Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

torstai 13. syyskuuta 2018

Abisko - ruotsissa

Ruotsin kisojen jälkeen lähdettiin ajelemaan kohti lofootteja.
Ensin tosin jäimme yhdeksi yöksi Kiirunaan. Tähän omituiseen kaupunkiin joka on sortumisvaarassa ja siksi se aiotaan siirtää. No, oltiin perillä aika myöhään ja aamusta heti jatkettiin matkaa, niin ei ehditty paikkaan sen enempää perehtyä.

Jaloittelutauko pidettiin Abiskossa, ruotsin kansallispuistossa joka on todella suosittu paikka. Ja sieltä pääsee kätevästi vaeltamaan esimerkiksi kebnekaiselle, joka on käsittääkseni ruotsin korkein vuori.
No sinne saakka me ei lähdetty vaeltamaan vaan ihan siinä "keskustan" tuntumassa oli ns. luontotalo ja sen takapihalla komea kanjoni. Sinne oli helppo mennä myös koirien kanssa. Polku oli hyvin merkitty ja muutoinkin helppokulkuista. Jos olet reissussa ja ajat E10 tietä, niin suunnittele ihmeessä jaloittelutauko tänne.






 

 

Kesäloma oli ja meni

Elokuu oli ja meni ja tapahtui kivoja juttuja.
Kesäloman alkajaisiksi oli tiedossa ensin agilityä ruotsissa Häkän kanssa.
Kisapaikkana Kalix, pohjoisessa Ruotsissa.
Tänne ajettiin Stiinan kanssa perjantaina tampereelta.
Tiedossa oli viikonlopun aikana yhteensä 8 starttia. 4 agirataa, 4 hyppyrataa.
Kisapaikka oli todella loistava nurmikenttä. Aurinko paistoi ja lämpöä riitti.
 Eka rata oli agilityrata, hirmuinen jännitys päällä kun olihan se kovasti toiveissa saada virheetön rata ja hyvä sijoitus jotta saisi ruotsin sertin.
Muuten menikikin hyvin, mutta ihan radan lopussa vedätin ehkä puomilla hitusen liikaa ja siihen ei Häkällä askeleet osunut. Se ei pysähtynyt vaan hyppäsi kontaktin yli ja siitä vitonen. Voi että mua otti päähän.
Että näin hyvin alkoi nämä kisat...

Toinen rata oli hyppyrata. No sehän menikin sitten paremmin, tuloksena nolla, sijoitus 2. ja meille hyppyserti!! Jes! Tällä saatiin Ruotsin hyppyvalio-titteli :)

Kolmas rata oli agilityrata. Edellisen radan onnistuminen ehkä hiukan vaikutti enkä jännittänyt ihan niin paljoa ja sehän näkyi. Tuloksena nolla-voitto ja agiserti!! JEE!
Enkä kyllä meinannut ensin uskoa kun Stiina tuli kertomaan. Taisi siinä mennä roskakin silmään ;)

Nyt oli muuten tunnelma katossa! Oltiin Häkän kanssa onnistuttu kahdella peräkkäisellä radalla juuri niin hienosti kuin unelmoinkin ja tuloksena Ruotsin AVA ja Ruotsin AVA-H tittelit  <3

Lauantain neljännen radan jätin kokonaan väliin. Ensinnäkin oli ihan mieletön fiilis onnistumisista enkä halunnut että se tunne katoaisi jos vaikka neljäs rata epäonnistuisi. Toisekseen päivä oli erittäin helteinen.

Kisat jatkui sunnuntaina, 2 agirataa ja 2 hyppyrataa. Vähän viileämpi keli, joten kisattiin kaikki startit.
Ja voi mitä menoa, 3 nollaa sijoilla 1, 2 ja 2. (yhdeltä radalta vitonen)
Nyt oli kyllä meidän viikonloppu! Kaikkiaan 7 rataa ja niistä 5 nollaa sijoilla 1, 1, 2, 2 ja 2. Huh huh!!





tiistai 31. heinäkuuta 2018

NOx

Rakas pieni musta koira. Rokki-Orava, NOx-Pox, MyLittlePony, Pikkukoira väk väk...

Zarvo`s Black Dream By Illusion
26.6.2011 - 24.7.2018



NOx pieni musta koira muutti Tanskasta suomeen 2011 alkusyksystä.
Minun ei pitänyt silloin koiraa ottaa eikä varsinkaan tricolour-shelttiä.
Sininen unelmani, Blue Merle Savu oli vain joitan viikkoja aiemmin kuollut erittäin murheellisesti enkä ollut suonut ajatustakaan uudelle koiralle.
Mutta ihana ystävä Iida päätti että paras lääke suruun on uusi koira. Hän kysyi, että jos hakee itselleen jalostuskoiran, niin voisiko sijoittaa sen minulle. No, enpä juuri vastaankaan laittanut, mutta en varsinaisesti hyppinyt riemustakaan. Ainakaan ihan heti.
Iida lähetti miulle kuvia mitä Tanskalaiselta kasvattajalta sai. Voi älytön mikä pienen pieni musta karvapallo se olikaan. Ja niin vaan aloin odottamaan päiviä, että tämä kirppu kotiutuisi.

Muistan sen puhelun jonka Iida Tanskasta soitti. Ensimmäisenä taisi tulla parit kirosanat, että hemmetin kasvattaja oli "unohtanut" mainita että pennulla onkin alapurenta. Vaikka tiesi siitä kaavailtavan jalostuskoiraa. No, toki pennun purenta voi muuttua paljonkin vielä siinä vaiheessa kun hampaat vaihtuu ja otettiin riski. Iida oli tykästynyt tähän pieneen tirriäiseen siellä heti ja sanoi, että se on niin saakelin hauska tapaus, että jos mä en sitä ota, niin hän pitäisi sen itse :)
Ja niin alkoi NOxin matka suomeen.
Ja kun sen samana päivänä näin, niin olihan se suloinen. Ja pieni! En enää muista mitä se silloin painoi, olisikohan ollut jotain 1,2kg aika lähellä.
Niin vain NOx muutti mukanani ja mietinkin jossain vaiheessa, että mikähän sen nimi edes voisi olla, kun en ollut sitä edes miettinyt. Kun ei minulle uutta koiraa pitänyt tulla.
Joku teemaan sopiva se piti olla ja Iidahan tämänkin keksi. NOx, ja kirjoitettuna juurikin noin. Wikipedia kertoo NOx:n olevan yhteisnimi typen oksideille. Siis vaarallinen palokaasuyhdiste. Sopii siis jengiin!


NOx aloitti agilitytreenit aika pian kotiuduttuaan. Toki alkuun pennulle sopivia juttuja.
Tyypin laukkatyyli tuli tutuksi hyvin aikaisessa vaiheessa. Sellainen ponimainen pystylaukka. Sävytettynä väk väk-kommenteilla :) Oli se mainio!
Kun kisaikä tuli täyteen, niin pärähdettiin samantien Ojankoon ykkösten radoille. Kaksi rataa, kaksi hylättyä. Mutta pieni kirppu oli aloittanut kisaamisen.


Talvi jatkettiin treenaillen ja jossain vaiheessa sitten kävi köpelösti. Putkesta ulos tullessa ja tiukka käännös sai aikaan kiljaisun ja hetken aikaa kolmijalkaisen koiran.
Toisen kerran kun kävi samalla tavalla, ei toki enää samana päivänä vaan olisko ollut viikko-pari välissä, niin varasin ajan jo edesmenneelle Skutille.
Hän tutki hetken ja sanoi, että polvihan se irtoilee pois paikoiltaan. Kyselin vaihtoehtoja ja hän tokaisi, että onko sitä pakko harrastaa agilityä... Sanoin, että on. No siinätapauksessa leikkaus.
Mutta jos siis olisi ollut vain kotikoirana, niin mitään leikkausta ei oltaisi tarvittu.
No, sen verran jäi kommentti kaivelemaan että varasinn ajan toiselle specialistille. Jan Räihälle.
NOx:n lonkat ja kyynäreet kuvattiin samalla virallisesti. Räihä sanoi, että juu, kyllähän tuo polvi on tosi löysä ja suosittelee leikkausta. Sanoi, että 9/10 onnistuu niin hyvin että koirat voi palata agilityyn. No, niinhän se jalka sitten leikattiin. Koiran ollessa reilu 1,5-vuotias.


Kuntoutuksella se paranikin niin hyvin, että kesäkuussa oltiin jälleen viivalla. Nolla ja voitto. Jes!
Kaikki oli hyvin ja kisattiin kesä ja syksy. Välillä hyvin, välillä huonosti. Elokuussa oltiinkin jo kolmosissa. Lopulta siis parissa kuukaudessa kun kisaaminen uudelleen aloitettiin leikkauksen jälkeen.
Vuosi 2014 kisattiin ja treenattiin ja kaikki oli ihan hyvin. Mitä nyt välillä NOx haki hyppyjä ja etenkin pitkillä suorilla aloin ihmettelemään kun hakee hyppyjä enemmän kuin vinoissa kulmissa.
Jossain vaiheessa NOxin selkä kuvattiin ja kappas, sieltähän löytyi spondyloosi. No, ell oli sitä mieltä, että mennään koiran ehdoilla eikä mitään agilityä vielä tarvitsisi lopettaa.
Eikä lopetettukaan. Mutta taloon oli tupsahtanut toinenkin sheltti ja pikkuhiljaa alkoi NOxin treenipaikat kuitenkin siirtyä Häkälle.
Elokuussa 2014 Tuusulassa NOx teki hienon radan ja sijoituksella 2. napatiin agiSERT. Vau!!
Kisaaminen kuitenkin alkoi harvenemaan entisestään mutta ei vielä loppunut kokonaan.
2015 syyskuussa olin vielä päättänyt NOxin ilmoittaa kisoihin forssaan. Muistaakseni sen takia, kun kisaajia oli alle 10. Ja siellähän onnisti, Voitettiin agirata ja saatiin toinen SERT.


Nämä kisat jäivät kuitenkin NOxin viimeisiksi kisoiksi vaikka en sitä siinä vaiheessa vielä mitenkään ollut päättänyt. Ne vaan jäi.
Kesäkuussa 2015 pääsi myös NOx ekan ja vikan kerran oikeeseen koiranäyttelyynkin esiintymään.
Enkä edes itse sitä esittänyt. Samaan aikaan oli göötit kehässä ja olin lupautunut kasvattiani esittämään (Joka oli muuten PU-2 ja SERT)
No tuomarihan ei NOxin kauneutta arvostanut tai ehkä hirmuinen alapurenta vaikutti myös, mutta tuloksena T.

Pikkuhiljaa NOx alkoi siirtymään "vain" maskotiksi.






Maskottina se olikin lopulta ihan paras koira!

No, mitä sitten tapahtui...
Heinäkuussa 2018 päätin viedä NOxin uusiin röntgenkuviin selän takia. Kun silloin edellisellä kerralla oli puhetta että se kannattaa jossain vaiheessa kuvata uudestaan.
Eräs keskiviikko se sitten kuvattiin. Ja olihan se selkäranka pahentunut. Mainitsin NOxin satunnaiset äkkihypähdykset levosta että ihan kuin johonkin silloin tällöin sattuisi tms. Ja ell sanoikin kuvia katsellessaan, että etenkin yksi nikamaväli oli niin selvästi kaventunut että se voisi hyvinkin aiheuttaa kipuja. Pyysin tutkimaan myös polvet mutta ne oli hänen mukaan ihan kunnossa.
Niska kuvattiin myös eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Mutta molemmat kyynäräät ja olat kuvattiin ja molemmista löytyi nivelrikkoa. Toisesta jalasta vähän enempi kuin toisesta.
Näiden kaikkien "pikkuvikojen" myötä ell suositteli rimadyliä ehkä jopa koiran loppuelämäksi. Aloitettiin 100kpl:n paketilla.
Bonuksena hän vielä tyhjensi anaalirauhaset, jotka olivat täynnä, mutta neste "hyvää" eikä mitään tulehdusta tms.
Kaikki siis hyvin.


Tuli perjantai, otin koirat ja asuntovaunun mukaan töihin ja lähdin sieltä suoraan ajamaan Orimattilaan Artjärvelle. Tiedossa agilitypainotteinen kisaviikonloppu mukavassa seurassa.
Perjantaina illalla käppäiltiin koirien kanssa ja NOx tuli hissukseen perässä kuten lähes aina. Ei mitään ihmeellistä. Taisi osa koirista olla jonkun aikaa vapaanakin. Mutta kuitenkin sanoin ääneen, että omituisen vaisulta NOx vaikuttaa. Mietittiin, että saattoi se vielä johtua kaksi päivää aiemmasta rauhoituksesta tms.
Seuraavana päivänä kisailin Häkän kanssa ja muut koirat hengaili vaunulla. Kävin ratojen välissä aina katsomassa että kaikki on hyvin. Ennen vikaa rataa kuitenkin olin kiinnittänyt huomiota että NOx nuolee peräpäätään "jatkuvasti". Nostin häntää ylös ja meinasin pyörtyä.
Anaalirauhanen oli "räjähtänyt" ihon läpi. Tai oikeastaan ei vielä ollut räjähtänyt vaan siinä oli sellainen iso valkoinen alue jossa pieni reikä. Siitä pursusi veristä, pahanhajuista eritettä ihan reippaasti.
Mietin, että olisiko kisapaikalla eläinlääkäriä, jos vaikka saisi antibiootit aloitettua samantien.
Eräs ihana ell paikalla olikin, katsoi NOxia ja sanoi, että tuo pitäisi kyllä heti huuhdella eikä odottaa maanantaita. Koska tuo varmasti olisi myös kipeä.
Selvitin päivystävän ell numeron, soitin ja sanottiin, että tule 17.30 lahteen. Aikaa oli ehkä 4 tuntia.
No, kisasin sitten Häkän kanssa vielä viimeisen radan sillä eihän siinä muutakaan voinut.
Otin NOxin sinne kisapaikalle mukaan ettei se nuolisi sitä peräpäätään.


Lahteen oli matkaa noin 3 varttia. Olin siellä hyvissä ajoin. Päästiin sisälle, NOx laitettiin nukkumaan ja ell huuhteli haavauman. Sanoi jättäneensä avanteen ja määräsi antibioottikuurin. Kipulääkkeitähän sillä jo olikin.
Ajettiin takas vaunulle ja juotiin pari lonkeroa ja mentiin nukkumaan.
En nukkunut yöllä juuri yhtään. Ja aina kun silmät avasin, NOx oli samassa asennossa ja tuijotti minua. Ei tainnut nukkua sekään.
Aamulla sille ei ruoka maistunut. Saatiin naapurilta juuri paistettua naudan jauhelihaa ja se sentään kelpasi. (Kiitos Tarja <3 ) Raaka vesi ei kelvannut mutta fitdog juoma kelpasi. No, kaikki taas hyvin ja paraneminen käynnissä. Niin luulin.
Mietin monta kertaa pakkaisinko kamat ja ajelisin kotiin, mutta eipä se tilannetta olisi muuttanut. Vaunualueella oli hyvät pesumahdollisuudet ja pystyin suihkuttamaan haavaumaa ihan hyvin. Eli kisasin siis päivän kolme starttia Häkän kanssa.
Iltapäivästä NOx oli edelleen todella vaisu ja se selvästi linkkasi vasemmalla takajalalla eikä varannut sille painoa. No ajateltiin porukalla sen johtuvan tulehtuneesta anaalirauhasesta.
Ruoka ei enää maistunut eikä edes fitdog-vesi. Olin jo vähän huolissani.
Illalla kun pääsin kotimatkalle, NOx nukahti autoon.

