Takaisin Tahkolle

Sain huikean mahdollisuuden palata uudestaan Tahkolle lomailemaan koirien kanssa, joten ei tarvinut miettiä montaa hetkeä, kun ajankohta oli lyöty lukkoon.

Lähtiessäni ajamaan Nilsiää kohden, matkaa varjosti ikävääkin ikävämmät uutiset työpaikalta. Meillä oli käynnissä yt:t ja samana päivänä jaettaisiin irtisanomisia, kun minä olin lähdössä lomailemaan. 

Hetken mietin, että ajaisinko espoon kautta sillä pieni pelko kyllä oli oman työpaikkani puolesta.

Päätin kuitenkin nokka pystyssä lähteä ja kävi miten kävi... Ehkä pomo soittaisi jos haluaisi kutsua minut paikan päälle.

Sain kuitenkin väliaikatietoja matkalla. Ja täytyy sanoa, että vaikka onnekseni arpa ei osunutkaan omalle kohdalle, niin kyllä silti tuntui erittäin pahalta kun kuuli että se ja se on saanut kenkää. 

Elämäni ensimmäiset yt:t ja toivottavasti myös viimeiset... 

Mutta matka jatkui kohti Nilsiää ja Tahkoa. Mustin ja Mirrin lemmikkihotellia.

Olin täällä elokuussa viikon ja ihastuin paikkaan valtavasti. Toivoinkin silloin että saisin joskus tulla uudestaan mutta en silti ihan näin pian uskonut, että tulisin.

No tämän kertainen visiitti johtuukin siis siitä, että minulta pyydettiin pientä kertomusta elokuisesta vierailusta joka painettaisiin Tahkon kesäesitteeseen ja vastineeksi saisin pienen loman.

No, kirjottaminen ei ole koskaan ollut vaikeaa, joten tottahan toki suostuin.

Lähetin jutun mukana vielä muutaman itse ottamani kuvan ja olihan se lehdessä painettu juttu sitten lopulta aikas hieno. Varsinkin kuvien kera. Eikö?

Heti ensimmäisenä iltana piti päästä järveä kiertämään. 

Koska ajankohta on mitä on, niin onnekseni täällä ei mitään väen paljoutta ole. Niinpä ihan saa rauhassa koirat juosta vapaana.

Pikkaisen yllätyin kun näin rinteet. Niissähän oli vielä yllättävän paljon lunta!

Ei tuolla sentään enää suksien kanssa mitään tekisi, mutta hauskaa silti.

Ai niin, vähän pitää vielä hehkuttaa, että koirat on kyllä todella tervetulleita tänne.

Vai mitä sanotte tästä hirmuisesta kasasta tervetuliaisia :)

Kipinä varmaan luuli, että tämä kaikki on yksin hänen. Mutta ei sentään. Kyllä nämä jaetaan kaikkien neljän kanssa. Kyllä tämmöisen kasan arvokin on useita euroja...

Niin ja tokihan täällä on koirillekin oma peti. Sopu sijaa antaa :)

No, torstaiksi olin katsonut, että Iisalmessa olisi tarjolla agilitykisat. 4 starttia kolmosille.

Matkaa Tahkolta olisi noin tunti. 

Ilmoitin NOxin yhteen starttiin, Liekin kahteen ja Kipinän kolmeen.

Kisapaikka oli varsin hieno. Jonkinlainen tapahtuma-alue aivan Iisalmen keskustan tuntumassa.

Luuniemi.

Nämä olikin muuten tälle kesäkaudelle ensimmäiset ulkokisat joissa kisasin.

Päivä aloitettiin Sisko Pulkkisen hyppyradalla.

kipinä ensin. Rata oli todella ahdas ja estevälit ehkä just ja just 5 metriä.

Pujottelusta tuli lopussa virhe ja kun otin Kipinän uudestaan pujottelulle, ehti se siinä matkalla napata väärän hypyn ja tuloksena hylkäys.

Liekki lähti tosi tahmeasti ja matkalla putosikin kaksi rimaa ja myös muurin palikat. Hmm... Tuloksena siis jotain 15...

No seuraava rata oli agilityrata ja tässä oli vain Liekki.

Nyt Liekki kulki kuten yleensä ja tuloksena olikin "norminolla" :) sijoituskin mukavasti kolmas. Kivaa!

Päivän kolmannelle radalle lähti vain Kipinä.

Agilityrata oli vähän haasteellinen, sillä aa este oli todella tyrkyllä parissa kohtaa ja Kipinä singahtaa sinne erityisen herkästi.

Sain kuitenkin ohjattua sen yllättävän helposti ja tuloksena "norminolla" :)

Jäljellä oli viimeinen rata ja tässä välissä myös tuomari vaihtui. 

Siskon tilalle tuli Timo Teileri. 

Rata näytti rakentuvan edellisiä huomattavasti kimuranteimmiksi mutta mikä hienoa, niin rimakorkeus putosi ja oli vain 25cm. Hienoa! Nyt ei tarvitsisi NOxin kanssa jännittää, että miten hyppää, sillä tuo korkeus ei sille aiheuta hankaluuksia.

Tälle radalle oli siis lähdössä Kipinä ja NOx. Kipinä ensin.

Alussa meinasi puomilta tulla vitonen ja näin kuinka tuomari meinas nostaa kädet, mutta huitoikin sitten niin, että ei virhettä.

No renkaan jälkeen oli putki "kuolleessa kulmassa" ja Kipinä teki Kipinät ja lähtikin kiertämään väärästä suunnasta, eli ulkokautta. Tämähän ei virhe ole sillä suorituslinjaa ei ohitettu missään vaiheessa. Matka tosin hurjasti pidempi ja aikaahan siinä paloi. No ei voi mitään.

Loppuun jatkettiin kuitenkin hyvin ja maalissa uskoin, että ehkä se kuitenkin oli nolla. Eli Kipinälle tuplanolla.

Sitten NOx... Lämppäesteillä se tuntui hyvältä ja olin muutoin luottavainen, mutta alussa heti oli sellainen kohta, että ajattelin ohjata sen "varmasti" mutta se koituikin sitten pahaksi virheeksi ja NOx otti hypyn väärin päin. Tulos hyl.

Jatkoin matkaa, mutta ei päästy pitkälle, kun taas väärä este.

Päätin oikaista ja suorinta tietä maaliin, sillä taivaalta satoi vettä jo melko mukavasti...

Siinä sitten olin lähdössä hakemaan kisakirjoja kun kuulutettiin minien tuloksia. Kolmas... Toinen... Ja luokan voitti ainoan nollan tehneet Milla ja Kipinä! Siis mitä!!! Se tunne... Jämähdin paikoilleni ja tunsin kuinka taas kyynel lähti tippumaan ja pala nousi kurkkuun! Mitä! Kipinä voitti??? Taas! Vastahan se kuukausi aiemmin voitti joensuussa! Ei oo todellista! Ja siis sehän saisi heti toisenkin sertin! Apua!!! 

Voi että oli muuten epäuskoinen olo! 

Tulospalvelu toimi erinomaisen hyvin ja facessa olikin jo kuvattuna tuloslista josta näin, että kyllä, Kipinä se siellä ykkösenä ainoalla nollalla ja perässä teksti SERTI! Voi mahoton!! :)

Kyllä muuten tunteet laukkasi melkoista vuoristorataa... Hyvä Kipinä <3

Nyt sitten jatketaan lomailua :) saas nähdä mitä kaikkea tässä parin päivän aikana keksiikään... Ainakin issikoilla on tarkoitus käydä ratsastamassa. Toivottavasti ei kokoaikaa sada kaatamalla...