Lauantai, 5.9.2015
Vihdissä kaatosade, kun piti pakata autoa ja lähteä. Mutta kun ei lähtö ollut niin minuutin päälle, niin odottelin tovin josko sade taukoaisi.
Mutta kun ei taukoa ollut näkyvissä ja mieli oli jo matkalla, niin ajoin auton oven eteen ja sateenvarjon kanssa pakkasin auton ja pääsin matkaan.
Edessä olisi reipas 500km ja suuntana Koli. Yksi säästetty kesälomaviikko.
Ensimmäinen stoppi oli Vierumäellä matkakeitaalla. Vähän koirat ja minä jaloittelemaan ja eväsleipä mukaan ja taas matkaan.
Toinen stoppi oli Juvan ABC:lla johon olin sopinut treffit erään gööttiuroksen kanssa. Tai oikeammin omistajan kanssa... Tarkoitus oli siis nähdä livenä yksi mahdollinen isäehdokas loppuvuodesta kaavailluille Tulikäpälille.
Treffit kesti noin tunnin ja pidin kovasti näkemästäni. Toki yksi iso miinus uroksesta löytyi ja se oli taas väri... Tämäkin olisi sellainen punaruskea, kuten edellisten Tulikäpälien isäkin. Mutta muutoin tämä uros miellytti minua suuresti. Saas nähdä... Tämä ei kyllä ole ainut uros jota olen käynyt katsomassa. Mutta en vaan ole mitään päätöksiä vielä tehnyt.
Juvalta matka jatkui aina varkauden ohi heinävedelle saakka ja mietiskelin, että pitäisi päästä kauppaan hakemaan aamukahvi ainekset...
Matkaa oli vielä jäljellä reipas 100km ja vähän alkoi perhosia löytymään mahasta.
Olisikohan paikka niin kiva mitä netistä luin ja olihan varaukseni varmasti kunnossa ja kuinkahan lähellä naapurit oikeasti ovat eli pystyykö koirat olemaan pihalla vapaana...
Tämmöisiä mietiskelin aikani kuluksi...
Pian alkoi käännökset viimeisille pikkuteille. Tai no, viimeiset 90km taisi olla pikkutietä... 😁
Kolinportti tuli vastaan ensimmäisenä. Paikka jossa oli nesteen huoltoasema ja jotain muuta.
Sen jälkeen olisi vielä kymmenkunta kilsaa Kolin kylään ja siitä vielä 15km sinne mihin olin menossa. Hattusaareen.
Eksyä ei voinut vaikka tomtom navi olikin aivan hukassa. Mutta lähes suoraa tietä oli perille saakka ja viimeiset 13km ah niin ihanaa ja hyväkuntoista hiekkatietä...
Paikka josta olin vuokrannut mökin itselleni ja koirilleni oli Hattusaaren rantamajat. Paikkana Hattusaari.
Respa löytyi helposti ja sain avaimet ja ajo-ohjeet itse mökille. Noin 4km takaisinpäin.
Tie pieneni kunnon mökkitieksi loppua kohti ja olin aivan täpinöissäni. Löysin mökkini helposti ja kurvasin pihaan, ovi auki, koirat ulos ja kännykkä käteen.
Koirathan lähti riekkumaan villisti ympäri pihaa pitkän ajomatkan jäljiltä ja taisi nekin olla onnessaan paikasta.
Olin vaan niin mykistynyt ja haltioissani, että tuntui eräänlaiselta lottovoitolta päästä viikoksi järvenranta mökkiin. Minä ja koirat. Samantien napsimaan kuvia ja lähettämään niitä äidilleni, joka ehkä hiukan kateellisena niitä kommentoikin 😛
Kai mulla on melko köyhä elämä, kun tällainen usealle suomalaiselle ihan normaali kesämökkipaikka oli minulle nyt jotain todella ainutlaatuista ja niin kovin hienoa ja upeeta. No ihan sama, aion nauttia viikostani täysillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti