Kisaraporttia ym.

Lauantaina lähdin Riihimäelle kisaamaan. Tarjolla oli 4 starttia, mutta ilmoitin Häkän vain kolmelle.
Tuomarina Rauno Virta ja hyppyradalla aloitettiin ja "hyvin" aloitettiinkin...
Päästiin kolme estettä ja Häkä irtosi liian pitkälle napaten väärän esteen ja siitä hylkäys. Jatkoin rataa, mutta reilu sivuirtoaminen kepeillä ei onnistunut kisatilanteessa vaikka treeneissä se olisi onnistunut. Häkä lopetti pujottelun kesken, en korjannut vaan keskeytin siihen paikkaan. Harmitti niin vietävästi.

Toinen rata oli agilityrata ja liekö mulla ollut pieni kiukku päällä, mutta nyt oltiin molemmat kartalla ja rata meni just eikä melkein niinkuin pitikin. Ei mitään epäselvyyksiä eikä läheltäpiti-tilanteita. Nollalla maaliin. Hyvä minä, hyvä Häkä.
Erona ratojen alussa oli myös oma keskittyminen. Ekalle radalle "vaan lähdin" kun toiselle radalle tein saman minkä pari viikkoa aiemminkin, eli rauhoituin Häkän kanssa lähdön lähelle, pidin Häkän paikallaan ja silittelin sitä rauhassa. Rauhoitellen luultavasti meitä molempia.
Häkä tärisi ja yritti vinkua ja katsella radalle. Hmm... tämä siis toimi jälleen... Sijoituttiin toiseksi.

Kolmas rata oli myös agilityrata. Samat rauhoittelut ennen radalle menoa ja jälleen tuntui että mentiin tiiminä juuri niinkuin pitikin. Ihan hurjan hyvä rata tehtiin ja olin tosi tosi onnellinen. Ihan huippu fiilis maalissa. Vaikka tuplanollaa ei saatukkaan kun yksi rima putosi matkalla, niin se ei silti lannistanut yhtään koska radalla ei taaskaan ollut mitään läheltäpiti-tilannetta eikä muutoinkaan eksymisiä tms. Hyvä me :)

Kisoista ajelin tampereelle Ruutia hakemaan. Ei sillä vielä juoksu ole alkanut, se vaan tuli meille nyt muutamaksi päiväksi hengailemaan.
Ruuti oli onnessaan kun näki tuttuja tyyppejä. Iloisena hyppy autoon ja kotimatka alkoi.
Kotimatkalla poikettiin marsulandiassa. Oli hauskaa kun koirilla hännät heilu kun ne näki vanhat kamut ja marsut uikutti. Mun mielestä sen takia kun nekin näki vanhat kamut :D
Todellisuudessa niillä taisi vaan olla tylsää ja nälkä...

Ruuti siis tuli meille hengailemaan ja samalla esittäytymään muutamille tulevien pentujen kysyjille.
Ihana koira kun se sulautuu meidän jengiin samantien ja on kuin kotonaan. Tässä se on just syöny, mutta taisi olla hyvää ja vähän jäädä nälkä ;)

Sunnuntaina oli sitten vuorossa agilitykisat Liedossa. Häkän olin ilmoittanut kaikkiin neljään starttiin, joista kaksi hyppyrataa ja kaksi agirataa. Tuomareina Savioja ja Kerminen.
Ensimmäiseksi Saviojan hyppyradalle joka tuntui tutustuessa julmetun vauhdikkaalta ja suoraviivaiselta. No, nyt mielikuvatreeniä vaan, että katso koiraa, katso sen laskeutumispaikkaa ja ohjaa huolellisesti. Ei kiirettä.
Häkä oli ensimmäinen lähtijä ja otin sen suoraan häkistä syliin enkä päästänyt sitä ollenkaan riehumaan. Otin itselleni sen pari minuuttia rauhoittumista siihen lähtöön ja silittelin Häkää ja rauhoitin meitä molempia. Ja sitten mars lähtöön ja selkeää, huolellista ohjausta.
En yrittänyt mennä täysillä, yritin mennä huolellisesti. Ja kappas, nollalla maaliin :) JES!! Pikkasenko olin onnessani!
Kävin samantien mielessäni läpi mitä oikein oli tapahtunut. Pienet jäähkät/seuraavat lämpät ja sitten keskittyminen seuraavaan rataan. Kermisen agilityradalle.
Rata ei ollut mikään helppo kun sivusta katsoi, mutta kun pääsi tutustumaan, ei ollut mitään epäselvää ohjausta mielessä. Päätin luottaa omaan tekemiseeni ja Häkän osaamiseen ja ennenkaikkea päätin auttaa Häkää onnistumaan.
Ja sitten taas sama rituaali ennen lähtöä. Rauhoittavat silittelyt ja siitä radalle. Ja mitä tapahtui, hitto, nollalla maaliin!! Uskomatonta!! Oli hiukan epätodellinen olo hetken aikaa. Tuplanolla! JES!
Sijoitukset oli radoilla 2 ja 3.
Tässä välissä oli vähän taukoa kun molemmilla radoilla rakennettiin uudet kuviot.
Ruuti ehti edustamaan ja Häkä sai huilata.
Mutta sitten taas mentiin. Vuorossa Kermisen hyppyrata joka oli myös kovin vauhdikas ja yksi kohta olisi sellainen johon en ehtisi kunnolla ohjaamaan ja tiesin sen kohdan muodostuvan meille sellaiseksi "katsotaan kuinka käy" tyyppiseksi. Ja hyvin kävi lopulta.
Mitä nyt meinattiin törmätä ihan huolella kovassa vauhdissa ja yleisökin jo kohahti, mutta osasin varautua pieneen väistöliikkeeseen joten en edes osunut. Ja matka jatkui niinkin hienosti, että jälleen nollalla maaliin! WTF!! Huikeeta! Nyt oli kyllä kuun asento meille suosiollinen. Kertaheitolla triplanolla. Hyvä minä! Hyvä Häkä <3  sijoitus oli 4.
Viimeinen rata oli Saviojan agilityrata. Oikein mukavan oloinen, haastava mutta ei mikään mahdoton.
Minusta taisi paras vire olla jo pois, sillä muistan ajatelleeni jossain vaiheessa, että vielä pitäisi jaksaa... No, samat rituaalit kuin aiemmillekkin radoille. Alussa heti neljäntenä ollut keinu ei mennyt ihan niin nappiin kuin olisin halunnut ja sen seurauksena seuraavaan putkeen "Häkä-kielto". Äh. Tuo ärsytti. Jatkoin rataa ja sitten yks hyppy väärästä suunnasta. Mutta jatkoin hyvällä sykkeellä kunnes taas yhdelle putkelle "Häkä-kielto". Taas ärsytti. Mutta sitten puomille ja sain siihen just eikä melkein sellaisen alastulon kuin halusin joten se pelasti fiiliksen.
Nuo putket kyllä jäi vähän kaivelemaan mutta jäin myös miettimään johtuiko ne jo Häkänkin väsymisestä. Koska kolmella aiemmalla radalla ei mitään ongelmaa vaikka samanlaisia mutkaputkia niissäkin oli. Hmm... No, jokatapauksessa viikonlopun saldo oli niinkin huikea kuin 4 nollaa ja mikä parasta, saatiin puuttuva tuplanolla. Asuntovaunupaikka lappeenrannan SM-kisoihin oli jo varattuna, mutta nyt ei tarvitse sitäkään enää jossitella. Vaikka en kyllä missään vaiheessa epäillytkään etteikö me sitä tuplaa saataisi ;)
Nyt vaan enää tarttee löytää joku hyvä joukkue niihin karkeloihin... Vinkkejä vastaanotetaan...



Sunnuntaina illalla olikin sitten rauhallista kotosalla... Ruuti varsinkin joka ei ole samalla tavalla tottunut tämmöiseen menemiseen ja meininkiin. Mutta hienosti on mennyt. Terkut kotiväelle <3

Uusia suunnitelmia

Kesälle pentusuunnitelmia...

Tulikäpälän kennel

Kisaraporttia

Viikonloppuna kisasin sitten oikein urakalla. Lauantaina 4 starttia tsaukkilassa ja sunnuntaina 3 starttia masalassa. Plus yllärinä sain sunnuntaille lainakoirankin kolmeen starttiin. Yhteensä siis 10 starttia.
Lauantaina eka rata oli Anders Virtasen agilityrata:

Rataan tutustuessa ei tässä nyt mitään erikoisen vaikeaa tullut eteen, toki useampi kohta sellainen ettei sopisi jäädä ihmettelemään. Kuviot oli kirkkaat, mutta toteutus... alussa 4 ensimmäistä lähti jo vähän pitkillä kaarteilla ja Häkä meinasi ampaista väärille raiteille. Pujotteluun saakka kuitenkin selvittiin mutta sen lopussa tekemäni valssi taisi vetää Häkän sitten pieleen reitiltä, koska se singahti putkeen vaikka piti kiivetä aalle. Siitä hylkäys. No, jatkoin rataa maaliin saakka vaikka olisi kannattanut lopettaa hyvissä ajoin. Häkä jatkoi kaarrattelua ja hyppäsi useamman hypyn väärästä suunnasta ja pyöri ja hyöri. Puomille pysäytin sen ja kun se karkasi ilman lupaa, palautin sen ja siitä suoraan maaliin. Pöh.

Sitten Muotkan Esan agilityradalle:

Tässä olikin sitten vähän päänvaivaa. Tai no, periaatteessa ei. Tein päätöksen miten minkäkin kohdan ohjaan enkä empinyt oikeastaan mitään. Sitten toteutukseen...
Tämä oli meiltä päivän paras rata. Mutta... vitosen jälkeen tein valssin ja oli aikomus lähettää Häkä putkeen (6) ja oikaista itse muurin ja keppien välistä pakkovalssille.
Noh... Kaikki meni muuten hyvin mutta Häkä irtosikin sitten kauempaan putkeen eli siitä hylky. Mutta jatkoin kuten olin suunnitellut ja kaikki meni ihan  jäätävän hienosti melkein maaliin saakka. Lopun löysäilystä johtuen Häkä tuli vikan esteen ohi. Mutta ei haittaa. Muuten tämä oli oikein hyvä rata.

Ja sitten taas Virtasen radalle joka oli nyt hyppyrata:

Alkua pähkäilin ja pähkäilin että kummaltako puolen 1-2 ottaisin. No päädyin päällejuoksuun kakkoselle ja kolmoselle vastakäänös. Liekö ollut liika luotto muka tiukkaan koiran kääntöön kun se lähtikin kiertämään mua kauempaa ja ajautui nelosen väärälle puolelle. Olisi vaan pitänyt luottaa puolivalssiin  mitä enempi meinasin mutta kun hölmönä menin kokeilemaan käytännössä itselle "ei niin luontevaa ohjausta" ja vituikshan se sitten meni...Jatkoin maaliin ja periaatteessa taisi mennä muutoin nollana. Jos en väärin muista. Mutta ei se auttanut. Harmitti ihan sikana.

Viimeisenä ratana oli Muotkan agilityrata ja mieli oli valmiiksi maassa:

Alun putkesta putkeen (4-5) mietitytti koska liian pitkälle vitoselle ei voinut viedä koska puomin yli ei saa ohjaaja hypätä. Eli oma ohjauslinja piti katsoa sen mukaan. Oli aikomus jäädä odottamaan Häkää nelosputkelle ja siitä lähettää se vitoselle. Ei onnistunu. Se tuli putkesta ohi. Siitä kielto. Jatkoin puomille saakka ja piti ottaa valssilla kympille, ei onnistunu. Häkä valui puomilta ja kympin väärältä puolen. Nyt vitutti. Otin koiran syliin ja kävelin pois.

Näin kirjotettuna noi ei kuulosta yhtään niin pahoilta kuin mitä fiilis oli. Hmm... Pitäisikö olla hiukan armollisempi itselle... Äh. Kai joskus saa ärsyttääkin. Eikä aina vaan olla kivaa.

No sitten sunnuntaihin...
Marjo kyseli jos kiinnostaisi ohjata myös Saaraa kun häneltä jäisi kisat väliin ja Saara oli ilmoitettu.
Halusin kieltäytyä, koska luokat oli tosi pienet. Mutta samalla ajattelin, että Saaran kanssa on myös niin kiva kisata että kyllä. Kisaan myös sen kanssa.
Tuomareina oli Vesa Sivonen ja Rauno Virta. Vesan radoilla olen ollut, tosin kovin kovin harvoin mutta en muista koska olisin Raunon radoilla ollut. Häkän kanssa en koskaan. Ennakkoon kyllä kuvittelin että ei tule mitään helppoja ratoja olemaan.
Vesan agilityradalla aloitettiin. Häkä oli siinä aivan alkupäässä ja Saara viimeisenä noin 10 koiraa välissä.
Häkän kanssa vaihdoin metodia. Kun normaalisti olen sitä "viritellyt" tempuilla ja antanut sen vähän räksyttääkin, niin nyt otin täysin eri linjan. Kun otin sen häkistä, en antanut sen sanoa sanaakaan. Enkä antanut hyppiä ja pomppia vaan pidin sen ihan lyhyessä hihnassa, laskeuduin kyykkyyn sen "päälle" ja silittelin vaan hissukseen sitä. Se tärisi ja vinkui :D siis niin, että selvästi olisi halunnut riehua.
Lähtöön saakka pidin sen rauhallisena ja kannoin sylissä ja silitin vielä lähtöviivalla hiukan.
Taisin rauhoitella samalla myös itseäni.
Ohjaaminen oli helppoa, määrätietoista ja silti vauhdikasta. Puomille kunnollinen pysäytys ja homma muutoinkin just eikä melkein niinkuin olin suunnitellut. Nollalla maaliin ja JES! Hyvä minä, hyvä Häkä :) Sijoitus 2. Ei huono...Saaralla myös erinomainen nolla ja sijoitus 4. :) huippua!
Toinen rata oli Raunon agirata. Vähän kinkkisempi, mutta vauhdikas. Pikkuisen päänvaivaa aiheutti puomin jälkeinen elämä. Koska nyt ei ollut luottoa Häkän pysäytyspuomiin... Oli suunnitelmissa reilu pysäytys ja valssi sen edessä. Eli sen olisi pakko pysähtyä. Hoh... ei pysähtynyt joten suunnitelma muuttui lennossa. Aiheutti sen, että jäin sitten kaarteessa pahasti jälkeen ja kun edessä oli mutkaputki, olin liikaa jäljessä enkä saanut työnnettyä Häkää sinne kauempaan päähän vaan se ehti napata väärän pään. Hylkäys siis. Hitsin pimpulat. No ei harmittanut kuin ihan vähän.
Saaralla oli suunnitelmissa puomin jälkeen takaaleikkaus, mutta olinkin itse liian pitkällä. Suunnitelman muutos taas lennosta mutta Saarapa ei lähtenytkään poispäinkääntöön vaan meni kahden hypyn välistä ja siitä kielto. Vitosella maaliin ja sijoitus taas 4. :)
Vika rata oli Vesan hyppyrata. Loppupäästä todella ahdas mutta puolivälissä pitkät estevälit ja hurjaa vauhtia. Häkän kanssa ei ollut luottoa koska tiukkoja käännöksiä oli luvassa monta. Ja vielä niin,että koiran piti pyöriä lähellä. Nämä ei viime aikoina oikein ole toimineet. Noh... Hyvällä sykkeellä mentiin kuitenkin aika pitkälle. Sitten oli muurilta tiukka käännös ja se kolahti. En nähnyt, mutta luulin, että palikka putosi ja oma ohjaus mureni samantien. Roiskin Häkän loppuun vähän puolihuolimattomasti. Käännyin vielä katsomaan kuinka ratatyöntekijä siirteli sitä muurin palikkaa. Ja mitä vielä, kuuluttaja kertoi virheettömästä radasta! HÄH! Olin ihan ällikällä lyöty. Jaa, että se palikka vaan vähän liikahti mutta ei pudonnut. Voi perkele mun kanssa! ÄLÄ IKINÄ LUOVUTA!
Tultiin Häkän kanssa sillä nollalla toiseksi, eroa 0.54 sekkaa ja uskallan väittää, että oltais voitettu jos olisin ohjannut loppuun saakka kunnolla. Tämä oli taas todellinen JOS-nolla! :)
Saaran kanssa vielä ja sen kanssa oli kova luotto. Vauhdikkaasti mentiinkin (tai niin kuvittelin). Nollalla maaliin eikä jäänyt voittajalle "kuin" 4 sekkaa... No, nolla on nolla... Toki Saara kisasi nyt ensimmäistä kertaa pentujen jälkeen 3 rataa samalle päivälle, mikä ehkä hiukan verotti.
Lopputuloksena 6 starttia joista 4 nollaa. Nyt oli hyvä mieli <3 :) Hyvä Häkä ja hyvä Saara!

Halli ässämmät

Viikonloppuna kisattiin historian ensimmäiset agilityn halli SM-kisat. Jotka oli samalla EO-karsintakisat. Kisat käytiin Vantaalla Ojangossa.
Formaatti oli sellainen, että lauantaina kisattiin 3 rataa, joille otti osaa suunnilleen 120 mini koirakkoa ja niistä 36 pääsi sunnuntaiseen SM-finaaliin. Jokaiselta radalta 10 parasta + loput 6 jotenkin muuten. Näiden kuuden pääsy oli mulle hiukan epäselvää :D
Sunnuntaisen yksilöfinaalin lisäksi kisattiin myös joukkuefinaali, mutta meidän seurasta ei saatu mini joukkuetta lainkaan.
Ja EO-paikkoja varten kerättiin jokaiselta radalta pisteitä ja kolmen radan jälkeen 4 parasta saisivat paikan EO-joukkueeseen.

Lauantaina aloitettiin agilityradalla jonka alku mietitytti. Tai ei ihan alku, sanoin että kyllä me Häkän kanssa 4 estettä päästään, mutta vitoselle suoriutuminen on suuri haaste. No, päätin luottaa Häkään sekä itseeni. Loppu rata olisi vaan kaahailua, mutta hallitusti...
No, alku onnistukin kohtuullisen loistavasti, mutta sitten este nro 6 oli okseri ja pahus sentään, sen takarima putosi. No, ennakkoon tuota kyllä mietinkin, mutta en antanut sen haitata menoa.
Keinun jälkeen hypyt ja putki oli mulla myös mielessä, että se kuvio pitäisi ottaa erityisen tarkasti ja omasta mielestäni otin, mutta siitä huolimatta kielto putkelta. pöh.
Hyvällä fiiliksellä maaliin ja kiitos Häkälle.

Toinen rata oli hyppyrata. Tämä oli selvästi ahtaammin rakennettu ja myös helpompi. Oikeastaan mikään kohta ei erityisemmin aiheuttanut päänvaivaa, joten oli erityisen helppo lähteä radalle. No, ehkä myös vähän liian helppo, kun tuntui pitkin matkaa, että ihan kun kävisin itse vähän puoliteholla.
Keppien jälkeen oli tarkoitus heittää Häkä viskillä hypyn yli putkeen, mutta ei ihan onnistunut. Häkä kääntyi väärään suuntaan ja oli erittäin lähellä ettei ehtinyt hyppäämään samaa hyppyä takaisinpäin. Sain juuri ja juuri sen poimittua pois ja ohjattua sitten toisella tapaa sinne putkeen ja matka pääsi jatkumaan. Nollalla kuitenkin maaliin, mutta aikaa tuhraantui sen verran, että sijoitus oli vasta 19.
Kiitos Häkä <3

Sitten oli vielä kolmas rata joka oli taas agilityrata. Erittäin kivan oloinen ja vauhdikas.
Varsinaisesti mikään kohta ei taaskaan aiheuttanut erityistä päänvaivaa. Ja ehkä taas tämän takia tuntui puolivälissä rataa siltä, että oma fiilis alkoi lopahtamaan. En kyennyt "taistelemaan" loppuun saakka ja sehän sitten kostautui kepeillä. Vähän puoliteholla ohjattuna Häkä aloitti pujottelun väärin, korjasin ja toinenkin yritys alkoi väärin. Radalta siis tuloksena kymppi.

Ratojen jälkeen lähdettiin reilulle jäähkälenkille Stiinan ja göötti-poikien kanssa. Todettiin molemmat, että eipä tartte huomena enää tulla. Mulle siis kahdelta radalta kympit ja yhdellä radalla nolla sijalla 19.
Suunnittelin jo seuraavan päivän pitkään nukkumista (ainakin ysiin...) ja pitkää leppoisaa lenkkiä hiidenveden jäällä ja sitten keittiökaappien tuunausta.
Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos kun siinä lauantaina illalla kotisohvalla selailin facea ja sinne ilmestyi minien finaaliradan lähtöjärjestys. Mitä hittoa, Häkä oli listalla! HÄH! Alkoi vimmattu sääntöjen lukeminen ja muiltakin kysely, että millähän perusteella Häkä siellä oikein oli, kun itse olin sitämieltä ettei yhdellä nollalla sijalla 19. olisi mitään asiaa finaaliin.
Vähän jopa ärsytti tuo finaalipaikka siinä vaiheessa, kun se tuli niin puskista ja epäilin se olevan virhe. Mietin siinä jopa finaalin väliinkin jättämistä :)

No, aamulla heräsin kasin jälkeen ja ajatukset palasi päivän finaaliin. Nyt olin sinne toki jo lähdössä, sillä palautin mieliini edellisen blogipostauksen. Tavoitteena finaalipaikka... Perkele, me saatiin se finaalipaikka ja koska finaaleissa on aina tosi makeeta kisata niin totta hitossa mä lähden!
Kaikenlisäksi kaikki lähtisivät puhtaalta pöydältä eikä edellisen päivän ratojen tulokset olisi pohjalla, joten kyllähän meillä olisi ihan realistiset mahdollisuudet nappisuorituksella olla ainakin siellä kärjen tuntumassa.
Vähän lisäfiilistä sain kun siinä aamupalaa syödessä ehdin seurata aamun kisoja livestreamista.
Nyt oli hyvä fiilis lähteä kisaamaan :)

Minien finaali oli laitettu alkavaksi klo 12.30 ja suunnilleen ajallaan päästiinkin rataan tutustumaan.
Mutta sitten tuli teknistä taukoa ja kisan alkua saatiinkin tovi odotella. Mutta ei se mitään... Kellään ei ainakaan siellä odottelualueella hermot kiristyneet vaan kaikilla oli yllättävän leppoisa tunnelma. Niin myös mulla.
No, radalle päästiin ja Häkän kanssa aloitettiin ihan huikean hienosti.
Muurin jälkeen kääntö keinulle, mutta Häkä lähtikin ilmeisesti valitsemaan putkea jonne ei pitänyt mennä ja seurauksena keinun ohitus ja siitä kielto. Höh. Puolen sekunnin harmitus ja sitten uudestaan vauhtiin.
Jatkettiin rataa muutaman esteen jotka meni hyvin, mutta sitten itseltä pienoinen lipsahdus ja Häkä hyppäsi yhden hypyn väärinpäin ja siitä hylkäys. Se siitä. No, loppurata sitten hyvällä fiiliksellä vielä maaliin. Ihmeen vähän harmitti kuitenkin :) Hyvä Häkä ja hyvä minä <3

Meidän osalta kisat oli siinä. Itseäni psyykaten, ei vuoden kaikissa isoissa kisoissa voi menestyä :)

Illalla oli vielä vuorossa joukkuefinaalit. Halusin jäädä paikanpäälle katsomaan gööttijengin kisaamista. SISU:n riveissä oli Marjo Saaralla ja Taigalla sekä Mari Tyynellä.
Ja koska joukkuerata oli lentävinä viestivaihtoina tehtävä ja jokainen koirakko suorittaisi samalla kentällä erilaisen radan, niin apua tarvittiin koirien pitämiseen. Marjohan siis juoksi ekan ja vikan osuuden.
No siinä radan alkua odotellessa kisojen yt Jonna tuli kysymään onko Häkä joukkueessa johon sanoin että ei. Jonna siihen, että tuletko nollakoiraksi. No toki :) Vaikka en ollut siinä vaiheessa vielä tutustunut niihin ratapohjiin ollenkaan.
Ei muutakun Häkä autosta ja nopea lämppä ulkona ja sisällä ehti verrytellä vähän enemmän.
Häkän kanssa suoritettiin ensimmäinen osuus ja eka veto meni vähän poskelleen. Keppivirhettä, Häkän kuperkeikkaa ja puomiloikkaa ym ym.
Joo, Häkä tosiaan heitti kuperkeikan yhdellä hypyllä, en sitä ihan kokonaan nähnyt, kuulin yleisön reagoivan ja aattelin, että jotain tapahtui, tsekkasin Häkää, ei kiljunut, ei ontunut, ei näyttänyt mitenkään vahingoittuneelta ja päätin jatkaa radan maaliin saakka.
Kävelytin Häkää radan jälkeen mutta en huomannut sen liikkeissä mitään kummallista vaikka useampi tuli sanomaan, että meni sitten kunnon kuperkeikan...
Tuomarit halusivat nollakoirien suorittavan radan uudestaan kun ihan kaikki tekniset laitteet ei toiminutkaan ihan niinkuin piti.
Uskalsin lähteä Häkän kanssa, koska se ei aristanut mitään kohtaa eikä sen liikkeissä näkynyt omaan silmään mitään kummallista.
Toinen veto meni muuten älyttömän hyvin, mutta puomilta jälleen "sikaloikka".
Ei siis ihan vielä toimi meillä kova vedätys... Paitsi treeneissä...

Mutta Häkälle paljon sydämiä. On se niin muru <3 <3 <3
Oli kyllä hieno viikonloppu ja mikä parasta, mä sain olla siellä mukana kisaamassa.
Nyt muutaman päivän lepoa ja lihashuoltoa ja sitten vähän taas treeniä.
Mahottomasti onnea Iina ja Xenon! Minien halli SM-1 <3

Kisaamisen riemua

Sunnuntaina lähdin Lietoon kisaamaan Häkän kanssa. Toki kaikki muutkin koirat oli mukana, mutta kisat vain Häkän kanssa.
Kisoihin lähdin sen takia, jotta näkisin pennuista turkulaiset Börjen ja Selman. Kätevää ;)
Molemmat olikin hurjan iloisia jälleennäkemisestä ja nämä on niitä kasvattajan tähti-hetkiä kun tapaa pentuja muutaman viikon kuluttua kodin vaihdosta ja ne vielä muistavat.
Voi sitä pusujen määrää :) <3
Oli kiva huomata jälleen kerran, että pennut ovat todella hyvissä kodeissa ja voivat oikein hyvin.

Eka rata oli Luomalan Henkan hirmu kiva hyppyrata. Ei mikään sikavaikea, mutta erittäin vauhdikas.
Pikkusen mietiskelin, että kuinkahan käy, lähinnä että ehdinkö kiiturini alta pois ajoissa...
Noh... sehän meni erinomaisen hyvin ja hurjan hienolla nollalla maaliin ja sijoitus 2. Vau! :)
Eikä missään vaiheessa tuntunut ettäkö olisin hukassa tms. Oikein loistavaa tekemistä. Hyvä minä ja hyvä Häkä <3

Toka rata oli agirata, jossa tuomariharjoittelijana Satu Laru (ja Suomalaisen Jari valvomassa)
Radassa oli kaksi kohtaa jotka aiheutti päänvaivaa lähinnä pitkien estevälien takia. Taas sitä, että ehdinkö alta pois... Alussa takaakierto-valssi-liikkuva valssi toiseen suuntaan ja pyöräytys.
Noh... Rata oli hirmu kiva ja myös sekin erittäin vauhdikas. Ihan mahtava!
Mitään liian hankalaa ja tekemällä tehtyä sikamaista siitä ei löytynyt, kuten monilla aloittelevilla tuomareilla on ollut tapana. Tykkäsin kovasti!
Me Häkättimen kanssa paineltiin kovaa ja läheltä piti-tilanteita oli parikin joista juuri ja juuri selvittiin. Melkein loppuun saakka... Toka vikalle esteelle kielto. Pah! Tultiin siis puomilta suoraan renkaalle, sen jälkeen hyppy oikealle ja siitä hyppy vasemmalle. Mulla ajatuksena juosta täysillä puomin ohi, Häkä jäisi himmaamaan alastulolle, ehtisin renkaan jälkeen persjättö-valssille ja siitä maaliin. Noh, homma toimi kuin junan vessa siihen valssiin saakka. Oletin, en ohjannu. Eli sille tokavikalle hypylle ei riittänyt, että käännyin, olisi vielä pitänyt se myös Häkälle kertoa... huoh... siitä siis kielto. Tuli taas niin mieleen Saijan osuva kommentti minusta ja kuinka en hallitse omaa vauhtiani :D
Hyvä mieli jäi kuitenkin, koska rata oli vaan niin kiva. Toivottavasti Satu jatkaa tällä linjalla jatkossakin, ainakin kun kiittelin kivasta radasta jälkeenpäin, hän sanoi, että hän tykkää pitkistä esteväleistä. Joten sen pohjalta saattaisi jatkossakin olla tiedossa vauhdikkaita ratoja.

Kolmas rata oli Luomalan Henkan agilityrata. Jälleen minun mieleen. Mun mielestä Henkan radat on aina kivoja.
Heti alussa kolmas rima putosi joka sitten aiheutti oman fiiliksen laskun hetkeksi.
Loppurata kuitenkin puhtaasti maaliin, joten tämä oli taas sellainen JOS-nolla... ;)

Viimeisenä Suomalaisen Jarin agilityrata, jossa ei taaskaan kaasujalkaa säästelty...
Mitään suurempaa teknistä haastetta ei radassa ollut, lähinnä oikea rytmitys oli "SE"-juttu...
Ja kun mä en omaa vauhtiani hallitse niin kuinkas sitten kävikään...
Keppien jälkeisen hypyn Häkä hyppäsi hyvin, mutta JOS olisin ollut puolikin askelta pidemmällä, olisi se luultavasti kiivennyt aalle kerrasta. Nyt se oli tulossa mun perään aasta ohi, mutta sain sen huonosta kulmasta käskettyä esteelle, jota se ei pystynyt kuitenkaan vauhditta lähtä kiipeämään vaan putosi maahan (siis siitä puolesta metristä...) ja siitä kielto.
Lopussa sitten vielä viimeisen esteen ohitus, kun vaan lopetin ohjaamisen.
Tuloksena kymppi.
Tässä tuon viimeisen radan piirros:

Mutta vaikka saatiinkin "vain" yksi nolla, jäi silti ihan mielettömän hyvä fiilis.
Häkä oli niin kovin vauhdikkaalla tuulella ja kun radat mahdollisti kovan vauhdin, niin oli äärettömän siistiä.

Viikon päästä onkin sitten historian ensimmäiset halli-SM:t. Olisi kyllä siistiä päästä finaaliin, joten otetaanpa se tavoitteeksi.
Tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että kolmelta radalta täytyy yhdellä onnistua tekemään nolla ja sijoittua kympin joukkoon. No, ei mahdotonta ollenkaan. Mutta ei mitenkään itsestään selvää. Kun se nollan tekeminen tällä hetkellä on vähän työlästä ;)
Mutta sitä nyt sitten lähdetään tavoittelemaan.

Agilityä

Häkän kanssa pidettiin kisataukoa 2kk ja totaalista agilitytaukoakin kuukauden päivät ja sunnuntaina oltiin sitten tauon jäljiltä taas kisaamassa.
Kisatauko oli suunniteltu pentujen takia mutta sen pituutta en ollut kummemmin ajatellut joten tämän pituinen siitä nyt sitten tuli.
Treenit oli sujuneet omasta mielestäni tosi kivasti ja oli kyllä kiva taas lähteä kisaamaan.
Mitään tulostavoitteita ei ollut, sillä nyt oli vaan tarkoitus saada taas sitä kisafiilistä. Ja ehkä uskallusta luottamaan koiraan hitusen enempi.

Eka rata oli Luomalan Henkan agirata. Jokunen kohta mietitytti toista enempi. Ja sen kyllä huomasi radalle mennessä. Mua jännitti :)
Mä en ole mikään hirmuisesti jännittävä, mutta silloi tällöin Häkän kanssa vähän jänskättää.
Ja kun jänskättää, niin mä myös ohjaan vähän liian läheltä ja muka varmistellen. Pöh! Sen taas humasi radan edetessä niin, että muutamassa kohdassa tunsin olevani vähän väärässä kohtaa suunnitellusta eikä se meno ollut mitenkään mutkatonta.
Yksi pieni lipsahdus kun kuvittelin pujottelun jälkeisen persjätön olevan meille aika simppeli. No joo, olishan se ollut, jos olisin pitänyt katseen koirassa hitusen paremmin... Nyt se siis lipsahti selän takaa hypyn väärälle puolen ja siitä hylkäys.

Toka rata oli myös Henkan ja nyt ei mikään kohta ollut erityisen haastava vaan ohjauskuviot oli itselle muuten selkeät, mutta... hypylle ennen aata mä mietin, että tuossa olisi selvästi vastakäännöksen paikka, mutta en mä nyt sitä kuitenkaan... ja kappas, Häkä kääntyi hypyltä väärään suuntaan ja takastullessa hyppäsi saman uudelleen, eli siitä hylky. Sillälailla! Hyvä minä :)

Viimeinen rata oli Saviojan Annen hyppyrata. Aika helppo ja erittäin vauhdikas.
Ensimmäiset kolme estettä oli ainoat joiden suoritusta pohdin pidempään, mutta sitten valitsin mielestäni nopeimman, mutta sellaisen johon ei saisi jäädä ihmettelemään. Ja sehän toimi. Alta pois vaan, niin Häkähän tuli kuten pitikin. Ja sitten vaan kaahailtiin.
No... keppejä ennen oleva mutkaputki oli sitten kompastuskivi. Videolta näen niin hyvin kuinka lähdin pakittamaan just liian aikaisin ja olipa yllätys (ei siis ollenkaan) että Häkä reagoi siihen eikä mennytkään putkeen eli siitä kielto. Voi jessus että toi muuten vitutti! Siis perkele!
Noita putkia olen treenannut vaikka kuinka ja paljon ja erilaisista kulmista ym ja ym mutta hitto vieköön! Tämä jos joku ärsyttää! Näitä putki-kieltojahan Häkällä on varmaan virheistä eniten.
Mitä ihmettä mä niille enää tekisin :(
No, toiset tuskailee kontaktien kanssa, toiset rimojen kanssa. Me tuskaillaan putkien kanssa :)
Tämän vuoden kisavideoille avasin oman sivun, tuosta oikeasta reunasta ylhäältä löytyy jos kiinnostaa...

Jobin postia :(

Perjantaina sain surullisen uutisen jota ei koskaan haluaisi saada. Mutta kun koiria kasvattaa, on se kuitenkin väistämätöntä.
Ensimmäinen Tulikäpälä on siirtynyt ajasta ikuisuuteen ja ihana Leevi seurailee nyt maailman menoa pilven reunalta.
Kiitos Satu ja Jape kun annoitte Leeville maailman parhaan kodin ja piditte siitä hyvän huolen. <3

 

C.I.B, FI & EE & LV & LT MVA, BALTV-07
Tulikäpälän Palomies "Leevi"
12.11.2005-3.2.2017

Hiljaista...

Niin se "vihdoin" koitti. Aika kun pennut muuttivat kukin omiin koteihinsa.
Viimeiset päivät hulvattoman kahdeksikon kanssa oli kyllä erittäin raskasta aikaa, mutta toisaalta myös erityistä, eikä läheskään kaikki sitä saa koskaan kokea. Ihanaa ja hirveää samaan aikaan :)
Kyllähän sen tietää kun narttu astutetaan onnistuneesti ja ultrassa pentuja todetaan, että ensimmäiset 4-viikkoa menee helposti, mutta sen jälkeen alkaa tapahtua ja varsinkin 2-3 viimeistä viikkoa on aika työläitä. Etenkin talvipennuilla, kun ne eivät pääse ulos niin paljon  kuin kesäpennut. Nämä siis tuhoavat olohuoneen, kun kesäpennut tuhoavat puutarhan.
No, sitähän tämä koirien kasvattaminen on, mutta rakkaudesta lajiin... ;)

Jossain vaiheessa noiduin moneen kertaan, etät tämä saa jäädä viimeiseksi pentueeksi niin kauan kun kotonani on 4 koiraa tai elelen sinkkuna rivarissa. No... toivutaan nyt hetki ja mietitään sitten uudestaan. Sillä suunnitelmiahan kesälle jo olisi. Mutta kerrotaan niistä enemmän keväämmällä. Nyt ei jaksa ajatella pentuja :)

Suuri kiitos Marjolle kun sai Saaran uudemman kerran jalostuslainaan. Hieno koira ja hienoja jälkeiläisiä <3
Ja kovasti paljon onnea uusiin koteihin Rokka, Börje, Friidu, Tuhma, Hottis, Selma, Milli ja Nova <3

Söpöjä ja ei niin söpöjä...

Loppiaisena Katja Nieminen tuli kameran kanssa kylään ja viritettiin olohuoneeseen pienimuotoinen studio. Leppävaaran VPK:lta lainattu rekvisiitta toi kuviin kivan lisämausteen.Tässä muutama maistiainen upeista otoksista ja loput tulee sitten kun Katja on ne ehtinyt käymään läpi ja tarvittaessa huikan muokkaamaan julkaisukuntoon.
3,5 tuntia siinä vierähti, mutta kyllä kannatti! Huikeita!

Tulikäpälän Tulinuoli "Tuhma"

Tulikäpälän Tulikuuma "Hottis" 

 Tulikäpälän Avotuli "Nova"

Tulikäpälän Tulitikku "Friidu"

Tulikäpälän Kiirastuli "Rokka"

Ja koko pesue

Noh, mutta nyt nämä pikkuperkeleet osaavat olla kaikkea muutakin kuin ihania ja söpöjä...
Ei tarvitse kuin käydä ulkona aikuisten kanssa, niin eikös nämä pienet "hirviöt" ole jo repineet vaikka mitä. Huoh... Ja tässä yksi syy miten näistä on niin helppo luopua ;)

Nimet ja kaikkee...

Vuosi vaihtunut ja pennut kasvaa.
Nyt ne on jo rekisteröity, mikrosirutettu ja eläinlääkäri tarkastanut.
Ja siis viralliset nimetkin keksitty.

Ja olen myös saanut oman jahkailuni päätökseen enkä jätä yhtään pentua itselleni.
Mietin ja pohdin joka ikinen päivä. Lopulta tulin siihen tulokseen, että 5 koiraa on liikaa. Ainakin tällä hetkellä. Mutta älkää pelästykö, kyllä se göötinpentu minulle vielä tulee... :)
Olisihan tämä ollut erinomaisen potentiaalinen pentu, mutta pitää myös muistaa, että niin ne kaikki Tulikäpälät on ;) Eihän meiltä "huonoja" pentuja tulekkaan.
Jokainen pentue pitäisi kasvattaa sillä ajatuksella että siitä olisi valmis ottamaa itsekin pennun.

No, nämä pienet "hirviöt" ovat vielä reilun viikon minulla ennenkuin muuttavat uusiin koteihinsa.
Se yksi narttu mille kotia huhuilin, on sekin alustavasti nyt varattu.

Videoita ja kuvia olen tosi huonosti tällä kertaa ottanut, mutta facessa livevideoita sentään melkein joka päivä.

Mitäpä muuta, vuosi tosiaan vaihtui ja tässä kohtaa pitäisi aina kerrata mennyt vuosi ja suunnitella tulevaa.
Vuoteen mahtui tosi paljon ihania juttuja ja vaikka kuinka mietin, niin mitään hirmuisen negatiivista ei osunut kohdalleni. Kiitos vaan yläkertaan :)
Tulevaa vuotta tietysti perus-pessimistinä odotan pelonsekaisin tuntein, sillä eihän kahta huikean ihanaa vuotta voi osua kohdalleni.
No, varovaisesti liikkeelle ja avoimin mielin katsotaan mitä kaikkea tähän vuoten mahtuu ja osuu.
Toivotavasti paljon hyviä fiiliksiä ja erilaisia reissuja.