Ikävä kyllä tapahtuma on kutistumassa jo varsin köyhäksi tapahtumaksi. Voi niitä aikoja kun jokaisella neljällä kentällä kisattiin kokoajan aamusta iltaan ja jengiä oli tungokseen saakka.
Nyt ei jokaisella kentällä välttämättä tapahtunut yhtään mitään ja sunnuntaina yksi kenttäkin oli jo purettu tarpeettomana.
Paikkana toimi Teivon ravirata. Mielettömän hieno paikka ja todella loistava tällaiseen mega-tapahtumaan, mutta tosiaan porukkaa vaan saisi olla enempikin.
Itse hurautin paikalle pallaksella. Omalla pienellä asuntovaunulla, jolla on nyt kesällä parit agilityreissut jo tehty.
Vaunut sai parkkiin täysin ilmaiseksi ja paraatipaikoille. Sinne raviradan keskelle, missä kisakentätkin olivat.
Lauantaina kisattiin avoimista SM-titteleistä.
Aamun karsintaradalta johon otti osaa 114 koiraa, pääsi iltapäivän finaaliin 25 parasta. No, me ei oltu Häkän, eikä Kipinän kanssa siinä porukassa. Häkälle hylkäys, Kipinälle vitonen.
Illalla oli toinen startti ja sain loisto-idean päivän mittaan.
Jospa vaihtaisimme Rahusen Mikan kanssa koiria. Hän kisaisi Häkällä mineissä ja minä Inkerillä maxeissa. Ja tästä pidettiin pienimuotoinen tiimi palaveri ja ei muutakun lämppä-esteille kokeilemaan miten koirat lähtisi matkaan.
Inkeristä tiedettiin, että se kyllä lähtee, mutta Häkästä ei ollut takeita.
Mutta kyllä se muutaman esteen Mikan kanssa otti, joten homma oli sillä selvä.
Mun vuoro oli ensin. Ei tämä ihan eka kerta ollut kun maxi-kokoista koiraa ohjaan. Koska koira oli taitava ja helposti ohjattava, saimme vain yhden keppivirheen ja tuloksena siis 5. Ei huono!
Mikan ja Häkän matka ei mennyt ihan yhtä hyvin. Heti alussa pujotteluvirhe, jota Mika ei jäänyt korjaamaan ja siitä hylkäys. Pari kuitenkin jatkoi matkaa ja puolivälissä Häkä tuumas, että pidä tunkkis ja lähti radalta pois.
No, ei muutakun kiitos ja näkemiin ja grillailemaan vaan... :)
Milla & Inkeri
No sitten sunnuntaina oli se varsinainen Agirotu-päivä eli joukkueviestit.
Olimme saaneet Tulikäpälistä koottua kaikkiaan 3 joukkuetta. Mahtavaa! 1 Alo ja 2 kisaavaa.
Aloittelevien vuoro oli puolilta päivin ja rata oli kiva. Meidän jengin koirakot suorituivat kohtuullisen hienosti, vaikkakin pieniä haahuiluja tulikin.
No, tulospalvelusta ei oikein ollut tietoakaan, joten yllätys olikin melkoinen kun facen kautta räpsähti Marjolta viesti, että hän nyt sitten edusti yksin Tulikäpäliä palkintopallilla :D Tyypit sijoittuivat tosi hienosti kolmanneksi! Paljon onnea Marjo, Lotta, Nina ja Tiina sekä joukkue Tulisilla Hiilillä.
Iltapäivällä oli vuorossa kisaavat. Meiltä perinteikäs joukkue: Tulikäpälän Sankarit. Minä ja Marjo sekä tänä vuonna Liekki, Kipinä, Taiga ja Saara.
Rata oli tosi helppo mutta niin vaan virheitä ropisi. Myös meille. Yhteensä 2 kontaktivirhettä puomilta (Taiga & Liekki) sekä yksi riman pudotus (Liekki)
Toinen joukkueemme oli Tuli Hännän Alla ja itse pääsin tähän joukkueeseen juoksemaan Ruutin kanssa. No, ollaan me treenattu tänä vuonna kerran tammikuussa ja nyt kisaa ennen lämppäesteillä.
Ihan hirveet odotukset ei ollu radalle lähtiessä, varsinkaan kun etukäteen tiesin, että keinua Ruuti ei sitten osaa. Ja niinhän me sitä kokeiltiin vaadittavat kolme kertaa (taisi mennä enemmänkin) kunnes jatkettiin matkaa. Mutta sama toistui puomilla, joten virheiden kera maaliin mars.
Ratojen jälkeen alettiin suunnittelemaan pikkuhiljaa kotiin lähtöjä, mutta kappas, Tulikäpälän Sankarit olikin sijalla 2 tässä vaiheessa...
Ehkä reilut puolet joukkueista oli tässä vaiheessa mennyt, joten eipä auttanut kun jäädä kuuntelemaan kuinka kävisi.
Lupasin itse jäädä tarvittaessa palkintojen jakoon joka olisi illalla. Siinä hissukseen pakkailin vaunua reissu-kuntoon ja kuulutuksista kuuntelin tilannetietoja.
Edelleen kakkosina. Vau!
Aivan loppumetreillä olikin sitten tullut kärkeen muutoksia ja kun enää emme mahtuneet kolmen joukkoon, niin laitoin koukun kiinni ja lähdin kotimatkalle.
Siinä ajellessa selvisikin lopputulokset ja yllätys yllätys. Olimme sijalla 4.
Tämä alkaa olla jo jonkinsortin vitsi meidän tiimissä, mutta ei tuo nyt ihan kauheesti haitannut.
Pääasia näissä kisoissa olikin osallistuminen.
Kivaa oli ja varsinkin omaa sydäntä lämmittää kovasti te aloittelevat agilitaajat jotka uskallatte rohkeasti lähteä mukaan :)
Ensi vuonna Mikkelissä. Vink vink... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti