisi voinut tahalteen tehdä, joten ihan puhdas vahinko, joka ei kuitenkaan haitannut ollenkaan.
Tämän jälkeen oli pakko änkeä toimistotelttaan varovaisesti kysymään, että voittiko Kipinä.
Ja kyllä! Kipinä voitti luokan ja olipa taas liikutuksen kyyneleet herkässä.
Kipinälle SERTI ja FI MVA. Huikeeta!

Tässä Kipinän ja Häkän ekat radat

Päivän seuraava rata oli hyppyrata, tuomarina Reetta Pirttikoski ja kisaamassa vain Häkä.
Alkurata hyvin ja vikkelästi, lopussa vähän sekoiltiin ja hylkäys. :)
Vika rata oli jälleen Mikkilän Sarin agilityrata.
Luulin Kipinän tehneen nollan, mutta kuuluttaja kertoikin ratavirheiksi 5. Ei hajuakaan mistä se tuli. Höh.
Häkän kanssa paineltiin hirmuista kyytiä, mutta aalta se peijooni loikkasi hitusen liian korkealta ja siitä vitonen. Koirien ero ajassa oli 6 sekuntia :) Häkä sijalla 5, Kipinä sijalla 8.

Kisojen jälkeen koirille ruokaa ja ne nukkumaan ja itse saunomaan.
Tanhuvaaran rantasauna lämpesi kisaajia varten ja olisi kuvitellut sen olevan aika ruuhkainen. Mitä vielä. Meitä oli siellä 5 naista. Jep!
Uikkaritkin tuli mukaan, mutta ei, en todellakaan pulahtanut järveen. Koitin varovasti varpailla ja kiesus miten kylmää!
Saunan jälkeen lämpesi karavaanareiden grillit ja pitkäpöytä rakentui hyvää vauhtia.
Istuttiin iltaa kivalla porukalla ja käytiin kokkoakin vilkaisemassa. Hieno päivä!

Lauantai valkeni helteisenä kuten edellinenkin päivä ja kisaaminen jatkuisi kolmosilla taas iltapäivällä. Samat huippumukavat tuomarit jatkoivat kuin eilenkin.
Ensin agirata. Tänään Kipinä ei osannut enää pujotella ja sille vitonen ja vähän yliaikaa. Sijoitus 13./19.
Häkä pinkoi taas aika kivasti, mutta alussa ollut raskas keinu ei laskeutunut ihan niin nopeasti kuin toivoin ja Häkä lähti keinulta perääni liian hätäisesti, joten siitä vitonen. Sijoitus 5./19.
Hyppyradalla taas pelkästään Häkä ja sehän vähän lipsahti... :)
Ensin yksi kaarros meni pitkäksi ja sitämyöden sen linja pieleen ja kun mä vielä estin sen näkyvyyden pujotteluun jonne piti mennä, niin eihän sillä ollut vaihtoehtoja kuin hypätä se minkä se näki ja pieleen meni. Siis hylkäys :)
Päivän vika rata oli taas Reetan agirata.
Kipinälle jälleen kepeiltä virhe tai parikin ja kun sitä korjailtiin useampaan kertaan, niin tuloksena humat 33.01. Kiitos ja näkemiin!
Häkän vuoroa odotellessa oli jo aurinko pehmentänyt pääkoppaa mutta sen verran ärsytti kaikki pienet toilailut, että radalle lähdin sillä asenteella, että on nyt helvetti jos ei yhtä nollaa edes Häkän kanssa saada. Olis paljon kivempi lähteä seuraavan viikonlopun maajoukkuekarsintoihin jos edes joku onnistuisi.
Ja niin vaan tapahtui. Hyvällä sykkeellä paineltiin menemään ja kokoajan oli tilanne hallussa.
Maaliin puhtaalla suorituksella ja nopeimmalla ajalla ja näin Häkä voittoon! Jes! Onnistuihan se :) Pikkuisenko tuntui hyvältä.
Loppusaldona voisikin sanoa, että juhannuksena 6 kilpailua joista voitin 2. Kuulostaapa hienolta!
Mutta kun saman asian kertoo toisella tavalla, eli juoksin yhteensä 10 rataa, mutta vain 2 nollaa saldona, ei se kuulosta yhtään niin kivalta.

Kisojen jälkeen lähdettiin porukalla kylpemään.
Tanhuvaarassa on pienimuotoinen urheilu-spa ja se kuului myös karavaanareiden paikan hintaan. Joten pitihän sen monet erilaiset porealtaat ym. testata.
Itse en jaksanut kovin pitkään kuitenkaan lillua vaan lähdin muita odottelemaan terassille siideriä naukkaillen.
Ja loppuiltahan jatkui kuten edellinenkin. Grillaten pitkän pöydän äärellä. Hauskaa!

Sunnuntaina kotiinpaluu, mutta vitsit että oli hieno juhannus!
Ensi vuonna taas ;)

Näihin kuviin ja tunnelmiin...
Ja loput kisavideot tuossa oikeassa reunassa...

SM 2016

Oli kyllä taas ihan mielettömän makee viikonloppu ettei tosikaan.
Meikäläinen lähti ensimmäistä kertaa yksin omalla pikku vaunulla liikenteeseen.
Perjantaina aamusta koukku kiinni ja menoksi.
Fordi jaksoi kohtuullisen hyvin vetää vaikka meinasikin puutua pieniinkin ylämäkiin. Noh, karavaanari - teiden tukko ;)
Päätin vetää vankkurin kisapaikasta noin 7km:n päähän ns. "omalle alueelle", Kangaslampi caravan-alueelle. Oikein viisas ja edullinen vaihtoehto kalliille hotellille tai kisapaikan viereiselle hiekkakentälle.
Nyt maksoin 26€, hotelissa olisin maksanut 200€ ja kisapaikan hiekkakentällä 70€
Tähän 26€:n hintaan sisältyi sähköt, suihkut ja ihana puu-lämmitteinen sauna lammen rannalla.
Toki hotellissa olisi vähän enemmän tilaa, mutta kun ei tuolla käyty kuin nukkumassa, niin miksi maksaa tyhjästä... Ja aamupalankin sain juuri siihen aikaan kun halusin ;)

Saavuin kangaslammelle hyvissä ajoin aamupäivällä ja ekakertalaiseksi sain vaunun paikoilleen omasta mielestäni tosi helposti. Markiisi auki ja aidat leirin ympärille. Avot.

No siitä sitten kohti kisapaikkaa ja toisen leirin pystytykseen :)
Tykkään olla ajoissa paikalla ja niin olinkin. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ja tehtiin rauhassa lenkkiä koirien kanssa ennen ekoja startteja.

Perjantain radat olivat "tavallisia" kolmosluokkien ratoja. Mitä nyt osallistujia reippaasti enemmän...
Ekana oli hyppyrata jossa tuomarina Martti Salonen.
Häkän kanssa ei onnistuttu alkua pidemmälle. Neuvoteltiin tovi lähdössä pysymisestä ja tyyppi hiukan varastikin. No sehän riitti, kakkonen väärin päin, hylkäys, kiitos ja näkemiin. Voi jeesus kun harmitti.

Kipinän kanssa rallateltiin "norminolla" :)

No illemmalla oli vuorossa Anne Saviojan agilityrata.
Häkän kanssa viiletettiin aikas kivasti, ihan lopussa meinas lipsahtaa selän takaa putkeen mutta sain pelasteltua sen oikeille raiteille ja tuloksena nolla! Jes! Sijoitus huikea 6./127. Mieletöntä!

Kipinän kanssa oli mielessä tehdä toinenkin hyvä rata, mutta olikin matkassa vähän epäonnea.
Radan päädyssä oli pujottelu aika lähellä aitaa ja siinä aidan takana joku pikkurakki rähähti sopivasti kun Kipinän piti aloittaa pujottelu. En tiedä johtuiko siitä, mutta kuitenkin keppivirhe kun Kipinä meni väärään väliin. Aikaa kului virheen kera, mutta muutoin kohtuu hyvä rata.

Kuivan päivän jälkeen vaunulle, suihkuun ja nukkumaan.
***********
Lauantai valkeni sateisena. Mutta kun se oli tiedossa, niin eipä se pahemmin haitannut menoa.
Tulossa oli SM-joukkuekisapäivä.
Seurassa jota edustamme (Hiiden Haukut) ei ollut mini-koirakoita jonoksi saakka joilla oli yksilöihin nollat kasassa joten joukkueemme oli oikein Tulikäpälä-joukkue. 3 kasvattiani gööttejä, Saara, Taiga ja Kipinä ja sitten ankkurina Häkä <3. Sokerina pohjalla oli meillä varakoirana Liekki :)

Marjo ja Saara aloitti päivän. Tuomarina Jari Helin ja rata oli kiva ja vauhdikas. Juuri niinkuin joukkueradan kuuluukin.
Mua jännitti ihan järkyttävästi! Saara kulki upeasti ja Marjo ohjasi upeasti. Maaliin hirmu hienolla nollalla ja jee miten mahtavaa!
Toiselle osuudelle lähti Marjo ja Taiga. Ja taas jännitin ihan sikana. Kun nyt vaan Marjo malttaa ohjata tarkasti eikä oleta, niin hyvä tulee. Ja niin tulikin. Taigan kanssa huikeen hyvä nollarata ja vitsit mikä fiilis. Joukkueella 2 nollaa plakkarissa!
Kolmantena vuorossa olin Kipinän kanssa. Lähtökarsinassa vuoroa odotellessa oli oikein hyvä fiilis. Kipinä oli energisellä tuulella ja muistan ajatelleeni, että tää rata me hoidetaan. Ja niin vaan tehtiinkin. Vauhdikkaasti nollalla maaliin ja voi elämä sitä riemun määrää! Meidän joukkueella oli nyt kolme nollaa neljästä ja ankkuriosuus menemättä. Tässä vaiheessa uskallettiin jo fiilistellä, että eiköhän me kympin sakkiin päästä :)
Mini joukkueitahan oli yhteensä 77.
Sitten tuloksia vilkuilemaan ja oltiin tässä vaiheessa sijalla 9. Vau!!
No, finaaliin aika moni laittaa sen nopeimman ja parhaimman koirakon joten vielä voisi käydä ihan miten vaan. Kaikenlisäksi kun "vain" kolmen koirakon tulokset lasketaan.
No, jokatapauksessa oltiin jo onnistuttu huippuhyvin ja kun Häkän tulosvarmuus ei vielä ole mikään mainittava, niin olipa kutkuttava tilanne lähteä finaaliin iltapäivällä.
Tässä Kipinän joukkuerata

Finaalit käytiin yhdellä radalla kerrallaan, käännetyssä paremmuusjärjestyksessä ja olihan siellä suuren urheilujuhlan tuntua.
Ankkuripaikka on kyllä mielettömän siisti paikka varsinkin silloin kun sijoitus on siellä kahdenkympin paremmalla puolella. Olin haljeta onnesta kun sain mahdollisuuden startata Häkän kanssa ankkurina. Ihan parasta :)
Meidän vuoro tuli ja mua vähän jänskätti pari kohtaa. Monessa kisassa aiemmin jos on ollut joku kohta mikä on mietityttänyt, niin usein se oli mennyt huonosti. Tämä pikkuisen häiritsi, mutta jollain ihmeellä sain pidettyä ajatukset hallinnassa ja kun jalat pikkuisen vapisten mentiin lähtöön, niin se tapahtui! Kaikki ympäriltä hävisi ja me oltiin radalla kaksistaan Häkä ja minä :)
Yleensä siis kuulen ja rekisteröin ympärillä tapahtuvaa hälinää, mutta nyt mentiin varmaan puolirataa niin etten kuullut mitään enkä nähnyt mitään muuta kuin Häkän. Huikeeta!
Loppua kohti oma keskittyminen jo rakoili ja näin radan reunalla katsojat mutta paineltiin silti menemään. No vähän tietty meinas lipsahtaa kun en oikein ehtinyt sinne minne suunnittelin. Mutta sain taisteltua Häkän oikeille raiteille. Lopussa ollut keinu oli hidas ja sen jälkeen vielä pari hyppyä, joista viimeinen oli täpärällä mennä ohi. Mutta huh huijaa, nollalla maaliin! Kiesus miten siistiä!!
Tässä Häkän joukkuerata

Viimeisen joukkueen jälkeen Marjo kävi katselemassa tuloksia enkä todellakaan ollut uskoa kuulemaani. Me oltiin noustu neljänneksi! Siis mitä!! Joukkue SM-4 !! Mahtavaa!!!
Meidän göötit ja Häkä! Joukkue SM-4! Olo oli kuin voittajalla konsanaan! Huikeeta! Hyvä Me!

*******************

No sitten koittikin sunnuntai ja vuorossa oli yksilömestaruudet.
Mineissä starttasi huimat 272 koirakkoa ja näistä 50 parasta pääsi finaaliin.
Häkän lähtönumero oli 34 ja sen kanssa oltiin aamun ensimmäisessä ryhmässä klo 8.15
Vettä satoi taas taivaan täydeltä. Mutta mua se ei ihan kamalasti haitannut.
Ainut mikä haittasi, niin useiden kanssakilpailijoiden mieletön narina ja valitus.
Ihan kuin jollekkin olisi tullut yllätyksenä vesisateet. Tai toinen mikä tuntui närästävän, niin starttaaminen aamuryhmässä. Voi elämä...
On se nyt helvetti, SM-kisat on kerran vuodessa, ihan mielettömän mahtava ja iso tapahtuma. Kaikki halukkaat ei edes pääse mukaan. Minkä helvetin takia pitää väkisin osallistua jos naama on nurinpäin koko viikonlopun...

No, sitten itse rataan... Tuomarina hyppyradalla oli Bittiläinen Lee Gibson. Hän oli laatinut alkuun hirmuisen kinkkiseltä näyttäneen radan, mutta kun sinne radalle pääsi, niin eihän se ollutkaan niin paha.
Tosin hirmuiset vesilammikot toivat vähän haastetta ja mietinkin, että mitenhän Häkä liikkuu, mutta toisaalta se on sellainen rämäpää, että tuskin sitä lätäköt haittaisivat.
Ja oikeassa olin. Häkä pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja minä yritin suoriutua kertturina alta pois.
Pari pientä "oho"-kohtaa matkalla oli ja yksi rimakin sitten putosi, mutta me suoriuduttiin aika hienosti.
Vitosella ei ollut asiaa finaaliin, mutta ei haitannut ollenkaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi ohjannut Häkää millään muullakaan tavalla, joten parhaamme tehtiin.
Tällä kertaa sijoitus oli 87./272. Mielettömän hienosti minun mielestä :)
Ja tähän Häkän hyppyratavideo

Pari tuntia myöhemmin oli Kipinän ryhmän vuoro.
Vesisade jatkui edelleen, mutta kun kassissa oli tarpeeksi kuivia vaihtosukkia, niin taas oltiin iskussa.
Kipinää ohjasin vähän toisenlaisilla valinnoilla ja pujottelua edellinen hyppy meni pieleen.
No sitä kyllä osasin vähän epäilläkin, mutta päätin lähteä yrittämään.
Eli hypyltä kielto. Korjaukseen kului sekunteja joten maaliin tuloksella 11.41 eikä asiaa finaaliin.
Sijoitus lopulta 138./272. Ihan ok.
Tässä Kipinän karsintarata

Taas odoteltiin jokunen hetki kunnes päästiin jännittämään Marjon ja Saaran vuoroa.
Taigahan oli ollut aamulla Häkän ja Kipinän välissä, mutta sieltä harmittavasti hylkäys.
Mutta siis Saara... Rata oli mielestäni sille varsin sopiva ja jännitin kentälaidalla ihan helvetisti.
Edes omat radat ei jännittäny niin paljoa kuin Saaran rata. Ja mitä siellä tapahtui...
Saara pinkoi menemään kovaa ja virheettömästi Marjon kanssa ja maaliin ehtivät hiuken hienosti ihanneajan puitteissa ja se tarkoitti menolippua iltapäivän finaaliin!!! JEEE!!!
Juoksin onnittelemaan Marjoa ja Saaraa ja olin niin onnessani heidän puolesta että silmät kostuivat muustakin kuin kaatosateesta ;) Ihan mieletöntä!!
Lopulta heidän sijoitus hyppyradan jälkeen oli 44./272. Huikeeta!
No nyt ei tarvinut miettiä että jäisikö katsomaan ilapäivän finaaleita vai lähtisikö ajoissa kotimatkalle. Tottakai mä jäisin!

Pahin vesisade loppui ja kun finaalit alkoivat maxeilla, niin taivaalla nähtiin jo aurinkoakin.
Maxeilla tuomarina oli minit aamulla tuomaroinut Lee Gibson ja tuliko jollekkin muka yllätyksenä, että pujottelun alku saattaisi sisältää ansan...
Hän oli laittanut putken kivasti siihen pujottelun alkuun ja sinnehän suurin osa koirista sujahti.
Siinä katsomosta ajateltuna olisi ollut mielekkäämpää, kuin tämä kinkkinen kohta olisi ollut ihan vasta radan lopussa eikä neljäs este kuten nyt. Niin moni siihen kompastui että lopulta maxien finaali oli ehkä vähän tylsä.
No, mitalikolmikko suoriutui kuten kuuluikin ja mestari oli tittelinsä ansainnut.

Sitten alkoi minien finaali.
Rata vaikutti virtaviivaiselta juoksuradalta. Ja sitä se taisi ollakkin.
Itse ajattelin, että nollia tuolta radalta ropisee vaikka kuinka ja paljon, mutta toisin kävi.
Saara lähti alkupäässä, kun finaali käytiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä aamun hyppyrataan nähden.
Tämä näytti helpolta kuin heinänteko eikä oikeastaan tarvinut jännittää onnistumista. Vaan sai keskittyä kannustamaan kovaan vauhtiin.
Ja niinhän tämä huippupari tekikin. Kirmasi kovaa ja virheettömästi maaliin. Superia! Finaalissa nolla! Mahtavuutta! No, ennakkoon tiedettiin, että ei Saara ole suomen nopeimpia koiria, mutta toki tuolla nollalla sijoitus nousisi jonkun pykälän.
Siinä kun koirakko toisensa jälkeen sai virheitä tai jopa hylkääntyi, niin alettiin ensin miettimään, että nouseeko Saara jopa kolmenkympin joukkoon. No kyllä! Helposti!
Mutta ei kyllä olisi uskottu, että lopulta Saaran sijoitus oli 16.!! Siis mieletöntä! 272 suomen parasta minikoiraa ja Marjo & Saara sijalla 16! Jäätävän hienoa! Kyllä oli hymy herkässä :)


Saaran SM radat

Suuren suuret onnittelut Marjo & Saara <3

****************

Ihana viikonloppu rakkaan harrastuksen parissa. 

Kipinän kuvat: Sirpa Saari
Häkän kuvat: Minna Juustovaara

Jännän äärellä

Perhosia vatsassa vaikka kuinka ja paljon.
Tulevana viikonloppuna kisataan Nastolassa agilityn Suomen Mestaruuksista.
Tämä meillä oli tavoitteena Häkän kanssa kun kisaaminen viime syksynä aloitettiin. Osallistumisoikeuden saavuttaminen. Ja se saatiin. Mahtavaa!
Mukaan lähtee toki myös Kipinä. Oikeudet silläkin ollut jo hyvissä ajoin :)
Liekki liitelijääkään ei ole kokonaan unohdettu. Se on meillä joukkueen varakoirana. Toivon tosin ettei sitä tarvita ;) Se kun ei ole kisannut enää viime syksyn jälkeen. Eikä treenannut...

Kolmena päivänä kisataa ja pidetään hauskaa. Vaikka taivaalta onkin luvassa vesisateita.
No, sen tietää etukäteen ja siihen yritän parhaani mukaan varautua. Paljon kuivaa vaatetta mukaan ja ennakkoasenne, että kylmää ja märkää tulee olemaan. Siitä huolimatta ME pidetään hauskaa ja ollaan onnellisia kun saadaan olla mukana.
Varsinaisia tulostavoitteita en ajatellut itselleni laittavani, mutta olishan se siistiä päästä sunnuntaina finaaliinkin, Häkän kanssa... :) Sinne päästään virheettömällä suorituksella aamun karsintaradalta.
Meidän kanssa karsintaradalle lähtee 278 muuta koirakkoa ja 50 parasta (tai kaikki virheettömän radan tehneet finaaliin pääsevät.
Perjantaina kisataan kaksi "lämppäkisaa" sekä Kipinän, että Häkän kanssa.
Lauantaina vuorossa joukkuekisa ja saan olla Häkän kanssa ankkurina. Ihan paras paikka :) Toivotaan vaan, että joukkueella on alla hyvä tulos, niin finaalissakin olisi vielä jännitettävää.Ja Kipinähän on myös joukkueessa. Toivotaan "norminollaa" :)
Meillä onkin melkoinen "Tulikäpälä"-joukkue. Mukana göötit Saara, Taiga ja Kipinä. Syrjähyppynä Häkä :)
Ja sunnuntaina sitten vuorossa yksilömestaruudet. Häkä starttaa numerolla 34 ja Kipinä numerolla 103.

Tässä ihana fiiliskuva Janakkalan kisoista. Toivotaan tällaista vauhdikasta lentoa viikonlopulle :)

Ja tähän samaan sopii ihan loistavasti tämä:

Ei voittoa...

Meidän "kylällä" on viime viikonlopun lottoarvonnassa jollekkin osunut jättipotti!
7 oikein rivillä napsahti semmoset 8 miljoonaa euroa. Vau!  No, ei osunut mulle...
Vaikka kuponki olikin pelattu siinä kaupassa jossa minä asioin useita kertoja viikossa.
Tosin silloin kun minä lottoan, niin teen sen netin kautta. Eli odotetaan sitä uutista, että vihtiläinen nettipelaaja voitti 10 miljoonaa tms. :)

No eipä tullut voittoja agilityssäkään. Lähelle päästiin, mutta lähellä ei lasketa.
Lauantaina kisasin Häkän ja Kipinän kanssa oman seuran kisoissa.
Kipinällä 2 starttia ja Häkällä 3.
Eka rata meni Kipinällä vähän sinne päin. Puomilta kontaktivirhe ja pujottelusta myös. Vedätin sitä liikaa ja se ampas lopussa mun perään jättäen pari keppiväliä pujottelematta. otin koko esteen alusta uudestaan ja siinä menikin aikaa melkein 10 sekuntia, joten tuloksena +9 sekkaa yliaikaa ja 10 :D
Häkän eka rata oli myös vähän sinne päin.
Puomihan mentiin kahteen kertaan. Häkän pitäisi pysähtyä alastulolle yhden käsklyn taktiikalla, mutta nyt siitä tuli kohtuullisen nätti juoksari, eli se tuli luvattomasti läpi. Jatkoin kuitenkin ja toisella kierroksella annon puomilla tuplakäskyn. Hidasti, mutta tuli edelleen läpi. Jatkoin jälleen ja lopussa sitten tapahtui meille tyypivirhe. Takaakierto-niisto ei vaan onnistu ja siitä kielto. Höh!
Vitosella maaliin ja ihanneaika alittui jotain 6 sekkaa kiellosta huolimatta. Tuloksena 5 ja sijoitus 2. :)
Koomista, mutta Kipinän ja Häkän aikaerohan oli 15 sekuntia :)

Toka rata oli astetta hankalampi meille.
Kipinälle iski kakkahätä juuri kun olin menossa lähtöön. Tajusin sen ja päästiin hihnasta irti. Se meni vähän matkan päähän pusikkoon kakalle ja huikkasin tuomarille, että hetki menee... :)
No, mielummin juuri ennen lähtöä, kuin kesken radan...
Pari virhettä tuli alkumatkasta eikä Kipinä oikein kulkenut, joten lopetin keppivirheeseen ja käänsin Kipinän ympäri ja juostiin maalin kautta ulos.
Ei tällä kertaa mitään "norminollia" :)

Häkän toka rata oli myös vähän kaaottinen. Tokana esteenä ollut aa suoritettiin pienellä ilmalennolla.
Näin vaan että Häkä hyppäsi melkein mun syliin ja jaloilleen maahan, mutta en muista nähneeni sen kaatumista sen jälkeen.
Otin aan uudestaan enkä tajunnut sillä sekunnilla, että olisi ehkä ollut viisaampaa keskeyttää.
Häkän rata meni useilla virheillä ja esteiden ohituksilla ym.
Radan jälkeen sain kuulla, että sen ilmalento olikin ehkä hurjempi mitä itse huomasin ja se saattoi olla syynä virheisiin.
No lähdin jäähkälenkille ja seurasin sen jokaista askelta tarkasti.
En huomannut mitään epäpuhtautta sen liikkeissä ja kun välissä oli medit ja maxit ennen vikaa rataa, niin se sai autossa vähän huilia.
otin sen jossain vaiheessa lämppähypyille ja kaikki näytti olevan kunnossa, päätin osallistua hyppyradalle.
Rata oli vauhdikas ja mentiinkin varsin hyvällä sykkeellä loppumetreille saakka.
Kolmas vikalle esteelle menin tekemään valssia ja siinä samassa kun Häkä hyppäsi, tajusin olevani omalta linjaltani vähän pielessä ja seuraava hyppy olikin pidemmällä kun mihin olin askeleeni sovittanut. En ohjannut tarpeeksi vaan Häkä tuli ohi. Äh. En korjannut ja tuloksena hylkäys.
Mutta oli hyvä rata. Pari kohtaa mietitytti, mutta ne onnistui hyvin. Hyvä minä, hyvä Häkä <3
Mutta tällä kertaa ei kisoista yhtään nollaa. :)
Eka rata toki hiukan harmitti jonkun aikaa, mutta loppuviimein oli kyllä kivaa. Taas. :)

Uskomatonta menoa

Hyvänen aika sentään. Sunnuntaina olin Häkän kanssa Janakkalassa kisaamassa.
Vaikka alkuun vähän mietin, että lähdenkö kun saatiin nuo SM & karsintanollat kasaan, niin ei olisi enää "tarvetta" ajella jokapaikkaan.
Kisat olisi vasta iltapäivästä ja toisaalta kun tarjolla olisi ulkokisat, niin päätin lähteä.
SM:t kun kisataan hiekkakentällä, niin olisi nyt syytä hakea hiukan tuntumaa. Niin koiralle kuin minullekin.
Siispä ajelin lähes helteiseen Janakkalaan.
Kisapaikka on hiekkakuopan pohjalla ja aurinkoisella säällä se on melkoisen kuuma paikka.
Kolmosille oli tarjolla 4 starttia, mutta olin ilmoittanut Häkän vain agiradoille, eli 3 starttiin.
Tuomarina toimi Johanna Wüthrich.
Eka rata meni meikäläiseltä vähän yliyrittämisen puolelle. Katsomossa oli ekaa kertaa ikinä oma pikkuveljeni ja halusin tietysti onnistua tekemään huikean hyvän nollan. Metsään meni...
Kahdella virheellä maaliin ja pöh. Olinpa kömpelö.
Kaiken lisäksi molemmat virheet tuli kohdista joista rataantutustumisessa ajattelinkin niiden mahdollisesti epäonnistuvan.
Tokalle radalle sitten vähän niinkuin pudotus maanpinnalle ja unohdetaas se näyttämisen halu.
Rata vaikutti melko helpolta, toisinsanoen mikään kohta ei mietityttänyt vaan minulla oli erittäin selkeästi mielessä miten Häkän ohjaan.
Ja kappas, nollalla maaliin ja luokan voitto! :) Siistiä!
Vikaa rataa ei pikkuveli jäänyt katsomaan. Harmi... Sillä siinä riitti yleisöllekkin viihdettä.
Rata oli erittäin vauhdikas ja kovaa sai painella. Yhdessä kohtaa oli joku mennyt siirtämään hyppyestettä vähän mun juoksulinjalle ja oli todella lähellä ettei tullut pellehyppyä esteen yli.
Juuri ja juuri onnistuin väistämään kiljahduksen kera, Häkä hyppäsi samalla hetkellä ja tajusin jatkaa pienten räpiköimisten kera seuraavalle esteelle. Naureskelin hetken mutta sain koottua nopeasti itseni kun tajusin ettei rima edes pudonnut, joten nyt vaan jatketaan loppuun saakka.
Vielä lopussa putkelta Häkä syöksyi todella lähelle väärää hyppyä, mutta sen olin ennakoinut ja osasin karjaista sen oikeaan suuntaan ja sain kolme viimeistä hyppyä ohjattua hirmuisella tuurilla.
Tuloksena just ja just nolla :)
Lopulta myös voitettiin tämäkin rata noin 4,5 sekunnin erolla seuraavaan.
Tuloksena siis tuplanolla voitoilla. Hitsi miten siistiä!

Tässä se meidän eka rata, josta tuloksena kymppi:

Janakkala 22.5.16 rata 1

Ja tässä toka rata josta nollavoitto 

Janakkala 22.5.16 rata 2

Pikkuisen piti makustella ja fiilistellä meidän kisaamista Häkän kanssa.
Olen kilpaillut agilityssä reilut 18-vuotta ja nyt ensimmäistä kertaa olen saanut nauttia voitosta voiton perään. Nyt mulla on koira joka on todella nopea ja myös hirmuisen taitava.
Ja se on sulattanut monen muunkin sydämet :)
Jos vielä kuukausi sitten hetken jopa mietin, että ehkä me ei tänä vuonna saadakkaan osallistua arvokisoihin, niin nyt täytyykin jo hiukan tuulettaa. Meillä on yhteensä 3 tuplanollaa ja 7 nollavoittoa.
Mielestäni olen onneni ansainnut. Ja nyt nautin siitä täysillä. Koskaan ei tiedä mitkä kisat on ne viimeiset... Häkä <3

Voitosta voittoon

Reilu viikko sitten ajelin Hausjärvelle kisaamaan Häkän ja Kipinän kanssa.
Pienen seuran pienet kisat keskellä korpea ja hupsis, melkein eksyin.
Navi näytti mitä sattuu ja jos oisin sokeasti sitä uskonut, niin seikkailisin siellä riihimäen ja hyvinkään metsissä varmaan edelleen...
No onneksi googlemaps tietää ja niin löysin kisapaikallekin ajoissa.

Tarjolla oli 3 rataa ja tuomarina Huittisen Anne.
Mikä erikoista, niin kisat oli oikeasti tosi pienet ja niinpä ratoihin tutustuttiin kaikki säkäluokat samalla kertaa. Kyllä, minit, medit ja maxit kaikki samaan aikaan. Esim. A-radalla kaikki yhteen laskettuna 27 koirakkoa :D

Eka rata meni Häkän osalta hiuksen hienosti poskelleen. Yksi kohta aiheutti minulle päänvaivaa ja tutustumisessa jo mietin,e ttä en ehkä ehdi ohjaamaan kuten suunnittelin vaan saattaa Häkä syöksyä mun edestä väärälle esteelle. Ja niinhän siinä kävikin. Tuloksena siis hylkäys.

Kipinä oli samalla radalla ja sille myös hylkäys. Tilanne oli hauska, tyyppi mikä ei ihan kamalasti minun mielestä lähde irtoamaan väärille raiteille, menikin nyt sitten selän takaa ja hylkäyshän siitä tuli.

Toka rata oli vauhdikas ja mikään kohta ei erityisesti kaihertanut. Ei se mikään täydellinen ollut, mutta voisi sanoa, että ei myöskään mikään paskempi. Häkälle nollavoitto 4.99m/s etenemällä. Hurjaa!
Kipinän kanssa onnistuttiin myös tekemään "norminolla" ja vaikka se tuntui pienen kiiturin jälkleen hitaalta, niin kyllähän sekin juoksi etenemällä 4.19m/s. Mun mielestä ihan jees :)

Vika rata oli hyppyrata. Ei todellakaan mitenkään helpoimmasta päästä nopealle koiralle ja monta kohtaa mietitytti. Mutta kun aika loppui rataan tutustumisessa, niin ei auttanut kuin mennä "silmät kiinni" ja toivoa parasta.
Häkän kanssa heti alussa neljäs este otettiin ihan eri tavalla mitä meinasin, sen perään myös 5 ja 6. Takaa ohjaten vaikka oli aikomus valssata.
No pujottelussa sain taas Häkän kiinnni ja sen jälken pari estettä niinkuin piti mutta sitten se taas lähti kuin tykin suusta. Vuorossa lyhyt putki ja sen jälkeen hyppy vinosti. Sinne meni kuten piti mutta olin jo jäljessä ja vaihdoin taas lennosta suunnitelmaa.
Olin seuraavat 2 hyppyä ohjaamassa ihan väärässä paikassa mutta ei auttanut kuin mennä kovaa alta pois ja yrittää huitoa Häkä oikeille raiteille.
Jotenkin ihmeellisesti se onnistui ja vielä lopun 3 estettä pääsin ohjaamaan suunnilleen kuten halusin. Maaliin päästiin ja hetken kesti koota ajatukset ja sitten tajusin. Taisi olla kuitenkin nolla.
En ihan sata varma asiasta ollut, koska meno ei todellakaan ollut mitään sujuvaa.
Tulosmonitori oli hienosti siinä kisailijoiden seurattavana ja niin vaan se nollaa näytti! Voi jessus! Tuplanolla! Mieletöntä!! Ja millä vauhdilla. Etenemä 5.10m/s ! Huh huh! Ei ihme etten ihan ehtinyt... ;)
Lopulta voitettiinkin rata aika ylivoimaisesti, kun toiseksi tullut kirmasi yli 3 sekuntia meitä hitaammin.

Samassa piti pyyhkiä tämä mielestä pois ja vaihtaa koiraa. Kipinä vielä radalle.
No sen kanssa tehtiinkiin taas "norminolla" ja menihän sekin kivasti. 4.46m/s etenemällä sijalle 4.
Kipinän kanssa ehdin ohjaamaan kuviot niinkuin suunnittelinkin :)

Häkälle siis tuplanolla voitoilla ja sehän sai myös sertit molemmilta radoilta. Nyt sillä on 2 agility sertiä ja 2 hyppysertiä. Mahtavaa!!
Niin ja karsintoja varten toinen tuplanollakin. Eli yhtä aginollaa vielä uupuisi...

Jossain vaiheessa yritin ajatella, että ei se mitään vaikka ei saataisi nollia kasaan eikä päästäisi SM-kisoihin. Mutta samalla ajattelin, että kyllä muuten harmittaisi ainakin hetken jos ei päästäisi.
Koska sehän meillä on tavoitteena ollut. Mitä sitä tavotteita keventämään kesken kaiken.
Niinpä ilmosin Häkän sunnuntaille lägille kahteen agistarttiin.
Hyppyradoille ei tarvitsisi nyt mennä, kun tosiaan tarvitaan vain aginolla.
En tykkää lägin hallin pohjasta yhtään ja pohdinkin muita vaihtoehtoisia kisoja.
Kuitenkin lompakko huuteli tyhjyyttään tässä kohtaa ja koska lägille oli lahjakortti ja liikuntaseteleitä, niin nämä kaksi starttiahan olisi ilmaiset. Sinne siis...

Edellisen vuorokauden vietin vaunulla. Voi että siellä on pitkästä aikaa tosi kivaa, kun on "uusi" vaunu.
No siis ei se mikään uusi ole, mutta mulle uusi. Kaikenlaista pientä sisustamista ja askarreltavaa löytyy. Mukava siellä on aikaa viettää kuivalla kelillä.
Ja koiratkin saavat olla ulkona vapaana aamusta iltaan. Mikäs siellä on ollessa.
Lauantaina illalla ajoin kotiin nukkumaan ja se oli oikeasti tosi viisaasti tehty.
Hyvät yöunet mulla ja Häkällä ja aamulla seskalta herättiin kohtuullisen hyvillä mielin ja pirteinä.

Eka rata oli reunalta katsottaessa vähän ilkeän oloinen. Kaikenlisäksi kaikki rimat ylimmässä mahdollisessa, eli hyppykorkeus 35cm.
Onhan se aika korkea tollaiselle 29 senttiselle, mutta Häkällä on mielestäni hyvä hyppytekniikka ja vaivattomasti pääsee rimojen yli.
Mikään kohta radalla ei aiheuttanut kovin pahoja tuntemuksia joten hyvillä mielin radalle.
Koko rata meni varsin kivasti ja juuri niinkuin olin suunnitellut melkein loppuun saakka.
Nolla oli alla kun jäljellä oli 4 viimeistä estettä. Aalta mun oli tarkoitus vaihtaa puolta persjätöllä, mutta jäinkin muka varmistelemaan ja päästin Häkän ohi. Sitten järjetön käskytys ja takaaleikkauksilla viimeiset esteet ja vielä kun viimeisenä ollut okseri ylitettiin puhtaasti, niin olihan huippua! Riemun kiljahdukset ja meinasin haljeta onnesta! Nolla! Aginolla! Se viimeinen aginolla!!! Mahtavaa!! Lähdin ulos Häkän kanssa ja voi jee sitä fiilistä! Me onnistuttiin!!
Nyt on kaikki tarpeelliset tulokset koossa SM kisoja sekä maajoukkuekarsintoja varten! Niin siistiä!
Sijoituttiin lopulta toiseksi tällä radalla. Huippua!

Mikä parasta, niin paikalla oli ihanat ystävät jotka tallensivat radan puhelimeensa. Kiitos Sirpa ja Marjo!
Tässä Sirpan versio:

Häkä 15.5.16 A-rata

Talvea etsimässä - the end

Jonain päivänä ajelin Kuusamoon. Pitihän nyt jotain pienenpientä tuliaista saada.
Riipisen myymälä oli sopivasti tyrkyllä ja sinne siis.
Pihassa oli parikin myymälää ja toisessa oli myös pienoismallinäyttely. Kertakaikkisen upea! Ja kaikenlisäksi ilmainen.

Noh...
Perjantaina oli vihdoin aika päästä mäkeen lumilaudalla. Päivästä oli tulossa hieno. Aurinkoa ja lämmintä.
Ostin kolmen tunnin hissilipun ja se riitti vallan mainiosti. Olipa taas "sikasiistiä" päästä laskemaan.
Enkä kaatunut tälläkään kertaa :)

Urheileminen jatkui lautailun jälkeen ja oli aika suunnata Simo-suomenheppaa katsomaan.
Nina ratsasti aluksi asetukset kuntoon ja sen jälkeen oli taas minun vuoro.
Nyt homma sujui maanantaita huomattavasti paremmin ja tuntui siltä, kun tosiaan olisin osannut ratsastaa. Maanantaina ei ihan siltä tuntunut.

Niin se viikko vierähti ja lauantaina oli aika lähteä kotimatkalle.
Haikein mielin pakkasin auton ja lähdin ajelemaan etelää kohti.
Poroja viikon aikana ei ihan liiaksi näkynyt, mutta kun lähdin kotimatkalle, niin ihan siinä alkumatkasta muutama sarvipää tuli tienviereen ja sain niistäkin vielä kuvan.

Kotiin saavuttiin alkuillasta ja olihan taas mieletön kokemus.
Paljon kiitoksia Nina jälleen vieraanvaraisuudesta! Simolle ja Ruutille pusut <3

Talvea etsimässä - osa 3

Keskiviikko pohjoisessa meni jotakuinkin niin, että aamupäivällä oli aikomus lähteä tallustamaan pyhävaaran reitti. Ajoin autolla pirunkirkon parkkipaikalle jossa olisi reitin alkupiste.

Ja koirat hihnoihin ja matkaan.

Kun reitin alku löytyi ja autotie oli sopivan pitkällä, päästin taas nelijalkaiset irti jotta kaikilla kulkemin sujuisi helpommin.

Nyt jos olisi ollut viisas, niin olisi ottanut lumikengät mukaan. Niitä jossain vaiheessa minulle suositeltiinkin, mutta en osannut nähdä niitä tarpeellisiksi.

Pääsin reittiä enkä just ja just 100 metriä, kun aloin humpsahtamaan hankeen joka toisella askeleella. Vaikka kuinka yritin kulkea edellisen tallustelijan jalanjälkiä.

Ketutus oli hirmuinen ja käännyin ympäri. Olkoot perkele!

Autossa mietin ja mietin,mettä mitä hemmettiä mä nyt teen. Kun ulkoilemaan piti päästä, mutta varasuunnitelmaa ei ollut.

No keksin sitten lähteä kohti valtavaaran takaparkkista. Josko menisin sinne uudestaan jos sieltä hyvä polku lähtisi. Nyt kun ei ollut sumuinen keli.

Parkkipaikka löytyi muutaman kilometrin päästä, mutta siinä tuumailin, että ei mua kyllä nyt tuonne huvita mennä.

Jatkoin autolla etsien jotain sopivaa pikkutietä jonka helposti löysinkin. 

Ja koirat autosta ulos.

Kävelin latupohjaa varmaan pari kilometriä, kunhan nyt koirat vähän pääsi jolkottelemaan.

Meinasin ketutuksessa lähteä vaan kämpille, mutta onneksi lueskelin karttaa hetken.

Pyhävaaralle voisi päästä toista reittiä, jos auton ajaisi yhden pikkutien päähän. Siispä sinne.

Paikka löytyi helposti ja taas koirat autosta ja sukellus metsään.

Vähän matkaa tallustin taas latupohjaa, kunnes löysinkin sille samaiselle reitille, jota olisin jossain vaiheessa tullut, jos olisin sieltä pirunkirkolta lähtenyt talsimaan.

Kartan mukaan matkaa ei ollut kuin puoli kilometriä, mutta toki pieni haaste siinä oli. Koko matkahan oli ylämäkeä.

Huippua lähestyessä piti vähän haukkoa henkeä, kun maisemat olivat kerrassaan huikeat. 

Hiukan aiemmin satanut tuore lumi keikkui vielä puissa ja näkyhän oli todella talvinen. Vau!

Huipulla pidettiin evästauko ja kun sinne sitten tupsahti pari muutakin retkeilijää, niin päätin lauman kanssa lähteä paluumatkalle.

Oli kyllä mahtava paikka! Onneksi tajusin kokeilla toista reittiä.

Torstaina oli aikomus lähteä uudestaan valtavaaralle. Sen verran oli jäänyt maanantainen sumu kaivelemaan.

Nyt hain mukaani lumikengätkin. Ihan vaan varmuuden vuoksi.

En lähtenyt samalle reitille kuin maanantaina vaan nyt oli jälleen aikomus laittomasti talsia ainakin osa matkasta latupohjaa. Ladut oikeesti oli jo sellaisessa kunnossa, että ei niissä kukaan täysipäinen hiihtelisi. Luotin siihen.

Auto tienposkeen ja koirat matkaan ja menoksi.

Kolmannen hiihtäjän jälkeen luovutin ja laitoin lumikengät jalkaan ja lähdin metsään. 

Miksi en sitä heti tehnyt! Koirat ei hangessa uponnut mutta minä upposin reittä myöten, mutta lumikengillä pystyi kävelemään missä vaan ilman uppoamista. Oli muuten makeeta!

Vauhti ei ollut ihan niin reipasta kuin tasamalla tavallisilla kengillä, mutta sitäkin hauskempaa se oli.

Valtavaaran huipulle pääsin vaivattomasti ja voi jessus mitkä maisemat sieltäkin avautui! Olin mykistynyt!

Aurinkokin pilkisteli reilusti, joten hyviä kuvia tuli napsittua ihan jokaisesta suunnasta.

Pieni evästauko vanhassa palovartijan majassa ja vielä hetken fiilistely mahtavissa maisemissa ja ei muutakun lumikengät jalkaan ja takas metsään ja kohti autoa.

Illalla oli luvassa taas agilityä. Olin lupautunut kahtena iltana vetämään treenit koillismaan koirakerhon porukoille. 

Olin todella haltioissani kuinka upeita koirakoita siellä oli. Todella upeaa osaamista ja vauhdikasta menemistä ja harmittelin vain, että asuvat kaikki niin syrjässä kisapaikoista. Heillä kun ei ole ihan tällaisia mahdollisuuksia kisaamiseen kuin vaikka minulla. Joka viikonloppu molempina päivinä ja kesää kohti viikollakin on kisoja. Ja harvemmin tarvitsee edes sataa kilsaa yhteen suuntaan ajaa. Mutta tuolla pohjoisessa kisataan ehkä kerran kuukaudessa ja 200km/suunta... 

Talvea etsimässä - osa 2

Tiistaina oli lähes samanlainen keli kuin edellisenäkin päivänä. Ja pienen pohdiskelun jälkeen päätin lähteä Oulangan kansallispuistoon ulkoilemaan.
Eli nokka kohti luontokeskusta ja sieltä hyvin merkityille reiteille.
Luontokeskuksen kupeessa muutaman sadanmetrin kävelyn jälkeen tuli kiutaköngäs. Mukamas upea putos ja nähtävyys. No, tulkitsin ensin karttaa väärin ja nappasin kuvan tästä "upeasta" nähtävyydestä...

Jatkoin matkaa metsään ja päästin laittomasti koirat irti. Ihan vaan pikkuisen helpompaa kulkea kuuden koiran kanssa kun ne ei sotkeudu hihnoissa kapeilla poluilla...

Pian eteen tulikin poroerottelupaikka. Ilmeisesti edelleen ainakin jonkinlaisessa käytössä paikka on, sillä maassa oli tosipaljon poron papanoita ja myös heinää.

Siitä reitti jatkui metsään parin pienen lammen ohi.

Kunnes löydettiin noin puolivälistä reittiä taukopaikka. Vieressä mutkitteli Oulankajoki.

Pikkuisen tauon jälkeen sukellettiin taas metsään kunnes hetken päästä saavuttiin varsin hienoon paikkaan joen mutkaan.

Matka jatkui taas polkua tallaten. Lähestyttiin Könkään Kuohua.
Sen kuuli jo paljon ennen kuin sen näki ja tässä kohtaa kun karttaa tutkin tajusin että ei se ollutkaan se alkumatkan näkymä mitä kuvittelin.

Ensin tuli taukopaikka, jossa olikin ihmisiä, joten nyt piti koko revohka saada hihnoihin.
Sidoin koirat puuhun kiinni ja menin itse kurkkaamaan vähän lähemmäksi metelin aiheuttajaa.

Kuviin en saanut sitä upeaa kokonaisuutta mikä siitä kalliolla seisokellessa avautui. Olin liian lähellä :)
Mutta oli se "ihan kiva" kuohu...
Reitille kertyi lopulta mittaa 8km ja aikaa kului 2,5 tuntia.
Tämän reitin nimi oli Könkään Keino. Ja voin suositella. Kohtuullisen helppokulkuinen reitti oli ainakin tällä kertaa ja minä ainakin pysyin reitillä kokoajan tosi hyvin.

Ja jotta lomasta saa kaiken mahdollisen irti, niin olin järjestänyt itselleni illaksi agilityn kouluttamista.
Koillismaan koirakerhon kisaavien ryhmässä oli hurjan upeita ja päteviä koirakoita ja oli tosi kivaa vetää heille treenit. Osa porukasta oli samoja, joille vedin treenit myös tammikuussa.
Paikkana sama hevosmaneesi ja tokihan asiaan kuuluvasti "palkka" koirille heti esteiden vieressä... :)