Tulikäpälän blogi

Tulikäpälän blogi

Sivut

maanantai 20. helmikuuta 2017

Halli ässämmät

Viikonloppuna kisattiin historian ensimmäiset agilityn halli SM-kisat. Jotka oli samalla EO-karsintakisat. Kisat käytiin Vantaalla Ojangossa.
Formaatti oli sellainen, että lauantaina kisattiin 3 rataa, joille otti osaa suunnilleen 120 mini koirakkoa ja niistä 36 pääsi sunnuntaiseen SM-finaaliin. Jokaiselta radalta 10 parasta + loput 6 jotenkin muuten. Näiden kuuden pääsy oli mulle hiukan epäselvää :D
Sunnuntaisen yksilöfinaalin lisäksi kisattiin myös joukkuefinaali, mutta meidän seurasta ei saatu mini joukkuetta lainkaan.
Ja EO-paikkoja varten kerättiin jokaiselta radalta pisteitä ja kolmen radan jälkeen 4 parasta saisivat paikan EO-joukkueeseen.

Lauantaina aloitettiin agilityradalla jonka alku mietitytti. Tai ei ihan alku, sanoin että kyllä me Häkän kanssa 4 estettä päästään, mutta vitoselle suoriutuminen on suuri haaste. No, päätin luottaa Häkään sekä itseeni. Loppu rata olisi vaan kaahailua, mutta hallitusti...
No, alku onnistukin kohtuullisen loistavasti, mutta sitten este nro 6 oli okseri ja pahus sentään, sen takarima putosi. No, ennakkoon tuota kyllä mietinkin, mutta en antanut sen haitata menoa.
Keinun jälkeen hypyt ja putki oli mulla myös mielessä, että se kuvio pitäisi ottaa erityisen tarkasti ja omasta mielestäni otin, mutta siitä huolimatta kielto putkelta. pöh.
Hyvällä fiiliksellä maaliin ja kiitos Häkälle.

Toinen rata oli hyppyrata. Tämä oli selvästi ahtaammin rakennettu ja myös helpompi. Oikeastaan mikään kohta ei erityisemmin aiheuttanut päänvaivaa, joten oli erityisen helppo lähteä radalle. No, ehkä myös vähän liian helppo, kun tuntui pitkin matkaa, että ihan kun kävisin itse vähän puoliteholla.
Keppien jälkeen oli tarkoitus heittää Häkä viskillä hypyn yli putkeen, mutta ei ihan onnistunut. Häkä kääntyi väärään suuntaan ja oli erittäin lähellä ettei ehtinyt hyppäämään samaa hyppyä takaisinpäin. Sain juuri ja juuri sen poimittua pois ja ohjattua sitten toisella tapaa sinne putkeen ja matka pääsi jatkumaan. Nollalla kuitenkin maaliin, mutta aikaa tuhraantui sen verran, että sijoitus oli vasta 19.
Kiitos Häkä <3
Sitten oli vielä kolmas rata joka oli taas agilityrata. Erittäin kivan oloinen ja vauhdikas.
Varsinaisesti mikään kohta ei taaskaan aiheuttanut erityistä päänvaivaa. Ja ehkä taas tämän takia tuntui puolivälissä rataa siltä, että oma fiilis alkoi lopahtamaan. En kyennyt "taistelemaan" loppuun saakka ja sehän sitten kostautui kepeillä. Vähän puoliteholla ohjattuna Häkä aloitti pujottelun väärin, korjasin ja toinenkin yritys alkoi väärin. Radalta siis tuloksena kymppi.
Ratojen jälkeen lähdettiin reilulle jäähkälenkille Stiinan ja göötti-poikien kanssa. Todettiin molemmat, että eipä tartte huomena enää tulla. Mulle siis kahdelta radalta kympit ja yhdellä radalla nolla sijalla 19.
Suunnittelin jo seuraavan päivän pitkään nukkumista (ainakin ysiin...) ja pitkää leppoisaa lenkkiä hiidenveden jäällä ja sitten keittiökaappien tuunausta.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun siinä lauantaina illalla kotisohvalla selailin facea ja sinne ilmestyi minien finaaliradan lähtöjärjestys. Mitä hittoa, Häkä oli listalla! HÄH! Alkoi vimmattu sääntöjen lukeminen ja muiltakin kysely, että millähän perusteella Häkä siellä oikein oli, kun itse olin sitämieltä ettei yhdellä nollalla sijalla 19. olisi mitään asiaa finaaliin.
Vähän jopa ärsytti tuo finaalipaikka siinä vaiheessa, kun se tuli niin puskista ja epäilin se olevan virhe. Mietin siinä jopa finaalin väliinkin jättämistä :)

No, aamulla heräsin kasin jälkeen ja ajatukset palasi päivän finaaliin. Nyt olin sinne toki jo lähdössä, sillä palautin mieliini edellisen blogipostauksen. Tavoitteena finaalipaikka... Perkele, me saatiin se finaalipaikka ja koska finaaleissa on aina tosi makeeta kisata niin totta hitossa mä lähden!
Kaikenlisäksi kaikki lähtisivät puhtaalta pöydältä eikä edellisen päivän ratojen tulokset olisi pohjalla, joten kyllähän meillä olisi ihan realistiset mahdollisuudet nappisuorituksella olla ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Vähän lisäfiilistä sain kun siinä aamupalaa syödessä ehdin seurata aamun kisoja livestreamista.
Nyt oli hyvä fiilis lähteä kisaamaan :)

Minien finaali oli laitettu alkavaksi klo 12.30 ja suunnilleen ajallaan päästiinkin rataan tutustumaan.
Mutta sitten tuli teknistä taukoa ja kisan alkua saatiinkin tovi odotella. Mutta ei se mitään... Kellään ei ainakaan siellä odottelualueella hermot kiristyneet vaan kaikilla oli yllättävän leppoisa tunnelma. Niin myös mulla.
No, radalle päästiin ja Häkän kanssa aloitettiin ihan huikean hienosti.
Muurin jälkeen kääntö keinulle, mutta Häkä lähtikin ilmeisesti valitsemaan putkea jonne ei pitänyt mennä ja seurauksena keinun ohitus ja siitä kielto. Höh. Puolen sekunnin harmitus ja sitten uudestaan vauhtiin.
Jatkettiin rataa muutaman esteen jotka meni hyvin, mutta sitten itseltä pienoinen lipsahdus ja Häkä hyppäsi yhden hypyn väärinpäin ja siitä hylkäys. Se siitä. No, loppurata sitten hyvällä fiiliksellä vielä maaliin. Ihmeen vähän harmitti kuitenkin :) Hyvä Häkä ja hyvä minä <3
Meidän osalta kisat oli siinä. Itseäni psyykaten, ei vuoden kaikissa isoissa kisoissa voi menestyä :)

Illalla oli vielä vuorossa joukkuefinaalit. Halusin jäädä paikanpäälle katsomaan gööttijengin kisaamista. SISU:n riveissä oli Marjo Saaralla ja Taigalla sekä Mari Tyynellä.
Ja koska joukkuerata oli lentävinä viestivaihtoina tehtävä ja jokainen koirakko suorittaisi samalla kentällä erilaisen radan, niin apua tarvittiin koirien pitämiseen. Marjohan siis juoksi ekan ja vikan osuuden.
No siinä radan alkua odotellessa kisojen yt Jonna tuli kysymään onko Häkä joukkueessa johon sanoin että ei. Jonna siihen, että tuletko nollakoiraksi. No toki :) Vaikka en ollut siinä vaiheessa vielä tutustunut niihin ratapohjiin ollenkaan.
Ei muutakun Häkä autosta ja nopea lämppä ulkona ja sisällä ehti verrytellä vähän enemmän.
Häkän kanssa suoritettiin ensimmäinen osuus ja eka veto meni vähän poskelleen. Keppivirhettä, Häkän kuperkeikkaa ja puomiloikkaa ym ym.
Joo, Häkä tosiaan heitti kuperkeikan yhdellä hypyllä, en sitä ihan kokonaan nähnyt, kuulin yleisön reagoivan ja aattelin, että jotain tapahtui, tsekkasin Häkää, ei kiljunut, ei ontunut, ei näyttänyt mitenkään vahingoittuneelta ja päätin jatkaa radan maaliin saakka.
Kävelytin Häkää radan jälkeen mutta en huomannut sen liikkeissä mitään kummallista vaikka useampi tuli sanomaan, että meni sitten kunnon kuperkeikan...
Tuomarit halusivat nollakoirien suorittavan radan uudestaan kun ihan kaikki tekniset laitteet ei toiminutkaan ihan niinkuin piti.
Uskalsin lähteä Häkän kanssa, koska se ei aristanut mitään kohtaa eikä sen liikkeissä näkynyt omaan silmään mitään kummallista.
Toinen veto meni muuten älyttömän hyvin, mutta puomilta jälleen "sikaloikka".
Ei siis ihan vielä toimi meillä kova vedätys... Paitsi treeneissä...
Mutta Häkälle paljon sydämiä. On se niin muru <3 <3 <3
Oli kyllä hieno viikonloppu ja mikä parasta, mä sain olla siellä mukana kisaamassa.
Nyt muutaman päivän lepoa ja lihashuoltoa ja sitten vähän taas treeniä.
Mahottomasti onnea Iina ja Xenon! Minien halli SM-1 <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti