Pohdintoja viikonlopusta

Vihdoin koitti SE viikonloppu kun sain aloittaa virallisen kisauran Häkän kanssa.
Olin monta päivää täpinöissäni ja kieltämättä jännitti aika tavalla.
Ja jotta ei olisi turhan jännäksi käynyt vain kisaaminen, niin olihan samalle lauantaille sitten järkätty vähän muutakin jännitettävää. Nimittäin Agilityliiton TopTeam hakutilaisuus.
Laitoin kesällä hakemuksen Häkän kanssa ja näyttötilaisuus oli päätetty pidettäväksi tänä viikonloppuna. Kysyin ennakkoon päävalmentajalta, että onkohan mahdollista osallistua samana päivänä sekä näyttötilaisuuteen, että kisoihin, kun ne nyt vierekkäisissä halleissa järjestetään samaan aikaan. Ja kun sain myöntävän vastauksen, niin Häkän kisaamaan ilmosin.

Muutamaa päivää ennen tapahtumaa tuli kisoista aikataulut ja hmm... Näyttötilaisuus alkaisi mineillä 9.30 ja toisessa hallissa eka startti 10.10
Kysyin sitten jos olisin voinut Häkän kanssa tulla näyttöön vasta iltapäivällä maxien kanssa, mutta se ei sopinutkaan vaan meidät haluttiin heti aamusta tekemään rataharjoitus ja sen jälkeen loput voisin tulla tekemään kisojeni jälkeen. No eihän siinä sitten... Hikeä otsaan vaan :)
Tästähän näin jo vähän painajaistakin kun kirmaan Häkän kanssa TopTeam näytössä ja vilkuilen kelloa ja hyppään koira kainalossa autoon ja kaahaan toiseen halliin kisaamaan.
Eikä se kauhean paljon todellisuudesta sitten eronnutkaan se uni...

Itse ratanäyttö meni vähän poskelleen. Siinä oli 22 estettä ja ensimmäiset 4 meni täydellisen hyvin :)
Viidentenä oli kepit johon tultiin ihan sata lasissa melkein suorasta putkesta ja koska mä olin vähän jäljessä, ei Häkä hakenut keppejä itsenäisesti vaan kääntyi katsomaan että mihis jäit. No kiepsautuksen kautta kepeille ja ulos tuli liian aikaisin. Höh. Este joka Häkällä oli vielä viikko sitten tosi hyvä ja vahva, olikin nyt epävarma.
Rataa jatkettiin vähän pitkillä kaarteilla ja renkaan jälkeen kuvittelin tekeväni valssin, mutta kappas kun olin myöhässä ja valssini pysäytti koiran vauhdin kuin seinään.
Putkeen Häkä ei irronnut ollenkaan, eikä mennyt aalle vaan molemmista kaahasi räksyttäen ohi.
Aan jälkeen oli edessä muuri, johon en sitä saanut vaan se kääntyi mun edestä vasemmalle hypylle. Voi nolous jo tässä kohtaa. No sitten mentiin puomin ohi kovaa. Plaah...
Sitten hetki happea ja sama rata uudestaan.
No jotkut kohdat meni nyt paljon paremmin, mutta ei kaikki.
Ei ollut yhtään kiva fiilis.
No, ei auttanut kuin unohtaa tämä ja lähteä kisaamaan...

Ensin kaksi agirataa, molemmilta kannoin koiran kesken kaiken ulos. Ei löytänyt keinua, ei löytänyt puomia, ei osannut pujotella ei siis niinkun mitään.
Sitten hyppyrata ja se meni muuten hyvin, mutta pitikö mun mennä auttaan keppien sisäänmenossa niin hemmetin lähelle. Voi kiesus mun kanssa. LUOTA koiraasi! No, ehkä ei aamun perusteella sitä luottoa ollut, mutta olen opettanut Häkää itsenäiseen pujotteluun ja mitä kauempana siitä olen, sen paremmin se pujottelee. Miksi siis menen avittamaan lähes nenästä vetämällä sitä. Eihän sille jää muuta vaihtoehtoa kuin väistää ja mennä pujotteluun sisään väärältä puolen. Argh!
No sitten lopussa vielä se tuli putkesta ulos kovalla vauhdilla ja näki varmaan ensin pujottelun eikä mua ja meni selän takaa hypyn ohi. Tuloksena kymppi.
Vika rata oli taas agirata ja nyt kepit heti tokana. Suunnitelmani toimi siinä, että älä törki vaan anna sen itse hakea kepit. Se toimi. Mutta lopetti taas kesken. Pah. korjauksen kautta jatkettiin ja sitten keinusta ohi. Ja puomista ohi. ja ja ja... huoh...

Mulla oli niin nujerrettu olo, että jopa vähän hävetti. Kaiken kukkuraksi ulkokentällä oli esteitä joita kävin starttien välissä palkkaamassa ja kyllähän se ne siellä otti...

Tässä vaiheessa kävi mielessä että palautan TopTeamille numeroliivini ja ilmoitan, että keskeytän hakuprosessin Häkän kanssa. Olin niin kovin murtunut ja pettynyt.
Ajoin takas sinne hallille ja onnekseni juttelin muutaman kaverin kanssa kuinka heidän päivä oli mennyt.
Sillä ratatreeni oli monella mennyt vähän vasemmalla kädellä... Koirat oli ohitelleet esteitä ja tullut "typeriä" virheitä jne jne. Mieleni alkoi kirkastumaan, että jaa, ei me nyt sit vielä luovutetakkaan.
Ja kun vielä ymmärsin sen kokonaisuuden, jota arvioitiin. Ennakkotehtäviä, ratanäyttöä ja myös niitä kahta rastia jolla ei vielä oltu Häkän kanssa käyty. Kaiken sen lisäksi haettiin Häkän kanssa siihen jengiin johon haettiin nuoria potentiaalisia koiria eikä jo valmiiksi huippuja.
Nämä rastit menikin kohtuullisen hyvin, mutta irtoamis/kääntymis tehtävässä meinas ohjaajan jalat ihan vaan vähän hapottaa edestakas juoksemisesta :)

Lopulta päivästä jäi aavistuksen pettynyt, mutta samalla hyvä fiilis ja kun kotiin saakka pääsi ja katselin uudestaan ja uudestaan videoita kisoista niin osasin jo nauraa meidän kaahailuille :)
Ja tämä Luomalan Henkan hyvä kuva ehkä kiteyttää hyvin koko päivän.

Sunnuntaina olikin sitten päivä uus ja matka purinalle kahteen starttiin.
Agi ja hyppyradat tiedossa.
En hirveästi tykkää kisaamisesta purinalla, sillä hallin pohja on kuoppainen eikä niitä kuoppia aina näe sen omituisen purun seasta. Ja ulkokenttä on niin liukasta irtohiekkaa ettei siinä meinaa pysyä pystyssä. Mutta menin silti.

Eka rata oli sisällä ja kolmantena esteenä puomi. Mitä tekee Häkä. Juoksee puomille juuri niin hyvin ja kovaa kuin kuuluukin. Ei tietoakaan edellisen päivän ohitteluista!
Sitten kepit, no sieltä liian aikaisin pois, mutta pikakorjaus ja matka jatku aalle. Sinne kiivetään juuri niinkuin kuuluukin. Putkeen ei irtoa, eikä muuten mene keinullekkaan.
Noh, se siitä ja ulkona odotti hyppyrata.
Siellä oli myös kepit treeniä varten ja sain monta hyvää toistoa täysin oikein suoritetuista kepeistä.
Mutta kisaradalla... ei osannutkaan enää. Voi elämä!!
Muuten hyppyrata meni tosi kivasti, mitä nyt omat jalat lipsui ihan helvetisti mutta koira meni esteeltä toiselle ihan niinkuin olin sen opettanutkin. Jes!
Vähän jäi kaivelemaan viikonlopun esteiden osaamattomuus.
Mutta spekulointi loppuu nyt tähän ja katsotaan taas elämää eteenpäin. Viikolla treenataan pari kertaa ja sitten lähdetään viikoksi Kolille lomailemaan. No toki sunnuntaina ajetaan joensuuhun kisaamaan mutta muuten sitten ollaan vaan ja hengaillaan.

Sen verran vielä, että tässä kaksi päivää ennen kisoja treenipätkä. Kepit loistavasti, keinu loistavasti, puomi loistavasti... Ehkä näiden takia mulla on vähän hämmentynyt olo...
Tavallaan voi miettiä, että johtuuko siitä kun on vieras halli, vieraat esteet ym. ym, mutta kun ei ole eka kerta kun ollaan jossain muualla kuin kotihallilla...

Kaikenlaista

Kesä tuli kesä meni...

SM kisojen jälkeen vietettiin juhannusta perinteisesti vaunulla.
Kelithän oli mitä tyypillisimmät, eli kylmää ja märkää. No ei siitä sen enempää...

Juhannuksen jälkeen seuraavana viikonloppuna oli maajoukkuekarsinnat Jyväskylässä.
Kipinäkin oli saanut paikan näihin karkeloihin Liekin lisäksi joten pitihän sinne lähteä. Kaiken lisäksi kun nämä olivat mitä luultavimmin viimeiset karsinnat Liekin kanssa.
Halusin lähteä vaikka tiesin, ettei meillä mitään realistisia menestymisen mahdollisuuksia olisi.
Lauantaina saatiin kirmailla molempien koirien kanssa kaksi rataa ja oli kyllä kivaa. Liekin radat olivat selaisia aikalailla normaaleita, mutta Kipinä yllätti iloisesti tekemällä huippukivat radat. Eka tosin päätty hylkäykseen, mutta toka oli virheetön.

Karsintojen jälkeen oli vuorossa kauan odotettu Agirotu 2015.
Kauan odotettu sen vuoksi, että näissä kisoissa pääsisin Häkän kanssa kilpailemaan parikin starttia.
Ja tänä vuonna minulla olikin suunnitelma, että kun sinne mennään, niin kisataankin sitten "koko rahalla". Mitähän mä loppuviimein juoksin, kahdessa päivässä 11 starttia... :) Mullahan oli myös William täällä matkassa.
Lauantaina oli aamusta normaalit viralliset kisat kaikille luokille ja tietty määrä koirakoita pääsisi iltapäivän AVO SM finaaliin.
Mini 2 luokassa oli juuri sen verran osallistujia, että jos tuloksen sai, niin pääsi finaaliin. Ja niin me Williamin kanssa tehtiinkin :)
Liekin rataa en enää muista, mutta sen kanssa en finaaliin päässyt. Mutta Kipinällä pääsin eli sen kanssa puhdas nolla.
Finaalissa ei menestystä enää tullut, mutta kivaa oli silti! Ihanat koirat mulla :) <3





Ilta ja yö vietettiin tuttuun tapaan Pasasen residenssissä siinä kisapaikan lähistöllä. Saunomisen ja grillailun ja muutaman siiderin jälkeen ei tarvinut unta kauaa odotella ja aamusta sitten taas kisapaikalle.
Sunnuntaina oli joukkuekisat ja meidän Tulikäpälän Sankarit starttasi heti ensimmäisessä ryhmässä.
Tänä vuonna kokoonpanolla: Kipinä, Saara, Likka ja Liekki.
Kahden edellisen vuoden pronssimitalia ei onnistuttu kirkastamaan, eikä edes säilyttämään samaa sijaa. Mutta oli silti kivaa :)
Sitten koitti SE kisa... Eli Häkä-Räkän joukkuekisa. Voi että mä olin tätä kisaa odottanut koko kevään. Oltiin saatu koottua ihan superhuippu joukkue ja kieltämättä odotukset oli kovat.
Olihan meillä joukkueessa 4 supernopeaa shelttiä ja joukkue nimettiinkin Flying Shelties. Mukana Kajsa Lampen ja Mazy sekä Tuima, Mari Mäkelä ja Vola sekä minä ja Häkä.
Rata oli hirmu kiva, ei mikään ihan läpihuutojuttu, mutta ei mikään hillittömän vaikeakaan. Paitsi... ;)
Agirodun joukkueviestissä ketään ei hylätä vaan mahdolliset virheet muutetaan ajaksi joten jos virheitä tuli, niin piti vaan juosta entistä kovempaa :)
Ja mehän juostiin niin kovaa, että voitettiin kisa ylivoimaisesti. Voi että sitä fiilistä! Mieletöntä! Tästä mä haaveilin, tästä mä unelmoin. Ja se onnistui :) Ihanaa! <3

Tässä video meidän joukkueen kaahailuista

 

Mun pieni sininen unelma <3



No eihän tässä vielä ollut kaikki...
Agirodussa yksi kisa on Open Class-tasoituskisa. Siinä kaikki kisaavat saman radan, mutta alemmat luokat saavat aikatasoitusta. Vähän liikaakin...
Kisaan pääsee jo 12kk koiran kanssa ja niinpä suuntasin Häkän kanssa sinne.
Jännitin kyllä aika tavalla, sillä radalla oli kepit ja puomi jotka oli meillä vasta tosi vaiheessa. Mutta silti piti päästä kokeilemaan...
Ja sehän meni mageesti! Tosi tosi harmittavasti yksi rima putosi, mutta muutoin se oli mielestäni varsin päheetä menemistä.

Tässä videomatskua...

Tällä radalla kisasin myös Williamin kanssa ja selaista normaalia kaahailua puomin alastulovirheellä... Höh!

No iltapäivästä oli vielä NOxin joukkuekisa. Siitä nyt ei mitään mainittavaa muutakuin että meidän osuus meni hyvin ja virheettömästi :D

 

No että sellainen agirotu tänä vuonna... :)

Heinäkuu tämän jälkeen pidettiinkin kisataukoa. Treenaamassa kävin Häkän kanssa kyllä reilusti.
Mutta käytiin myös paljon vaunulla ja tehtiin pitkiä lenkkejä, lomailtiin ja oltiin vaan.

Elokuu vaihtui ja työt jatkuu... Nyt kuitenkin lasken jo päiviä, kun saan aloittaa kisaamisen ihan virallisissa kisoissa Häkän kanssa. Voi että... Yksi suuri unelmani on nyt todella lähellä toteutua. Reilu 3 viikkoa vielä... :)

Agi SM 2015

Viime viikonloppuna kisattiin Agilityn SuomenMestaruuksista Oulussa.
Jossain vaiheessa keväällä pohdin lähtemistäni sillä reissusta ei mikään halpa olisi yksin tullut ja olisihan ajomatkakin Vihdistä Ouluun yksin aika rankkaa.
Sain onnekseni Stiinan kaveriksi, joten matka toteutuikin.

Lähdin liikenteeseen torstaina. Ensin Tampereelle yhdeksi yöksi ja sieltä jatkettiin matkaa perjantaina aamusta.
Ensimmäiset kisat olivat heti perjantaina klo 14.
Nämä olivat n. lämmittelykisat ennen varsinaisia SM kisoja. Mutta siis viralliset "normaalit" kisat kuitenkin. Ilmoitin Liekin ja Kipinän molemmille radoille.

Liekillä molemmilta radoilta ensimmäinen rima alas, kun tyyppi otti varaslähdöt.
Kipinän kanssa oikein hyvät nollaradat, eli saatiin samantien tuplanolla ensi vuoden SM kisoja varten. Enää 5 nollaa jos säännöt pysyy samoina :)

Lauantaina oli joukkuekisojen vuoro. Liekki oli kolmantena vuorossa ja tässä vaiheessa meillä oli jo joukkueena yksi hylkäys ja yksi melko reilu yliaikainen tulos, joten eipä ollut enää mitään asiaa mitalisijoille.
Jokatapauksessa Liekin kanssa tehtiin parhaamme, eli oikein hyvä nollarata. Ihanneaika tosin ylittyi vajaalla sekunnilla. Kipinä oli varakoirana eikä sitä tarvittu, eli päivälle tuli vain tämä yksi startti.
Lopulta joukkueen ankkurikin hylkääntyi, eli emme saaneet tulosta ollenkaan. Noin puolet kaikista joukkueista hylkääntyi, joten eipä tästä jossiteltavaa jää :)

Sunnuntaina sitten oli vuorossa yksilöradat. Aamusta ensin karsintarata (hyppyrata) jolle otti osaa 241 mini koirakkoa. Tästä finaaliin pääsisi kaikki nollan tehneet, joita lopulta oli yli 80kpl! Mielestäni aivan liikaa... Pari vuotta aiemmin Kirkkonummella oli minien finaalissa 90 koirakkoa ja sekin oli melkoinen farssi. Luultiin, ettei sama tulisi enää toistumaan mutta kuinkas kävi. Liian helppo rata ja liian löysä ihanneaika, niin finaaliin pääsi "liikaa" koiria.
Ja lopulta finaalirata oli erittäin tylsää seurattavaa ensimmäisen tunnin sillä mukana oli turhan hitaita koiria joissa ei valitettavasti vaan ollut mitään mielenkiintoista katsottavaa noinkin arvokkaissa kisoissa. Pahoittelut jos joku vetää kommentistani herneet nenäänsä, mutta tämä on minun mielipide...
Jaa että mites itselläni sitten meni... Liekki teki hirmu hienon radan, "norminollan" ja aika painui plussan puolelle niinkin vähän kuin 0,07 sekuntia. Oltiin ensimmäiset finaalista tippuneet.
Ei kyllä yhtään harmittanut, sillä minusta olisi ollut noloa lähteä finaaliin sijalta 86... :D
Kipinän kanssa oltiin hyvässä vireessä noin puoliväliin rataa saakka ja sitten huonolla ohjauksella se jätti menemättä putkeen josta kielto. Ja pelihän on samantien menetetty.
Jatkettiin rataa vähän sinnepäin ohjauksella ja se tuli ohi toisestakin putkesta jota en jäänyt korjaamaan vaan jatkoin suorinta tietä maaliin. Tuloksena HYL.

Alkuillasta oli minien finaalit ja tosiaan ensimmäinen tunti oli äärettömän tylsää seurattavaa eikä siitä sen enempää.
Loppua kohti kuitenkin suorituksiin alkoi tulla jo mielenkiintoa ja jopa pääsi jännittämäänkin monia hyviä suorituksia.
Kaiken kruunasi aivan loppupään koirakot, kun Iida ja Hunni pinkoivat hirmuhienoa rataa ja maaliin selviytyivät voittajina. SM-1, Paljon Onnea Iida & Hunni!
SM-3 tuli myös kaveriporukasta, Iina ja Xenon. Tosi paljon Onnea! Aivan jäätävän upea viikonloppu!

Tässä alla Liekin ja Kipinän viikonlopun videot

 Kipinä perjantain hyppyradalla

Kipinä perjantain agiradalla

Kipinä sunnuntain karsintaradalla

Liekki perjantain hyppyradalla

Liekki perjantain agiradalla

Liekki lauantain joukkueradalla

Liekki sunnuntain karsintaradalla

Takaisin Tahkolle

Sain huikean mahdollisuuden palata uudestaan Tahkolle lomailemaan koirien kanssa, joten ei tarvinut miettiä montaa hetkeä, kun ajankohta oli lyöty lukkoon.

Lähtiessäni ajamaan Nilsiää kohden, matkaa varjosti ikävääkin ikävämmät uutiset työpaikalta. Meillä oli käynnissä yt:t ja samana päivänä jaettaisiin irtisanomisia, kun minä olin lähdössä lomailemaan. 

Hetken mietin, että ajaisinko espoon kautta sillä pieni pelko kyllä oli oman työpaikkani puolesta.

Päätin kuitenkin nokka pystyssä lähteä ja kävi miten kävi... Ehkä pomo soittaisi jos haluaisi kutsua minut paikan päälle.

Sain kuitenkin väliaikatietoja matkalla. Ja täytyy sanoa, että vaikka onnekseni arpa ei osunutkaan omalle kohdalle, niin kyllä silti tuntui erittäin pahalta kun kuuli että se ja se on saanut kenkää. 

Elämäni ensimmäiset yt:t ja toivottavasti myös viimeiset... 

Mutta matka jatkui kohti Nilsiää ja Tahkoa. Mustin ja Mirrin lemmikkihotellia.

Olin täällä elokuussa viikon ja ihastuin paikkaan valtavasti. Toivoinkin silloin että saisin joskus tulla uudestaan mutta en silti ihan näin pian uskonut, että tulisin.

No tämän kertainen visiitti johtuukin siis siitä, että minulta pyydettiin pientä kertomusta elokuisesta vierailusta joka painettaisiin Tahkon kesäesitteeseen ja vastineeksi saisin pienen loman.

No, kirjottaminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, joten tottahan toki suostuin.

Lähetin jutun mukana vielä muutaman itse ottamani kuvan ja olihan se lehdessä painettu juttu sitten lopulta aikas hieno. Varsinkin kuvien kera. Eikö?

Heti ensimmäisenä iltana piti päästä järveä kiertämään. 

Koska ajankohta on mitä on, niin onnekseni täällä ei mitään väen paljoutta ole. Niinpä ihan saa rauhassa koirat juosta vapaana.

Pikkaisen yllätyin kun näin rinteet. Niissähän oli vielä yllättävän paljon lunta!

Ei tuolla sentään enää suksien kanssa mitään tekisi, mutta hauskaa silti.

Ai niin, vähän pitää vielä hehkuttaa, että koirat on kyllä todella tervetulleita tänne.

Vai mitä sanotte tästä hirmuisesta kasasta tervetuliaisia :)

Kipinä varmaan luuli, että tämä kaikki on yksin hänen. Mutta ei sentään. Kyllä nämä jaetaan kaikkien neljän kanssa. Kyllä tämmöisen kasan arvokin on useita euroja...

Niin ja tokihan täällä on koirillekin oma peti. Sopu sijaa antaa :)

No, torstaiksi olin katsonut, että Iisalmessa olisi tarjolla agilitykisat. 4 starttia kolmosille.

Matkaa Tahkolta olisi noin tunti. 

Ilmoitin NOxin yhteen starttiin, Liekin kahteen ja Kipinän kolmeen.

Kisapaikka oli varsin hieno. Jonkinlainen tapahtuma-alue aivan Iisalmen keskustan tuntumassa.

Luuniemi.

Nämä olikin muuten tälle kesäkaudelle ensimmäiset ulkokisat joissa kisasin.

Päivä aloitettiin Sisko Pulkkisen hyppyradalla.

kipinä ensin. Rata oli todella ahdas ja estevälit ehkä just ja just 5 metriä.

Pujottelusta tuli lopussa virhe ja kun otin Kipinän uudestaan pujottelulle, ehti se siinä matkalla napata väärän hypyn ja tuloksena hylkäys.

Liekki lähti tosi tahmeasti ja matkalla putosikin kaksi rimaa ja myös muurin palikat. Hmm... Tuloksena siis jotain 15...

No seuraava rata oli agilityrata ja tässä oli vain Liekki.

Nyt Liekki kulki kuten yleensä ja tuloksena olikin "norminolla" :) sijoituskin mukavasti kolmas. Kivaa!

Päivän kolmannelle radalle lähti vain Kipinä.

Agilityrata oli vähän haasteellinen, sillä aa este oli todella tyrkyllä parissa kohtaa ja Kipinä singahtaa sinne erityisen herkästi.

Sain kuitenkin ohjattua sen yllättävän helposti ja tuloksena "norminolla" :)

Jäljellä oli viimeinen rata ja tässä välissä myös tuomari vaihtui. 

Siskon tilalle tuli Timo Teileri. 

Rata näytti rakentuvan edellisiä huomattavasti kimuranteimmiksi mutta mikä hienoa, niin rimakorkeus putosi ja oli vain 25cm. Hienoa! Nyt ei tarvitsisi NOxin kanssa jännittää, että miten hyppää, sillä tuo korkeus ei sille aiheuta hankaluuksia.

Tälle radalle oli siis lähdössä Kipinä ja NOx. Kipinä ensin.

Alussa meinasi puomilta tulla vitonen ja näin kuinka tuomari meinas nostaa kädet, mutta huitoikin sitten niin, että ei virhettä.

No renkaan jälkeen oli putki "kuolleessa kulmassa" ja Kipinä teki Kipinät ja lähtikin kiertämään väärästä suunnasta, eli ulkokautta. Tämähän ei virhe ole sillä suorituslinjaa ei ohitettu missään vaiheessa. Matka tosin hurjasti pidempi ja aikaahan siinä paloi. No ei voi mitään.

Loppuun jatkettiin kuitenkin hyvin ja maalissa uskoin, että ehkä se kuitenkin oli nolla. Eli Kipinälle tuplanolla.

Sitten NOx... Lämppäesteillä se tuntui hyvältä ja olin muutoin luottavainen, mutta alussa heti oli sellainen kohta, että ajattelin ohjata sen "varmasti" mutta se koituikin sitten pahaksi virheeksi ja NOx otti hypyn väärin päin. Tulos hyl.

Jatkoin matkaa, mutta ei päästy pitkälle, kun taas väärä este.

Päätin oikaista ja suorinta tietä maaliin, sillä taivaalta satoi vettä jo melko mukavasti...

Siinä sitten olin lähdössä hakemaan kisakirjoja kun kuulutettiin minien tuloksia. Kolmas... Toinen... Ja luokan voitti ainoan nollan tehneet Milla ja Kipinä! Siis mitä!!! Se tunne... Jämähdin paikoilleni ja tunsin kuinka taas kyynel lähti tippumaan ja pala nousi kurkkuun! Mitä! Kipinä voitti??? Taas! Vastahan se kuukausi aiemmin voitti joensuussa! Ei oo todellista! Ja siis sehän saisi heti toisenkin sertin! Apua!!! 

Voi että oli muuten epäuskoinen olo! 

Tulospalvelu toimi erinomaisen hyvin ja facessa olikin jo kuvattuna tuloslista josta näin, että kyllä, Kipinä se siellä ykkösenä ainoalla nollalla ja perässä teksti SERTI! Voi mahoton!! :)

Kyllä muuten tunteet laukkasi melkoista vuoristorataa... Hyvä Kipinä <3

Nyt sitten jatketaan lomailua :) saas nähdä mitä kaikkea tässä parin päivän aikana keksiikään... Ainakin issikoilla on tarkoitus käydä ratsastamassa. Toivottavasti ei kokoaikaa sada kaatamalla... 

Toukokuuta

Kevät tuli lumi suli jne jne...

Pääsiäisen jälkeen olin pari viikkoa "rampa"
Kun silloin joensuussa yhdessä kisassa lensin persuksilleni aika kivasti, niin sen seurauksena selkä jumiutui lähes täysin. Liikkuminen oli hankalaa ja varsinkin juokseminen mahdotonta.
Mutta nyt ollaan vauhdissa taas.
Jopa niinkin hyvin, että tuossa yhtenä viikonloppuna mulla oli hoidossa partacollie jolla kävin myös vähän kisaamassa.
Ihan kamalasti en ole maxi koirilla edes treenaillut, vielä vähemmän kilpaillut. Ja nämä olikin ensimmäiset startit maxi 3-luokassa ikinä.

Yhteiseen treenimäärään nähden mielestäni suoriuduin ihan kohtuullisen hyvin.
Olin siis ennen kisoja treenannut vain 2 kertaa :)
Tämä näkyikin siinä, että kisaradoilla yhteistä säveltä ei ihan täysin löytynyt ja tuli pienoisia virheitä.
Mutta lopulta viikonloppu huipentui kuitenkin kivasti. Viimeinen rata sunnuntaina illalla päättyi hienoon nolla-rataan ja sijoituttiin kolmanneksi.

Tässä vielä ekan kisapäivän videot...

Kipinäkapina yllätti

Pääsiäisenä tehtiin Emmiinan ja russeleiden kanssa pieni agilityretki Joensuuhun.
Menomatkalla torstaina pysähdyttiin joroisissa Jari-Pekassa syömässä ja tarkoitus oli myös ostaa mukaan parit siiderit hotellille illaksi. Ihan vaan pikkusen meni metsään...
Jari-Pekassa on pieni K-market ja siellä me pyörittiin hyllyjen välissä etsien juomia.
Löydettiin mehut, limut, vedet... mutta missä kaljat ja siiderit...? Pyörittiin ja pyörittiin, mutta ei sitten kehdattu kysyä myyjältä, että eikö me nyt vaan nähdä. Päätettiin jatkaa matkaa ilman juomia ja hankkia ne sitten joltain muulta taukopaikalta.
No mutta Varkaudesta Joensuuhun on vähän alle 100km eikä sillä pätkällä ole yhtään mitään. Ei kertakaikkiaan mitään. Tai ainakaan klo 20 jälkeen illalla...
Navin mukaan olisimme hotellilla 21.05, eikä ollut mitään hajua olisiko matkan varrella mitään huoltsikan näköistä avoinna olevaa paikkaa mistä alkoholipitoisia juomia saisi, joten vähän alkoi kuumottamaan.
Olisihan hotellissa tietty ravintola, mutta tarkoitus ei nyt ollut kuitenkaan viedä koiria pitkän ajomatkan jälkeen vaan hotellille ja lähteä heti itse baariin vaan tarkoitus oli siinä alkuillasta vaan ottaa yksi tai kaksi ja sitten mennä nukkumaan.
Vähän ennen Joensuuta oli sitten kuitenkin teboili. Taidettiin kurvata siihen pihaan 20 vaille 9.

Majoituttiin Sokos hotelli Vaakunaan. Respassa toivotettiin tervetulleiksi vaikka meillä olikin yhteensä 6 koiraa mukana :)

Perjantaina alkoi "turnaus". Olin ilmoittanut koirani sekalaisesti startteihin ja tarkoitus oli kahden päivän aikana juosta 16 starttia ja asetin myös omaksi tavoitteeksi 10 nollarataa :)
Ensimmäinen kisa oli hyppyrata ja Liekki aloitti. Ja hommahan alkoin juuri kuten piti, eli ihan ok nolla :)
Mutta valitettavasti siihen se sitten jäikin... Samalta radalta Kipinälle hylkäys ja NOxille... hmm... en edes muista enää. Ehkä vitonen tai kymppi.
Päivän loput 3 rataa oli agiratoja. Näissä juoksin vähän kaikilla, mutta kukaan koiristani ei päivässä mennyt sitä neljää mahdollista starttia. Parhaimpaan tulokseen ylsi jälleen kuitenkin Liekki, kun yhdellä agiradalla teki hyvän nollaradan, mutta aika... 0,07 yliaikaa... huoh...
Kaikenlaista kommellusta mahtui mukaan. Yhdellä radalla NOx heitti kuperkeikkaa kun jäi jotenkin räpeltämään hyppyesteelle. Ja sitten yhdellä radalla minäkin lensin persuksilleni kun kompuroin omiin jalkoihini. Että sellanen kisapäivä. Voi sanoa, että ei nyt ihan niin hyvin mennyt kun ennakkoon olin ajatellut.
No, kisapäivä loppui kuitenkin onneksi melko aikaseen päivällä ja päästiin hotellille suihkuun ja lämmittelemään. Kun ei siis ollut kauheen kuiva eikä lämmin keli... päin vastoin :)

Koirat jäi nukkumaan ja me lähdettiin alakerran amarilloon syömään... ja juomaan...
No ei me sentään mitään hirmu kännejä vedetty, mutta vähän mansikkamargaritaa kuitenkin. Eikä ollut yhtään niin hyvää kuin mitä tampereen vastaava... ;)

Lauantaina kisarupeaman aloitti maxit, joten meillä ei niin kiirettä ollut heräämisellä ja aamupalalla.
Nyt päätettiin, että eiliset mokailut on unohdettu ja tästä päivästä tulee kiva kisapäivä.
Aurinkokin välillä vähän näyttäytyi ja keli oli edellispäivää paljon lämpimämpi.

Ensimmäinen rata oli Lahikaisen Marjan agirata (koko viikonlopun kaikki muut radat oli Esa Muotkan ratoja)
Kipinä lähti koko kisan ensimmäisenä.
Otin sen valmiiksi halliin kun menin tutustumaan rataan. Se keräili sopivasti draivia ja tuntuikin siinä lähdössä, että ei ole kamalan vaikea rata, joten jospa nyt saatais Kipinälle kiva nollarata.
Ja niinhän saatiinkin. Oikein kiva nollarata. Jes! Hyvin alkoi päivä.
Emmiina meni melkein heti perässä ja sai myös tehtyä Zalan kanssa kelpo nollan. Loistavaa!
Hain pikapikaa autosta vaihtarina Liekin ja jossain vaiheessa kuuluttaja kertoi väliaikatuloksia, että johdossa nollalla olisi Kipinä.
Oho! Hienoa! Mutta toki luokka ei ollut edes puolivälissä vielä. Mutta sitten mietin, että hitto, nyt menen Liekillä ja jos se tekee nollan, niin se on ehkä Kipinää nopeampi kuitenkin. Voi hitto, pitäisikö mun tahallani sabotoida Liekin rataa jotta "varmistaisin" Kipinälle mahdollisen sertin.
Mutta sitten myös ajattelin, että koiria kuitenkin niin vähän, että serti ei siirry edes kakkoselle, joten eiköhän sieltä kuitenkin joku nopeampi mene ohi.
No, siinä vähän hermostuneena mietin, että mitä ihmettä nyt tekisin... Radalle kuitenkin kun Liekin kanssa lähdettiin, niin sainkin ihan toisenlaisen draivin itselleni. Kilpailuhenkinen kun olen, niin en pystynyt miettimään että miten radan sabotoisin vaan mentiin hyvällä sykkeellä ja "täysillä" eteenpäin.
Pujottelun jälkeen oli okseri. No sehän on kautta aikain ollut Liekille yksi vaikeimmista esteistä ja se takarima putoaa lähes aina. Ja vaikka nyt omasta mielestäni annoin sille rauhan hypätä, niin äh, rima silti alas.
Voihan kökkö, se siitä nollasta.
Sen enempää harmittelematta tai miettimättä vitosella maaliin ja ei muutakun Liekki autoon ja NOx vielä radalle.
NOx oli koko luokan viimeinen lähtijä.
Emmiina tuli sanomaan, että Kipinä olisi edelleen johdossa. En oikein tiennyt mitä ajatella. Uskoako vai ei. Ja oliko kuitenkaan vielä kirjattu ihan jokaista suoritusta koneelle. Eiköhän siellä kuitenkin ole joku nopeampi...
NOxin kanssa en jännittänyt, se kun nyt ei vaan oikein kulje... Heti tokan esteen ohi ja tuntui vähän takkuiselta.
En muista montako virhettä tuli, mutta maaliin kun pääsin, palkkasin NOxia ja kuuntelin kuinka epävirallisten tulosten mukaan luokan oliis voittanut länsigöötti Kipinä! Ei oo totta! Samantien mulla tuli kyyneleet silmiin ja se tunne... ei sitä voi sanoin kuvailla. Jotain todella mahtavaa... Ja niin epätodellista! Kipinä on voittanut mini 3 luokan elämänsä ensimmäisen kerran ja sai nyt myös ensimmäisen agility sertin! Mahtavaa!!!
Annoin NOxin Emmiinalle ja kävin vielä pöytäkirjanpitäjältä varmistamassa, että oikeastikko? Ja kyllä! Totta se nyt oli! Nyt en tiennyt miten päin olisin ollut.
Ja siis Kipinähän lunasti myös paikan maajoukkuekarsintoihin! Niin huippua!

Päivän seuraavalla radalla Kipinä viiletti jälleen ihan superisti. Nollalla sijalle 3. Huh huh! :)
Liekki huilasi toisen radan, NOx oli oma itsensä... Pysähtyi keinulle eikä suostunut liikkumaan niin pitkälle, että olisi saatu keinu alas. Yritin ja yritin ja lopulta laskin keinun sitten itse...

Viimeisellä radalla juoksi Liekki ja Kipinä. Kipinältä putosi harmittavasti toka rima alas, muuten oikein kelpo suoritus.
Liekin kanssa pääsin oikein hyvällä radalla aina tokalle vikalle esteelle saakka. Ei lähtenyt ihan takaakiertoon vaan hyppäsi väärin päin ja hylkäys...
Väsyneenä mutta erittäin onnellisena lähdettiin kotimatkalle ja perillä oltiinkin ilallla yhdeksän jälkeen.
Huippu reissu vaikka ei nyt ihan kymmentä nollaa tullutkaan. Siitä viis, sillä tuo yksi voitto ja serti kruunasivat kyllä täydellisesti tämän reissun! :)

Tässä vielä Kipinä  voittorata

Kyllä maalla on mukavaa

Olin lupautunut koirien- ja talonvahdiksi Haimooseen viime viikoksi.
Kun käytössä on iso ja uusi omakotitalo vaikkakin siinä kylkiäisenä 7 koiraa, niin ei voi olla huonosti asiat. Tai sitten olen vaan niin pienestä onnellinen.
Toisaalta kun palasin takaisin omaan asuntooni, niin ihan vaan pikkasen alkoi ahdistamaan tummat lattiat, keittiön välitilan rumat kaakelit ja ne hemmetin kermanvaaleat kaappien ovet...
Kuinka ihanaa olisi tehdä pientä pintaremonttia...

Viikon aikana tehtiin joka päivä samanlaiset metsälenkit. Aluksi kaikki koirat hihnoihin ja parisataa metriä kävelyä metsän reunaan ja avot, koirat vapaaksi ja sitten vaan nauttimaan rauhallisista aamupäivälenkeistä.

Olin toki töissä koko viikon, mutta "iltavuorossa", eli sain aamupäivät viettää ihan rauhassa.
Maanantaina tosin oli kelin puolesta pahin mahdollinen päivä. Vettä satoi ja satoi... Enkä meinannut löytää tarpeeksi pyyhkeitä joilla koko lauman saisin kuivatuksi. Sen jälkeen kun ne kaikki olin ensin käyttänyt suihkun kautta tassupesulla. Huh! :)
Onneksi tuo oli viikon ainut huono päivä, muina päivinä sopiva pieni pakkanen, eli maa jäässä ja koirat kuivia ja puhtaita. Paitsi kun porukassa 3 karvakasaa ja lenkit kulkivat metsässä, niin kyllähän sieltä tarttui jos jonkinmoista risua ja roipetta.

Olin myös raahannut mukanani Häkää varten "vauva-keinun" ja sitä treenailtiin joka päivä vähän.
Ja kyllähän se edistyikin kivasti. Nyt vähän taukoa siitä ja jos pääsiäisen jälkeen sitten lisää.
Samoin rakensin juoksupuomia varten alustan.
Alkuun opetin Häkälle boxia ja se sujuikin hyvin aina niin pitkään kunnes vein boxia hallille ja saatiin mukaan tilaa ja vauhtia. Ja hupsis, Häkä alkoi loikkia sujuvasti koko boxin yli ja itse olin vähän neuvoton...
Päätin vaihtaa taktiikkaa, eli boxi hemmettiin ja tilalle alastulon mitainen ohut vanerilevy ja pelkästään suoraa juoksutusta.
Tämä on nyt niin alkutekijöissä, että en vielä uskalla sanoa, että hyvin menee, mutta 5 päivän treenaamisen jälkeen olen edelleen jatkamassa samalla tavalla.
Aikoinaan yritin NOxille tätä samaa, mutta en vaan saanut sitä onnistumaan en sitten millään joten siksi otin Häkällekin aluksi boxin.
Kuitenkin NOxin ja Häkän askellus on hyvin erilaista, joten ehkä minä nyt kuitenkin kokeilen tätäkin.
Ja hei, aina voi opettaa 2on2off:n jos ei juoksarit ala toimimaan ;)
Niin, noistahan on videomatskuakin tuolla Häkän videoissa.


Sunnuntaina olin taas Ojangossa kisaamassa lainagöötti Williamin kanssa.
Hakiessani Williamia oli ilmassa vähän merkkejä, että päivästä ei ehkä tulisikaan mikään mahtava... William oli toki innoissani, kun menin ovesat sisään, mutta kun tehtiin lähtöä, ei se ollutkaan samalla tavalla innoissaan lähdössä mukaani kun yleensä.
Samoin sitten kisapaikalla alkulenkillä se ei ollut yhtään niin kuulolla kun se yleensä on. Mietin, että nyt on jotain outoa.
Ensimmäinen rata oli helpohko hyppyrata ja rimatkin vain 30cm.
Lämmittelyesteillä William välillä vilkuili ihan muualle ja jouduin tekemään töitä, että sain kontaktia siihen.
Samoin siellä hallissa kulkiessamme sillä oli välillä niskakarvat pystyssä ja se jopa murisi joillekkin koirille mitä William ei kyllä ikinä tee!
Hämmästelin sitä tovin ja ratahan meillä meni sitten ihan perseelleen.
Esteitä ei ollut kuin 16, mutta niistä noin joka 3 epäonnistui... huoh... Lähetin omistajalle viestiä, että nyt tuli pohjanoteeraus ja hän oli kovin pahoillaan ja mietti, että hmm... perheen narttukoira oli edellisenä päivänä palannut "juoksulomalta" ja ehkä se saattoi vaikuttaa nuoren uroksen mieleen ja siksi käytös oli totutusta poikkeavaa.
Seuraavat kaksi rataa meni kuitenkin tosipaljon paremmin. Ihan vaan pikkusen harmittaa keskimmäisellä radalla, kun tokavikana ollut rengas hajosi. Muutoin älyttömän hyvää ja nopeeta rataa, mutta se rengas... tuloksena siis vitonen.
No vika ratakin meni loppumetreille älyttömän hyvin.
Mutta puomilta sitten napsahti vitonen. Onneksi ehdin kuitenkin reagoimaan eikä William päässyt seuraavalle esteelle saakka. Otin puomin uudestaan ja marssin lievästi pettyneenä radalta ulos.

Noh... seuraavana on vuorossa kisailua vaihteeksi omien koirien kanssa, kun lähdetään pääsiäisretkelle Joensuuhun vähän kirmailemaan.
Eikä enempää kuin 2 päivää ja 16 starttia luvassa :)
Tavoitteet asetettu, 10 nollaa. Saas nähdä...

Maaliskuu ja kevättä ilmassa

Päivittelin hirmuisen läjän videolinkkejä tuohon oikeaan reunaan jokaiselle koiralle.
Siitä voi katsella niin treenipätkiä kuin kisaratojakin.
Ja huomautuksena, että kaikki videot eivät ole pelkkiä "nollaratoja" :)
Lähinnä itseäni varten noita olen koonnut selkeästi yhteen paikkaan, mutta jos niitä joku tykkää katsella, niin siitä vaan. Lisää tulee joka viikko :)


Menin ja ilmoitin sheltit kesäkuulle näyttelyyn. Todellakin! NOx ja Häkä pääsevät molemmat ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa viralliseen näyttelyyn.
Tekis kyllä mieli esittää molemmat kehässä itse, mutta saattaisi olla järkevämpää hommata joku pikkuihminen, suloinen pikkutyttö, jotta tuomari edes sen verran heltyisi ja antaisi molemmille H:n... Sitä siis tavoitellaan.
Häkälle uskoisin sen olevan ihan mahdollinenkin, mutta NOxille tuosta voi koitua jopa pienimuotoinen ongelma :)
Olen myös uhannut ottaa näyttelyyn trimmikoneen mukaan ja jos vaan jostain saan lainaksi akkukäyttöisen koneen kesäkuun alussa, niin saa vinkata! Koska JOS NOx saa edes H:n, niin lupaan ja vannon, että kuoharit tarjotaan kehän laidalla ja samalla NOx saa kesätukan, nimenomaan siinä shelttikehän reunalla :)


Pikkuhiljaa pitäisi myös etsiä Freyalle (Tulikäpälän Ilmiliekki) sopivaa sulhasta.
Freyalle pitäisi tässä ihan kohta tulla juoksu, mutta nyt en sitä astuta vaan vasta sitten seuraavasta. Eli se menee jonnekkin loppuvuoteen. Siitä tulisikin Tulikäpälän 10-vuotis juhlapentue <3
Hakusessa harmaa ja pitkähäntäinen, miellyttävän luonteen omaava gööttiuros. Saa vinkata kuvien kera vaihtoehtoja.


Mitäpä muuta... Kevät keikkuen tulevi ja kaikenlaista kivaa kesäsuunnitelmaa onkin jo ilmassa.
Tai oikeastaan aloitetaan jo pääsiäisestä. Tehdään pieni täsmäisku Joensuuhun agilitykisoihin.
Vielä en ole koiria ilmoittanut, mutta alustavasti näyttää siltä, että kahtena päivänä kirmaan 15 starttia :D Tarjolla olisi 21 starttia, joten ihan kaikkia mahdollisia en ota. Tai saa nähdä... :)


Niin ja Williamin kanssa olen nyt 6 starttia kisannut. Vielä ei nollia ole siunaantunut, mutta etenkin viime sunnuntain radat oli jo tosi hyviä omasta mielestäni. Ja reilun viikon päästä kokeillaan taas.

Torstain huipputreenit

Torstaisin treenataan Jennan opeissa. Tällä kertaa kolmella koiralla :)

Oma kunto on kohentunut kyllä niin hurjasti, että ei toi kolmen kanssa treenaaminen edes ollut vaikeeta.

Tässä videoita

Ensin Kipinä

Sitten NOx

Ja sokerina pohjalla... Häkä

reeniä reeniä

Viime viikon rallattelua Häkiksen kanssa.

Jostain syystä ei tule videoitua muiden koirien treenauksia vaikka muillakin kyllä treenailen.

Välillä ollaan käyty hyvinkäällä uimassa. Häkä ja Kipinä pääsevät pulikoimaan joka kerta, koska tykkäävät siitä paljon enemmän ja Häkää ei tarvitse kuin vahtia, ettei lähde altaan reunalla kaahailemaan. Yleensä se hyppää altaaseen, ui ja sitten puolen tunnin päästä se pitää väkisin saada sieltä pois :)

Liekki ja NOx pääsivät myös viimeksi uimaan. On tuo neljä koiraa samalla kertaa kyllä liikaa.
Varsinkin kun NOx ei mene ellei pakota. Liekki ei mene ellei joka kerta käske. Ja Kipinäkin tarvitsee "luvan" ennenkuin menee.
Mutta taas on varattu seuraava uintikerta.