Opintomatkalla Norjassa

Huikee reissu! Ei voi muuta sanoa.
Alkuunsa näytti kaaottiselta, kun sagin toimesta ihan vaan "pikkusen" meni reisille ihan kaikki mikä vaan voi mennä.
Mutta kun matkaan päästiin, niin sen jälkeen ainakin oma reissuni meni oikein hienosti ja kisaajista huolehdittiin tasapuolisesti eikä ketään jätetty oman onnensa nojaan missään vaiheessa.
Joten keskitytään tässä hehkuttamaan reissua ja kaikkia hyviä juttuja :)

Meidän reissu alkoi jo keskiviikkona illalla, kun ajelin Hyvinkäälle viemään kotiin jääneet Liekki, Kipinä ja NOx erinomaiseen koirahotelliin "Allulandiaan" :)
Voi rauhallisin mielin lähteä itse reissuun, kun voi luottaa siihen, että muut rakkaat karvakaverit ovat hyvässä hoidossa. Kiitos Laura & muu perhe <3

Torstaina aamulla heräiltiin Häkän kanssa neljän kieppeillä. Viideltä oltiinkin jo matkalla lentokenttäparkkiin. Minua hiukkasen jännitti, mutta Häkä enemmän ihmetteli, että missäs muut kaverit on.
Kentällä maksettiin vielä Häkän lento (66€/suunta) ja nähtiin muutama joukkuekaveri jotka lentäisivät eri koneella melkein samaan aikaan ja vaihdettiin kuulumiset ja lähdettiinkin kohti omaa konetta. Meidän kanssa lensi myös villis Wii joten ihan yksin ei tarvinut matkustaa.
Häkä pääsi pienen kokonsa takia kanssani matkustamoon, toki sen piti matkata kassissa jonka saimmekin lainaksi Häkän velipojalta Kromilta. Oikein hyvä laukku olikin! Kiitos Iina :)

Lento meni erinomaisen hyvin ja Häkä vietti sen oikein rauhallisesti. Ainut hetki kun laukussa näkyi elämää, oli laskeutuminen Gardermoenin kentälle kun renkaat osui maahan ja alkoi hurja jarrutus. Ihmekkös tuo, kun tuntui itseltäkin siltä, että jos ei turvavyö olisi ollut kiinni niin olisi voinut tippua lattialle :)
Kun oltiin saatu isommat laukut niin talsittiin koirien kanssa tullin läpi jossa tsekattiin mikrosirut ja rokotukset. Kaiken ollessa kunnossa, lähdettiin kohti autovuokraamoa josta sagi oli hoitanut valmiiksi kaiken.
Kentältä automatka kesti parisen tuntia ja saavuttiin Lillehammeriin hotellille.

Maisemat oli aikas hienoja vaikka ei ihan siellä parhaimmissa vuoristoissa oltukaan.
Hotelli oli ihan siinä keskustassa (joka olikin tosi pieni) ja saatiinkin lopulta Häkän kanssa kokonaan oma huone vaikka alunperin piti se jakaa Sonian ja Stellan kanssa.
Aika pian lähdettiin koirien kanssa kävelylle ja vähän kaupunkia vilkaisemaan.
Hyppyrimäille ei menty vaikka ne siinä melko lähellä olisikin olleet. Ei vaan jaksettu...
Lillehammer on rinteeseen rakennettu ja kävelipä ihan mihin suuntaan vaan, niin aina se oli melko jyrkkää mäkeä :)
No sitten olikin aika etsiä ruokapaikka ja sekin löytyi helposti.
Nappivalinta heti ensimmäisellä yrityksellä ja päädyttiin Sonian kanssa pihviravintola Egoniin.

Ruoka oli hyvää ja kallista :) Maksoin kaiken kortilla enkä halunnut kuitteja aiheuttamaan pahaa mieltä.
Illemmalla käytiin vielä toinen lenkki koirien kanssa ja nyt lähdettiin alaspäin järven rantaan.
Jyrkkää mäkeä ja samallahan sen tiesi, että takaspäin onkin sitten jyrkkää ylämäkeä. No, sama se, täällä oltiin ja kivaa oli!

Perjantain valjettua oli joukkueen palaveri hotellilla reilusti aamiaisen jälkeen. Kunnon yöunien jälkeen oli kiva herätä ja fiilistellä kisarupeaman alkamista. Ja kun tässä palaverissa saatiin koirienkin edustusvermeet, niin alkoi kisafiilis todella nousta.
Illalla kisat alkaisivat PM-esikisoilla. Kahdella kolmosluokan radalla, joista agirata olisi myös KV-kisa.
Näihin lähdettiinkin sitten Häkän kanssa kirmailemaan.
Illan ensimmäinen rata oli agirata, tuomarina Jan-Egil Eide.

Päänvaivaa tuotti erityisesti keinun jälkeiset pituus ja hyppy, sillä Häkä ei kestä sivuetäisyyttä keinulta. Ja esteiden linjat olivat sellaiset, että olisi pitänyt saada etumatkaa. No, tämähän kostautui sillä, että Häkälle lentokeinu ja bonuksena rima alas. Mur! (Ja tarkoitan lähinnä itseäni...)

Toinen kinkkinen kohta oli puomia edelliset esteet, mutta päätin tehdä hienon japskin siihen ja sehän olikin oikeasti tosi hieno. hyvä minä :)
Puomin jälkeiseltä rimalta kielto ja loppurata löysin rantein.

Illan toinen rata oli kimurantti hyppyrata luonnon nurmella ja vesisateessa... Nice!
Yritin olla välittämättä olosuhteista ja nauttia kisaamisesta. Sitä vartenhan täällä oltiin :)
Ratapiirrosta ei nyt ole saatavilla, mutta aikamoista pyöritystä se oli. Sain Häkän lähetettyä ensimmäiseen putkeen, mutta jostain syystä se päätti kääntyä ympäri ja tuli samaa reittiä takaisin ja korjaamisesta kielto. Lopussa myös huolimaton päällejuoksuohjaus ja toinen kielto siitäkin.

Ei alkannut kovin vahvasti tämä viikonloppu :)
Illalla oli vielä "viralliset" PM-treenit. Koko 30 koirakon joukkue sai kolmelle kentälle 15 minuuttia treeniaikaa, eli koirakkoa kohtaan ei juuri mitään. Sain juoksutettua Häkälle muutaman hyvän puomin, jotkut hypyt ja mikä parasta, sain sille heti ekalla yrityksellä lentokeinun jonka pääsin korjaamaan pari kertaa ja palkkaamaan pysähdyksestä. Meille siis erittäin onnistuneet treenit.

Sitten oli lauantain vuoro. Aamu aloitettiin avajaisilla ja olihan se hienoa kulkea ensimmäistä kertaa maajoukkueen jäsenenä kentällä. No, yleisöähän ei ollut nimeksikään, joten vähän laimeaa, mutta silti...

Varsinaiset PM-kisat aloitettiin ensimmäisellä yksilökisan agilityradalla.
Yksilökisoissa juostiin 3 rataa joiden yhteistulos laskettiin. Ja hylkäyksestä sai aina 100 pistettä, eli vaikka hylkääntyisikin, saisi silti jatkaa ja saisi vielä sijoituksenkin.

Rata ei vaikuttanut mistään kohdasta paperilla mitenkään erityisen hankalalta eikä myöskään rataan tutustuessa. Missään kohdassa ei ollut epäselvää miten ohjaisin tai että olisiko jotain varottavaa tms. Joten erityisen hyvillä mielin starttasin Häkän kanssa numerolla 11 matkaan.
No, ratahan olikin oikeasti tosi hyvä ja meni mielestäni kaikinpuolin kuten suunnittelinkin, mutta 2 hemmetin rimaa putosi matkalla. Hyvä mieli oli silti.
Mieltäni jäi askarruttamaan nuo rimat mitä oli myös edellisenä päivänä pudonnut ja koska matkassamme oli koiria varten ammattiapua (Heli Suhonen, fyssari) niin pyysin häntä vähän vilkaisemaan Häkää. Ja pikkuisen siitä vikaa löytyikin. Vaikka Häkä oli käynyt kaksi kertaa hierottavana ennen reissua, niin Heli pikakäsitteli Häkän, ei mitenkään täydellisesti tietenkään, kun iltapäivästä oli vielä rata juostavana. Ja kun hän ei kuitenkaan kieltänyt menemästä radalle, niin jatkettiin kisaamista. Ohjeeksi saatiin myös suositus osteopaatin käsittelystä lähiaikoina.

Tässä välissä oli joukkuekisojen ensimmäiset radat, mutta me emme osallistuneet siihen. Joukkue koostui viidestä koirasta ja nämähän oli tietysti maajoukkuekarsintojen 5 parasta koirakkoa. Häkä oli sijalla 8.
Me hengailimme, lepäilimme, ulkoilimme ja sitten alettiinkin valmistautumaan hyppyrataan joka olikin aikas haasteellinen, mutta ihan noin ahdas se ei ollut kuin piirroksessa.

Alku tuotti päänvaivaa ja mieli teki valssata 3 putken jälkeen ja pyöräyttää sitäkautta neloselle, mutta viisaampia kuunnellen päädyin juoksemaan ulkokautta, joka myös todellisuudessa oli järkevämpää.
5-6-7 esteillä oli tilaa tosipaljon enemmän kuin kuvassa, joten valssi 5-6 väliin ja myös 6 jälkeen. Pari askelta olisi pitänyt ottaa pidemmälle, sillä nyt oma valssi kääntyi aikalailla keskelle putkea ja Häkä joutui arpomaan että kumpaas päähän mennään. Onneksi sain pidettyä ohjauksen kauempaan päähän eikä siitä tullut kieltoa. No matka jatkui ja 9 rima alas jonka en mielestäni antanut haitata menoa, mutta sitten myös sokkari 11 hypylle epäonnistui ja Häkä juoksi siitä ohi ja nappasi seuraavan ennenkuin kissaa ehti sanomaan joten siihen hylky. Loppurata vähän vasemmalla kädellä, kiitos ja näkemiin...

Kisapäivä päättyi ajoissa joten koirien huolto ja ne hotelliin nukkumaan ja ihmiset syömään.
Koska nyt taas kaivattiin kunnollista sapuskaa, niin päädyttiin kertaalleen testattuun Egoniin. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Ruoka oli hyvää ja edelleen kallista.
Iltaa ei sen kummemmin jääty istumaan vaan päätettiin vielä tehdä city-lenkki koirien kanssa kun ne olivat saaneet tovin sulatella ja nukkua.

Sunnuntai valkeni aurinkoisena eikä meillä ollut mikään kiire kisapaikalle, sillä aamulla oli ensin tiedossa joukkuekisan toinen rata ja siinähän me ei oltu.
Kisapaikalle päästiin kun suomen minit oli juuri voittaneet sen päivän radan ja kokonaiskisassa saaneet hopeaa! Mahtavaa!

Meidän finaalirata oli vuorossa medien ja maxienkin joukkuekisojen jälkeen ja tässä siitä ratapiirros.

Tämä oli erityisen hankalaa yrittää opiskella paperilta. Ratapiirroksethan siis annettiin joukkueenjohtajille siinä vaiheessa kun sitä kyseistä rataa alettiin rakentamaan.
Lähes jokaiselle esteelle mietin, että miten ihmeessä saisin ohjattua Häkän järkevästi ilman törmäilyjä. Onneksi piirros oli taas todellisuutta ahtaampi, joten varsinaisessa tutustumisessa vähän helpotti. Ei tosin jokainen kohta, mutta ei auttanut. Nyt piti vaan uskaltaa mennä.
5 ensimmäistä oli varsin selvät, mutta kutosta jo mietin, että jos se lipsahtaa, niin saattaa lipsahtaa tyrkyllä olevaan putkeen saakka. No, mites sitten jatko... kutonen takaakiertona, ja olisin vienyt liian lähelle, mutta tässä kohtaa oli apua joukkueenjohtaja Jannesta jonka neuvoista lähetin takaakiertoon askeleen kauempaa kuin meinasin ja näin ehdin päällejuoksuun ja jatkamaan seiskalle aika hyvin.
No kasilta tiukka kääntö hyppyjen väliin ja 9-10 valssi-takaakieto-takaaleikkaus. Tätä koko pätkää 5-11 pitää päästä testaamaan sillä hyvillä jarruilla varustetut koirakot jotka lähti tekemään 9-10 väliin japskia, onnistuivat huikean hienosti (parhaiten mieliin jäi Jenna ja Tiku! Ihan jäätävän upea!). Olisin sitä halunnut kokeilla, mutta taas tiesin, ettei Häkällä ole oikein jarruja... Joten sen saa kääntymään ahtaassa välissä vain huonolla valssilla :)
Loppuradassa ei muuta ihmeellistä ollut, kuin 14, 16 ja 18 hypyille piti malttaa ohjata ne loppuun saakka. Ja ne onnistui. Loppusuoran alkaessa jalat tuntui tiiliskiviltä mutta onneksi suomen fanikatsomo huusi vielä tsemppaamaan loppuun saakka ja kirmattiin Häkän kanssa maaliin.
Kaksi rimaa jälleen putosi, mutta kokonaisuutena se oli varsin meidän näköistä tekemistä.

Palkintojenjako seremonioiden jälkeen oli aika palata hotellille vaatteiden vaihtoon ja sen jälkeen olikin aika lähteä ajelemaan lentokentän suuntaan. Mikään kiire ei onneksi ollut, mutta päätettiin kuitenkin syödä vasta lentokentällä.
Lento lähti 20.35 Norjan aikaa ja suomeen laskeuduttiin 23 nurkilla.

Vitsit miten hieno reissu meillä oli ja vaikka varsinaiset kisaradat ei nollia tuottanutkaan, niin se ei meitä lannista. Häkä on silti maailman paras <3
Ja ihan yhtälailla maailman parhaita on Liekki, Kipinä ja NOx. Jotka odottivatkin kotona kun reissukaveri saapui. Voi sitä Häkän riemua kun se kaverit taas näki :)
Kiitos vielä kerran kaikille tukijoukoille! Tämä oli yksi unelmistani :)