Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 14. tammikuuta 2019

Ähtärissä

Niki sai joulupukilta lahjaksi vierailun Ähtäriin pandoja katsomaan ja minä lähdin mukaan :)
Lähdimme perjantaina päivällä liikenteeseen ja ensimmäinen stoppi oli Hyvinkäällä Allulandiassa. Kaikki koirat jäi luottopaikkaan hoitoon ja me Nikin kanssa jatkettiin matkaa.
Pirkkalan abc:llä pysähdyttiin syömässä ja siitä oli vielä pari tuntia matkaa jäljellä.
Loppumatkan tiesin olevan ikävän pimeää mutta lopulta se viimeinen etappi olikin oikeasti hurjaa ajokeliä.
Todellakin pimeää ja liukasta eikä lumipyry yhtään helpottanut matkantekoa. Ajoittain olo oli kuin tähtiensota-elokuvasta. Pikkusen mentiin kieli poskella. Mutta perille päästiin ja kaikkinensa matka-aika espoosta ähtäriin kesti 5 tuntia!

Olin varannut meille majoituspaketin hotelli mesikämmenestä. Kaksi yötä ja liput eläintarhaan ja pandataloon. Myös "kylpylä"-liput kuuluivat pakettiin.


Hotelli on netin mukaan valmistunut 1976 ja sanoisin, että eipä ole viitsitty päivittää hotellia edes 2000-luvulle. Puhumattakaan 2019-luvulle...
Ensivaikutelma oli porraskäytävästä, että VAU! Mutta kolmen sekunnin jälkeen alkoi jo hengityksessä tuntua kallion kosteus ja vanhojen kokolattiamattojen pöly.


Käytävät oli jopa hiukan aavemaisen kolkot eikä todellakaan mitenkään luokseen kutsuvat.
Joo, olihan siellä biljardipöytäkin... Niki sanoikin varsin kuvaavasti, että ihan kun jossain kellarissa.
Ja tämä oli vain kerrosta alempana kuin respa.
Kaikenlisäksi biljardista piti maksaa, mikäli sitä jostain kumman syystä olisi halunnut pelata... Ei kovin viihtyisä oleskelupaikka.
Huoneet sentään oli ihan perustasoa ja niissä pystyi hengittämään.
No, pienet miinukset valaistuksesta, jos halusit eteiseen valon, oli laitettava myös vessaan valot. Molemmille oli kyllä oma katkaisija, mutta ei niitä silti erikseen saanut päälle.
Eteisen lattia oli jääkylmä, siinä oli joku 70-luvulla asennettu peltilevy. En tiedä miksi. Mutta onneksi huoneessa oli ylimääräinen pyyhe jonka levitin lattiamatoksi kylmälle pelti- ja kivilattialle.
No entäs telkkari... Ei sentään kuvaputki-tv mutta ei tuossakaan kanavia näkynyt kuin tv1, tv2, mtv3, nelonen sekä ruotsinkielinen kanava.
Puhelin... en olisi arvannut näitäkin vielä jostain löytyvän. Siis toiminnassa olevia...
No, kaikissa huoneissa on kait omat parvekkeet ja maisema järvelle. Se oli hieno.
Käytiin me lauantaina illalla hotellin "kylpylässäkin"Onneksi sieltä en saanut kuvia. Ja nyt ymmärrän miksi sieltä ylipäätään on kovin vähän kuvia muutenkaan julkaistu :)
Vesi oli puhdasta, tai oletan sen olleen. Mutta ehkä ihan vaan pientä remonttia sekin osasto kaipaisi. Ihan vaan jotta esim. porealtaan käynnistysnapit vaihdettaisiin vähemmän löysiin ja toimiviin...
Joo, hinta-laatusuhde ei nyt oikein kohtaa tässä hotellissa. Enkä kyllä voi suositella tätä paikkaa :D

No mutta sitten eläintarhaan
Pandatalo aukeni lauantaina klo 10 ja olimme ovella 2 minuuttia yli 10. Hotellista saaduilla lipuilla pääsimme helposti sisälle emmekä olleet edes ensimmäisiä.
No, ei siellä mitään ruuhkaa ollut ja takin pystyi jättämään penkille kun sisätiloissa oltiin.
Ensivaikutelma oli huikea. Valoisaa, avaraa, siistiä.
Molemmilla pandoilla on omat loosinsa. Melko identtiset peilikuvat toistensa alueista.
Pandathan ovat yksineläjiä, joten sen takia nämäkin ovat omissa oloissaan.
Molemmilla on ulos johtavat ovet joissa liiketunnistin, eli pääsivät sisälle ja ulos aina kun itse halusivat.









Mutta mitä tekivät pandat... suurimmaksi osaksi vain söivät ja istuskelivat. Välillä vaihtoivat paikkaa, mutta sitten taas söivät.
Puolisen tuntia jaksettiin katsella ja kun ei siinä muuta tapahtunut, niin lähdettiin ulos kiertämään eläintarhaa.
Keli oli loistava. Suunnilleen nollassa, eikä juurikaan tuullut.

Ensimmäisenä oli pikkupandat (tai punapandat). Ja ajattelin, että niinpä tietysti, eihän eläimiä näy kun kaikki ovat piiloissa tai nukkumassa.
Aikamme etsittiin pikkupandoja ja lähellä oli ettei jo jatkettu matkaa, mutta sitten nostin katseen erääseen kuuseen. Ja siellähän yksi nukkui kerällä. Kappas, toinenkin, vähän ylempänä.
Ylempänä ollut heräili ja lähtikin liikkeelle.
Todella ketterästi se tuli puusta alas ja sai toisenkin hereille.
Naamat oli todella suloisia ja muutoinkin koko eläin oli kyllä varsin ihana.
Molemmat tuli puusta alas ja kävivät tarpeillaan, vähän syömässä ja pari kierrosta aitauksessa kunnes palasivat takaisin kuuseen.





Lähdimme kiertämään puistoa. Oli kettuja, oli huuhkajia, metsäkauriita ja vaikka mitä.
Susi-aitausta odotimme. Siellähän kaverit jolkottelivat.
Ihmettelin hiukan että miten ne ovat niin levottomia, mutta syy selvisi... Eläintenhoitaja oli tulossa.
Hän toi yhden viipaloidun appelsiinin jonka paloja heitteli susille. Ihmettelimme tätä ääneen, johon eläintenhoitaja totesi, että sekasyöjähän susi on, kuten koiraeläimet yleensä.
Samassa tunsin tyhmyyteni, kyllähän omat göötitkin syö hedelmiä ja vihanneksia.
Komea lauma oli.


Karhujen aitaus sitävastoin ammotti tyhjyyttään ja sinne satanut lumi oli koskematonta. Oliko yllätys... Karhuthan on talviunilla :)
Kierros jatkui ja vastaan tuli näätäeläimet, hirvet, vesilinnut jne... Suurimmaksi osaksi eläimet nähtiin ja aremmatkin lekottelivat jonkun pesäkolon suulla niin että pää näkyi.

Reitti päättyi kotieläinpihalle, jossa oli muutama lammas, vuohi, pari lehmää, kanoja ja yksi hevonen ja poni.
Olin varannut enemmän aikaa eläimien katseluille, mutta noin neljä tuntia ja kaikki oli nähty.
Iltakaan ei ollut vielä ehtinyt saapua, joten hypättiin autoon ja ajettiin parinkymmenen minuutin päähän keskisen kyläkauppaan. Nikillä oli karkkipäivä, joten ensimmäisenä suunnattiin tänne:


Sopivan pussin löydettyä jatkettiin hengailua ja kiva kun löytyi pieni lasten leikkialue. Tämän pelin parissa olisi jannu saattanut viettää enemmänkin aikaa


Melkoiset mainokset jäämaailmasta... No, olihan tämä hieno, mutta odotin kyllä taas vähän enemmän...




Ei jaksettu kovinkaan pitkään kaupalla hengailla ja alkoi nälkäkin jo tulla. Niki halusi mielummin hotellille syömään, joten lähdettiin sinne. Pimeä oli hiipinyt ja onhan tämä hevosenkenkä kyllä komea valaistuna.


Sunnuntaina sai Niki valita, että käytäisiinkö uudestaan eläintarhassa vaikka pandoja ei enää päästäisi näkemään vai lähdettäisiinkö heti aamupalan jälkeen kotimatkalle. Hetken mietittyään totesi, että mennään katsomaan pikkupandoja vielä kerran.
No, sinne siis...
Nyt olikin pakkasta jotain 15 astetta ja Niki sanoikin aika pian, että tänään mennään ehkä reippaammin kierros läpi.
Pikkupandat ei liikkunut, joten jatkettiin rivakammin. Sudetkin lähinnä makoilivat kuten oikeastaan kaikki eläimet.
Mutta ilvekset liikkuivat. Niitä ei edellisenä päivänä nähty kuin vähän korvien kärkiä, mutta nyt nähtiin läheltä.
Ja olipa aika vaikuttava näky. En muista aiemmin nähneeni ilvestä noin 3:n metrin päästä...





Kylmä alkoi tulla ja oikastiin loppureitti ja lähdettiin autolle. Kotimatka saattoi alkaa.
Paluumatka tulikin huomattavasti rivakammin, kun oli valoisaa eikä pyryttänyt lunta. Hyvinkäältä koirat kyytiin ja vihtiin mummulaan syömään.

Kaikenkaikkiaan oli kyllä kiva viikonloppu ja Nikin sanoin, elämäni paras viikonloppu. Eikäku sittenkin vasta toisiks paras ;) Legolandin reissu viime toukokuussa oli sittenkin parempi.





Erityiset kiitokset jälleen Hyvinkäälle Allulandiaan
Liekin, Kipinän ja Häkän erinomaisesta hoidosta <3 

tiistai 8. tammikuuta 2019

Agilitylatilotia

Sunnuntaina oltiin Häkän kanssa Ojangossa kisaamassa. Tuomarina toimi mineillä Ritva Herrala.
Siitä olikin jo jonkun aikaa kun olen viimeksi Ritvan radoilla ollut. Yleensä hänen radat on minun makuuni olleet oikein kivat. Niin tälläkin kertaa.

Aamu alkoi agiradalla. Tutustuessa ihmettelin, että onpas helppo rata. Tämähän voisi olla jopa ykkösluokan rata. Yksi ainut takaakierto. Muutoin lähestymiset esteille oli koiran näkövinkkelistä varsin suorat ja helpohkot.
Itsellä yleensä tällaisilla radoilla jää ohjaus puolihuolimattomaksi ja niin vaan helpoillakin radoilla saa virheitä aikaiseksi.
Tälle radalle olin ajatellut, että puomille vaatisin kunnollista osumaa (ollaan kriteeristä vähän lipsuttu) ja toisekseen ohjaisin jokaisen esteen, enkä vaan olettaisi.
Hyvä minä, suunnitelma toimi ja nollalla maaliin. Vauhti ei ollut paras mahdollinen, mutta väliäkö hällä kun se mitä suunnittelin, toimi. Sijoitus kuitenkin toinen. Hyvä hyvä.

Toinen rata oli lähes sama, mutta toisinpäin. Ihmiset kauhisteli puomin alla olevaa mutkaputkea, että onpa hankala. Mietin, että mikä ihme tuossa on hankalaa? Perus putki-puomi erottelu... No kyllähän sinne putkeen jokunen koira menikin vaikka puomille piti. Tämä on meillä yksi varsin varma kohta joten en siihen edes miettinyt mitään muuta kuin kunnon suullinen KIIPEE käsky edellisen hypyn päällä ja niin se Häkä laukkasi puomille.
Koko rata taas virheettömästi maaliin, eli nolla! Samalla sijoituksella kuin edellinen rata eli 2. Hyvä me :)

Kolmas rata oli hyppyrata. Siinä oli jo enempi mahdollisuuksia ohjata koira ihan väärään paikkaan. Vaikka ei sekään mikään vaikea rata ollut.
Yksi kohta oli, joka vaatisi erityistä tarkkaavaisuutta minulta oli putkesta erittäin loivalla kaarteella ja erittäin kovassa vauhdissa oleva muuri. En voinut vain juosta kovaa karkuun vaan piti jäädä ohjaamaan muurikin, koska aika monesti samanlaisessa kohdassa olen vain juossut kovaa ja Häkä tullut perääni ohittaen esteen.
Mutta kiire oli, sillä muurin jälkeen olevan hypyn jälkeen piti ehtiä persjättöön ja sen jälkeinen hyppy takaakiertona. Aavistelin, että Häkä tulee jaloille ja ehkä tulisi osuma tai sitten jos olen hitusen liikaa myöhässä, se ei kääntyisi vaan sujahtaisi takakautta hypyn väärinpäin.
Tässä kävi lopulta niin, että Häkä tuli jaloille, oli menossa takaa ohi, mutta sain kun sainkin kalasteltua sen ja työnnettyä takaakiertoon eikä edes rima pudonnut. Huh
Kepit piti pujotella seinääpäin ja jos siinä yrittäisi oikoa, koira olisi lopettanut pujottelun väärään kohtaan, joten se piti myös malttaa viimeistellä. Ja maltoinkin. Kohtuullisen hyvällä nollalla maaliin ja sijoitus... jälleen toinen :)
Triplanolla!! Jes! Ei mitenkään usein onnistuta. Olipa siistiä! Se on siis ihan mahdollista ;)
Hyvä minä ja hyvä Häkä <3


Lauantaina oltiin ulkoilemassa Kytäjä-Usmissa. Oikein hyvä lenkki taas kerran.
Avasin uuden blogin retkiä varten. Niitä voi lukea TÄÄLTÄ

Tässä kuvaterkut Tampereen ulkoilusta. Yksi koira ei halunnut osallistua :)


perjantai 28. joulukuuta 2018

Saamattomuutta...

On pitänyt ja on pitänyt, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi. Nimittäin päivittää blogia.

Syksyllä touhuttiin kaikenlaista. Kisattiin Häkän kanssa silloin tällöin, välillä meni hyvin ja välillä ei niin hyvin.
Koirat on olleet pääosin terveitä (mitä nyt Liekki saanut sydänlääkkeet) ja ollaan paljon tehty pitkiä päiväretkiä erilaisiin hienoihin luontokohteisiin. Esim. Torronsuolle, Liesjärvelle, Saaren kansanpuistoon, Karkaliin ym ym...



Syksyllä piipahdettiin Häkän kanssa Tallinnassa ja Latviassakin kisaamassa. Metsästämässä tottakai sertejä. Mutta ei vaan onnistuttu. Täytyy siis ensi vuonna lähteä uudestaan.

Marraskuussa lennettiin Häkän kanssa rovaniemelle kisailemaan. Tulosten puolesta meni ihan perseelleen se reissu, mutta muutoin oli oikein kiva pieni viikonloppureissu.

Elämä kolmen koiran kanssa on todella helppoa ja olenkin jo kyllästynyt kyselyihin, että koska mulle tulee seuraava koira. Kerrottakoot nyt kaikille, että EN TIEDÄ. Enkä tiedä ylipäätään, että tuleeko mulle enää koiraa. EN TIEDÄ. Ja vielä vähemmän että minkä rotuinen.
Voi olla, että heräteostona tulee joku koira hyvinkin nopeasti, voi olla että ei. Tai kissa... En tiedä. En ole päättänyt enkä miettinyt. Enkä mieti.

Vähän ehkä sellainen kiva vaihe menossa, kun ei ole ihan niin tarkkoja ja varmoja suunnitelmia vaan tehdään mitä huvittaa ja mennään minne huvittaa :) Nautitaan elämästä ja hetkestä.
Sen tiedän, että vuoden vikat kisat käydään lauantaina tampereella ja sen perään perinteiset mansikka-margaritat.

Hirmuisen hyvää Uutta Vuotta kaikille!