Jäämerellä siis käytiin ja sieltä lähdettiin ajelemaan pikkuhiljaa eteläänpäin.
Inariin saakka tultiin samaa tietä, mutta siitä käännyttiinkin sitten kohti Lemmenjokea.
Hyväkuntoista, mutta tylsää "erämaa-tietä" nelisenkymentä kilometriä kunnes saavuttiin kohteeseen.
Valkeaporo-leirintäalueelle.
Tämäkin paikka oli jo vaipumassa talviunille, kuten koko pohjois-suomi, mutta onneksi viel pari viikkoa auki matkailijoille.
Hyvä asia tietty, että ruuhkaa ei ollut ja vaunut saatiin pysäköidä ihan just niinkuin haluttiin ja koiratkin sai välillä kirmailla vapaana.
Mieli olisi tehnyt lähteä tutkimaan lemmenjoen kansallispuiston retkeilyreittejä enemmänkin, mutta kun en nyt vaan sitten päässyt... Käytiin me sentään vähän hoodeilla...
Ja seuraavana aamupäivänä taas koukku kiinni ja menoks.
Nyt oli suuntana Kittilä ja siellä Levi.
Lemmenjoelta alkumatka oli kohtuu hyväkuntoista asfaltti-tietä, mutta olisko ollut puolivälin paikkeilla, kun se muttui hiekkatieksi. Eikä se enää ollut mitään niin hyväkuntoistakaan...
Levillä oli tarkoitus mennä leirintäalueelle, mutta sieltä kun ei löydetty respaa eikä puhelimeenkaan kukaan vastannut, niin B-suunnitelma käyttöön ja ajettiin matkaparkkiin gondoli-hissiaseman parkkipaikalle. Se olikin muuten viisas päätös! Halpaa ja tilavaa. Paikka ilmainen, mutta sähköstä maksettiin 10€ jos sitä halusi. Suosittelen...
No, nyt kun sinne päästiin ja saatiin vaunut parkkiin, niin alkoi tuntumaan tosiaankin siltä, että NYT pitää jo päästä pitkälle lenkille koirien kanssa. Ilman vanhuksia...
Ja niin lähdin koirien kanssa kiipeämään huipulle.
Koska keli oli vähän sumuinen ja saattoi vähän tihkuttaa vettäkin, niin muita ulkoilijoita ei juurikaan näkynyt ja koirat sai olla vapaana koko retken.
Ja voi jee näitä maisemia. Enkä ollut edes huipulla...
Sitten sattumalta tuli vastaan mikälie mökki... Hetken ihmeteltyäni mietin, että ihan kuin olisin nähnyt tämän joskus aiemminkin. Ja samassa mistin kuinka pitkin kesää tätä mökkiä oli facessa millon kukakin kuvaillut. Toden totta, tämähän oli se Joulupukin mökki elokuvasta Joulutarina. Vau!
Miten mä en ollut tätä aiemmin tajunnut :)
Kertakaikkiaan onhan se vaikuttava näky!!
Matka jatkui ylemmäksi rinnettä ja pian myös sumuverho tuli vastaan. Päätin kääntyä ja lähteä toista rinnettä takas alaspäin. Aavemaista...
Täällä olisin mielelläni viipynyt useammankin päivän, mutta huonon kelin takia ei jääty enä toiseksi yöksi joten täytyy varmana palata tänne ensi syksynä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti