Nyt on muutama päivä ehtinyt kulumaan, mutta vielä vaan tulee pala kurkkuun ja silmät meinaa kostua kun sitä muistelen. Voi jee!
Päästäkseen näihin kisoihin pitää koiran kisata kolmosluokassa, sen lisäksi kisakirjasta pitää löytyä kaksi tuplanollaa, eli samana päivänä peräkkäisistä kisoista virheetön rata ja vielä näiden lisäksi pitää voittaa vähintäänkin yksi kilpailu.
Tämän kaiken saavuttamiseksi on aikaa aina vuosi.
Tänä vuonna saatiin osallistumisoikeus ainoastaan Häkän kanssa. Kipinältä puuttui se voitto, vaikka tuplanollia oli useampikin. Juhannuskisojen voitto ei enää ehtinyt tälle vuodelle...
Olin innoissani lähdössä lauantaina aamusella Häkän kanssa kisaamaan, sillä noissa kisoissa on vaan jotain niin hienoa. Yleisöä on runsaasti ja se elää mukana.
Tulostavoitteita en osannut asettaa sillä nämähän olivat meidän ensimmäiset karsinnat ja omasta mielestäni me lähdettiin vaan kokemusta keräämään...
Päivä aloitettiin hyppyradalla joka oli Suomalaisen Jarin tuomaroima.
Siinä tutustuessani rataan ajattelin, että onpa kiva rata ja tässä saa pistää jalkaa toisen eteen oikein kunnolla. Olin tosi innoissani ja kaikenlisäksi lähtönumerokin oli arvottu koko porukan ensimmäiseksi. Ihan parasta!
No, radalle kun päästiin niin voi helvetti sentään. 3 estettä meni hyvin ja kovaa, mutta sitten typerä ohjausvirhe, kun vähän jätin koiran omilleen ja se kostautu, eli Häkä tuli hypyn ohi ja ehti napata seuraavan, eli meille hylkäys neloselle.
Suorinta tietä maaliin ja kyllä voin sanoa, että potutti aika tavalla.
Ei auttanut kuin hetki märehtiä ja sitten pyyhkiä se mielestä. Näitä sattuu... Jep jep!
Toka rata oli Viitasen Anne agilityrata. Taattua laatua...
Tunteet kulkivat vuoristorataa, sillä kisa on kova ja karsinnoissa sääntönä, että lauantaina toisella radalla pitäisi tehdä virheetön rata ja sijoittua 22 parhaan joukkoon jotta pääsee sunnuntaille.
Ja koska sen olin asettanut tavoitteeksi, että sunnuntaille pästäisiin, niin nyt oltiin melkoisen tiukan paikan äärellä. Ja sehän mulle sopii :)
Rata ei todellakaan ollut mikään helppo, mutta niin vain sain juuri oikella hetkellä oikeanlaisen asenteen päälle ja tuloksena kerrassaan todellinen taistelunolla :)
Koska olin jälleen radan ensimmäinen lähtijä, piti enää jännittää ne kaikki 120 muuta koirakkoa, että kuinka paljon nopeampia nollia mahtaa tulla ja päästäänkö jatkoon vai ei.
Melko pian alkoi valkenemaa, että rata todellakin on hankala eikä sieltä nollia ihan niin vaan tule, joten vähän alkoi jo hymyilyttämään ja kyllähän se jatkopaikka aika selkeästikin meille aukeni.Ja kaikenlisäksi onnistuttiin saamaan muutama pistekin.
Huh huh! Olo oli kyllä aivan mahtava! Tämä oli se mitä tavoittelin ja se onnistuttiin! Ihanaa!
No eihän se rittänyt sitten, että omia suorituksia jännitti vaan kisoissa oli mukana kaksi Tulikäpälää. Saara & Taiga. Marjo onnistui molemmilla koirilla ja molemmilla radoilla upeasti tekemään nollaradat ja Saaran aika riitti myös lopulta jatkopaikkaan sunnuntaille. Voi miten hienoa!
Olin haljeta onnesta niin itseni, kuin Marjonkin puolesta. Siis niin mahtavaa!
Koska karsinnat on melko lähellä, niin ajettiin kotiin yöksi kun kisapaikaltakin päästiin ajoissa lähtemään.
Hyvien yöunien jälkeen oli todella makeeta lähteä sunnuntaina aamusella taas kohti Lietoa.
Kilpailuhenkisenä olin jo ehtinyt asettamaan mulle ja Häkälle tavoitteen sunnuntaille. Koska eihän me nyt ihan vaan hyppelemään oltu menossa.
Tavoitteena olisi vähintäänkin yhdellä radalla tehdä nolla ja bonusta päälle, jos sillä saisi pisteitäkin. Mutta se nolla oli se mihin tähdättiin. Näillä eväillä siis lähdettiin matkaan.
Sunnuntain kaksi ensimmäistä rataa kisataan lauantain tulosten perusteella käännetyssä järjestyksessä ja me oltiinkin Heti Saaran perässä melko alussa, mutta ei kuitenkaan ihan ekana lähtijöinä.
Varsin hyvä paikka sanoisin.
Päivän eka rata oli Suomalaisen Jarin agilityrata ja ainut kohta mikä mietitytti oli heti 1-2 esteet.
Tyypillinen sellainen alku, jonka itse tunaroin keväällä useampaan kertaan.
No, tähän auttoi se, että tiedostin kohdan, mutta en saanut jäädä siihen kiinni. Onnistuin mielikuvissa suoriutumaan siitä päättäväisellä ja tarkalla ohjauksella.
Ja näin se sitten menikin myös todellisuudessa. Kun sen alun onnistuin, niin sitten vaan loppurata täysillä, mutta kuitenkin niin, että nyt keskityn koiraan koko radalla enkä jätä sitä omilleen hetkeksikään.
Olen niin ylpeä itsestäni, taktiikka onnistui ja maaliin nollalla! JEEEE!!!! Ihan mieletöntä!
Edellisen päivän ekaradan ärsytys hävisi vasta tässä vaiheessa, kun kieltämättä myös hiukan jännitin, että sorrunko ekan radan yliyrittämiseen ja sähläämiseen, mutta en. Me onnistuttiin heti ekalla radalla! Huisia! Ja saatiin bonuksena roppakaupalla pisteitäkin. Voi jee sitä fiilistä! Olin haljeta onnesta :) Kaikenlisäksi meidän sijoitus nousi samantien sijalle 10.! WTF!
10 parasta valittaisiin maajoukkueeseen... No huh huh!
Kyllähän minä tuota asiaa hetken fiilistelin, mutta totuuden nimissä samalla panikoin asiaa, että ei mulla millään olisi varaa Norjaan lähteä, sillä itsehän se reissu pitäisi maksaa :(
Rataan tutustuessa oli fiilis, että nyt voidaankin vaan kaahailla, kun ei niin väliä miten menee.
Oltiin jo saavutettu kaikki mitä näistä kisoista tavoiteltiin.
Radalla oli yksi kohta jota olisi kovasti tehnyt mieli päästä kokeilemaan, pituudelta lähetys putkeen ja itse leijeröidä toinen putki.
Se tuntui tutustuessa todella mahdolliselta ja olin varma, että se onnistuisi ainakin treeneissä.
Pitkään mietin,että uskallanko kuitenkaan kokeilla ja luultavasti en olisi...
Mutta eipä päästy sinne saakka.
Radan alussa oli kepit ja siellä loppupäässä tapahtui jotain outoa. En tajunnut mitä, mutta rekisteröin jotain outoa. Luulin, että Häkä lähti vaan hakemaan aika lähellä ollutta hyppyä, mutta ei mennytkään vaan tulikin mun perään. Jatkoin rataa ja pari estettä päästiin kun tuomari vihelsi pilliin hylkäyksen merkiksi.
Vähän aikaa ihmettelin että häh, mutta syy selvisi. Häkä ei kääntynytkän viimeisestä keppivälistä oikein ja koska jatkoin korjaamatta, tuloksena hylkäys.
Itse piti katsoa video kolme kertaa ennenkuin todella näin mitä tapahtui :)
No höh. Mutta tämä hylky ei kyllä samalla tavalla harmittanut kuin se edellisenä päivän. Ehkä siksi, kun tosiaan mietin, että ei minulla ole varaa Norjaan lähteä ja olisi huomattavasti kivempi jäädä kymmenen parhaan ulkopuolelle, kuin kieltäytyä paikasta.
Sitten oli jäljellä enää koko viikonlopun viimeinen rata. Tälle radalle lähdettiin taas sen hetkisessä käännetyssä paremmuusjärjestyksessä ja olimme hyppyradan jälkeen pudonneet sijalle 13. huh :)
Rata oli agilityrata joka olisi sekä Suomalaisen, että Viitasen yhteistä tuotosta.
Jokatapauksessa alussa oli kinkkinen kohta, putki puomin alla ja sen jälkeen muuri. Ja valitsi kumman puolen tahansa, oli vaarana joko juosta koiran päälle tai sitten muurin ohitus.
No, omat tunteet meni taas vuoristorataa. Muutamaa koirakkoa ennen vasta sain päätettyä kummalta puolen sen alun ohjaan ja sen jälkeen mielessä oli, että nyt vaan nautitaan vauhdin hurmasta mutta tehdään se täysillä. Niin ettei Häkällä olisi missään vaiheessa epäselvää mitä siltä haluaisin.
Tässä kohtaa muistin myös Anne Talvitien viime talvisen psyykkisen "yksärin" ja sen neuvon, että muista, te olette yhdessä, sano Häkälle, että minä autan sinua onnistumaan.
Sitä hoin itselleni lähtökarsinassa ja se on kyllä yksi parhaista opeista mitä olen saanut.
Häkä, minä autan sinua onnistumaan <3
Ja mitä sitten tapahtuikaan...
Radalle lähdettiin päättäväisesti ja täysillä. Ei kai Häkän kanssa voi mennä kuin täysillä :)
Alusta selvittiin ihan jäätävän hienosti ja sitten ihan pieni hengähdys mutkaputkella ja nopea itsensä kokoaminen, että nyt keskity loppuu saakka kunnolla. Auta Häkää, radalla ollaan tiiminä.
Muistan parit pitkät kaarteet ja sen tunteen, että ihan sama vaikka vähän menee pitkäksi, tää on niin siistiä! Keppien jälkeen tuntui, että jalat oli maitohapoilla enkä päässyt liikkeelle kunnolla. Pussista tiesin Häkän ehkä ehtivän vähän jaloilleni, mutta armotonta huutamista ja ohjausta seuraavalle hypylle ja kun sekin onnistui, oli 3 estettä jäljellä ja nyt vielä varmistellen loppuun saakka ja hyvänen aika sentään! Me tehtiin nolla! mieletöntä Häkä! Tämmösessä paikassa, me tehtiin nolla! Huippua!
Siinä ulko-ovella maajoukkueen johtaja sanoi, että älä sitten lähde pitkälle, jos ootte joukkueessa.
No tämä meni minulta vähän kuin kuuroille korville, sillä en ollut mitenkään siihen varautunut.
Jäin kuitenkin sinne takaovelle sillä hetken päästä olisi enää parhaat jäljellä. Ralli, Hunni, Tiku, Neon... Halusin niiden radat nähdä koska ne on vaan niin jäätävän hienoja.
Joku tuli minulle sanomaan, että vitsit miten hieno rata meillä oli ja kertakaikkisen huippu aikakin.
Tämäkin tuntui vähän epäuskoiselta kun siinä matkalla ehdin miettimään, että parit pitkät kaarteet ym... No huh huh...
Lopulta koko porukka oli saatu maaliin ja kuuluttaja luetteli ensin radan kolme parasta ja se kolmas oli Häkä ja minä. No huh! Ai se meni noin kovaa :) Makeeta!!
Sen jälkeen kuuluttaja alkoi luettelemaan yhteistulosten 10 parasta koirakkoa. Sijalla 8, shetlanninlammaskoira Häkä ja Milla Saari !!!! MITÄ!!! Siis että mitä!! Sijalla 8??? Siis sehän tarkoitti, että me päästään maajoukkueeseen! Mitä ihmettä!
Nostin Häkän syliin ja kyyneleet vaan virtasivat! Onnen kyyneleet :)
Ihan mieletöntä!!
Siellä takaovella itki onnesta kyllä aika moni muukin. Vitsit miten hienoja fiiliksiä. Kertakaikkiaan!!
Siitä sitten vähän sekavin ajatuksin Häkän kanssa liikkeelle, mutta en oikein osannut tehdä mitään enkä liikkua mihinkään. Oli ehkä pikkaisen höntti olo :)
Pihalla moni kävi onnittelemassa ja tulihan siellä Marjon kanssa kunnolla tirautettua taas kyyneleetkin.
Sitten pitikin lähteä paperihommiin, sillä maajoukkueen jäsenten pitää tietysti allekirjoittaa urhelijasopimus ym. SAGI:n kanssa.
Palkintojen jako oli sitten illalla joskus lähempänä ysiä ja eihän siellä paikalla silloin enää ole juurikaan muita kuin ne jotka palkinnon saavat ja ehkä niiden matkaseura.
Ja heti palkintojen jaon jälkeen piti myös ottaa viralliset kuvat. Ei muutakun maajoukkuetakki päälle ja Häkän kanssa parrasvaloihin. Ihan kuin unta :)
Kotiin päästiin reilusti kymmenen jälkeen illalla ja aamulla oli tietysti kello soimassa 5.30...
Mutta jostain syystä ei muuten väsyttänyt juuri ollenkaan :)
Olin edellisellä viikolla töissä sanonut, että vitsit kun tekis mieli sellaista kunnon mansikka-kerma-täytekakkua. Ja vaikka aina välillä leivonkin ilman syytä, niin nyt sitten olin sanonut, että jos maajoukkueeseen päästään, niin sitten leivon täytekakun.
En maanantaiksi sitä millään saanut, mutta tiistaiksi kyllä.
Oli muuten hyvää!
Olen edelleen vähän pyörryksissä tästä, sillä en missään vaiheessa ollut tänä vuonna todellakaan ajatellut, ettäkö me haviteltaisiin maajoukkuepaikkaa vaan me lähdettiin ihan vaan haistelemaan tunnelmaa :) No tässä sitä nyt ollaan ja onhan tää ihan hemmetin hienoa :)
Mutta tämä ilo ei kyllä poistanut sitä ongelmaa, että mulla ei kyllä olisi varaa lähteä Norjaan PM-kisoihin elokuussa :(
Olisi pitänyt olla viiden parhaan joukossa, niin SAGI olisi maksanut kaiken, mutta sijoilla 6-10 joutuvat kaikki maksamaan matkat ja majoitukset omasta pussistaan, eikä Norja tunnetusti ole mikään edullinen maa...
No, onneksi on maailman ihanin Marjo <3
Marjo päätti viikonloppuna, että mehän järkätään epäviralliset kisat joiden tuotto käytetään mun ja Häkän matkan tukemiseksi ja hän niitä alkoi heti puuhaamaan.
Joten nyt kaikki ystävät ja kylänmiehet, tervetuloa sunnuntaina 24.7 Vihtiin agilityepiksiin.
Ja vaikka et omista koiraakaan, niin tule edes kahville :) Paikalla on myös pieni buffa.
Millan ja Häkän tukiepikset
Aivan mielettömän huikeata! Onnea tositosi paljon, olette supertaitava vauhtikaksikko! Tuli ihan tippa silmäkulmaan tätä lukiessa :)
VastaaPoista