Kisoihin lähdin sen takia, jotta näkisin pennuista turkulaiset Börjen ja Selman. Kätevää ;)
Molemmat olikin hurjan iloisia jälleennäkemisestä ja nämä on niitä kasvattajan tähti-hetkiä kun tapaa pentuja muutaman viikon kuluttua kodin vaihdosta ja ne vielä muistavat.
Voi sitä pusujen määrää :) <3
Oli kiva huomata jälleen kerran, että pennut ovat todella hyvissä kodeissa ja voivat oikein hyvin.
Eka rata oli Luomalan Henkan hirmu kiva hyppyrata. Ei mikään sikavaikea, mutta erittäin vauhdikas.
Pikkusen mietiskelin, että kuinkahan käy, lähinnä että ehdinkö kiiturini alta pois ajoissa...
Noh... sehän meni erinomaisen hyvin ja hurjan hienolla nollalla maaliin ja sijoitus 2. Vau! :)
Eikä missään vaiheessa tuntunut ettäkö olisin hukassa tms. Oikein loistavaa tekemistä. Hyvä minä ja hyvä Häkä <3
Toka rata oli agirata, jossa tuomariharjoittelijana Satu Laru (ja Suomalaisen Jari valvomassa)
Radassa oli kaksi kohtaa jotka aiheutti päänvaivaa lähinnä pitkien estevälien takia. Taas sitä, että ehdinkö alta pois... Alussa takaakierto-valssi-liikkuva valssi toiseen suuntaan ja pyöräytys.
Noh... Rata oli hirmu kiva ja myös sekin erittäin vauhdikas. Ihan mahtava!
Mitään liian hankalaa ja tekemällä tehtyä sikamaista siitä ei löytynyt, kuten monilla aloittelevilla tuomareilla on ollut tapana. Tykkäsin kovasti!
Me Häkättimen kanssa paineltiin kovaa ja läheltä piti-tilanteita oli parikin joista juuri ja juuri selvittiin. Melkein loppuun saakka... Toka vikalle esteelle kielto. Pah! Tultiin siis puomilta suoraan renkaalle, sen jälkeen hyppy oikealle ja siitä hyppy vasemmalle. Mulla ajatuksena juosta täysillä puomin ohi, Häkä jäisi himmaamaan alastulolle, ehtisin renkaan jälkeen persjättö-valssille ja siitä maaliin. Noh, homma toimi kuin junan vessa siihen valssiin saakka. Oletin, en ohjannu. Eli sille tokavikalle hypylle ei riittänyt, että käännyin, olisi vielä pitänyt se myös Häkälle kertoa... huoh... siitä siis kielto. Tuli taas niin mieleen Saijan osuva kommentti minusta ja kuinka en hallitse omaa vauhtiani :D
Hyvä mieli jäi kuitenkin, koska rata oli vaan niin kiva. Toivottavasti Satu jatkaa tällä linjalla jatkossakin, ainakin kun kiittelin kivasta radasta jälkeenpäin, hän sanoi, että hän tykkää pitkistä esteväleistä. Joten sen pohjalta saattaisi jatkossakin olla tiedossa vauhdikkaita ratoja.
Kolmas rata oli Luomalan Henkan agilityrata. Jälleen minun mieleen. Mun mielestä Henkan radat on aina kivoja.
Heti alussa kolmas rima putosi joka sitten aiheutti oman fiiliksen laskun hetkeksi.
Loppurata kuitenkin puhtaasti maaliin, joten tämä oli taas sellainen JOS-nolla... ;)
Viimeisenä Suomalaisen Jarin agilityrata, jossa ei taaskaan kaasujalkaa säästelty...
Mitään suurempaa teknistä haastetta ei radassa ollut, lähinnä oikea rytmitys oli "SE"-juttu...
Ja kun mä en omaa vauhtiani hallitse niin kuinkas sitten kävikään...
Keppien jälkeisen hypyn Häkä hyppäsi hyvin, mutta JOS olisin ollut puolikin askelta pidemmällä, olisi se luultavasti kiivennyt aalle kerrasta. Nyt se oli tulossa mun perään aasta ohi, mutta sain sen huonosta kulmasta käskettyä esteelle, jota se ei pystynyt kuitenkaan vauhditta lähtä kiipeämään vaan putosi maahan (siis siitä puolesta metristä...) ja siitä kielto.
Lopussa sitten vielä viimeisen esteen ohitus, kun vaan lopetin ohjaamisen.
Tuloksena kymppi.
Tässä tuon viimeisen radan piirros:
Mutta vaikka saatiinkin "vain" yksi nolla, jäi silti ihan mielettömän hyvä fiilis.
Häkä oli niin kovin vauhdikkaalla tuulella ja kun radat mahdollisti kovan vauhdin, niin oli äärettömän siistiä.
Viikon päästä onkin sitten historian ensimmäiset halli-SM:t. Olisi kyllä siistiä päästä finaaliin, joten otetaanpa se tavoitteeksi.
Tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kolmelta radalta täytyy yhdellä onnistua tekemään nolla ja sijoittua kympin joukkoon. No, ei mahdotonta ollenkaan. Mutta ei mitenkään itsestään selvää. Kun se nollan tekeminen tällä hetkellä on vähän työlästä ;)
Mutta sitä nyt sitten lähdetään tavoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti