Perjantaina otin koirat töihin mukaan ja "karkasin" vähän jotta pääsin vielä illaksi Teivon raviradalle kisaamaan agilityä.
Luvassa oli mahti viikonloppu, Agirotu 2013-tapahtuma.
Ensimmäisenä radalle pääsi Rokkiorava. Mini ykkösten rata oli aika helppo, mutta mua jännitti niin maan pirusti. Lähinnä varmaan jännitin sitä, kun rata oli niin helppo, että maltanko ohjata kunnolla.
No maltoinhan minä. Tuloksena nolla, aikalailla ylivoimainen voitto! Kylkiäisenä SERT ja siirto kakkosiin!
Agirodun teemana on tänä vuonna leffat ja niinpä voittajalle palkintona oscar-patsas parhaasta ohjauksesta :)
Illalla oli vielä KV-kisa, johon olin Liekin ilmoittanut.
Illan mittaan taivaalta tuli reippaita ukkoskuuroja ja nurmikenttä meni aika ajoin vähän saviseksi.
Tämä ei kuitenkaan tuntunut meitä haittaavan. Liekin kanssa aika hyvä nolla, mutta sijoitus 19. Koiria luokassa 79. Ihan kohtuullinen...
Lauantai aloitettiin sitten vähän räpeltämällä. Meikäläinen ei näköjään osaa vielä käyttää uutta puhelinta ja niinpä herätyskello ei herättänyt ollenkaan vaan mä avasin silmät sillä hetkellä, kun piti lähteä jo ajamaan kohti kisapaikkaa. Hienoa!!
No ei muutakun hemmetinmoisella tohinalla kamat ja koirat autoon juurikaan miettimättä ja nokka kohti teivoa.
Ajomatkaa oli reilut 15 minuuttia ja siinä taas voortti sai kyytiä...
Kisapaikalle ehdin aika hyvin ja radan reunalle NOxin kanssa jopa niin hyvin, että ehdin vähän katsella miten se mini kakkosten rata menisi.
Nyt oli rataprofiili jo selvästi ykkösten rataa kimurantimpi. Tutustumisessa oli oikeastaan vain yksi kohta mitä vähän mietin,että mitenhän se menee, kun koira on kuitenkin melko kokematon, eikä siihen vielä ole sellaista luottoa eikä rutiinia, kuin vaikka Liekin kanssa.
Tämä rata oli myös avo-SM karsintarata ja 15 parasta pääsisi iltapäivän finaaliradalle.
En kuitenkaan ihan kamalasti jännittänyt eikä se finaalipaikka ihan kamalasti mielessä pyörinyt enää siinä kohtaa kun piti startata. Puomin alastulo oli vähän huono, NOx oli kyllä kontaktilla, mutta mä halusin, että se olisi tullut alemmaksi ja meillä pari sekuntia tuhraantui, mutta muutoin koko rata meni hirmuisen hienosti ja tuloksena nolla! :) Lopulta sijoituis 5./37 ja paikka finaaliin. Niin ja ihan vaan yllärinä myös LUVA-nolla ;) Huh! Olipa muuten huikea fiilis, kun tajusin, että ekasta kakkosen kisasta oravalle luva-nollakin vielä!
NOxin etenä oli muuten kontaktilla seisoskelusta huolimata 4,25m/sek... Huikeaa!
Seuraavana oli vuorossa mini 3:n karsintarata. Radalle lähti 150 koirakkoa ja 25 parasta pääsisi finaaliin.
Tälle radalle olin ilmoittanut sekä Liekin, että myös Kipinän.
Kipinä starttasi ensin. Nyt en edes muista miten rata Kipinän kanssa meni, mutta yksi virhe jostain tuli. Tuloksena 5 ja sijoitus 61/150.
Liekki liitelijän kanssa tehtiin aika kiva nolla, etenemäkin oli 4,36m/sek ja sijoitus 19. Jes! Paikka finaaliin!!
Tässä vaiheessa olin jo niin täynnä onnistumisen iloa ja riemua, että olis voinu pakata kamat ja lähteä vaikka kotiin fiilistelemään :) No en kuitenkaan lähtenyt...
AVO-SM finaali alkoi iltapäivällä. Rata oli erittäin kimurantti. Vähän jopa v-mäisen kimurantti.
Ja se näkyikin tuloksissa. Koirakoita finaalissa oli yhteensä 46. Ja kaikkiaan vain yksi puhdas nolla tuli koko minien radalta.
NOxin kanssa ei oltu ihan samalla kartalla. Meiltä molemmilta taisi paras lataus jo puuttua ja niinpä mä ohjaisin huolimattomasti ja NOx myös kaarteli vähän sinne ja tänne ja ohitteli esteitä. Tuloksena hylkäys.
Liekin kanssa oli vähän sama meininki. Mä en ollut yhtään iskussa ja lähdössä tapahtuikin jotain perin kummallista. Liekki varasti! Se tuli ensimmäisen esteen ilman lupaa ja sitten me kaahoteltiin taas eri tahtia ja puolivälissä rataa hylkäys.
Sen verran viisaaksi olen vuosien saatossa tullut, että en ilmoittanut yhtään koiraa enää lauantain iltakisaan.
Niinpä finaaliradan jälkeen lähdin koirien kanssa mökille relaamaan.
Eikä ollut yhtään huono valinta. Koirat oli myös jo väsähtäneitä. Mutta niin olin minäkin.
Illalla kuitenkin jaksettiin mennä "naapuriin" vähän grillailemaan ja nauttimaan virvokkeita.
Sunnuntaina olin ilmoittanut NOxin aamun FAO open class-radalle. Tämä on sellainen "turha" ja epävirallinen kisa, johon ei oikeastaan kannata osallistua kuin nopean ykkösluokkalaisen kanssa. Koska aikatasoitukset esim. kolmosiin on niin hirmuiset. Jopa 16 sekuntia... Jep! Eli jos sekä kolmosen että ykkösen koira tekisivät virheettömän radan, niin sen kolmosluokan koiran pitäisi mennä 16 sekuntia lujempaa jotta se voisi voittaa sen ykkösluokkalaisen.
Ratapiirros julkaistaan viikkoa ennen kisaa ja itse kisapaikalla on minuutti aikaa tutustua.
Koska mulla piti olla ykkösluokkalainen Rokkiorava, joka aika kivasti liikkuu, olin sen radalle ilmoittanut.
Mutta lauantaina illalla kävin infoon kertomassa, että ei me jakseta aamulla tulla.
Radan piti alkaa 7.30...
Mutta mutta... Sunnuntaina oli viikonlopun huipennus. Agirotu joukkueviesti.
Joukkue koostuu neljästä samanrotuisesta koirasta, jotka voi kisata ihan missä luokassa vaan.
Kello käynnistyy kun ensimmäinen koira ylittää lähtölinjan ja pysähtyy vasta kun joukkueen viimeinen koira tulee maaliin.
Mahdolliset virheet muutetaan ajaksi ja myös hylkäyksistä tulee vain lisää aikaa.
Olin saanut koottua kaksi Tulikäpälistä koostuvaa joukkuetta. Täällä Tulikäpälien Alla-joukkueessa kisasivat: Marjatta & Elsa, Meri & Rilla, Carita & Pyry sekä Katja & Elsa.
Tulikäpälän Sankarit-joukkueessa urakoitiin Marjon kanssa kaksistaan. Marjolla Urkki ja Saara, mulla Liekki ja Kipinä.
Tässä molemmat joukkueet
Kuvaaja: Jenna Kervinen
Kuvaaja: Jenna Kervinen
Ensin oli vuorossa Täällä Tulikäpälien Alla-joukkue. Kaikkiaan mini-kisaavien joukkueita oli mukana 56kpl. Aika paljon!
Rata ei ollut mikään ihan helppo ja se näkyi monista hylkäyksistä useilla joukkueilla.Tälle "meidän" joukkueelle lopputulos 5:2,11 ja sijoitus hienosti 18. !! Vau!
Sitten oltiin me, Tulikäpälän Sankarit :)
Marjo ja Urkki aloittivat. Parin virheen kera maaliin ja Kipinä matkaan.Kipinälle myös parit virheet ja sitten Saara matkaan. Yksi erittäin harmittava riman pudotus, mutta muutoin vauhdikasta menoa ja Saara maaliin ja Liekki matkaan. Puolivälissä rataa alkoi jalat painamaan ja meinasi kunto loppua, mutta Liekki oli onneksi kuulolla ja eteni vähän huonostakin ohjauksesta hyvin. Nollalla maaliin ja urakka valmis. Huh! Ihan hirveetä :)
Siinä ei ehtinyt kuin hetken vetää henkeä, kun piti jo juosta seuraavalla koiralla ja ratojen jälkeen kyllä tiesi juosseensa. huh huh!
Tässä vaiheessa ei paljon mietitty että miten se lopulta meni. Piti saada hengitys tasaantumaan :)
Jossain vaiheessa ehdittiin seurata kisaa ja huomioitiin tosiaan lukuisia hylkäyksiä monilla koirilla ja alettiin jo vähän miettimään, että mitenhän hyvin meillä oli mennyt.Nettiin ei päivittynyt väliaikatuloksia eikä niitä saatu mistään muualtakaan.
No mä en malttanut mieltäni vaan läksin tulospalveluun kyselemään, josko mitenkään saisi väliaikatuloksia seinälle.
No ne siinä sitten tulikin ja hitsin pimpulat! Me oltiinkin kärjessä! Huikeeta!!
Ehkä puolet joukkueista oli siinä vaiheessa mennyt ja me johdettiin! Siistiä!!
No, tosiaan paljon oli vielä joukkueita tulematta mutta nyt niitä alettiin jo tietoisesti vähän seuraamaan...
Välillä meillä ote lipsui eikä oltu enää ihan varmoja mikä oli kärjessä tilanne.
Sitten radalle tuli parson-joukkue ja ne meni kovaa ja vähäisillä virheillä. Oli selvää, että ne meni ainakin meidän ohi.
Sitten saatiin uusia väliaikatuloksia. Parsonit tosiaan oli menny meidän edelle, mutta ei ketään muita! Hitsi, me oltiin kakkosina!
Joukkue toisensa jälkeen teki virheitä ja me yritettiin porukalla seurata, että meneekö joku paremmin kuin me.
Lopussa oli borter-jengi, jossa oli kovia nimiä. Tiedettiin, että vaikka ne tekisi muutamankin virheen, oli niiden koirat niin paljon gööttejä nopeampia, että ne voisi helposti mennä meidän ohi.
Virheitä niille tulikin ja nyt meitä jo oikeasti jännitti. Meidän laskujen mukaan niille tuli pari virhettä meitä enemmän, mutta koska virheet muutetaan ajaksi, oltiin nyt vähän siinä ja siinä kumpi olisi parempi.No, kun kaikki joukkueet oli menny, saatiin lopputulokset aika pian selville ja vähän olitiin yllättyneitä.
Joo, se borter-jengi meni meidän edelle tuloslistalla, mutta jostain syystä niiden virheiden määrä ei ollutkaan tuloslistalla ihan samaa luokkaa mitä me radan reunalta laskettiin...
Mutta Tulikäpälän Sankarit, upeasti joukkuekisan pronssimitalisteja! :)
Olihan se ihan hirmuisen hienosti tehty!! Hyvä me!
Palkinnot ei kyllä päätä huimanneet...
Koko viikonlopun pää-tapahtumasta palkinnoksi vain ja ainoastaan pienet pokaalit!Jep jep! :)
Tässä video joukkuekisasta. Nyt vuorokausi kisan jälkeen meinaa jo tulla tippa silmään, kun tätä katsoo. Olihan tämä suoritus nyt ihan älyttömän hieno! Kiitos Marjo huippuhyvästä viikonlopusta! Meillä on ihan sairaan hyvä tiimi!!
Ja kiitokset kaikille muillekin Tulikäpälille! Ensi vuonna uudestaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti