SM 2016

Oli kyllä taas ihan mielettömän makee viikonloppu ettei tosikaan.
Meikäläinen lähti ensimmäistä kertaa yksin omalla pikku vaunulla liikenteeseen.
Perjantaina aamusta koukku kiinni ja menoksi.
Fordi jaksoi kohtuullisen hyvin vetää vaikka meinasikin puutua pieniinkin ylämäkiin. Noh, karavaanari - teiden tukko ;)
Päätin vetää vankkurin kisapaikasta noin 7km:n päähän ns. "omalle alueelle", Kangaslampi caravan-alueelle. Oikein viisas ja edullinen vaihtoehto kalliille hotellille tai kisapaikan viereiselle hiekkakentälle.
Nyt maksoin 26€, hotelissa olisin maksanut 200€ ja kisapaikan hiekkakentällä 70€
Tähän 26€:n hintaan sisältyi sähköt, suihkut ja ihana puu-lämmitteinen sauna lammen rannalla.
Toki hotellissa olisi vähän enemmän tilaa, mutta kun ei tuolla käyty kuin nukkumassa, niin miksi maksaa tyhjästä... Ja aamupalankin sain juuri siihen aikaan kun halusin ;)

Saavuin kangaslammelle hyvissä ajoin aamupäivällä ja ekakertalaiseksi sain vaunun paikoilleen omasta mielestäni tosi helposti. Markiisi auki ja aidat leirin ympärille. Avot.

No siitä sitten kohti kisapaikkaa ja toisen leirin pystytykseen :)
Tykkään olla ajoissa paikalla ja niin olinkin. Kaikki oli valmista hyvissä ajoin ja tehtiin rauhassa lenkkiä koirien kanssa ennen ekoja startteja.

Perjantain radat olivat "tavallisia" kolmosluokkien ratoja. Mitä nyt osallistujia reippaasti enemmän...
Ekana oli hyppyrata jossa tuomarina Martti Salonen.
Häkän kanssa ei onnistuttu alkua pidemmälle. Neuvoteltiin tovi lähdössä pysymisestä ja tyyppi hiukan varastikin. No sehän riitti, kakkonen väärin päin, hylkäys, kiitos ja näkemiin. Voi jeesus kun harmitti.

Kipinän kanssa rallateltiin "norminolla" :)

No illemmalla oli vuorossa Anne Saviojan agilityrata.
Häkän kanssa viiletettiin aikas kivasti, ihan lopussa meinas lipsahtaa selän takaa putkeen mutta sain pelasteltua sen oikeille raiteille ja tuloksena nolla! Jes! Sijoitus huikea 6./127. Mieletöntä!

Kipinän kanssa oli mielessä tehdä toinenkin hyvä rata, mutta olikin matkassa vähän epäonnea.
Radan päädyssä oli pujottelu aika lähellä aitaa ja siinä aidan takana joku pikkurakki rähähti sopivasti kun Kipinän piti aloittaa pujottelu. En tiedä johtuiko siitä, mutta kuitenkin keppivirhe kun Kipinä meni väärään väliin. Aikaa kului virheen kera, mutta muutoin kohtuu hyvä rata.

Kuivan päivän jälkeen vaunulle, suihkuun ja nukkumaan.
***********
Lauantai valkeni sateisena. Mutta kun se oli tiedossa, niin eipä se pahemmin haitannut menoa.
Tulossa oli SM-joukkuekisapäivä.
Seurassa jota edustamme (Hiiden Haukut) ei ollut mini-koirakoita jonoksi saakka joilla oli yksilöihin nollat kasassa joten joukkueemme oli oikein Tulikäpälä-joukkue. 3 kasvattiani gööttejä, Saara, Taiga ja Kipinä ja sitten ankkurina Häkä <3. Sokerina pohjalla oli meillä varakoirana Liekki :)

Marjo ja Saara aloitti päivän. Tuomarina Jari Helin ja rata oli kiva ja vauhdikas. Juuri niinkuin joukkueradan kuuluukin.
Mua jännitti ihan järkyttävästi! Saara kulki upeasti ja Marjo ohjasi upeasti. Maaliin hirmu hienolla nollalla ja jee miten mahtavaa!
Toiselle osuudelle lähti Marjo ja Taiga. Ja taas jännitin ihan sikana. Kun nyt vaan Marjo malttaa ohjata tarkasti eikä oleta, niin hyvä tulee. Ja niin tulikin. Taigan kanssa huikeen hyvä nollarata ja vitsit mikä fiilis. Joukkueella 2 nollaa plakkarissa!
Kolmantena vuorossa olin Kipinän kanssa. Lähtökarsinassa vuoroa odotellessa oli oikein hyvä fiilis. Kipinä oli energisellä tuulella ja muistan ajatelleeni, että tää rata me hoidetaan. Ja niin vaan tehtiinkin. Vauhdikkaasti nollalla maaliin ja voi elämä sitä riemun määrää! Meidän joukkueella oli nyt kolme nollaa neljästä ja ankkuriosuus menemättä. Tässä vaiheessa uskallettiin jo fiilistellä, että eiköhän me kympin sakkiin päästä :)
Mini joukkueitahan oli yhteensä 77.
Sitten tuloksia vilkuilemaan ja oltiin tässä vaiheessa sijalla 9. Vau!!
No, finaaliin aika moni laittaa sen nopeimman ja parhaimman koirakon joten vielä voisi käydä ihan miten vaan. Kaikenlisäksi kun "vain" kolmen koirakon tulokset lasketaan.
No, jokatapauksessa oltiin jo onnistuttu huippuhyvin ja kun Häkän tulosvarmuus ei vielä ole mikään mainittava, niin olipa kutkuttava tilanne lähteä finaaliin iltapäivällä.
Tässä Kipinän joukkuerata

Finaalit käytiin yhdellä radalla kerrallaan, käännetyssä paremmuusjärjestyksessä ja olihan siellä suuren urheilujuhlan tuntua.
Ankkuripaikka on kyllä mielettömän siisti paikka varsinkin silloin kun sijoitus on siellä kahdenkympin paremmalla puolella. Olin haljeta onnesta kun sain mahdollisuuden startata Häkän kanssa ankkurina. Ihan parasta :)
Meidän vuoro tuli ja mua vähän jänskätti pari kohtaa. Monessa kisassa aiemmin jos on ollut joku kohta mikä on mietityttänyt, niin usein se oli mennyt huonosti. Tämä pikkuisen häiritsi, mutta jollain ihmeellä sain pidettyä ajatukset hallinnassa ja kun jalat pikkuisen vapisten mentiin lähtöön, niin se tapahtui! Kaikki ympäriltä hävisi ja me oltiin radalla kaksistaan Häkä ja minä :)
Yleensä siis kuulen ja rekisteröin ympärillä tapahtuvaa hälinää, mutta nyt mentiin varmaan puolirataa niin etten kuullut mitään enkä nähnyt mitään muuta kuin Häkän. Huikeeta!
Loppua kohti oma keskittyminen jo rakoili ja näin radan reunalla katsojat mutta paineltiin silti menemään. No vähän tietty meinas lipsahtaa kun en oikein ehtinyt sinne minne suunnittelin. Mutta sain taisteltua Häkän oikeille raiteille. Lopussa ollut keinu oli hidas ja sen jälkeen vielä pari hyppyä, joista viimeinen oli täpärällä mennä ohi. Mutta huh huijaa, nollalla maaliin! Kiesus miten siistiä!!
Tässä Häkän joukkuerata

Viimeisen joukkueen jälkeen Marjo kävi katselemassa tuloksia enkä todellakaan ollut uskoa kuulemaani. Me oltiin noustu neljänneksi! Siis mitä!! Joukkue SM-4 !! Mahtavaa!!!
Meidän göötit ja Häkä! Joukkue SM-4! Olo oli kuin voittajalla konsanaan! Huikeeta! Hyvä Me!

*******************

No sitten koittikin sunnuntai ja vuorossa oli yksilömestaruudet.
Mineissä starttasi huimat 272 koirakkoa ja näistä 50 parasta pääsi finaaliin.
Häkän lähtönumero oli 34 ja sen kanssa oltiin aamun ensimmäisessä ryhmässä klo 8.15
Vettä satoi taas taivaan täydeltä. Mutta mua se ei ihan kamalasti haitannut.
Ainut mikä haittasi, niin useiden kanssakilpailijoiden mieletön narina ja valitus.
Ihan kuin jollekkin olisi tullut yllätyksenä vesisateet. Tai toinen mikä tuntui närästävän, niin starttaaminen aamuryhmässä. Voi elämä...
On se nyt helvetti, SM-kisat on kerran vuodessa, ihan mielettömän mahtava ja iso tapahtuma. Kaikki halukkaat ei edes pääse mukaan. Minkä helvetin takia pitää väkisin osallistua jos naama on nurinpäin koko viikonlopun...

No, sitten itse rataan... Tuomarina hyppyradalla oli Bittiläinen Lee Gibson. Hän oli laatinut alkuun hirmuisen kinkkiseltä näyttäneen radan, mutta kun sinne radalle pääsi, niin eihän se ollutkaan niin paha.
Tosin hirmuiset vesilammikot toivat vähän haastetta ja mietinkin, että mitenhän Häkä liikkuu, mutta toisaalta se on sellainen rämäpää, että tuskin sitä lätäköt haittaisivat.
Ja oikeassa olin. Häkä pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja minä yritin suoriutua kertturina alta pois.
Pari pientä "oho"-kohtaa matkalla oli ja yksi rimakin sitten putosi, mutta me suoriuduttiin aika hienosti.
Vitosella ei ollut asiaa finaaliin, mutta ei haitannut ollenkaan. Jälkeenpäin ajateltuna en olisi ohjannut Häkää millään muullakaan tavalla, joten parhaamme tehtiin.
Tällä kertaa sijoitus oli 87./272. Mielettömän hienosti minun mielestä :)
Ja tähän Häkän hyppyratavideo

Pari tuntia myöhemmin oli Kipinän ryhmän vuoro.
Vesisade jatkui edelleen, mutta kun kassissa oli tarpeeksi kuivia vaihtosukkia, niin taas oltiin iskussa.
Kipinää ohjasin vähän toisenlaisilla valinnoilla ja pujottelua edellinen hyppy meni pieleen.
No sitä kyllä osasin vähän epäilläkin, mutta päätin lähteä yrittämään.
Eli hypyltä kielto. Korjaukseen kului sekunteja joten maaliin tuloksella 11.41 eikä asiaa finaaliin.
Sijoitus lopulta 138./272. Ihan ok.
Tässä Kipinän karsintarata

Taas odoteltiin jokunen hetki kunnes päästiin jännittämään Marjon ja Saaran vuoroa.
Taigahan oli ollut aamulla Häkän ja Kipinän välissä, mutta sieltä harmittavasti hylkäys.
Mutta siis Saara... Rata oli mielestäni sille varsin sopiva ja jännitin kentälaidalla ihan helvetisti.
Edes omat radat ei jännittäny niin paljoa kuin Saaran rata. Ja mitä siellä tapahtui...
Saara pinkoi menemään kovaa ja virheettömästi Marjon kanssa ja maaliin ehtivät hiuken hienosti ihanneajan puitteissa ja se tarkoitti menolippua iltapäivän finaaliin!!! JEEE!!!
Juoksin onnittelemaan Marjoa ja Saaraa ja olin niin onnessani heidän puolesta että silmät kostuivat muustakin kuin kaatosateesta ;) Ihan mieletöntä!!
Lopulta heidän sijoitus hyppyradan jälkeen oli 44./272. Huikeeta!
No nyt ei tarvinut miettiä että jäisikö katsomaan ilapäivän finaaleita vai lähtisikö ajoissa kotimatkalle. Tottakai mä jäisin!

Pahin vesisade loppui ja kun finaalit alkoivat maxeilla, niin taivaalla nähtiin jo aurinkoakin.
Maxeilla tuomarina oli minit aamulla tuomaroinut Lee Gibson ja tuliko jollekkin muka yllätyksenä, että pujottelun alku saattaisi sisältää ansan...
Hän oli laittanut putken kivasti siihen pujottelun alkuun ja sinnehän suurin osa koirista sujahti.
Siinä katsomosta ajateltuna olisi ollut mielekkäämpää, kuin tämä kinkkinen kohta olisi ollut ihan vasta radan lopussa eikä neljäs este kuten nyt. Niin moni siihen kompastui että lopulta maxien finaali oli ehkä vähän tylsä.
No, mitalikolmikko suoriutui kuten kuuluikin ja mestari oli tittelinsä ansainnut.

Sitten alkoi minien finaali.
Rata vaikutti virtaviivaiselta juoksuradalta. Ja sitä se taisi ollakkin.
Itse ajattelin, että nollia tuolta radalta ropisee vaikka kuinka ja paljon, mutta toisin kävi.
Saara lähti alkupäässä, kun finaali käytiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä aamun hyppyrataan nähden.
Tämä näytti helpolta kuin heinänteko eikä oikeastaan tarvinut jännittää onnistumista. Vaan sai keskittyä kannustamaan kovaan vauhtiin.
Ja niinhän tämä huippupari tekikin. Kirmasi kovaa ja virheettömästi maaliin. Superia! Finaalissa nolla! Mahtavuutta! No, ennakkoon tiedettiin, että ei Saara ole suomen nopeimpia koiria, mutta toki tuolla nollalla sijoitus nousisi jonkun pykälän.
Siinä kun koirakko toisensa jälkeen sai virheitä tai jopa hylkääntyi, niin alettiin ensin miettimään, että nouseeko Saara jopa kolmenkympin joukkoon. No kyllä! Helposti!
Mutta ei kyllä olisi uskottu, että lopulta Saaran sijoitus oli 16.!! Siis mieletöntä! 272 suomen parasta minikoiraa ja Marjo & Saara sijalla 16! Jäätävän hienoa! Kyllä oli hymy herkässä :)


Saaran SM radat

Suuren suuret onnittelut Marjo & Saara <3

****************

Ihana viikonloppu rakkaan harrastuksen parissa. 

Kipinän kuvat: Sirpa Saari
Häkän kuvat: Minna Juustovaara