Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Agilityn SM kisat

Vauhtia on niin ettei perässä pysy ja blogi laahaa...

Agilityn SM kisat käytiin kesäkuun puolivälissä. Tänä vuonna kisat oli Vantaalla Myyrmäessä. Puitteet varsin upeat, mutta kun ei tarvinut lähteä pidemmälle reissuun, niin ei oikein oma isojen kisojen fiilis tahtonut löytyä. Kaikenlisäksi olin perjantaina illan töissä, enkä pumminut sitä päivää vapaaksi, joten en osallistunut etkokisoihinkaan.
Lauantaina kisapaikalle aamutuimaan. Luvassa oli joukkuekisat ja halusin tällä kertaa lähtöpaikan numero 1. Kisarata heti aamusta ja koska en uskonut joukkueemme olevan mitalitaistoja lähelläkään, niin saatoin lähteä kotiin hyvissä ajoin päivällä. Joo, ehkä vähän ilkeästi ajateltu mutta ensinnäkään en tällä hetkellä pidä mun ja Häkän kisaamista mitenkään tulosvarmana joten ehkä se myös on syönyt vähän omaa fiilistä.
No, Häkän kanssa siis aloitettiin ja rata oli varsin mukava. Reunalta katsottuna näytti nopealle koiralle varsin kinkkiselle, mutta kun sinne kentälle pääsi, niin eihän se paha ollutkaan.
Mutta jos joku virhe voi vituttaa, niin se kun huomaat että heti ensimmäinen rima putoaa.
Näin kävi Häkän kanssa ja pari seuraavaa estettä meni harmitellessa, mutta siitä sitten ajatukset loppurataan ja hyvällä sykkeellä jatkettiin.
Puomilta Häkä perkele lähti luvatta ja ehti napata väärän hypyn joten meille hylkäys.
No, ehkä se ei tällä hetkellä ole ihan varma mitä siltä milloinkin haluan kun joissain kisoissa olen treenannut vauhdikkaampia puomeja, eli antanut sen jatkaa matkaa pysähtymättä. Pöh...
Joukkueestamme myös viimeinen koirakko hylkääntyi, joten tuloksemme oli hyl.
Tässä Häkän rata:

Pätysen kameraan osuttiin tällä kertaa:



Kuvat siis: Jukka Pätynen, koirakuvat.fi
Sunnuntaina oli vuorossa yksilömestaruudet.
Häkän lähtövuoro oli päivän viimeisessä ryhmässä ranking-sijoituksen perusteella.
Siinä ehti aamupäivällä katsella useita koirakoita ja kerätä kisafiilistä itselle. Aika hyvin siinä onnistuinkin.
Hyppyrata oli oikein mukava ja vauhdikas. Pari sellaista kohtaa kyllä, että jos uskalsi luottaa omaan ja koiran osaamiseen, niin tulos oli huikea. Mutta jos ote herpaantui hetkeksi (kuten minulla) niin kappas kun jäikin yksi hyppy suorittamatta. Siitä kielto. Vitosella ei SM:ssä tee yhtään mitään joten se oli sitten siinä.
Jatkoin radan kuitenkin loppuun vähän eri tavalla mitä olin suunnitellut ja Häkä lähti yhtä hyppyä kiertämään takaa vaikka ei olisi pitänyt. Hyppäsi sen huonosti päin siivekettä ja tuloksena hylkäys.
Tässä rata:

Niin, sitten käytiin toukokuun lopussa toistamiseen Tallinnassa kisaamassa Häkän ja Saaran kanssa.
Joku nolla sieltä tuli, mutta ei edellenkään voittoa eikä sertiä. Taso vaan on ihan jäätävän kova ja virolaiset koirakot helvetin nopeita. Syksymmällä sitten taas...
Videot laitan tuonne Häkän kisavideot-sivulle.


tiistai 12. kesäkuuta 2018

Vaunun tuunausta

Ainahan noissa vanhoissa jotain pientä...
Sain nykyisen asuntovaunun 2016 keväällä ja joka kesä sitä hiukan tuunattu mieleisemmäksi.
Kerrataanpas välillä,

Tästä lähdettiin, olihan tuo ehkä hiukan karun näköinen


Vähän saippuavettä ja heti jo "pikkuisen" parempi

No, sitten lisää saippuavettä ja vähän maalia... Kummasti piristyi ilme!
Maalina ihan perus-miranolia. Ei sen ihmeellisempää. Ei mitään pohjatöitä, ainoastaan miedolla pesuaineella pesu ja sitten vaan rohkeasti maalia pintaan ja avot. Hyvä tuli.



No, mutta entäs sitten sisätilat, kosteutta ei juurikaan ole, mitä nyt ihan pienesti takaseinässä, mutta sen purkaminen ja korjaaminen vaatisi talvikaudelle lämpimän ison sisätilan. Joten nyt menty vain pienellä pintaremontilla.
Tästä lähdettiin, etupää tai sanoisiko vaikka "olohuone"



Takapää, eli nykyinen "makuuhuone"

 Ja sitten keskitila, eli "keittiö"

Sitten tuli talviloma, vähän maalia, vähän DC-Fixiä ja "vähän" siideriä ja lonkeroa. Ja avot...
Ja täytyy kyllä sanoa, että TYKKÄÄN!



Harmaat osat on maalattu tikkurilan unica akva-maalilla. Ilman mitään pohjustuksia tms. Ensin vain miedolla pesuaineella kevyesti pyyhkäisin pölyt pois ja sen jälkeen maalasin.
Valkoiset osat on kaikki DC-Fixiä. Äärettömän helppo laittaa kun vaan viitsii ensin ruuvailla kaikki ovet irti. Kunnollinen kuumailmapuhallin oli kyllä iso apu. Niin ja terävä pieni veitsi. Unohtamatta pieniä apulaisia ;)
Niin ja tuo keskellä näkyvä pitkulainen peili löytyi ikeasta. Ihan normaalilla hinnalla, 4,99€ :)
Vielä kun saan uuden maton tuon vaaleanpunaisen tilalle...


Vessa-osaston tuunasin heti ensimmäisenä kesänä. Tästä lähdettiin

Ruuvari ja DC-Fixiä ja pientä pintaremonttia...

Vanha pesuallas sai lähteä ensimmäisenä ja uuden hommasin ikeasta. Salaattikulhosta tuli oikein kiva allas kun porasi pohjaan reiän ja osti uuden hanan.
Uuden pöydän sahailin vesivanerista, seinät tuunasin tosiaan DC-Fixillä ja toi pyöreä peili löytyi jostain jyskistä tms. en muista enää.
Mutta kyllä tällä jo kelpaa reissata. Vaikka kelpasi sillä aiemminkin.
Tänä vuonna ei tarvitse agilityn SM kisoja varten reissata, joten ensimmäinen retki tulee vasta juhannukseksi. Silloin jo perinteeksi muodostunut Savonlinna ja Tanhuvaaran agilitykisat.

maanantai 28. toukokuuta 2018

Talvilomailua - reissu Tanskaan

Olin varannut talvilomalleni paikan toukokuun lopulle mahdollisen pentujen syntymän takia mutta koska Ruutille ei pentuja nyt saatukkaan hyvästä astutuksesta huolimatta, niin pidin talvilomani ihan kunnon lomana.
Heti ensimmäisenä aamuna lauantaina oli herätys neljän jälkeen aamuyöstä. Autolla espooseen ja sieltä kyyti jatkoi lentokentälle. Sain huikean mahdollisuuden lähteä veljenpoikani 7v. Nikin kanssa Tanskaan ja legolandiaan.
Lentokonetta tietty jännitettiin ihan hirmuisesti. Niki on kerran vauvana ollut vanhempiensa kanssa etelässä mutta eipä taida siitä reissusta mitään muistaa. Mutta äärettömän helppoa ja kivaa tuon kanssa on reissata.
Terminaalista koneeseen siirryttiin bussilla ja siinä kohtaa meinasi jo keittää erään pikkupojan ja äitinsä käytös. Kiesus, poika hyppi ja pomppi siellä ja täällä ja oli vallaton ja ilkikurinen. Ja äitinsä yritti komentaa hiki päässä ilman minkäänlaista vaikutusta. Sanoinkin Nikille, että voi luoja nyt on tuhma poika. Ja Niki pyöritteli silmiään myös.
No, onneksi eivät olleet ihan meidän lähellä koneessa :)



Taivaalle noustiin ja aika pian myös laskeuduttiin Tanskaan Billundin kentälle.
Siellähän se legolandikin näkyi jo häämöttävän.
Käveltiin kentältä sinne koska matkaa oli noin 3km. Mutta puolivälissä ajattelin, että olisi kyllä ollut järkevää ottaa taxi.
No toisaalta mitä lähemmäksi pääsimme, sitä verkkaisemmin askel kulki.
Jatkoimme kuitenkin matkaa hotellille, joka oli noin 300m:n päässä huvipuistosta. Kirjautuminen sisään ja laukku sinne ja sitten takas huvittelemaan.
Voi että sitä lapsen riemua kun kaiuttimista kuului tuttuja sävelmiä. Niki pysyi erittäin hyvin housuissaan ja tästä saa kyllä vanhempiaan kiitellä. Hurjan hienosti on poika kasvatettu. Vaikka intoa oli enemmän kuin pienessä kylässä ja silmät kiiluen odotti pääsyä etenkin Ninjago aluelle, niin silti minun ei tarvinut kertaakaan komentaa odottamaan tai rauhoittumaan tms. Niki tiesi, että pitää pysyä lähellä.

Kun oltiin päästy portista sisälle, niin sanoin Nikille, että nyt tämä koko päivä mennään ja tehdään ihan niinkuin hän haluaa :) Aikaa meillä on! Ja kelikin mitä parhain. Noin +20 lämmintä ja puolipilvistä.
Ja koska eniten odotettiin Ninjago 3D-huonetta, niin eikös me sitten ensimmäisenä etsitty se alue kartalta ja lähdetty kävelemään sitä kohti.
Matkalla toki pysähdyimme miljoona kertaa kun kokoajan oli mitä mageimpia legorakennelmia mitä piti katsoa ja ihastella.
Mutta sitten... Minä näin Ninjago-portit hiukan ennen ja olisittepa nähneet ja kuulleet Nikin riemun kun alue löytyi! Itsellekin tuli tippa silmään, kun Niki huudahti että nyt hänen suuri unelma on toteutunut!
No, 3D-huone löytyi. Tai miksiköhän sitä sitten sanoisi. Halliin oli rakennettu erilaisia taistelu-huoneita. Ensin hypättiin "junan vaunuun" ja laitettiin 3D-lasit päähän. Jokaisessa huoneessa oli erilaisia taisteluita kaikenlaisia örkkejä vastaan. Niitä ammuttiin omista käsistä lentävillä tulipalloilla. Aikamoista tekniikkaa! Oikeasti ei siis heitetty mitään vaan huidottiin käsillä eteenpäin jolloin tulipalloja lensi. Ja osumista sai tietysti pisteitä. Ja se juna siis liikkui huoneesta toiseen.
Lopuksi oli vielä taistelu jättimäistä lohikäärmettä vastaan. Joka tietysti voitettiin.
Ihan supersiistiä!
Sopivasti ulos tultiin pieneen ninja-myymälään ja pitihän sieltä saada ensimmäinen miekka :)
No siitä jatkettiin kiertelyä ja leikkimistä pitkin puistoa.








Kyllä täällä ritti nähtävää aikuisellekkin ihan kokoajan. Rakennelmat oli kyllä niin hienoja, että ei voi käsittää ennenkuin ne livenä näkee. Huh!
Huvipuistolaitteita oli ihan tarpeeksi eikä me jokaiseen ehditty eikä haluttu.
Hurjimmat vuoristoradat ja koskenlaskut jätettiin suosiolla väliin. Mutta silti päästiin kokemaan vaikka vallan mitä.
No, sitten piti syödä välillä ja alueen viimeisessä takanurkassa oli ihan ok pizza-buffee. Kallista kyllä, mutta syödä sai niin paljon kuin jaksoi. Ja kahvit ja jäätelöt kuului toki hintaan. Niin paljon kun jaksoi... Mutta ravintolan yhteydessä olikin pingviini-allas. Vau! Ja ihan oikeita ja eläviä pingviineitä oli jotain parikymmentä. Hauskoja otuksia. Niitä jaksettiin katsella tovi jos toinenkin. Lasin läpi oli kyllä hankala saada kuvia vauhdikkaista vipeltäjistä :)





Seikkailumme jatkui ja vielä vaan nähtävää ja koettavaa riitti. Upeaan linnaan oli rakennettu vuoristorata-tyyppinen laite, eli ensin hypättiin taas junaan joka kulki hissukseen pitkin linnan huoneita. Jokaisessa huoneessa oli milloin minkäkinlaisia hahmoja ja juttuja, kaikki tietysti rakennettu legoista, esimerkkinä joka puolella "vilisevät" pienet rotat... Sitten juna pysähtyi ja mietin, että mitähän nyt tapahtuu. Siinä samassa juna ampaisi hurjaan vauhtiin ja tuli linnasta ulos mutkitellen ja kiemurrellen. Vau! Ihan super siistiä :)

Oli kummitustaloa, villin lännen aluetta, paloasemaa, safaria ja ihan vaikka vallan mitä.





Päivä alkoi kääntyä illan puolelle. Huvipuistolaitteet suljettaisiin klo 18, mutta puisto olisi auki vielä sen jälkeen pari tuntia.
Käytiin vielä toisen vai peräti kolmannen kerran siellä Ninjago 3D-huoneessa ja sen jälkeen olikin jo melkoisen väljää ja Nikillä vielä virtaa.
Jossain vaiheessa oltiin hommattu lisää ninja-miekkoja ja nyt oli aika päästää sisäinen pikku-ninja valloilleen.
Niki juoksenteli hyvän tovin miekkojensa kanssa pitkin ja poikin ja voi sitä riemua :)






Pikkuhiljaa oli aika lähteä valumaan pois alueelta mutta eihän se niin vaan käynyt. Matkalla piti vielä ihastella vaikka mitä hienoa rakennelmia.





Onneksi hotelli oli tosi lähellä. Minä aloin olemaan aika poikki, mutta Nikillä alkoi seuraava jännitys. Ostettujen legojen rakentaminen. Hän sanoikin siinä kävelymatkalla, että nyt vähän jännittää kun ei ole pitkään aikaan päässyt rakentamaan legoja.
Loppuilta vierähti nopeasti ja pari prätkää valmistuikin melkein kokonaan kunnes oli aika painua pehkuihin.
En tiedä kumpi nukahti aiemmin, mutta aamulla seitsemän jälkeen Niki jo hiippaili huoneessa ja hymyilin, että taitaa poltella legot hyppysissä. Annoin luvan avata verhot jotta saa valoa ja senkun käy legojen kimpuun :)
Aamulla ei ollut mikään kiire ja käytiin erinomaisella aamupalalla syömässä hyvin ja sen jälkeen vähäksi aikaa pihalle.

Lentokentälle lähdettiin nyt taxilla ja kentällä oltiin hyvissä ajoin. Annoin Nikin pitää kaksi ninja-miekkaa selkäkotelossa mutta sanoin, että ne pitää turvatarkastuksessa ottaa pois ja sitten jännitetään saadaanko niitä ottaa lentokoneeseen ollenkaan. Jännäksi meni kun juuri se laatikko poimittiin läpivalaisuhihnalta sivuun ja sanoin Nikille, että nyt ne varmaan tutkii ne miekat tarkemmin.
Virkailijat oli mukana juonessa ja ne laittoi laatikon uudelleen läpivalaisuun.
Sitten saatiin miekat takaisin ja sanoin Nikille, että huh, selvittiin :)
Tämä oli jännää. Niki sai miekat selkäänsä ja mentiin terminaalialueelle.
Nikistä oli myös ihan mahtavaa, että kukaan ei huomannut sitä yhtä miekkaa mikä hänellä oli repussa. Hän onnistui salakuljettamaan sen :)
Käytiin vielä taxfree-myymälä läpi josta ostettiin vähän namia ja juotavaa ja sitten vielä viimeiset "ikkunaostokset" lego-putiikissa ja konetta kohti.
Paluumatka ei enää samalla tavalla jännittänytkään ja takas kotiin päästiin turvallisesti.
Timo tuli meitä kentältä hakemaan enkä ole varma kumpi meistä selitti enemmän innoissaan reissusta.
Oli kyllä ihan mielettömän siisti reissu! Suosittelen kyllä lämpimästi. Mutta näin toukokuussa, eikä kesä-heinäkuussa. Nyt ei ollut mitään valtaisaa ruuhkaa ja pahimmillaan jonotettiin joihinkin härpäkkeisiin ehkä 15-20 minuuttia.


Vaikka en itse koskaan lapsena tuonne päässyt, niin kyllä oli ilo irti vielä näin nelikymppisenäkin. Ja varsinkin kun seurassa mitä parhain pikku-ninja :)