Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 31. elokuuta 2015

Pohdintoja viikonlopusta

Vihdoin koitti SE viikonloppu kun sain aloittaa virallisen kisauran Häkän kanssa.
Olin monta päivää täpinöissäni ja kieltämättä jännitti aika tavalla.
Ja jotta ei olisi turhan jännäksi käynyt vain kisaaminen, niin olihan samalle lauantaille sitten järkätty vähän muutakin jännitettävää. Nimittäin Agilityliiton TopTeam hakutilaisuus.
Laitoin kesällä hakemuksen Häkän kanssa ja näyttötilaisuus oli päätetty pidettäväksi tänä viikonloppuna. Kysyin ennakkoon päävalmentajalta, että onkohan mahdollista osallistua samana päivänä sekä näyttötilaisuuteen, että kisoihin, kun ne nyt vierekkäisissä halleissa järjestetään samaan aikaan. Ja kun sain myöntävän vastauksen, niin Häkän kisaamaan ilmosin.



Muutamaa päivää ennen tapahtumaa tuli kisoista aikataulut ja hmm... Näyttötilaisuus alkaisi mineillä 9.30 ja toisessa hallissa eka startti 10.10
Kysyin sitten jos olisin voinut Häkän kanssa tulla näyttöön vasta iltapäivällä maxien kanssa, mutta se ei sopinutkaan vaan meidät haluttiin heti aamusta tekemään rataharjoitus ja sen jälkeen loput voisin tulla tekemään kisojeni jälkeen. No eihän siinä sitten... Hikeä otsaan vaan :)
Tästähän näin jo vähän painajaistakin kun kirmaan Häkän kanssa TopTeam näytössä ja vilkuilen kelloa ja hyppään koira kainalossa autoon ja kaahaan toiseen halliin kisaamaan.
Eikä se kauhean paljon todellisuudesta sitten eronnutkaan se uni...

Itse ratanäyttö meni vähän poskelleen. Siinä oli 22 estettä ja ensimmäiset 4 meni täydellisen hyvin :)
Viidentenä oli kepit johon tultiin ihan sata lasissa melkein suorasta putkesta ja koska mä olin vähän jäljessä, ei Häkä hakenut keppejä itsenäisesti vaan kääntyi katsomaan että mihis jäit. No kiepsautuksen kautta kepeille ja ulos tuli liian aikaisin. Höh. Este joka Häkällä oli vielä viikko sitten tosi hyvä ja vahva, olikin nyt epävarma.
Rataa jatkettiin vähän pitkillä kaarteilla ja renkaan jälkeen kuvittelin tekeväni valssin, mutta kappas kun olin myöhässä ja valssini pysäytti koiran vauhdin kuin seinään.
Putkeen Häkä ei irronnut ollenkaan, eikä mennyt aalle vaan molemmista kaahasi räksyttäen ohi.
Aan jälkeen oli edessä muuri, johon en sitä saanut vaan se kääntyi mun edestä vasemmalle hypylle. Voi nolous jo tässä kohtaa. No sitten mentiin puomin ohi kovaa. Plaah...
Sitten hetki happea ja sama rata uudestaan.
No jotkut kohdat meni nyt paljon paremmin, mutta ei kaikki.
Ei ollut yhtään kiva fiilis.
No, ei auttanut kuin unohtaa tämä ja lähteä kisaamaan...

Ensin kaksi agirataa, molemmilta kannoin koiran kesken kaiken ulos. Ei löytänyt keinua, ei löytänyt puomia, ei osannut pujotella ei siis niinkun mitään.
Sitten hyppyrata ja se meni muuten hyvin, mutta pitikö mun mennä auttaan keppien sisäänmenossa niin hemmetin lähelle. Voi kiesus mun kanssa. LUOTA koiraasi! No, ehkä ei aamun perusteella sitä luottoa ollut, mutta olen opettanut Häkää itsenäiseen pujotteluun ja mitä kauempana siitä olen, sen paremmin se pujottelee. Miksi siis menen avittamaan lähes nenästä vetämällä sitä. Eihän sille jää muuta vaihtoehtoa kuin väistää ja mennä pujotteluun sisään väärältä puolen. Argh!
No sitten lopussa vielä se tuli putkesta ulos kovalla vauhdilla ja näki varmaan ensin pujottelun eikä mua ja meni selän takaa hypyn ohi. Tuloksena kymppi.
Vika rata oli taas agirata ja nyt kepit heti tokana. Suunnitelmani toimi siinä, että älä törki vaan anna sen itse hakea kepit. Se toimi. Mutta lopetti taas kesken. Pah. korjauksen kautta jatkettiin ja sitten keinusta ohi. Ja puomista ohi. ja ja ja... huoh...



Mulla oli niin nujerrettu olo, että jopa vähän hävetti. Kaiken kukkuraksi ulkokentällä oli esteitä joita kävin starttien välissä palkkaamassa ja kyllähän se ne siellä otti...

Tässä vaiheessa kävi mielessä että palautan TopTeamille numeroliivini ja ilmoitan, että keskeytän hakuprosessin Häkän kanssa. Olin niin kovin murtunut ja pettynyt.
Ajoin takas sinne hallille ja onnekseni juttelin muutaman kaverin kanssa kuinka heidän päivä oli mennyt.
Sillä ratatreeni oli monella mennyt vähän vasemmalla kädellä... Koirat oli ohitelleet esteitä ja tullut "typeriä" virheitä jne jne. Mieleni alkoi kirkastumaan, että jaa, ei me nyt sit vielä luovutetakkaan.
Ja kun vielä ymmärsin sen kokonaisuuden, jota arvioitiin. Ennakkotehtäviä, ratanäyttöä ja myös niitä kahta rastia jolla ei vielä oltu Häkän kanssa käyty. Kaiken sen lisäksi haettiin Häkän kanssa siihen jengiin johon haettiin nuoria potentiaalisia koiria eikä jo valmiiksi huippuja.
Nämä rastit menikin kohtuullisen hyvin, mutta irtoamis/kääntymis tehtävässä meinas ohjaajan jalat ihan vaan vähän hapottaa edestakas juoksemisesta :)

Lopulta päivästä jäi aavistuksen pettynyt, mutta samalla hyvä fiilis ja kun kotiin saakka pääsi ja katselin uudestaan ja uudestaan videoita kisoista niin osasin jo nauraa meidän kaahailuille :)
Ja tämä Luomalan Henkan hyvä kuva ehkä kiteyttää hyvin koko päivän.



Sunnuntaina olikin sitten päivä uus ja matka purinalle kahteen starttiin.
Agi ja hyppyradat tiedossa.
En hirveästi tykkää kisaamisesta purinalla, sillä hallin pohja on kuoppainen eikä niitä kuoppia aina näe sen omituisen purun seasta. Ja ulkokenttä on niin liukasta irtohiekkaa ettei siinä meinaa pysyä pystyssä. Mutta menin silti.

Eka rata oli sisällä ja kolmantena esteenä puomi. Mitä tekee Häkä. Juoksee puomille juuri niin hyvin ja kovaa kuin kuuluukin. Ei tietoakaan edellisen päivän ohitteluista!
Sitten kepit, no sieltä liian aikaisin pois, mutta pikakorjaus ja matka jatku aalle. Sinne kiivetään juuri niinkuin kuuluukin. Putkeen ei irtoa, eikä muuten mene keinullekkaan.
Noh, se siitä ja ulkona odotti hyppyrata.
Siellä oli myös kepit treeniä varten ja sain monta hyvää toistoa täysin oikein suoritetuista kepeistä.
Mutta kisaradalla... ei osannutkaan enää. Voi elämä!!
Muuten hyppyrata meni tosi kivasti, mitä nyt omat jalat lipsui ihan helvetisti mutta koira meni esteeltä toiselle ihan niinkuin olin sen opettanutkin. Jes!
Vähän jäi kaivelemaan viikonlopun esteiden osaamattomuus.
Mutta spekulointi loppuu nyt tähän ja katsotaan taas elämää eteenpäin. Viikolla treenataan pari kertaa ja sitten lähdetään viikoksi Kolille lomailemaan. No toki sunnuntaina ajetaan joensuuhun kisaamaan mutta muuten sitten ollaan vaan ja hengaillaan.












Sen verran vielä, että tässä kaksi päivää ennen kisoja treenipätkä. Kepit loistavasti, keinu loistavasti, puomi loistavasti... Ehkä näiden takia mulla on vähän hämmentynyt olo...
Tavallaan voi miettiä, että johtuuko siitä kun on vieras halli, vieraat esteet ym. ym, mutta kun ei ole eka kerta kun ollaan jossain muualla kuin kotihallilla...




1 kommentti:

  1. Mietin vaan itsekseni, että vaikka se onkin tommonen rämäpää, niin ehkä sille tuli sun jännittäminen ja lopulta ehkä jopa turhautuminen, uutena asiana ja reagoi siihen voimakkaasti, ohittelemalla esteitä ja kadottamalla osaamisensa? Koska jos oot jännittänyt jo viikkoa ennen, niin luultavasti oot jännittänyt kisoissakin. Vastaavasti taas treeneissä tuskin jännität. No mutta, sieltä se lähtee , kärsivällisyyttä vaan! :)

    VastaaPoista