Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

torstai 26. heinäkuuta 2018

Helteinen heinäkuu

Kuukausi vierähtäny sukkelaan ja sinä aikana tapahtunut vaikka vallan mitä...

Juhannus vietettiin jo perinteeksi muodostuneessa Savonlinnan Tanhuvaarassa agilityn merkeissä.
Nyt kolmas vuosi peräkkäin. On kyllä kiva paikka viettää jussia. Mukava tuttu porukka myös paikalla.
Tänä vuonna ilma periaatteessa suosi. Hirmuinen myräkkä kyllä oli, mutta vettä ei satanut lopulta kovinkaan paljoa.
Ympärillä näkyi erittäin mustia ja sateisia pilviä, mutta onko sitten Tanhuvaaran alue jotenkin suotuisalla paikalla, mutta pilvet kiersivät molemmilta puolilta.
Sen verran tuuli puhalsi, ettei uskaltanut vaunun etukatosta pitää vaan yksi toisensa jälkeen laiteltiin niitä kasaan ennenkuin olisivat lennelleet. Ja kyllä siinä lähimetsässä jokunen puukin kaatui.
Kisaaminen ei tällä kertaa sujunut ihan loistokkaalla tavalla. 6 rataa, joista Häkän kanssa tehtiin 1 nolla! Ei juurikaan lohduta, että se rata myös voitettiin.






Kiitos taas kaikille lahkolaisille todella mukavista illanistujaisista :)

Juhannuksesta seuraavana viikonloppuna kisattiin agilityn maajoukkuekarsinnat.
Tänä vuonna Vantaan Ojangossa. Hetken mietin josko ajaisin vaunun mukaan mutta en sitten kuitenkaan ajanut. Kotiin yöksi...
Formaatti oli tälle vuodelle sellainen, että minit kisasivat lauantaina 3 rataa ja niistä saatujen pisteiden perusteella 40 parasta jatkaisi sunnuntaille jolloin 2 rataa. Ja kaikkien 5 radan yhteispisteiden perusteella parhaat valikoituisi niin MM-joukkueeseen kuin PM-joukkueeseenkin.
Lauantaina aamulla kisapaikalla tuli omituinen fiilis. Ahdisti, tiesin ettei olla Häkän kanssa siinä kunnossa mihin olin koko talven ja kevään tähdännyt. Ei oltu radoilla tiiminä vaan sähellettiin molemmat omiamme useissa aiemmissa kisoissa touko- ja kesäkuussa. Ei ollut luottoa meihin. Mielessä kävi jopa ajatus, että en halua startata :o 
No, sain ajatukset siirretyksi positiivisempaan suuntaan ja eka kisa lähestyi. Rata ei näyttänyt hankalalta ollenkaan eikä oikeastaan mikään kohta tuntunut siltä ettenkö olisi varma meidän selviytyvän. No, sanoin kyllä radan reunalla, että kaksi rimaa tulee alas. Ja niinhän lopulta tulikin. Mutta ei niissä kohdissa mitä uumoilin. Pöh.
Toka rata oli selvästi haasteellisempi ja niinhän siinä kävi, että heti alussa kolmen esteen jälkeen Häkä nappas väärän hypyn, hylätty ja kiitos näkemiin.
Koska vain virheettömällä suorituksella voi saada pisteitä ja oli enää yksi rata jäljellä, niin olihan se sitten onnistuttava jos vielä halusi sunnuntaille jatkaa. No, tässä vaiheessa se oli oikeastaan ihan sama. Vaikka toisaalta olin jo saanut käännettyä ajatukset hyvinkin isoihin kisoihin, niin silti se "viimeinen palo" puuttui.
No, viimeiseltä radalta tehtiinkin sitten kohtuullisen kiva nolla. Pisteitä ropisi oikein kunnolla ja paikka sunnuntaille oli varmistettu. Kiva :)
Sunnuntaina olikin jo arempi fiilis lähteä radoille vaikka MM-joukkueeseen ei enää ollutkaan mitään asiaa. Mutta parilla hyvällä radalla oltaisiin voitu PM-joukkueeseen yltää. Toisaalta kisat olisi samaan aikaan suomessa kuin itse olisin lapinreissulta valumassa kohti etelä-suomea, joten mitä luultavimmin jättäisin PM-kisat kuitenkin väliin. No, eipä tuotakaan tarvinut miettiä sitten sunnuntaina ratojen jälkeä, koska nollaa ei tehty eikä pisteitä saatu enempää. Sijoitus lopulta 25.


No sitten seuraavat 2 viikonloppua oltiin kisaamatta eikä yhtään huono idea. Oltiin vaunulla Pääkslahdessa kahtena viikonloppuna. Ensin vietettiin Nikin 8v-synttäreitä ja seuraavana Tiinan 60v-synttäreitä. Lienee sanomattakin selvää, että jälkimmäiset oli mukavemmat ;)

21-22.7 viikonloppuna oli vuorossa Artjärven Ärinät. Agilitykisaamista Orimattilan Artjärvellä.
Hirveä helle eikä älytöntä motivaatiota kisaamiseen. Vaunu perässä sinne kuitenkin, olihan paikalla erinomaiset lahko-kaverit.
Kuudesta radasta onnistuin kahdella saamaan nollat, sijoilla 1 ja 2. Mutta sitten oli niitä läheltä-piti ratoja. Tai voisi sanoa JOS-nollia...
Mutta viikonlopusta alkoi ikävääkin ikävä tilanne NOx:n kanssa joka päättyi tiistaina 24.7 mitä surullisimmalla mahdollisella tavalla.
Pieni musta NOx-poks siirtyi ajasta ikuisuuteen ja seurailee meidän elämää jatkossa tuolta pilvien päältä.
NOx ansaitsee kokonaan oman tarinansa joten kunhan surultani ja ikävältäni jaksan, niin päivitän NOx:n muistolle oman postauksen.


Hyvää matkaa pieni rakas NOx




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti