Miniloma Rukalla

Sain ennen joulua kuningas-idean, minulla oli töissä 2 vapaapäivää pitämättä ja olin ne kaavaillut loppiaisen jatkoksi jolloin saisin kivasti 5 päivää vapaata. Ihan kun ei vielä olisi noita katkonaisia viikkoja jouluna ollut...
No mutta mitäs tekisi... Hmm... Jospa kokeilisin kutsua itseni kylään Ninan ja Teemun sekä tottakai Ruutin (Tulikäpälän Ronja Revontuli) luo Rukalle.
Ei muutakun face auki ja viestiä Ninalle joka näyttikin heti vihreää valoa, että hän kyllä on päivät töissä, mutta vierashuone on vapaa joten tervetuloa.
No sitten vaan sumplimaan muita jo sovittuja juttuja ja kun kaikki järjestyi oikein kivuttomasti niin mikäs siinä, minilomalle Rukalle.
Tässä vaiheessa jo päätin, että jos tosiaan sinne lähden, niin lumilautailemaan on päästävä.
Edellisestä kerrasta taisi olla jotakuinkin 18-vuotta.
Velipojalta sain laudan ja kengätkin sopivasti :)
Huh! Kuinka siistiä!! Meitsi olisi lähdössä Rukalle! Ja kyllä, koirat lähti tietenkin mukaan... 

 ************

Tiistai oli vielä normaali työpäivä mutta olin pakannut kaikki tavarat mukaan koiria myöten ja lähdin kolmen kieppeillä ajamaan kohti pohjoista.
Tarkoitus oli jäädä kuopioon (puoliväliin) yöksi ja jatkaa siitä aamulla vielä ylöspäin.

Majoituksen varasin Scandicista ja olipa kiva huone!

Juuri sopivasti saavuttiin perille, sillä kun sain koirat ulkoilutettua ja huoneen telkkarin auki, niin suomi-venäjä lätkämatsi alkoi samalla hetkellä. Siis SE pikkuleijonien kulta-ottelu ;)

Aamupalan jälkeen jatkettiin matkaa ja kun hämärä saapui, niin mekin löydettiin perille.
Ulos ei enää siinä pimeässä ja kylmässä juurikaan menty, mitä nyt koirat hiukan rallittivat ja Ruuti ihmetteli, että ketäs hänen tontilleen oikein tuli :)

Torstaina lähdin Ninan matkassa Rukan "keskukseen" viettämään päivää.
Velipoika oli oman poikansa kanssa saapunut Rukalle jo maanantaina ja Timo oli kysynyt jos voisin jossain välissä hetken viettää aikaa Nikin kanssa, niin hänkin pääsisi lautailemaan isoon mäkeen.
Ja tottakai, Niki on niin huippu tyyppi, että mieluusti sen kanssa aina jonkun tunnin vietän.
Siispä pakattiin auto täyteen lumilautoja ja lämmintä vaatetta ja lähdettiin itä-Rukan taikamatoille.

Hetken tuumailujen jälkeen laitoin minäkin laudan jalkoihin ja hivuttauduin lyhyellä taikamatolla ehkä jopa 20 metriä mäkeä ylös.
Hiukan jännitti, että pysyisinkö noinkaan pientä ja lähes tasamaata pystyssä, mutta kyllä pysyin :)

Pari laskua tehtiin Nikin kanssa pikkumäestä ja sitten siirryttiin ehkä kolme kertaa isompaan mäkeen. Edelleen ylös päästiin ilmaisella taikamatolla :)
Vieläkään en kaatunut, joskaan vauhtia ei ehtinyt kertyä kovinkaan hurjasti, mutta voi että oli hauskaa. Tämä pieni mäki riitti ensimmäiseksi päiväksi vallan mainiosti.
Ja siis Niki oli aloittanut lumilautailun 3 päivää aiemmin ja hurjan hienosti jo meni.
Kovin pitkään ei ulkona voinut yhtäjaksoisesti olla, sen verran kylmää oli. Mutta pieni tauko sisätiloissa ja taas jatkettiin.

************

Illalla meillä oli ohjelmassa yllätys yllätys... agilityä :)
Olin ennakkoon lupautunut vetämään treenit sillä ajatuksella että pääsisin ainakin neuvomaan Ninaa ja Ruutia toden teolla. Vähän meinasi kylmä olla, enkä sen takia ottanut omia koiria edes maneesille mukaan. Mutta ei me ainoita oltu. Paikalla oli lopulta 4 ohjaajaa ja 6 koiraa. Rakennettiin suunnittelemani rata ja hyvien lämmittelyjen ja matalien rimojen myötä treenattiin "ihan kunnolla".
Täytyy muuten sanoa, että olipa taitavia ja nopeita koirakoita! vau!

************

Perjantaina lähdin samalla tavalla aamusella Ninan mukana Timon ja Nikin luo.
Ja taas oli aikomus viettää tovi Nikin kanssa taikamatolla ja sitten myöhemmin iltapäivästä lähtisin itsekseni isoille rinteille.
Päivä oli jonkinverran lämpöisemmän tuntuinen kuin edellinen vaikka pakkasta oli edelleen jotain reilut 25 astetta. Normaali talvikeli :)

Iltapäivästä oli vihdoin minun vuoro lähteä isoon mäkeen. Kyllä muuten jännitti aika tavalla.
Tuolihissillä ylös ja ei muutakun suurempia miettimättä rinnettä alas. Ja sama uudestaan ja uudestaan ja uudestaan :)
Ei tarvinut kahta kertaa laskea samaa rinnettä, sen verran paljon siellä on vaihtoehtoisia mäkiä.
Illaksi sain vielä Ninan mukaan laskemaan. Kuinka huippua!
Enkä muuten edes kaatunut. Jos ei sitä lasketa että pariin kertaan piti ottaa käsillä vähän tukea etten vaan kaatuisi :)

************

Lauantaina jäin majapaikkaan aamulla miettimään, että mitähän tekisin. Ilma oli lauhtunut jo kymmenisen astetta ollen enää vain 15-16 pakkasella. Ei paha ollenkaan.
Tavallaan teki mieli lähteä lautailemaan mutta teki myös mieli lähteä vähän ulkoilemaan koirienkin kanssa.
Laitoin auton lämpenemään pariksi tunniksi ja koirat kyytiin ja nokka kohti seikkailuja.
Ajoin Pienen Karhunkierroksen alkupisteelle ja päästin koirat ulos. Voi sitä riemua muutaman "ei niin aktiivisen" päivän jälkeen, kun nekin vihdoin pääsi kunnolla ulkoilemaan.

Lähdettiin hyvin tallattua polkua kulkemaan ja ei päästy kovinkaan pitkälle kun tuli ensimmäinen riippusilta.

Koirat oli ensin sinne menossa mutta hyvin nopeasti kääntyivät pois.
Lähdin itse kulkemaan siltaa ja yritin epätoivoisesti houkutella koiria perääni, mutta eivät tulleet. Sen verran jännitti jokaista. Enkä kyllä ihmettele...

Yritin myös hihnojen kanssa, mutta nopeasti totesin, että ei tule mitään. Viimeisenä keinona sidoin kaikki koirat puuhun kiinni ja kannoin kaksi koiraa kerrallaan sillan yli.
Tuli muuten melkoinen hiki... En tiennyt kuinka pitkällä olisi seuraava riippusilta ja päätin, että sinne saakka kuljetaan.
Vajaan kahden kilometrin talsimisen jälkeen tultiin vanhalle myllylle.

Aikamoisia maisemia!
Täältä päätin kääntyä samaa polkua takaisinpäin, sillä edessä olisi llut ihan hetken päässä näköjään taas riippusilta.
Kaikkiaan vähän alle 4km tuli minulle, koirille varmaan tuplat.

************

Sitten oli illalla vielä ohjelmassa heppailua. Ninalla on oma hevonen ja oli selvää, että jonain päivänä pääsisin Simo suomenhevosta tapaamaan. Olin toki ajatellut, että pääsen sitä vain vähän rapsuttelemaan ja hyvällä tuurilla loppukävelemään Ninan ratsastettua ensin kunnolla. Mitä vielä, Nina ilmoitti, että minä ratsastan ja hän opastaa. Huh!
En ollut pakannut ratsastushousuja edes mukaan, mutta farkuissa homma sujui kohtuullisen kivasti.
Simo on äärettömän kiltti ja ihana hevonen, jolla oli todella mahtavaa ratsastaa ihan kunnolla. Ja kun se on koulutettu hiukan eri tavalla kuin "normaalit" ratsut, niin oli aika mielenkiintoista mutta niin makeeta, kun se kuitenkin toimi. Harmi kun asuvat noin kaukana...
Voi kun olisi kiva löytää Vihdistä joku heponen jolla voisi käydä ratsastamassa.

************

Haikein mielin heräilin sunnuntaina aamusta. Kunhan päivä valkeni, niin pakkasin auton ja lähdin ajamaan kohti kotia. Suomussalmen kohdissa oli tämä hauska taideteos "Hiljainen kansa" joka googlailulla selvisi, että sehän on ollut samassa paikassa jo vuodesta 1994 !! Oho!
Olin kyllä kuullut tästä ja jossain kymppi uutisten loppukevennyksissäkin nähnyt, mutta että noin vanha?

 Matka oli pitkä (n.825km) mutta kun sen tiesin ja olin varautunut 10-12 tunnin matkaan, niin eipä siinä ahdistusta tullut :) Lopulta riitti kolme pysähdystä ja kotona oltiinkin hyvissä ajoin illalla

Oli huikean ihana miniloma! Suuren suuri kiitos Nina & Teemu vieraanvaraisuudestanne!
Syyskuussa sinne sitten uudestaan!

Hyvää Joulua!

Joulu tuo tullessaan ison ilon,
ja ehkäpä myös muutaman lisäkilon.
Mutta ei huolta nyt asiasta tästä,
vaan nautitaan elämästä!

Hirmuisen hyvää Joulua!

Nollatili auki

Viime viikonloppuna kisailin tämän vuoden viimeiset agilitykisat.
Ilmoitin vain Häkän kolmeen starttiin ja paikkana Riihimäen kylmä halli.
Tuomarina oli Pertti Siimes ja varsin mukavat oli hänen radat.
Olin valmistautunut kisoihin koko viikon siten, että yrittäisin olla lähtemättä hosumaan ja kaahailemaan Häkän mukaan, ohjaisin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti ja luottaisin koiraan enkä häiritsisi sitä kulkemalla liian lähellä.
Ja etenkin puomin alastulon varmistaisin niin, että kunnon pysäytys ja jatketaan vasta luvan kanssa. Ja mikäli Häkä sieltä lähtisi itse, niin rauhallisesti pysäyttäisin menon ja ottaisin koiran kainaloon ja lopettaisin siihen paikkaan.
Hitusen olin myös antanut sijaa ajatukselle ensimmäisestä nollasta. En tähän saakka ole vielä mihinkään kisoihin asettanut mitään tulostavoitteita. Enkä tähänkään. Toiveena se oli, ei tavoitteena.

Tätä siis mielikuvaharjoittelin koko viikon ja kun se tilanne vihdoin tuli, olin todella latautunut siihen ekaan starttiin. Jännitin hiukan, mutta en liikaa. Fiilis oli hyvä.
Ohjaus sujui, esteeltä toiselle mentiin kovaa mutta varman oloisesti. Neljäntenä esteenä ollut keinu hiukan mietitytti kun se vaikutti aika raskaalta, että varmistan huolellisesti sen maahan tulon ennenkuin annan Häkälle lupaa lähteä. Se sujui ihan hyvin. Aikaahan siinä tietty kuluu kun ei se keinu vaan putoa alas niin nopeasti kuin vaikka lähes kolme kertaa painavemmalla göötillä...

Sitten jatkettiin ja kaikki sujui pääosin hyvin. Yksi pieni kielto oli lähellä, mutta ei kuitenkaan. Takaakierrossa pyöritin Häkän itseni ympäri ja se meinasi pysähtyä, mutta hyppäsi kuitenkin joten ei virhettä.
Puomi sujui juuri niinkuin halusin. Vauhdilla loppuun, sinne selkeä pysähdys ja odotin hetken ennenkuin annoin luvan jatkaa. Jes! Hyvä minä :)
Lopulta maaliin virheettömällä suorituksella ja yleisöstäkin kuului melkoiset hurraahuudot kun olihan se rata aikas kiva :)
Kisakirjaan saatiin siis ensimmäinen nolla vielä vuoden lopun kunniaksi. Mahtavaa!
Sijoitus oli lopulta viides ja voittajalle jäätiin noin kaksi sekuntia. Ei huonosti sekään selkeillä pysäytyksillä...

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten vähän kaahailuiksi. Heti toisena ollut hyppyrata levisi heti alkumetreillä kun olin taas turhan lähellä koiraa ja sitten tuli helvetinmoinen kiire.
Viimeisenä ollut agirata oli myös sellainen "normaali", alkaa hyvin mutta ei kestä loppuun saakka.

Tähän oli kiva päättää agilityvuosi 2015

TopTeam - 2. leiri

Toinen leiriviikonloppu pidettiin Turussa marraskuun viimeisenä viikonloppuna.
Sain muut koirat taas hoitoon (Kiitos Marjo ja kiitos Sirpa) joten päästiin jälleen Häkän kanssa ihan vaan kaksistaan liikenteeseen.

Lauantaina aamusta haettiin ensin Kalle ja Sirius kyytiin ja sitten kurvailtiin ATT-hallille Tuulissuolle.
Oltiin taas melkein ekat paikalla vaikka oltiin noin 20 minuuttia ennen leirin alkua perillä.
Vesisateinen ilma ehkä vaikutti...
Käytettiin koirat hiukan jaloittelemassa, sillä tiedossa oli aamupäiväksi luentoja ilman koiria.

Ensin vähän keskusteltiin ekan ja toka leirin välisestä ajasta ja miten oltiin kotitehtäviä tehty jne.
Sen jälkeen Vakkurin Iida ja Huotarin Senni pitivät juoksukontakteista luennon.
Homma tietysti on hurjan ajankohtainen kun yhä useampi haluaa ne koiralleen opettaa.
Itsekin Häkälle aloitin puomin opettamisen juoksarina, mutta luovuin siitä viime keväänä, kun vauhti kasvoi enkä yksin treenatessa nähnyt oikeita suorituksia joista olisin koiraa voinut palkata joten epäreiluna koiralle, vaihdoin metodin "helppoon" 2on2off.

Mielenkiinnolla ensialkuun luentoa kuuntelinkin, mutta lopulta siinä ei tullut minulle yhtään mitään uutta ja ihmeellistä, joten mielenkiintokin vähän hiipui...
Luennon perään mentiin kentälle katsomaan erilaisin metodein opetettuja koiria ja niiden tämänhetkistä tilaa juoksupuomin osalta.
Muutaman suorituksen jaksoin katsoa, mutta jälleen mielenkiinto hävisi, sillä kaikki suoritukset oli vähän sinnepäin, mielestäni koirilla ei ollut mitään käsitystä siitä mikä olisi niiltä haluttu oikea suoritus vaan niitä juoksutettiin vaan läpi ja toivottiin, että askeleet osuisivat alastulolle.
Noh... Oma ajatusmaailmani ei kääntynyt enkä aio vaihtaa Häkälle juoksareita.
Enkä jaksanutkaan seurata tätä loppuun saakka vaan lähdin syömään :)



Lounaan jälkeen pääsi Häkä matkaan. Tiedossa oli ensin "luokkakuva"
Pätysen Jukka oli tullut paikalle kalustonsa kanssa ja koko porukasta otettin yhteiskuva sekä jokaisesta koirakosta yksittäiskuvat. Mielenkiinnolla odotan näitä kuvia :)

Kuvien jälkeen meidän ryhmä aloitti Iidan treenissä.

Iida oli suunnitellut irtoamis-treeniä. Kerrassaan loistava. Häkä on taitava ja tiedän, että se osaa, mutta silti pyrin auttamaan sitä tosi tosi paljon.
No nyt en saanut. Kuvassa olevista pätkistä piti valita toinen, otin tuon oikeapuoleisen. Siinä etukäteen arvelin 5-6-7 olevan meille haastellisin.
Lähdin toteuttamaan tätä niin, että vasurilla lähetin 1-2-3 hypyille, 3-4 välii valssi ja oikealla lähetys putkeen. No joo, ihan ok...
Häkä tuli putkesta ulos enkä saanut sitä lähes paikalla seistessäni lähtemään 6 hypylle. Olisihan se tietty onnistunut jos olisi saanut ohjata kuten aina, mutta nyt olikin tarkoitus irrottaa koiraa kauempaa eikä juosta saanut.
No sitten muutamilla palkkauksilla se lähtikin hyvin putkesta 7 hypyn takaakiertoonkin.
Mutta palattiin hypyille 1-4 ja nyt haluttiin tehdä takaaleikkaus neloselle.
Tämä oli erityisen vaikeaa, sillä kaikki vasemman puolen ohjaukset on tällä hetkellä meille todella hankalia. Niin tämäkin.
No useilla toistoilla saatiin onnistumiset ja myös kotiläksyksi vahvistaa irtoamista ja estehakuisuutta.

Iltapäivästä meidän ryhmän oli aika vaihtaa maisemaa TSAU:n hallille.
Siellä odotti Mikko Lilja ja fysiikkatreenit. Hikeä tiedossa...
Mikon treenit oli jo Mikkelin leirillä ihan supermahtavat joten odotukset oli korkealla.
Eikä Mikko pettänyt. Ensin vähän alkulämppää hyppien, pomppien, raajoja aukoen ym.
Sen jälkeen erinäisiä spurtteja tötsien välissä ja vähän tikapuutreeniäkin.
Aivan mahtavaa, hiki virtasi ja fiilis oli huikea.

Tunnin jälkeen oli vuorossa siirtymiset hotellille ja heti perään keilaamaan.
Vähän meinasi hoppu tulla, kun  hotellissa sisäänkirjaukset kesti melkein puoli tuntia...
Pikasuihkun kautta keilaamaan ja olihan hauskaa.

Illalla hotellin ravintolaan oli koko porukalle varattu pöydät ja ruoat. Kyllä olikin jo nälkä...
Mutta sitten alkoikin ongelmat... Vaikka meidän jengin ruoat oli etukäteen päivällä tilattu ja keittiössä tiedettiin meidän tulevan, niin ei vaan onnistunut ei sitten millään. Ruokia sai odottaa melkein puolitoista tuntia ja kun se lopulta tuli, oli se niin hirveetä paskaa, että palautin annokseni keittiöön. Ja annostani maistoi kaksi muutakin. No ei se lopulat onneksi mitään maksanutkaan ja lihan siitä ehdin kitusiini syödä. jotain sentään sain...
Mutta oli kerrassaan surkeaa palvelua ei vain minulle, vaan lähes kaikille muillekkin. Ruokia sai odottaa, ei ollu ollenkaan sitä mitä piti, väärin tehtyjä annoksia, unohdettuja annoksia ym. ym...

No, ei pitkään siellä viihdytty vaan siitä pikkuhiljaa porukka lähti väsyneenä ja kettuuntuneena nukkumaan.


Sunnuntaina pirteinä ylös ja aamupalan jälkeen hallille.
Päivä alkaisi samantien Sanna Lehtosen treeneillä.

Sanna oli suunnitellut samalla ratapohjalle 8 erilaista treeniä ja niistä piti valita 2. Jokainen teki ensin ykkösen, eli lämittelytreenin.
Lähestymistavan sai itse valita ja minä halusin ottaa sellaisen treenin, joka meille tällä hetkellä on selkeästi hankalaa, eli kaikki vasemmalla tehtävät ohjaukset.
Ensin treenattiin kakkosta, eli "takalenkit". Pitäisi Häkän kanssa opetella vastakäännöksiä ja tein sellaisen kakkos esteelle ja se oli helppo. Sitten yritin rytmittää ja päästää Häkän putkesta ohi jotta saisin tehtyä takaaleikkauksen neloselle ja sehän meni pieleen. Palkattiin ja toistojen jälkeen sehän meni.
Sitten vitoselta lähetys takaakiertoon ja sokkari kutosen etupuolelle. Tämä onnistui, mutta hyvä se ei ollut. Vein ihan turhaa koiran liian lähelle kutosta enkä antanut sen taaskaan itse työskennellä. Eli pari metriä tlaa koiralle ja uderstaan. Ja hupsis, meni ihan täydellisesti :)
Kolmantena pätkänä tehtiin nro 8, eli kahdeksikkoja.
Oma sunnitelma oli jäädä 6. putkella vasemmalle puolen jotta saan vipattua poispäin-tyyppisesti seiskalle. Ja samoin 10 kepeille halusin tehdä poispäin käännöksen.
No molemmat epäonnistui, kun taas kerran minulla oli pieni hosuheikki päällä...
Sain paljon aiheellista palautetta ja tunnistin itseni niistä. Mutta sain myös vinkkejä jatkoon, ei vain "älä tee näin"-ohjeita vaan niiden lisäksi "tee näin ja kokeile näin"-ohjeita. Jes!

Sitten siirryttiin Sennin ja Villen yhteiseen treeniin joka ei kuitenkaan ollut milläänlailla yhteinen.
Molemmilla täysin omat kuviot.

Menin Häkän kanssa ensin Sennin treeniin. Siinä piti ensin käydä paperilla läpi tuo oheinen rata ja sen jälkeen arvioida kauanko suoritukseen kuluisi aikaa.
Sen jälkeen ajatuksen kanssa (mielikuvana) edelleen tutustumatta kertoa kauanko suoritukseen kuluisi aikaa. Sen jälkeen tutustua rataan ja tehdä se kellon kanssa ja viimeiseksi sitten suoritettiin rata koiran kanssa ja otettiin aikaa.
Olen viime keväänä tehnyt samantyyppisen treenin NOxin kanssa ja siinä ajat meni muistaakseni hyvin lähelle toisiaan.
No nyt ei... Sain hajontaa lopulta lähes 20 sekuntia :)
Että niinkö pikkasen vielä hakee yhteistyötään Häkän kanssa tekeminen :)

Tehtiin toinenkin treeni Sennin kanssa ja siinä korostui vinossa kulmassa suoritettavien esteiden heikkous sekä puomi... Kotiläksynä ekalta leiriltä olin treenannut mielestäni aika paljon puomia, mutta sain heti palautetta kun en edelleenkään toimi kovin selvästi Häkälle vaan kriteerit on vähän vaillinaisia. Höh...

Villen treeninä oli muistiharjoitus.
Omasta mielestäni muistan tosi hyvin radat aina mutta toki ohjausvalinnat ei aina ole parhaat mahdolliset.
Tämä harjoitus toteutettiin siten, että Ville kertoi esteiden numerot (poikkesi muuten kuvasta täysin) Ja sitten oli ns. lähtö ja maali jotka ei ollu numeroituna. Seistiin selkä esteisiin päin ja Ville kertoi numerot jossa järjestyksessä pitäisi suoritus tehdä. esim. 2-3-1-4-5. Mielikuvana piti miettiä miten esteet mennään, suorituspuolella ei ollut mitään väliä, tarkoitus oli mennä esteet oikeassa järjestyksessä ja mahdollisimman nopeasti lähdöstä maaliin.
No varsinainen muistaminen ei minulle ollut hankalaa, mutta tosiaan monessa kohdassa olisin voinut valita reitin vähän toisella tavalla. Kerrassaan hauska treeni.

Tässä välissä oli jälleen ruoka-aika ja sen perään Anne Talvitien mentaaliluento.

En ole aiemmin ajatellut ettäkö minulla nyt niinkään olisi mitään ongelmaa pyykkisellä puolella, mutta TopTeamin myötä ja Häkän kanssa aloittaessani kisaamisen ja treenien muuttamisen vaativampaan suuntaan olen alkanut miettimään vähän myös mentaalipuolta... Hmm...

Annen luennot on mielenkiintoisia ja huomaan uppoutuvani niihin ihan eri tavalla, mitä koskaan olen aiheeseen paneutunut.
Ekalla leirillä oli pienen pieni kahdenkeskinen keskustelu Annen kanssa ja siitä kotiläksyksi saamani tehtävä osoittautui minulle henkisesti liian kovaksi palaksi enkä saanut sitä tehtyä. Eikä se ollut sen kummempi, kuin piti tehdä selkeä pesäero muiden koirien kanssa tehtävään agilityyn ja Häkän kanssa tekemiseen. Tähän sain hyvät ohjeet ja kuinka sen toteutan, mutta en vaan pystynyt. Nousi pala kurkkuun ja ihan kun olisin joutunut hylkäämään totaalisesti muut koirani ja se ei sopinut.
Jälkeenpäin ajateltuna koomista ja yritän tuon tehtävän vielä ennen joulua saada tehdyksi.

Valitsinkin toiselle etäjaksolle Annen kummivalkukseni ja sen myös sain. Mielessäni siintää jo miten tätä etäjaksoa hyväksikäytän. Katsotaan tuottaako se vielä mitään tuloksia sitten ensi vuoden puolella.

Sunnuntain lopuksi oli vielä aika siirtyä TSAU:n hallille jossa oli sekä Annen treeniä pareittain mutta myös Mikon fysiikkatreenit.
Annen treeniä odotin vähän jännittyneenä, kun selvisi että se on paritehtävä.Tehtiin mielikuvatreeniä kisoihin lähtemiseen ja treeneihin lähtemiseen ja piti ääneen selostaa mitä tapahtuu.
Aloitus oli hankalaa, mutta kun vauhtiin pääsin, niin saatiin suoritettua tehtävä helposti loppuun.
Moni asia mulla tapahtuu ihan samalla tavalla treeneihin ja kisoihin lähdön osalta mutta jotain erojakin näköjään on...

Fysiikkatreeninä oli kuminauhajumppaa ja kahvakuulailua. Hyviä liikesarjoja tehtiin, mutta aika meinasi käydä uhkaavasti vähiin ja saatiin hikoilla "vain" tunti...

Loppupalaverin jälkeen jossa käytiin vielä kertausta etäjakson kotitehtävistä ym. oli aika suunnata auton keula kotia kohti.
Hirmuisesti hyvää fiilistä taskussa ja kova treenihinku päällä.
Ihan mahtista!
Oikeesti on huippua saada olla mukana TopTeamissa :) Suosittelen!!

Pentusuunnitelmia sittenkin!

Kauan aikaa sitten olin suunnitellut pentuja tähän 2015-2016 vuodenvaihteen tienoille. Toiveena oli saada Tulikäpälien juhlapentue, eli järjestyksessään kymmenes pentue maailmaan lähelle ensimmäisten kasvattieni syntymää. Jotka siis marraskuussa täyttivät sen 10-vuotta.
Kuitenkin emäksi ajateltu Tulikäpälän Ilmiliekki "Freyan" terveystarkissa tulikin sellaisia tuloksia silmien osalta, ettei Freyaa ainakaan nyt tässä vaiheessa astutetakkaan. Joten pentuhaaveet haihtuivat sen siliän tien...
Tiedossa oli, että vasta 2016 syksylle saisin ihanan Saaran toistamiseen jalostuskäyttöön joten piti vaan niellä tappiot ja unohtaa juhlapentue.

No... asioilla kun on tapana järjestyä, niin pienten sattumien summana saankin Saaran jalostukseen jo sen seuraavasta juoksusta, jota odotellaan alkavaksi tammikuulle.
Uroksen valinta ei ihan hirmuisesti tuottanut päänvaivaa. Olin jo Saaran ensimmäisten pentujen kohdalla pohtinut samaa urosta, mutta silloin kahdesta loistavasta valitsin sen toisen. Eli Williamin.
No nyt vaan kysymys uroksen omistajalle, Stiinalle ja kun myöntävä vastaus tuli, niin avot. Kaikki palaset loksahteli paikoilleen ennätysvauhdilla.

Mainoksen kuvia ovat ottaneet: Anne Huotari, Jukka Pätynen/koirakuvat.fi, Aki leppälä, Mirella Ruotsalainen, Minna Juustovaara ja Sari Eskelinen.

Pennuista odotan erittäin kauniita, harmaita, hännällisiä kiitureita.
Mikäli haluat mukaan Tulikäpälien hulvattomaan tiimiin oman pennun kera, niin ota pian yhteyttä :)
milla.saari@saunalahti.fi

Synttäreitä ja muuta

Viime viikolla, 12.11 oli merkkipäivä. Maailman ensimmäiset Tulikäpälät täyttivät 10-vuotta.
Muistan pentujen syntymän todella tarkasti, olihan se ensimmäinen laatuaan :)

Rakas Liekkini syntyi ensimmäisenä ja sehän jäi "vahingossa" kotiin kun ei sitä kukaan silloin ostanut... Totuus on hiukan toisenlainen, mutta ei siitä sen enempää.
Mutta olen todella onnellinen kun olen saanut kasvatus harrastuksen myötä tutustua valtavan ihaniin ihmisiin ja olen saanut pentujen myötä paljon uusia ystäviä. Ja kuinka ihanaa on pienetkin kuulumiset kuinka Tulikäpälillä on kaikki hyvin ja niistä tykätään kovasti. Ihan parasta <3
Hurjan paljon onnea kaikille Tulikäpälä-perheille!
Ja vielä rapsutukset ensimmäisille: Palomies "Leevi", Kulovalkea "Tuisku", Tulitaistelija "Iines" sekä Pikku-Liekki "Liekki".

Minulla oli haaveena saada tälle syksylle juhlapentue, eli kymmenes Tulikäpälä-pentue. Valitettavasti Freyan silmätarkastus tulos esti jalostusaikeet tälle syksylle. Eli seuraavia Tulikäpäliä on luvassa näillä näkymin vasta syksylle 2016. Ellei jotakin muuta keksitä ensi keväälle ;)

*********************

Häkän kanssa korkattiin tottakai samantien kolmosluokkien kisat. Eli lauantaina Ojangossa BAT:n kisoissa. Minua jännitti aika tavalla, oli vaan niin siistiä päästä Häkän kanssa kolmosiin kisamaan.
Vaikka olihan sen kanssa alemmissakin luokissa kivaa, mutta ne kun eivät olleet missään vaiheessa meidän päätavoite...
En asettanut minkäänlaisia tulostavoitteita ensimmäisiin kisoihin vaan nyt lähdettiin vähän niinkuin opintomatkalle. Kun nyt vaan osaisin valita ne Häkälle parhaiten sopivimmat linjat.

Ensimmäinen agirata oli Saviojan Annen rata. Oikein kiva ja vauhdikas.
Huomasin heti alussa vähän sählääväni "paniikissa" mutta Häkä kulki silti hienosti. Aina esteelle nro 11 saakka joka oli pujottelu.
Se meni kyllä ensimmäiseen väliin ihan oikein, mutta sitten se bongasi vieressä olevan hypyn ja lensi sinne :) Tuloksena sis hylkäys.
Jatkoin rataa kisan omaisesti ja lyhyestä putkesta Häkä kääntyi vähän jaloille ja sinkosi seuraavasta esteestä (muuri) ohi. Ja seuraavastakin.
Olen huomannut, että jos Häkä ajautuu yhden esteen ohi ja annan sen silti jatkaa, niin se herkästi ohittaa seuraavatkin esteet.
No sitten oli loistava tilaisuus vielä kokeilla putki-puomi erottelua jota en Häkän kanssa muista juurikaan treenanneeni. Ja eihän se onnistunut. Puomille olisi pitänyt mennä, ei menny :)

Toinen agirata oli myös Annen rata. Myös sarjaa "ihan kiva".
Ajatukseni oli tehdä toiselle hypylle pakovalssi-sylkkäri, koska Häkä on niissä mahdottoman hyvä. No joo, Häkä on, minä en :)
Annoin liikaa tilaa pienelle koiralle ja se pystyi kääntymään hypyn jälkeen takaisin. huoh... Hyvä minä... Eli heti toiselle esteelle hylkäys.
No taas jatkoin täysillä ja parit valuneet kaarteet tuli. Puolivälissä oli keinu ja Häkä kielsi. Sujahti vieressä olleeseen putkeen. otin uudestaan ja sen jälkeen kannoin sen radalta pois.

Viimeinen rata oli hyppyrata ja nyt tuomariksi vaihtui Marja Lahikainen.
Tällä radalla aiheutti päänvaivaa pujottelun jälkeiset kaksi hyppyä, mutta kunhan ensin pääsisi sinne saakka...
Rata lähti muuten hyvin mutta tokalle esteelle kielto. No sitten puolivälissä oli mielestäni helppo vienti kepeille, mutta Häkä sinkosikin viereiseen putkeen. Hupsis ja hylky :)

Kokonaisuutena olen kuitenkin tosi tyytyväinen Häkään. On se ihana <3
Ja ensi sunnuntaina taas lisää :)

Tässä vielä video kaikista radoista. Suuri kiitos Karolle kuvaamisesta!

Häkä kolmosiin!

Mieletön fiilis!
Häkän kanssa agilityssä kisataankin jatkossa kolmosissa :)

Mietin ensin kuinka puran tähän upeita tunteitani lyhyestä kisaurastamme, mutta äh. Suolletaankin vähän toisenlaista tekstiä...

Jos koiralle on asetettu ikäraja milloin se saa aloittaa kisaamisen, niin MIKSI silloin ei saisi aloittaa?
Jos olen 18-vuotta harrastanut lajia ja Häkä on jo 7. täysin oma ja itse kouluttamani koira jolla kisaan, niin eiköhän ole jopa suotavaa, että jotain osaan tehdä oikein ja kerralla, jolloin tuloksetkin näkyvät nopeammin (eli koira on "kisavalmis"). Meillä tavoitteet eivät olleet ykkösissä tai kakkosissa. Meillä tavoitteet on ihan jossain muualla... Jos olen vuoden kouluttanut pientä kiituriani erittäin systemaattisesti ammattivalmentajan kanssa, niin onhan se helvetti jo omituista jos se ei näkyisi jossain! MIKSI en saisi iloita ja nauttia kun minulla on terve ja nopea koira joka nauttii tekemisestä.
MIKSI minun pitäisi odotella 2-3 vuotta ennenkuin alkaisin kisaamaan? Miksi?

No, näitä sammakoita suustaan ovatkin päästäneet ihmiset joilla on vasta ensimmäinen koira tai ehkä olevatkin vain ketynä kentänlaidalla eivätkä itse tiedä huippu-urheilusta tuon taivaallista. Saatikka, että olisivat koskaan edes kisanneet omaa kotikenttää pidemmällä. Huoh!
Koomista on myös se, että enpä ole koskaan aiemmin kuullut arvostelua tekemisiäni kohtaan gööttien kanssa kisatessa... Tai sitten olen onnistunut ne vaan deletoimaan :)
Mutta nyt kun on Häkä...

Mutta kerrottakoot, että kyllä, mulla on tavoitteita Häkän kanssa.
Saatiin kisaoikeus kolmosiin ja nyt haetaan ensin vähän tuntumaa, että minkäslaista menoa meiltä kolmosissa irtoaakaan :)
Eli tavoitteena EI ole nyt heti äkkiä saada nollia kasaan! Toki tavoitteena on saada kisaoikeus ensi kesälle niin SM-kisoihin kuin maajoukkuekarsintoihinkin, mutta hei, tässä nyt on 7kk aikaa keräillä niitä nollia. En usko sen olevan meille hirveä ongelma, mutta ennen kevättä en suostu niitä "väkisin" yrittämään... Ne tulee jos ne tulee ja piste! Maailma ei saa kaatua jos ei tavoitteisiin pääsekkään.
Menestymiseen vaaditaan muutakin kuin hyvä koira. Ja tällä hetkellä minulla on vielä pitkä matka tullakseni koirani arvoiseksi ohjaajaksi. Matkalla ollaan, mutta mutkia saattaa tulla...
Koittakaa te muutkin se kestää. Minä kestän kyllä :)
Häkä on paljon muutakin kuin vain helvetin nopea pikkukoira!!

Ja tähän lauantainen nollavoitto :)

Laitetaan ne kaksi muutakin rataa. Kymppi ja hylky.

Ai niin, siirappisen ihanat sydämmentäytteiset hehkutukset ja kiitokset Heidi Ruoholle, Häkän kasvattajalle! :)  <3 <3 <3 KIITOS!!
Tuo pieni sininen unelmani on täyttänyt jo monen monta unelmaani ja olen erittäin kiitollinen jokaisesta päivästä kun se kuuluu elämääni :)

Top Team - päivä 2

Toinen päivä alkoi Anna Boströmin mielenkiintoisella luennolla koiran fysiikasta.
Lisäksi demo-koiralla saatiin hyviä ohjeita ja vinkkejä koiran kehonhallinta-treeneihin.

Tämä kuva lainattu Sanna Lehtosen blogista

Seuraavana oli vuorossa Mikon fysiikkatreenit meille ihmisille. Ensin vähän alkulämppää ja treenausta ja sitten lihaskunto- ja ketteryystesti.
Olipa huippua kun tehtiin ketteryystestiä, niin kaikkia kanustettiin ihan maailmanluokan tahtiin :)

Tässä taas kuva lainatu Sanna Lehtosen blogista.
Kuva ketteryystestin treenistä. Varsinainen testi tehtiin yksi kerrallaan.

Sitten päästinkin välillä syömään.

Ruoan päälle ehdin Häkän kanssa ulkoilemaan ja saatiin vähän aivoja tuuletettua

 

Siitä siirryttiinkin sitten lajitreeniin ja nyt vuorossa Anu Rajaheimon ratatreeni.
Jokainen teki sen mitä koki tarpeelliseksi ja ihan alkuun testasin Häkän kanssa vain puomin.
Uusi paikka, Häkälle uuden näköinen puomi ja vähän häiriötä ympärillä. Meni kivasti :)

Anun treenirata näytti aluksi kinkkiseltä, mutta kuvasta poiketen joidenkin esteiden kulmat eivät olleet ihan tasan samoin kun piirroksessa.
Puomin jälkeen aina muurille saakka minulla oli selkeä visio ja se meni kuten ajattelinkin. Mutta olin ajatellut kepeille viedä valssin kautta (muka ehtisin järkevästi) mutta Anu haastoi lähettämään muurilta kepeille (Ja onhan Häkä hyvä hakemaan kepit...) Ja lopussa poispäinkääntö putkelle.
Tässä meillä tökki. Eka meni hyvin, mutta vedinkin kepit pitkälle. Mutta sitten kun jäin Häkän tasalle, niin se hidasti loppua kohti. No tästähän edellisen päivän Sennin treenissä jo puhuttiinkin...

Toinen ongelma tuli putkelta pituudelle. Koska en missään tilanteessa ehtisi mitään hyvää ja nopeaa valssia tai persjättöä, niin oikeastaan vaihtoehtona olisi putkijarru ja lähetys pituudelle ja takaaleikkaus.
No tämä ei tosiaankaan onnistunut, sillä yritin kokoajan rynniä koiran päälle ja sehän silloin lähtee "alta pois" ja pituuden ohi. Argh! :)
Kotiläksyksi saatiinkin takaaleikkauksia erikoisesteille...

Anun treenien yhteydessä oli myös pyykkinen valmentaja Anne Talvitien osuus.
Itse en koe tätä osa-aluetta niinkään tarpeelliseksi juuri minulle, mutta tuskimpa siitä haittaakaan on, että avoimin mielin vaihtaa Annen kanssa muutaman sanan :)

Päivän ja koko leirin viimeisenä osuutena oli Sanna Lehtosen parin tunnin keskustelu-tyyppinen treeni. Eli lähinnä käytiin treenaamista ja ohjausvalintoja ym. juttuja paperilla.
En koskaan ole jaksanut istua pitkään oppitunneilla ja kun kahden päivän muut aktiviteetit jo kovasti painoi, niin oli muuten todella tuskaista...
Ei ihan hirveästi jaksanut keskittyä vaikka onneksi Sanna osasi aina välillä herätellä meitä keskusteluun mukaan.
Kotitehtäviä jäikin melkoinen kasa tästä oppitunnista...

Lopuksi vielä saatettiin viikonloppu pakettiin ja lähdettiin kotimatkalle.
Väsyneenä, mutta erittäin onnellisena. Ihan huippu viikonloppu, huippukivassa porukassa. Kiitos kaikille leiriläisille ja valkuille!

Kotitehtäviä tosiaan saatiin vino pino ja ensin oli kova hinku hallille, mutta sitten iski pieni epätoivo, kun asiaa ja opeteltavaa tulikin niin kovin paljon, että mistä aloittaisi ja mitkä asiat nostaisi enemmän esille ja mitkä asiat uskaltaisi hyvällä mielin jättää hiukan vähemmälle huomiolle...
No, seuraavaa leiriä odotellessa. Marraskuun lopulla turkkuseen...

TopTeam - päivä 1

Reilu viikko kulunut ensimmäisestä TopTeam leiristä...
Lauantaina ajeltiin Kallen kanssa Mikkeliin aamu varhaisella ja leiripäivä alkoi ysiltä.
Oltiin perillä hyvissä ajoin ja ehdittiin tehdä reipas aamulenkki Häkän ja Siriuksen kanssa.

Osa leiriläisistä oli jo entuudestaan tuttuja vähän paremminkin, osan tunsin nimeltä ja saavutuksiltaan ja sitten oli paljon sellaisia joita en etukäteen tuntenut ollenkaan.
Mutta ei mennyt montaa minuuttia kun jengi alkoi hitsautumaan yhteen. Mahtavaa!

Meidät oli jaettu kuuteen ryhmään joista jokaisessa oli 6 jäsentä.
Viikonlopun lukujärjestys oli tarkkaan laadittu ja jokainen ryhmä kävi kaikki valmentajat läpi. Paitsi fysiikka-osuus jossa hikoiltiin kaikki kahteen kertaan.

Häkän kanssa aloitettiin Ville Liukan valssi-treenillä.
Tässä Villen materiaali, ensin keskimmäisenä olleet valkoiset ympyrät.

Treeni meni kohtuullisesti. Oikeastaan voisin sanoa, että oltiin Häkän kanssa ihan omalla tasollamme.

Tämän jälkeen mentiin vielä oikeasta reunasta olevat valkoiset neliöt.
Siinä pääpaino oli 7-10 ja 16-19 esteissä.
Todettiin, että Häkälle saisi vahvistaa etenkin esteelle irtoamista ja takaakiertoihin minulta huolellisempaa ohjausta...

Villen treenin ohessa oli Boströmin Anna tarkkailemassa koirien liikkumista ja treenin jälkeen kävi pikapikaa koiran läpi ja keskusteltiin hetki.
Häkästä hän totesi, että melko vaikeaa katsoa liikkumista noin nopeasta ja pienestä koirasta :)
Mutta eipä hän ainakaan mitään negativista pystynyt sanomaan.

Seuraavaksi oli ohjelmassa ruokailua ja sen jälkeen jatkettiin Senni Huotarin yksittäisten esteiden "klinikalla".
Valitsin Häkälle ensimmäiseksi puommin josta saatiin loistavia toistoja ja Senniltä vinkki, että mitäpä jos uskaltaisin taas siirtyä vähän eteenpäin. Eli koirahan alkaa jo osaamaan sen mitä itse sanoin meidän vasta treenaavan ja että nyt voitaisiin jo alkaa työstämään vähän lisää variaatioita.
Tämän jälkeen otettiin keinua ja siinä oikeastaan sama homma... Koira osaa, luota siihen ja koitahan mennä vaikka askeln eteenpäin :)

Pienen tauon jälkeen pujoteltiin vielä tovi. Varsinaista ongelmaa meillä ei ole, joten oikeastaan otettiin pujottelua vaan erinäisten häiriöiden kera. Hyvä Häkä <3

Päivä päätettiin tehokkaaseen fysiikka-treeniin jossa meillä on valmentajana Mikko Lilja. Aivan superhyper huipputyyppi!
Tehtiin erinäisiä lämmittely-likkeitä ja saatiin sykettä nousemaan.
Mikko yritti takoa ohjaajiin järkeä päähän, että pitäisi omaakin kroppaa herätellä hyvin ennen kisasuoritusta eikä vain koiraa juoksuttaa...
Ohjaajien ketteryyttäkin koeteltiin, kun Mikko levitti hallin lattialle askeltikkaita. Niitä sitten kirmailtiin mitä erinäisin kuvioin ja saatiin jalkoja solmuun oikein huolella.
Olipa hauskaa!

Siitä sitten päästiin pikkuhiljaa valumaan hotellille ja pikaisen suihkun jälkeen heti ravintolaan syömään ja iltaa istumaan.
Häkä sai jäädä huoneeseen nukkumaan.

Ruoka oli kohtuullisen hyvää ja sen päälle parit siiderit ja ei muutakun alias-pelit käyntiin.
Porukkaa putoili tasaiseen tahtiin ja ennenkuin kello oli ilta yhdeksää, niin ei meitä enää montaa paikalla ollutkaan. Pikkasenko oli ollut raskas päivä :)

Treenivideoita löytyy oikeasta reunasta kohdasta Häkän videot

Vähän hyvää, vähän huonoa

Ensin kivat jutut:

Tossa pari viikkoa sitten kisailin Häkän kanssa ojangossa parit kakkosluokan startit.
Eka rata päättyi hylkäykseen. Häkä irtosi keinun jälkeen suoraan eteenpäin ja kiersi "takakautta" putkeen jonne ei pitänyt mennä vaan keinulta oli tarkoitus kääntyä jyrkästi oikealle pujotteluun. Videolta hyvin kyllä huomaa oman huolimattoman huitaisun jolla Häkä tietty irtoaa mutta huomaan myös, että jos en olisi "jäätynyt" paikalleni, niin olisin ehkä saanut koiran ilman virhettä kepeille, kun olisin liikkunut itse keppien toiselle puolen ja kutsunut Häkän sinne vaan vähän pidemmän lenkin kera. Omituistako, mutta ei kyllä harmita ollenkaan.
Toinen rata oli hyppyrata. Luvassa oli kohtia, joissa jo epäilin jääväni pahasti jälkeen. Mutta luotto koiraan oli, että se osaa kyllä, ei siis ihan hirmuisesti tarvitsisi varmistella tms.
No alkurata menikin hyvin, putkelta muurille olin sijoittunut vähän väärin ja oman liikkeen pysähdyttyä, ei Häkä vielä etene hypylle vaan kääntyi pois ja siitä kielto.
Pujottelun aloitus oli hiukan haastava ja siitä toinen kielto.
Jotenkin tulosten puolesta mua ei harmita ollenkaan ettei nollia tullut. Kisaaminen itsessään on jo niin mahtavaa Häkän kanssa. Ihan sama mitä se lopputulos on.

Tässä radat:

No, sitten väliin toisenlaista...
Käytiin pienellä porukalla Mevetissä terveystarkeissa. Röntgenkuvattiin ja tarkasteltiin silmiä.
Harmikseni Tulikäpäliä sain mukaan tosi vähän ja esitänkin tässä kasvatinomistajilleni pyynnön että ottaisitteko itseänne vähän niskasta kiinni ja käyttäisitte koiria lonkkakuvilla ja silmätarkissa.
Suurin osa (ellei jopa kaikki) on luvannut aikanaan tämän tehdä kun ollaan pentukauppoja tehty. Olisi reilua lunastaa tämä lupaus. Vaikka sitä omaa koiraa ei jalostukseen koskaan käytettäisikään, niin tämä tieto on niin minulle, kuin kaikille muillekkin kasvattajille tärkeää.

Mutta, nyt meitä oli paikalla 5 Tulikäpälää ja Häkä.
Saaralta (T. Saara Savusukeltaja) uusintatarkastettiin silmät ja edelleen priimat.
Taigalta (T. Taiga Tuliraketti) kuvattiin lonkat: A/A, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: terveet
Freyalta (T. Ilmiliekki) kuvattiin lonkat: B/C, Kyynäreet: 0/0 ja peilattiin silmät: J175
Siiriltä (T. Tintti Tulentekijä) kuvattiin lonkat ja kyynäreet, virallista tulosta odotellaan vielä, silmät: terveet
Nemolta (T.Tulivuori) kuvattiin lonkat, kyynäreet ja selkä, tuloksia vielä odotellaan, silmät: terveet
Ja sitten Häkä. Lonkat A/A, Polvet 0/0, kyynäreet lähti 0/0 mutta tulikin takaisin 0/2 !! ja silmissä: crd. Ja siis kerrottakoot nille jotka ei tiedä, niin eläinlääkäri joka suorittaa viralliset röntgenkuvantamiset antaa niistä vain oman näkemyksensä. Samat kuvat lähetetään kennelliittoon jossa yksi ainnut ihminen tutkii kaikkien rotujen kaikki kuvat ja antaa niistä sen virallisen leimansa joka sitten taltioituu koiran tietoihin.
No, avataas tuota kyynär-asiaa hiukan... Olin tietty iloinen kuvauspäivän jälkeen kun priimaa pukkaa. Mutta kun sain virallisen lausunnon kennelliitosta niin tuntui kun olisi isketty puukko sydämeeni. Ahdisti, itketti ja alkoi hiipiä pieni paniikki. Mitä ihmettä! Miten voi noin paljon poiketa kokeneen ja ainakin aiemmin arvostetun eläinlääkärin antama arvio kennelliiton lausunnosta. Jos katsoo vain asteikkoa 0-3, niin kakkonenhan on jo todella vakava poikkeama. Sen pitäisi olla rikkipoikkikatki. Näin ajattelin.
Soitin samantien mevettiin ja jätin eläinlääkärille soittopyynnön joka ystävällisesti hoitikin asian heti iltapäivällä. Hän tutki kuvia uudelleen ja sanoi, että edelleen kyynäreet on täydellisen priimat ja se mitä hän katsoo, ne on täysin terveet. Sanoin sitten, että koira tulisi jatkossa kilpailemaan erittäin aktiivisesti agilityssä. Ell siihne, että anna mennä vaan täysillä. Koiralla on täysin priimat kyynäreet.
No tämähän helpotti suunnattomasti mutta halusin toki tietää mistä se kakkonen olisi tullut.
Ell sanoi toisessa luussa luun sisällä näkyvän jonkinlaisen muutoksen tai kosmeettisen haitan jota ei osannut selittää tarkemmin minulle. Mutta tämä ei vaikuttaisi koiran elämään millään tavalla vaan hänen mukaan kakkonen olisi tulut sen takia, kun röntgenkuvassa näkyy "joku juttu".
No, yritin toki tavoitella samantien myös kuvia viralliseksi lausuneen kennelliiton elänlääkäriä, mutta puhelinaikahan on vain yhtenä päivänä viikossa ja vain 2 tunnin ajan enkä häntä tähän hätään puhelimeen saanut. Mutta jatkan hänen tavoittelemista niin kauan kuin saan hänen kommentin.
Mutta uskallan nyt kuitenkin lopettaa murehtimisen ja jatkaa kaikenlaista puuhailua kuten tähänkin saakka.

No, lopuksi vielä jotain kivaakin.
Tulevana viikonloppuna alkaa vihdoin odotettu Top Team jossa ollaan Häkän kanssa mukana.
Ensimmäinen leiri on Mikkelissä ja luvassa 2 agilityn täyteistä päivää ja ainakin ennakkoon FB-ryhmän perusteella tuntuu olevan ihan "sairaan mahtava" jengi tiimissä. Niin valmentajissa kuin osallistujissakin.
Tässä vaiheessa taas kiitokset Marjolle sekä Lauralle, kun saan "ylimääräiset" koirat hoitoon, eikä niiden tarvitse istuskella autossa koko viikonloppua vaan lähdetäänkin reissuun Häkän kanssa ihan kaksistaan :)

Itseäni piristämään kuva Häkästä. Kuvaajana Sirpa Arminen.

Muoks*

Top Teamin valintatilaisuudesta sai halutessaan kirjallisen palautteen ja odotin vähän toisenlaista palautetta, sillä tilaisuus meni osaltamme vähän niinkuin perseelleen, mutta täytyy sanoa, että tuntui hurjan hienolta lukea todella positiivista palautetta ja kun sitä tavaa useamman kerran, niin kyllähän tuosta tunnistan itseni ja Häkän. Helposti :)
Samalla tästä saa kyllä tosipaljon boostia tulevan viikonlopun ensimmäiseen leiriin.

"Millan ja Häkän valinta perustuu ennakkotehtävistä näkyneeseen potentiaaliin sekä yksittäisiin onnistuneisiin suorituksiin näyttötilaisuudessa. Koirakoilla yhteistyö hakee vielä muotoaan, mutta näyttötilaisuudessa oli havaittavissa sekä huipputasonlle yltävää nopeutta että yksittäisiä esityksiä koiran erinomaisesta esteosaamisesta tai esimerkiksi kääntymisestä.

Hakemuksesta oli tulkittavissa Milllan halu sitoutua valmennusryhmään ja tehdä työtä menestyksensä eteen. Häkän motivaatio agilitya kohtaan on kohdallaan, mikä näkyy vauhdissa, estehakuisuudessa ja itsenäisyydessä. Häkän "moottori" riittää tavoitteelliseen harjoitteluun myös fyysisesti rasittavissa tilanteissa ja erilaisten häiriötekijöiden alla. Häkä etenee erinomaista vauhtia ja potentiaalia suoritusten nopeuttamiseen on nähtävissä erityisesti yhteisen sävelen selkeytyessä. 

Häkän esteosaaminen eri näkökulmista ja erilaisissa suorituksissa arvioituna on tällä hetkellä riittävällä tasolla. Kääntymistehtävässä kävi ilmi, että Häkä on taitava kääntyjä ja osaa ennakoida, hypätä tehokkaasti ja jatkaa suoritusta eteenpäin myös sellaiselta hypyltä, jolla käännytään tiukasti. Seuraavana treenilistalla voisi olla estelukituksen (estehakuisuuden) lisääminen.

Millalla on lajin perustaidot hyvin hallussa ja taito löytää juuri Häkälle tarkoituksenmukaisimmat kulkureitit ja ohjaukset radan suorittamiseksi. Millan radanlukutaito on hyvällä tasolla ja hänellä on taitoa soveltaa osaamistaan suoritustaan muuttamalla yllättävissä ongelmatilanteissa. Milla on erinomainen liikkuja ja osaa sijoittua radalla järkevästi. "