Olin tietysti katsonut josko lähistöllä olisi agilitykisat joihin pääsisin ennenkaikkea Häkän kanssa kirmailemaan ja niin vaan Joensuussa oli.
Lauantaina siellä oli kolmosluokat mutta viisaana en koiria sinne ilmonnut. 1-2 luokat oli sunnuntaina ja sinne siis Häkän kanssa.
Herääminen aamulla ei ollut vaikeaa, sillä nukkumaan menin jo ennätyksellisesti ysin jälkeen illalla. Taisi olla hiukan matkaväsymystä...
Mutta siis olin laittanut kellon herättämään seisalta ja kuitenkin jo kuuden jälkeen olin ylhäällä kahvia keittelemässä.
Mikä onkaan mahtavampaa kuin juoda aamukahvia järvenranta mökillä kuistilla istuskellessa.
Lähdin ajamaan kohti joensuuta hyvissä ajoin. Matkaa olisi noin 70km ja aikaa menisi arviolta tunti.
Kisapaikka löytyi helposti ja ilmoittautumisen jälkeen lähdin koirien kanssa aamulenkille.
Ympäristössä olikin varsin mahtavat lenkkimaastot eikä aamutuimaan siellä ollut ruuhkaa...
Ensimmäinen agilityrata oli Katariina Virkkalan käsialaa ja ainoat asiat mitä mielessäni pyöri olivat kepit ja kontaktit.
Rata profiili oli oikein kiva, ei mikään suora ykkösten rata vaan jopa ansa-esteitäkin oli tyrkyllä.
Puomi oli heti toisena esteenä ja Häkä tuli ihan täysillä sinne. Mutta eipä sitten lopussa pysähtynyt kuten treeneissä vaan juoksi läpi, mutta jatkoin matkaa. Aalle se kiipesi ilman ongelmia ja samoin keinulle. Mutta keinu laskeutuikin ehkä hitaammin kuin oma treenikeinumme ja tämä tuli yllätyksenä meille molemmille ja Häkä lähti ehkä vähän liian aikaisin sieltä pois ja mietin,että siitä saattoi tulla virhe.
Sitten kepit... Häkä hakee kepit hyvin jos annan sen rauhassa suorittaa kuten nytkin, mutta sitten se tuli kesken kaiken pujottelusta pois. Äh. Hitto että mua harmitti.
Kuitenkin yhdellä korjauksella se onneksi jatkoi puhtaasti loppuun saakka ja maaliin tultiinkin vain yhdellä vitosella. Kiva! Sijoituimme lopulta toiseksi.
Toinen agilityrata oli Vesa Sivosen myös kivan kinkkinen ykkösten rata. Tai ei se nyt niin kinkkinen ollut, mutta ei mikään suoraviivainen juoksurata kuitenkaan. Tykkäsin.
Noh... Viidentenä olleet kepit meni hyvin, mutta siitä seuraava hyppy oli vähän vinosti poispäin ja Häkä juoksi täysillä ohi ja ehti kiertämään seuraavankin hypyn takaa joten hylky. Höh!
Jatkoin rataa sillä ajatuksella, että nyt sitten kontaktit mennään kunnolla.
Keinun meinasi ohittaa, mutta tuli kuitenkin ja odotti melko hyvin sen laskeutumista. Paremminkin olisi voinut mennä.
Puomille samoin meinasi juosta ohi, mutta sain sen viime hetkellä oikeaan paikkaan mutta lopussa tuli läpi. Palautin useammankin kerran sen takaisin siihen alastulolle kun hylky oli jo alla.
Viimeinen rata oli taas Virkkalan hyppyrata ja se oli tosi kivan oloinen. Saisi kaahat kunnolla, mutta kuitenkin muutamassa kohdassa piti osata vähän jarrutella ja ohjata.
Kepeiltä taas hemmetin ärsyttävä virhe kun tuo taas tuli kesken kaiken pois. Videolta katsoin, niin ihan kun olsii koiralla askelmerkit menny vähän sekaisin ja sen takia stiplu. No, sen jälkeen sainkin vaan nautiskella ja kaahailla. Muurista putosi palikka ja samoin yksi rima vielä tuli alas mutta en niitä murehdi.
Oli vaan niin siistiä kaahailla Häkän kanssa.
Kisapaikalla tunnelma oli hirmu kiva ja leppoisa ja etenkin se että sain tuntemattoman henkilön videokuvaamaan radat oli hienoa. Monesti ärsyttää kun olisi kiva saada videoitua radat mutta kaverit kieltäytyy kuka mistäkin syystä. Sen takai ei aina ole enää edes videokamera mukana jos gööttien kanssa kisaan. Mutta nyt olisi niin ihana saada Häkän radat videoitua...
Muutaman ihmisen kanssa juttelin ja hyvin oli kuulutuksista noteerattu, että kisaamassa oli varsin pitkältä tullut kisaajakin. Tuomarikin siitä mainitsi. Toivotti kovasti tervetulleeksi pitkänmatkalaisen...
Tokihan sitä ihmeteltiin, että eikös lähempänä ole kisoja, mutta kun kerroin tulevasta Koli-viikostani niin sen jälkeen enää vain ihasteltiinkin Häkän ulkonäköä ja sen nopeutta.
Kisojen jälkeen suuntasin kauppaan ja sitten takas Kolille. Eikä taas ihan kauhean kauaa tarvinut unta odotella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti