Halli SM & EO-karsinnat 2018

Viikonloppuna oli Vantaalla Halli SM:t ja samalla viimeiset EO-karsinnat. Lauantaina 2 rataa ja sunnuntaina 1. Näistä kun onnistui jollain radalla pääsemään 10 parhaan joukkoon, niin saisi paikan SM-finaaliin sunnuntaille. Ja kaikki 3 rataa olivat samalla EO-karsintakisaratoja.
Vieläkään en varsinaisesti himoinnut paikkaa EO-joukkueessa mutta isot kisat on silti aina kivoja.

Lauantaina ensimmäisellä radalla tuomarina Johanna Nyberg. Rata oli kiva ja virtaava. Ei mikään hankala. Tovin mietin alussa kumpaa kautta 2-hypyn otan ja päätin lyhyempään reittiin. Liian tiukka jarru hypylle ja rima alas. Pöh! Toinenkin rima putosi tyypillisessä kohdassa meille. Takaakierrossa jonne Häkän vähän huolimattomasti lähetän ja kiirehdin itse jo seuraavalle.
Tuloksena kymppi. JOS-nollalla oltais oltu sijalla 2...

Päivän toinen rata oli Markku Kaukisen hyppyrata jossa saikin sitten juosta koko rahan edestä ja kovaa... Pientä mietintää kävin 9-10 hyppyjen ohjauksen kanssa. Valintani oli muuten ihan hyvä, mutta Häkä lähti vähän pitkille kaarteille. Mutta suoritettiin rata virheettömästi ja aika riitti sijalle 9. Jes! Paikka SM-finaaliin ansaittu. Minejä kisassa oli jotain vähän yli 100, joten "ihan kivasti" meni :) 

Tavoitteet oli saavutettu ja fiilis hyvä. Kotia kohti ja sunnuntaina aamusta kolmannelle radalle ja sen jälkeen vielä finaaliin.
No, sunnuntain ensimmäinen agilityrata oli "taattua Mattssonia" eli suoraan sanottuna vittumaisen ikävä. En tykännyt. Se mikä siitä teki erityisen vittumaisen, niin se että koira piti kokoajan pitää ns. näpeissä eikä sitä voinut päästää kaahaamaan oikeastaan missään vaiheessa. No, ei kai kaikkien ratojen aina kivoja tarvitse ollakkaan...
Heti alussa kepeiltä kielto. Ajauduin hitusen liian lähelle keppejä, Häkä väisti liikaa ja ajautui keppien väärälle puolen. Jatkettiin mutta säheltämiseksi meni. Lopulta hylkäys.

Sitten oli jäljellä SM-finaali. Tuomarina Ritva Herrala ja rata myöskin taattua Ritvaa. Tällä kertaa vaan positiivisessa mielessä. Ritvan radoista olen oikeastaan aina tykännyt. Ne on vauhdikkaita mutta ei liian helppoja. Kuitenkaan niissä ei ole mitään ranteet auki-fiilistä vaan yleensä "hankalaan" kohtaan keksii pari eri vaihtoehtoa joista molemmat voi olla ihan yhtä hyviä. Tykkäsin...
Meillä heti kolmas rima putosi ja se harmitti. Mutta jatkettiin silti finaalin arvoisesti täysillä loppuun saakka. Keinun jälkeiselle hypylle valitsin väärän ohjauksen ja se kostautui hetkeä myöhemmin. En päässyt pakkovalssista liikkeelle ja Häkä pääsi edelle ja tokavikalle hypylle yritin takaakierron sijaan ottaa sen poikkarille ja eihän se toiminut. Häkä hyppäsi väärin päin ja tuloksena hylkäys. Pöh.

Häkälle kuitenkin miljoona sydäntä. On sen kanssa vaan niin kiva kaahailla <3

maaliskuuta mennään

Alkuvuosi jo mennyt, välillä kisattu, harvakseltaan treenattu, pikkusen hevosteltu ja sitten viimeisenä myös pahasti sairasteltu.
Kunnon influenssa iski ja kaatoi minut pitkäksi aikaa sänkyyn (tai sohvalle) enkä muista koskaan oleeni noin pitkään noin kipeänä. Ja kun ei tauti alkanut hellittämään, niin kahden viikon sairastamisen jälkeen lääkäri totesi, että nyt voidaan tutkia kunnolla ja passitti naamaröntgeniin. Tuloksena poskiontelontulehdus ja antibiootit naamaan. No siitä meni 3 päivää ennenkuin alkoi edes vähän helpottamaan. Varsin ärsyttävää! Mutta nyt on tauti lähes voitettu ja palattu pitkän tauon jälkeen arkisiin askareisiin. Niin töihin kuin harrastuksiinkin.

Häkän kanssa käytiin lauantaina kisaamassa kirkkonummella 3 starttia.
Ekalta radalta kelpo nolla, sijoitus jaettu 2.
Tokalla radalla hylkäys, kun yhdessä kohdassa en vaan ehtinyt sinne minne luulin ja vikkelääkin vikkelämpi taskuraketti sujahti edestäni yhden hypyn väärin päin.
Vikalta radalta taas kelpo nolla Vaikka alussa oma pää meinasi mennä sekaisin ja pari estettä olin lähellä hukata, mutta sain koottua itseni ja sitten vaan viiletettiin kovaa ja maalissa nolla, sijoitus taas 2. Häkän kanssa on kyllä kiva kisata, kun menestystäkin tulee aina silloin tällöin :)

Lisäys: Sain äkkilähtöpaikan sunnuntaina Santtu Stenbergin ison kentän treeneihin ja oli taas niin siistiä. Marjo oli kuvannut lopuksi "nollaradan" joka ei nyt sitten ihan nolla ollutkaan. Mutta melkein :D 

Käytiin myös vaunulla makkarat paistamassa yks päivä.

Kohtuullisen hyvät tulet sain tehtyä. Ihan itse ;)

Mikäs oli sairastellessa, kun murut makoili vieressä eikä juurikaan valittaneet vaikka ulkoilut jäi luvattoman vähäisiksi. No, onneksi kevät keikkuen tulevi ja päästään taas pitkille lenkeille.