Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

tiistai 10. marraskuuta 2015

Häkä kolmosiin!

Mieletön fiilis!
Häkän kanssa agilityssä kisataankin jatkossa kolmosissa :)



Mietin ensin kuinka puran tähän upeita tunteitani lyhyestä kisaurastamme, mutta äh. Suolletaankin vähän toisenlaista tekstiä...

Jos koiralle on asetettu ikäraja milloin se saa aloittaa kisaamisen, niin MIKSI silloin ei saisi aloittaa?
Jos olen 18-vuotta harrastanut lajia ja Häkä on jo 7. täysin oma ja itse kouluttamani koira jolla kisaan, niin eiköhän ole jopa suotavaa, että jotain osaan tehdä oikein ja kerralla, jolloin tuloksetkin näkyvät nopeammin (eli koira on "kisavalmis"). Meillä tavoitteet eivät olleet ykkösissä tai kakkosissa. Meillä tavoitteet on ihan jossain muualla... Jos olen vuoden kouluttanut pientä kiituriani erittäin systemaattisesti ammattivalmentajan kanssa, niin onhan se helvetti jo omituista jos se ei näkyisi jossain! MIKSI en saisi iloita ja nauttia kun minulla on terve ja nopea koira joka nauttii tekemisestä.
MIKSI minun pitäisi odotella 2-3 vuotta ennenkuin alkaisin kisaamaan? Miksi?

No, näitä sammakoita suustaan ovatkin päästäneet ihmiset joilla on vasta ensimmäinen koira tai ehkä olevatkin vain ketynä kentänlaidalla eivätkä itse tiedä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Saatikka, että olisivat koskaan edes kisanneet omaa kotikenttää pidemmällä. Huoh!
Koomista on myös se, että enpä ole koskaan aiemmin kuullut arvostelua tekemisiäni kohtaan gööttien kanssa kisatessa... Tai sitten olen onnistunut ne vaan deletoimaan :)
Mutta nyt kun on Häkä...

Mutta kerrottakoot, että kyllä, mulla on tavoitteita Häkän kanssa.
Saatiin kisaoikeus kolmosiin ja nyt haetaan ensin vähän tuntumaa, että minkäslaista menoa meiltä kolmosissa irtoaakaan :)
Eli tavoitteena EI ole nyt heti äkkiä saada nollia kasaan! Toki tavoitteena on saada kisaoikeus ensi kesälle niin SM-kisoihin kuin maajoukkuekarsintoihinkin, mutta hei, tässä nyt on 7kk aikaa keräillä niitä nollia. En usko sen olevan meille hirveä ongelma, mutta ennen kevättä en suostu niitä "väkisin" yrittämään... Ne tulee jos ne tulee ja piste! Maailma ei saa kaatua jos ei tavoitteisiin pääsekkään.
Menestymiseen vaaditaan muutakin kuin hyvä koira. Ja tällä hetkellä minulla on vielä pitkä matka tullakseni koirani arvoiseksi ohjaajaksi. Matkalla ollaan, mutta mutkia saattaa tulla...
Koittakaa te muutkin se kestää. Minä kestän kyllä :)
Häkä on paljon muutakin kuin vain helvetin nopea pikkukoira!!

Ja tähän lauantainen nollavoitto :)



Laitetaan ne kaksi muutakin rataa. Kymppi ja hylky.






Ai niin, siirappisen ihanat sydämmentäytteiset hehkutukset ja kiitokset Heidi Ruoholle, Häkän kasvattajalle! :)  <3 <3 <3 KIITOS!!
Tuo pieni sininen unelmani on täyttänyt jo monen monta unelmaani ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta päivästä kun se kuuluu elämääni :)

3 kommenttia:

  1. Jee! Onnea ja ihan huippua!

    Toi on niin totta... ihmisillä on kummallinen tapa "tietää" toisten tapa treenata ja kouluttaa. Taivastellaan kun nuori koira osaa tiettyjä asioita kun eihän se nyt millään niitä voi osata kun on niin nuori, on muka aloitettu liian suurella treenimäärällä, koira hajoaa yms. Just joo.

    Kun tietää mitä tekee, tekee sen systemaattisesti ja vielä sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää ja osaa, on usein ne treenimäärät aika pieniä. Tämä on asia, jota yhden koiran kouluttaneet eivät tajua. Pahimmillaan he eivät ole kouluttaneet edes yhtäkään koiraa.

    Suljetaan korvat moisilta jutuilta ja tehdään aksaa silleen milleen se on kaikkein parasta. Häkä on kyllä niin supertyyppi. Pusipusi ja tuitui, Häkälle.

    VastaaPoista
  2. Onhan näitä kummastelijoita useammankin koiran kouluttaneissa.. ;)
    Ei se määrä, vaan laatu kouluttamisessa, prkl..

    VastaaPoista