Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

perjantai 15. maaliskuuta 2019

Maaliskuuta mennään

Edellisen postauksen jälkeen tosiaan oltiin Häkän kanssa EO-karsinnoissa kisaamassa.
Ihan kivat kisat vaikka menestystä ei tullutkaan.
Eka rata oli tosi hankala heti alusta saakka ja kaikista ärsyttävintä on, kun se ensimmäinen rima putoaa kuten nyt. Se jos mikä alkaa vituttamaan heti siinä kärkeen, koska loppuradan tuloksella ei ole enää sen jälkeen mitään merkitystä.
Toka rata oli ihan ok, mutta pikkusen väärin ajoitettu ohjaus aan jälkeen pujotteluun vientiin ja Häkä ajautui kepeistä läpi. Korjasin, eli aloitin alusta mutta sitten pieni herpaantuminen lopussa ja Häkä tuli väärin ulos. Korjasin taas ja sitten keppien jälkeen oltiinkin jo niin sekaisin, että Häkä lähti väärää estettä kohti ja päätin keskeyttää meidän molempien hölmöilyt ja Häkä kainaloon ja radalta ulos.
Kolmas rata olisi ollut tosi hyvä, mutta tulikohan siinä kaksi rimaa sitten alas. Pöh.

Seuraavalla viikolla mulla olikin töissä iltavuoro. Vehossa aukioloajat muuttuivat "kivasti" helmikuun alusta ja nykyään meidänkin korjaamo palvelee asiakkaita arkisin 07-22! Plus bonuksena vielä lauantaisin klo 07-15.
No itsessään tuo iltavuoro ei minua haittaa, päin vastoin, on aamupäivällä reilusti aikaa tehdä mitä vaan. Mutta tuo lauantai vähän närästää. Kai siihenkin tottuu.
Ja noissa vuoroissa on toistaiseksi ollut älyttömän hiljaista ja olenkin ottanut koirat mukaan töihin.








perjantai 22. helmikuuta 2019

Viikon kuulumiset

Lauantaina vietin tylsääkin tylsemmän päivän töissä.
Joku johtaja on keksinyt muuttaa aukioloaikoja ja omatkin työvuorot kokeneet mullistuksen.
Arkisin ollaan auki klo 7-22 ja bonuksena tuli lauantaiduunit klo 7-15. No, jos nyt jotain hyvää, niin noi iltavuoroviikot on sillain järkeviä, että nyt ehtii päivällä hyvin tehdä vaikka mitä kun työt alkaa vasta 14.30. Ja lauantaihuki pitäisi olla joka 4. viikko, mutta tämähän ei toteudu kun yks on saikulla ja talvilomatkin pyörii ym. Mutta saa noista sitten arkivapaan, että tavallaan ihan ok.
No, näin alussa kun ollaan niin eihän asiakkaat tätä ole vielä löytäneet joten aika hiljaistahan töissä oli.
Ennakoin tämän ja otin koirat mukaan. Ne onkin täällä jo monesti olleet, joten tuttu paikka niillekin.

Sunnuntaina lähdettiin Retkitassut-tiimin kanssa ulkoilemaan Melkuttimelle.
Keli oli huikean hieno! Ja paikka on yksi minun lemppareistani.
Siitä retkestä tarinaa kuvien kera TÄÄLLÄ


Mitäpä muuta, maanantaina oltiin ihanan Jennan treeneissä ja Häkä oli pitkästä aikaa varsin vallaton pirulainen...Jostain syystä se kävi todella korkeilla kierroksilla ja sinkoili sinne tänne eikä oikein mikään meinannut onnistua.
No, hihat meinas mulla palaa useampaankin otteeseen mutta lopulta vain repesin nauramaan koomisia treenejä.
Tulevana lauantaina olisi vuorossa EO-karsintakisat turun suunnalla ja saa nähdä. Ei nyt mitään valtaisaa luottoa koiraan ja yhdessä tekemiseen ole, mutta ihan kiva lähteä taas vähän isompiin kisoihin.


tiistai 5. helmikuuta 2019

Häkän kanssa WAO-maajoukkueeseen

Sunnuntaina käytiin Janakkalassa WAO-maajoukkueen karsintakilpailut.
Viralliset kisasivut löytyy TÄÄLTÄ

Kyseessä on siis Avoimet MaailmanMestaruus kilpailut. Ehkä suurimmat erot "virallisiin" MM-kisoihin on se, että tämä tosiaan on avoin kaikille roduille ja X-rotuisille sekä tasoluokka voi olla mikä tahansa. Kilpailumuotoja on myös enemmän, Pentathlon (2 agirataa + 2 hyppyrataa + finaali), Biathlon (agirata + hyppyrata) ja Games (Gambler & Snooker). Lisäksi vielä erillinen joukkuekisa.
Kokoluokkia on neljä, koirien hyppykorkeuksien ollessa 30cm, 40cm, 50cm ja 60cm (näihin jakaudutaan koiran säkäkorkeuden mukaan, Häkä 30cm-luokassa, jossa koirien säkäkorkeus max 32cm)

Suomesta matkaan lähtee joukkio, jossa jokaisessa säkäryhmässä on 4 koirakkoa.
Näistä joukkuepaikoista käytiin karsintakisat janakkalassa.
Päivässä suoritettiin agilityrata, snooker-rata ja viimeisenä finaaliratana hyppyrata. Jokaiselta radalta sai pisteitä ja yhteispisteiden perusteella jaettiin paikat.

Eka rata, Jessi Landenin agilityrata oli tällainen:


Ja miten sitten meni... Estevälit oli pitkiä mutta mitään ihmeellistä ei radassa mielestäni ollut. Kovaa vaan ja luotto omaan tekemiseen.
Alkupään minikoirakoita meni jokunen 6 hypyn jälkeen putken ja puomin välistä jota ihmeteltiin kentän laidalla. Luotin kyllä Häkän erinomaiseen erottelukykyyn, mutta varmuuden vuoksi ohjasin tämän sitten erityisen huolella. Ei ongelmaa.
Keinu sen sijaan oli erittäin hidas. Häkä jäi aivan liian taakse eikä keinu meinannut laskeutua kunnolla. Kun se sitten laskeutui, näin, ettei Häkä ollut vieläkään kontaktilla joten vaadin tassuosuman ja vasta sitten jatkoin. Pöh. Keppien jälkeisen hypyn rima putosi, mutta koska millä tahansa hyväksytyllä tuloksella saisi pisteitä, ei kannattanut luovuttaa vaan jatkaa edelleen täysillä loppuun saakka. Ja niin tehtiinkin. Tuloksena vähän harmittava vitonen, mutta sillä sijoitus 2. ja pisteitä 45. Jes! Ja tässä radan video, joka kopsattu muuten koirakuvat-Pätysen LIVESTÄ! Eli kisoistahan tuli koko päivän liveä niin kuvien, kuin videonkin muodossa... huikeeta!!


Seuraavana oli snooker. Ensikosketuksen tähän sain jo vuosi sitten wao-karsinnoissa mutta harmikseni ei näiden välissä ole ollut ei epiksiä eikä virallisia. Tai on ollut jokunen harva, mutta ei niin, että olisin päässyt osallistumaan.
Sääntöjä piti kerrata, mutta eipä ne monimutkaiset ole, kun sen kerran hiffaa.
Ja luotin siihen, kuten edelliselläkin kerralla, että kisapaikalla radan reunalla pohditaan täysin avoimesti mitä pistesaalista kukakin lähtee kokeilemaan. Ja ratapiirroksenhan näkee kisa-aamuna. Tulosteitakin jaossa kisapaikalla. Ja kaiken kukkuraksi tämä on vain yksi rata kolmesta. Eli jos kisamuoto jännittää kun ei osaa sääntöjä, niin silti rohkeasti mukaan vaan.
Rataan tutustumisaikakin oli 15 minuuttiia... ehti kyllä miettiä omat kuviot hyvinkin.
Kisamuotona tämä on kyllä hauska. Vaatii vähän pelisilmää, koiran ja oman vauhdin tutemista sekä uskallusta yrittää.

Lyhyesti: Lähtöhypyltä mikä tahansa punainen, sen jälkeen mikä tahansa numeroitu este (jos sarja, molemmat tai kaikki osat pitää suorittaa mutta ei väliä mitenpäin, okseri kuitenkin aina oikeinpäin), sen jälkeen sellainen punainen jota ei ole vielä mennyt, sen jälkeen taas mikä tahansa numeroitu (saman saa mennä useasti), ja viimeisenä punainen jota ei ole vielä menty ja sen jälkeen vielä mikä tahansa numeroitu. Tämän jälkeen close-osuus, eli rata numerojärjestyksessä (2-7, ei punaisia) ja kaikki oikein suoritettuna.
Kaiken minkä ehtii tekemään määrätyssä ajassa (tämä mineillä 48sek.) saa pisteet sen mukaan mitä piirroksessa on merkitty. Esim. putki nro 3, siitä saa 3 pistettä. Numero 6, eli hyppy ja A, sen voi alkuosuudella suorittaa kummin päin vaan ja siitä tulee 6 pistettä, mutta close-osuudella pitää suorittaa 6A-6B ja sitten saa sen 6 pistettä.


No miten meni...
Lähdin tavoittelemaan 5-4-7 pisteitä (plus close-osuus). Mietin toki monia muitakin vaihtoehtoja. Esim. 3-4-7 oli vahvasti mielessä. Vähän teki mieli yrittää 6-7-7 mutta siitä laskettiin radalle mittaa lähemmäksi 300metriä ja epäilin oman kuntoni ja ajan loppuvan kesken jolloin viimeinen 7 pistettä jäisi saamatta. Myös 6-7-7 oli mielessä, mutta se myös vaatisi vikkelät jalat ja hyvää juoksukuntoa :)
No, lähdin siis 5-4-7. Ensimmäisen punaisen olin ottamassa suoraan edestä, mutta vinkit kentän reunalta sai ajatukset vaihtamaan sen takaakiertoon jolloin koiran linja vitoselle olisi parempi. Ja niin oli. Oikein hyvä. Suunnitelma toimi hyvin. Close-osuuden alkupätkä mietitytti kaikkia, sillä kakkonen olisi takaakiertona okserin jälkeen (jos siis ottaisi 7 sarjan viimeisenä) ja sieltä olisi pitkä matka neloshypylle. Kiire tulisi.
Suunnitelma kuitenkin taas toimi ja päästiin Häkän kanssa aina vitos putkelle ihan hyvin. Putkeen vein Häkän yliohjatusti, koska uskoin tuon olevan kohta jossa se kääntyisi ympäri jos lähden liian voimakkaasti itse toiseen suuntaan. No, tämähän tiesi sitä, että olisin auttamatta myöhässä 6a:lla. Ja Häkä ehti pyörähtämään kiellon arvoisesti.
Tuomari vihelsi enkä ollut sillä hetkellä sata varma pitikö jatkaa vai juosta maaliin. Sain apuja kentän reunalta (ja taisi tuomarikin neuvoa) ja juoksimme maaliin.
Eli virhe kun tulee, pisteet siihen saakka jäävät ja aika katkeaa maalihypyn jälkeen. Ja jos on samat pisteet toisella koiralla, niin nopeampi voittaa.
Saatiin siis kerättyä 33 pistettä (kun tavoite oli minulla 46). Tällä radalla sijoitus oli 7 ja pisteitä tuli 20.
Ja tältä se näytti:

Kahden radan jälkeen oltiin Häkän kanssa yhteispisteillä sijalla 2. Mutta kaikki oli vielä mahdollista, sillä hylkäys hyppyradalta ei toisi yhtään pistettä lisää, mutta toisten onnistuessa putoaisimme Häkän kanssa joukkueesta ulos.
Pitkin päivää moni kauhisteli vaikeaa ja ahdasta rataprofiilia, mutta minusta se näytti aika suoraviivaiselta koiran linjoja katsomalla, tuomarina Lee Gibson ja se näytti tältä:
No joo, pakko myöntää, että kyllähän tossa oli esteet paikoin aika lähekkäin.


Ja miten se sitten menikään... Finaali käytiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä, eli Häkän kanssa startattiin tokavikana. Jänskätin alun kakkosta, että tuleehan se hyvin mukaan (eikä poimi 12 hyppyä tai mene putkeen) ja sen jälkeen että ehdinkö ohjaamaan sen 5 takaakiertoon. Nooh... sehän meni ihan kivasti ;) Keppien lopetusta ja sitä seuraavaa hyppyä mietin. Teenkö persjätön keppien päähän ja pyöräytyksellä seuraava hyppy. Se vaikutti parhaimmalta, mutta joskus Häkä on tullut tällä ohjauksella kepeiltä liian aikaisin pois. No, ei auttanut kun kokeilla. Ja kappas, sehän toimi! Nollalla maaliin, ja vieläpä oikein hyvällä nollalla ja luokan voitto! Pisteitä täydet 50! JES!!
Kieltämättä oli aika kiva fiilis!
Tämä riitti yhteispisteissä sijalle 2 ja paikka WAO-maajoukkueessa oli meidän!
Ja tältä se sitten näytti:


Jokainen rata palkittiin erikseen ja lopuksi vielä joukkuepaikkakin.
Ja olihan muuten hyvät palkinnot! Kiitos sponsorien!
Joskus muinoin osallistuminen wao-kisoihin oli jos ei mahdotonta, niin ainakin melko vaikeaa, mutta tänä päivänä karsintakisat on kaikille avoimet, tiedotus ja info on avointa ja mikä parasta, sponsoritkin lähtenyt kivasti mukaan!

Itse WAO- kisat käydään toukokuun puolivälin jälkeen Hollannissa. En olekkaan siinä maassa vielä käynyt :D
Matka on täysin omakustanteinen, mutta mitä nyt ehditty jo lennot ja majoitus varaamaan, niin uskallan väittää, että jopa minulla on varaa tänne lähteä ilman paniikkia. Ja vielä jos saadaan jotain epiksiä pidettyä, niin helpottuu entisestään.
Eli ehkä ilkeämieliset puheet sikakalliista reissusta voinee lopettaa. Ehkä joskus olikin sikakallista, tai mikä nyt kenellekin on kallista. Mutta alle tonnilla tämä reissu hoituu (ja minulle ja Häkälle taitaa olla luvassa jotain 7 tai 8 rataa juostavana), ja kerron reissun jälkeen sitten mikä oli lopulta hinta ;)
(joskus pitänyt kuulemma olla 2000€ valmiina reissua varten)






Kuvat: Sporttirakki



keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Kyllä nyt kulkee...

Viime lauantaina oli sitten vuorossa Hiiden Haukkujen kisat lägi-hallilla.
Tarjolla 3 agirataa ja 1 hyppyrata. Tuomarina Anne Savioja.

Eka rata oli ihan "perus". Kiva ja vauhdikas ilman kummempia kikkailuja. Rata meni muuten ihan hyvin, mutta ennakkoon aattelin, että 18 hyppy venyy pitkäksi ja Häkä ehkä hakeutuu mun selän taakse. Ja niin kävikin. Mutta sain sen kalasteltua ilman virhettä.
No, aalta se kuitenkin loikkasi turhan korkealta ja siitä vitonen. Ärsytys sentään. Tuo jos mikä harmittaa :(


Toka rata oli myös kiva ja vauhdikas. Oikeastaan jopa kohtuullisen helppo.
Aalta olisi ehkä jopa voinut antaa virheen, mutta ehkä olin sopivasti koiran ja tuomarin välissä tai sitten se ei vaan ollut virheen arvoinen loikka. Jokatapauksessa tulos nolla ja bonuksena luokan voitto :)



