Vaunut meillä oli Äkäslompolon puolella ja Ylläsjärvelle oli matkaa noin 15km. Mutta siellä yksi ainut hikinen pieni K-kauppa. Ylihintainen kaikenlisäksi. Ei jatkoon...
Takas tullessa piipahdettiin Iso-Ylläksen puolella katomassa ei mitään. Siis kertakaikkiaan eihän sielläkään ollut kesäturistille yhtään mitään. Kaikenlisäksi tänne ajettiin niin sanottua maisematietä. Mutta mitä ne maisemat oli... no ei yhtään mitään. Tie kulki metsän keskellä eikä maisemista ollut tietoakaan. Tässä oikein maisematien P-paikalta maisemakuvaa...
No, kierros oli ohi alle parissa tunnissa ja sitten oli aika pakata reppu ja lähteä koirien kanssa retkelle.
Etukäteen olin katsonut luontoon.fi-sivustolta tämänkin reitin, eli Tähtipolku, 8km. Se kulkisi Pirunkurun rakkakivikossa ja nousisi lopulta Kesänkitunturille joten maisemia pääsisi ihastelemaan. Sinne siis.
Autolla Kesänkijärven P-paikalle ja siitä erinomaisesti merkitylle reitille.
Ensimmäiset pari kilometriä kuljettiin rakennettua hiekkatietä pitkin. Kokoajan järven rantaa pitkin.
Sitten polku haarautui ja oli aika lähteä kiipeämään.
Alkuun tuntui, että eihän tässä ole hätä päivää. Tavallista metsäpolkua joka toki nousi kokoajan ylöspäin. Kunnes koitti se varsinainen Pirunkuru. Rakkakiveä aikamoinen matka ja täytyy sanoa, että muuten hiki tuli. Niin minulla kuin koirillakin.
Ja täällä sitten tavattiin yksi mielensäpahoittajakin. Ketään en nähnyt mutta ääni kuului kaukaa. ONKO NE KOIRAT KIINNI!!! Voi perse mä kirosin... No ei ollut, mutta laitoin toki hetkeksi. Kohtasin pariskunnan jonka miespuoleinen oli normaalijärjellä varustettu mutta se akka... voi kiesus mikä kaakatus. Ohitin ne ja jätin märisemään ja päästin taas koirat irti. Ihanko oikeasti joku kuvittelee että olisi turvallista neljän koiran kanssa nousta tuo kivikkoinen mäki ylös niin että hihnat jää jatkuvasti jalkoihin.
Kaikenlisäksi koirat on aika hyvin oppinut ettei näillä retkillä välitetä tuon taivaallista ohi kulkevista ihmisistä.
No joo, tiedän että koirat tulisi pitää kiinni. Mutta niin se on tupakointikin vaarallista ja mäkä mäkä...
Ja täällä sitten tavattiin yksi mielensäpahoittajakin. Ketään en nähnyt mutta ääni kuului kaukaa. ONKO NE KOIRAT KIINNI!!! Voi perse mä kirosin... No ei ollut, mutta laitoin toki hetkeksi. Kohtasin pariskunnan jonka miespuoleinen oli normaalijärjellä varustettu mutta se akka... voi kiesus mikä kaakatus. Ohitin ne ja jätin märisemään ja päästin taas koirat irti. Ihanko oikeasti joku kuvittelee että olisi turvallista neljän koiran kanssa nousta tuo kivikkoinen mäki ylös niin että hihnat jää jatkuvasti jalkoihin.
Kaikenlisäksi koirat on aika hyvin oppinut ettei näillä retkillä välitetä tuon taivaallista ohi kulkevista ihmisistä.
No joo, tiedän että koirat tulisi pitää kiinni. Mutta niin se on tupakointikin vaarallista ja mäkä mäkä...
Ylös lopulta päästiin ja voi veljet! Kyllä ne maisemat olikin huikeat!
No, sitten alas toiselta puolen rinnettä ja se olikin kohtuullisen helppokulkuista polkua.
Loput nelisen kilometriä oli melkolailla samanlaista hiekkapolkua. Välillä tuli vastaan retkeilijä kävellen ja välillä retkeilijä fillarilla.
Suosittelen ehdottomasti!
Loppu iltapäivä ja ilta meni sitten leppoisasti chillaillen. Koirat tuntuivat hetken aikaa olevan aivan puhki mutta ei kovin kauaa kestänyt kun vedettiin jo hirmuisia ralleja nurmikentällä vaunun vieressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti