Kaikenlaista

Kesä tuli kesä meni...

SM kisojen jälkeen vietettiin juhannusta perinteisesti vaunulla.
Kelithän oli mitä tyypillisimmät, eli kylmää ja märkää. No ei siitä sen enempää...

Juhannuksen jälkeen seuraavana viikonloppuna oli maajoukkuekarsinnat Jyväskylässä.
Kipinäkin oli saanut paikan näihin karkeloihin Liekin lisäksi joten pitihän sinne lähteä. Kaiken lisäksi kun nämä olivat mitä luultavimmin viimeiset karsinnat Liekin kanssa.
Halusin lähteä vaikka tiesin, ettei meillä mitään realistisia menestymisen mahdollisuuksia olisi.
Lauantaina saatiin kirmailla molempien koirien kanssa kaksi rataa ja oli kyllä kivaa. Liekin radat olivat selaisia aikalailla normaaleita, mutta Kipinä yllätti iloisesti tekemällä huippukivat radat. Eka tosin päätty hylkäykseen, mutta toka oli virheetön.

Karsintojen jälkeen oli vuorossa kauan odotettu Agirotu 2015.
Kauan odotettu sen vuoksi, että näissä kisoissa pääsisin Häkän kanssa kilpailemaan parikin starttia.
Ja tänä vuonna minulla olikin suunnitelma, että kun sinne mennään, niin kisataankin sitten "koko rahalla". Mitähän mä loppuviimein juoksin, kahdessa päivässä 11 starttia... :) Mullahan oli myös William täällä matkassa.
Lauantaina oli aamusta normaalit viralliset kisat kaikille luokille ja tietty määrä koirakoita pääsisi iltapäivän AVO SM finaaliin.
Mini 2 luokassa oli juuri sen verran osallistujia, että jos tuloksen sai, niin pääsi finaaliin. Ja niin me Williamin kanssa tehtiinkin :)
Liekin rataa en enää muista, mutta sen kanssa en finaaliin päässyt. Mutta Kipinällä pääsin eli sen kanssa puhdas nolla.
Finaalissa ei menestystä enää tullut, mutta kivaa oli silti! Ihanat koirat mulla :) <3





Ilta ja yö vietettiin tuttuun tapaan Pasasen residenssissä siinä kisapaikan lähistöllä. Saunomisen ja grillailun ja muutaman siiderin jälkeen ei tarvinut unta kauaa odotella ja aamusta sitten taas kisapaikalle.
Sunnuntaina oli joukkuekisat ja meidän Tulikäpälän Sankarit starttasi heti ensimmäisessä ryhmässä.
Tänä vuonna kokoonpanolla: Kipinä, Saara, Likka ja Liekki.
Kahden edellisen vuoden pronssimitalia ei onnistuttu kirkastamaan, eikä edes säilyttämään samaa sijaa. Mutta oli silti kivaa :)
Sitten koitti SE kisa... Eli Häkä-Räkän joukkuekisa. Voi että mä olin tätä kisaa odottanut koko kevään. Oltiin saatu koottua ihan superhuippu joukkue ja kieltämättä odotukset oli kovat.
Olihan meillä joukkueessa 4 supernopeaa shelttiä ja joukkue nimettiinkin Flying Shelties. Mukana Kajsa Lampen ja Mazy sekä Tuima, Mari Mäkelä ja Vola sekä minä ja Häkä.
Rata oli hirmu kiva, ei mikään ihan läpihuutojuttu, mutta ei mikään hillittömän vaikeakaan. Paitsi... ;)
Agirodun joukkueviestissä ketään ei hylätä vaan mahdolliset virheet muutetaan ajaksi joten jos virheitä tuli, niin piti vaan juosta entistä kovempaa :)
Ja mehän juostiin niin kovaa, että voitettiin kisa ylivoimaisesti. Voi että sitä fiilistä! Mieletöntä! Tästä mä haaveilin, tästä mä unelmoin. Ja se onnistui :) Ihanaa! <3

Tässä video meidän joukkueen kaahailuista

 

Mun pieni sininen unelma <3



No eihän tässä vielä ollut kaikki...
Agirodussa yksi kisa on Open Class-tasoituskisa. Siinä kaikki kisaavat saman radan, mutta alemmat luokat saavat aikatasoitusta. Vähän liikaakin...
Kisaan pääsee jo 12kk koiran kanssa ja niinpä suuntasin Häkän kanssa sinne.
Jännitin kyllä aika tavalla, sillä radalla oli kepit ja puomi jotka oli meillä vasta tosi vaiheessa. Mutta silti piti päästä kokeilemaan...
Ja sehän meni mageesti! Tosi tosi harmittavasti yksi rima putosi, mutta muutoin se oli mielestäni varsin päheetä menemistä.

Tässä videomatskua...

Tällä radalla kisasin myös Williamin kanssa ja selaista normaalia kaahailua puomin alastulovirheellä... Höh!

No iltapäivästä oli vielä NOxin joukkuekisa. Siitä nyt ei mitään mainittavaa muutakuin että meidän osuus meni hyvin ja virheettömästi :D

 

No että sellainen agirotu tänä vuonna... :)

Heinäkuu tämän jälkeen pidettiinkin kisataukoa. Treenaamassa kävin Häkän kanssa kyllä reilusti.
Mutta käytiin myös paljon vaunulla ja tehtiin pitkiä lenkkejä, lomailtiin ja oltiin vaan.

Elokuu vaihtui ja työt jatkuu... Nyt kuitenkin lasken jo päiviä, kun saan aloittaa kisaamisen ihan virallisissa kisoissa Häkän kanssa. Voi että... Yksi suuri unelmani on nyt todella lähellä toteutua. Reilu 3 viikkoa vielä... :)