Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

perjantai 20. huhtikuuta 2018

huhtikuuta

Viime viikonloppuna kisasin Häkän kanssa lägin hallilla 3 rataa. Hyppyradalla aloitettiin ja siinä tuomarina Salme Mujunen.Vauhtia riitti, kuten Salmen radoilla yleensäkin.

Pientä päänvaivaa aiheutti 6-10 väli. Tutustuin vasemmalta puolen ajatuksena tehdä takaaleikkaus vasta hypyn 9 jälkeen, (oikeasti tuo hyppy 9 oli enemmän linjassa putken kanssa). Matka olisi kuitenkin pitkä ja tuottaisi kiirettä myös jatkossa ehtiä valssiin 12 hypyn jälkeen.
Moni muu aikoi ottaa tuon saman niin, että lähetti koiran 6 hypylle ja persjätölle 7-8 väliin. No tutustuin siihenkin variaatioon, mutta se tuntui hankalalta kun ajattelin, että oma kääntyminen vie Häkää 6 hypyltä pitkäksi ja saattaisi tulla jopa sen seiskan ohi (piirroksesta katsoen oikealta).
Muutoinhan tuo oli vaan sitä, että juokse niin kovaa kuin jaloista lähtee ja varo tallomasta koiraa :)



No, ajatus sitten lähtiessä oli, että otan kuitenkin persjätöllä 7-8 välin. Mutta kun olin 5-6 hypyillä, tajusin sillä sekunnilla, etten lähtenyt tarpeeksi räväkästi liikkeelle, joten vaihdoin suunnitelman ja tein sen ysin takaaleikaten. Ehdin hyvin 12 hypylle ja loppusuoralla vielä varmistin vikan hypyn niin, että teen putken jälkeen takaaleikkauksen ettei Häkä käänny juuri ennen viimeistä hyppyä katsomaan, että tulenko minä vielä perässä :)
Tässä video. Noin sekunnin hävittiin voittajalle, eli sijoitus 2. Hyvä Häkä <3

Sitten vaihtui tuomariksi Arto Laitinen ja hänellä 2 agirataa.
Ensimmäinen oli tällainen:
Päätin ottaa alun niin, että kakkonen takaakiertona, 2-3 väliin "japski" ja siitä valssilla putkeen. Toimi ihan jäätävän hyvin omasta mielestäni.
Kepeille meinasin taas tunkea liian lähelle, mutta Häkä paikkaili hölmöyttäni ja löysi oikean reitin. Kepeillä oli syytä "varmistaa" myös lopun pujottelu ja tosi moni koira lopettikin ne kesken kun ohjaaja kiirehti jo eteenpäin. Mutta osasin varmistaa ja päätin 8-9 hypyille tehdä taas "japskin" ja toimi jälleen ihan sairaan hienosti.
Aalta pituudelle meinasin kokoajan persjättöä mutta päädyin lopulta kuitenkin valssiin. Olisi pitänyt olla pari metriä paremmin edellä, niin se ehkä olisi toiminut. Epäilen, että Häkä olisi kuitenkin sujahtanut putkeen, joten vaihdoin lennosta suunnitelman ja tein valssin.
No siitä oma liikkeelle lähtö on hidasta vaikka se ei videolla ehkä näykkään, mutta Häkä jo kokeneena osasi onneksi mennä eteenpäin .
Keinu oli superhyvä ja samoin kaikki siitä loppuun saakka. Huikean hyvä rata palkittiin voitolla :) ja melko ylivoimaisella, yli 3 sekuntia eroa kakkoseen. Huh! Olipa pitkästä aikaa sellainen "lähes täydellinen" rata :) Hyvä me <3
Ja tässä video:

