Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

tiistai 10. lokakuuta 2017

Taas kisaamista

Viime viikonloppuna olin pitkästä aikaa molempina päivinä kisaamassa.
Lauantaina Sipoossa 3 rataa, sunnuntaina Lohjalla 3 rataa.

Lauantain eka rata oli hyppyrata, Hannikaisen Elina tuomarina.
Ei todellakaan mikään hankala vaikka hyviä tuloksia ei mitenkään hirmuisesti tullutkaan. Kuten ei meillekkään. Hylkäys kakkoselle... Jep!
Kakkos-estettä pohdin, että otanko pakkovalssilla vasemman kautta vaiko pyörittämällä oikean kautta. Kumpikaan ei olisi mitenkään erityisen hyvin hallussa ja päädyin pakkovalssiin. Kävimpä vielä lämppäesteillä pari kertaa sen muka vahvistamassa ja luotto oli kova. Ja mitä tapahtuu... sen voi katsoa videolta. Ei ihan onnistunut... Mutta loppurata olikin oikein hyvä.


Toka rata oli agilityrata. Tälle radalle asetin tavoitteeksi hyvät kontaktit. Jep! Ei onnistunut sekään...
No, heti alussa muurin palikka putosi, puomilta vitonen! Tein persjätön puomin loppuun ja näin kuinka tuomari nostaa kätensä ja olin ihan että mitä vit***. Luultavasti Häkä tullut sivusta alas mutta en ole varma. Jatkoin rataa ja keinulle käskytin "pikkuisen" liikaa johon Häkä reagoi nanosekunnissa pysähtyen just eikä melkein siihen paikkaan, eli tietty liian ylös. Voi että mulla oli hyvä fiilis! Not! Ja sitten vielä lopussa Häkä lähti liikkeen mukana turhan vahvasti ja nappasi väärän hypyn ja hylkäys.


Vika rata oli myös agilityrata. Alussa mietitytti kovasti kumpaa puolta juoksisin ensimmäisen putken. Epäilin jääväni just sen verran jälkeen edelliseltä hypyltä, että Häkä kääntyisi putkesta mun jaloille, joten päätin valita turvallisemman puolen. Muuten hyvä, mutta takaaleikkaus seuraavalle hypylle ei onnistunut. Virhettä ei kuitenkaan tullut, mutta itseäni jäi harmittamaan.
Monille oli vaikea putki-puomi erottelu mutta luotin Häkään, tämän me varmasti selvittäisimme. Ja niin selvitettiinkin. Nyt puomin alastuloon kunnon stoppi ja se meni hyvin.
No, keinulta sitten kielto, liekö ollut syynä edellisen radan liian voimakas käskytys... herkkis sheltti...
Sitten vielä keppien jälkeen löysäilyä loppuun ja eihän Häkä silloin käänny vinoon hypylle. Siitä ohi ja hylkäys. Voi että, kyllä nyt meni nämä kisat vaihteeksi ihan reisilleen :)


No, sunnuntaina Lohjalle.
Eka rata oli Kermisen Petterin hyppyrata. Erittäin vauhdikas eikä siinä mielestäni ollut mitään muuta ihmeellistä kuin vee-mäinen putkesta putkeen kohta 14-15. Useita hylkäyksiähän siinä tuli niin, että koirat juoksi suoraan 15-putkeen väärästä päästä. Saipa joku koirat käännettyä takaisin 14 putkeenkin ;) ja vieläpä kahdella koiralla :)
No, Häkällä putosi rima nro 12, kun annon taas liian voimakkaan käskyn valssissa.


Päivän agilityradat tuomaroi Salme Mujunen. Tykkään kyllä Salmen radoista koska ne on yleensä niin kovin erilaisia. Joskus kyllä vähän inhottaviakin, mutta mutta...
No, eka rata meillä onnistui aika kivasti. Keinulle halusin kunnollisen pysäytyksen ja yritin käskyttää nätisti. Aikaa siinä meni, mutta se oli hyvä.
Nollalla maaliin ja sijoitus 2. Jes!


