Ensimmäinen varsinainen Koli-päivä. Aamukahvia juodessa terassilla aattelin, että eipä ole tänään mikään kiire lähteä mihinkään kun näkyvyyskin on huippuluokkaa. Sumua oli niin paljon, että ainakaan mihinkään näköalapaikalle ei olisi ollut mitään mieltä lähteä. Tai näin siis tuumasin. Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt ehkä jopaa kiirehtiä ja suunnata samantien Ukko-Kolille kameran kanssa.
Noh... Mutta siis nyt piti miettiä, että mitä tänään tekisin.
Ennakkoon olin netistä ahkerasti selaillut erilaisia luontopolkuja, retkeilyreittejä ja nähtävyyksiä ja lisäksi kirjastosta lähti mukaan kassillinen kirjoja ja karttoja.
Päätin sitten että aloitetaan kevyesti ja lähdetään tutkimaan yksi lyhyehkö reitti. Ja se olisi sataman polku. Eli vähän evästä reppuun ja koirat autoon ja menoksi kohti Kolin satamaa.
Koli-oppaan mukaan reitin pituus olisi 4,3km.
Auto parkkiin satamaan ja siitä lähtikin heti hyvin opastettu reitti ylös metsään.
Vähän aikaa luljettuani tuli risteys, sataman polku lähtisi kohti kolin huippua, mutta Kasken kierros jatkuisi eteenpäin. Ja niin reittisuunnitelma vaihtuikin lennosta ja matka jatkui eteenpäin.
Polkua oli helppo kulkea ja koska epäilin ettei ihan hirveästi muita ulkoilijoita olisi, niin päästin koirat irti.
Käytössä oli kaksi kameraa. Kännykkä ja järkkäri. Ja niitähän kaivelin vuoron perään jatkuvasti kun kokoajan piti jotain saada talteen.
Noin kilomertin kuljettuani tuli kyltti:metsägalleria. No en ensin tajunnut mitä se tarkoitti mutta sitten säpsähdin. Keskellä metsää puiden välissä roikui taulu! Wtf! Sitten toinen taulu, kolmas taulu... Useita tauluja. Hauskaa!
Taidegallerian jälkeen kuulin ääniä. Ihmisten ääniä. Eli koirat piti ottaa kiinni ja matka jatkui.
Tupsahdinkin johonkin pihapiiriin. Mietin hetken että kuuluuko tästä jatkaa tosiaan pihapiirin läpi, muttakun en muutakaan vaihtoehtoa löytänyt, niin jatkoin matkaa.
Olin tullut Mattilan perinnepihalle. Sen jälkeen jatkoin vähän matkaa tietä pitkin ja olin saapumassa toiseen pihapiiriin.
Kuitenkin juuri sitä ennen oli oikealla Kasken polttoalue.
Olin netistä ennakkoon lukenut, että Kolilla tätä perinnettä pidetään yllä ja tiesin myös, että viimeisin Kasken poltto oli ollut vain joitain päiviä ennen saapumistani. Mutta en sen tarkemmin selvittänyt missä se alue olisi. Löysin sen kuitenkin vahingossa. Tai no, olihan tämän kulkemani reitin nimi Kasken kierros...
Saavuin Ollilan perinnepihalle. Hetken piti etsiä, että mistäs se reitti jatkuisi, mutta sitten näin taas selkeät opasteet. Vaikuttava näky kun sai kulkea tällaisen perinnepihan läpi.
Sitten matka jatkui metsään ja helppokulkuista polkua aloin saapumaan Ukko-Kolille. Tänne ei ollut kyllä sen kummemmin aikomusta saapua, mutta kun ei vielä huvittanut kääntyä takaisin autolle menevälle polulle.
Piti ottaa jälleen koirat kiinni, kun saavuin huipulle. Tai tämä olisi vasta se hotelli-tasanne.
Tulinkin jälleen yhden nähtävyyden vierestä. Tämä oli uhrihalkeama "Kolin kolo" joka on tärkein kulttuurisuojelukohde. Noh, ei se nyt kummoinen ollut, mutta nyt on sekin nähty.
Sitten päädyin piha-tasanteelle ja koska Ukko-Kolin näköalatasanne olisi aivan siinä nenäni edessä, niin ei ollut muuta vaihtoehtoa kun lähteä kiipeämään jyrkkiä portaita.
Päätin laskea koirat irti jotta kaikki saisimme kiivetä omaa tahtia. Eikä ollut hölmö päätös. Häkä oli ylhäällä ennenkuin ehdin misaa sanomaan ja eikös se tullut yhtä ripeästi alas katsomaan että missä me muut viivytään. NOx sen sijaan olisi varmaan mieluusti jäänyt alas odottamaan sillä sen kapuaminen oli aika vaivalloisen näköistä.
Huipulle kun päästiin, niin ensimmäinen ajatus oli pieni pettymys. Puita oli niin paljon, että eihän mitään mahtavia maisemia näkynyt. Lähdin kulkemaan polkua eteenpäin ja pian aukesi pieni kallio ja siihen heti pysähdyinkin napsimaan kuvia jos jonkinmoisia.
No, ilmahan oli edelleen kovin sumuinen ja tajusin, että nythän saisi tosi makeita kuvia kuinka me ollaan pilvien päällä.
Tai jos olisin tullut pari tuntia aiemmin, olisi ne kuvat saattaneet olla sellaisia huikeita, mutta nyt jäljellä oli sankka sumu joten maisemia itsessään ei juurikaan nähnyt.
En kuitenkaan harmitellut, sillä en ollut tänään suunnitellutkaan huipulle tulevani kuvia napsimaan.
Jatkettiin polkua eteenpäin ja taas tuli pienet rappuset. Siis ei oltukkaan vielä huipulla. Nyt kiivettiin sinne oikealle huipulle. Ukko-Kolille. Kallion laki ei ollut mikään suuren suuri ja siellä olikin joku muukin kuin minä.
Sain sidottua koirat yhteen tolppaan kiinni ja sain keskittyä maisemien ihasteluun. Tai no, mitä nyt sumun seasta näkyi.
Hetken kun siinä ihmettelin, niin eikös koirat sitten vetäneet ihmisä paikalle magneetin tavoin. Yht' äkkiä kanssani olikin 8 muuta ihmistä maisemia katsomassa. Ja kun pari lähti, niin taas pari tuli tilalle. Minä kuvailin maisemia, muut ihmiset kuvaili koiria. Heh!
Ja siinä pikku hiljaa sumuverho siirtyi ja hulppeat maisemat avautui. Vau!
No, tämä oli nähty ja uudestaan tulisin paremmalla säällä. Lähdin jatkamaan polkua eteenpäin.
Tästä vuoren päällä olevasta polusta en juurikaan ollut sisäistänyt mitään joten vähän tuli yllätyksenä seuraava näköalapaikka. Akka-Koli. Tupsahdin sinne ehkä vähän niinkuin taka kautta, mutta se oli myös hyvä asia. Sillä maisemat avautuivat huikeina ja vähän toiseen suuntaan kuin edellisellä paikalla. Tällä puolen vuorta ei sumusta ollut tietoakaan ja ei muutakun koirat ojennukseen ja kamera laulamaan.
Ja sitten kun maltoin jatkaa matkaa, niin tupsahdin vielä yhdelle erittäin vaikuttavalle paikalle. Paha-Kolille. Enkä yhtään ihmettele sen nimeä, sillä kallion päälle kiipeäminen alkoi vähän huippaamaan. Sen verran huikea näkymä oli. Tässä en uskaltanut edes koiria päästää irti, sillä nyt oltiin todellakin kallion reunalla. Huh!
Ja pieni kulttuuripläjäys kertoo, että muinoin oli rikolliset heitetty tästä Paha-Kolista alas ja se joka jäi henkiin oli syytön ja se joka kuoli, oli syyllinen. Melko reilua!
Nyt oli nähty enemmän kuin tarpeeksi ja palasin hotelli-tasanteelle. Siellä oli pieni matkamuistomyymälä ja päätin vilkaista sisälle. Kun ei ollut kiire mihinkään...
No eikös sieltä sitten jotain turhaketta tarttunut matkaankin... Hah!
Sitten oli aika lähteä talsimaan kohti satamaa ja autoa. Noin pari kilometriä olisi edessä. Polku kulki osittain laskettelurinteiden läpi ja sitten sukellettiin taas metsään. Ja pian olinkin autolla ja huh huh, nyt tuntui siltä, että nyt oli kävelty tarpeeksi.
No, olihan aluperin 4,3km:n lenkki lopulta yli 6,5km. Ja koska reitillä oli paljon nähtävää niin melkein kolme tuntia siinä vierähti. Mutta siistiä oli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti