Lähdin matkaan perjantaina aamusta tuunatun vaunun kanssa. Vielä kun saan autoon samat kuvat, niin alkaa oleen aika kiva.
Perillä Lappeenrannassa oltiin heti puolen päivän jälkeen ja leirin pystytys sujui kohtuullisen kivuttomasti. Vaunupaikat oli kisa-alueen parkkipaikan takareunassa eikä noi paikat ihan huonoja ollut. Tyhmänä vaan olin ennakkoon paikan varannut ja myös maksanut vaikka ilman varaamista ja maksamistakin sinne ihan samoille paikoille pääsi...
No, kisat alkoi heti perjantaina kahdella virallisella "esikisalla" ja fiilis oli hyvä.
Häkän kanssa agiradalle lähtiessä oli selvät kuviot mielessä mutta ei sitten oltukkaan yhtä mieltä radan kulusta... Tuloksena hylkäys ja iso harmitus.
Illalla oli vielä hyppyrata ja se meni vieläkin huonommin. Hylkäys ja vielä isompi harmitus. Kun ei taaskaan oltu tiiminä radalla. Höh.
Tässä agirata
Ja tässä hyppyrata
No ei muutakun katseet seuraavaan päivään ja joukkuekisaan.
Koska omasta seurasta ei saatu joukkuetta kasaan, hain shelttiyhdistyksen joukkueeseen ja sain olla ankkurina. Ihan paras paikka.
Joukkuekavereista kaksi ensimmäistä koirakkoa teki äärimmäisen vaativalla radalla upeasti nollat, kolmas koirakko hylkääntyi eli mulla ja Häkällä oli tuhannen taalan paikka ankkuriosuudelle.
Siinä vaiheessa oltiin jo mitalinsyrjässä kiinni kakkosena. Vaikka kuinka yritin, niin metsään meni. Häkä poimi väärän hypyn ja siitä armotta hylkäys ja samalla koko joukkueen tulokseksi hylkäys. Pettymys oli valtava. Mutta ei auta itku markkinoilla...
Tässä meidän joukkuerata
Pari tuntia meni märehtiessä mutta sitten oli aika pyyhkiä tuo mielestä ja vähän relata.
Grillailtiin siinä porukalla ja kivaa oli.
Ja seuraavana päivänä oli sitten luvassa yksilökisan karsintarata.
Formaattia muutettiin sen verran että tällä kertaa lähtöjärjestystä ei arvottu vaan se otettiin SAGI rankingista käänteisenä. Noin suurinpiirtein.
Me oltiin Häkän kanssa sijalla 15, joten me saatiin karsintaradalle hyvä lähtöpaikka viimeisessä "kuumassa ryhmässä".
Aamulla sai nukkua niin pitkään kun jaksoi (kasiin saakka) ja rauhassa koirien kanssa lenkille, aamukahvia livestreamia seuraten ja sitten välillä kävin kentän laidalla katsomassa, että minkäslainen se rata nyt oikeasti on, kun joku hässäkkä streamista näkyi.
Meidän vuoro oli puolen päivän jälkeen ja siinä oli ehtinyt kuvioita pyörittelemään mielessä jo moneen kertaan.
Häkän kanssa aloitettiin ihan super hienosti ja päästiin aina esteelle nro 14 saakka. Sitten itseltä typerä ajatusvirhe ja sehän kostautui samantien, Häkä tuli saman hypyn takaisinpäin ja siitä armotta hylkäys. Pöh.
Mutta tämä ei kuitenkaan jäänyt niin paljoa harmittamaan kuin viikonlopun muut radat, koska tuntui että nyt me taas oltiin tiiminä radalla.
Finaali jäi tälläkin kertaa meiltä kokematta. Tässä meidän karsintarata.
No mutta, vaikka me ei Häkän kanssa finaalissa kisattu, niin mikä parasta, Marjo ylsi sekä Saaralla (Tulikäpälän Saara Savusukeltaja) että Taigalla (Tulikäpälän Taiga Tuliraketti) finaaliin ja näin oli sielläkin jotain jännitettävää ;) Karsintaradalle otti osaa vähän reilu 200 mini-koirakkoa.
Nollat (vaikkakin hienoiset yliaikanollat) molemmilla koirilla ja molemmilla radoilla SM-kisoissa on kyllä hurjan kova saavutus! Kaiken lisäksi finaaliradalla Marjo joutui juoksemaan koirilla lähes peräkkäin. Vain yksi koira välissä. Käsittämätöntä joustamattomuutta järjestäjien puolelta! Mutta Marjo on Marjo ja hoiti homman loistavasti.
Lopputuloksissa Taiga sijalla 11. ja Saara 12. Ihan mielettömän huikeeta! Onnea onnea vielä! Ootte ihan parhaita!!
Juhannuksena sitten viime vuotiseen tapaan Savonlinnaan kisaamaan ja siitä viikon päästä maajoukkuekarsinnat. Saa pitää peukkuja, että oltais vähintäänkin taas kympin sakissa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti