Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 11. joulukuuta 2017

Vuolasvirta-kasvattaja

Suomen Kennelliitto perusti Vuolasvirta-palkinnon koiranjalostuksen kehittämiseksi ja edesmenneen taitavan kynologin Lauri Vuolasvirran ansioiden kunnioittamiseksi. Suomen Kennelliitto myöntää palkinnon korkeimpana huomionosoituksena ansioituneille kasvattajille. Kasvattajan ansiot määräytyvät hänen kasvattamiensa koirien määrän ja niiden saavuttamien käyttökoe- ja näyttelytulosten perusteella palkintoon liittyvän pisteytysjärjestelmän mukaisesti. Kasvattajalla on oltava kennelnimi ja hänen toimintansa kenneltyössä on oltava kasvattajasitoumuksen mukaista, moitteetonta ja esimerkillistä.
Tänä vuonna Suomen Kennelliitto on myöntänyt minulle ja Tulikäpälän kennelille Vuolasvirta-palkinnon.
Olen siitä tavattoman ylpeä, mutta sitä ei olisi tullut ilman teitä, Tulikäpälä-perheitä. KIITOS teille kaikille!
Ja sitten nuo ihanat kasvattien omistajat yllättivät minut lahjoillaan. Olivat esim. teettäneet Tulikäpälä-tuopit! Vitsit miten hienot! Lisäksi olivat koonneet koiristaan pieniä tarinoita yksiin kansiin jota lueskellessa silmät kostui useampaan kertaan.


Palkinto jaettiin messukeskuksessa lauantaina ja olihan se ihan hieno tilaisuus. Ja kyllä tunsin ylpeyttä Tulikäpälistä kun Liekin kanssa astelimme estradille palkintoa pokkaamaan.



Sunnuntaina pidettiin Tulikäpälä-porukalla tapaaminen koirien puuhamaassa, eli Touhu & Temmellyksessä Kellokoskella.
Paikalla oli reilut 30 koiraa ja meno sen mukaista. Vauhtia ja vauhtia :)
Pieni miinus tuli kuraisesta kelistä, mutta gööttejä se ei liiemmälti haitannut. Omistajia kyllä ja itsekin neljää koiraa pestessä hiukan tuhisin, mutta toisaalta päivä oli muutoin niin hirmu kiva ja kaikilla hauskaa, että mitäpä "pienistä" rapa-roiskeista.
Lämpimästi voi suositella paikkaa ihan kaikille. Ja mekin koitetaan ottaa uusiksi kesällä ja toivon mukaan kuivemmalla kelillä.
 

Suuret kiitokset vielä kaikille ihanille Tulikäpälä-perheille! Olen onnekas kasvattaja, kun olen saanut kaikki pennut parhaisiin mahdollisiin koteihin <3

perjantai 8. joulukuuta 2017

Piipahdus Kilpisjärvellä

Mä meen koska mä voin...
Syksyllä huomasin uutisista, että Kilpisjärven Saana-tunturi valaistaan kahdeksi päiväksi siniseen loistoon Suomi 100 kunniaksi. Havainnekuva oli jo sitä luokkaa, että hetken jo mietin, että vitsit kun olisi mageeta päästä paikanpäälle

Huvikseni jopa katselin olisiko paikanpäällä majoitusta jos lähtisi koirien kanssa pienelle retkelle...
No eipä muuten ollut. Hautasin idean samantien.
Mutta sitten jossain vaiheessa heitin Mikalle puoliksi vitsillä, että jos mä lennän hänen luokseen että lähdettäiskö Kilpisjärvelle ja hän ei edes miettinyt vaan tokaisi, että miksikäs ei. No tuo vastaus tuli niin helposti etten oikein ottanut sitäkään todesta. Mutta idea kyti...
Marraskuussa oltiin kuitenkin jo sovittu, että lennän Rovaniemelle. Samalla aloin tutkia Kilpisjärven majoituspaikkoja vähän tarkemmin, mutta edelleen myytiin ei oota.
Lähetin varmaan jokaikiseen alueella majoituksia tarjoavaan yritykseen sähköpostia ja sain monta vastausta ettei yhtään vapaata todellakaan ole. Tai sitten oli jotain isoja mökkejä joista olisi pitänyt maksaa yli 400€ yhdestä yöstä. Kiitos ei!
Kilpisjärven retkeilykeskus tarjosi ensin 140€:n huonetta mutta siihenkin vastasin, että turhan kallis yhtä yötä varten sekin. No, budjettiratkaisu löytyi, vaatimaton huone 50€ sisältäen kahdelle aamiaisetkin. En epäröinyt hetkeäkään vaan varasin huoneen ja maksoinkin sen heti. Ja sitten viestiä Mikalle, että nyt sitten muuten mennään. Ja edelleen vastaus, että juu, mennään vaan :)

No tuumasta toimeen ja koirille taas hoitopaikkakyselyitä. Hyvinkän Allulandia on edelleen yksi parhaista ja sinne vien koiria enemmän kuin mielelläni hoitoon. Göötit siis jälleen sinne.
Sheltit sai paikan omalta kylältä, shelttilandiasta Sirpan luota. Ihan loistava paikka tämäkin <3

Sunnuntaina 3.12 olin ilmoittanut Häkän kisaamaan hyvinkäälle koska lento lähtisi vasta illalla yhdeksän nurkilla.
Kisat menikin oikeastaan hirmu hyvin. Kaksi nollaa, sijoilla 1 ja 3. Jes!
Göötit jäi hyvinkäälle ja sheltit lähti kisapaikalta Sirpan matkaan ja itse lähdin suoraan kohti lentokenttää. Kuinka kätevää :)

Rovaniemellä odotti pikku pakkanen ja mahtava talvikeli. Lunta oli "ihan sikana". Ainakin 30-40cm. Miten siistiä!!
Maanantai meni leppoisasti, mitä nyt piipahdus joulupukin maassa yksi pieni tuliainen hankkimassa sekä ounasvaaran laella pari talvikuvaa ottamassa.



Tiistaina sitten lähdettiin heti aamusta ajamaan kohti Kilpisjärveä. Matkaa olisi vähän yli 400km.
Ensimmäinen stoppi tehtiin Levillä. Oikeastaan vaan sen takia, että piipahdettiin alkossa :)
Olisihan perilläkin pieni alko, mutta ei uskallettu laskea sen varaan kun haluttiin glögiä ja minttuviinaa.
Ja pitihän sitten pyörähtää rinteen juurella kuva nappaamassa... turisti...


Matka jatkui kohtuullisen kivuttomasti ja perille saavuttiin vielä valoisaan aikaan.




Kaamoshan oli jo vähän niinkuin alkanut, mutta itse en sitä vielä kovin kummallisena pitänyt. Matkalla tosin piti miettiä kun aurinko vilahti kukkuloiden takaa, että oliko se mollukka nousemassa vai laskemassa. Eipä se sieltä kukkuloisen takaa näyttäytynyt ollenkaan. Ainoastaan auringon säteen loistivat.
Mutta ensimmäinen kuva Saanasta noin klo 14. Ihan kun ei mitään valoja olisikaan.
Toinen kuva ehkä tuntia myöhemmin.




Käytiin syömässä ja kun päästiin ravintolasta ulos, vilkaisin taivaalle ja avot! Revontulet näyttäytyi ensimmäisen kerran! Olin ihan vaan pikkuisen innoissani!



Siitä sitten kämpälle vaihtamaan toppavaatetta päälle ja kamerat kantoon ja pihalle.
Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka paljon mutta tuo pimeässä kuvaaminen on amatöörille haasteellista. Mutta parasta tämä olikin paikan päällä nähtynä ;)




 Kylälle oli tehty myös jääveistos. Vaikuttavan upea sekin!


Pakkanen kipusi Kittilän kohdilla -26,5 asteeseen saakka, mutta Kilpisjärvellä ei menty yli kahdenkympin. Kylmä tuli ainoastaan silloin kun olin ilman hanskoja ja räpsin kuvia. Siis ainoastaan sormet jäätyi. Muutoin tuuleton pakkaskeli oli kyllä ihan parasta!

Illalla käytiin hiippailemassa valonlähteille katsomaan, että minkäslaiset vekottimet ne nyt sitten olisi. Tämmöisiä telineitä ympäri Saanaa.


Valojen oli määrä sammua puolenyön aikaan ja sitä odottaessa porukalla istuttiin iltaa kodassa ja tutustuttiin uusiin ihmisiin. Miten pitikään sattua, että ensimmäiset kaksi rouvaa jotka siihen lyöttäytyi, oli sitten Vihdistä ja Veikkolasta :)

Lopulta koitti puoliyö ja mentiin kaikki siihen Saanan juurelle sitä katsomaan. Jollain tavalla mystinen ja haikea hetki kun koko tunturi pimeni.


Oli kyllä ihan mieletön kokemus. Ja tuskin tällaista mahdollisuutta enää toiste tulee.









tiistai 28. marraskuuta 2017

Muuta kuin koiria

Elämää on myös ilman koiria ja viime viikonloppu kului sekä töissä että viihteellä.
Perjantaina ja lauantaina inventoitiin kaiken maailman muttereita ja ruuveja ym.
Onneksi tämä tehdään vain kerran vuodessa. Melkoinen savotta... mutta lopulta aina on kotiin päästy ilman suurempia ongelmia. Niin myös tällä kertaa. Tässä kuva yhdestä hyllyvälistä :)

Lauantaina oli sitten vuorossa työpaikan pikkujoulut. Tip Tap Tip Tap jne...

Jos illan aloittaa jaloviinalla, niin mitenhän luulee, että se päättyy... niin...
Paikaksi firman pikkujoulutoimikunta oli valinnut ravintola Maxinen, joka sijaitsee Kampin katolla. Helsingin keskustassa. Vihtiläiselle varsin vittumainen sijainti...
Ilta oli ihan kiva ja humalakin sen mukainen. Kotiin pääsin ja kyllä, seuraavana päivänä oli rehellinen krapula :) Mutta tulihan oltua... Muutakin kuin koirakisoja ;)



maanantai 20. marraskuuta 2017

Pietarsaaressa EO-karsinnoissa

Lauantaina oli Pietarsaaressa EO-maajoukkueen karsintakisat.
En ole oikeastaan koskaan EO-joukkueeseen millään tavalla halunnut enkä tiedä lähtisinkö vaikka paikan saisinkin. En ole juuri mitään hyvää kyseisistä kisoista koskaan kuullut ja lisäksi kaikki matkat ja majoitukset pitäisi järjestää kokonaan itse. Vähän liian kallista ja työlästä.
Karsintakisoihin päätin silti lähteä, koska jotain kivaa kisareissua vähän pidemmälle kotinurkista teki mieli.
Lähdettiin reissuun jo perjantaina aamupäivästä. Göötit sai jäädä "mummulaan" hoitoon ja sheltit pääsi tienpäälle.

Yhden pysähdyksen taktiikalla oltiin perillä vähän ennen neljää iltapäivällä. Saatiin kaikessa rauhassa makoilla tovi hotellilla, käydä alkuillasta hallilla ilmoittautumassa ja sitten myöhemmin illalla lähteä vielä vähän viihteelle.

Kisa-aamuna ei ollut kiire mihinkään, koska kisat alkoi vasta klo 10 ja Häkän starttipaikka oli määräytynyt rankingin mukaan loppupäähän, eli meidän vuoro oli vasta 10.30
Aamun ensimmäinen rata oli Katarina Virkkalan käsialaa. Kohtuullisen taattua laatua...
No, ei se mikään kamalan hankala ratana ollut, mutta loppusuoralle olisin kaivannut vähän muutakin tekemistä kuin suoraan juoksemisen kentän päästä päähän.
Häkän kanssa ihan ok nolla saatiin tehtyä heti alkuun ja pistetili kivasti auki.
Jossiteltavaa jäi puomin alastulon hitaudesta. Siitä olisi voinut varmaan sekunninkin saada pois. Jos ja jos... Mutta mikä parasta, aloitettiin nollalla. Sijoitus 7. ja pisteitä 28.10. Voittajalle hävittiin noin 2,5 sekuntia. Tässä rata, vähän kehnoa laatua mutta kuitenkin.


Päivän toinen rata oli Anders Virtasen hyppyrata. Erittäin vauhdikas.
Heti alkuun päänvaivaa aiheutti 3-4 ohjaus. Mieli teki persjättöön, mutta epäilin etten ehtisi (ja Häkä ottaisi vieressä olevan hypyn nro 20) tai vaihtoehtona takaaleikkaus neloselle. Mutta koska nelosen hyppykulma oli mitä oli, epäilin takaaleikkauksessa rynniväni Häkän päälle jolloin se väistäisi ja menisi hypyn ohi.
Päätin sitten lähtöviivalla ehtiä persjättöön. Luultavasti sen takia heti ensimmäinen rima putosi, koska koirahan piti lähettää paikoiltaan eteenpäin hypylle ja itse samantien lähteä juoksemaan toiseen suuntaan. Yllätys yllätys, tällaiset rimat on Häkällä pudonnut oikeastaan aina. Pöh!
Muutoin rata oli meillä ihan mielettömän hyvä. Harmi kun tästä ei tullut videota.
JOS olis ollut nolla... niin Häkä olisi ollut sijalla 5. Mutta ei ollut. Eikä saatu yhtään pistettäkään.
Ratapiirros:

Päivän viimeinen rata oli Timo Teilerin agilityrata. Ja miten sen nyt sanoisi... varsin kimurantti...
Kepeille vienti oli hankala, moni kutsui koiraa turhan paljon putken (4) jälkeen ja koirat otti hirmuisia pyörähdyksiä ja kaarteita ennen keppejä. Itse ajattelin ottaa vain pienellä käskyllä ja tavoitteena oli, että Häkä kulkisi erittäin hyvällä linjalla suoraan putkesta kepeille ilman isoja mutkia.
No se ei ihan onnistunut ja Häkä ampui kepeille ihan miten sattuu väärään väliin ja siitä kielto.
Keppien jälkeen hypyn takaa ja keinulle oli myös vähän kinkkinen muillekin kuin vain meille. Mutta ilman virhettä siitä selvittiin.
Loppu rata oli oikeastaan vaan täysillä ja luota koiraan-tyyppisesti.
Ja vitsit mikä fiilis itselle jäi aan ja puomin välisestä osuudesta. Häkä kulki sen välin todellakin kuin ajatus. Vau!
Ratapiirros ja video





No, pisteitä saatiin lopulta siis vain ekasta radasta ja se riitti sijalle 11.
EO-maajoukkuepaikkoja oli jaossa mineille vain 2, joten ei oltu edes lähellä.
Mutta ilmeisesti oltiin saatu kuitenkin MM-maajoukkueen karsintoihin vapari, vaikka mielestäni me sinne päästään ilman mitään vapaalippujakin. No, seuraavat EO-karsinnat tammikuun lopulla turussa. Ja kyllähän me sinnekin lähdetään :)

maanantai 13. marraskuuta 2017

Marraskuuta

Marraskuukin koitti, kisaamisen merkeissä tietenkin. Pyhäinpäivän viikonloppuna kävin ojangossa 3:n startin verran kisaamassa Häkän kanssa.
Ruotsalaisen tuomarin radat oli kivoja ja vauhdikkaita. Mutta pieniä lipsahduksia taas sattui.
Ei podium-paikkoja eikä merkintöjä kisakirjaan. Välillä näin :)

12.11 sunnuntaina ajelin pitkästä aikaa Lietoon kisamaan.
Täällä tykkään kisata koska 4 rataa pyörii kahdella kentällä ja kisapäivän pituus jää silti alle neljään tuntiin. (Ajomatkoineen kuuteen tuntiin) Paitsi ei tällä kertaa!
Nyt olikin yllärinä yksi rata kerrallaan ja kaiken lisäksi järjestys aatamin aikainen, maxi-medi-mini jne. Tämän kun olisi ilmoittautumisvaiheessa tiennyt, niin tasan varmasti olisin jättänyt menemättä.
Nythän kisapäivästä tuli ajomatkoineen "vain" 11 tuntia pitkä... Pikkusen ärsyttävää.
Ratojen välissä oli aina noin puolitoista tuntia odottelua ja yritä siinä sitten saada taas itsesi ja koirasi hyvään vireeseen aina seuraavalle radalla. On muuten hankalaa.
No, 4 rataa mentiin, ekalla hyppyradalla tehtiin kohtuullisen hyvä nolla. Sijoitus 4.
Seuraava rata oli agilityrata, heti eka rima alas kun Häkällä tuli arviointivirhe. Lisäksi pujottelun aloitus väärin. Tuloksena kymppi. Video alla.
Kolmas oli taas hyppyrata, sehän sujui hyvin ja tuloksena nollavoitto. Video alla.
Vika rata oli taas agirata. Kepeille vienti oli erittäin haasteellinen mutta uskalsin yrittää koska joskus se on treeneissä onnistunut. No edellinen este oli mutkaputki ja Häkä tuli ulos liian kovalla vauhdilla enkä saanut sitä kepeille oikeeseen väliin. Otin uudestaan putken kautta joten siitä hylkäys. Mutta nyt se onnistui. Muutoin rata olikin ihan perkeleen hyvä. Pöh.
Tuomareina Mikkilän Sari (hr) ja Karstusen Janne (agi).



Ensi lauantaina sitten Pietarsaaren EO-karsintoihin. Kiva lähteä taas pitkälle kisaamaan :)

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Helvetinkolulla

Oltiin lokakuussa Tampereella "perinteisissä" mansikka-margarita kemuissa. Ja samalla käytiin Helvetinkolulla ulkoilemassa koirien kanssa. Tepasteltiin vajaa 12km oikein sopivassa kelissä.













Ja seuraavana päivänä Häkän kanssa kisaamaan...
Ei nyt ihan huonosti. 4 kisaa, 2 hylkyä ja 2 nollaa sijoilla 2 ja 3.