Kolmas rata oli jos selväasti haasteellisempi. Etenkin alussa 3-7 väli aiheutti päänvaivaa. Että mitenköhän päin tämän nyt tekisi.
Päädyin lopulta omasta mielestäni meille vahvimpaan, eli olin nelosen "yläpuolella", 4-5 väliin persjättö ja siitä työntö 6 ja 7. Onnistui täydellisesti.
Mietin vaihtoehtona sellaista että olisin tullut jo nelosen "alapuolelle" ja takaakiertona sen nelosen, siitä työntö vitoselle. Mutta koska tiesin että jäisin vähän jumiin neloselle ja Häkä tulisi täysilllä ja paahtaisi mun ohi, en ehkä saisi sitä näppärästi kääntymään edestäni vitoselle. Joten päädyin meille vahvempaan ratkaisuun.
No sitten... keinulle annoin ehkä turhan voimakkaan ALAS käskyn, tai jotain, mutta seuraavan hypyn jälkeen olleen aan Häkä tuli ohi. Siitä kielto. Pyöräytin sen ja otin uudestaan, mitä tekee Häkä... meneekin aan toisella puolella olleeseen putkeen :D
Tässä vaiheessa siis hylkäys.
Otin kolmannen kerran ja sain Häkän sinne aalle, mutta en ollut tyytyväinen joten aan jälkeen pysäytin suorituksen ja Häkä kainaloon ja pihalle.



Jäljellä oli vielä hyppyrata. Porukalla pähkäiltiin 6-9 kuviota, että mihin ehditään ja mihin ei. Mikä kannattaa ja mikä ei.
Päädyin tutustumaan rataan samalla tavalla kuin moni muukin, eli takaakierto kutoselle, siitä heti persjättö ja itse 7 putken "yläpuolelle", lähetys kepeille ja itse mukaan keppien vasemmalle puolen.
Tämä teoriassa vaikutti hyvältä ja aattelin, että treeneissä tämä toimisi jos ei ekalla yrityksellä, niin ainaikin toisella. Mutta mietin takana näkyvää 9 putkea, että kuinkahan paljon se vetää koiria, eli ne menisi pujottelun läpi.
Koska Häkä ei ollut kovin alussa, ehdin nähdä useamman suorituksen ja kaikki paitsi yksi (ne jotka näin) meni juurikin pujottelusta läpi ja saivat virheen.
Päätin vaihtaa lennosta suunnitelmaa (johon en siis tutustunut) ja ottaa jo 7 putki niin että Häkä mun vasemmalla ja tarkka vienti kepeille, jäisin keppien oikealle puolen ja jonkinlaisella vippauksella tms. Häkä mun edestä 9 putkeen ja sen jälkeen jatko ihan herran hallussa. Ihan helvetinmoisella kiireellä vetämään Häkä 10 hypylle ja yrittää vielä 11 hypylle takaaleikkaus. Ja mitä tapahtuu... tää onnistu ihan niinkuin 10+ !!! Häkä kulki kuin ajatus ja mentiin ihan hemmetin upeesti. Onneksi en jäänyt kesken radan tätä fiilistelemään vaan paahdettiin loppuun saakka virheettä ja hitto, voitettiin koko rata! Noin kymmenyksen erolla seuraavaan (joka oli se, jonka pujottelu meni ihan nappiin siltä toiselta puolen, sheltti Ella & Merja Hakala <3 )
No NYT oli kyllä hyvä fiilis. Voi Häkä!! <3



Pakko kehua kun harvoin näin hyvin menee, että nyt ollaan tammikuussa kisattu 10 rataa ja niistä 7 nollaa! Aikas mahtavaa! Hyvä minä ja hyvä Häkä. Hyvä meidän tiimi <3


Tykkäsin erityisesti kahvipaketeista palkintoina. Koirien leluilla ei juurikaan ole käyttöä, kun niitä on paljon eikä niitä kamalasti meillä kulu. Mutta kahvia menee joka aamu joten nämä todella tulee käyttöön.
Karkkipussit sen sijaan joutuivat kaapin ylimmälle hyllylle piiloon. Työkaverin kanssa alettiin karkkilakkoon vuoden alussa ja se kumpi ensin ratkeaa, tarjoaa amicassa viikon safkat.
Välillä on ollut vaikeaa, mutta toistaiseksi on lakko pitänyt :)


maanantai 21. tammikuuta 2019

Lägillä kisaamassa

Lauantaina olin pitkästä aikaa kisoissa työntekijänä. En muista koska viimeksi olin, mutta kyllä siitä pari-kolme vuotta taitaa jo olla. Jos ei seuralta saa mitään, niin miksi antaa sille mitään ;)
No, lisenssin vaihdon myötä on taas seura jolta saa joten sille pitää myös antaa. Kaikki voittaa.

Oli kiva olla töissä 1-2 luokkien kisapäivänä mielihommassani eli tuomarin sihteerinä.
Harvemmin tulee alempia luokkia seurattua, kun ne ei juuri koskaan ole samana päivänä kuin itse kisaa. Päivä oli aika sopivan mittainen, semmoisen reilun 9 tuntia.

Sunnuntaina olin sitten itse kisaamassa. Kaikki 3 rataa. Tuomarina oli Marjo Heino.
Eka agilityrata oli varsin helppo ja nopea, eli oikeastaan piti vaan juosta kovaa, mutta toki ohjata eikä olettaa. Ihan kivasti mentiin ja nollalla voitettiin luokka. Hyvä Häkä <3

Toinen agirata oli myös helppo ja vauhdikas. Puomi puuttui, mutta sen sijaan keinu ja aa mentiin sitten kahteen kertaan.
Häkä liukastui heti kakkoselle mutta jatkoin, kolmosena ollut keinu ja siitä vinoon lähtö pois. Huomasin, että Häkä tuli liian sivusta pois eikä osunut kontaktille. Kolmas este ja kaksi mokaa. Oma fiilis latistui ja aloin enää hölkkäämään. Sapetti... Toisen kerran keinu ihan lopussa ja sama homma, Häkä tuli sivulta alas eikä tassut osunu. Hoh hoijaa ajattelin... Mutta tuomari olikin sijoittunut itse sellaiseen paikkaan ettei se voinut nähdä osuiko Häkä vai ei, joten ei se voinut virheitäkään antaa. Tuloksena siis nolla. No, mikään nopeahan se ei sitten ollut joten sijoitus vasta 6.

Hyppyrata olikin sitten jo kinkkisempi ja kepeille vientiä mietin pitkään. Putkelta pitäisi jarruttaa kovasti ja siitä lähettää kepeille varoen kuitenkin ihan vieressä olevaa hyppyä.
Mietin, että jospa annankin Häkän tulla putkesta ilman jarruja ja vien kepeille toista kautta.
Teoriassa mielestäni ihan hyväkin vaihtoehto. Mutta käytännössä Häkä tosiaan tuli putkesta niin kovaa ulos, että lähti kaarrattamaan kuitenkin vähän liian pitkälle.
Ei kuitenkaan virheitä siinä kohtaa.
Mutta yhden esteen se nappasi takaakiertona vaikka ei olisi pitänyt ja siitä hylkäys. Jatkoin matkaa, mutta "pakka levisi" ja loppurata menikin ihan pelleilyksi.
No, päivän saldona kuitenkin tuplanolla joten kokonaisuutena ihan hyvin.

Tässä videot:






maanantai 14. tammikuuta 2019

Ähtärissä

Niki sai joulupukilta lahjaksi vierailun Ähtäriin pandoja katsomaan ja minä lähdin mukaan :)
Lähdimme perjantaina päivällä liikenteeseen ja ensimmäinen stoppi oli Hyvinkäällä Allulandiassa. Kaikki koirat jäi luottopaikkaan hoitoon ja me Nikin kanssa jatkettiin matkaa.
Pirkkalan abc:llä pysähdyttiin syömässä ja siitä oli vielä pari tuntia matkaa jäljellä.
Loppumatkan tiesin olevan ikävän pimeää mutta lopulta se viimeinen etappi olikin oikeasti hurjaa ajokeliä.
Todellakin pimeää ja liukasta eikä lumipyry yhtään helpottanut matkantekoa. Ajoittain olo oli kuin tähtiensota-elokuvasta. Pikkusen mentiin kieli poskella. Mutta perille päästiin ja kaikkinensa matka-aika espoosta ähtäriin kesti 5 tuntia!

Olin varannut meille majoituspaketin hotelli mesikämmenestä. Kaksi yötä ja liput eläintarhaan ja pandataloon. Myös "kylpylä"-liput kuuluivat pakettiin.


Hotelli on netin mukaan valmistunut 1976 ja sanoisin, että eipä ole viitsitty päivittää hotellia edes 2000-luvulle. Puhumattakaan 2019-luvulle...
Ensivaikutelma oli porraskäytävästä, että VAU! Mutta kolmen sekunnin jälkeen alkoi jo hengityksessä tuntua kallion kosteus ja vanhojen kokolattiamattojen pöly.


