Kesälomailua

Viimevuotiseen tapaan päätin pitää kesälomani vasta sitten kun suurin osa olisi jo omansa pitänyt. Eli vasta hyvän matkaa elokuun puolelta aloitus.
Ja tänäkin vuonna päätin viettää lomani isäni ja äitini kera lapissa, ihan kuuten viime syksynäkin.
Minä ja koirat omalla vaunulla ja vanhempani omalla vaunullaan.

Tällä kertaa oli suunnitelmissa ajaa Kilpisjärvelle ja sen jälkeen Norjaan. Ja kaikki muu olisikin sitten ihan auki. Fiiliksen mukaan...
Vanhukset lähtivät hyvissä ajoin liikkeelle jo edellisenä maanantaina. Ja minulla oli tarkoitus sitten perjantaina ajaa ne kiinni oulun kohdilla ja siitä jatkaisimme sitten ylöspäin.
Lähdin perjantaina vähän ennen neljää vihdistä ja siinä vaiheessa jo tiesin että Oulussa olisin puoliltaöin. Jos sinne saakka jaksaisin.

Ilta alkoi hämärtymään vaskikellojen kohdalla ja pienen tauon jälkeen päätin kuitenkin vielä jatkaa matkaa. Mutta siinä vaiheessa kun ajoin yhden kolaripaikan ohi, päätin kuitenkin vetää parkkiin ja jäädä nukkumaan mielummin kuin jatkaa jännittyneenä matkaa. Vaikka itse olisinkin suht pirteä mutta kaikki kanssakulkijat ei...
No, Kärsämäen S-marketin parkkipaikka sai kelvata ja ei muutakun untenmaille.
Eikkä muuten ollut mikään viisas veto... Rekkoja kulki läpi yön ihan vierestä eikä siinä hirmuisen hyvin tullut nukuttua.
No, aamulla aikaisin matka jatkui ja Tupokselta nappasin mukaan aamukahvit.

Oulun pohjoispuolella oli vanhukset leirintäalueella ja ajoin sinne. Tuumattiin, että jatketaan kuitenkin samantien matkaa ja nokka kohti Torniota.

Tornioon saavuttiin puolilta päivin. Eteläisessä suomessa jännitettiin kovasti alkavaa ukkorsmyrskyä mutta meillä aurinko paistoi ja lähdettiin käymään vähän kylillä...

Käytiin sitten tottakai ruotsin puolellakin. Ikean vieressä oli valtavan kokoinen karkkikauppa ja mitähän meillä sinne yhteensä meni rahaa... ehkä jotain 70€... :)
Iltasella sitten vaunulla paistettiin mustikkapiirakkaa, juotiin lonkeroa ja oltiin ja möllötettiin.

Sunnuntaina päätettiin jatkaa matkaa. Pohdittiin vaihtoehtoja ja päädyttiin siihen, että Pellon ja Kolarin välissä olisi edullinen vaunualue, joten ajettiin sinne.
Lopulta paikka ei miellyttänytkään joten katseltiin uudestaan karttaa ja Äkäslompolo vaikutti olevan sopivan matkan päässä.
Porojakaan ei muuten tähän mennessä nähty kuin siellä leirintäalueella aitauksessa johon ei jääty.

Matkalla toki mentiin maagisen napapiirin rajan yli ja pitihän siinä pysähtyä...

Äläslompolokin löytyi ja vaunut parkkiin ja kylille mars...

Koska nyt oltiin pari päivää vietetty autossa niin illalla pääsin vihdoin ja viimein koirien kanssa talsimaan metsään.
Luontokeskus kellokkaalta lähti 3,5km:n luontopolku joka sai nyt kelvata.
Ja olihan se lopulta oikein kiva iltalenkki, nimeltään Varkaankurun luontopolku.

Gööttien erikoisnäyttelyssä

Harvinaista mutta otin osaa Länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttelyyn 5.8. Ja vieläpä ilmoittamalla sinne molemmat omat göötit, Liekin ja Kipinän.
Lauantaina kun saavuin paikalle, niin useampikin hieraisi silmiään ja kysyi (ihan hyvässä hengessä)  että mitä minä siellä teen! Ja kun minulta kysyttiin että koska siellä olen viimeksi ollut, sanoin, että ei siitä montaa vuotta ole. Mutta koiranettiä kun vilkaisin, niin itseasiassa Liekki on esiintynyt viimeksi erkkarissa v.2008... että kyllä siitä jokunen vuosi sittenkin on.
Muista kyllä käyneeni katsomassa muutaman vuosi sitten.

No, tällä kertaa sain houkuteltua mukaani muutaman Tulikäpälän ja koska yli 10-vuotiaat veteraanit sai ilmoittaa ilmaiseksi, niin päätin lähteä. Liekki ilmoitettu viralliseen luokkaan, veteraani narttuihin ja Kipinän ilmoitin turistiluokkaan vaikka se onkin joskus virallisessa näyttelyssä esiintynyt. Sillä kun on selvä alapurenta...

Päivä alkoi pennuilla ja uroksissa 7-9kk esiintyi T. Kiirastuli "Rokka".
Tuomarina Veli-Pekka Kumpumäki joka tykkäsi Rokasta kovasti. Kukapa ei...
Rokka esiintyi erinomaisesti mutta hävisi kuitenkin kilpakumppanilleen. Tuloksena PEK2 KP. Hienoa!
Nartuissa esiintyi T. Tulikuuma "Hottis", T. Tulinuoli "Tuhma" sekä T. Tulitähti "Selma".
Yllätyin suuresti kun tuomari kätteli Tuhman pois. Itse olisin siitä porukasta valinnut Tuhman jopa ykköseksi! No, eipä siinä...
Hottis sentään 3. ja Selma 4. Kummallekkaan ei KP:ta.
Kuvassa Hottis.

Avoimen luokan uroksia oli 14kpl ja porukassa T. Tauno Tuhopolttaja "Tuho".
Esiintyi mielestäni varsin mallikkaasti mutta oli tuomarin makuun vähän liian kevyt ja kaikenlisäksi arvostelussa luki, että tarvitsee lisää ulokkeita :)  Tuloksena H.

Valioluokan nartuissa esiintyi aina niin kaunis ja ihana T. Roihu Raisa "Elsa".
En ihan ehtinyt koko esiintymistä näkemään mutta sen mitä näin, tykkäsin. Tietenkin ;)
Tuloksena ERI. Ilman sijoitusta. Luokassa 16 koiraa. Tuomarina nartuilla Arvid Göransson ruotsista.

Tähän väliin epävirallinen turistiluokka jossa esiintyi T. Lentävä Kipinä "Kipinä".
Nyt en muista montako koiraa luokassa yhteensä oli, mutta ehkä noin kymmenen. Urokset ja nartut kaikki samassa.
Kipinä sai kivan arvostelun mutta ei sijoitusta.


No mutta sitten... Veteraaniluokan nartut. Tässä luokassa esiintyi siis T. Pikku-Liekki "Liekki" sekä Liekin ensimmäisestä pentueesta suloinen T. Ikuinen Tuli "Metka" (joka on Kipinän sisko)
Olin luvannut esittää Metkan koska muuten se ei olisi paikalle tullut joten Liekille piti saada esittäjä. No sehän oli helppoa kun lähes ammattihandleri Riikka otti homman vastaan.
Mentiin siis kehään minä ja Metka ja heti meidän perässä Riikka ja Liekki.
Oltiin koko porukan viimeisiä yksilöarvostelussa ja paikalla yhteensä 16 upeaa veteraaninarttua.
No, Metka esiintyi kanssani hienosti ja olinkin todella iloinen kun saatiin laatuarvostelusta ERI! Mahtavaa! Jäin katsomaan Liekkiä siihen ja kyllä olikin kiva katsoa kuinka sekin esiintyi oikein hienosti ja tuloksena myös ERI. Jes! Hyvä me!!
Sitten kilpailuluokka ja tuomari lähti pudottamaan porukkaa pois. Koira toisensa jälkeen hän kätteli jengiä pihalle mutta eipä meitä. Kiva! No mutta sitten se tapahtui... Hän pyysi Metkan sinne jonon kärkeen ja hämmästyin. Lisäksi hän pyysi Liekin siihen perään. Hämmästyin jälleen ja jalat alkoi täristä. Sitten liikkeelle. Tuomari liikutti koiria paljon ja sanoi minulle monta kertaa, että tämä on nyt show, esitä sitä koiraa. Yritin minkä pystyin mutta kun liikuin kovempaa, Metka nosti laukalle.
Pysähdyttiin ja tuomari siirsi yhden koiran Liekin ja Metkan väliin. Mutta Metka edelleen ykkösenä. Ja taas liikkeelle. Nyt tuomari sanoi, että hei, olette jo voittajia, tämä on show, esitä sitä koiraa.
En pystynyt parempaan siltä hämmästykseltä vaan kokoajan odotin, että siirtääkö hän sittenkin jonkun koiran meidän eteen. Mutta ei. Hän tuli kättelemään meidät voittajana! HUH!!! Jäätävää!! Metka, jolle tämä näyttely oli uransa kuudes! Voittaa erikoisnäyttelyssä koko luokan! 16 upeaa veteraaninarttua ja Metka voittaa! Jäätävää!! Kyllä oli muuten itku lähellä!
Liekki sijoittui upeasti kolmanneksi ja molemmille SA. Käsittämätöntä!!

Sitten samantien alkoikin jo paras narttu-luokka.
Kaikkiaan näyttelyssä esitettiin 83 narttua (pennut eivät ole laskuissa) ja näistä SA:n sai 20 narttua jotka siis kilpaili lopulta PN-sijoituksista.
Huomasin aika pian että Metka selvästi alkoi jo väsähtämään kun kokoajan liikuttiin kehää ympäri ja sitten piti siestä pönöttää ja taas liikuttiin.
Tuomari alkoi taas kätellä jengiä ulos ja niin vaan jätettiin tälläkin kertaa Metka ja Liekki kehään molemmat. Huh! Siinä vaiheessa kun meitä tosiaan oli enää vain 4 paikalla (Liekki jo pudotettu) meinasin jo hyppiä ja kiljua riemusta!
Mitä vielä, tuomari halusi metkan kakkospaikalle ja taas kierrettiin kehää. Nyt se laukkasi lähes kokoajan enkä millään saanut sitä ravaamaan ja se ehkä kostautuikin ja tuomari siirsi yhden koiran Metkan edelle. Lopulta se olikin meidän sijoitus, eli PN-3! Käsittämätöntä!
Mutta ei siinä tosiaankaan vielä kaikki, meidän edellä oli kaksi valioluokan narttua joka tarkoitti, että SERT tulisi Metkalle! Voi mahdotonta! Kädet täristen otin ruusukkeet vastaan. Huikeeta!!
Kuvassa Metka PN-3 sijoituksessa. Huomaako kukaan muu yhdennäköisyyttä Liekkiin <3

No, eihän päivä vielä tähän päättynyt... Koska Metka voitti veteraaninartut, oli jäljellä vielä veteraani ROP valinta. Tässä vaiheessa oli aivan se ja sama miten se kehä menisi koska me oltiin jo NIIN voittajia!
Vasta kun kehä alkoi, nähtii kuka oli uroksista paras ja meitä vastassa. No ei yhtään vähempää kuin Bodeneis Carr Calgary "Caru". Hurjan komea ja "kaiken voittanu" uros. Ja kyllähän me oltiin sitämieltä, että no, ei me kyllä huonolle hävitä...
Mitä vielä... tässähän kävikin sitten niin, että METKA VOITTI tämänkin!!!
Jos en sitä aiemmin mukamas ollut, niin nyt olin kyllä niin epäuskoinen ettei tosikaan!
Siinä vaiheessa kun tuomari antoi Carulle ruusukkeen, olin varma, että voittajalle tietty ensin. Mutta vasta kun katsoin tarkemmin ruusuketta jonka me saimme,että siinä todella luki ROP VETERAANI jäin ihan monttu auki, että HÄH! Ihan mieletöntä!
Olin kyllä hurjan onnellinen ja mikä kunnia saada kasvattajana esittää tämä koira rotumme erikoisnäyttelyssä ja vieläpä voittoon! Veteraanien voittoon!
Suuren suuret onnittelut omistaja Jenna!! Ja kiitos kun tulitte :)

Tulikäpälän Ikuinen Tuli "Metka", ERI 1, SA, PN-3, SERT, ROP-vet!

Olihan huikea näyttelypäivä! Kaikkiaan gööttejä oli ilmoitettu ennätysmäisesti yli 180kpl!

Heinäkuun hulinat

Heinäkuussa ei olekkaan tapahtunu mitään ihmeellistä. Tai no...
Karsintojen jälkeen ollaan Häkän kanssa muutama kerta vain käyty treenaamassa ja kerran kisoissa.
Perjantaina 15.7 oli iltakisat "purinalla". Hallin nimi on muuttunut mutta jotenkin mulle se on vaan purina... Eli HAU:n halli helsingissä.

Tarjolla oli 2 rataa, toinen ulkona ja toinen sisällä.
En ole tuosta paikasta tykännyt enää moneen vuoteen ja edellisen kerran taisin siellä olla kaksi vuotta sitten kesällä Häkän kanssa jossain epiksissä.
Mulla oli yks lahjakortti ja sen varjolla sitten kisaamaan. Kun halvalla pääsi...

Eka rata oli hyppyrata ulkona. Joka alkoi joskus klo 21 kieppeillä.
Rata oli haastava ja lisähaastetta toi pehmeä hiekkapohja ja kaikenlisäksi osa rimoista tapissa. Eli 35cm. Kiitos tuomarille...
No, niinhän se meillä meni että rimoja tippui useampi ja ei se meno muutenkaan mitään hienoa ollut. Hylkäys ja pihalle. Otti päähän...

Sisällä oli sitten kivempi agilityrata. Vaikka sisällä pohja on vieläkin hirveämpi. Punaista hiekkaa jossa seassa "huovan paloja". Mukamas hyvä pohja... mutta mä en vaan tykkää koska tuohon pohjaan tulee hirveitä kuoppia tosi herkästi ja oma liikkuminen on todella tahmeaa.
Rataan tutustuessa oli kyllä ihan hyvä fiilis ja olin saanut jo hyppyradan harmituksen pois mielestä.
Keinun jälkeen oli oikeastaan kaksi vaihtoehtoa. Joko jättää koira itsenäisesti keinulle tai sitten kilpajuoksulla koittaa saada nopea koira oikeille raiteille. Valitsin ensimmäisen...
Vielä tähän mennessä ei Häkä ole kisaradalla keinulle jäänyt loppuun saakka vaikka treeneissä se hyvin jääkin. Päätin silti kokeilla. Eikä se jäänyt nytkään. En kyllä ollut ihan varma siinä suorittaessa että tuliko virhe vai ei, joten jatkoin nollan omaisesti radan loppuun. Ja se koko rata olikin omasta mielestäni tosi hyvä. Meni kuten suunnittelinkin.
No, siitä keinulta sitten tuli se virhe. Eli ei nollia tällä kertaa :)

Mitäs muuta... No vaunua on vähän rempattu ja tuunattu ja nyt se alkais olemaan valmis pohjoisen reissua varten :D

Eli alareunaan on maalattu lila raita ja uudet renkaat vaihdettu. Vanhat olikin todella vanhat. Ja kaiken lisäksi vähän eriparia.
Ja onhan Häkäkin päässyt uimaan :)

Maajoukkuekarsinnat

Tämän kauden "päätavoite" oli agilityn osalta näissä kisoissa. Maajoukkuekarsinnoissa.
Vuosi sitten saatiin Häkän kanssa osallistumisoikeus ja silloin lähdettiin vain fiilistelemään isojen kisojen tunnelmaa ja hakemaan kokemusta. Tänä vuonna oli selkeästi tavoite päästä 10 parhaan joukkoon ja siten maajoukkueeseen.
Matka sinne on pitkä ja haasteellinen ja suomessa taso on niin huikea, että ihan niin vaan paikka ei irtoa.
Karsintakisat on kaksipäiväiset ja viikonlopun aika kerätään pisteitä viideltä radalta. Ja tietysti eniten pisteitä keränneet muodostavat joukkueen.
Mutta kaikkihan ei kisaa edes sitä viittä rataa vaan lauantaina kisataan kaksi rataa ja näistä vain 44 parasta koirakkoa jatkaa sunnuntaille. Hirmuisesti ei siis ollu varaa virheisiin...

Lauantain ensimmäinen rata oli hyppyrata. Minit viimeisenä, eli ehdin seurata 120 maxikoirakkoa ja lähes saman määdä medikoirakkoja. Yksi kohta selvästi osoittautui haasteelliseksi, pujotteluun meno.
Sitä ihmeteltiin ja kuulinpa jopa niitäkin kommentteja, että edelliseltä hypyltä koira tuli väärällä laukalla ja siksi meni pujotteluun väärin :D :D Tässä kohtaa kyllä repesin nauramaan... voi päivää sentään...
No, päästessäni itse tutustumaan rataan, katselin sitä kohtaa ja ihmetelin, että eihän tuossa ole mitään ihmeellistä. Edelliseltä hypyltä ihan pieni veto ja sitten käsky kepit. Kyllä Häkä tämän osaa ihan valtavan hyvin.
Vaan kuinka kävikään... Häkä reagoi pieneen kutsuuni kyllä, mutta jostain syystä ei kuitenkaan löytänyt pujottelua vaan ajautui siitä ohi ja kappas, kielto napsahti. Yritin liian ahtaasti uudestaan ja siitä toinenkin kielto. Ja kun oma ohjaus lopahti, niin parin esteen jälkeen hypyltäkin kielto. Ei muutakun hylätty, kiitos ja pihalle. Pöh!
Tästä jäi kyllä harmittamaan tuo keppien ohitus mutta kun sitä videoltakin katsoo niin ehkä tuo värimaailma ei koiralle ole kaikkein selkein... No, selittelyt sikseen koska kuitenkin paljon koiria osasi mennä oikein. Me ei.

Päivän toinen rata oli agilityrata. Nythän oltiin pakkonollan edessä jos halusi vielä matkan jatkuvan...
Koska pisteitähän kerättiin vain virheettömillä (ja nopeilla) tuloksilla.
Radalla ei ollut mitään joka varsinaisesti aiheutti päänvaivaa, mutta alussa sai pistää tossua toisen eteen ja sen jälkeen vain ohjata huolellisesti.
Suunnitelma toimi... melkein.
Moni koira tuli renkaan ohi ja taas mielessäni ajattelin, että ei Häkä tulisi. Eikä tullutkaan kun en lähtenyt suin päin säntäilemään vaan käänsin päätä ja katsoin, että sieltä se tulee ja kunnon käsky ja vasta sitten mentiin ja kovaa. Nyt hallitsin oman vauhdin ja paineltiin menemään.
Mutta esteet 12,13 ja 14 vaati nopean vauhdin jälkeen pieniä nopeita ohausmuutoksia ja kaksi ensimmäistä selvitinkin. Mutta kolmanteen en itse taipunut vaan Häkä pääsi livahtamaan mun edestä hypyn ohi ja jouduin kutsumaan sitä takas ja siitä kielto. Voihan perse! Sadasosasekunnin harmitus ja sitten jatkettiin rataa täysillä loppuun saakka.
Maalissa oli toki älytön pettymys kun meidän karsinnat loppui siihen paikkaan mutta samalla hurjan hyvä fiilis koska tuo rata oli meiltä ihan mielettömän hyvä. Tykkäsin kovasti!

Kausi päättyi kuin seinään ja samalla alkoikin uusi kausi. Kuitenkaan seuraavia kisoja ei ole vielä päätetty, mutta kyllä tässä heinäkuussa voisi jotkut startit vielä ottaa. Varsinaista tietoista lomaa me ei tässä vaiheessa pidetä, mutta ei myöskään joka viikonloppu kisata.
Ja nyt kun ei tullut paikkaa PM-kisoihin, niin elokuun puolivälissä karavaani lähtee jälleen kohti pohjoista! Hmm... Pellossahan olis sopivasti kisat elokuussa ;)

Juhannus

Tänäkin vuonna vietin juhannuksen Savonlinnassa Tanhuvaaran urheiluopistolla.
Kuulostaa hienolta. Mutta kyllä siellä muutakin tehtiin kuin urheiltiin :)
Oleellisena osana ohjelmaan toki kuului agility ja niitä oli tarjolla perjantaina 3 rataa ja lauantaina 3 rataa. Tänä vuonna kisasin vain Häkän kanssa.

Menomatkan ajoitin torstaille. Lähdin töistä k.13 nurkilla ja sain ajaa Lappeenrantaan saakka "reippaasti" koska vaunuhan oli jo siellä. Jätin sen edellisviikonlopun SM kisoista LAU:n hallille. Kiitokset siitä LAU:n porukoille!

Edellisenä vuonna ajoin Lahti-Mikkeli kautta ja juutuin lusin suoralle melkein kahdeksi tunniksi joten nyt oli valinta Lappeenrannan kautta ja toiveena olla jumittumatta ruuhkaan.
No kyllä se hyvin onnistuikin. Ainoastaan parikymmentä kilometriä ajettiin vähän hissukseen juuri ennen kouvolaa mutta muutoin koko matka meni ilman jonoja ja ruuhkia.
Lappeenrannasta vaunu perään ja matka jatkui.

Perille saavuin hyvissä ajoin ennen seiskaa. Jokunen muukin siellä jo oli mutta suurin osa tuli siinä 19-21 välissä. Olin tyytyväinen taktiikkaani.
Nopeasti vaunu parkkiin ja samantien piti lähteä "naapurin" kanssa Tanhuvaaran terassille :)

Ilta sujui mukavasti porukalla grillaten ja höpötellen ja mikäs siinä oli ollessa kun suhteellisen hyvä keli, mitä nyt vähän viileä. Eikä aamullakaan ollut kiire kisaamaan. Kolmoset kun kisailivat vasta iltapäivästä.

Lähdin koirien kanssa kiertämään noin 5km:n lenkin aikani kuluksi. Eikä ollut huono ajatus.
Puitteet ulkoiluille kun olivat mahtavat. Merkittyjä reittejä useampi eikä eksymisen vaaraa ollut.
Eikä siellä kukaan tullut vastaan joten koiratkin sai jolkotella vapaana.

No sitten kisattiin...
Eka rata aloitettiin heti huikeen hienolla nollalla! Jes! Ihan mahti fiilis. Sijoitus 2.

Seuraavana oli hyppyrata jonka alku oli hiukan kinkkinen. Mallia "kyllä se treeneissä sujuu..."
Kepeille vienti oli monelle kohtalokas ja niin myös meille. Vieressä ollut putki imi koiria vuoron perään ja niin myös Häkän. Siitä hylkäys.
Mutta ei hirveestä harmittanut koska muu rata oli mielestäni oikein hyvä ja jouheva.

Kolmas rata oli taas agilityrata. Alkuun näytti "älyttömältä" mutta kun sinne pääsi tutustumaan lähemmin, ei se nyt niin paha ollutkaan. Päin vastoin... Ja meille taas oikein mainio nolla! Jes! Ja vieläpä voitto! Huikeeta :)
Edellisen viikonlopun kaikkien ratojen hylkäykset vaihtui viimeistään tässä vaiheessa mahti fiilikseen.

Kisojen jälkeen koirien huolto ja sitten saunomaan, grillaamaan, kokkoa katsomaan ja kyllä, vähän juopottelemaankin.

Taas meni pitkälle yöhön mutta oli kyllä kivaa! Hulvaton porukka, niin mikäs siellä oli ollessa.

Lauantainakaan ei tarvinut aamusta ola kisaamassa kun jälleen kolmosten vuoro oli vasta päivällä. En valita ;)
Taas aamupäivällä ulkoilua, mutta nyt "vain" noin 3km:n lenkki. Ja pikkuisen "kylttyyriä" siihen sekaan.

Ja sitten kisaamista. Eka rata oli taas agirata ja kappas, nollalla kakkoseksi! Vau!

Seuraavana hyppyrata ja taas, nollalla kakkoseks! Kyllä nyt kulkee!!

Päivän ja juhannuksen viimeinen rata oli agirata ja pöh, keppivirhe kun ohjaaja vähän rynni koiran päälle. Mutta taas, muu rata hitsin hyvä.

Kylläpä tuntui hienolta onnistua noin monella radalla.

Tästä oli hyvä lähteä jälleen saunomaan, grillaamaan ja kyllä, juopottelemaankin.
Iltahan venyi jälleen pitkälle yöhön mutta oli taas ihan huippukivaa. Saatiinhan sentään livemusiikkiakin ;)

Sunnuntaina sitten rauhassa heräten ja aamupalaa syöden ja pikkuhiljaa kamoja kasaan ja karavaanien aika jatkaa matkaa.
Puolilta päivin lähdin ajamaan ja nyt sain sitten jumittua ruuhkaan. Kotimatka venyi sen pari tuntia kun Kuortin hujakoilla parinkymmenen kilometrin matkaan meni yli tunti.
No, kotiin päästiin ehjänä ja hengissä ja kaikki hyvin.

Kiitos kaikille mukana olleille! Mulla ainakin oli ihan sikanastaa! Ja ensi vuonna taas!!

SM 2017

Pitkään odotettu SM-viikonloppu oli ja meni.
Lähdin matkaan perjantaina aamusta tuunatun vaunun kanssa. Vielä kun saan autoon samat kuvat, niin alkaa oleen aika kiva.

Matka sujui hyvin ja kesti lähes 4 tuntia yhdellä pysähdyksellä.
Perillä Lappeenrannassa oltiin heti puolen päivän jälkeen ja leirin pystytys sujui kohtuullisen kivuttomasti. Vaunupaikat oli kisa-alueen parkkipaikan takareunassa eikä noi paikat ihan huonoja ollut. Tyhmänä vaan olin ennakkoon paikan varannut ja myös maksanut vaikka ilman varaamista ja maksamistakin sinne ihan samoille paikoille pääsi...

No, kisat alkoi heti perjantaina kahdella virallisella "esikisalla" ja fiilis oli hyvä.
Häkän kanssa agiradalle lähtiessä oli selvät kuviot mielessä mutta ei sitten oltukkaan yhtä mieltä radan kulusta... Tuloksena hylkäys ja iso harmitus.
Illalla oli vielä hyppyrata ja se meni vieläkin huonommin. Hylkäys ja vielä isompi harmitus. Kun ei taaskaan oltu tiiminä radalla. Höh.

Tässä agirata

Ja tässä hyppyrata

No ei muutakun katseet seuraavaan päivään ja joukkuekisaan.
Koska omasta seurasta ei saatu joukkuetta kasaan, hain shelttiyhdistyksen joukkueeseen ja sain olla ankkurina. Ihan paras paikka.
Joukkuekavereista kaksi ensimmäistä koirakkoa teki äärimmäisen vaativalla radalla upeasti nollat, kolmas koirakko hylkääntyi eli mulla ja Häkällä oli tuhannen taalan paikka ankkuriosuudelle.
Siinä vaiheessa oltiin jo mitalinsyrjässä kiinni kakkosena. Vaikka kuinka yritin, niin metsään meni. Häkä poimi väärän hypyn ja siitä armotta hylkäys ja samalla koko joukkueen tulokseksi hylkäys. Pettymys oli valtava. Mutta ei auta itku markkinoilla...


Tässä meidän joukkuerata

Pari tuntia meni märehtiessä mutta sitten oli aika pyyhkiä tuo mielestä ja vähän relata.
Grillailtiin siinä porukalla ja kivaa oli.
Ja seuraavana päivänä oli sitten luvassa yksilökisan karsintarata.
Formaattia muutettiin sen verran että tällä kertaa lähtöjärjestystä ei arvottu vaan se otettiin SAGI rankingista käänteisenä. Noin suurinpiirtein.
Me oltiin Häkän kanssa sijalla 15, joten me saatiin karsintaradalle hyvä lähtöpaikka viimeisessä "kuumassa ryhmässä".
Aamulla sai nukkua niin pitkään kun jaksoi (kasiin saakka) ja rauhassa koirien kanssa lenkille, aamukahvia livestreamia seuraten ja sitten välillä kävin kentän laidalla katsomassa, että minkäslainen se rata nyt oikeasti on, kun joku hässäkkä streamista näkyi.
Meidän vuoro oli puolen päivän jälkeen ja siinä oli ehtinyt kuvioita pyörittelemään mielessä jo moneen kertaan.
Häkän kanssa aloitettiin ihan super hienosti ja päästiin aina esteelle nro 14 saakka. Sitten itseltä typerä ajatusvirhe ja sehän kostautui samantien, Häkä tuli saman hypyn takaisinpäin ja siitä armotta hylkäys. Pöh.
Mutta tämä ei kuitenkaan jäänyt niin paljoa harmittamaan kuin viikonlopun muut radat, koska tuntui että nyt me taas oltiin tiiminä radalla.
Finaali jäi tälläkin kertaa meiltä kokematta. Tässä meidän karsintarata.

No mutta, vaikka me ei Häkän kanssa finaalissa kisattu, niin mikä parasta, Marjo ylsi sekä Saaralla (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) että Taigalla (Tulikäpälän Taiga Tuliraketti) finaaliin ja näin oli sielläkin jotain jännitettävää ;) Karsintaradalle otti osaa vähän reilu 200 mini-koirakkoa.
Nollat (vaikkakin hienoiset yliaikanollat) molemmilla koirilla ja molemmilla radoilla SM-kisoissa on kyllä hurjan kova saavutus! Kaiken lisäksi finaaliradalla Marjo joutui juoksemaan koirilla lähes peräkkäin. Vain yksi koira välissä. Käsittämätöntä joustamattomuutta järjestäjien puolelta! Mutta Marjo on Marjo ja hoiti homman loistavasti.
Lopputuloksissa Taiga sijalla 11. ja Saara 12. Ihan mielettömän huikeeta! Onnea onnea vielä! Ootte ihan parhaita!!

Juhannuksena sitten viime vuotiseen tapaan Savonlinnaan kisaamaan ja siitä viikon päästä maajoukkuekarsinnat. Saa pitää peukkuja, että oltais vähintäänkin taas kympin sakissa ;)

Huikeeta Tulikäpälä-menestystä!

Aina on toki hienoa kun itse pärjää ja loistaa palkintopallilla mutta on muuten vähintään yhtä hienoa kun ystävä pärjää.
Ja näin on tapahtunut Marjolle lyhyen ajan sisällä Taiga (T.Taiga Tuliraketti) kanssa.
Ensin 14.5 Ojangossa hurjan upea nolla ja sijoitus 3 ja SERT-A! Tämä oli Taigan kolmas serti eli siitä FI AVA
Kasvattaja onnittelee!! Tulikäpälän 4. FI AVA!
Hauskaa muuten, että nämä 4 valiogööttiä ovat äidit ja tyttäret :) Liekki & Kipinä ja Saara & Taiga

No mutta sitten tämä parivaljakko loisti jälleen 27.5 salossa.
Siellä 3 starttia. Saaran kanssa triplanolla sijoilla 1, 1 ja 2. !! HUH!
Viimeisellä, hyppyradalla Taiga pinkoi sekunnin lujempaa voittaen äitinsä ja koko luokan ja sitä myöden Taigalle ensimmäinen SERT-H!! Huikeeta!!

Paljon on kuulunut muitakin ihania Tulikäpälä-kuulumisia ja olen hurjan onnellinen kun kaikki kasvatit asuvat parhaissa mahdollisissa kodeissaan <3

Viikon tapahtumat

Viime viikolla alkoi Hypnotic Dog:n eli Marjon vetämät agilityohjaajien fysiikkatreenit LÄGI-areenalla. Alkuun kiinnostuneita oli vaikka kuinka ja paljon mutta lopulta paikalla meitä oli vain muutama.
Treeni alkoi kevyellä lämmittelyllä ja sen jälkeen syke tappiin ja hiki pintaan. Ohjaajia säästelemättä...
Erilaisia suoristuspisteitä taisi olla kymmenkunta ja nehän tehtiin tyylillä minuutti täysillä ja samantien vaihto seuraavaan pisteeseen. Ilman varsinaisia taukoja.
Oli tikasjuoksua, lankutusta, viivajuoksua, burbeeta ym ym...
Eikä tarvinut montaa liikettä tehdä kun tosiaan alkoi hiki lentää ja puhe vähenemään :)
Ekan kierroksen jälkeen saatiin ehkä pari minuuttia hengähtää ja sitten sama uusiks.
Nyt sentään "vain" 45sekuntia/rasti.
Ja lopuksi vielä kolmas kierros... :)
Tunnin jälkeen oli kyllä hirmu hyvä fiilis vaikka hetken tuntuikin siltä, että kuolema korjaa.
Sykevyö kertoi kaloreita kuluneen reilut 450 ja maksimi syke oli 174. Että näin! Tehokasta!!
Tällaista olenkin odotellut ja kiva että nyt muutaman viikon Marjo näitä jaksaa vetää.

Torstaina ja perjantaina olin työn puolesta varaosamyyjille suunnatulla kurssilla.
Koska perjantaina läksin sieltä suoraan tamperetta kohti, niin päätin ottaa koirat autoon matkaan.
Kurssi pidettiin uudessa Veho Airportissa joka avattiin keväällä 2016.
En vielä ollut siellä käynyt joten nyt olikin jo aika.
Ja on se muuten hieno talo. Isot lasi-ikkunat ja piha täynnä mersuja :) Vau!
Vaikka mersujen parissa työtä teenkin joka päivä, niin kyllähän ympäristö tuo vielä oman pienen glamourin huippukalliisiin autohin. Ja niitähän siellä riitti.

Tosiaan tamperetta kohti oli suunta perjantaina ja ensin pyähdyttiin lempäälässä SportDogParkissa vähän treenaamassa. En voinut vastustaa kun tarjolla oli ison kentän treeniä.
Ja se tulikin tarpeeseen... Pitkät estevälit niin kyllä oli ohjaaja myöhässä välillä. Ja hiki tuli niin koiralle kuin ohjaajallekkin.
Ja sieltä sitten alkon kautta Stiinan luokse.
Ilta sujui kuten meillä yleensä, eli hyvää ruokaa, saunaa ja mansikkamargaritoja :)

Lauantaina ajelin sitten Valkeakoskelle kisaamaan.
Tarjolla oli ulkokentän kisat ja kolme rataa kolmosille.
Viimeksi ollaan Häkän kanssa ulkokentällä oltu syyskuussa rukalla ja sen huomasi ekassa startissa.
Tuntui että hiekka pyörii niin omissa jaloissa kuin koirallakin eikä oikein päässyt eteenpäin. Tuloslista kyllä kertoi toisenlaista. Oikei hyvällä etenemällä virheetön rata ja voitto. Jes!!

Perään pari agirataa ja ekasta putosi rima mutta toinen taas nollavoitto. Jopas jopas!
Oli kyllä huikean fiilis kun onnistui jälleen pari nollaa ja voitot molemmilta!

Sunnuntaiksi olin ilmonnu Häkän neljälle radalle ojankoon.
Ekalta radalta heti oma typerä ohjausvirhe ja Häkä nappasi hypyn väärinpäin.
Tokalla radalla Häkä vissiin sotkeutui omin askeleisiin pujottelussa ja se tuli kesken pois. Siitä vitonen mutta mä otin sen kepeille uudestaan laajalla kaarteella vieressä olleen hypyn kautta joten siitä hylkäys.

Kolmas rata oli muuten oikein oikein hyvä ja nollalla oltiinkin maalissa, mutta puomilta Häkä lähti varkain ja vieläpä vähän sivuun. Virhettähän siitä ei tullut mutta itseäni se jäi kaivamaan.
Sijoitus oli 3.

Viimeinen rata oli vähän jo hölmöilyä meiltä molemmilta. Taisi viikonloppu tuntua molemmissa ja huolimattomuus kostautui.
Tuloksena hylkäys eikä siinä selittelemistä ole.


Kaikki viikonlopun videot löytyy tuosta oikeasta reunasta Häkän kisavideot 2017-sivulta.

Nyt vähän huilia Häkälle mutta ei mulle. Tänään taas fysiikka-treeneihin :)
Seuraavat kisat parin viikon päästä ja pikkuisen tekis mieli lähteä ylöjärvelle vaunun kanssa...Saas nähdä...

Nyt kulkee...

Ensimmäisenä tietysti Liekin hyvät uutiset. Leikkaushan meni hyvin ja toipuminen sujui erinomaisesti.
Löydökset lähetettiin tarkempiin jatkotutkimuksiin ja tulos tässä:


Patologin vastaus kohdusta ja munasarjoista sekä maitorauhaskasvaimesta:
munasarjoissa oli hormonaalisia kystia sekä toisessa oli kuin olikin kasvain, adenooma, joka oli hyvänlaatuinen ja hyvin rajoittunut sekä tullut munasarjan mukana poistetuksi.…
Maitorauhasessa oli sekakasvain, joka oli kasvultaan hyvin kudoksessa rajoittunut ja tullut kokonaan myöskin kokonaan pois.
Kummastakaan ei siis toistaiseksi jälkiseuraamuksia!
Tämmöiset uutiset on toki kiva saada.

No, sitten agilityrintamalta 
On jäänyt päivittämättä ihan vaan sellaiset pikkuiset uutiset kuin Häkän sertit ja valioitumiset...

Olin pääsiäisenä lauantaina tsaukkilassa kisaamassa jossa 4 rataa kolmosille.
Häkän kanssa liideltiin jälleen ihan huikean makeesti.
Ekalla radalla putosi heti alkuun ensimmäinen rima ja tottahan toki se harmittaa.

Toinen rata olikin sitten hylkäys. Pieni huolimaton roiskaisu kostautui samantien...

No, kolmas rata oli hyppyrata ja oikeastaan aikas hyvä sellainen...
Nollalla maaliin, sijoitus 3. ja SERT-H !! Ja mitä vielä, se viimeinen serti, eli Häkästä FI AVA-H :) <3
Mahtavaa!!!

Jäljellä oli päivän viimeinen agirata. Vauhdikas ja oikein kiva. Ja sehän meni oikeastaan ihan hyvin sekin... Nollalla maaliin, sijoitus 2. ja SERT! Ja mitä vielä, se viimeinen agisert, eli Häkästä FI AVA :) <3

Uskomaton fiilis! Samana päivänä, peräkkäisistä kisoista sertinollat! Huh! Hyvä minä, hyvä Häkä <3

Sitten eleltiinkin vähän rauhaisasti kun tämä tyyppi sai hirmu kivan kevät-flunssan.
Lähes viikko sohvalla makaamista ja potemista. Ihan hirveetä...
Enemmän tietty harmitti koirien puolesta kun nekään ei päässy muutamaan päivään ulkoilemaan juuri ollenkaan.

Viime torstaina oltiin treeneissä ja mietin ennakkoon, että olisko syytä ottaa vielä rauhassa eikä yrittää mitään pitkää rataa Häkän kanssa.
No joo, melkein onnistuin. Siinä oli radan alussa hyvät mahdollisuudet "Häkä-putkikieltoon" ja päätin, että nyt jos tulee kielto, pysäytän koiran menon samantien ja palaan alkuun enkä jää sitä tunkemaan sinne putkeen kuten aiemmin olen tehnyt.
No eihän sitä kieltoa ekalla tullut. Jatkettiin parikymmentä estettä.
Tokalla saatiin kielto ja sitten sen analysointi ja uusi yritys. Ei kieltoja.
Treenit sujui erinomaisesti ja oli hyvä mieli. Häkälle paljon taas sydämiä <3 On se hieno!

Lauantaina lähdettiin sitten kisaamaan hyvillä mielin. Olihan edellisistä kisoista jo kolme viikkoa.
Nokka kohti sipoota aamutuimaan.
Pitkästä aikaa olikin sitten isot kisat ja minejä noin 50/luokka.
Savioja tuomaroi ekan agiradan joka oli todella vauhdikas eikä mitään erityisen hankalia kohtia.
Ja niinhän me tehtiin kohtuu hyvä nolla! Sijoitus 3. Jes!
Parissa kohdassa rataa tuntui, että meinasin jäädä askeleen tai pari jälkeen mutta hyvin Häkä paikkaili.

Toiselle agiradalle satiin tuomariharjoittelija Jouni Kautto.
Alkuun tuntui, että onpas kinkkinen rata, mutta kun sinne pääsi tutustumaan, ei se nyt niin kinkkinen sitten ollutkaan. Ja sen taisi kertoa tuloskin... Nollalla maaliin ja voitto! Jes!! Nyt kyllä tuntui makealta! 50 koirakon luokka ja me voitettiin! Mahtavaa!! Hyvä Häkä-räkä <3

Sitten oli vielä Jounin hyppyrata. Siinä alkuradasta oli yksi kohta jota kisakavereiden kanssa pähkäiltiin ja mulla oli hirmuinen luotto Häkään ja itseeni. Putkeen lähetys ja seuraavalle hypylle pakkovalssi. No, ei se ihan sitten onnistunutkaan. Putkeen meni kyllä kuin tykin suusta mutta pakkovalssille ei tullutkaan vaan lähti selän taakse ja nappasi hypyn väärinpäin. Siis hylkäys.

Olihan siinä toinenkin kohta joka meni vähän sinne päin.
Kokonaisuutena oli kyllä huiput kisat meillä! Jes!
Ja näinhän se pitääkin olla tässä vaiheessa vuotta. Kisasta toiseen nollia ja onnistumisia. Eihän ole kuin kuukausi SM-kisoihin... Huh!

No, kisoista ajeltiin Tuulokseen ja seuraavana päivänä lähdettiin auringon helliessä tutustumaan Evon maisemiin. Monta kertaa aatellut, että tuonne pitää jokukerta mennä retkeilemään ja nyt oli tarjottimella tämä mahdollisuus joten sinne siis.
Aurinkoisessa kelissä polkuja tallaten. Taidetaan mennä toisenkin kerran... :)