Kipinäkapina yllätti

Pääsiäisenä tehtiin Emmiinan ja russeleiden kanssa pieni agilityretki Joensuuhun.
Menomatkalla torstaina pysähdyttiin joroisissa Jari-Pekassa syömässä ja tarkoitus oli myös ostaa mukaan parit siiderit hotellille illaksi. Ihan vaan pikkusen meni metsään...
Jari-Pekassa on pieni K-market ja siellä me pyörittiin hyllyjen välissä etsien juomia.
Löydettiin mehut, limut, vedet... mutta missä kaljat ja siiderit...? Pyörittiin ja pyörittiin, mutta ei sitten kehdattu kysyä myyjältä, että eikö me nyt vaan nähdä. Päätettiin jatkaa matkaa ilman juomia ja hankkia ne sitten joltain muulta taukopaikalta.
No mutta Varkaudesta Joensuuhun on vähän alle 100km eikä sillä pätkällä ole yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Tai ainakaan klo 20 jälkeen illalla...
Navin mukaan olisimme hotellilla 21.05, eikä ollut mitään hajua olisiko matkan varrella mitään huoltsikan näköistä avoinna olevaa paikkaa mistä alkoholipitoisia juomia saisi, joten vähän alkoi kuumottamaan.
Olisihan hotellissa tietty ravintola, mutta tarkoitus ei nyt ollut kuitenkaan viedä koiria pitkän ajomatkan jälkeen vaan hotellille ja lähteä heti itse baariin vaan tarkoitus oli siinä alkuillasta vaan ottaa yksi tai kaksi ja sitten mennä nukkumaan.
Vähän ennen Joensuuta oli sitten kuitenkin teboili. Taidettiin kurvata siihen pihaan 20 vaille 9.

Majoituttiin Sokos hotelli Vaakunaan. Respassa toivotettiin tervetulleiksi vaikka meillä olikin yhteensä 6 koiraa mukana :)

Perjantaina alkoi "turnaus". Olin ilmoittanut koirani sekalaisesti startteihin ja tarkoitus oli kahden päivän aikana juosta 16 starttia ja asetin myös omaksi tavoitteeksi 10 nollarataa :)
Ensimmäinen kisa oli hyppyrata ja Liekki aloitti. Ja hommahan alkoin juuri kuten piti, eli ihan ok nolla :)
Mutta valitettavasti siihen se sitten jäikin... Samalta radalta Kipinälle hylkäys ja NOxille... hmm... en edes muista enää. Ehkä vitonen tai kymppi.
Päivän loput 3 rataa oli agiratoja. Näissä juoksin vähän kaikilla, mutta kukaan koiristani ei päivässä mennyt sitä neljää mahdollista starttia. Parhaimpaan tulokseen ylsi jälleen kuitenkin Liekki, kun yhdellä agiradalla teki hyvän nollaradan, mutta aika... 0,07 yliaikaa... huoh...
Kaikenlaista kommellusta mahtui mukaan. Yhdellä radalla NOx heitti kuperkeikkaa kun jäi jotenkin räpeltämään hyppyesteelle. Ja sitten yhdellä radalla minäkin lensin persuksilleni kun kompuroin omiin jalkoihini. Että sellanen kisapäivä. Voi sanoa, että ei nyt ihan niin hyvin mennyt kun ennakkoon olin ajatellut.
No, kisapäivä loppui kuitenkin onneksi melko aikaseen päivällä ja päästiin hotellille suihkuun ja lämmittelemään. Kun ei siis ollut kauheen kuiva eikä lämmin keli... päin vastoin :)

Koirat jäi nukkumaan ja me lähdettiin alakerran amarilloon syömään... ja juomaan...
No ei me sentään mitään hirmu kännejä vedetty, mutta vähän mansikkamargaritaa kuitenkin. Eikä ollut yhtään niin hyvää kuin mitä tampereen vastaava... ;)

Lauantaina kisarupeaman aloitti maxit, joten meillä ei niin kiirettä ollut heräämisellä ja aamupalalla.
Nyt päätettiin, että eiliset mokailut on unohdettu ja tästä päivästä tulee kiva kisapäivä.
Aurinkokin välillä vähän näyttäytyi ja keli oli edellispäivää paljon lämpimämpi.

Ensimmäinen rata oli Lahikaisen Marjan agirata (koko viikonlopun kaikki muut radat oli Esa Muotkan ratoja)
Kipinä lähti koko kisan ensimmäisenä.
Otin sen valmiiksi halliin kun menin tutustumaan rataan. Se keräili sopivasti draivia ja tuntuikin siinä lähdössä, että ei ole kamalan vaikea rata, joten jospa nyt saatais Kipinälle kiva nollarata.
Ja niinhän saatiinkin. Oikein kiva nollarata. Jes! Hyvin alkoi päivä.
Emmiina meni melkein heti perässä ja sai myös tehtyä Zalan kanssa kelpo nollan. Loistavaa!
Hain pikapikaa autosta vaihtarina Liekin ja jossain vaiheessa kuuluttaja kertoi väliaikatuloksia, että johdossa nollalla olisi Kipinä.
Oho! Hienoa! Mutta toki luokka ei ollut edes puolivälissä vielä. Mutta sitten mietin, että hitto, nyt menen Liekillä ja jos se tekee nollan, niin se on ehkä Kipinää nopeampi kuitenkin. Voi hitto, pitäisikö mun tahallani sabotoida Liekin rataa jotta "varmistaisin" Kipinälle mahdollisen sertin.
Mutta sitten myös ajattelin, että koiria kuitenkin niin vähän, että serti ei siirry edes kakkoselle, joten eiköhän sieltä kuitenkin joku nopeampi mene ohi.
No, siinä vähän hermostuneena mietin, että mitä ihmettä nyt tekisin... Radalle kuitenkin kun Liekin kanssa lähdettiin, niin sainkin ihan toisenlaisen draivin itselleni. Kilpailuhenkinen kun olen, niin en pystynyt miettimään että miten radan sabotoisin vaan mentiin hyvällä sykkeellä ja "täysillä" eteenpäin.
Pujottelun jälkeen oli okseri. No sehän on kautta aikain ollut Liekille yksi vaikeimmista esteistä ja se takarima putoaa lähes aina. Ja vaikka nyt omasta mielestäni annoin sille rauhan hypätä, niin äh, rima silti alas.
Voihan kökkö, se siitä nollasta.
Sen enempää harmittelematta tai miettimättä vitosella maaliin ja ei muutakun Liekki autoon ja NOx vielä radalle.
NOx oli koko luokan viimeinen lähtijä.
Emmiina tuli sanomaan, että Kipinä olisi edelleen johdossa. En oikein tiennyt mitä ajatella. Uskoako vai ei. Ja oliko kuitenkaan vielä kirjattu ihan jokaista suoritusta koneelle. Eiköhän siellä kuitenkin ole joku nopeampi...
NOxin kanssa en jännittänyt, se kun nyt ei vaan oikein kulje... Heti tokan esteen ohi ja tuntui vähän takkuiselta.
En muista montako virhettä tuli, mutta maaliin kun pääsin, palkkasin NOxia ja kuuntelin kuinka epävirallisten tulosten mukaan luokan oliis voittanut länsigöötti Kipinä! Ei oo totta! Samantien mulla tuli kyyneleet silmiin ja se tunne... ei sitä voi sanoin kuvailla. Jotain todella mahtavaa... Ja niin epätodellista! Kipinä on voittanut mini 3 luokan elämänsä ensimmäisen kerran ja sai nyt myös ensimmäisen agility sertin! Mahtavaa!!!
Annoin NOxin Emmiinalle ja kävin vielä pöytäkirjanpitäjältä varmistamassa, että oikeastikko? Ja kyllä! Totta se nyt oli! Nyt en tiennyt miten päin olisin ollut.
Ja siis Kipinähän lunasti myös paikan maajoukkuekarsintoihin! Niin huippua!

Päivän seuraavalla radalla Kipinä viiletti jälleen ihan superisti. Nollalla sijalle 3. Huh huh! :)
Liekki huilasi toisen radan, NOx oli oma itsensä... Pysähtyi keinulle eikä suostunut liikkumaan niin pitkälle, että olisi saatu keinu alas. Yritin ja yritin ja lopulta laskin keinun sitten itse...

Viimeisellä radalla juoksi Liekki ja Kipinä. Kipinältä putosi harmittavasti toka rima alas, muuten oikein kelpo suoritus.
Liekin kanssa pääsin oikein hyvällä radalla aina tokalle vikalle esteelle saakka. Ei lähtenyt ihan takaakiertoon vaan hyppäsi väärin päin ja hylkäys...
Väsyneenä mutta erittäin onnellisena lähdettiin kotimatkalle ja perillä oltiinkin ilallla yhdeksän jälkeen.
Huippu reissu vaikka ei nyt ihan kymmentä nollaa tullutkaan. Siitä viis, sillä tuo yksi voitto ja serti kruunasivat kyllä täydellisesti tämän reissun! :)

Tässä vielä Kipinä  voittorata

Kyllä maalla on mukavaa

Olin lupautunut koirien- ja talonvahdiksi Haimooseen viime viikoksi.
Kun käytössä on iso ja uusi omakotitalo vaikkakin siinä kylkiäisenä 7 koiraa, niin ei voi olla huonosti asiat. Tai sitten olen vaan niin pienestä onnellinen.
Toisaalta kun palasin takaisin omaan asuntooni, niin ihan vaan pikkasen alkoi ahdistamaan tummat lattiat, keittiön välitilan rumat kaakelit ja ne hemmetin kermanvaaleat kaappien ovet...
Kuinka ihanaa olisi tehdä pientä pintaremonttia...

Viikon aikana tehtiin joka päivä samanlaiset metsälenkit. Aluksi kaikki koirat hihnoihin ja parisataa metriä kävelyä metsän reunaan ja avot, koirat vapaaksi ja sitten vaan nauttimaan rauhallisista aamupäivälenkeistä.

Olin toki töissä koko viikon, mutta "iltavuorossa", eli sain aamupäivät viettää ihan rauhassa.
Maanantaina tosin oli kelin puolesta pahin mahdollinen päivä. Vettä satoi ja satoi... Enkä meinannut löytää tarpeeksi pyyhkeitä joilla koko lauman saisin kuivatuksi. Sen jälkeen kun ne kaikki olin ensin käyttänyt suihkun kautta tassupesulla. Huh! :)
Onneksi tuo oli viikon ainut huono päivä, muina päivinä sopiva pieni pakkanen, eli maa jäässä ja koirat kuivia ja puhtaita. Paitsi kun porukassa 3 karvakasaa ja lenkit kulkivat metsässä, niin kyllähän sieltä tarttui jos jonkinmoista risua ja roipetta.

Olin myös raahannut mukanani Häkää varten "vauva-keinun" ja sitä treenailtiin joka päivä vähän.
Ja kyllähän se edistyikin kivasti. Nyt vähän taukoa siitä ja jos pääsiäisen jälkeen sitten lisää.
Samoin rakensin juoksupuomia varten alustan.
Alkuun opetin Häkälle boxia ja se sujuikin hyvin aina niin pitkään kunnes vein boxia hallille ja saatiin mukaan tilaa ja vauhtia. Ja hupsis, Häkä alkoi loikkia sujuvasti koko boxin yli ja itse olin vähän neuvoton...
Päätin vaihtaa taktiikkaa, eli boxi hemmettiin ja tilalle alastulon mitainen ohut vanerilevy ja pelkästään suoraa juoksutusta.
Tämä on nyt niin alkutekijöissä, että en vielä uskalla sanoa, että hyvin menee, mutta 5 päivän treenaamisen jälkeen olen edelleen jatkamassa samalla tavalla.
Aikoinaan yritin NOxille tätä samaa, mutta en vaan saanut sitä onnistumaan en sitten millään joten siksi otin Häkällekin aluksi boxin.
Kuitenkin NOxin ja Häkän askellus on hyvin erilaista, joten ehkä minä nyt kuitenkin kokeilen tätäkin.
Ja hei, aina voi opettaa 2on2off:n jos ei juoksarit ala toimimaan ;)
Niin, noistahan on videomatskuakin tuolla Häkän videoissa.


Sunnuntaina olin taas Ojangossa kisaamassa lainagöötti Williamin kanssa.
Hakiessani Williamia oli ilmassa vähän merkkejä, että päivästä ei ehkä tulisikaan mikään mahtava... William oli toki innoissani, kun menin ovesat sisään, mutta kun tehtiin lähtöä, ei se ollutkaan samalla tavalla innoissaan lähdössä mukaani kun yleensä.
Samoin sitten kisapaikalla alkulenkillä se ei ollut yhtään niin kuulolla kun se yleensä on. Mietin, että nyt on jotain outoa.
Ensimmäinen rata oli helpohko hyppyrata ja rimatkin vain 30cm.
Lämmittelyesteillä William välillä vilkuili ihan muualle ja jouduin tekemään töitä, että sain kontaktia siihen.
Samoin siellä hallissa kulkiessamme sillä oli välillä niskakarvat pystyssä ja se jopa murisi joillekkin koirille mitä William ei kyllä ikinä tee!
Hämmästelin sitä tovin ja ratahan meillä meni sitten ihan perseelleen.
Esteitä ei ollut kuin 16, mutta niistä noin joka 3 epäonnistui... huoh... Lähetin omistajalle viestiä, että nyt tuli pohjanoteeraus ja hän oli kovin pahoillaan ja mietti, että hmm... perheen narttukoira oli edellisenä päivänä palannut "juoksulomalta" ja ehkä se saattoi vaikuttaa nuoren uroksen mieleen ja siksi käytös oli totutusta poikkeavaa.
Seuraavat kaksi rataa meni kuitenkin tosipaljon paremmin. Ihan vaan pikkusen harmittaa keskimmäisellä radalla, kun tokavikana ollut rengas hajosi. Muutoin älyttömän hyvää ja nopeeta rataa, mutta se rengas... tuloksena siis vitonen.
No vika ratakin meni loppumetreille älyttömän hyvin.
Mutta puomilta sitten napsahti vitonen. Onneksi ehdin kuitenkin reagoimaan eikä William päässyt seuraavalle esteelle saakka. Otin puomin uudestaan ja marssin lievästi pettyneenä radalta ulos.

Noh... seuraavana on vuorossa kisailua vaihteeksi omien koirien kanssa, kun lähdetään pääsiäisretkelle Joensuuhun vähän kirmailemaan.
Eikä enempää kuin 2 päivää ja 16 starttia luvassa :)
Tavoitteet asetettu, 10 nollaa. Saas nähdä...

Maaliskuu ja kevättä ilmassa

Päivittelin hirmuisen läjän videolinkkejä tuohon oikeaan reunaan jokaiselle koiralle.
Siitä voi katsella niin treenipätkiä kuin kisaratojakin.
Ja huomautuksena, että kaikki videot eivät ole pelkkiä "nollaratoja" :)
Lähinnä itseäni varten noita olen koonnut selkeästi yhteen paikkaan, mutta jos niitä joku tykkää katsella, niin siitä vaan. Lisää tulee joka viikko :)


Menin ja ilmoitin sheltit kesäkuulle näyttelyyn. Todellakin! NOx ja Häkä pääsevät molemmat ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa viralliseen näyttelyyn.
Tekis kyllä mieli esittää molemmat kehässä itse, mutta saattaisi olla järkevämpää hommata joku pikkuihminen, suloinen pikkutyttö, jotta tuomari edes sen verran heltyisi ja antaisi molemmille H:n... Sitä siis tavoitellaan.
Häkälle uskoisin sen olevan ihan mahdollinenkin, mutta NOxille tuosta voi koitua jopa pienimuotoinen ongelma :)
Olen myös uhannut ottaa näyttelyyn trimmikoneen mukaan ja jos vaan jostain saan lainaksi akkukäyttöisen koneen kesäkuun alussa, niin saa vinkata! Koska JOS NOx saa edes H:n, niin lupaan ja vannon, että kuoharit tarjotaan kehän laidalla ja samalla NOx saa kesätukan, nimenomaan siinä shelttikehän reunalla :)


Pikkuhiljaa pitäisi myös etsiä Freyalle (Tulikäpälän Ilmiliekki) sopivaa sulhasta.
Freyalle pitäisi tässä ihan kohta tulla juoksu, mutta nyt en sitä astuta vaan vasta sitten seuraavasta. Eli se menee jonnekkin loppuvuoteen. Siitä tulisikin Tulikäpälän 10-vuotis juhlapentue <3
Hakusessa harmaa ja pitkähäntäinen, miellyttävän luonteen omaava gööttiuros. Saa vinkata kuvien kera vaihtoehtoja.


Mitäpä muuta... Kevät keikkuen tulevi ja kaikenlaista kivaa kesäsuunnitelmaa onkin jo ilmassa.
Tai oikeastaan aloitetaan jo pääsiäisestä. Tehdään pieni täsmäisku Joensuuhun agilitykisoihin.
Vielä en ole koiria ilmoittanut, mutta alustavasti näyttää siltä, että kahtena päivänä kirmaan 15 starttia :D Tarjolla olisi 21 starttia, joten ihan kaikkia mahdollisia en ota. Tai saa nähdä... :)


Niin ja Williamin kanssa olen nyt 6 starttia kisannut. Vielä ei nollia ole siunaantunut, mutta etenkin viime sunnuntain radat oli jo tosi hyviä omasta mielestäni. Ja reilun viikon päästä kokeillaan taas.

Torstain huipputreenit

Torstaisin treenataan Jennan opeissa. Tällä kertaa kolmella koiralla :)

Oma kunto on kohentunut kyllä niin hurjasti, että ei toi kolmen kanssa treenaaminen edes ollut vaikeeta.

Tässä videoita

Ensin Kipinä

Sitten NOx

Ja sokerina pohjalla... Häkä

reeniä reeniä

Viime viikon rallattelua Häkiksen kanssa.

Jostain syystä ei tule videoitua muiden koirien treenauksia vaikka muillakin kyllä treenailen.

Välillä ollaan käyty hyvinkäällä uimassa. Häkä ja Kipinä pääsevät pulikoimaan joka kerta, koska tykkäävät siitä paljon enemmän ja Häkää ei tarvitse kuin vahtia, ettei lähde altaan reunalla kaahailemaan. Yleensä se hyppää altaaseen, ui ja sitten puolen tunnin päästä se pitää väkisin saada sieltä pois :)

Liekki ja NOx pääsivät myös viimeksi uimaan. On tuo neljä koiraa samalla kertaa kyllä liikaa.
Varsinkin kun NOx ei mene ellei pakota. Liekki ei mene ellei joka kerta käske. Ja Kipinäkin tarvitsee "luvan" ennenkuin menee.
Mutta taas on varattu seuraava uintikerta.

Treeniä treeniä

Nyt tuntuu että menee hyvin. Kaikilla neljällä koiralla pystyn treenaamaan täysipainoisesti.
Mikäs sen mukavampaa. Lisäksi kaikkien kanssa on treenit menny aina tosi hyvin. Joten nyt nautiskellaan :)

Mutta neljän oman lisäksi on mukaan tullut yksi vielä... Lainagöötti William.
Saas nähdä missä vaiheessa käydään starttaamassa kisoissa. Ei siihen ehkä kovin pitkään mene... Sen verran kivasti tuo kanssani kulkee.
William on viime keväisten Tulikäpälien isukki.
Tässä videopätkä 13.1.2015 treeneistä Williamin kanssa.

Eilen jatkui myös Jennan ohjatut treenit pienen tauon jälkeen ja odotin noita treenejä hirmuisesti.
En omasta mielestäni ole kovin paljoa hypettänyt ketään tiettyä kouluttajaa oikeastaan koskaan, mutta nyt tuntuu että tämä "oma valmentaja" on minulle kuin lottovoitto.
Jennan treenit on sopivan haasteellisia mutta ei kuitenkaan mitään liioitellun hankalia. Pureudutaan juurikin ongelmakohtiin ja tehdään paljon onnistumisia. Jenna tietää jo aikas hyvin mun heikkoudet ja vahvuudet ohjaajana joten oikeasti treeneistä saa kerrankin irti enemmän kun uskallan haaveillakkaan. Ja kaiken lisäksi hän aidosti haluaa valmentaa eikä vain kouluttaa... Ihan mahtia!

Tässä eiliseltä Häkän pätkät.

Ensin se versio, kun ei ihan onnistu ensimmäisellä yrittämällä...

 

Ja sitten parhaat palat.
Häkä sai keskiviikkona taas uuden lempinimen, Tornado...
Nimi ei tullut sen vauhdista esteillä, mutta sopii kyllä tännekkin...

 

Vuoden ekat kisat

Vuosi korkattiin käyntiin agilityn osalta "aika kivasti".
Lauantaina 3.1 kisattiin oman seuran karkeloissa Lägi-Areenalla.
Tarjolla oli kolmosille 3 rataa, mutta mä pähkäilin tovin että mitenhän taas kilpailis, kun mieli teki vähän kaikilla, mutta ei kuitenkaan kolmea rataa kellään.
Lopputulema oli se, että Liekille 1 startti, NOxille ja Kipinälle molemmille 2 starttia.
Kisapäivän aamuna mietin, että NOxilta puuttuu 1 SM-nolla ja Kipinältä 2. Olispa huippua jos NOxille sen puuttuvan saisin ja jos Kipille edes 1, niin olis aika jees. Liekille ei tulostavoitetta ollut vaan lähinnä mentiin vaan hyvää mieltä hakemaan.

Päivä aloitettiin Suomalaisen Jarin hyppyradalla.
Ennakkoon aattelin, että Liekille rata on melkein kuin tehty, ei mitään muuta ihmeellistä kuin okseri. Se oli ainut mitä pohdin että saattaa rima pudota. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Okserin rima alas. Muutoin aika normaalia menoa.
Mutta Kipinän kanssa ei ollut mitenkään luottavainen fiilis vaan aattelin, että mennään kokeilemaan.
Heti alkuunsa tuntui, että nyt mennään ja kovaa ja meinas iskeä pieni sähellys kun tulikin paikka paikoin mulla hiukan kiire... Niin vaan mentiin ihan helvetin hyvää rataa tehden, että maaliin tultiin nollalla ja mikä mainiointa, lähes 3 sekuntia Liekkiä nopeammin! Vähänkö oli mahtava fiilis!
Etenemä taisi olla jotain 4,2 hujakoilla. Huh huh! Tätä mä NIIN olen odottanutkin jo 6 vuotta ;)

Päivän toinen rata oli melko haasteellinen agilityrata. Tälle osallistuin NOxin ja Kipinän kanssa.
NOxin kanssa turattiin. Ensin yksi rima alas ja sen jälkeen putki-pumi erottelu ei oikein toiminut vaan putken sijaan NOx lähtikin kiipeämään puomille. Siitä siis tuloksena HYL.
Kipinä se taas yllätti. Rata ei todellakaan ollut sille helppo, tai ehkä vaikeus tulee siitä kun mulla ei oikein ole luottoa siihen. Mutta niin vaan taisteltiin nollalla maaliin ja kiesus, kauden toinen tuplanolla ja mikä parasta, SM-nollat kasassa! Huisia!

Vielä oli jäljellä yksi agirata jossa vain NOx.
Tuomariksi vaihtui Nybergin Johanna.
Toisena esteenä oli okseri ja se ei NOxille mikään helppo ole. Jos se ajoittain hyppää huonosti ja hakee hyppyjä, niin okserilla se vasta empiikin.
Lisäksi tälläkin radalla oli keinu, kuten edellisellä ja noita kahta nyt vähän mietin, että saas nähdä.
Noh... okseri menikin hyvin, samoin keinu, sitten vaan esteeltä toiselle rallatellen ja ei muuta kuin täysillä loppuun ja hitto, sehän oli nolla! Viimeinen SM-nolla! Eikä mikään huono vaan maalissa tuntui, että tää rata oli ihan perkeleen hyvä. Näin sitä pitää. Hyvä minä ja hyvät koirat :)

Elikkä, Liekille vitonen, Kipinälle tuplanolla, NOxille nolla ja hylky. Ja kaiken lisäksi puuttuvat SM-nollat.
Eli kesäkuussa olis mahkut kisata SM:ssä kolmella omalla koiralla.
Mitähän me sitten tavoiteltaisiin... :D

Tähän vielä NOxin hieno agirata, kiitos Marjolle kuvaamisesta!

NOx 3.1.15

Hyvää Joulua!

Joulun odotusta

Tavallaan ei ole mitään uutta kerrottavaa...

Mitä nyt Liekin ja Patun pennut täyttivät 8.12 2-vuotta.
Onnea ihanaiset: Freya, Likka, Rudi, Allu ja Edu <3

Agilityä edelleen ollaan vain treenailtu ilman kisaamista. Pienen pienen harkinnan alla on yhdet kisat vielä tälle vuodelle, mutta vahvasti epäilen, että jäävät nekin väliin. Saa nähdä...

Porukalla paimenessa

Pienimuotoiset Tulikäpälä-treffit pidettiin Somerolla paimennuskoulu Woollandiassa.
Paikalle saatiin vaivaiset 5 Tulikäpälää + kaksi melkein Tulikäpälää ja tietysti sitten Häkä.

Tällä kertaa paimennettavina oli nuoria ja "liukkaita" lampaita mutta oman haasteen asetti ahdas sisätila, jossa harjoitukset suoritettiin.
Jokainen koira pääsi päivän aikana lampaille kahteen kertaan.
Olipa huikean hienoa nähdä, että jollain tapaa jokaisella göötillä oli jonkinlainen aavistus, että mitä niiden kuuluisi tehdä.
Niinpä jokainen koira pystyttiin päästämään kokonaan hihnastaan irti ilman että ketään vahingoitettiin tms.
Suurin ongelma taisikin olla meissä ihmisissä kun ei ihan pysytty koirien vauhdissa mukana ja oltiin vähän niinkuin väärässä paikassa jatkuvasti :)

Olin myös todella hämmästynyt ja iloinen omasta Häkästäni. Hertsileijaa minkälainen pieni paimenkoira se jo onkaan! Huh!
Ero gööttien työskentelyyn oli silmin havaittavissa ja kouluttajakin kehaisi, että onpa se rohkea ja määrätietoinen pieni kaveri. Ja että siitä saisi kyllä helposti hyvän lammaspaimenen... vau!
Mutta ikävä kyllä Häkän paimennukset rajoittuu silloin tällöin kokeilemiseen.

Harmittavasti paikassa on nykyään videokuvaus kielletty ja koska oltiin sisällä, oli kuvien saaminenkin mahdotonta joten mitään dokumentoitavaa muistoa ei päivästä saatu. Todella harmi.
Mutta jospa päästäisi ensi kesänä uudestaan ja silloin ulos vähän isommalle aitaukselle ja isomman lammaslauman kanssa kokeilemaan.
Ainakin Häkän kanssa pitää päästä :)