Käytävät oli jopa hiukan aavemaisen kolkot eikä todellakaan mitenkään luokseen kutsuvat.
Joo, olihan siellä biljardipöytäkin... Niki sanoikin varsin kuvaavasti, että ihan kun jossain kellarissa.
Ja tämä oli vain kerrosta alempana kuin respa.
Kaikenlisäksi biljardista piti maksaa, mikäli sitä jostain kumman syystä olisi halunnut pelata... Ei kovin viihtyisä oleskelupaikka.
Huoneet sentään oli ihan perustasoa ja niissä pystyi hengittämään.
No, pienet miinukset valaistuksesta, jos halusit eteiseen valon, oli laitettava myös vessaan valot. Molemmille oli kyllä oma katkaisija, mutta ei niitä silti erikseen saanut päälle.
Eteisen lattia oli jääkylmä, siinä oli joku 70-luvulla asennettu peltilevy. En tiedä miksi. Mutta onneksi huoneessa oli ylimääräinen pyyhe jonka levitin lattiamatoksi kylmälle pelti- ja kivilattialle.
No entäs telkkari... Ei sentään kuvaputki-tv mutta ei tuossakaan kanavia näkynyt kuin tv1, tv2, mtv3, nelonen sekä ruotsinkielinen kanava.
Puhelin... en olisi arvannut näitäkin vielä jostain löytyvän. Siis toiminnassa olevia...
No, kaikissa huoneissa on kait omat parvekkeet ja maisema järvelle. Se oli hieno.
Käytiin me lauantaina illalla hotellin "kylpylässäkin"Onneksi sieltä en saanut kuvia. Ja nyt ymmärrän miksi sieltä ylipäätään on kovin vähän kuvia muutenkaan julkaistu :)
Vesi oli puhdasta, tai oletan sen olleen. Mutta ehkä ihan vaan pientä remonttia sekin osasto kaipaisi. Ihan vaan jotta esim. porealtaan käynnistysnapit vaihdettaisiin vähemmän löysiin ja toimiviin...
Joo, hinta-laatusuhde ei nyt oikein kohtaa tässä hotellissa. Enkä kyllä voi suositella tätä paikkaa :D

No mutta sitten eläintarhaan
Pandatalo aukeni lauantaina klo 10 ja olimme ovella 2 minuuttia yli 10. Hotellista saaduilla lipuilla pääsimme helposti sisälle emmekä olleet edes ensimmäisiä.
No, ei siellä mitään ruuhkaa ollut ja takin pystyi jättämään penkille kun sisätiloissa oltiin.
Ensivaikutelma oli huikea. Valoisaa, avaraa, siistiä.
Molemmilla pandoilla on omat loosinsa. Melko identtiset peilikuvat toistensa alueista.
Pandathan ovat yksineläjiä, joten sen takia nämäkin ovat omissa oloissaan.
Molemmilla on ulos johtavat ovet joissa liiketunnistin, eli pääsivät sisälle ja ulos aina kun itse halusivat.









Mutta mitä tekivät pandat... suurimmaksi osaksi vain söivät ja istuskelivat. Välillä vaihtoivat paikkaa, mutta sitten taas söivät.
Puolisen tuntia jaksettiin katsella ja kun ei siinä muuta tapahtunut, niin lähdettiin ulos kiertämään eläintarhaa.
Keli oli loistava. Suunnilleen nollassa, eikä juurikaan tuullut.

Ensimmäisenä oli pikkupandat (tai punapandat). Ja ajattelin, että niinpä tietysti, eihän eläimiä näy kun kaikki ovat piiloissa tai nukkumassa.
Aikamme etsittiin pikkupandoja ja lähellä oli ettei jo jatkettu matkaa, mutta sitten nostin katseen erääseen kuuseen. Ja siellähän yksi nukkui kerällä. Kappas, toinenkin, vähän ylempänä.
Ylempänä ollut heräili ja lähtikin liikkeelle.
Todella ketterästi se tuli puusta alas ja sai toisenkin hereille.
Naamat oli todella suloisia ja muutoinkin koko eläin oli kyllä varsin ihana.
Molemmat tuli puusta alas ja kävivät tarpeillaan, vähän syömässä ja pari kierrosta aitauksessa kunnes palasivat takaisin kuuseen.





Lähdimme kiertämään puistoa. Oli kettuja, oli huuhkajia, metsäkauriita ja vaikka mitä.
Susi-aitausta odotimme. Siellähän kaverit jolkottelivat.
Ihmettelin hiukan että miten ne ovat niin levottomia, mutta syy selvisi... Eläintenhoitaja oli tulossa.
Hän toi yhden viipaloidun appelsiinin jonka paloja heitteli susille. Ihmettelimme tätä ääneen, johon eläintenhoitaja totesi, että sekasyöjähän susi on, kuten koiraeläimet yleensä.
Samassa tunsin tyhmyyteni, kyllähän omat göötitkin syö hedelmiä ja vihanneksia.
Komea lauma oli.


Karhujen aitaus sitävastoin ammotti tyhjyyttään ja sinne satanut lumi oli koskematonta. Oliko yllätys... Karhuthan on talviunilla :)
Kierros jatkui ja vastaan tuli näätäeläimet, hirvet, vesilinnut jne... Suurimmaksi osaksi eläimet nähtiin ja aremmatkin lekottelivat jonkun pesäkolon suulla niin että pää näkyi.

Reitti päättyi kotieläinpihalle, jossa oli muutama lammas, vuohi, pari lehmää, kanoja ja yksi hevonen ja poni.
Olin varannut enemmän aikaa eläimien katseluille, mutta noin neljä tuntia ja kaikki oli nähty.
Iltakaan ei ollut vielä ehtinyt saapua, joten hypättiin autoon ja ajettiin parinkymmenen minuutin päähän keskisen kyläkauppaan. Nikillä oli karkkipäivä, joten ensimmäisenä suunnattiin tänne:


Sopivan pussin löydettyä jatkettiin hengailua ja kiva kun löytyi pieni lasten leikkialue. Tämän pelin parissa olisi jannu saattanut viettää enemmänkin aikaa


Melkoiset mainokset jäämaailmasta... No, olihan tämä hieno, mutta odotin kyllä taas vähän enemmän...




Ei jaksettu kovinkaan pitkään kaupalla hengailla ja alkoi nälkäkin jo tulla. Niki halusi mielummin hotellille syömään, joten lähdettiin sinne. Pimeä oli hiipinyt ja onhan tämä hevosenkenkä kyllä komea valaistuna.


Sunnuntaina sai Niki valita, että käytäisiinkö uudestaan eläintarhassa vaikka pandoja ei enää päästäisi näkemään vai lähdettäisiinkö heti aamupalan jälkeen kotimatkalle. Hetken mietittyään totesi, että mennään katsomaan pikkupandoja vielä kerran.
No, sinne siis...
Nyt olikin pakkasta jotain 15 astetta ja Niki sanoikin aika pian, että tänään mennään ehkä reippaammin kierros läpi.
Pikkupandat ei liikkunut, joten jatkettiin rivakammin. Sudetkin lähinnä makoilivat kuten oikeastaan kaikki eläimet.
Mutta ilvekset liikkuivat. Niitä ei edellisenä päivänä nähty kuin vähän korvien kärkiä, mutta nyt nähtiin läheltä.
Ja olipa aika vaikuttava näky. En muista aiemmin nähneeni ilvestä noin 3:n metrin päästä...





Kylmä alkoi tulla ja oikastiin loppureitti ja lähdettiin autolle. Kotimatka saattoi alkaa.
Paluumatka tulikin huomattavasti rivakammin, kun oli valoisaa eikä pyryttänyt lunta. Hyvinkäältä koirat kyytiin ja vihtiin mummulaan syömään.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä kiva viikonloppu ja Nikin sanoin, elämäni paras viikonloppu. Eikäku sittenkin vasta toisiks paras ;) Legolandin reissu viime toukokuussa oli sittenkin parempi.





Erityiset kiitokset jälleen Hyvinkäälle Allulandiaan
Liekin, Kipinän ja Häkän erinomaisesta hoidosta <3