NOx

Rakas pieni musta koira. Rokki-Orava, NOx-Pox, MyLittlePony, Pikkukoira väk väk...

Zarvo`s Black Dream By Illusion
26.6.2011 - 24.7.2018

NOx pieni musta koira muutti Tanskasta suomeen 2011 alkusyksystä.
Minun ei pitänyt silloin koiraa ottaa eikä varsinkaan tricolour-shelttiä.
Sininen unelmani, Blue Merle Savu oli vain joitan viikkoja aiemmin kuollut erittäin murheellisesti enkä ollut suonut ajatustakaan uudelle koiralle.
Mutta ihana ystävä Iida päätti että paras lääke suruun on uusi koira. Hän kysyi, että jos hakee itselleen jalostuskoiran, niin voisiko sijoittaa sen minulle. No, enpä juuri vastaankaan laittanut, mutta en varsinaisesti hyppinyt riemustakaan. Ainakaan ihan heti.
Iida lähetti miulle kuvia mitä Tanskalaiselta kasvattajalta sai. Voi älytön mikä pienen pieni musta karvapallo se olikaan. Ja niin vaan aloin odottamaan päiviä, että tämä kirppu kotiutuisi.

Muistan sen puhelun jonka Iida Tanskasta soitti. Ensimmäisenä taisi tulla parit kirosanat, että hemmetin kasvattaja oli "unohtanut" mainita että pennulla onkin alapurenta. Vaikka tiesi siitä kaavailtavan jalostuskoiraa. No, toki pennun purenta voi muuttua paljonkin vielä siinä vaiheessa kun hampaat vaihtuu ja otettiin riski. Iida oli tykästynyt tähän pieneen tirriäiseen siellä heti ja sanoi, että se on niin saakelin hauska tapaus, että jos mä en sitä ota, niin hän pitäisi sen itse :)
Ja niin alkoi NOxin matka suomeen.
Ja kun sen samana päivänä näin, niin olihan se suloinen. Ja pieni! En enää muista mitä se silloin painoi, olisikohan ollut jotain 1,2kg aika lähellä.
Niin vain NOx muutti mukanani ja mietinkin jossain vaiheessa, että mikähän sen nimi edes voisi olla, kun en ollut sitä edes miettinyt. Kun ei minulle uutta koiraa pitänyt tulla.
Joku teemaan sopiva se piti olla ja Iidahan tämänkin keksi. NOx, ja kirjoitettuna juurikin noin. Wikipedia kertoo NOx:n olevan yhteisnimi typen oksideille. Siis vaarallinen palokaasuyhdiste. Sopii siis jengiin!

NOx aloitti agilitytreenit aika pian kotiuduttuaan. Toki alkuun pennulle sopivia juttuja.
Tyypin laukkatyyli tuli tutuksi hyvin aikaisessa vaiheessa. Sellainen ponimainen pystylaukka. Sävytettynä väk väk-kommenteilla :) Oli se mainio!
Kun kisaikä tuli täyteen, niin pärähdettiin samantien Ojankoon ykkösten radoille. Kaksi rataa, kaksi hylättyä. Mutta pieni kirppu oli aloittanut kisaamisen.

Talvi jatkettiin treenaillen ja jossain vaiheessa sitten kävi köpelösti. Putkesta ulos tullessa ja tiukka käännös sai aikaan kiljaisun ja hetken aikaa kolmijalkaisen koiran.
Toisen kerran kun kävi samalla tavalla, ei toki enää samana päivänä vaan olisko ollut viikko-pari välissä, niin varasin ajan jo edesmenneelle Skutille.
Hän tutki hetken ja sanoi, että polvihan se irtoilee pois paikoiltaan. Kyselin vaihtoehtoja ja hän tokaisi, että onko sitä pakko harrastaa agilityä... Sanoin, että on. No siinätapauksessa leikkaus.
Mutta jos siis olisi ollut vain kotikoirana, niin mitään leikkausta ei oltaisi tarvittu.
No, sen verran jäi kommentti kaivelemaan että varasinn ajan toiselle specialistille. Jan Räihälle.
NOx:n lonkat ja kyynäreet kuvattiin samalla virallisesti. Räihä sanoi, että juu, kyllähän tuo polvi on tosi löysä ja suosittelee leikkausta. Sanoi, että 9/10 onnistuu niin hyvin että koirat voi palata agilityyn. No, niinhän se jalka sitten leikattiin. Koiran ollessa reilu 1,5-vuotias.

Kuntoutuksella se paranikin niin hyvin, että kesäkuussa oltiin jälleen viivalla. Nolla ja voitto. Jes!
Kaikki oli hyvin ja kisattiin kesä ja syksy. Välillä hyvin, välillä huonosti. Elokuussa oltiinkin jo kolmosissa. Lopulta siis parissa kuukaudessa kun kisaaminen uudelleen aloitettiin leikkauksen jälkeen.
Vuosi 2014 kisattiin ja treenattiin ja kaikki oli ihan hyvin. Mitä nyt välillä NOx haki hyppyjä ja etenkin pitkillä suorilla aloin ihmettelemään kun hakee hyppyjä enemmän kuin vinoissa kulmissa.

Jossain vaiheessa NOxin selkä kuvattiin ja kappas, sieltähän löytyi spondyloosi. No, ell oli sitä mieltä, että mennään koiran ehdoilla eikä mitään agilityä vielä tarvitsisi lopettaa.
Eikä lopetettukaan. Mutta taloon oli tupsahtanut toinenkin sheltti ja pikkuhiljaa alkoi NOxin treenipaikat kuitenkin siirtyä Häkälle.
Elokuussa 2014 Tuusulassa NOx teki hienon radan ja sijoituksella 2. napatiin agiSERT. Vau!!
Kisaaminen kuitenkin alkoi harvenemaan entisestään mutta ei vielä loppunut kokonaan.
2015 syyskuussa olin vielä päättänyt NOxin ilmoittaa kisoihin forssaan. Muistaakseni sen takia, kun kisaajia oli alle 10. Ja siellähän onnisti, Voitettiin agirata ja saatiin toinen SERT.

Nämä kisat jäivät kuitenkin NOxin viimeisiksi kisoiksi vaikka en sitä siinä vaiheessa vielä mitenkään ollut päättänyt. Ne vaan jäi.
Kesäkuussa 2015 pääsi myös NOx ekan ja vikan kerran oikeeseen koiranäyttelyynkin esiintymään.
Enkä edes itse sitä esittänyt. Samaan aikaan oli göötit kehässä ja olin lupautunut kasvattiani esittämään (Joka oli muuten PU-2 ja SERT)
No tuomarihan ei NOxin kauneutta arvostanut tai ehkä hirmuinen alapurenta vaikutti myös, mutta tuloksena T.

Pikkuhiljaa NOx alkoi siirtymään "vain" maskotiksi.

Maskottina se olikin lopulta ihan paras koira!

No, mitä sitten tapahtui...
Heinäkuussa 2018 päätin viedä NOxin uusiin röntgenkuviin selän takia. Kun silloin edellisellä kerralla oli puhetta että se kannattaa jossain vaiheessa kuvata uudestaan.
Eräs keskiviikko se sitten kuvattiin. Ja olihan se selkäranka pahentunut. Mainitsin NOxin satunnaiset äkkihypähdykset levosta että ihan kuin johonkin silloin tällöin sattuisi tms. Ja ell sanoikin kuvia katsellessaan, että etenkin yksi nikamaväli oli niin selvästi kaventunut että se voisi hyvinkin aiheuttaa kipuja. Pyysin tutkimaan myös polvet mutta ne oli hänen mukaan ihan kunnossa.
Niska kuvattiin myös eikä siinä ollut mitään ihmeellistä.
Mutta molemmat kyynäräät ja olat kuvattiin ja molemmista löytyi nivelrikkoa. Toisesta jalasta vähän enempi kuin toisesta.
Näiden kaikkien "pikkuvikojen" myötä ell suositteli rimadyliä ehkä jopa koiran loppuelämäksi. Aloitettiin 100kpl:n paketilla.
Bonuksena hän vielä tyhjensi anaalirauhaset, jotka olivat täynnä, mutta neste "hyvää" eikä mitään tulehdusta tms.
Kaikki siis hyvin.

Tuli perjantai, otin koirat ja asuntovaunun mukaan töihin ja lähdin sieltä suoraan ajamaan Orimattilaan Artjärvelle. Tiedossa agilitypainotteinen kisaviikonloppu mukavassa seurassa.
Perjantaina illalla käppäiltiin koirien kanssa ja NOx tuli hissukseen perässä kuten lähes aina. Ei mitään ihmeellistä. Taisi osa koirista olla jonkun aikaa vapaanakin. Mutta kuitenkin sanoin ääneen, että omituisen vaisulta NOx vaikuttaa. Mietittiin, että saattoi se vielä johtua kaksi päivää aiemmasta rauhoituksesta tms.
Seuraavana päivänä kisailin Häkän kanssa ja muut koirat hengaili vaunulla. Kävin ratojen välissä aina katsomassa että kaikki on hyvin. Ennen vikaa rataa kuitenkin olin kiinnittänyt huomiota että NOx nuolee peräpäätään "jatkuvasti". Nostin häntää ylös ja meinasin pyörtyä.
Anaalirauhanen oli "räjähtänyt" ihon läpi. Tai oikeastaan ei vielä ollut räjähtänyt vaan siinä oli sellainen iso valkoinen alue jossa pieni reikä. Siitä pursusi veristä, pahanhajuista eritettä ihan reippaasti.
Mietin, että olisiko kisapaikalla eläinlääkäriä, jos vaikka saisi antibiootit aloitettua samantien.
Eräs ihana ell paikalla olikin, katsoi NOxia ja sanoi, että tuo pitäisi kyllä heti huuhdella eikä odottaa maanantaita. Koska tuo varmasti olisi myös kipeä.
Selvitin päivystävän ell numeron, soitin ja sanottiin, että tule 17.30 lahteen. Aikaa oli ehkä 4 tuntia.
No, kisasin sitten Häkän kanssa vielä viimeisen radan sillä eihän siinä muutakaan voinut.
Otin NOxin sinne kisapaikalle mukaan ettei se nuolisi sitä peräpäätään.

Lahteen oli matkaa noin 3 varttia. Olin siellä hyvissä ajoin. Päästiin sisälle, NOx laitettiin nukkumaan ja ell huuhteli haavauman. Sanoi jättäneensä avanteen ja määräsi antibioottikuurin. Kipulääkkeitähän sillä jo olikin.
Ajettiin takas vaunulle ja juotiin pari lonkeroa ja mentiin nukkumaan.
En nukkunut yöllä juuri yhtään. Ja aina kun silmät avasin, NOx oli samassa asennossa ja tuijotti minua. Ei tainnut nukkua sekään.
Aamulla sille ei ruoka maistunut. Saatiin naapurilta juuri paistettua naudan jauhelihaa ja se sentään kelpasi. (Kiitos Tarja <3 ) Raaka vesi ei kelvannut mutta fitdog juoma kelpasi. No, kaikki taas hyvin ja paraneminen käynnissä. Niin luulin.
Mietin monta kertaa pakkaisinko kamat ja ajelisin kotiin, mutta eipä se tilannetta olisi muuttanut. Vaunualueella oli hyvät pesumahdollisuudet ja pystyin suihkuttamaan haavaumaa ihan hyvin. Eli kisasin siis päivän kolme starttia Häkän kanssa.
Iltapäivästä NOx oli edelleen todella vaisu ja se selvästi linkkasi vasemmalla takajalalla eikä varannut sille painoa. No ajateltiin porukalla sen johtuvan tulehtuneesta anaalirauhasesta.
Ruoka ei enää maistunut eikä edes fitdog-vesi. Olin jo vähän huolissani.
Illalla kun pääsin kotimatkalle, NOx nukahti autoon.

Maanantaina otin NOxin mukaan töihin, kevythäkki työpöydän alle.
Se ei tehnyt mitään muuta kuin olla möllötti. Seurasi mitä ympärillä tapahtuu mutta eipä juuri noussut ylös. Ajattelin sen vaan helteestä kärsivän.
Käytin pari kertaa päivän aikana sitä ulkona pissalla, se liikkui muutaman askeleen mutta näin ettei takapää kunnolla kanna. Se ei halunnut tehdä tarpeitaan, joten kannoin takas häkkiin.
Illalla kotona chattailin ystäväni kanssa, joka on eläintenhoitaja vihtivetissä. Sanoin, että ihmeellisen vaisu se on edelleen ja lisäksi sen toinen takajalka on tosi turvonnut. Pätettiin, että varaan sille tiistaille ajan. Mutta siinä illan mittaan Taru sanoi, että tuo se heti aamusta klinikalle, laitetaan varmaan tippaan se ja lääkitään kunnolla. Varsinainen tutkimus-aika sille oli vasta iltapäivästä.

Olin vielä töissä kun eläinlääkäri sitten soitti...
Kertoi että sille oli annettu nestehoitoa ja oliko jotain kipuläkkeitäkin ja jossain vaiheessa olikin selvästi jo piristynyt ja hetkittäin jopa noussut seisomaankin.
Mutta mutta... kun oli päästy kunnolla tutkimaan, NOx oli rauhoitettu ja takajalasta ajettu karvat kokonaan pois paljastui jotain järkyttävää.
Sen koko takajalka oli aivan sinipunainen ja sisäreidestä tihkusi verta läpi. Koko jalka oli siis ihan kuoliossa! Whaaaat!! Veriarvotkin oli ollu ihan pielessä ja eläinlääkäri puhui vakavasta verenkirtohäiriöstä sekä verenmyrkytyksestä. En enää muista oliko siinä vaiheessa sitä anaalirauhas-aluetta edes kunnolla uudestaan tutkittu. Kuitenkin ell sanoi, että tämä voi kaikki johtua tästä aanaalirauhasesta, ehkä siitä on eritettä päässyt muualle kudoksiin ja aiheuttanut pahan tulehduksen johon antibiootit eivät auttaneet, tai vaihtoehtoisesti NOxia olisi voinut käärme purra. Muistan sanoneeni, että kyllähän sekin on täysin mahdollista, koirani ovat niin paljon irti että hyvin on voinut olla käärme jota itse en olisi huomannut. Kaikenlisäksi näin vuosi sitten kyyn poikasen. Se ei ollut paljon kastematoa isompi. Sellainen jää helposti huomaamatta pienessäkin heinikossa.
Puhelu kesti jonkun aikaa mutta minulla sumeni päässä. Tiesin jo mitä tulee tapahtumaan...

Ell sanoi, että tässä nyt on kaksi vaihtoehtoa. Voidaan kokeilla erittäin pitkää ja kallista teho-hoitoa jonka lopputuloksesta ei kuitenkaan olisi mitään varmuutta ja jokatapauksessa NOxin jalka ei koskaan enää tulisi paranemaan entiselleen. Tai sitten se toinen vaihtoehto, päästää NOx ikuiseen uneen...

Päätöstä ei tarvinut miettiä. Kysyin oliko NOx tällä hetkellä hereillä. Ei ollut, mutta se oltaisiin voitu herättää minua varten. Sanoin että ei.Vaikka minulta olisi kestänyt päästä paikanpäälle puolisen tuntia, niin sanoin, että ei enää herätetä vaan päästetään NOx pois.
Ja niin päättyi pienen mustan maskotin elämä.
Hyvää taivasmatkaa rakas NOx. Tulet säilymään muistoissa ikuisesti <3