Torstai ja perjantai, Norjassa

Torstaina puolilta päivin pakattiin karavaanit ja lähdettiin Kilpisjärveltä jatkamaan matkaa Norjan puolelle. Ihan sata varmoja emme siinä vaiheessa olleet seuraavan yön paikasta. Katsottaisiin minne saakka jaksaisimme ajaa.
Maisemathan muuttui samantien kun raja ylitettiin ja henkeä salpaavan kaunista oli ihan koko ajan Kilpparilta Skibotniin. Vähän alle 50km.
Henkeä haukkoen ajelin edellä ja harmittelin kun piti keskittyä välillä siihen ajamiseenkin kun ne maisemat vaan oli ihan julmetun upeita!
Canoni vierellä joutui hetken matkaa olemaan tyhjänpanttina kun en vaan pystynyt räpsimään ihastukseltani kuvia.
Pari hassua kuitenkin.

Kylä olikin älyttömän pieni eikä sieltä oikein mitään järkevää taukopaikkaa löytynyt joten matka sai jatkua.
Reitti jatkuisi suurimmaksi osaksi jäämeren rantaa pitkin ja voi taivas että oli hienoa!

Jossain vaiheessa tuli ensimmäiset tunnelit ja hiukan jänskätti.

Matka jatkui hissukseen, ehkä noin 70km/h oli lopulta keskinopeus.
Pikkuisen harmitti kun erinomaisia levähdyspaikkoja oli alkumatkasta vähän väliä, mutta sitten kun niitä taukoja alkoi kaivata, ei sopivia kahdelle yhdistelmälle tuntunut olevan ollenkaan. Ja niinpä välillä piti ajaa vähän liian pitkiä pätkiä yhdellä kertaa.
Ennen Kåfjordia oli melkoinen kierros poukaman kautta ja se oli kyllä upea mutta samalla erittäin raskasta koska tosiaan taukoa teki mieli.
Etenkin parin tunnelin jälkeen olisi mieluusti kuvannut näitä upeita vesiputouksia ihan kaikessa rauhassa. Nyt kuvat piti napata vauhdissa.

Noita putouksiahan siellä riittikin enemmän kuin tarpeeksi ja tosiaan monta kertaa harmittelin etten pystynyt napsimaan niistä kuvia kun piti ajaa samalla.

Välillä tie kulki kivasti meren tasalla mutta välillä noustiin piiiiitkää mäkeä hissukseen ylös ja toki sitten myös alas...

Ja sitten näkyi myös lohialtaitakin. Olipa melkosia!

Jossain vaiheessa päätettiin että jatketaan ajamista aina Altaan saakka. Kilometrejä olisi Kilpisjärveltä reilut 300 mutta ajallisesti meni ehkä lähemmäksi 6 tuntia. Ellei enempikin. En niin tarkkaan katsonut kelloa.
Oli pohdittu että voisimme yöpyä jollain p-paikallakin mutta ne kaikki oli oikeastaan erittäin tuulisia paikkoja aivan tien varrella ja siksi päätimme jatkaa Altaan leirintäalueelle.

Lähes viimeinen tunneli ennen kaupunkia olikin tosi pitkä ja mahtava. Kaukaa jo näki, että nyt mennään muuten todellakin ison ja jylhän vuoren läpi! Kääk!

Siitäkin selvittiin ja perillä odotti suomalaisen pariskunnan ylläpitämä Alta River Camping-leirintäalue. Oltiin muuten aikas poikki... Mutta kylläpäs ollaan taas kaukana kotoota...

No... Perjantaina herättiin hyvien yöunien jälkeen ja uutta virtaa vaikka muille jakaa. No ei nyt sentään mutta lähdettiin tutkimaan pientä kyläpahasta.
Ensimmäisenä Altan museolle jossa myös jollaintapaa erityisen kuuluisia kalliomaalauksia.
Olen ihan varma että nuo on vaan rakennettu turisteja varten eikä noilla ole mitään tekemistä 5000-vuotta sitten olleen ajan kanssa. Uskokoot ken haluaa, minä en.

Kylässä tai kaupungissa ei riittänytkään nähtävää kuin tunniksi ja palattiin aika nopeasti takas vaunuille.
Äiti alkoi väsäämään kaalilaatikkoa ja minä lähdin koirien kanssa Alta-joen varrelle kiviä keräämään.
Kanjoni houkutteli kovasti, mutta kun kysyin sinne sopivaa reittiä, niin päätin, että jääkööt toiseen kertaan. Vähän turhan pitkä matka tässä kohtaa...
Mutta menihän se päivä näinkin...