Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 19. kesäkuuta 2017

SM 2017

Pitkään odotettu SM-viikonloppu oli ja meni.
Lähdin matkaan perjantaina aamusta tuunatun vaunun kanssa. Vielä kun saan autoon samat kuvat, niin alkaa oleen aika kiva.



Matka sujui hyvin ja kesti lähes 4 tuntia yhdellä pysähdyksellä.
Perillä Lappeenrannassa oltiin heti puolen päivän jälkeen ja leirin pystytys sujui kohtuullisen kivuttomasti. Vaunupaikat oli kisa-alueen parkkipaikan takareunassa eikä noi paikat ihan huonoja ollut. Tyhmänä vaan olin ennakkoon paikan varannut ja myös maksanut vaikka ilman varaamista ja maksamistakin sinne ihan samoille paikoille pääsi...


No, kisat alkoi heti perjantaina kahdella virallisella "esikisalla" ja fiilis oli hyvä.
Häkän kanssa agiradalle lähtiessä oli selvät kuviot mielessä mutta ei sitten oltukkaan yhtä mieltä radan kulusta... Tuloksena hylkäys ja iso harmitus.
Illalla oli vielä hyppyrata ja se meni vieläkin huonommin. Hylkäys ja vielä isompi harmitus. Kun ei taaskaan oltu tiiminä radalla. Höh.

Tässä agirata

Ja tässä hyppyrata

No ei muutakun katseet seuraavaan päivään ja joukkuekisaan.
Koska omasta seurasta ei saatu joukkuetta kasaan, hain shelttiyhdistyksen joukkueeseen ja sain olla ankkurina. Ihan paras paikka.
Joukkuekavereista kaksi ensimmäistä koirakkoa teki äärimmäisen vaativalla radalla upeasti nollat, kolmas koirakko hylkääntyi eli mulla ja Häkällä oli tuhannen taalan paikka ankkuriosuudelle.
Siinä vaiheessa oltiin jo mitalinsyrjässä kiinni kakkosena. Vaikka kuinka yritin, niin metsään meni. Häkä poimi väärän hypyn ja siitä armotta hylkäys ja samalla koko joukkueen tulokseksi hylkäys. Pettymys oli valtava. Mutta ei auta itku markkinoilla...


Tässä meidän joukkuerata


Pari tuntia meni märehtiessä mutta sitten oli aika pyyhkiä tuo mielestä ja vähän relata.
Grillailtiin siinä porukalla ja kivaa oli.
Ja seuraavana päivänä oli sitten luvassa yksilökisan karsintarata.
Formaattia muutettiin sen verran että tällä kertaa lähtöjärjestystä ei arvottu vaan se otettiin SAGI rankingista käänteisenä. Noin suurinpiirtein.
Me oltiin Häkän kanssa sijalla 15, joten me saatiin karsintaradalle hyvä lähtöpaikka viimeisessä "kuumassa ryhmässä".
Aamulla sai nukkua niin pitkään kun jaksoi (kasiin saakka) ja rauhassa koirien kanssa lenkille, aamukahvia livestreamia seuraten ja sitten välillä kävin kentän laidalla katsomassa, että minkäslainen se rata nyt oikeasti on, kun joku hässäkkä streamista näkyi.
Meidän vuoro oli puolen päivän jälkeen ja siinä oli ehtinyt kuvioita pyörittelemään mielessä jo moneen kertaan.
Häkän kanssa aloitettiin ihan super hienosti ja päästiin aina esteelle nro 14 saakka. Sitten itseltä typerä ajatusvirhe ja sehän kostautui samantien, Häkä tuli saman hypyn takaisinpäin ja siitä armotta hylkäys. Pöh.
Mutta tämä ei kuitenkaan jäänyt niin paljoa harmittamaan kuin viikonlopun muut radat, koska tuntui että nyt me taas oltiin tiiminä radalla.
Finaali jäi tälläkin kertaa meiltä kokematta. Tässä meidän karsintarata.


No mutta, vaikka me ei Häkän kanssa finaalissa kisattu, niin mikä parasta, Marjo ylsi sekä Saaralla (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) että Taigalla (Tulikäpälän Taiga Tuliraketti) finaaliin ja näin oli sielläkin jotain jännitettävää ;) Karsintaradalle otti osaa vähän reilu 200 mini-koirakkoa.
Nollat (vaikkakin hienoiset yliaikanollat) molemmilla koirilla ja molemmilla radoilla SM-kisoissa on kyllä hurjan kova saavutus! Kaiken lisäksi finaaliradalla Marjo joutui juoksemaan koirilla lähes peräkkäin. Vain yksi koira välissä. Käsittämätöntä joustamattomuutta järjestäjien puolelta! Mutta Marjo on Marjo ja hoiti homman loistavasti.
Lopputuloksissa Taiga sijalla 11. ja Saara 12. Ihan mielettömän huikeeta! Onnea onnea vielä! Ootte ihan parhaita!!

Juhannuksena sitten viime vuotiseen tapaan Savonlinnaan kisaamaan ja siitä viikon päästä maajoukkuekarsinnat. Saa pitää peukkuja, että oltais vähintäänkin taas kympin sakissa ;)

maanantai 29. toukokuuta 2017

Huikeeta Tulikäpälä-menestystä!

Aina on toki hienoa kun itse pärjää ja loistaa palkintopallilla mutta on muuten vähintään yhtä hienoa kun ystävä pärjää.
Ja näin on tapahtunut Marjolle lyhyen ajan sisällä Taiga (T.Taiga Tuliraketti) kanssa.
Ensin 14.5 Ojangossa hurjan upea nolla ja sijoitus 3 ja SERT-A! Tämä oli Taigan kolmas serti eli siitä FI AVA
Kasvattaja onnittelee!! Tulikäpälän 4. FI AVA!
Hauskaa muuten, että nämä 4 valiogööttiä ovat äidit ja tyttäret :) Liekki & Kipinä ja Saara & Taiga


No mutta sitten tämä parivaljakko loisti jälleen 27.5 salossa.
Siellä 3 starttia. Saaran kanssa triplanolla sijoilla 1, 1 ja 2. !! HUH!
Viimeisellä, hyppyradalla Taiga pinkoi sekunnin lujempaa voittaen äitinsä ja koko luokan ja sitä myöden Taigalle ensimmäinen SERT-H!! Huikeeta!!


Paljon on kuulunut muitakin ihania Tulikäpälä-kuulumisia ja olen hurjan onnellinen kun kaikki kasvatit asuvat parhaissa mahdollisissa kodeissaan <3

maanantai 15. toukokuuta 2017

Viikon tapahtumat

Viime viikolla alkoi Hypnotic Dog:n eli Marjon vetämät agilityohjaajien fysiikkatreenit LÄGI-areenalla. Alkuun kiinnostuneita oli vaikka kuinka ja paljon mutta lopulta paikalla meitä oli vain muutama.
Treeni alkoi kevyellä lämmittelyllä ja sen jälkeen syke tappiin ja hiki pintaan. Ohjaajia säästelemättä...
Erilaisia suoristuspisteitä taisi olla kymmenkunta ja nehän tehtiin tyylillä minuutti täysillä ja samantien vaihto seuraavaan pisteeseen. Ilman varsinaisia taukoja.
Oli tikasjuoksua, lankutusta, viivajuoksua, burbeeta ym ym...
Eikä tarvinut montaa liikettä tehdä kun tosiaan alkoi hiki lentää ja puhe vähenemään :)
Ekan kierroksen jälkeen saatiin ehkä pari minuuttia hengähtää ja sitten sama uusiks.
Nyt sentään "vain" 45sekuntia/rasti.
Ja lopuksi vielä kolmas kierros... :)
Tunnin jälkeen oli kyllä hirmu hyvä fiilis vaikka hetken tuntuikin siltä, että kuolema korjaa.
Sykevyö kertoi kaloreita kuluneen reilut 450 ja maksimi syke oli 174. Että näin! Tehokasta!!
Tällaista olenkin odotellut ja kiva että nyt muutaman viikon Marjo näitä jaksaa vetää.

Torstaina ja perjantaina olin työn puolesta varaosamyyjille suunnatulla kurssilla.
Koska perjantaina läksin sieltä suoraan tamperetta kohti, niin päätin ottaa koirat autoon matkaan.
Kurssi pidettiin uudessa Veho Airportissa joka avattiin keväällä 2016.
En vielä ollut siellä käynyt joten nyt olikin jo aika.
Ja on se muuten hieno talo. Isot lasi-ikkunat ja piha täynnä mersuja :) Vau!
Vaikka mersujen parissa työtä teenkin joka päivä, niin kyllähän ympäristö tuo vielä oman pienen glamourin huippukalliisiin autohin. Ja niitähän siellä riitti.

Tosiaan tamperetta kohti oli suunta perjantaina ja ensin pyähdyttiin lempäälässä SportDogParkissa vähän treenaamassa. En voinut vastustaa kun tarjolla oli ison kentän treeniä.
Ja se tulikin tarpeeseen... Pitkät estevälit niin kyllä oli ohjaaja myöhässä välillä. Ja hiki tuli niin koiralle kuin ohjaajallekkin.
Ja sieltä sitten alkon kautta Stiinan luokse.
Ilta sujui kuten meillä yleensä, eli hyvää ruokaa, saunaa ja mansikkamargaritoja :)

Lauantaina ajelin sitten Valkeakoskelle kisaamaan.
Tarjolla oli ulkokentän kisat ja kolme rataa kolmosille.
Viimeksi ollaan Häkän kanssa ulkokentällä oltu syyskuussa rukalla ja sen huomasi ekassa startissa.
Tuntui että hiekka pyörii niin omissa jaloissa kuin koirallakin eikä oikein päässyt eteenpäin. Tuloslista kyllä kertoi toisenlaista. Oikei hyvällä etenemällä virheetön rata ja voitto. Jes!!


Perään pari agirataa ja ekasta putosi rima mutta toinen taas nollavoitto. Jopas jopas!
Oli kyllä huikean fiilis kun onnistui jälleen pari nollaa ja voitot molemmilta!

Sunnuntaiksi olin ilmonnu Häkän neljälle radalle ojankoon.
Ekalta radalta heti oma typerä ohjausvirhe ja Häkä nappasi hypyn väärinpäin.
Tokalla radalla Häkä vissiin sotkeutui omin askeleisiin pujottelussa ja se tuli kesken pois. Siitä vitonen mutta mä otin sen kepeille uudestaan laajalla kaarteella vieressä olleen hypyn kautta joten siitä hylkäys.

Kolmas rata oli muuten oikein oikein hyvä ja nollalla oltiinkin maalissa, mutta puomilta Häkä lähti varkain ja vieläpä vähän sivuun. Virhettähän siitä ei tullut mutta itseäni se jäi kaivamaan.
Sijoitus oli 3.


Viimeinen rata oli vähän jo hölmöilyä meiltä molemmilta. Taisi viikonloppu tuntua molemmissa ja huolimattomuus kostautui.
Tuloksena hylkäys eikä siinä selittelemistä ole.


Kaikki viikonlopun videot löytyy tuosta oikeasta reunasta Häkän kisavideot 2017-sivulta.

Nyt vähän huilia Häkälle mutta ei mulle. Tänään taas fysiikka-treeneihin :)
Seuraavat kisat parin viikon päästä ja pikkuisen tekis mieli lähteä ylöjärvelle vaunun kanssa...Saas nähdä...

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Nyt kulkee...

Ensimmäisenä tietysti Liekin hyvät uutiset. Leikkaushan meni hyvin ja toipuminen sujui erinomaisesti.
Löydökset lähetettiin tarkempiin jatkotutkimuksiin ja tulos tässä:


Patologin vastaus kohdusta ja munasarjoista sekä maitorauhaskasvaimesta:
munasarjoissa oli hormonaalisia kystia sekä toisessa oli kuin olikin kasvain, adenooma, joka oli hyvänlaatuinen ja hyvin rajoittunut sekä tullut munasarjan mukana poistetuksi.
Maitorauhasessa oli sekakasvain, joka oli kasvultaan hyvin kudoksessa rajoittunut ja tullut kokonaan myöskin kokonaan pois.
Kummastakaan ei siis toistaiseksi jälkiseuraamuksia!

Tämmöiset uutiset on toki kiva saada.


No, sitten agilityrintamalta 
On jäänyt päivittämättä ihan vaan sellaiset pikkuiset uutiset kuin Häkän sertit ja valioitumiset...

Olin pääsiäisenä lauantaina tsaukkilassa kisaamassa jossa 4 rataa kolmosille.
Häkän kanssa liideltiin jälleen ihan huikean makeesti.
Ekalla radalla putosi heti alkuun ensimmäinen rima ja tottahan toki se harmittaa.


Toinen rata olikin sitten hylkäys. Pieni huolimaton roiskaisu kostautui samantien...



No, kolmas rata oli hyppyrata ja oikeastaan aikas hyvä sellainen...
Nollalla maaliin, sijoitus 3. ja SERT-H !! Ja mitä vielä, se viimeinen serti, eli Häkästä FI AVA-H :) <3
Mahtavaa!!!


Jäljellä oli päivän viimeinen agirata. Vauhdikas ja oikein kiva. Ja sehän meni oikeastaan ihan hyvin sekin... Nollalla maaliin, sijoitus 2. ja SERT! Ja mitä vielä, se viimeinen agisert, eli Häkästä FI AVA :) <3

Uskomaton fiilis! Samana päivänä, peräkkäisistä kisoista sertinollat! Huh! Hyvä minä, hyvä Häkä <3

Sitten eleltiinkin vähän rauhaisasti kun tämä tyyppi sai hirmu kivan kevät-flunssan.
Lähes viikko sohvalla makaamista ja potemista. Ihan hirveetä...
Enemmän tietty harmitti koirien puolesta kun nekään ei päässy muutamaan päivään ulkoilemaan juuri ollenkaan.

Viime torstaina oltiin treeneissä ja mietin ennakkoon, että olisko syytä ottaa vielä rauhassa eikä yrittää mitään pitkää rataa Häkän kanssa.
No joo, melkein onnistuin. Siinä oli radan alussa hyvät mahdollisuudet "Häkä-putkikieltoon" ja päätin, että nyt jos tulee kielto, pysäytän koiran menon samantien ja palaan alkuun enkä jää sitä tunkemaan sinne putkeen kuten aiemmin olen tehnyt.
No eihän sitä kieltoa ekalla tullut. Jatkettiin parikymmentä estettä.
Tokalla saatiin kielto ja sitten sen analysointi ja uusi yritys. Ei kieltoja.
Treenit sujui erinomaisesti ja oli hyvä mieli. Häkälle paljon taas sydämiä <3 On se hieno!

Lauantaina lähdettiin sitten kisaamaan hyvillä mielin. Olihan edellisistä kisoista jo kolme viikkoa.
Nokka kohti sipoota aamutuimaan.
Pitkästä aikaa olikin sitten isot kisat ja minejä noin 50/luokka.
Savioja tuomaroi ekan agiradan joka oli todella vauhdikas eikä mitään erityisen hankalia kohtia.
Ja niinhän me tehtiin kohtuu hyvä nolla! Sijoitus 3. Jes!
Parissa kohdassa rataa tuntui, että meinasin jäädä askeleen tai pari jälkeen mutta hyvin Häkä paikkaili.

Toiselle agiradalle satiin tuomariharjoittelija Jouni Kautto.
Alkuun tuntui, että onpas kinkkinen rata, mutta kun sinne pääsi tutustumaan, ei se nyt niin kinkkinen sitten ollutkaan. Ja sen taisi kertoa tuloskin... Nollalla maaliin ja voitto! Jes!! Nyt kyllä tuntui makealta! 50 koirakon luokka ja me voitettiin! Mahtavaa!! Hyvä Häkä-räkä <3

Sitten oli vielä Jounin hyppyrata. Siinä alkuradasta oli yksi kohta jota kisakavereiden kanssa pähkäiltiin ja mulla oli hirmuinen luotto Häkään ja itseeni. Putkeen lähetys ja seuraavalle hypylle pakkovalssi. No, ei se ihan sitten onnistunutkaan. Putkeen meni kyllä kuin tykin suusta mutta pakkovalssille ei tullutkaan vaan lähti selän taakse ja nappasi hypyn väärinpäin. Siis hylkäys.

Olihan siinä toinenkin kohta joka meni vähän sinne päin.
Kokonaisuutena oli kyllä huiput kisat meillä! Jes!
Ja näinhän se pitääkin olla tässä vaiheessa vuotta. Kisasta toiseen nollia ja onnistumisia. Eihän ole kuin kuukausi SM-kisoihin... Huh!

No, kisoista ajeltiin Tuulokseen ja seuraavana päivänä lähdettiin auringon helliessä tutustumaan Evon maisemiin. Monta kertaa aatellut, että tuonne pitää jokukerta mennä retkeilemään ja nyt oli tarjottimella tämä mahdollisuus joten sinne siis.
Aurinkoisessa kelissä polkuja tallaten. Taidetaan mennä toisenkin kerran... :)



keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kevät keikkuen tulevi

Tiivistelmää viime viikkojen tapahtumista...

Alkukuusta olin Häkän kanssa Lohjalla kisaamassa 3 rataa.
Heti eka rata (hyppyrata) alkoi niin, että kyllä minä mieleni pahoitin... Toisena esteenä ollut putki ja mitä tekee Häkä. No sehän tekee siihen "Häkä-kiellon". Voi perse että muuten ärsytti siinä kohtaa...
Olen treenannut sen kanssa erilaisia putkikulmia, erilaisilla vauhdeilla ym ym ja silti vaan silloin tällöin se ottaa noita typeriä kieltoja niistä.
Olis ehkä pitänyt keskeyttää rata siihen  paikkaan ja kävellä kehästä ulos. Ehkä sen vielä joku kerta teenkin. Mutta nyt jatkoin rataa ja vitosella maaliin.

Toka rata oli agirata ja pientä mietintää aiheutti heti alkupätkä. No, päätin luottaa osaamiseemme ja kun oli tarkkana oman liikkumisen kanssa, niin itseasiassa ne alun hypyt menikin just eikä melkein täydellisesti. Kunnes... ohjaaja sotkeutui jalkoihinsa ja lensi perseelleen :)
Olin sen verran hereillä kuitenkin, että sieltä maasta tajusin kuitenkin ohjata Häkän sille hypylle jonka edessä olin turvallani joten Häkän vauhti ei ihan hirveästi katkennut.
No mutta se verran hitaasti pääsin itse ylös ja Häkän perään, että aalta piti ottaa pieni veto itseeni päin ja sitten lähettää kepeille. En kyennyt joten ajoin Häkän kepeille väärään väliin ja siitä virhe.



Vika rata oli myös agirata. Oikein kiva ja vauhdikas.
Puomin alla lopussa oli putki mutkalla ja siitä puomilta piti kääntyä oikealle toiseen putkeen. Mulla oli ajatuksena Häkälle kunnollinen pysäytys ja valssi puomin edessä ja vasta sitten jatkettaisiin.
Häkällä oli vauhtia eikä se pysähtynyt kuten olisi pitänyt. Se tajusi lipsahtaneensa kokonaan pois puomilta ja ehti palata takaisin puomille ennenkuin itse ehdin kissaa sanomaan. Eli siitä hylkäys.
No, jos nyt jotain hyvää päivän radoista niin ainoastaan noita pienen pieniä juttuja.

************************

No, sitten tuli itselleni talviloma ja olin varannut Liekille eläinlääkäriajan.
Olen huomannut tässä kevään mittaan sen juovan reilusti enemmän kuin ennen ja sen myötä myös pissaavan enemmän Lisäksi sen mahassa olen huomannut jonkinlaisen möykyn. Ikäänkuin se olisi ihan juuri syönyt hiukan liikaa. Mutta kun tämä möykky on näkynyt useita tunteja ruokailun jälkeenkin niin tiesin sen olevan jotain muuta kuin ruokaa.
Vailla parempaa tietoa olin ihan varma, että sillä on joko munuaisvikaa tai kasvaimia tms.
Mutta siis vihtivettiin mentiin ja Liekin mahaa alettiin ultraamaan.
Jonkin verran vuosien varrella jo noita kuvia katselleena ymmärsin vähän, mutta en kuitenkaan mitään :) Mutta alkuun näytti siltä, että ei sieltä mitän erityistä löydy. Hyvä asia tietysti tässä kohtaa oli eläinlääkärin kommentit elinten kohdalta, että jos tossa olis kasvainta se näyttäisi siltä ja siltä eikä tältä.
Lopulta näin itsekin, että erään "kuplan" reunalle ilmestyy välillä omituinen möykky.
Tuo möykky oli kysta munasarjassa. Ja lopulta niitä kystia löydettiin enemmänkin.
Liekistä otettiin myös verikokeet ja pissanäytteet ja eläinlääkäri suositteli pikaista sterilointia. Sanoi vielä että ihan tässä 2-3 viikon sisään kannattaisi operoida ettei pääse käymään pahemmin...
En varannut aikaa heti vaan jäin vähän sulattelemaan asiaa. Ja sanoin myös googlaavani hintoja. Vihtivetissä sanottiin 485€ joka kyllä kirpaisi... Varsinkin kun ultra-käynti verikokeineen oli jo lähemäksi 300€... Huh!
No, tein pikaista hintavertailua noin kymmeneen eläinlääkäriin ja kyllä tuo vihtivet loisti kirkkaana kärjessä korkeimmalla hinnallaan... Samaan hintaan kyllä pääsi pari paikkaa, mutta yleisesti hinnat oli 40-50€ edullisemmat. Paitsi mevet jossa netissä ilmoitettiin hinnaksi yli 70€ edullisemmaksi.
Koska olin talvilomalla, olisi tietysti helpointa sitten saada operaatio tehdyksi samantien ja vihtivetistä sain ajan keskiviikolle. No onhan siellä kyllä tosi mukava ja pätevä henkilökunta.


Liekki siis sterilointiin keskiviikkona ja kaikki meni oikein hienosti. Ja tosiaan kystia oli lopulta useampia ja näiden lisäksi vielä yhden nisän vierestä otettiin samalla kertaa yksi herneen kokoinen paukama pois.
Se paukama sekä kohtu lähetettiin vielä jatkotutkimuksiin ja niistä tieto tulee parissa viikossa. Toivottavasti ei mitään mainittavia uutisia kuitenkaan.

No, potilashan voi tällä hetkellä todella erinomaisesti kun nyt on viikko leikkauksesta kulunut.
Ehkä jopa hiukan pirteämpi pienillä lenkeillä... hmm...
Juomisen suhteen en ole vielä ihan varma onko jo vähentynyt, mutta samassa yhteydessä tutkittiin pissanäyte ja sieltä löydöksenä tulehdusta ja lääkitys.
Lopulta sain maksaa lystistä reippaan tonnin, johon kyllä myös sisältyi bravectot kaikille koirille. En vielä uskaltanut niitä antaa kun Liekin lääkemäärät muutenkin tällä hetkellä aika huimat. Odotellaan pari viikkoa.

Ja lopuksi vielä kaikille pentujen kysyjille infona, että ei ole vielä Ruutin juoksu alkanut...
Pentuja kysytään ihan valtavasti eikä kaikille tule pentua riittämään. Toki silti voi meiliä lähettää ja kertoa kiinnostuksesta, sillä minä en edelleenkään pentuja myy jonojen perusteella vaan poimin sieltä kiinnostuneiden joukosta ne keiden kanssa kemiat kohtaa parhaiten.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Kisaraporttia ym.

Lauantaina lähdin Riihimäelle kisaamaan. Tarjolla oli 4 starttia, mutta ilmoitin Häkän vain kolmelle.
Tuomarina Rauno Virta ja hyppyradalla aloitettiin ja "hyvin" aloitettiinkin...
Päästiin kolme estettä ja Häkä irtosi liian pitkälle napaten väärän esteen ja siitä hylkäys. Jatkoin rataa, mutta reilu sivuirtoaminen kepeillä ei onnistunut kisatilanteessa vaikka treeneissä se olisi onnistunut. Häkä lopetti pujottelun kesken, en korjannut vaan keskeytin siihen paikkaan. Harmitti niin vietävästi.

Toinen rata oli agilityrata ja liekö mulla ollut pieni kiukku päällä, mutta nyt oltiin molemmat kartalla ja rata meni just eikä melkein niinkuin pitikin. Ei mitään epäselvyyksiä eikä läheltäpiti-tilanteita. Nollalla maaliin. Hyvä minä, hyvä Häkä.
Erona ratojen alussa oli myös oma keskittyminen. Ekalle radalle "vaan lähdin" kun toiselle radalle tein saman minkä pari viikkoa aiemminkin, eli rauhoituin Häkän kanssa lähdön lähelle, pidin Häkän paikallaan ja silittelin sitä rauhassa. Rauhoitellen luultavasti meitä molempia.
Häkä tärisi ja yritti vinkua ja katsella radalle. Hmm... tämä siis toimi jälleen... Sijoituttiin toiseksi.



Kolmas rata oli myös agilityrata. Samat rauhoittelut ennen radalle menoa ja jälleen tuntui että mentiin tiiminä juuri niinkuin pitikin. Ihan hurjan hyvä rata tehtiin ja olin tosi tosi onnellinen. Ihan huippu fiilis maalissa. Vaikka tuplanollaa ei saatukkaan kun yksi rima putosi matkalla, niin se ei silti lannistanut yhtään koska radalla ei taaskaan ollut mitään läheltäpiti-tilannetta eikä muutoinkaan eksymisiä tms. Hyvä me :)


Kisoista ajelin tampereelle Ruutia hakemaan. Ei sillä vielä juoksu ole alkanut, se vaan tuli meille nyt muutamaksi päiväksi hengailemaan.
Ruuti oli onnessaan kun näki tuttuja tyyppejä. Iloisena hyppy autoon ja kotimatka alkoi.
Kotimatkalla poikettiin marsulandiassa. Oli hauskaa kun koirilla hännät heilu kun ne näki vanhat kamut ja marsut uikutti. Mun mielestä sen takia kun nekin näki vanhat kamut :D
Todellisuudessa niillä taisi vaan olla tylsää ja nälkä...


Ruuti siis tuli meille hengailemaan ja samalla esittäytymään muutamille tulevien pentujen kysyjille.
Ihana koira kun se sulautuu meidän jengiin samantien ja on kuin kotonaan. Tässä se on just syöny, mutta taisi olla hyvää ja vähän jäädä nälkä ;)