Päivän viimeinen rata oli sitten vähän enepi kinkkinen. Tai no, ei siinä ollut kuin 2 kinkkistä kohtaa. Pujottelun alku ja loppu :)
Pyörittelin kahta vaihtoehtoa. Joko niin, että otan hypyn 5 oikealta puolen ja sitten persjättö keppien lopussa. Tässä alku tuntui varmalta, loppu epävarmalta.
Toinen vaihtoehto olisi niin, että ottaisin hypyn 5 vasemmalta (ja poispäinkäännöllä kepeille) ja kiertäisin itse keppien ja puomin väliin. Tässä alku tuntui epävarmalta, mutta loppu olisi helppo.
Näitä sitten pyörittelin ja jos tuo 20 hyppy ei olisi ollut ihan noin lähellä pujettelun alkua, niin olisin sen jälkimmäisen vaihtoehdon ottanut. Mutta nyt jänistin. Ja vituiks meni silti :)
Koska keppien lopussakaan ei tilaa liiemmälti ollut, niin persjättö piti tehdä aivan siinä keppien päässä ja Häkähän tuli liian aikaisin pois. Otin alusta uudestaan ja sama toistui. Nostin Häkän syliin ja käveltiin ulos => treenataan kotona...
No heti maanantaina treenattiinkin kakkosvaihtoehtoa ja pieleen meni monta kertaa :)
Pilkottiin pienempiin pätkiin ja saatiin onnistumaan. Samoin persjättö...
Mutta ei siis onnistunut vielä kisoissa...
Tästä ei videota tullut.

Mitää muuta, ei ihmeempiä. Vaikka paljon kerron vain Häkästä, niin myös Liekki, Kipinä ja NOx on menossa mukana. Ja kaikki voi hyvin.
Nyt peukkuja maanantai-iltaan... silloin käydään ultraamassa Ruuti. Josko saataisiin kesäksi lisää Tulikäpäliä <3

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Halli SM & EO-karsinnat 2018

Viikonloppuna oli Vantaalla Halli SM:t ja samalla viimeiset EO-karsinnat. Lauantaina 2 rataa ja sunnuntaina 1. Näistä kun onnistui jollain radalla pääsemään 10 parhaan joukkoon, niin saisi paikan SM-finaaliin sunnuntaille. Ja kaikki 3 rataa olivat samalla EO-karsintakisaratoja.
Vieläkään en varsinaisesti himoinnut paikkaa EO-joukkueessa mutta isot kisat on silti aina kivoja.

Lauantaina ensimmäisellä radalla tuomarina Johanna Nyberg. Rata oli kiva ja virtaava. Ei mikään hankala. Tovin mietin alussa kumpaa kautta 2-hypyn otan ja päätin lyhyempään reittiin. Liian tiukka jarru hypylle ja rima alas. Pöh! Toinenkin rima putosi tyypillisessä kohdassa meille. Takaakierrossa jonne Häkän vähän huolimattomasti lähetän ja kiirehdin itse jo seuraavalle.
Tuloksena kymppi. JOS-nollalla oltais oltu sijalla 2...


Päivän toinen rata oli Markku Kaukisen hyppyrata jossa saikin sitten juosta koko rahan edestä ja kovaa... Pientä mietintää kävin 9-10 hyppyjen ohjauksen kanssa. Valintani oli muuten ihan hyvä, mutta Häkä lähti vähän pitkille kaarteille. Mutta suoritettiin rata virheettömästi ja aika riitti sijalle 9. Jes! Paikka SM-finaaliin ansaittu. Minejä kisassa oli jotain vähän yli 100, joten "ihan kivasti" meni :) 







Tavoitteet oli saavutettu ja fiilis hyvä. Kotia kohti ja sunnuntaina aamusta kolmannelle radalle ja sen jälkeen vielä finaaliin.
No, sunnuntain ensimmäinen agilityrata oli "taattua Mattssonia" eli suoraan sanottuna vittumaisen ikävä. En tykännyt. Se mikä siitä teki erityisen vittumaisen, niin se että koira piti kokoajan pitää ns. näpeissä eikä sitä voinut päästää kaahaamaan oikeastaan missään vaiheessa. No, ei kai kaikkien ratojen aina kivoja tarvitse ollakkaan...
Heti alussa kepeiltä kielto. Ajauduin hitusen liian lähelle keppejä, Häkä väisti liikaa ja ajautui keppien väärälle puolen. Jatkettiin mutta säheltämiseksi meni. Lopulta hylkäys.


Sitten oli jäljellä SM-finaali. Tuomarina Ritva Herrala ja rata myöskin taattua Ritvaa. Tällä kertaa vaan positiivisessa mielessä. Ritvan radoista olen oikeastaan aina tykännyt. Ne on vauhdikkaita mutta ei liian helppoja. Kuitenkaan niissä ei ole mitään ranteet auki-fiilistä vaan yleensä "hankalaan" kohtaan keksii pari eri vaihtoehtoa joista molemmat voi olla ihan yhtä hyviä. Tykkäsin...
Meillä heti kolmas rima putosi ja se harmitti. Mutta jatkettiin silti finaalin arvoisesti täysillä loppuun saakka. Keinun jälkeiselle hypylle valitsin väärän ohjauksen ja se kostautui hetkeä myöhemmin. En päässyt pakkovalssista liikkeelle ja Häkä pääsi edelle ja tokavikalle hypylle yritin takaakierron sijaan ottaa sen poikkarille ja eihän se toiminut. Häkä hyppäsi väärin päin ja tuloksena hylkäys. Pöh.







Häkälle kuitenkin miljoona sydäntä. On sen kanssa vaan niin kiva kaahailla <3



maanantai 5. maaliskuuta 2018

maaliskuuta mennään

Alkuvuosi jo mennyt, välillä kisattu, harvakseltaan treenattu, pikkusen hevosteltu ja sitten viimeisenä myös pahasti sairasteltu.
Kunnon influenssa iski ja kaatoi minut pitkäksi aikaa sänkyyn (tai sohvalle) enkä muista koskaan oleeni noin pitkään noin kipeänä. Ja kun ei tauti alkanut hellittämään, niin kahden viikon sairastamisen jälkeen lääkäri totesi, että nyt voidaan tutkia kunnolla ja passitti naamaröntgeniin. Tuloksena poskiontelontulehdus ja antibiootit naamaan. No siitä meni 3 päivää ennenkuin alkoi edes vähän helpottamaan. Varsin ärsyttävää! Mutta nyt on tauti lähes voitettu ja palattu pitkän tauon jälkeen arkisiin askareisiin. Niin töihin kuin harrastuksiinkin.

Häkän kanssa käytiin lauantaina kisaamassa kirkkonummella 3 starttia.
Ekalta radalta kelpo nolla, sijoitus jaettu 2.
Tokalla radalla hylkäys, kun yhdessä kohdassa en vaan ehtinyt sinne minne luulin ja vikkelääkin vikkelämpi taskuraketti sujahti edestäni yhden hypyn väärin päin.
Vikalta radalta taas kelpo nolla Vaikka alussa oma pää meinasi mennä sekaisin ja pari estettä olin lähellä hukata, mutta sain koottua itseni ja sitten vaan viiletettiin kovaa ja maalissa nolla, sijoitus taas 2. Häkän kanssa on kyllä kiva kisata, kun menestystäkin tulee aina silloin tällöin :)


Lisäys: Sain äkkilähtöpaikan sunnuntaina Santtu Stenbergin ison kentän treeneihin ja oli taas niin siistiä. Marjo oli kuvannut lopuksi "nollaradan" joka ei nyt sitten ihan nolla ollutkaan. Mutta melkein :D 



Käytiin myös vaunulla makkarat paistamassa yks päivä.
Kohtuullisen hyvät tulet sain tehtyä. Ihan itse ;)


Mikäs oli sairastellessa, kun murut makoili vieressä eikä juurikaan valittaneet vaikka ulkoilut jäi luvattoman vähäisiksi. No, onneksi kevät keikkuen tulevi ja päästään taas pitkille lenkeille.


tiistai 16. tammikuuta 2018

2018

Vuoden ensimmäiset kisat käyty. Noin kuukausi oli taukoa kisakentiltä sekä treeneistä.
Sentään kisoja edeltävällä viikolla saatiin napattua irtopaikka treeneihin ja kyllä tuli tarpeeseen. Koirahan meni kuten aiemminkin, mutta itse unohdin radan :)
No, mutta kisat... Sunnuntaina oltiin lägin hallilla 3:n startin verran. Eka rata oli ihan mielettömän hieno. Upea nolla siihen pohjalle ja etenkin ensimmäiset 4 estettä meni sairaan hienosti. Pikkuisen arvoin tutustuessa että kummalta puolen hyppyjä ja aata Häkän ohjaan, mutta päätin valita "japskin" ja se oli oikein nappi valinta. Vau! No, lopputuloksissa sijoitus 3. ja kun katselin voittajakoiran menoa, niin eipä ole vaikea veikata mistä ne parin sekunnin erot tulivat. Voittajalla juoksari puomi ja melkein lentokeinu. Häkällä pysäytyspuomi ja keinulla kestää ja kestää... (kuten voi videoltakin todeta). Mutta jäi hyvä mieli. Häkälle sydämmet <3

Sama rata piirroksena:

Toinen rata oli melkein sama kuin eka mutta toisin päin. Tämäkin onnistui mielestäni super hienosti. Ilman jossitteluja. Tai ainakin melkein :)
Lopun 4 estettä valitsin tälle radalle väärällä sijoittumisellani ja se kostautui tokavikalle esteelle, Häkä nappasi hypyn väärinpäin eli siitä hylkäys.


Sama rata piirroksena:

Kolmas rata oli hyppyrata josta ei videota saatu. Mutta siinäkin valitsin itse vähän vääränlaisen ohjauksen, tai oikeastaan valitsin ihan oikein. Kun ei tuloksilla sinänsä ole mitään väliä tässä vaiheessa, niin uskaltaa tehdä toisenlaisia ratkaisuja. Joskus ne toimii, nyt ei.

Ohjasin alun niin, että takaakierto-persjättö kakkoselle, kuljin itse ulkoreunaa muurin ja pituudenkin ja piti kääntää Häkä poikkarilla kepeille pituuden jälkeen. No se luki renkaan hyvissä ajoin ja kirmasi mun edestä sinne ja siitä hylkäys.
Jatkoin rataa ja parit esteiden ohitukset, joten tuo oli kokonaisuudessaan surkea rata :)
Moni yritti 3-4 väliin persjättöä ja useat siinä epäonnistuivat. Luokan pari nopeinta ohjasi niin, että kakkosen kierrättivät pidemmän kautta jolloin saivat itselleen pari askelta etumatkaa ja persjättö 3-4 väliin silloin onnistui. Tuo ei itsellä käynyt edes mielessä. Enkä ehkä valitsisi sitä jatkossakaan. En tiedä miksi... Sitten näki myös yrityksiä juosta itse 3 esteen kentän puolelta. Joo, ei ollut kauhean hyvä valinta sekään.


Mutta olihan kiva kisata. Tuomarina oli Petteri Kerminen ja ratapiirrokset hänen nettisivuiltaan napattuja. agi-petteri.fi



Mitäpä muuta, Joulua ennen hankin vuokra hevosen! :) Kyllä... olin tuollaisesta jo pitkään haaveillut mutta en koskaan saanut aikaiseksi tehdä asialle sen enempää. Nyt oli vihtiläiset-face ryhmässä ilmoitus ja en kauaa miettinyt kun laitoin viestiä ja pian olikin tallilla hevosen selässä.
Saas nähdä mitä tästä tulee, mutta 1-2 kertaa/viikko meinaan käydä ratsastamassakin. Niin siistiä :)
Terttu on 6-vuotias eestin hevonen ja oikein mainio tapaus.




tiistai 19. joulukuuta 2017

Vuoden viimeiset agilityt

Viime lauantaina läksin aamusta aikaisin Sipooseen kisaamaan vuoden viimeiset agilitylatilotit.
Häkälle oli 4 starttia.
Tuomarina oli pohjoisesta Väyrysen Minna jonka radoilla en muista ainakaan 10 vuoteen kisanneeni. Ja itseasiassa koiranetistä kun Liekin tuloksia katselin, niin tasan 10 vuotta sitten olen hänen radoillaan kisannut :)
Radat oli kaikki tosi kivoja, mutta tällä kertaa ei onnistuttu yhden ainuttakaan virheetöntä rataa tekemään. Ei kyllä mitään huonoja ratoja ollut eli ihan hyvä fiilis päivästä kuitenkin jäi.

Kaikkiaan agilityvuosi oli taas jälleen kerran huikean magee ja vaikka ajoittain esiintyykin pientä motivaatiopulaa, niin onhan ihan julmetun hienoa katsella SAGI rankingia jossa listattuna 671 minikoirakkoa ja Häkän kanssa ollaan sijalla 6. !! Mieletöntä!!
Jotain tavoitteita kun pitää aina olla, niin ensi vuoden tavoitteena onkin sitten pysyä kympin sakissa koko vuosi :)
Mutta nyt toivotan kaikille oikein ihanaa Joulua ja tapahtumarikasta Uutta Vuotta 2018!




maanantai 11. joulukuuta 2017

Vuolasvirta-kasvattaja

Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien määrän ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.
Tänä vuonna Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle ja Tulikäpälän kennelille Vuolasvirta-palkinnon.
Olen siitä tavattoman ylpeä, mutta sitä ei olisi tullut ilman teitä, Tulikäpälä-perheitä. KIITOS teille kaikille!
Ja sitten nuo ihanat kasvattien omistajat yllättivät minut lahjoillaan. Olivat esim. teettäneet Tulikäpälä-tuopit! Vitsit miten hienot! Lisäksi olivat koonneet koiristaan pieniä tarinoita yksiin kansiin jota lueskellessa silmät kostui useampaan kertaan.


Palkinto jaettiin messukeskuksessa lauantaina ja olihan se ihan hieno tilaisuus. Ja kyllä tunsin ylpeyttä Tulikäpälistä kun Liekin kanssa astelimme estradille palkintoa pokkaamaan.



Sunnuntaina pidettiin Tulikäpälä-porukalla tapaaminen koirien puuhamaassa, eli Touhu & Temmellyksessä Kellokoskella.
Paikalla oli reilut 30 koiraa ja meno sen mukaista. Vauhtia ja vauhtia :)
Pieni miinus tuli kuraisesta kelistä, mutta gööttejä se ei liiemmälti haitannut. Omistajia kyllä ja itsekin neljää koiraa pestessä hiukan tuhisin, mutta toisaalta päivä oli muutoin niin hirmu kiva ja kaikilla hauskaa, että mitäpä "pienistä" rapa-roiskeista.
Lämpimästi voi suositella paikkaa ihan kaikille. Ja mekin koitetaan ottaa uusiksi kesällä ja toivon mukaan kuivemmalla kelillä.
 

Suuret kiitokset vielä kaikille ihanille Tulikäpälä-perheille! Olen onnekas kasvattaja, kun olen saanut kaikki pennut parhaisiin mahdollisiin koteihin <3

perjantai 8. joulukuuta 2017

Piipahdus Kilpisjärvellä

Mä meen koska mä voin...
Syksyllä huomasin uutisista, että Kilpisjärven Saana-tunturi valaistaan kahdeksi päiväksi siniseen loistoon Suomi 100 kunniaksi. Havainnekuva oli jo sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että vitsit kun olisi mageeta päästä paikanpäälle

Huvikseni jopa katselin olisiko paikanpäällä majoitusta jos lähtisi koirien kanssa pienelle retkelle...
No eipä muuten ollut. Hautasin idean samantien.
Mutta sitten jossain vaiheessa heitin Mikalle puoliksi vitsillä, että jos mä lennän hänen luokseen että lähdettäiskö Kilpisjärvelle ja hän ei edes miettinyt vaan tokaisi, että miksikäs ei. No tuo vastaus tuli niin helposti etten oikein ottanut sitäkään todesta. Mutta idea kyti...
Marraskuussa oltiin kuitenkin jo sovittu, että lennän Rovaniemelle. Samalla aloin tutkia Kilpisjärven majoituspaikkoja vähän tarkemmin, mutta edelleen myytiin ei oota.
Lähetin varmaan jokaikiseen alueella majoituksia tarjoavaan yritykseen sähköpostia ja sain monta vastausta ettei yhtään vapaata todellakaan ole. Tai sitten oli jotain isoja mökkejä joista olisi pitänyt maksaa yli 400€ yhdestä yöstä. Kiitos ei!
Kilpisjärven retkeilykeskus tarjosi ensin 140€:n huonetta mutta siihenkin vastasin, että turhan kallis yhtä yötä varten sekin. No, budjettiratkaisu löytyi, vaatimaton huone 50€ sisältäen kahdelle aamiaisetkin. En epäröinyt hetkeäkään vaan varasin huoneen ja maksoinkin sen heti. Ja sitten viestiä Mikalle, että nyt sitten muuten mennään. Ja edelleen vastaus, että juu, mennään vaan :)

No tuumasta toimeen ja koirille taas hoitopaikkakyselyitä. Hyvinkän Allulandia on edelleen yksi parhaista ja sinne vien koiria enemmän kuin mielelläni hoitoon. Göötit siis jälleen sinne.
Sheltit sai paikan omalta kylältä, shelttilandiasta Sirpan luota. Ihan loistava paikka tämäkin <3

Sunnuntaina 3.12 olin ilmoittanut Häkän kisaamaan hyvinkäälle koska lento lähtisi vasta illalla yhdeksän nurkilla.
Kisat menikin oikeastaan hirmu hyvin. Kaksi nollaa, sijoilla 1 ja 3. Jes!
Göötit jäi hyvinkäälle ja sheltit lähti kisapaikalta Sirpan matkaan ja itse lähdin suoraan kohti lentokenttää. Kuinka kätevää :)

Rovaniemellä odotti pikku pakkanen ja mahtava talvikeli. Lunta oli "ihan sikana". Ainakin 30-40cm. Miten siistiä!!
Maanantai meni leppoisasti, mitä nyt piipahdus joulupukin maassa yksi pieni tuliainen hankkimassa sekä ounasvaaran laella pari talvikuvaa ottamassa.



Tiistaina sitten lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaa olisi vähän yli 400km.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Levillä. Oikeastaan vaan sen takia, että piipahdettiin alkossa :)
Olisihan perilläkin pieni alko, mutta ei uskallettu laskea sen varaan kun haluttiin glögiä ja minttuviinaa.
Ja pitihän sitten pyörähtää rinteen juurella kuva nappaamassa... turisti...


Matka jatkui kohtuullisen kivuttomasti ja perille saavuttiin vielä valoisaan aikaan.




Kaamoshan oli jo vähän niinkuin alkanut, mutta itse en sitä vielä kovin kummallisena pitänyt. Matkalla tosin piti miettiä kun aurinko vilahti kukkuloiden takaa, että oliko se mollukka nousemassa vai laskemassa. Eipä se sieltä kukkuloisen takaa näyttäytynyt ollenkaan. Ainoastaan auringon säteen loistivat.
Mutta ensimmäinen kuva Saanasta noin klo 14. Ihan kun ei mitään valoja olisikaan.
Toinen kuva ehkä tuntia myöhemmin.




Käytiin syömässä ja kun päästiin ravintolasta ulos, vilkaisin taivaalle ja avot! Revontulet näyttäytyi ensimmäisen kerran! Olin ihan vaan pikkuisen innoissani!



Siitä sitten kämpälle vaihtamaan toppavaatetta päälle ja kamerat kantoon ja pihalle.
Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon mutta tuo pimeässä kuvaaminen on amatöörille haasteellista. Mutta parasta tämä olikin paikan päällä nähtynä ;)




 Kylälle oli tehty myös jääveistos. Vaikuttavan upea sekin!


Pakkanen kipusi Kittilän kohdilla -26,5 asteeseen saakka, mutta Kilpisjärvellä ei menty yli kahdenkympin. Kylmä tuli ainoastaan silloin kun olin ilman hanskoja ja räpsin kuvia. Siis ainoastaan sormet jäätyi. Muutoin tuuleton pakkaskeli oli kyllä ihan parasta!

Illalla käytiin hiippailemassa valonlähteille katsomaan, että minkäslaiset vekottimet ne nyt sitten olisi. Tämmöisiä telineitä ympäri Saanaa.


Valojen oli määrä sammua puolenyön aikaan ja sitä odottaessa porukalla istuttiin iltaa kodassa ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten pitikään sattua, että ensimmäiset kaksi rouvaa jotka siihen lyöttäytyi, oli sitten Vihdistä ja Veikkolasta :)

Lopulta koitti puoliyö ja mentiin kaikki siihen Saanan juurelle sitä katsomaan. Jollain tavalla mystinen ja haikea hetki kun koko tunturi pimeni.


Oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ja tuskin tällaista mahdollisuutta enää toiste tulee.