Toinen agirata oli hauska! Toki alun keinu-kepit oli vähän inhottava, mutta kuitenkin suoritettavissa.
Enempi mietitytti 12-13-14, että miten ehdin niin ettei tule ruumiita :)
Päädyin tekemään 11-12 väliin persjätön, 13 työntämään pidemmän kautta ja siitä vedolla puomille.
Just ja just ehdin alta pois mutta puomin loppupäässä Häkä lipsahti liian aikaisin sivusta pois ja siitä meille vitonen. Tämä harmitti hetken ihan vietävästi vaikka tiesin puomin olevan hankala jos olen liian lähellä siinä vieressä. Mutta meille kuitenkin kisan nopein aika ;)



Mutta vaikka tuloksilla ei juhlittu kuudesta radasta kuin yhdellä, niin oli silti sairaan kivaa juosta Häkän kanssa. On se vaan niin hieno :) <3

tiistai 26. syyskuuta 2017

Forssassa kisaamassa

Viime viikonlopuksi sain Saaran ja Taigan hoitoon. Ja tokihan halusin sitten käyttää tilanteen hyväksi ja ilmoitin sunnuntaiksi itseni kisaamaan Forssaan Häkällä ja myös Saaralla. Tarjolla oli kivat pikkukisat, vain 2 rataa molemmille. Ja kisaajia mineissä vain 13.
Aamupäivällä kerroin tavoitteeni ääneen, kaksoisvoitto tuplana ja tietysti nollaradoilla.
Eka rata oli Johanna Nybergin agilityrata. Erittäin helppo. Kentän laidalla myös sanoin ääneen sen olevan omituisen suoraviivainen ja helppo, ja varsinaista haastetta tulisi siis olemaan lähinnä vauhdin hallinta Häkän kanssa, että ohjaan silti huolellisesti ja Saaran kanssa koitettaisiin vaan saada maximi vauhti irti ja Saara hoitaisi loput. No, tämähän oikeastaan onnistuikin. Häkä voitti, mutta Saara "vasta" 3. :) Molemmille ihan hyvät nollaradat. Jes!
Toka rata oli hyppyrata. Alkuun näytti varsin kinkkiseltä ja etenkin Häkän kanssa kahta kohtaa mietin, että kuinkahan käy. Ehdinköhän vai en. Mutta päätin ehtiä.
Koska Saaran kanssa starttasin ensin ja tehtiin erinomainen nollarata, sain siitä hiukan varmuutta Häkän radalle. Ja vauhdikkaasti mentiinkin. Loppumetreillä putosi harmittavasti yksi rima. Höh.
Tuplanollat molemmille oli niin lähellä. Ja Häkälle todellinen JOS-tuplanollavoitto :)
No, Saaran kanssa voitettiin tama rata kuitenkin. Oli se hienoa, voittaa molemmat kisat :)





keskiviikko 20. syyskuuta 2017

takaisin arkeen

Blogin tarinointi jäi kuin seinään kun tulikin lomareissulla ihan vaan pikkuinen suunnitelman muutos :D
Jokatapauksessa arkeen on palattu ja Häkättimen kanssa käytiin kisaamassa 7 viikon tauon jälkeen.
Kerran käytiin treenaamassa ja totesin, että hyvin kulkee...
Oltiin siis kisaamassa akatemialla lauantaina. Norjalaisen Jan Egil:n radoilla.
Ennakkoon veikkasin ratojen olevan kinkkisiä ja niin ne myös olikin.
Ei mitään mahdottomia, mutta haastavaia kuitenkin.

Ekalle radalle mulla oli vähän epävarma olo. Lähinnä siis kun tosiaan useampi viikko ollaan oltu pois esteiltä, että kuinka hyvin Häkä etenee vai pyöriikö mun jaloissa vai mitä tapahtuu.
No, vauhdikas alku meni hyvin mutta en sitten ehtinyt yhdelle esteelle takaakiertoon sitä ohjaamaan vaan Häkä vilahti mun edestä hypyn väärin pain ja siitä heti hylkäys.
Jatkoin loppuradan ja se meni kohtuullisen hyvin. Mitä nyt aan se ohitti ja yhdeltä putkelta väärään suuntaan ulos, mutta olis se voinut huonomminkin mennä :)

Toka rata oli myös vauhdikas ja ennen rataa mulla oli tunne että en muista kunnolla miten rata menee. Apua! No, ei auttanut kuin lähteä kaahailemaan ja hyvin kaahailtiinkin. Nollalla maaliin ja melkein parin sekunnin erolla seuraavaan, eli voitettiin rata. Jes!!

Vika rata oli hyppyrata ja jos vaan tuntui että vauhtia voisi vielä saada, niin nyt oli sellainen profiili, että vauhtia saisi pitää niin koira kuin ohjaajakin...
Alun suunnitelma meni loistavasti muuten mutta yhdelle hypylle ajauduin ehkä vähän liian lähelle ja Häkä joutui hyppäämään liian ahtaasta kulmasta päin siivekettä. Ja eikös siitä rimakin sitten pudonnut. Näytti pahalta ja ehdin hetken miettimään, että sattuikohan, keskeytänkö, mutta kun Häkä tuli putkesta ulos täysillä, päätin jatkaa.
Loppurata menikin juuri kuten suunnittelinkin ja JOS ei rima olisi pudonnut, oltais me sekin rata voitettu :) Mutta kun ei voitettu... Oltiin neljänsiä.
Mutta olipa siistiä taas kisata tauon jälkeen. Ja ensi sunnuntaina uudestaan...

sunnuntai 27. elokuuta 2017

Toinen viikko

Nordkappin jälkeen maisemista tuli niin lällyjä ettei paljon ole ollut kertomista...
Jokatapauksessa suunnattiin kohti suomea. Ajettiin Karigasniemeen ja siinä oli heti rajan tuntumassa pieni camping-alue jonne meinattiin jäädä pariksi yöksi. 
Ensimmäinen ilta siinä vierähtikin kivasti mutta aamulla todettiin ettei siellä oikeastaan ole yhtään mitään joten jatketaan Inariin ja ollaankin siellä pari yötä.
Kaamasen kohdalla oli noin 30km tietyötä ja oli muuten hirvee... Köröteltiin 25-30km tuntivauhtia ja kokoajan sai jännittää ettei renkaat hajoa. Melkoista sepeliä...
Mutta ehjinä päästiin perille. Inarin lomakylään joka oli tuttu paikka viime vuodesta.
Ja kun vaunu oli paikallaan niin päätin lähteä koirien kanssa tallustelemaan uutuan polkua, reilu 6km joka viime vuonna jäi vaiheeseen.
Nyt pästiin koko kierros ja koirillakin mukavaa muutaman päivän jälkeen kun pääsivät vapaina metsään juoksemaan.

Parin Inaripäivän jälkeen ajettiin Sodankylään. Leirintäalue oli hieno ja mikä parasta, kylmäsen tehtaanmyymälä avoinna. Sinne siis...
Sain kassillisen ruokaa niin itselleni kuin koirille eikä mennyt kuin reilu 60€ :)
Mitään muuta mainittavaa ei tuolla ollu joten taas koukku kiinni ja matka jatkui. Rovaniemen suuntaan.

Juuri ennen kaupunkiin saapumista olikin joulupukin pajakylä ja ensin oli tarkoitus viedä vaunut parkkiin ja palata tänne mutta päätettiinkin taas lennosta vaihtaa suunnitelmaa ja pysähtyä vaunujen kanssa tsekkaamaan joulupukin tilukset.
Edellisestä vierailusta on jotain 30-vuotta ja paikka muuttunut ihan vaan pikkuisen.
Oikeastaan ei enää oltukaan varmoja että oltiinkohan sittenkään täällä koskaan oltu mutta jotain kuvia kyllä joulupukin konttorista löytyy.
No mutta, parkkialueen vieressä ensimmäisenä oli huskytarha ja alotettiin sieltä.
Isä olikin jo pitkään haaveillut pääsevänsä huskyja katsomaan mutta liekö uskonut että oikeasti pääsisi niitä rapsuttelemaankin.
Tarha-alue ei mikään järjin suuri ollu, olikohan siellä 84 koiraa. Yleenä 2-3 koiraa aina yhdessä aitauksessa.
Kaikkia koiria sai silitellä häkin verkkojen läpi ja lähes kaikki koirat myös tunkivat itsensä siihen aidalle hakemaan huomiota ja rapsutuksia.
Koirista kaikki taisi olla siperianhuskyja ja suurin osa venäjältä tuotuja.
Saatiin myös pieni opaskierros ja oli mielenkiintoista kuunnella kuinka jokainen koira on siellä yksilö, niiden tavat tiedetään ja niistä kyllä pidettiin hyvää huolta.
Opaskin vähän herkistyi kun kertoi yhden pitkäaikaisen koiran tulleen eläkeikään ja kuinka sille oli uusi koti tiedossa jonne se olisi seuraavana päivänä lähdössä.
Tästä ammattkäytöstä koirat poistuvat noin 10-vuotiaina mutta pääsevät sitten rennompiin eläkekoteihin kuitenkin vielä jatkamaan juoksemista.
Olipa muuten kiva paikka!

No sitten itse joulupukinkylään. Ensin suunnattiin kauppataloon jossa oli lukuisia lahjatavarakauppoja. Jos et sieltä löytänyt mitään ostettavaa niin et sitten mistään.
Tarttuihan sieltä toki jotakin matkaan...
Sitten mentiin joulupukin pajaan. Ulospäin joutu jopa arvuuttelemaan että tuoko se on mutta sinne vaan sisälle.
Toisesta ovesta sitten avautuikin mahtava satumainen luola. Pikkuisen alkoi jännittämään :)
Reitti kulki sokkeloisesti ja ilmassa oli joulun tuntua.
Pian saavuttiin portille jossa tonttu olikin vastassa ja kysyi haluisimmeko tavata joulupukin. No hetki mietittiin mutta päätettiin mennä.
Ja siitä eteenpäin homma olikin kaupallista hössötystä! Huone oli rakennettu ihan kivan näköiseksi ja keskellä istui joulupukki ja studiovalot kirkkaina.
Omaa kameraahan siellä ei saanut käyttää vaan tontut ottivat muutaman kuvan ja lähtiessä sitten kysyttiin että ostatteko. Pidettiin ensin hintaa vähän korkeana mutta kun kuvaruudulta nähtiin oikein hyvä kuva niin pitihän se muistoksi ostaa. A4 kokonen valokuva hienoissa kartonkikehyksissä 30€.

Aikaa saatiin lopulta kulumaan 3,5tuntia ja oltinkin jo ihan poikki.
Joten ei muutakun vaunut liikkeelle ja camping-alueelle.

Kuvia en jostain syystä nyt saa liitettyä :(

lauantai 19. elokuuta 2017

Lauantai, Nordkapp

Altan leirintäalueella ei sitten ollutkaan niin kivaa ettäkö siellä olisi kolme yötä jaksanut olla, joten ei muutakun kamat kasaan ja taas tienpäälle.
Suunta kohti Nordkappia!
Matkalla maisemat olivat kaikkea mitä vaan Norjassa voi kuvitella. Upeita vuoristoja, merenrantaa, aakeetalaakeeta silmän kantamattomiin ym ym.



Puolentoista tunnin ajamisen jälkeen käännyttiin viimein sille tielle, joka veisi meidät Nordkappiin saakka. Matkaa oli jäljellä noin 120km.






Huikeita maisemia mutta samalla todella pitkäveteistä ja raskasta ajamista. Tie mutkitteli ja oli paikoin todella kapea, eli vähän piti jännittää kokoajan.


Tiesin, että meitä odotti noin 6km:n mittainen tunneli ja se jo itsessään vähän jänskätti. Kuten nuo tosi pitkät tunnelit yleensäkin.
Mutta kukaan ei ollut kertonut, että ensin laskeudutaan noin 3km jyrkkää mäkeä alas, kunnes se sama 3km noustaan samanlaista jyrkkää mäkeä ylös! Asteita mäessä taisi olla 9%.
Ihan vaan pikkusen hirvitti nouseminen kun autossa vauhti alkoi hidastumaan siinä parin kilometrin kohdalla. Matka eteni tuskaisen hitaasti ja hiki alkoi nousta otsalle. Mitä hemmettiä jos ei auto jaksakkaan vetää vaunua koko mäkeä ylös saakka! Mitä helvettiä mä teen! No, en keksinyt siihen ratkaisua ja vähän meinasi alkaa jo oksettamaankin.
Loput sadat metrit kakkosvaihteella ja kaasu pohjassa ja ei kyllä ihan kamalan paljoa enempää olisi kestänyt auto eikä kuski.
Ja sitten seuraavat hikikarpalot, kun en enää nähnyt peileistä vanhempiani! Mihin hemmettiin ne oli jääny! SantaFe;n luulisi olevan tehokas peli mutta toisaalta on niillä paljon isompi ja painavampi vaunukin kuin mulla.
Odottelin tovin ja vihdoin ne pääsi tunnelista ulos ja matka saattoi jatkua.
Tästä pätkästä ei tosiaan ole kuvia...
Mutta ihan vaan tiedoksi jos joku muu meinaa lähteä asuntovaunulla tänne, niin en todellakaan suosittele! Kannattaa todellakin jättää johonkin matkan varrelle vaunu parkkiin ja jatkaa pelkällä autolla loppuun saakka.
Karavaaniryhmissä oli moni sanonut, että perille vaan ja siellä on hyvää parkkitilaa. Joo, mutta ehkä asuntoautolla asia onkin vähän eri asia...

No, vihdoin päästiin Nordkapp Camping-alueelle josta olisi vielä itse pääkallopaikalle 25km.
Hetki hengähdettiin ja päätettiin lähteä kuitenkin vielä saman illan aikana kohteeseen, koska seuraavalle päivälle olisi luvassa sateita. Nythän paistoi aurinko.
Matka itse tien päähän olikin taas hurja ja huikea. Mäkiä noustiin ja noustiin melkein koko ajan.

Lopulta saavuttiin alueelle ja ensimäsenä rahat pois. 3:lta ihmiseltä reilu 80€ kiitos!
Bussit toivat jatkuvasti lisää porukkaa paikalle mutta kyllähän sinne mahtui kun keli oli siinä vaiheessa hyvä, tuuleton ja lämmin.
Niinpä saatiin huikeita kuvia kivasti.










Vähän häiritsi kun porukkaa tosiaan oli ihan hemmetisti. Ei saatu yhtään kuvaa missä ei joku valopää seisoisi taustalla.
Sitten koirat autoon ja itse mentiin sisätiloihin shoppailemaan ja katsomaan erinäisiä näyttelyjuttuja.









Kun tultiin takaisin aulaan, niin huomattiin, että olipas muuten ulkona keli muuttunut aika rajusti!
Erittäin sankka sumu oli peittänyt koko alueen! Nyt olisi saanut hyviä kuvia ilman häiritseviä turisteja :)





Tämä kelin muutos tapahtui noin tunnissa!
No, sitä sitten jänskättiin kun piti tehdä lähtöä vaunuille. 25km ja eihän tuolla nähnyt kuin muutaman metrin eteensä... Pakko se kuitenkin oli lähteä matkaan ja toivoa ettei porot hypi alle tai bussi aja yli tms.




Välillä onneksi tuli selkeämpiäkin kohtia. Mutta olihan melkoisen jännittävää!
No, nyt ollaan sitten tätäkin kokemusta rikkaampia! Tämän pohjoisemmaksi ei enää autolla pääse!