Maanantaina otin NOxin mukaan töihin, kevythäkki työpöydän alle.
Se ei tehnyt mitään muuta kuin olla möllötti. Seurasi mitä ympärillä tapahtuu mutta eipä juuri noussut ylös. Ajattelin sen vaan helteestä kärsivän.
Käytin pari kertaa päivän aikana sitä ulkona pissalla, se liikkui muutaman askeleen mutta näin ettei takapää kunnolla kanna. Se ei halunnut tehdä tarpeitaan, joten kannoin takas häkkiin.
Illalla kotona chattailin ystäväni kanssa, joka on eläintenhoitaja vihtivetissä. Sanoin, että ihmeellisen vaisu se on edelleen ja lisäksi sen toinen takajalka on tosi turvonnut. Pätettiin, että varaan sille tiistaille ajan. Mutta siinä illan mittaan Taru sanoi, että tuo se heti aamusta klinikalle, laitetaan varmaan tippaan se ja lääkitään kunnolla. Varsinainen tutkimus-aika sille oli vasta iltapäivästä.
Olin vielä töissä kun eläinlääkäri sitten soitti...
Kertoi että sille oli annettu nestehoitoa ja oliko jotain kipuläkkeitäkin ja jossain vaiheessa olikin selvästi jo piristynyt ja hetkittäin jopa noussut seisomaankin.
Mutta mutta... kun oli päästy kunnolla tutkimaan, NOx oli rauhoitettu ja takajalasta ajettu karvat kokonaan pois paljastui jotain järkyttävää.
Sen koko takajalka oli aivan sinipunainen ja sisäreidestä tihkusi verta läpi. Koko jalka oli siis ihan kuoliossa! Whaaaat!! Veriarvotkin oli ollu ihan pielessä ja eläinlääkäri puhui vakavasta verenkirtohäiriöstä sekä verenmyrkytyksestä. En enää muista oliko siinä vaiheessa sitä anaalirauhas-aluetta edes kunnolla uudestaan tutkittu. Kuitenkin ell sanoi, että tämä voi kaikki johtua tästä aanaalirauhasesta, ehkä siitä on eritettä päässyt muualle kudoksiin ja aiheuttanut pahan tulehduksen johon antibiootit eivät auttaneet, tai vaihtoehtoisesti NOxia olisi voinut käärme purra. Muistan sanoneeni, että kyllähän sekin on täysin mahdollista, koirani ovat niin paljon irti että hyvin on voinut olla käärme jota itse en olisi huomannut. Kaikenlisäksi näin vuosi sitten kyyn poikasen. Se ei ollut paljon kastematoa isompi. Sellainen jää helposti huomaamatta pienessäkin heinikossa.
Puhelu kesti jonkun aikaa mutta minulla sumeni päässä. Tiesin jo mitä tulee tapahtumaan...
Ell sanoi, että tässä nyt on kaksi vaihtoehtoa. Voidaan kokeilla erittäin pitkää ja kallista teho-hoitoa jonka lopputuloksesta ei kuitenkaan olisi mitään varmuutta ja jokatapauksessa NOxin jalka ei koskaan enää tulisi paranemaan entiselleen. Tai sitten se toinen vaihtoehto, päästää NOx ikuiseen uneen...

Päätöstä ei tarvinut miettiä. Kysyin oliko NOx tällä hetkellä hereillä. Ei ollut, mutta se oltaisiin voitu herättää minua varten. Sanoin että ei.Vaikka minulta olisi kestänyt päästä paikanpäälle puolisen tuntia, niin sanoin, että ei enää herätetä vaan päästetään NOx pois.
Ja niin päättyi pienen mustan maskotin elämä.
Hyvää taivasmatkaa rakas NOx. Tulet säilymään muistoissa ikuisesti <3














torstai 26. heinäkuuta 2018

Helteinen heinäkuu

Kuukausi vierähtäny sukkelaan ja sinä aikana tapahtunut vaikka vallan mitä...

Juhannus vietettiin jo perinteeksi muodostuneessa Savonlinnan Tanhuvaarassa agilityn merkeissä.
Nyt kolmas vuosi peräkkäin. On kyllä kiva paikka viettää jussia. Mukava tuttu porukka myös paikalla.
Tänä vuonna ilma periaatteessa suosi. Hirmuinen myräkkä kyllä oli, mutta vettä ei satanut lopulta kovinkaan paljoa.
Ympärillä näkyi erittäin mustia ja sateisia pilviä, mutta onko sitten Tanhuvaaran alue jotenkin suotuisalla paikalla, mutta pilvet kiersivät molemmilta puolilta.
Sen verran tuuli puhalsi, ettei uskaltanut vaunun etukatosta pitää vaan yksi toisensa jälkeen laiteltiin niitä kasaan ennenkuin olisivat lennelleet. Ja kyllä siinä lähimetsässä jokunen puukin kaatui.
Kisaaminen ei tällä kertaa sujunut ihan loistokkaalla tavalla. 6 rataa, joista Häkän kanssa tehtiin 1 nolla! Ei juurikaan lohduta, että se rata myös voitettiin.






Kiitos taas kaikille lahkolaisille todella mukavista illanistujaisista :)

Juhannuksesta seuraavana viikonloppuna kisattiin agilityn maajoukkuekarsinnat.
Tänä vuonna Vantaan Ojangossa. Hetken mietin josko ajaisin vaunun mukaan mutta en sitten kuitenkaan ajanut. Kotiin yöksi...
Formaatti oli tälle vuodelle sellainen, että minit kisasivat lauantaina 3 rataa ja niistä saatujen pisteiden perusteella 40 parasta jatkaisi sunnuntaille jolloin 2 rataa. Ja kaikkien 5 radan yhteispisteiden perusteella parhaat valikoituisi niin MM-joukkueeseen kuin PM-joukkueeseenkin.
Lauantaina aamulla kisapaikalla tuli omituinen fiilis. Ahdisti, tiesin ettei olla Häkän kanssa siinä kunnossa mihin olin koko talven ja kevään tähdännyt. Ei oltu radoilla tiiminä vaan sähellettiin molemmat omiamme useissa aiemmissa kisoissa touko- ja kesäkuussa. Ei ollut luottoa meihin. Mielessä kävi jopa ajatus, että en halua startata :o 
No, sain ajatukset siirretyksi positiivisempaan suuntaan ja eka kisa lähestyi. Rata ei näyttänyt hankalalta ollenkaan eikä oikeastaan mikään kohta tuntunut siltä ettenkö olisi varma meidän selviytyvän. No, sanoin kyllä radan reunalla, että kaksi rimaa tulee alas. Ja niinhän lopulta tulikin. Mutta ei niissä kohdissa mitä uumoilin. Pöh.
Toka rata oli selvästi haasteellisempi ja niinhän siinä kävi, että heti alussa kolmen esteen jälkeen Häkä nappas väärän hypyn, hylätty ja kiitos näkemiin.
Koska vain virheettömällä suorituksella voi saada pisteitä ja oli enää yksi rata jäljellä, niin olihan se sitten onnistuttava jos vielä halusi sunnuntaille jatkaa. No, tässä vaiheessa se oli oikeastaan ihan sama. Vaikka toisaalta olin jo saanut käännettyä ajatukset hyvinkin isoihin kisoihin, niin silti se "viimeinen palo" puuttui.
No, viimeiseltä radalta tehtiinkin sitten kohtuullisen kiva nolla. Pisteitä ropisi oikein kunnolla ja paikka sunnuntaille oli varmistettu. Kiva :)
Sunnuntaina olikin jo arempi fiilis lähteä radoille vaikka MM-joukkueeseen ei enää ollutkaan mitään asiaa. Mutta parilla hyvällä radalla oltaisiin voitu PM-joukkueeseen yltää. Toisaalta kisat olisi samaan aikaan suomessa kuin itse olisin lapinreissulta valumassa kohti etelä-suomea, joten mitä luultavimmin jättäisin PM-kisat kuitenkin väliin. No, eipä tuotakaan tarvinut miettiä sitten sunnuntaina ratojen jälkeä, koska nollaa ei tehty eikä pisteitä saatu enempää. Sijoitus lopulta 25.


No sitten seuraavat 2 viikonloppua oltiin kisaamatta eikä yhtään huono idea. Oltiin vaunulla Pääkslahdessa kahtena viikonloppuna. Ensin vietettiin Nikin 8v-synttäreitä ja seuraavana Tiinan 60v-synttäreitä. Lienee sanomattakin selvää, että jälkimmäiset oli mukavemmat ;)

21-22.7 viikonloppuna oli vuorossa Artjärven Ärinät. Agilitykisaamista Orimattilan Artjärvellä.
Hirveä helle eikä älytöntä motivaatiota kisaamiseen. Vaunu perässä sinne kuitenkin, olihan paikalla erinomaiset lahko-kaverit.
Kuudesta radasta onnistuin kahdella saamaan nollat, sijoilla 1 ja 2. Mutta sitten oli niitä läheltä-piti ratoja. Tai voisi sanoa JOS-nollia...
Mutta viikonlopusta alkoi ikävääkin ikävä tilanne NOx:n kanssa joka päättyi tiistaina 24.7 mitä surullisimmalla mahdollisella tavalla.
Pieni musta NOx-poks siirtyi ajasta ikuisuuteen ja seurailee meidän elämää jatkossa tuolta pilvien päältä.
NOx ansaitsee kokonaan oman tarinansa joten kunhan surultani ja ikävältäni jaksan, niin päivitän NOx:n muistolle oman postauksen.


Hyvää matkaa pieni rakas NOx