Lauantai, Nordkapp

Altan leirintäalueella ei sitten ollutkaan niin kivaa ettäkö siellä olisi kolme yötä jaksanut olla, joten ei muutakun kamat kasaan ja taas tienpäälle.
Suunta kohti Nordkappia!
Matkalla maisemat olivat kaikkea mitä vaan Norjassa voi kuvitella. Upeita vuoristoja, merenrantaa, aakeetalaakeeta silmän kantamattomiin ym ym.

Puolentoista tunnin ajamisen jälkeen käännyttiin viimein sille tielle, joka veisi meidät Nordkappiin saakka. Matkaa oli jäljellä noin 120km.

Huikeita maisemia mutta samalla todella pitkäveteistä ja raskasta ajamista. Tie mutkitteli ja oli paikoin todella kapea, eli vähän piti jännittää kokoajan.

Tiesin, että meitä odotti noin 6km:n mittainen tunneli ja se jo itsessään vähän jänskätti. Kuten nuo tosi pitkät tunnelit yleensäkin.
Mutta kukaan ei ollut kertonut, että ensin laskeudutaan noin 3km jyrkkää mäkeä alas, kunnes se sama 3km noustaan samanlaista jyrkkää mäkeä ylös! Asteita mäessä taisi olla 9%.
Ihan vaan pikkusen hirvitti nouseminen kun autossa vauhti alkoi hidastumaan siinä parin kilometrin kohdalla. Matka eteni tuskaisen hitaasti ja hiki alkoi nousta otsalle. Mitä hemmettiä jos ei auto jaksakkaan vetää vaunua koko mäkeä ylös saakka! Mitä helvettiä mä teen! No, en keksinyt siihen ratkaisua ja vähän meinasi alkaa jo oksettamaankin.
Loput sadat metrit kakkosvaihteella ja kaasu pohjassa ja ei kyllä ihan kamalan paljoa enempää olisi kestänyt auto eikä kuski.
Ja sitten seuraavat hikikarpalot, kun en enää nähnyt peileistä vanhempiani! Mihin hemmettiin ne oli jääny! SantaFe;n luulisi olevan tehokas peli mutta toisaalta on niillä paljon isompi ja painavampi vaunukin kuin mulla.
Odottelin tovin ja vihdoin ne pääsi tunnelista ulos ja matka saattoi jatkua.
Tästä pätkästä ei tosiaan ole kuvia...
Mutta ihan vaan tiedoksi jos joku muu meinaa lähteä asuntovaunulla tänne, niin en todellakaan suosittele! Kannattaa todellakin jättää johonkin matkan varrelle vaunu parkkiin ja jatkaa pelkällä autolla loppuun saakka.
Karavaaniryhmissä oli moni sanonut, että perille vaan ja siellä on hyvää parkkitilaa. Joo, mutta ehkä asuntoautolla asia onkin vähän eri asia...

No, vihdoin päästiin Nordkapp Camping-alueelle josta olisi vielä itse pääkallopaikalle 25km.
Hetki hengähdettiin ja päätettiin lähteä kuitenkin vielä saman illan aikana kohteeseen, koska seuraavalle päivälle olisi luvassa sateita. Nythän paistoi aurinko.

Matka itse tien päähän olikin taas hurja ja huikea. Mäkiä noustiin ja noustiin melkein koko ajan.

Lopulta saavuttiin alueelle ja ensimäsenä rahat pois. 3:lta ihmiseltä reilu 80€ kiitos!
Bussit toivat jatkuvasti lisää porukkaa paikalle mutta kyllähän sinne mahtui kun keli oli siinä vaiheessa hyvä, tuuleton ja lämmin.
Niinpä saatiin huikeita kuvia kivasti.

Vähän häiritsi kun porukkaa tosiaan oli ihan hemmetisti. Ei saatu yhtään kuvaa missä ei joku valopää seisoisi taustalla.
Sitten koirat autoon ja itse mentiin sisätiloihin shoppailemaan ja katsomaan erinäisiä näyttelyjuttuja.

Kun tultiin takaisin aulaan, niin huomattiin, että olipas muuten ulkona keli muuttunut aika rajusti!
Erittäin sankka sumu oli peittänyt koko alueen! Nyt olisi saanut hyviä kuvia ilman häiritseviä turisteja :)

Tämä kelin muutos tapahtui noin tunnissa!
No, sitä sitten jänskättiin kun piti tehdä lähtöä vaunuille. 25km ja eihän tuolla nähnyt kuin muutaman metrin eteensä... Pakko se kuitenkin oli lähteä matkaan ja toivoa ettei porot hypi alle tai bussi aja yli tms.

Välillä onneksi tuli selkeämpiäkin kohtia. Mutta olihan melkoisen jännittävää!
No, nyt ollaan sitten tätäkin kokemusta rikkaampia! Tämän pohjoisemmaksi ei enää autolla pääse!