Viime viikonloppuna kisailin tämän vuoden viimeiset agilitykisat.
Ilmoitin vain Häkän kolmeen starttiin ja paikkana Riihimäen kylmä halli.
Tuomarina oli Pertti Siimes ja varsin mukavat oli hänen radat.
Olin valmistautunut kisoihin koko viikon siten, että yrittäisin olla lähtemättä hosumaan ja kaahailemaan Häkän mukaan, ohjaisin rauhallisesti, mutta määrätietoisesti ja luottaisin koiraan enkä häiritsisi sitä kulkemalla liian lähellä.
Ja etenkin puomin alastulon varmistaisin niin, että kunnon pysäytys ja jatketaan vasta luvan kanssa. Ja mikäli Häkä sieltä lähtisi itse, niin rauhallisesti pysäyttäisin menon ja ottaisin koiran kainaloon ja lopettaisin siihen paikkaan.
Hitusen olin myös antanut sijaa ajatukselle ensimmäisestä nollasta. En tähän saakka ole vielä mihinkään kisoihin asettanut mitään tulostavoitteita. Enkä tähänkään. Toiveena se oli, ei tavoitteena.
Tätä siis mielikuvaharjoittelin koko viikon ja kun se tilanne vihdoin tuli, olin todella latautunut siihen ekaan starttiin. Jännitin hiukan, mutta en liikaa. Fiilis oli hyvä.
Ohjaus sujui, esteeltä toiselle mentiin kovaa mutta varman oloisesti. Neljäntenä esteenä ollut keinu hiukan mietitytti kun se vaikutti aika raskaalta, että varmistan huolellisesti sen maahan tulon ennenkuin annan Häkälle lupaa lähteä. Se sujui ihan hyvin. Aikaahan siinä tietty kuluu kun ei se keinu vaan putoa alas niin nopeasti kuin vaikka lähes kolme kertaa painavemmalla göötillä...
Sitten jatkettiin ja kaikki sujui pääosin hyvin. Yksi pieni kielto oli lähellä, mutta ei kuitenkaan. Takaakierrossa pyöritin Häkän itseni ympäri ja se meinasi pysähtyä, mutta hyppäsi kuitenkin joten ei virhettä.
Puomi sujui juuri niinkuin halusin. Vauhdilla loppuun, sinne selkeä pysähdys ja odotin hetken ennenkuin annoin luvan jatkaa. Jes! Hyvä minä :)
Lopulta maaliin virheettömällä suorituksella ja yleisöstäkin kuului melkoiset hurraahuudot kun olihan se rata aikas kiva :)
Kisakirjaan saatiin siis ensimmäinen nolla vielä vuoden lopun kunniaksi. Mahtavaa!
Sijoitus oli lopulta viides ja voittajalle jäätiin noin kaksi sekuntia. Ei huonosti sekään selkeillä pysäytyksillä...
Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten vähän kaahailuiksi. Heti toisena ollut hyppyrata levisi heti alkumetreillä kun olin taas turhan lähellä koiraa ja sitten tuli helvetinmoinen kiire.
Viimeisenä ollut agirata oli myös sellainen "normaali", alkaa hyvin mutta ei kestä loppuun saakka.
Tähän oli kiva päättää agilityvuosi 2015
Tulikäpälän blogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti