Matkalla pysähdyttiin Saariselällä ihmettelemässä, että miksi sinne kaikki halajaa. Pieni kylähän sekin vaan on, mutta noh, ajettiin autolla huipulle ja äkkiäkös se selvisi miksi kukaan sinne haluaa.
Ne maisemat...! VAU!
Mutta tänne ei ollut tarkoitus jäädä joten matka jatkui Ivalon läpi suoraan Inariin saakka.
Oltiin ennakkoon päätetty mennä Inarin lomakylään ja tämäkin valinta osoittautui täyden kympin arvoiseksi.
Vastaanotto oli ystävällistä ja "kilttiä" kuten me asian aina ilmaisimme ja oltiinkin siellä kaikkiaan 3 yötä.
Vilkasta siellä oli ja iltaisin vaunuja/autoja saattoi olla kymmenkunta mutta aamupäivällä kaikki oli lähteneet jatkamaan matkaa. Kunnes koitti taas ilta...
Mitä sitten Inarissa voi nähdä ja kokea syyskuussa. No ei paljoakaan. Kuten ei missään muuallakaan. Se huomattiin jo varsin aikaisessa vaiheessa. Suosi kotimaan matkailua, mutta tee se heinä-elokuun aikana. Varsin ärsyttävää, kun moni paikka oli jo kiini. Vaikka selvästi ihmisiä oli liikkeellä reippaasti.
Mutta risteilylle sentään vielä ehdittiin. Siis Inarinjärven risteilylle. Joka ei nyt ihan jäätävän kovia hurraa-huutoja saanut, mutta tulipahan käytyä. Kävin myös koirien kanssa pätkän luontopolkua, joka oli omasta mielestäni liian hyvin tehty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti