Tulikäpälän blogi: Häkän kanssa WAO-maajoukkueeseen

Sunnuntaina käytiin Janakkalassa WAO-maajoukkueen karsintakilpailut.
Viralliset kisasivut löytyy TÄÄLTÄ

Kyseessä on siis Avoimet MaailmanMestaruus kilpailut. Ehkä suurimmat erot "virallisiin" MM-kisoihin on se, että tämä tosiaan on avoin kaikille roduille ja X-rotuisille sekä tasoluokka voi olla mikä tahansa. Kilpailumuotoja on myös enemmän, Pentathlon (2 agirataa + 2 hyppyrataa + finaali), Biathlon (agirata + hyppyrata) ja Games (Gambler & Snooker). Lisäksi vielä erillinen joukkuekisa.
Kokoluokkia on neljä, koirien hyppykorkeuksien ollessa 30cm, 40cm, 50cm ja 60cm (näihin jakaudutaan koiran säkäkorkeuden mukaan, Häkä 30cm-luokassa, jossa koirien säkäkorkeus max 32cm)

Suomesta matkaan lähtee joukkio, jossa jokaisessa säkäryhmässä on 4 koirakkoa.
Näistä joukkuepaikoista käytiin karsintakisat janakkalassa.
Päivässä suoritettiin agilityrata, snooker-rata ja viimeisenä finaaliratana hyppyrata. Jokaiselta radalta sai pisteitä ja yhteispisteiden perusteella jaettiin paikat.

Eka rata, Jessi Landenin agilityrata oli tällainen:

Ja miten sitten meni... Estevälit oli pitkiä mutta mitään ihmeellistä ei radassa mielestäni ollut. Kovaa vaan ja luotto omaan tekemiseen.
Alkupään minikoirakoita meni jokunen 6 hypyn jälkeen putken ja puomin välistä jota ihmeteltiin kentän laidalla. Luotin kyllä Häkän erinomaiseen erottelukykyyn, mutta varmuuden vuoksi ohjasin tämän sitten erityisen huolella. Ei ongelmaa.
Keinu sen sijaan oli erittäin hidas. Häkä jäi aivan liian taakse eikä keinu meinannut laskeutua kunnolla. Kun se sitten laskeutui, näin, ettei Häkä ollut vieläkään kontaktilla joten vaadin tassuosuman ja vasta sitten jatkoin. Pöh. Keppien jälkeisen hypyn rima putosi, mutta koska millä tahansa hyväksytyllä tuloksella saisi pisteitä, ei kannattanut luovuttaa vaan jatkaa edelleen täysillä loppuun saakka. Ja niin tehtiinkin. Tuloksena vähän harmittava vitonen, mutta sillä sijoitus 2. ja pisteitä 45. Jes! Ja tässä radan video, joka kopsattu muuten koirakuvat-Pätysen LIVESTÄ! Eli kisoistahan tuli koko päivän liveä niin kuvien, kuin videonkin muodossa... huikeeta!!

Seuraavana oli snooker. Ensikosketuksen tähän sain jo vuosi sitten wao-karsinnoissa mutta harmikseni ei näiden välissä ole ollut ei epiksiä eikä virallisia. Tai on ollut jokunen harva, mutta ei niin, että olisin päässyt osallistumaan.
Sääntöjä piti kerrata, mutta eipä ne monimutkaiset ole, kun sen kerran hiffaa.
Ja luotin siihen, kuten edelliselläkin kerralla, että kisapaikalla radan reunalla pohditaan täysin avoimesti mitä pistesaalista kukakin lähtee kokeilemaan. Ja ratapiirroksenhan näkee kisa-aamuna. Tulosteitakin jaossa kisapaikalla. Ja kaiken kukkuraksi tämä on vain yksi rata kolmesta. Eli jos kisamuoto jännittää kun ei osaa sääntöjä, niin silti rohkeasti mukaan vaan.
Rataan tutustumisaikakin oli 15 minuuttiia... ehti kyllä miettiä omat kuviot hyvinkin.
Kisamuotona tämä on kyllä hauska. Vaatii vähän pelisilmää, koiran ja oman vauhdin tutemista sekä uskallusta yrittää.

Lyhyesti: Lähtöhypyltä mikä tahansa punainen, sen jälkeen mikä tahansa numeroitu este (jos sarja, molemmat tai kaikki osat pitää suorittaa mutta ei väliä mitenpäin, okseri kuitenkin aina oikeinpäin), sen jälkeen sellainen punainen jota ei ole vielä mennyt, sen jälkeen taas mikä tahansa numeroitu (saman saa mennä useasti), ja viimeisenä punainen jota ei ole vielä menty ja sen jälkeen vielä mikä tahansa numeroitu. Tämän jälkeen close-osuus, eli rata numerojärjestyksessä (2-7, ei punaisia) ja kaikki oikein suoritettuna.
Kaiken minkä ehtii tekemään määrätyssä ajassa (tämä mineillä 48sek.) saa pisteet sen mukaan mitä piirroksessa on merkitty. Esim. putki nro 3, siitä saa 3 pistettä. Numero 6, eli hyppy ja A, sen voi alkuosuudella suorittaa kummin päin vaan ja siitä tulee 6 pistettä, mutta close-osuudella pitää suorittaa 6A-6B ja sitten saa sen 6 pistettä.

No miten meni...
Lähdin tavoittelemaan 5-4-7 pisteitä (plus close-osuus). Mietin toki monia muitakin vaihtoehtoja. Esim. 3-4-7 oli vahvasti mielessä. Vähän teki mieli yrittää 6-7-7 mutta siitä laskettiin radalle mittaa lähemmäksi 300metriä ja epäilin oman kuntoni ja ajan loppuvan kesken jolloin viimeinen 7 pistettä jäisi saamatta. Myös 6-7-7 oli mielessä, mutta se myös vaatisi vikkelät jalat ja hyvää juoksukuntoa :)
No, lähdin siis 5-4-7. Ensimmäisen punaisen olin ottamassa suoraan edestä, mutta vinkit kentän reunalta sai ajatukset vaihtamaan sen takaakiertoon jolloin koiran linja vitoselle olisi parempi. Ja niin oli. Oikein hyvä. Suunnitelma toimi hyvin. Close-osuuden alkupätkä mietitytti kaikkia, sillä kakkonen olisi takaakiertona okserin jälkeen (jos siis ottaisi 7 sarjan viimeisenä) ja sieltä olisi pitkä matka neloshypylle. Kiire tulisi.
Suunnitelma kuitenkin taas toimi ja päästiin Häkän kanssa aina vitos putkelle ihan hyvin. Putkeen vein Häkän yliohjatusti, koska uskoin tuon olevan kohta jossa se kääntyisi ympäri jos lähden liian voimakkaasti itse toiseen suuntaan. No, tämähän tiesi sitä, että olisin auttamatta myöhässä 6a:lla. Ja Häkä ehti pyörähtämään kiellon arvoisesti.
Tuomari vihelsi enkä ollut sillä hetkellä sata varma pitikö jatkaa vai juosta maaliin. Sain apuja kentän reunalta (ja taisi tuomarikin neuvoa) ja juoksimme maaliin.
Eli virhe kun tulee, pisteet siihen saakka jäävät ja aika katkeaa maalihypyn jälkeen. Ja jos on samat pisteet toisella koiralla, niin nopeampi voittaa.
Saatiin siis kerättyä 33 pistettä (kun tavoite oli minulla 46). Tällä radalla sijoitus oli 7 ja pisteitä tuli 20.
Ja tältä se näytti:

Kahden radan jälkeen oltiin Häkän kanssa yhteispisteillä sijalla 2. Mutta kaikki oli vielä mahdollista, sillä hylkäys hyppyradalta ei toisi yhtään pistettä lisää, mutta toisten onnistuessa putoaisimme Häkän kanssa joukkueesta ulos.
Pitkin päivää moni kauhisteli vaikeaa ja ahdasta rataprofiilia, mutta minusta se näytti aika suoraviivaiselta koiran linjoja katsomalla, tuomarina Lee Gibson ja se näytti tältä:
No joo, pakko myöntää, että kyllähän tossa oli esteet paikoin aika lähekkäin.

Ja miten se sitten menikään... Finaali käytiin käännetyssä paremmuusjärjestyksessä, eli Häkän kanssa startattiin tokavikana. Jänskätin alun kakkosta, että tuleehan se hyvin mukaan (eikä poimi 12 hyppyä tai mene putkeen) ja sen jälkeen että ehdinkö ohjaamaan sen 5 takaakiertoon. Nooh... sehän meni ihan kivasti ;) Keppien lopetusta ja sitä seuraavaa hyppyä mietin. Teenkö persjätön keppien päähän ja pyöräytyksellä seuraava hyppy. Se vaikutti parhaimmalta, mutta joskus Häkä on tullut tällä ohjauksella kepeiltä liian aikaisin pois. No, ei auttanut kun kokeilla. Ja kappas, sehän toimi! Nollalla maaliin, ja vieläpä oikein hyvällä nollalla ja luokan voitto! Pisteitä täydet 50! JES!!
Kieltämättä oli aika kiva fiilis!
Tämä riitti yhteispisteissä sijalle 2 ja paikka WAO-maajoukkueessa oli meidän!
Ja tältä se sitten näytti:

Jokainen rata palkittiin erikseen ja lopuksi vielä joukkuepaikkakin.
Ja olihan muuten hyvät palkinnot! Kiitos sponsorien!
Joskus muinoin osallistuminen wao-kisoihin oli jos ei mahdotonta, niin ainakin melko vaikeaa, mutta tänä päivänä karsintakisat on kaikille avoimet, tiedotus ja info on avointa ja mikä parasta, sponsoritkin lähtenyt kivasti mukaan!

Itse WAO- kisat käydään toukokuun puolivälin jälkeen Hollannissa. En olekkaan siinä maassa vielä käynyt :D
Matka on täysin omakustanteinen, mutta mitä nyt ehditty jo lennot ja majoitus varaamaan, niin uskallan väittää, että jopa minulla on varaa tänne lähteä ilman paniikkia. Ja vielä jos saadaan jotain epiksiä pidettyä, niin helpottuu entisestään.
Eli ehkä ilkeämieliset puheet sikakalliista reissusta voinee lopettaa. Ehkä joskus olikin sikakallista, tai mikä nyt kenellekin on kallista. Mutta alle tonnilla tämä reissu hoituu (ja minulle ja Häkälle taitaa olla luvassa jotain 7 tai 8 rataa juostavana), ja kerron reissun jälkeen sitten mikä oli lopulta hinta ;)
(joskus pitänyt kuulemma olla 2000€ valmiina reissua varten)