Sunnuntaina oli sitten vuorossa agilitykisat Liedossa. Häkän olin ilmoittanut kaikkiin neljään starttiin, joista kaksi hyppyrataa ja kaksi agirataa. Tuomareina Savioja ja Kerminen.
Ensimmäiseksi Saviojan hyppyradalle joka tuntui tutustuessa julmetun vauhdikkaalta ja suoraviivaiselta. No, nyt mielikuvatreeniä vaan, että katso koiraa, katso sen laskeutumispaikkaa ja ohjaa huolellisesti. Ei kiirettä.
Häkä oli ensimmäinen lähtijä ja otin sen suoraan häkistä syliin enkä päästänyt sitä ollenkaan riehumaan. Otin itselleni sen pari minuuttia rauhoittumista siihen lähtöön ja silittelin Häkää ja rauhoitin meitä molempia. Ja sitten mars lähtöön ja selkeää, huolellista ohjausta.
En yrittänyt mennä täysillä, yritin mennä huolellisesti. Ja kappas, nollalla maaliin :) JES!! Pikkasenko olin onnessani!
Kävin samantien mielessäni läpi mitä oikein oli tapahtunut. Pienet jäähkät/seuraavat lämpät ja sitten keskittyminen seuraavaan rataan. Kermisen agilityradalle.
Rata ei ollut mikään helppo kun sivusta katsoi, mutta kun pääsi tutustumaan, ei ollut mitään epäselvää ohjausta mielessä. Päätin luottaa omaan tekemiseeni ja Häkän osaamiseen ja ennenkaikkea päätin auttaa Häkää onnistumaan.
Ja sitten taas sama rituaali ennen lähtöä. Rauhoittavat silittelyt ja siitä radalle. Ja mitä tapahtui, hitto, nollalla maaliin!! Uskomatonta!! Oli hiukan epätodellinen olo hetken aikaa. Tuplanolla! JES!
Sijoitukset oli radoilla 2 ja 3.
Tässä välissä oli vähän taukoa kun molemmilla radoilla rakennettiin uudet kuviot.
Ruuti ehti edustamaan ja Häkä sai huilata.
Mutta sitten taas mentiin. Vuorossa Kermisen hyppyrata joka oli myös kovin vauhdikas ja yksi kohta olisi sellainen johon en ehtisi kunnolla ohjaamaan ja tiesin sen kohdan muodostuvan meille sellaiseksi "katsotaan kuinka käy" tyyppiseksi. Ja hyvin kävi lopulta.
Mitä nyt meinattiin törmätä ihan huolella kovassa vauhdissa ja yleisökin jo kohahti, mutta osasin varautua pieneen väistöliikkeeseen joten en edes osunut. Ja matka jatkui niinkin hienosti, että jälleen nollalla maaliin! WTF!! Huikeeta! Nyt oli kyllä kuun asento meille suosiollinen. Kertaheitolla triplanolla. Hyvä minä! Hyvä Häkä <3  sijoitus oli 4.
Viimeinen rata oli Saviojan agilityrata. Oikein mukavan oloinen, haastava mutta ei mikään mahdoton.
Minusta taisi paras vire olla jo pois, sillä muistan ajatelleeni jossain vaiheessa, että vielä pitäisi jaksaa... No, samat rituaalit kuin aiemmillekkin radoille. Alussa heti neljäntenä ollut keinu ei mennyt ihan niin nappiin kuin olisin halunnut ja sen seurauksena seuraavaan putkeen "Häkä-kielto". Äh. Tuo ärsytti. Jatkoin rataa ja sitten yks hyppy väärästä suunnasta. Mutta jatkoin hyvällä sykkeellä kunnes taas yhdelle putkelle "Häkä-kielto". Taas ärsytti. Mutta sitten puomille ja sain siihen just eikä melkein sellaisen alastulon kuin halusin joten se pelasti fiiliksen.
Nuo putket kyllä jäi vähän kaivelemaan mutta jäin myös miettimään johtuiko ne jo Häkänkin väsymisestä. Koska kolmella aiemmalla radalla ei mitään ongelmaa vaikka samanlaisia mutkaputkia niissäkin oli. Hmm... No, jokatapauksessa viikonlopun saldo oli niinkin huikea kuin 4 nollaa ja mikä parasta, saatiin puuttuva tuplanolla. Asuntovaunupaikka lappeenrannan SM-kisoihin oli jo varattuna, mutta nyt ei tarvitse sitäkään enää jossitella. Vaikka en kyllä missään vaiheessa epäillytkään etteikö me sitä tuplaa saataisi ;)
Nyt vaan enää tarttee löytää joku hyvä joukkue niihin karkeloihin... Vinkkejä vastaanotetaan...



Sunnuntaina illalla olikin sitten rauhallista kotosalla... Ruuti varsinkin joka ei ole samalla tavalla tottunut tämmöiseen menemiseen ja meininkiin. Mutta hienosti on mennyt. Terkut kotiväelle <3

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kisaraporttia

Viikonloppuna kisasin sitten oikein urakalla. Lauantaina 4 starttia tsaukkilassa ja sunnuntaina 3 starttia masalassa. Plus yllärinä sain sunnuntaille lainakoirankin kolmeen starttiin. Yhteensä siis 10 starttia.
Lauantaina eka rata oli Anders Virtasen agilityrata:
Rataan tutustuessa ei tässä nyt mitään erikoisen vaikeaa tullut eteen, toki useampi kohta sellainen ettei sopisi jäädä ihmettelemään. Kuviot oli kirkkaat, mutta toteutus... alussa 4 ensimmäistä lähti jo vähän pitkillä kaarteilla ja Häkä meinasi ampaista väärille raiteille. Pujotteluun saakka kuitenkin selvittiin mutta sen lopussa tekemäni valssi taisi vetää Häkän sitten pieleen reitiltä, koska se singahti putkeen vaikka piti kiivetä aalle. Siitä hylkäys. No, jatkoin rataa maaliin saakka vaikka olisi kannattanut lopettaa hyvissä ajoin. Häkä jatkoi kaarrattelua ja hyppäsi useamman hypyn väärästä suunnasta ja pyöri ja hyöri. Puomille pysäytin sen ja kun se karkasi ilman lupaa, palautin sen ja siitä suoraan maaliin. Pöh.

Sitten Muotkan Esan agilityradalle:
Tässä olikin sitten vähän päänvaivaa. Tai no, periaatteessa ei. Tein päätöksen miten minkäkin kohdan ohjaan enkä empinyt oikeastaan mitään. Sitten toteutukseen...
Tämä oli meiltä päivän paras rata. Mutta... vitosen jälkeen tein valssin ja oli aikomus lähettää Häkä putkeen (6) ja oikaista itse muurin ja keppien välistä pakkovalssille.
Noh... Kaikki meni muuten hyvin mutta Häkä irtosikin sitten kauempaan putkeen eli siitä hylky. Mutta jatkoin kuten olin suunnitellut ja kaikki meni ihan  jäätävän hienosti melkein maaliin saakka. Lopun löysäilystä johtuen Häkä tuli vikan esteen ohi. Mutta ei haittaa. Muuten tämä oli oikein hyvä rata.

Ja sitten taas Virtasen radalle joka oli nyt hyppyrata:
Alkua pähkäilin ja pähkäilin että kummaltako puolen 1-2 ottaisin. No päädyin päällejuoksuun kakkoselle ja kolmoselle vastakäänös. Liekö ollut liika luotto muka tiukkaan koiran kääntöön kun se lähtikin kiertämään mua kauempaa ja ajautui nelosen väärälle puolelle. Olisi vaan pitänyt luottaa puolivalssiin  mitä enempi meinasin mutta kun hölmönä menin kokeilemaan käytännössä itselle "ei niin luontevaa ohjausta" ja vituikshan se sitten meni...Jatkoin maaliin ja periaatteessa taisi mennä muutoin nollana. Jos en väärin muista. Mutta ei se auttanut. Harmitti ihan sikana.

Viimeisenä ratana oli Muotkan agilityrata ja mieli oli valmiiksi maassa:
Alun putkesta putkeen (4-5) mietitytti koska liian pitkälle vitoselle ei voinut viedä koska puomin yli ei saa ohjaaja hypätä. Eli oma ohjauslinja piti katsoa sen mukaan. Oli aikomus jäädä odottamaan Häkää nelosputkelle ja siitä lähettää se vitoselle. Ei onnistunu. Se tuli putkesta ohi. Siitä kielto. Jatkoin puomille saakka ja piti ottaa valssilla kympille, ei onnistunu. Häkä valui puomilta ja kympin väärältä puolen. Nyt vitutti. Otin koiran syliin ja kävelin pois.

Näin kirjotettuna noi ei kuulosta yhtään niin pahoilta kuin mitä fiilis oli. Hmm... Pitäisikö olla hiukan armollisempi itselle... Äh. Kai joskus saa ärsyttääkin. Eikä aina vaan olla kivaa.

No sitten sunnuntaihin...
Marjo kyseli jos kiinnostaisi ohjata myös Saaraa kun häneltä jäisi kisat väliin ja Saara oli ilmoitettu.
Halusin kieltäytyä, koska luokat oli tosi pienet. Mutta samalla ajattelin, että Saaran kanssa on myös niin kiva kisata että kyllä. Kisaan myös sen kanssa.
Tuomareina oli Vesa Sivonen ja Rauno Virta. Vesan radoilla olen ollut, tosin kovin kovin harvoin mutta en muista koska olisin Raunon radoilla ollut. Häkän kanssa en koskaan. Ennakkoon kyllä kuvittelin että ei tule mitään helppoja ratoja olemaan.
Vesan agilityradalla aloitettiin. Häkä oli siinä aivan alkupäässä ja Saara viimeisenä noin 10 koiraa välissä.
Häkän kanssa vaihdoin metodia. Kun normaalisti olen sitä "viritellyt" tempuilla ja antanut sen vähän räksyttääkin, niin nyt otin täysin eri linjan. Kun otin sen häkistä, en antanut sen sanoa sanaakaan. Enkä antanut hyppiä ja pomppia vaan pidin sen ihan lyhyessä hihnassa, laskeuduin kyykkyyn sen "päälle" ja silittelin vaan hissukseen sitä. Se tärisi ja vinkui :D siis niin, että selvästi olisi halunnut riehua.
Lähtöön saakka pidin sen rauhallisena ja kannoin sylissä ja silitin vielä lähtöviivalla hiukan.
Taisin rauhoitella samalla myös itseäni.
Ohjaaminen oli helppoa, määrätietoista ja silti vauhdikasta. Puomille kunnollinen pysäytys ja homma muutoinkin just eikä melkein niinkuin olin suunnitellut. Nollalla maaliin ja JES! Hyvä minä, hyvä Häkä :) Sijoitus 2. Ei huono...Saaralla myös erinomainen nolla ja sijoitus 4. :) huippua!
Toinen rata oli Raunon agirata. Vähän kinkkisempi, mutta vauhdikas. Pikkuisen päänvaivaa aiheutti puomin jälkeinen elämä. Koska nyt ei ollut luottoa Häkän pysäytyspuomiin... Oli suunnitelmissa reilu pysäytys ja valssi sen edessä. Eli sen olisi pakko pysähtyä. Hoh... ei pysähtynyt joten suunnitelma muuttui lennossa. Aiheutti sen, että jäin sitten kaarteessa pahasti jälkeen ja kun edessä oli mutkaputki, olin liikaa jäljessä enkä saanut työnnettyä Häkää sinne kauempaan päähän vaan se ehti napata väärän pään. Hylkäys siis. Hitsin pimpulat. No ei harmittanut kuin ihan vähän.
Saaralla oli suunnitelmissa puomin jälkeen takaaleikkaus, mutta olinkin itse liian pitkällä. Suunnitelman muutos taas lennosta mutta Saarapa ei lähtenytkään poispäinkääntöön vaan meni kahden hypyn välistä ja siitä kielto. Vitosella maaliin ja sijoitus taas 4. :)
Vika rata oli Vesan hyppyrata. Loppupäästä todella ahdas mutta puolivälissä pitkät estevälit ja hurjaa vauhtia. Häkän kanssa ei ollut luottoa koska tiukkoja käännöksiä oli luvassa monta. Ja vielä niin,että koiran piti pyöriä lähellä. Nämä ei viime aikoina oikein ole toimineet. Noh... Hyvällä sykkeellä mentiin kuitenkin aika pitkälle. Sitten oli muurilta tiukka käännös ja se kolahti. En nähnyt, mutta luulin, että palikka putosi ja oma ohjaus mureni samantien. Roiskin Häkän loppuun vähän puolihuolimattomasti. Käännyin vielä katsomaan kuinka ratatyöntekijä siirteli sitä muurin palikkaa. Ja mitä vielä, kuuluttaja kertoi virheettömästä radasta! HÄH! Olin ihan ällikällä lyöty. Jaa, että se palikka vaan vähän liikahti mutta ei pudonnut. Voi perkele mun kanssa! ÄLÄ IKINÄ LUOVUTA!
Tultiin Häkän kanssa sillä nollalla toiseksi, eroa 0.54 sekkaa ja uskallan väittää, että oltais voitettu jos olisin ohjannut loppuun saakka kunnolla. Tämä oli taas todellinen JOS-nolla! :)
Saaran kanssa vielä ja sen kanssa oli kova luotto. Vauhdikkaasti mentiinkin (tai niin kuvittelin). Nollalla maaliin eikä jäänyt voittajalle "kuin" 4 sekkaa... No, nolla on nolla... Toki Saara kisasi nyt ensimmäistä kertaa pentujen jälkeen 3 rataa samalle päivälle, mikä ehkä hiukan verotti.
Lopputuloksena 6 starttia joista 4 nollaa. Nyt oli hyvä mieli <3 :) Hyvä Häkä ja hyvä Saara!

maanantai 20. helmikuuta 2017

Halli ässämmät

Viikonloppuna kisattiin historian ensimmäiset agilityn halli SM-kisat. Jotka oli samalla EO-karsintakisat. Kisat käytiin Vantaalla Ojangossa.
Formaatti oli sellainen, että lauantaina kisattiin 3 rataa, joille otti osaa suunnilleen 120 mini koirakkoa ja niistä 36 pääsi sunnuntaiseen SM-finaaliin. Jokaiselta radalta 10 parasta + loput 6 jotenkin muuten. Näiden kuuden pääsy oli mulle hiukan epäselvää :D
Sunnuntaisen yksilöfinaalin lisäksi kisattiin myös joukkuefinaali, mutta meidän seurasta ei saatu mini joukkuetta lainkaan.
Ja EO-paikkoja varten kerättiin jokaiselta radalta pisteitä ja kolmen radan jälkeen 4 parasta saisivat paikan EO-joukkueeseen.

Lauantaina aloitettiin agilityradalla jonka alku mietitytti. Tai ei ihan alku, sanoin että kyllä me Häkän kanssa 4 estettä päästään, mutta vitoselle suoriutuminen on suuri haaste. No, päätin luottaa Häkään sekä itseeni. Loppu rata olisi vaan kaahailua, mutta hallitusti...
No, alku onnistukin kohtuullisen loistavasti, mutta sitten este nro 6 oli okseri ja pahus sentään, sen takarima putosi. No, ennakkoon tuota kyllä mietinkin, mutta en antanut sen haitata menoa.
Keinun jälkeen hypyt ja putki oli mulla myös mielessä, että se kuvio pitäisi ottaa erityisen tarkasti ja omasta mielestäni otin, mutta siitä huolimatta kielto putkelta. pöh.
Hyvällä fiiliksellä maaliin ja kiitos Häkälle.

Toinen rata oli hyppyrata. Tämä oli selvästi ahtaammin rakennettu ja myös helpompi. Oikeastaan mikään kohta ei erityisemmin aiheuttanut päänvaivaa, joten oli erityisen helppo lähteä radalle. No, ehkä myös vähän liian helppo, kun tuntui pitkin matkaa, että ihan kun kävisin itse vähän puoliteholla.
Keppien jälkeen oli tarkoitus heittää Häkä viskillä hypyn yli putkeen, mutta ei ihan onnistunut. Häkä kääntyi väärään suuntaan ja oli erittäin lähellä ettei ehtinyt hyppäämään samaa hyppyä takaisinpäin. Sain juuri ja juuri sen poimittua pois ja ohjattua sitten toisella tapaa sinne putkeen ja matka pääsi jatkumaan. Nollalla kuitenkin maaliin, mutta aikaa tuhraantui sen verran, että sijoitus oli vasta 19.
Kiitos Häkä <3
Sitten oli vielä kolmas rata joka oli taas agilityrata. Erittäin kivan oloinen ja vauhdikas.
Varsinaisesti mikään kohta ei taaskaan aiheuttanut erityistä päänvaivaa. Ja ehkä taas tämän takia tuntui puolivälissä rataa siltä, että oma fiilis alkoi lopahtamaan. En kyennyt "taistelemaan" loppuun saakka ja sehän sitten kostautui kepeillä. Vähän puoliteholla ohjattuna Häkä aloitti pujottelun väärin, korjasin ja toinenkin yritys alkoi väärin. Radalta siis tuloksena kymppi.
Ratojen jälkeen lähdettiin reilulle jäähkälenkille Stiinan ja göötti-poikien kanssa. Todettiin molemmat, että eipä tartte huomena enää tulla. Mulle siis kahdelta radalta kympit ja yhdellä radalla nolla sijalla 19.
Suunnittelin jo seuraavan päivän pitkään nukkumista (ainakin ysiin...) ja pitkää leppoisaa lenkkiä hiidenveden jäällä ja sitten keittiökaappien tuunausta.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun siinä lauantaina illalla kotisohvalla selailin facea ja sinne ilmestyi minien finaaliradan lähtöjärjestys. Mitä hittoa, Häkä oli listalla! HÄH! Alkoi vimmattu sääntöjen lukeminen ja muiltakin kysely, että millähän perusteella Häkä siellä oikein oli, kun itse olin sitämieltä ettei yhdellä nollalla sijalla 19. olisi mitään asiaa finaaliin.
Vähän jopa ärsytti tuo finaalipaikka siinä vaiheessa, kun se tuli niin puskista ja epäilin se olevan virhe. Mietin siinä jopa finaalin väliinkin jättämistä :)

No, aamulla heräsin kasin jälkeen ja ajatukset palasi päivän finaaliin. Nyt olin sinne toki jo lähdössä, sillä palautin mieliini edellisen blogipostauksen. Tavoitteena finaalipaikka... Perkele, me saatiin se finaalipaikka ja koska finaaleissa on aina tosi makeeta kisata niin totta hitossa mä lähden!
Kaikenlisäksi kaikki lähtisivät puhtaalta pöydältä eikä edellisen päivän ratojen tulokset olisi pohjalla, joten kyllähän meillä olisi ihan realistiset mahdollisuudet nappisuorituksella olla ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Vähän lisäfiilistä sain kun siinä aamupalaa syödessä ehdin seurata aamun kisoja livestreamista.
Nyt oli hyvä fiilis lähteä kisaamaan :)

Minien finaali oli laitettu alkavaksi klo 12.30 ja suunnilleen ajallaan päästiinkin rataan tutustumaan.
Mutta sitten tuli teknistä taukoa ja kisan alkua saatiinkin tovi odotella. Mutta ei se mitään... Kellään ei ainakaan siellä odottelualueella hermot kiristyneet vaan kaikilla oli yllättävän leppoisa tunnelma. Niin myös mulla.
No, radalle päästiin ja Häkän kanssa aloitettiin ihan huikean hienosti.
Muurin jälkeen kääntö keinulle, mutta Häkä lähtikin ilmeisesti valitsemaan putkea jonne ei pitänyt mennä ja seurauksena keinun ohitus ja siitä kielto. Höh. Puolen sekunnin harmitus ja sitten uudestaan vauhtiin.
Jatkettiin rataa muutaman esteen jotka meni hyvin, mutta sitten itseltä pienoinen lipsahdus ja Häkä hyppäsi yhden hypyn väärinpäin ja siitä hylkäys. Se siitä. No, loppurata sitten hyvällä fiiliksellä vielä maaliin. Ihmeen vähän harmitti kuitenkin :) Hyvä Häkä ja hyvä minä <3
Meidän osalta kisat oli siinä. Itseäni psyykaten, ei vuoden kaikissa isoissa kisoissa voi menestyä :)

Illalla oli vielä vuorossa joukkuefinaalit. Halusin jäädä paikanpäälle katsomaan gööttijengin kisaamista. SISU:n riveissä oli Marjo Saaralla ja Taigalla sekä Mari Tyynellä.
Ja koska joukkuerata oli lentävinä viestivaihtoina tehtävä ja jokainen koirakko suorittaisi samalla kentällä erilaisen radan, niin apua tarvittiin koirien pitämiseen. Marjohan siis juoksi ekan ja vikan osuuden.
No siinä radan alkua odotellessa kisojen yt Jonna tuli kysymään onko Häkä joukkueessa johon sanoin että ei. Jonna siihen, että tuletko nollakoiraksi. No toki :) Vaikka en ollut siinä vaiheessa vielä tutustunut niihin ratapohjiin ollenkaan.
Ei muutakun Häkä autosta ja nopea lämppä ulkona ja sisällä ehti verrytellä vähän enemmän.
Häkän kanssa suoritettiin ensimmäinen osuus ja eka veto meni vähän poskelleen. Keppivirhettä, Häkän kuperkeikkaa ja puomiloikkaa ym ym.
Joo, Häkä tosiaan heitti kuperkeikan yhdellä hypyllä, en sitä ihan kokonaan nähnyt, kuulin yleisön reagoivan ja aattelin, että jotain tapahtui, tsekkasin Häkää, ei kiljunut, ei ontunut, ei näyttänyt mitenkään vahingoittuneelta ja päätin jatkaa radan maaliin saakka.
Kävelytin Häkää radan jälkeen mutta en huomannut sen liikkeissä mitään kummallista vaikka useampi tuli sanomaan, että meni sitten kunnon kuperkeikan...
Tuomarit halusivat nollakoirien suorittavan radan uudestaan kun ihan kaikki tekniset laitteet ei toiminutkaan ihan niinkuin piti.
Uskalsin lähteä Häkän kanssa, koska se ei aristanut mitään kohtaa eikä sen liikkeissä näkynyt omaan silmään mitään kummallista.
Toinen veto meni muuten älyttömän hyvin, mutta puomilta jälleen "sikaloikka".
Ei siis ihan vielä toimi meillä kova vedätys... Paitsi treeneissä...
Mutta Häkälle paljon sydämiä. On se niin muru <3 <3 <3
Oli kyllä hieno viikonloppu ja mikä parasta, mä sain olla siellä mukana kisaamassa.
Nyt muutaman päivän lepoa ja lihashuoltoa ja sitten vähän taas treeniä.
Mahottomasti onnea Iina ja Xenon! Minien halli SM-1 <3

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Kisaamisen riemua

Sunnuntaina lähdin Lietoon kisaamaan Häkän kanssa. Toki kaikki muutkin koirat oli mukana, mutta kisat vain Häkän kanssa.
Kisoihin lähdin sen takia, jotta näkisin pennuista turkulaiset Börjen ja Selman. Kätevää ;)
Molemmat olikin hurjan iloisia jälleennäkemisestä ja nämä on niitä kasvattajan tähti-hetkiä kun tapaa pentuja muutaman viikon kuluttua kodin vaihdosta ja ne vielä muistavat.
Voi sitä pusujen määrää :) <3
Oli kiva huomata jälleen kerran, että pennut ovat todella hyvissä kodeissa ja voivat oikein hyvin.

Eka rata oli Luomalan Henkan hirmu kiva hyppyrata. Ei mikään sikavaikea, mutta erittäin vauhdikas.
Pikkusen mietiskelin, että kuinkahan käy, lähinnä että ehdinkö kiiturini alta pois ajoissa...
Noh... sehän meni erinomaisen hyvin ja hurjan hienolla nollalla maaliin ja sijoitus 2. Vau! :)
Eikä missään vaiheessa tuntunut ettäkö olisin hukassa tms. Oikein loistavaa tekemistä. Hyvä minä ja hyvä Häkä <3

Toka rata oli agirata, jossa tuomariharjoittelijana Satu Laru (ja Suomalaisen Jari valvomassa)
Radassa oli kaksi kohtaa jotka aiheutti päänvaivaa lähinnä pitkien estevälien takia. Taas sitä, että ehdinkö alta pois... Alussa takaakierto-valssi-liikkuva valssi toiseen suuntaan ja pyöräytys.
Noh... Rata oli hirmu kiva ja myös sekin erittäin vauhdikas. Ihan mahtava!
Mitään liian hankalaa ja tekemällä tehtyä sikamaista siitä ei löytynyt, kuten monilla aloittelevilla tuomareilla on ollut tapana. Tykkäsin kovasti!
Me Häkättimen kanssa paineltiin kovaa ja läheltä piti-tilanteita oli parikin joista juuri ja juuri selvittiin. Melkein loppuun saakka... Toka vikalle esteelle kielto. Pah! Tultiin siis puomilta suoraan renkaalle, sen jälkeen hyppy oikealle ja siitä hyppy vasemmalle. Mulla ajatuksena juosta täysillä puomin ohi, Häkä jäisi himmaamaan alastulolle, ehtisin renkaan jälkeen persjättö-valssille ja siitä maaliin. Noh, homma toimi kuin junan vessa siihen valssiin saakka. Oletin, en ohjannu. Eli sille tokavikalle hypylle ei riittänyt, että käännyin, olisi vielä pitänyt se myös Häkälle kertoa... huoh... siitä siis kielto. Tuli taas niin mieleen Saijan osuva kommentti minusta ja kuinka en hallitse omaa vauhtiani :D
Hyvä mieli jäi kuitenkin, koska rata oli vaan niin kiva. Toivottavasti Satu jatkaa tällä linjalla jatkossakin, ainakin kun kiittelin kivasta radasta jälkeenpäin, hän sanoi, että hän tykkää pitkistä esteväleistä. Joten sen pohjalta saattaisi jatkossakin olla tiedossa vauhdikkaita ratoja.

Kolmas rata oli Luomalan Henkan agilityrata. Jälleen minun mieleen. Mun mielestä Henkan radat on aina kivoja.
Heti alussa kolmas rima putosi joka sitten aiheutti oman fiiliksen laskun hetkeksi.
Loppurata kuitenkin puhtaasti maaliin, joten tämä oli taas sellainen JOS-nolla... ;)

Viimeisenä Suomalaisen Jarin agilityrata, jossa ei taaskaan kaasujalkaa säästelty...
Mitään suurempaa teknistä haastetta ei radassa ollut, lähinnä oikea rytmitys oli "SE"-juttu...
Ja kun mä en omaa vauhtiani hallitse niin kuinkas sitten kävikään...
Keppien jälkeisen hypyn Häkä hyppäsi hyvin, mutta JOS olisin ollut puolikin askelta pidemmällä, olisi se luultavasti kiivennyt aalle kerrasta. Nyt se oli tulossa mun perään aasta ohi, mutta sain sen huonosta kulmasta käskettyä esteelle, jota se ei pystynyt kuitenkaan vauhditta lähtä kiipeämään vaan putosi maahan (siis siitä puolesta metristä...) ja siitä kielto.
Lopussa sitten vielä viimeisen esteen ohitus, kun vaan lopetin ohjaamisen.
Tuloksena kymppi.
Tässä tuon viimeisen radan piirros:


Mutta vaikka saatiinkin "vain" yksi nolla, jäi silti ihan mielettömän hyvä fiilis.
Häkä oli niin kovin vauhdikkaalla tuulella ja kun radat mahdollisti kovan vauhdin, niin oli äärettömän siistiä.

Viikon päästä onkin sitten historian ensimmäiset halli-SM:t. Olisi kyllä siistiä päästä finaaliin, joten otetaanpa se tavoitteeksi.
Tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kolmelta radalta täytyy yhdellä onnistua tekemään nolla ja sijoittua kympin joukkoon. No, ei mahdotonta ollenkaan. Mutta ei mitenkään itsestään selvää. Kun se nollan tekeminen tällä hetkellä on vähän työlästä ;)
Mutta sitä nyt sitten lähdetään tavoittelemaan.