Niin se pentu sitten jäi kotiin... Tulikäpälän Tunturisusi eli Hukka
Onhan toi aikas suloinen, vai mitä <3 Kapasen Katja kävi taas kuvaamassa pennut ja mä kyllä tykkään näistä kuvista tosi paljon. Kiitos Katja! <3
Hukka on viikon aikana tutustunut jo moniin uusiin juttuihin. Agilityhallilla se oli mukana heti sunnuntaina, sisällekin sen vein, kun ei hallissa ollut kuin yksi hiljainen koira ja sekin toisella kentällä.
Maanantaina se sai jäädä muiden koirieni kanssa kotiin kun lähdin töihin. Vaikkakin iltavuoroviikko. Mutta loppuviikon se on ollut Veholla mukana joka ilta ja kyllähän se saa niin asentajat kuin asiakkaatkin hymyilemään. Ja onpa ollut kiva huomata kuinka reipas ja rohkea se on. Toki etuna on 3 aikuista koiraa jotka on autokorjaamolla ollut jo monen monta kertaa, mutta vähän jännitin itse kuinka se reagoisi korjaamon ääniin. Ei mitenkään. Toki kannan se aina hallissa sylissä, mutta se vain katselee uteliaana ympärilleen.
Mulla on työpiste "myymälän" puolella ja sinne laitan koirille aina aitauksen ja petiä sun muuta. Ja vitsit tota pentua, jos liikun itse muualla, ei se (kuten ei tietty muutkaan koirani) vingu yhtään perääni. Päinvastoin, se pystyy nukkumaan oikein hyvin. On kyllä iso etu että se saa kasvaa kolmen järkevän aikuisen kanssa.
Kipinän kanssa on löytynyt jo yhteinen sävel ja välillä innostuvat aikamoisiin leikkeihin. Tosin Kipinä ei ihan osaa hillitä vauhtiaan ja Hukka jää toisinaan vähän jalkoihin. Häkän kanssa ei kyllä suju yhtään niin hyvin. Häkä on todella mustasukkainen eikä siedä yhtään Hukan iholle tuloa. Ei se nyt sentään pentua tappamassa ole, mutta murisee sille välillä aika hurjastikin. Mutta eipä se taida kovin uskottava olla, kun ei Hukkaa sen mujrinat hetkauta. Liekki sietää sen mitä jaksaa. Mutta myös Hukka antaa tosi hyvin Liekin olla ihan rauhassa. Tässä Kipinä ja Hukka, pienessä pedissä päikkäreillä <3
Mitäs vielä... Minä olen aina suhtautunut koirien vaatettamiseen vähän nihkeästi. Eihän nyt göötti mitään vaatteita tarvitse. Vaikka toki mulla on toppatakit kaikille koirille ja kyllä mä niitä joskus -20 pakkasilla niille puenkin. Mutta nyt kävin sitten Hukalle ostamassa villapaidan. Eikä se yhtään pahoillaan ollut. Päin vastoin... Että ehkä alan muuttamaan tätäkin mielipidettäni.
Viimeiset 5 viikkoa on mennyt lähes täysin pentujen ehdoilla. Ja vielä seuraavat 3 viikkoa menee lähes täysin pentujen ehdoilla. Huvittavaa kun alkuun sain ihmettelyjä, että sitten on hulinaa etkä pysty mitään muuta tekemään. No, jos nyt muutama viikko elämästäni menee tällaiseen projektiin, niin haittaako se todella jonkun muun elämää? Ja mitä muuta pitäisi tehdä? Tai no johan tämä on 11. pentue, eli onhan mulla kaikkiaan 43:n vuoden aikana kulunut tällaisiin projekteihin alle pari vuotta... että mitä niinkuin olisi pitänyt tehdä? Istuskella sohvalla? Käydä baareissa? Niin... olen valinnut koiranpentuelämän...
No mutta, tässä olen myös pitkään miettinyt, että jääkö minulle pentu kotiin vai ei. Pitkään yritin sanoa itselleni, että mitäpä jos en enää ottaisi koiria ollenkaan. Mutta kuitenkin göötti on rotuna sellainen josta tykkään ihan hirmuisesti. On se shelttikin tosi kiva, mutta göötti on kuitenkin göötti <3 Kun pennut sitten syntyivät, 2 narttua, 5 urosta. Argh! Tollasessa määrässä on ihan takuuvarmasti joku joka olisi ihan superihana. Ja kun periaatteessa voisin ihan hyvin jättää ihan kumman vaan, uroksen tai nartun. Pitkään mietin ja pohdin, että mitä teen. Kuudelle ihmiselle olin jo pennun luvannut ja yhdelle sanonut, että jos en itselleni jätä, hän mahdollisesti pennun saisi. Eli jätin itselleni vallan päättää viimeiseen saakka, että mitä tekisin. No, pennuista 4 on sellaista mitä pitkään katselin "sillä silmällä", eli 3 olin jo heti alussa deletoinut. Ihan puhtaasti värin perusteella. Viime viikolla alkoi oma pääni jo ajatella, että kyllä noista taitaa kuitenkin yksi kotiin jäädä. Mutta uros vai narttu... Sitten kahdesta tavallaan luovuin, eli nyt olisi 2 jäljellä. Toinen on uros, toinen on narttu. Ja niistäkin vahva kotiin jäävä jo löytyy, mutta viikon päästä mennään sirutukseen ja eläinlääkärin tarkastukseen, jos silloin kaikki on niinkuin pitääkin, eli ei mitään huomautettavaa missään, niin eiköhän se toinen narttu sitten kuitenkin ole se joka kotiin jää. Mutta odotellaan kuitenkin vielä reilu viikko ennen kuin tämä kirkossa kuulutetaan :)
Niin se kääntyi syyskuulle, eipä mitään ihmeellistä... Tai no onhan tapahtunut vaikka mitä.
6.9 perjantaina syntyi kolmen vuoden tauon jälkeen uusia Tulikäpäliä <3 Ruuti synnytti vaivattomasti 7 pentua, 2 narttua ja 5 urosta. Emä ja pennut voivat erinomaisen hyvin. Saa nähdä jääkö yksi myymättä ;) Onhan nämä taas hurjan suloisia <3
Olen parhaillaan kesälomailemassa, pohjoisessa suomessa. Pikkuhiljaa tosin palailemassa jo etelää kohti.
Ollaan oltu Häkän kanssa kaksistaan asuntovaunulla liikenteessä ja käytiin Kilpisjärvellä vähän vaeltamassa. Huiputettiin Halti. Olipa huikean upea reissu!
reissusta tarkemmin voit lukea retkitassut-blogistani- Pääset sinne tuosta oikeasta reunasta, tai suoraan TÄSTÄ
Menomatkalla pohjoiseen piipahdettiin Pellossa agilitykisoissa. Pellon helteisillä agilityfästeillä. Kisattiin kolmena päivänä ja napsittiin jokunen palkintopallisijoituskin. Oli todella kivat kisat ja upea kisapaikka. Hellettä sen kolmisenkymentä astetta eikä itikoista tietoakaan.
Mitä muuta, Ruuti tosiaan astutettiin Mörköllä ja nyt se on myös ultrattu tiineeksi. Eli syyskuun alussa odotellaan uusien Tulikäpälien syntymistä. Vähän alkaa itselläkin jo olemaan göötinpentukuume, vaikka olenkin pitkään jo miettinyt että mitäpä jos en enää koiraa ottaisikaan... No, saas nähdä. Jos sieltä THE pentu tulee, niin voihan se olla, että yksi sitten kotiin jää. Mikähän sille kutsumanimeksi...
Oli aikomus astuttaa myös Hottis nyt syksyllä, mutta koska Hottis aloitti juoksun juuri harmittavasti ennenkuin Ruutin pennut vielä ovat syntyneet, niin päätin ettei Hottista astuteta vielä. Koska en halua kaksia pentuja samanaikaisesti pieneen asuntooni...
Joten Hottiksen pennutus siirretään keväälle ja toivottavasti saadaan sitten kevätpennut.
Hottiksen juoksua odotellaan helmikuulle, pennut syntysivät huhtikuulla ja olisivat luovutuksessa juuri kivasti kesäkuussa.
Liekki ja Kipinäkin voi hyvin. Ovat olleet maailman parhaassa hoitopaikassa taas kun minä ja Häkä ollaan reissattu. Olen kyllä onnellinen, että Allulandiassa on aina ovi auki ladyille <3 Terkut Hyvinkäälle!
Tammikuun lopussa käytiin Janakkalassa suomen WAO-maajoukkueen karsintakisat. Tällä kertaa me Häkän kanssa onnistuttiinkin kivasti ja oltiin sijalla 2 ja siten saatiin paikka Hollantiin esustustehtäviin.
No, kisareissulta on nyt kotiuduttu ja olipahan muuten ihan mielettömän kiva reissu kaikin puolin!
Lähdettiin keskiviikkona 15.5 Helsinki-Vantaan lentokentältä matkaan. Häkä on sen verran pieni ja kevyt, että se saa matkustaa kassissa minun jaloissa matkustamossa.
Tämä olikin jo Häkän kolmas lentomatka, joten sehän on jo tottunut reissaaja. Eipä sen kanssa koskaan ole mitään ongelmia ollut.
Pienten jännittävien vaiheiden jälkeen ehdittiin koneeseen ja perillä Hollannissa oltiin iltapäivällä.
Vuokra-auto oli hoidettu valmiiksi maksuineen mutta ihmeellistä säätöä oli silti ja aikaa saatiin tuhraantumaan varmaan lähemmäksi tunti.
Lopulta kuitenkin saavuttiin majapaikkaan alkuillasta. Oltiin varattu airbnb-huoneisto maaseudun rauhasta. Kisapaikalle pitäisi olla noin vartti.
Naapureina meillä oli jos jonkinlaista eläintä, lihalehmiä, kanoja, poneja, hanhia, lampaita ym...
Pientaloalueella oli kiva kävellä ja katsella rakennuksia ja erityisen hienosti hoidettuja pihoja.
Ainut mitä jäin kaipaamaan, niin niitä tulppaaneita. En nähnyt ainuttakaan upeaa tulppaanipeltoa, mutta olinkin googlaillut jo ennen reissua, että sesonkin olisi jo ohi toukokuun puolivälissä. Harmillista.
Torstaina oli ohjelmassa eläinlääkärin tarkastus, koirien mittaus sekä pikaiset treenit.
Mitään yllätyksiä päivä ei tarjonnut.
Itse jännitin hitusen oikein hyvää hiekkapohjaista kenttää ja hallia ja sitä, että pysyykö rimat ylhäällä.
No "onneksi" treenissä yhden kerran ensimmäinen rima putosikin ja sain annettua Häkälle palautteen samantien. Koko kisarupeaman aikana ei muita rimoja sitten pudonnutkaan.
Niin joo ja sitten alkuillasta oli tietty tapahtuman avajaiset. Kunnon karnevaalit!
Perjantaina aloitettiin kisaaminen aamusta siten, että koko päivän kaikki ratapiirrokset julkaistiin klo 6.30. Kisat poikkeaa normi agilitystä siten, että täällä kisataan Pentathlon (ensin agi+hyppyrata, näistä pääsee jatkoon seuraavalle päivälle jollain säännöllä, oliskohan tuloksen tehneet tms. seuraavana päivänä taas agi+hyppy ja sunnuntaiseen finaaliin "speedstake" pääsi 20 parasta yhteistuloksen tehnyttä) Biathlon (hyppyrata lauantaina ja finaali "speedstake" eli agirata sunnuntaina). Finaaliin pääsi 40 parasta hyppyradalta.
Sitten mukana on Games. Perjantaina kisataan snooker ja siitä tietty määrä pääsi lauantaiseen finaaliin joka oli Gambler.
Ja mukana myös joukkuekisa. Tässä kisasi suomesta muistaakseni 9 koirakkoa karsintaradat ja sunnuntaiseen finaaliin pääsi olikohan vain 6 tai 8 parasta maata. Suomi ei selvinnyt finaaliin.
Sunnuntaina oli myös speedstake-kisa niille koirakoille jotka eivät selviytyneet noihin "oikeisiin" finaaleihin. Kuulostaa ehkä sekavalta ja siltä se myös aluksi tuntui, mutta kun kisapaikalla tutki päivien ohjelmaa, niin kyllähän noi lopulta aika selkeät oli.
Mutta siis... aina aamulla tutustuttiin kolmeen rataan ja kisattiin ne ja sitten iltapäivästä loput radat samalla tavalla. Ratapiirrokset saatiin joukkueen johdolta paperisena ja suunnilleen samaan aikaan ne oli ladattu nettiin WAO:n sivuille.
Mulla oli perjantaina aamulla tutustuminen pentathlonin hyppyrata 1 ja pentathlonin agirata 1.
Hyppyrata ulkokentällä alkoi ihan mielettömän hyvin. Nollarata, sijoitus 18. Hävittiin voittajalle lähes 4 sekuntia! Huh! Sehän on hyppyradalla valovuosi. Mutta nolla kuitenkin. Tai noh... jos tarkkaan katsoo, niin 12 hypyn Häkä jättää suorittamatta mutta tuomari ei huomaa sitä, joten meille nolla. Eli Häkä lähtee hyppäämään ja pomppaakin ilmassa, mutta se laskeutuu samalle puolelle alas. Ei tätä kyllä ihan helposti edes videolta huomaa, mutta itse huomasin radalla juostessa, että jotain omituista sinä tapahtui ja hetken mietin, että mitähän nyt teen. Mutta onneksi jatkoin radan loppuun. Maalissa kerrottiin, että se oli nolla. En meinannut uskoa ja katsottiin heti kännykkävideoltakin. Mutta eihän sitä edes meinaa hidastuksesta huomata. Mutta kun itse tiesin, että jotain omituista tapahtui, niin hidastuksesta osasin sanoa, että kappas, sehän tekeekin valehypyn. Sillälailla...
Toinen rata oli agirata sisähallissa. Sehän menikin sitten vähän poskelleen.
Puomin alastulolta vitonen joka ketutti sillä samalla hetkellä, mutta koska virheet muutetaan ajaksi, piti sitten vaan lisätä vauhtia :)
No tämähän ei ihan toiminut ja 10 hypylle olin jäänyt jälkeen ja Häkä kiersi hypyn väärältä puolen. Tuloksena hylkäys.
Iltapäivästä meidän rata oli joukkueagi sisällä. Rata oli vauhdikas ja sehän taas kostautui meille.
Meni tosi hyvin aina 13 okserille saakka. Sen jälkeisellä hypyllä oli tarkoitus tehdä takaaleikkaus ja Häkän piti kääntyä vasemmalle. Mutta se kääntyikin oikealle, joten jouduin vähän kalastelemaan sitä, että sain oikaistua sen juoksulinjan pituudelle ja siinähän se vilahti mun ohi kuin mikäkin ohjus. 16 hypylle se toki meni mutta 17 piti mennä takaa. Eipä onnistunut vaan Häkä hyppäsi sen väärin päin ja siitäkin taas hylkäys. Pöh!
Ensimmäinen kisapäivä plakkarissa ja fiilis kuitenkin mitä parhain. Me ei siis Häkän kanssa osallistuttu Gamesiin, eli ei kisattu Snooker-radalla ollenkaan. Se olisi ollut perjantaina.
Lauantaina herätys taas klo 5 aamulla ja toki olin heräillyt jo aiemmin naapurimme kiekumiseen. Meillä tosiaan oli naapurissa kanoja ja kukko. Ja sen käheä-ääniseen kiekumiseen heräsin joka ikinen aamu ennen kellonsoittoa.
Ratojen jako ja siitä suoraan tutustumiseen. Ensin Pentathlon agirata 2 sisällä, hetiperään Biathlon hyppyrata ulkona ja sen perään vielä Pentathlon hyppyrata 2 ulkona. Ja niiden kisaamiset siihen perään. Ja ratapiirrokset tässä
Kisaaminen aloitettiin pentathlonin agilityradalla sisällä. Rata oli oikein mukava ja siitä tehtiinkin ihan ok nolla. Sijoitus 10/60 ja taas hävittiin noin neljä sekuntia voittaneelle
Siitä siirryttiin ulkokentille ja Biathlonin hyppyradalle. Varsin vauhdikas ja kiva rata ja siitäkin tehtiin nolla. Jes! Hyvä me! Sijoitus 17/71. Kärkeen "vain" 3,5 sekkaa. Mutta tällä päästiin sunnuntaiseen "Speedstake"-finaaliin.
Ja sitten vielä kolmannelle kentälle kisaamaan Pentathlonin hyppyrata. Äärettömän harmillisesti Häkä tuli nro 17 hypyn ohi mun perässä ja siitä kielto. Tällä kertaa Pentathlonissa ei finaaliin ollut asiaa vain kahdella nollalla (neljästä radasta), joten siitä oltiin ulkona.
Lauantaina sisäradalla oli iltapäivästä Gamesin finaali, eli Gambler-rata. En ollut koskaan aiemmin livenä tätä kisamuotoa nähnyt mutta nyt täytyy sanoa, että on muuten huippujännää ja erittäin viihdyttävää seurata.
Ratapiirros oli tämä.
Ihan satavarmasti en osaa sääntöjä avata, mutta alkuun oli 30 sekuntia aikaa kerätä pisteitä esteiltä,, bonukset sai jos onnistui lähettämään koiran punaisen alueen sisälle okseri-putki-keinu. Siten että ohjaaja jäi punaisen alueen ulkopuolelle. Tämä varsinkin oli tosi jännää seurattavaa kun tokihan sitä moni yritti, mutta ihan kaikki ei onnistunut, mutta ne jotka onnistui, saivat kyllä yleisöstä valtaisat suosionosoitukset.
Toinen jännityskohta oli se, missä kohdin 30 sekuntia loppuu ja koirakon tulee suorittaa gamble-osuus. Tällä radalla se tarkoitti vasemmassa reunassa olevia esteitä. Aikaa oli tälle osuudelle 300-luokassa 14 sekuntia ja jos halusi täydet 20 pistettä, piti suorittaa kaikki esteet eli a-b-c-d-e + maali. Tämä yleensä vaati sen, että koirakko oli jo esimmäisen putken lähellä ja kellon soidessa lähti suorittamaan gamblea välittömästi. Jos taas pelasi varman päälle ja halusi tästä vain 10 pistettä, riitti kun suoritti a-putken jälkeen jonkun esteen b-c-d osuudelta ja sen jälkeen viimeiseksi e ja maali. Mutta jos aika loppui ennenkuin koira oli suorittanut maalihypyn, jäi pisteet (10 tai 20) saamatta. Voi että oli muuten oikeesti aika jännää seurata. Ehkä itsekin nyt uskaltautuu tätäkin kokeilemaan kun pelin idea alkaa kunnolla hahmottumaan. Ihan kuten snookerkin...
Kisapäivä päättyi kohtuullisen ajoissa ja lähdettiin viemään koirat majapaikkaan ja sen jälkeen joukkueen yhteiseen illanviettoon Ermelon kylään ravintolaan.
Ilta oli mukava mutta vielä oli yksi aamuherätys jäljellä. Sunnuntai, eli finaalipäivä.
Aamusta jälleen ratapiirrokset jaossa. Minulla ei ollut mihinkään kiire, sillä ensimmäinen rataan tutustuminenkin olisi vasta puolilta päivin.
Tässä päivän radat, meillä alin, eli Biathlon agility.
Ratapiirros aiheutti vähän närästystä etenkin jos katseli mahdollisia koiran linjoja. 4-5 koira tulisi jaloille, 5 okserin rima saattaisi pudota kun pitäisi kääntyä jyrkästi oikealle, 8-9 koira tulisi todella kovaa joten 10 putkeen äärettömän pirullinen ja ahdas kääntyminen. Vauhdit kokonaan pois. 13-15 pitäisi koiran kulkea ohjaajasta irrallaan ja hakea kepit hyvin koska niiden aloitus oli pienen parveke-tasanteen alla ja putken pää ihan siinä tyrkyllä. Siis kovin haasteellinen kohta. No, mutta kuten usein, niin myös nyt livenä tilaa oli enemmän eikä pienillä koirilla tämä enää ollutkaan mikään niin hankala. Häkän kanssa viivalle ja nyt vaan nautittaisiin. Me osataan kyllä.
Noh... Alku meni ihan nappiin, mutta siihen kymppi-putkelle tuli vähän kiire ja ahdasta. Häkä kiersi minun takaa mutta sujahti kuitenkin putkeen oikein ja jatkettiin matkaa. Kepeille olisi pitänyt minun ehkä ehtiä saattamaan yhden askeleen pidemmälle, mutta päätin luottaa Häkän osaamiseen täysin. No kisavire on kuitenkin vähän toinen kuin tyhjän hallin treenivire joten Häkä meni aloituksen väärästä välistä. Tyhmä minä. Samoin kisavireessä ei keppien loppuun maltettu huolella vaan väärästä välistä ulos. Ja korjaukseen kului aikaa. Noh... kun pakka hajoaa, se hajoaa. Ja sitten vielä puomia edellisen hypyn ohjaus oli ponnetonta mutta Häkä edelleen vauhdissa ja niin se tuli taas minun väärältä puolen ja puomin ohi. Maaliin kuitenkin päästiin mutta ei mennyt ihan nappiin tämä rata. Yhteistuloksissa sija 24 (kun 40 koirakkoa starttasi finaaliradalle ja kaikkiaan taisi olla 71 koirakkoa tässä kisamuodossa 300-sarjassa). Että olisihan se voinut huonomminkin mennä ;)
Sunnuntaina oli myös joukkuefinaali missä tosin ei suomi ollut mukana. Harmittavasti vain 8 maata kisasivat finaalin jota oli kyllä hauska seurata katsomosta. Ratapiirros ihan hiukan sekava ja kenttä todellakin täynnä esteitä. Tämä oli viestivaihto ja yhdessä joukkueessa kisasi kaikkista säkäluokista yksi koira. Ohjaajalla oli viestikapula kädessä ja vaihtoalue oli alareunan harmaa alue. Voittaja oli lopulta saksan joukkue.
Kotimatkalle lähdettiin maanantaina ja sekään ei mennyt ihan kommelluksitta. Lentokentällä jälleen tuhraantui tovi jos toinenkin ja ihan vaan hiukan meinasi täristää kun oltiin turvatarkastusjonossa noin 10 minuuttia ennen koneen lähtöä. Onneksi siihen saatiin kuitenkin sitten tieto, että lähtö viivästyy jotain 20 minuuttia. Joo, oltiin varattu aikaa jotain 2,5 tuntia kaikkiin selvityksiin ja auton palautukseen ym. Mutta niin vain sekin aika oli liian vähän... huh huh! Päästiin kuitenkin lopulta vajaa tunti alkuperäisestä aikataulusta myöhässä taivaalle ja hyvinkään kautta gööttien haku ja kotona lopulta illalla klo 21 kieppeillä.
Kaikkiaan ihan supermahtava ja hieno tapahtuma, erinomaiset järjestelyt ja puitteet. Kentät todella huiput eikä oikeastaan mikään ollut pielessä. Tai no, jos nyt tikulla kaivetaan, niin livetuloksia olisi kaivannut pitkin päiviä nähtäväksi. Nyt jos halusi oman tuloksen tietää, se piti muistaa tsekata heti kun tuli maaliin pieneltä näytöltä kentän reunalta. Siinä oli näkyvillä 5 viimeisintä tulosta ja sen jälkeen näit tuloksen vasta illalla kun viralliset tulokset valmistuivat. Mutta olen todella iloinen että me saatiin olla mukana. Meillä oli todella huippu tiimi niin kisaajissa kuin joukkueenjohdossakin. Kiitokset erityisesti Jessi ja Marko! Oli helppoa olla reissussa tällä porukalla.
Kiitokset vielä myös kaikille meitä tukeneille niin yksittäisille ihmisille ja yrityksille kuin yhdistyksillekin. Kaikkien tuki on ollut todella tärkeää ja mahdollistanut tämän reissun ja yhden hienon kokemuksen lisää mitä sitten joskus myöhemmin voi hymyssäsuin muistella.
